Kirjoittelin jo aiemmin siitä miksi pidän Airbnb-majoituksesta ja miten sellainen hankitaan sekä annoin käytännön vinkkejä itse majoitustilanteeseen. Nyt on vuorossa lyhyt katsaus kaikkiin 15 Airbnb-kotiimme maailmalla! (Hinnat sen mukaan mitä me maksoimme majoittuessamme.)

Huone Rooma, Italia
Oma mukava huone (sänky, kirjoituspöytä, vaatekaappi), kylppäri ja keittiö jaettuna omistajapariskunnan ja toisen vuokrahuoneen asukkaiden kanssa, nopea netti, sopiva sijainti noin 10 minuutin metromatkan päässä keskustasta. Mukavan paikallinen alue, jossa ruuan hinnasta huomasi olevansa kauempana Vatikaanin kulmilta.
Tammikuu 2013 3 yötä, 31€/yö

Huone Ho Chi Minh City, Vietnam
Olimme itse asiassa varanneet huoneen co-working tilan yhteydestä, mutta sen aikaisempi asukas päättikin jäädä siihen pidemmäksi aikaa. Vuokranantajamme hankki meille toisen huoneen tilalle, ja saimme edelleen käyttää co-working tilaa. Huone itsessään oli ihan perushuone, omalla kylppärissä. Alakerran keittiö ja olohuone olivat yhteiskäytössä ja tutustuimme myös muihin asukkaisiin. Huom! Linkki on Airbnb-listaukseen, ei siis huoneeseen, jonka me lopulta päädyimme vuokraamaan.
Huhtikuu 2013 14 yötä, 13€/yö

Huone Istanbul, Turkki
Pienehkö huone (sänky, vaatekaappi) sekä omistajapariskunnan kanssa jaettu keittiö, olohuone ja kylppäri. Ovea avatessa sai vahtia, etteivät kissat päässeet karkuun. Mukava paikallinen alue ydinkeskustan tuntumassa.
Toukokuu 2013 3 yötä, 27€/yö

Huone Berliini, Saksa
Hyvin iso ja mukava huone paikallisen taideyhteisön omistamassa asunnossa. Kylppäri ja keittiö jaettiin kahden muun huoneen asukkaiden kanssa, viereisessä talossa sijaitsi taideyhteisön kahvila ja co-working tila (joita käytimme ahkerasti). Saksalainen tapa tuulettaa kylmälläkin ilmalla vaati hieman totuttelua… Asunnolta oli vain muutaman minuutin kävelymatka metrolle ja itse Neuköllnin aluekin oli mielenkiintoinen.
Toukokuu 2013 12 yötä, 29€/yö

Asunto Pariisi, Ranska
Ihanan pariisilainen, hyvällä maulla sisustettu asunto makkarilla, olohuoneella, pikkukeittiöllä ja kylppärillä. Nespressokone ja lähileipomo kruunasivat aamut. Paikallinen alue, mutta silti kävelymatkan päässä Montmartrelta ja useamman metrolinjan varrella. Olimme vuokranantajan ekat vieraat, joten hieman jännitti vastaako kuvaus todellisuutta. Ei olisi tarvinnut jännittää, sillä tämä oli aivan mahtava kokemus, kaikki oli vielä parempaa kuin osasi odottaa.
Syyskuu 2013 6 yötä, 51€/yö

Huone Dublin, Irlanti
Oma pikkuhuone (sänky, sohva, vaatekaappi) mukavan pariskunnan luona. Kylppäri jaettiin toisen vieraan kanssa ja keittiö myös omistajien kanssa. Hintaan kuului aamupala ja kaupan päälle sai paljon vinkkejä Dubliniin, todella ystävällisen asenteen kera. Hieman ydinkeskustan ulkopuolella, kävellen matkaan meni puolisen tuntia, ratikalla viitisen minuuttia.
Lokakuu 2013 7 yötä, 41€/yö, sis. aamupalan

