Nyt kun ollaan pian taas käymässä Suomessa, niin taitaa olla jo korkea aika saada postaus ulos viime visiitistä. Elokuun lopulla palasimme Tallinnasta Helsinkiin, jossa viihdyimme muutaman päivän ystävien luona. Hoidettiin asioita, shoppailtiin muutamia tarpeellisia asioita (kevyet vedenkestävät takit, mustat suorat housut hajonneiden tilalle, jne.) ja nähtiin ihania ystäviä. Lapsiperheessä asustelu toi oman lisävärinsä päiviin ja mukavasti eloa ympärille. Tuli istuttua aamupalapöydässä pitkän kaavan mukaan, käytyä uimahallissa, lojuttua sohvalla telkkarin ääressä ja juteltua kaikesta mahdollisesta hyvien illallisten ääressä. Ja ihmeteltyä pienen lapsen energiamäärää.
Kohokohta oli opiskeluaikaisen kaveriporukan kanssa vuorokaudeksi varattu tuttu vuokramökki Espoosta. Osaa porukasta en ollut pitkään aikaan nähnyt ja oli tosi kiva, että saatiin tämä järjestettyä. Tässä ryhmässä on useita viinifanaatikkoja ja hyvän ruuan ystäviä, joten kulinaariset nautinnot olivat taattuja. Avotulella paistettu possun kylki, grillattuja valkosipulikatkarapuja, portugalillaista risottoa, mustikkakukkoa jne. Ja hyvät viinit siihen oheen. Mökille oli myös ilmestynyt palju, joka laitettiinkin lämpenemään jo alkuillasta. Siinä kesti tosin niin pitkään, että puolet porukasta jo nukkui, kun vesi oli sopivan lämmintä. Onneksi vesi oli pienellä lisälämmityksellä sopivaa aamullakin. Synkkä syysaamu, hieman heikko olo ja lämmin palju rantakalliolla järvinäkymillä. Pari tuntia kului hujauksessa. Ensi mökkikeikallakin tähdätään siis aamupaljuiluun.
Helsingistä matka jatkui Hämeenlinnan kautta eläinvahdeiksi vanhempieni luokse. Koiranomistajasimulaatio toi elämään vielä normaalia enemmän rutiineja. Herätyskelloa ei tarvinnut, kun karvakasa hyppäsi päälle ja painoi kuononsa naamaan viimeistään seiskalta joka aamu. Ylös, ulos ja koiran kanssa lenkille. Onneksi aamut olivat koko viikon hyvin sumuisia, mikä teki aamukävelyistä epätodellisen kauniita. Parina päivänä piti ottaa ihan kamera mukaan, että sai edes jotain tästä tallennettua. Koira ei kyllä pitänyt kuvaamiseen keskittymisestä, koska häntähän varten nämä kävelyt ovat.
Suunnitelmissa oli myös paljuilta ystävien kanssa, mutta se jouduttiin perumaan universumin liittoutuessa meitä vastaan (mahatauti, siskon synnytys, kipeä lapsi, mitä näitä nyt on). Mekin molemmat onnistuttiin saamaan kunnon flunssa. Onneksi oli tiedossa hiljainen viikko, maaseudun rauhassa oli hyvä sairastaa. Ja loppuviikosta ehti vielä nähdä mummon ja muutamia ystäviä, joten hyvinhän se meni. Siskoa ja sen perhettäkin tuli tavattua muutamaan kertaan. Siskonpojan kanssa juostiin ympäri pihaa ja heiteltiin (puisia) pommeja (jotka koira kävi nappaamassa suuhunsa, ymmärtämättä ollenkaan olevansa vaarassa). GTA villitys päällä tällä seitsemänvuotiaalla.
Kokemäeltä palattiin Hämeenlinnaan hakemaan auto lainaan ja suunnattiin sen nokka kohti Luumäkeä ja mökin rauhaa. Jotta päästiin vielä enemmän keskelle ei mitään kuin kotikotona. Viettiin jo viime vuoden syyskuussa muutama päivä tällä mökillä ja silloin sanoin, että ollaan täällä ensi vuonna vaikka koko kuukausi. Ei ihan siihen päästy, mutta neljä yötä saatiin aikatauluihin sovitettua. Syksyisellä mökillä on jotenkin niin rauhaisaa ja kaunista. Ruska ja sade tuo metsästä esiin ihan uusia vivahteita, ja ilmakin tuoksuu ihan erilaiselta. Istuskelin useaan otteeseen laiturin päässä vain imemässä maisemaa itseeni. Ja ne auringonlaskut, niin upeita. Tässä vaiheessa oli vielä niitä tämän syksyn tavallista lämpimämpiä ilmoja, joten teimme päivittäin useamman tunnin töitä ulkoterassilla istuen. Iso mukillinen kuumaa teetä, lämmin fleece ja järvi liplattamassa muutaman metrin päässä. Ehkä jo ensi vuonna saadaan aikatauluihin sopimaan useampi syksyinen mökkiviikko. Ihan parasta.
Mökkeilyn jälkeen auton palautus Hämeenlinnaan ja siellä suuri pakkausoperaatio. Saatiin kuin saatiinkin pakattua mukaan vain käsimatkatavarat. Hyvä me!
Hämeenlinnasta junalla Helsinkiin ja pari päivää siellä. Ohjelmassa burgereita, ystäviä, majavabaari, intialaista ruokaa, rentoilua ja pakkailun viimeistelyä. Seuraavaksi vajaa pari kuukautta Euroopan turneella -joka siis on juuri nyt loppumassa.
Ja tämähän on #suomiretki.
Hei!
Onko mahdollista saada käyttää tämän blogin ensimmästä kuvaasi “Kaunis syksyinen mökkiranta” helmikuussa ilmestyvässä Tarrakirja Pikkukippari -kirjassa aukeaman taustakuvana? Vektoroimme kuvaa ja lisäämme siihen tekstiä ja se toimisi tarrojen pohjakuvana. Ilmoitamme nimesi copyright sivulla ja lähetämme sinulle valmiin tarrakirjan sen ilmestyttyä.
t. Risto Pekkanen, p. 040 566 3454, risto.pekkanen@atlasart.fi
Kustantaja, Kustannusosakeyhtiö AtlasArt, Sankaritie 3 A, 00320 Helsinki