Asunto Lissabon, Portugali
Mielenkiintoinen studio, jonka parvisänky teki asunnosta riittävän tilavan kahdelle. Ongelmia aluksi lattian kanssa, sillä omistajallekin tuli yllätyksenä sohvan alta löytynyt laho kohta (huomattiin, kun sohvan jalka vajosi läpi lattiasta…) Pidimme kuitenkin asunnosta ja sen sijainnista, joten päätimme jäädä siihen omistajan luvatessa korjausmiesten saapuvan mahdollisimman pian. Näin kävikin, eikä loppuaikana tullut enää ongelmia vastaan. Principe Realin alue oli aivan nappivalinta meille. Kapeita mäkisiä katuja, kauniita vanhoja rakennuksia, ravintoloita, pikkupuistoja kahvi(viini)kioskeineen. Noin vartin kävelymatka ydinkeskustaan ja reilu viisi minuuttia Bairro Alton baari/ravintolakaduille.
Lokakuu 2013 1kk 722€ = 23€/yö

Asunto Barcelona, Espanja
Kahden makkarin asunto, sillä olimme reissussa ystävän kanssa. Olohuone, keittiö, kylppäri ja toinen wc (joka oli tosin niin pieni, että sinne juuri ja juuri mahtui). Todella hyvä sijainti ravintoloiden ja baarien keskellä Ravalin kujilla, reilun 5 minuutin kävelymatkan päässä Ramblalta. Tosin äänet kadulta eivät hiljenneet missään vaiheessa.
Marraskuu 2013 6 yötä, 67€/yö, kolmelle hengelle

Asunto Chicxulub, Meksiko
Kolme makkaria, kaksi kylppäriä, keittiö ja iso parveke merinäköalalla, sekä uima-allas asuinkompleksin pihalla. Muut kompleksin asukkaat olivat lähinnä ystävällisiä kanadalaisia eläkeläisiä. Ruokakauppaan piti kulkea julkisilla ja nettiyhteys oli heikohko, mutta muuten oikein hyvä paikka. Omistaja oli superystävällinen, kuljetti meidät Meridasta asunnolle ja takaisin, sekä käytti kaupassa saapumispäivänä.
Tammikuu 2014 7 yötä, 39€/yö, kolmelle hengelle

Talo Antigua, Guatemala
Oma talo rauhaisalla sisäpihalla keskustassa. Kaksi makkaria, keittiö, kylppäri ja olohuone, jotka jaoimme ystäviemme kanssa. Vesi oli välillä poikki koko asuinalueelta ja netti ei aina kuulunut taloon sisälle asti, mutta muuten olimme oikein tyytyväisiä. Samassa pihapiirissä oli kolme muutakin taloa, joista yhdessä asuivat todella mukavat omistajat ja toisessa vuokralainen. Omistajien neljä ystävällistä ja isoa koiraa olivat pihalla vapaina, mikä loi turvallisuuden tunnetta.
Maaliskuu 2014 9 yötä, 28€/yö, meidän osuus 14€/yö

Asunto Ljubljana, Slovenia
Suloinen yksiö kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Omistaja oli ammatiltaan sisustussuunnittelija ja se kyllä näkyi yksityiskohdissa. Asunto oli osa pienen pihan ympärille rakennettuja kaksikerroksisia taloja ja alue tuntui omalta pieneltä kylältään. Aivan lähellä oli useita ravintoloita ja kuppiloita, ja vieressä virtaavan kanaalin varrella oli mukava käydä kävelyllä.
Syyskuu 2014 7 yötä, 39€/yö

Asunto Zagreb, Kroatia
Ihanan iso ja valoisa asunto, jossa myös erittäin hyvin varusteltu keittiö, upottavan mukava sohva sekä parveke. Hieman syrjässä, ydinkeskustaan käveli melkein puoli tuntia, mutta lähistöllä oli kyllä kauppa, kahviloita ja ravintoloita.
Syyskuu 2014 10 yötä, 30€/yö

Asunto Belgrad, Serbia
Hulppean värikäs pikkuasunto ihan parhaalla sijainnilla. Kämppä oli kompakti, mutta niin hyvin suunniteltu, että selvittiin siellä helposti kaksi viikkoa. Kulman takana Aleksanterinbulevardi, jonka varrelta löytyi kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja pikaruokapaikkoja. Omistajan äiti asui naapurissa ja auttoi Anttia hammaslääkärillä käynnissä. Sekä käynnisti aina uudestaan muutaman kerran päivässä kaatuvan netin.
Syyskuu 2014 14 yötä, 29€/yö

Asunto Skopje, Makedonia
Jännä 60-lukulaisen modernisti sisustettu asunto, jossa oli kaikki mahdolliset mukavuudet. Sijainti ihan ydinkeskustassa kävelykadun varrella, siitä oli helppo kulkea kaikkialle. Superavulias vuokraemäntä, joka lähetteli kaikenlaista mielenkiintoista tietoa mm. tapahtumista sekä vei meidät pari kertaa ulos syömään.
Lokakuu 2014 17 yötä, 32€/yö

Asunto Ateena, Kreikka
Kotoinen asunto mukavuuksineen. Oleellisina tukeva sohva, kylpyamme sekä aurinkoinen parveke sisäpihalle. Hyvinkin paikallinen alue, josta pääsi helposti keskustaan noin 20 minuutissa. Kulman grilliltä sai oikein hyvää souvlakia.
Lokakuu 2014 15 yötä, 37€/yö

Siinäpä meidän tähänastiset Airbnb-kotimme, lisää on varmasti tulossa! Millaisia Airbnb-kokemuksia sinulla on?

Jos käytät Airbnb:tä ensimmäistä kertaa, tämän Airbnb-linkin kautta saat 31€ alennusta varauksestasi (ja samalla minä saan saman summan omalle Airbnb-tililleni seuraavaa varausta varten).

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina Chicxulubissa melskasi jonkinlainen talvimyrsky, vettä satoi koko päivän ja tuuli ulvoi nurkissa. Aamulla ääni kuulosti siltä, että moottoripyöräjengi oli vallannut sisäpihan. Iltaa kohden mietittiin jo, että mitä hirviöitä siellä pihalla on irrallaan. Se päivä pysyttiin siis aika visusti sisätiloissa ja meidän suunnittelemat retket tälle A:n viimeiselle varsinaiselle lomapäivälle jouduttiin kaikki heittämään mäkeen. No, ehkä lomalla on välillä hyvä rentoutua ja olla vaan?

Sään luvattiin paranevan perjantaiksi, joten varattiin alakerran kanadalaismiehen (joka on lomaillut täällä jo 12 vuotena) avustuksella paikallinen kuski aamuksi. Jospa vaikka A:kin ehtisi vielä nähdä jotain ennen lähtöään. Perjantai-aamuna aurinko pilkotti kuin pilkottikin pilvien välistä ja sade oli loppunut joskus yön aikana. Czibilchaltumiin siis! Chibilchaltunin (nimi, jota en vieläkään osaa lausua) rauniot löytyvät Progresson ja Meridan välimailta ja ovat huomattavasti pienemmät kuin esim. Chichen Itza, mutta samalla myös montaa kertaa rauhallisemmat. Törsättiin oikein viralliseen oppaaseen ja mukava paikallinen papparainen esitteli meille aluetta ja kertoili tarinoitaan. Tällä kertaa oli ihan ymmärrettävää kieltä, joten opittiin mm. se, että paikalliset hautasivat vainajiaan kotitalojensa pihaan. Talot kun rakennettiin maakasan päälle ja nämä olivat samalla sopivan pehmeitä kohtia hautojen kaivuuseen.

Dzibilchaltumin alueen sisällä on myös cenote, eli oikestaan pieni, syvä lammikko. Näitä cenoteja löytyy paljon ympäri Jukatania ja niistä monet ovat kokonaan tai osittain luolassa. Tämä Czbilchaltunin lammikko oli vähemmän hätkähdyttävästi aukiolla, mutta kiehtova se hyvin kirkkaine vesineen ja lumpeineen silti oli. Lammikossa asusti parvi niitä sellaisia kaloja, joita esim. kaakkois-aasian kylpylöissä usein käytetään jalkahoidoissa. Jalkoja vedessä uittamalla sai siis samalla luonnollisen jalkakuorinnan. Kutittivat kyllä! Ja hieman jännitti uimareissu noiden samaisten kalojen kanssa, mutta kunhan vain pysyi liikkeessä koko ajan niin eivät käyneet kiinni. Eihän se sattunut olisi sekään, mutta kun kutian niin hemputin helposti.

Dzibilchaltumin jälkeen huristeltiin Meridan iltapäiväruuhkien läpi viemään A asemalle nappaamaan bussi Cancuniin. Me palattiin vielä pariksi päiväksi Chicxulubiin. Kuskina meillä oli koko tämän reilu viisi tuntia paikallisen taksikuskin kolmikymppinen poika, joka taksin ajamisen lisäksi piti omaa hampurilaisravintolaa muutamana iltana viikossa kotipihallaan. Arvatkaapas missä me syötiin sinä iltana? Oma kuski oli muuten täällä yllättävän halpa, reilu viisi tuntia ja noin 70km ajoa, maksoi yhteensä 33e.

Sunnuntai-iltapäivällä Chicxulubin kämpän ihanan avulias omistaja haki meidät kämpältä Meridaan (jossa hän siis itsekin asui). Oltiin varattu ihan keskustasta hotellihuone kuudeksi yöksi, sillä haluttiin olla lähellä kouluamme. Kyllä, koulunpenkillä ollaan istuttu tällä viikolla! Nyt kaksi aamupäivää (9-13) espanjan tunteja takana ja ainakin puhumisrohkeus on kasvanut. Meitä on ryhmässä minun ja mieheni lisäksi vain yksi vanhempi kanadalaisnainen (kaikki täällä on Kanadasta!?), joten opetus on hyvin henkilökohtaista. Tunneilla myös keskitytään puhumiseen ja keskustellaan milloin mistäkin. Opettaja korjailee vain suurempia virheitä eikä ole turhan tarkka, vaan kannustaa yrittämään. Kielioppia käydään välillä pieniä paloja ja sitten taas harjoitellaan puhumalla. Eikä käydä mitään valmiita keskusteluita (“kysy tätä – vastaa näin”), vaan ihan oikeasti jutellaan kaiken maailman asioista. Kivaa!

Muuten ei olla näiden kolmen tämänkertaisen Meridan päivän aikana paljoa tehtykään. Kun ei ole tottunut intensiiviseen opiskeluun (ja aamuherätyksiin), niin iltapäivällä on jo ihan rätti. Pikku päivätirsat, muutama tunti töitä, illallinen ja nukkumaan. Siinäpä se. Vaikka hotellihuone onkin ihan tilava, tuntuu se aika pieneltä asuntojen jälkeen. Onneksi meidän huone on sisäpihalla, joten siinäkin voi istuskella. Paitsi, että meidän naapurina on jenkkisetä, joka tulee juttelemaan ufoista ja shamaaneista, eikä lähde kulumallakaan, vaikka yrittäisi vinkata, että työt on kesken. Niin, ja on meillä uima-allaskin heti tuossa huoneen oven ulkopuolella! Mieheni käy siellä aamupulahduksella heräämässä joka aamu, mäkin sain itseni sinne jo yhtenä aamuna. Vähän turhan kylmää mulle, mutta niin tuntuu kaikki olevan. Pilalle hemmoteltu Kaakkois-Aasian uimavesillä?

Tällainen viikko tällä kertaa. Mites siellä?

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina oli suuri retkipäivä, sillä lähdettiin ihailemaan Uxmalin mayaraunioita. Retkeen olisi kuulunut nouto hotellilta, mutta yllättäen meidän lähiötalolta ei. Mentiin siis bussilla keskustaan ja saatiin samalla käytyä paikallisessa kielikoulussa. Varattiin helmikuun alkuun espanjan intensiivikurssi, 4 aamuna 4 tuntia opetusta kunakin. Jos sillä vaikka päästäisiin jo hieman kiinni paikalliseen elämään.

Koululla vierailun jälkeen meillä oli (olevinaan) jo niin kiire, ettei ehditty lounaalle. Keräiltiin kioskilta pussillinen keksejä, pähkinöitä, jogurttia, juustopiiraita ym. evääksi ja etsittiin retkenjärjestäjän toimisto. Siellä sitten odoteltiinkin kyytiä reilu puoli tuntia, eli ihan hyvin oltaisiin ehditty syömään. Ei olla vielä niin totuttu tähän paikalliseen aikakäsitykseen…

Pikkubussissa oli meidän lisäksi meksikolainen nuoripari ja argentiinalainen reissaajatyttö. Opas puhui sujuvasti sekä espanjaa että englantia. Siinä pääsi hyvin treenaamaan kieltä, kun ensin kuunteli asian espanjaksi ja sitten tarkisti englanninkielisen version aikana ymmärsikö oikein. Ikävä kyllä opas ei tullut meidän mukaan varsinaisille raunioille, vaan saatiin “englanninkielinen” opas paikan päältä. Lainausmerkeissä siksi, koska kyseisen vanhan herran sanavarasto oli hyvin pieni ja aika paljon jäi arvailujen varaan. Ilman tarinoitakin paikka oli kyllä kertakaikkisen lumoava, vai mitä sanotte tästä?

Vaikka alueella oli ollut asutusta jo ennen ajanlaskumme alkua, niin varsinainen Uxmal perustettiin vuoden 700 vaiheilla. Siellä eli parhaimmillaan noin 25.000 ihmistä, vaikka kaupunki olikin ennemmin uskonnollinen ja hallinnollinen keskus kuin asuinpaikka. Ja jos ymmärsin oppaan puheista oikein, niin jossain vaiheessa rikkaat mayat tekivät kaupunkiin pyhiinvaelluksia ja yöpyivät pyramidien alaosissa sijaitsevissa pienissä huoneissa. Eli pyramidi toimi tavallaan hotellina :) (Tätä tietoa en tosin löytänyt jälkikäteen netistä).

Toiselle isoista pyramideista pääsi kiipeämäänkin. Pakkohan sitä oli leikkiä seikkailijaa ja kiivetä ylös. Pitää kyllä myöntää, ettei ollut ihan helppoa. Ei sinänsä pelottanut, mutta heikotti, kun katsoi alas. Monissa kohdissa oli kädetkin apuna kiipeämisessä. En sentään tullut istualtani rappu rapulta alas koko matkaa, niin kuin muutama muuta kanssaseikkailija.

Alueella kiertelyn jälkeen meille oli varattu illallinen illan pimentymistä odotellessa. Retkeen kun kuului vielä valo- ja äänishown katselu raunioiden yllä. Nämä tällaiset showt tuntuvat olevan suuressa huudossa täällä, jokainen isompi ja vähän pienempikin raunio järjestää niitä, samoin kuin esimerkiksi viime viikolla mainitsemani Gran Museo del Mundo Maya. Me päätettiin treenata meidän espanjan ymmärrystä, eikä ostettu kuulokkeita shown englanninkielistä käännöstä varten. Ääni kaikui kuitenkin niin paljon, että suurin osa tarinasta jäi mielikuvituksen varaan. Hienoltahan ne valot raunioilla näyttivät pimeässä illassa, mutta 45 minuuttia oli aika pitkä aika.

Perjantai meni töitä tehden, mitä nyt illalla kierreltiin meidän lähiötä. Syötiin tosi hyvä nachos-setti pikkuravintolassa, joka näytti siltä, että joku oli etupihalleen laittanut muovipöytiä ja grillin ja näin ravintolan pystyyn. Näin saattoi ollakin. Täällä on joka päivä ravintolapäivä! Kotimatkalla pysähdyttiin paikallisessa pubissa, jossa oli tarjolla meksikolaisten pienpanimoiden oluita. Nam.

Lauantaina päivä kului taas koneella, mutta illalla busseiltiin keskustaan, jossa A oli jo koko päivän kierrellyt. Käytiin syömässä, kierreltiin muutamia liikkeitä ja yritettiin seurata Meridafestin esityksiä keskusaukiolla. Oltiin jotenkin siellä aina väärään aikaan, joko esitys juuri loppui tai sitten odoteltiin kymmeniä minuutteja, että jotain alkaisi.

Sunnuntaina käytiin A:n kanssa vielä syömässä ja shoppailemassa sunnuntaimarkkinoilla, tai ennemminkin siinä ympäristössä. Ja löydettiin vihdoin sen meidän lähelle menevän bussin lähtöpaikka! Oltiin yritetty selvittää asiaa koko viikko ja päädytty aina taksilla kotiin. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Iltapäivällä meidän seuraavan kodin omistaja noukki meidät kyytiin ja kuskasi meidät Chicxulubiin. Meillä on käytössä kolmen makkarin asunto pienessä kerrostalossa (oisko 12 asuntoa?). Parasta kämpässä on iso parveke merelle päin, ylimmästä eli kolmannesta kerroksesta on aikas hienot näkymät. Samassa kompleksissa on kolme samanlaista pientä kerrostaloa ja keskellä oleskelualue uima-altaineen. Vesi on tosin hyvin kylmää, samoin kuin meressäkin.

Chicxulub on pieni kalastajakylä noin puolen tunnin matkan päässä Meridasta. Ja tämä meidän asuinkompleksi on vielä noin 1,5 kilsan päästä tuolta kylästä, eli ollaan aika rauhassa täällä. Suurin osa taloista ja asunnoista on tyhjiä, sillä paikalliset itse tulevat “mökeilleen” yleensä vain kesäisin. Jotkut heistä vuokraavat asuntojaan talvea pakoon lähteneille kylmempien maiden asukkaille. Tässä meidän kompleksissakin lomailee tällä hetkellä useampi kanadalaiseläkeläinen.

Lähdettiin melkein saman tien etsimään illallista, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ilmeisesti kylän ruokapaikat ovat lähinnä lounaspaikkoja ja kunnon kauppoja ei ole, kioskeja vaan. Niin ja alkoholiakaan ei muuten myydä sunnuntaisin viiden jälkeen. Saatiin saaliiksi vain muutama sipsipussi ja patonkeja, mutta kyllä niillä nyt yhden illan selvisi.

Aamupäivä tehtiin töitä parvekkeella (josta yllä oleva kuva on napattu), maisemista nauttien ja lounasaikaan lähdettiin liikkeelle ruokaa metsästämään. Käveltiin tienreunan paahtavassa auringossa tuo 1,5 kilsan matka kylän keskustaan. Onneksi matkalta löytyi jätskikauppa! Tosin A:n jätski osoittautuikin jäädytetyksi suklaapatukaksi, mutta kylmäähän sekin oli.

Kylän keskusaukiolla bongattiin muutama dinosaurus. Chicxulub on kuuluisa tänne iskeytyneestä meteoriitista, jota vahvasti epäillään dinosaurusten sukupuuton aiheuttajaksi. Kun luettiin tästä paikasta, niin ajateltiin, että tuo kraateri pitää nähdä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä läpimittaa on ilmeisesti reilusti yli sata kilsaa ja itse kraaterin päälle on jo kertynyt kilsan verran maata.

Dinosaurusten lisäksi löydettiin lähellä olevaan isompaan kylään, Progresoon, menossa oleva pikkubussi. Progreso on yleensä hyvin rauhallinen kylä, lukuunottamatta muutamaa päivää viikossa, jolloin iso risteilyalus ankkuroi kylän laituriin (joka on muuten kurottautuu 6). Ilmeisesti myös Meridalaisten kesälomien aikaan paikka on hyörinää täynnä.

Käytiin lounaalla merenrantapaikassa, jossa maksettiin ylihintaa ruuasta ihan vaan sen takia, että saatiin syödessämme upottaa jalat valkeaan hiekkaan ja katsella meren kuohuja. Vastaan tuli myös uusi tapa tuoda juomien yhteydessä pöytään pikkusyötävää, vähän kuin tapaksia Espanjassa. Meridassa ei tällaiseen tapaan oltu törmätty ja menikin hetki selvittää täysin espanjankielisen tarjoilijan kanssa, että miksi meidän pöytään tuodaan monta lautasellista asioita, joita ei oltu tilattu.

Pakollisen rantahiekalla kävelyn jälkeen otettiin 10 korttelin kuntomarssi paikalliseen supermarkettiin kylän toiselle laidalle. Taksin peräluukku täyttyi meidän ruokaostoksista (saattoi siinä olla muutama olutkin), mutta näillä toivottavasti selvitään Chicxulubin vierailun loppuun. Tuona iltana, ja kaikkina muinakin, ihasteltiin auringonlaskua parvekkeelta.

Auringonlaskun jälkeen seuraamme ovat liittyneet ystävämme ampiaiset, jotka pörräävät valon ympärillä. Niitä on ilmeisesti myrkytetty ja pörrääminen muuttuu nopeasti kuolinkamppailuksi lattialla. Ei niinkään mukavaa seurattavaa.

Maanantai-iltana yksi ampiaisista takertui huiviini ja siinä huitoessani sain sen tietenkin pelästymään sen verran, että pistihän se. Tuurilla meni muutaman sentin hartian puolelle, eikä kaulaan. Enkä ilmeisesti ole allerginen tälle paikallisellekaan lajikkeelle, koska mitään isompia oireita ei tullut. Tiistai-iltana ampiaisia näkyi enää muutama, joten eiköhän tämä tästä.

Tiistai ja keskiviikko ollaankin vietetty lähinnä parvekkeella. Joko läppärin kanssa tai illalla viinilasi kourassa. Välillä ollaan käväisty uima-altaalla. Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä iltapäiväksi ja illaksi Progressoon, mutta vesisade siirsi sen suunnitelman seuraavaan päivään.

Tällaista tällä viikolla. Mites siellä?

—

Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä