Guanajuato on perustettu yli 500 vuotta sitten ja sieltä löytyy (kuten kuvista näkyy) myös paljon hienoja historiallisia rakennuksia. Kaupungissa on hieman vajaa 200 000 asukasta, mutta keskusta-alue on silti käveltävän kompakti ja muualle pääsee tiuhaan liikennöivillä busseilla tai edullisilla takseilla.

Keskustasta löytyy lukuisia ravintoloita ja kahviloita ja hintataso on suomalaisesta näkökulmasta hyvin edullinen. Maistuvaa lounasta saa muutamalla eurolla ja meidän kalleinkin illallinen viineineen mukavassa ravintolassa maksoi yhteensä 24 euroa. Kaupungissa käy paljon meksikolaisia turisteja, mutta melko vähän vielä muita. Espanjan alkeet auttaa elämää kummasti, vaikka kyllä sitä jonkun tarvittaessa löytää tulkkaamaankin.

Guanajuato sijaitsee samannimisessä osavaltiossa, aika lailla keskellä Meksikoa. Kaupungilla on oma lentokenttä, mutta sinne lentäminen on usein kallista. Me lensimme Mexico Cityyn, josta matka luksusbussilla kesti viisi tuntia ja maksoi 25 euroa per pää. Ja maisemat matkalla olivat upeita!

Kaupungissa on monia hotelleja ja hostelleja, mutta me vuokrasimme asunnon Guanajuato Vacation Rentalsin kautta. 300 euroa kaksi viikkoa eli 21,5 euroa per yö. Vähän syrjässä keskustasta (15 min kävelyä), mutta aivan ihanan persoonallisesti kalustettu ja ne kattoterassin näkymät…

Jos kiinnostaa lukea kaupungista lisää, niin tässä Guanajuatosta kertovat tämä viikko -postaukseni: Tämä viikko 20, Tämä viikko 21 ja Tämä viikko 22.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Päivät torstaista lauantaihin kuluivat kotinurkissa, kattoterassilla tai sohvalla. Antilla oli sen verran paha silmätulehdus, että se vietti suurimman osan ajasta sängyssä silmät kiinni maaten eikä pystynyt lähtemään mihinkään. Arvatkaapa oliko muuten tuolle rakkaalle nörtilleni hankalaa olla kolme päivää tuijottamatta läppärin ruutua? Onneksi netistä löytyi podcasteja ja ilmaisia äänikirjoja viihteeksi. Itse olin tyytyväinen kolmesta rauhaisasta työpäivästä.

Sunnuntaina Antin olo oli jo sen verran parempi, että lähdettiin seikkailulle naapurikylään Valencianaan. Kartasta katsoin, että eihän se ole kuin pari kilsaa. Eihän se ollutkaan, mutta silkkaa ylämäkeä. Tuli siis treenattua useamman päivän edestä. Alkuun tuli vähän isompi seikkailu, kun päätimme hieman oikaista asuinalueen läpi. Muutama sata porrasta ensin ylöspäin ja sitten tulikin vastaan umpikuja. Sivukujan humalaisen miesjoukon läpi rinteeseen, jossa poluntapaiset kiemurteli ylös tielle. Meille oltiin kerrottu, että Guanajuato on hyvin turvallinen paikka, lukuunottamatta syrjäisempiä alueita, joilla turhautuneet, työttömät nuorisoporukat ryöstelee juovuspäissään ohikulkijoita. Hieman siis jännitti tuo tilanne ja kiivettiinkiin aika vauhdilla sinne mäen päälle. Eivät lähteneet perään ja loppumatka olikin seesteisempää kipuamista tietä pitkin. Siellä täällä näkyi miesjoukkoja kaljaa kittaamassa, ilmeisesti hyvin yleinen sunnuntaipäivän viihde täällä päin.

Valencianassa ihasteltiin tätä kuvauksellista, vaikkakin hieman rähjäistä, pikkukylää. Kylä on ollut aikoinaan tärkeä kaivostoiminnan keskus ja on muutama kaivoksista vieläkin toiminnassa. Yksi kaivostenomistajista rakensi menestyksestään kiittääkseen “maailman kauneimman kirkon” ja olihan se aika vaikuttava. Ei kovin suuri, mutta krumeluureista ja koristeluista ei todellakaan oltu säästelty.

Kirkon lisäksi kylän toinen päänähtävyys on kaivosmuseo, jossa pääsi lyhyelle kierrokselle entiseen kaivokseen. Saatiin päähän hienot värikkäät kypärät ja sitten oppaan perässä portaita alas vuoren syvyyksiin. Rappusia rappusten jälkeen, kunnes tultiin pieneen kammioon. Siellä opas kertoi meille hieman kaivoksen historiasta, mutta en nyt taida tässä toistaa näitä tarinoita, sillä en ole ollenkaan varma kuinka oikein ne espanjaksi kerrottuna ymmärsin. Sen jälkeen kiivettiinkin takas ylös samoja rappusia ja kierros oli ohi. Ei siis mikään kovin ihmeellinen kierros, mutta tulipahan käytyä. Kaiken tämän kiipeilyn jälkeen ei kävelymatka takaisin kotiin enää houkuttanut, vaan hypättiin paikallisbussin kyytiin.

Maanantai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Guanajuatossa. Puolenpäivän aikaan nähtiin vielä kerran Ryan ja Ang (Jets Like Taxis) lounaan merkeissä. Tosin minä ja Ryan syötiin lettuja, mutta kaipa senkin voi lounaaksi laskea.

Kolmituntiseksi venähtäneen tapaamisen jälkeen suunnattiin vielä Antin kanssa yhteen kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä, muumiomuseoon. Kartan mukaan se oli ihan keskustan kulmilla, mutta olisi pitänyt muistaa, että nämä kartat eivät ole ollenkaan mittakaavassa, eikä niistä näe korkeuseroja. Tuli taas kunnon ylämäkitreeni ja perille saapui pari punaisena huhkuvaa ja puhkuvaa reissaajaa. Näkymät oli kyllä vaikuttavat.

Ensin käytiin ihastelemassa paikallista hautausmaata, joka oli todella kaunis. Hautoja oli sekä riveissä seinämuureissa että meille tutummin maassa (ei tosin suorissa riveissä niin kuin Suomessa yleensä, vaan melkoisena sekamelskana).

Jostain syystä, lähinnä kai kuivasta ilmastosta johtuen, paikallisella hautausmaalla osa seinämuureihin haudatuista ihmisistä on muumioitunut. Ensimmäinen muumio löydettiin jo vuonna 1865 ja tällä hetkellä muumiomuseossa on esillä yli 100 muumiota, vauvasta vaariin. Aika karmiva kokemus.

Tiistaina pakattiin kamat rinkkoihin ja hyvästeltiin jälleen yksi koti. Viisituntinen bussimatka Mexico Cityyn sujui taas leppoisasti luksusbussissa ja päästiin vaihtamaan paikatkin niin että nähtiin maisemat (toisin kuin menomatkalla, ks. Tämä viikko 20). Perillä sompailtiin metroilla tunnin verran bussiasemalta Condesan alueelle, jossa ihana suomalainen tuttumme Lisa oli luvannut majoittaa meidät muutamaksi yöksi. Koska meiltä oli jäänyt lounas väliin, olimme perille päästyämme jo nälkäisiä kuin sudet, mutta Lisapa pyöräytti meille heti maukasta pastaa. Kuten sanoin, ihana Lisa. Päälle saimme vielä kävelykierroksen lähiympäristössä. Hyvin keskieurooppalainen fiilis tulee tästä Condesasta, kadut ovat täynnä kahviloita ja rafloja.

Keskiviikkona pidettiin lomapäivä! Aloitettiin aamu mukavan kiireettömällä aamiaisella lähikahvilassa, jonka jälkeen napattiin bussi Chapultepecin puistoon. Tästä suunnattoman suuresta puistosta löytyy kaikkea eurooppalaista linnaa muistuttavasta kansallisesta historianmuseosta soutelujärviin ja eläintarhaan. Me nautittiin kävelystä puiston rauhassa, ostettiin poppareita kojusta ja mehua toisesta. Pääkohteena meillä oli antropologian museo puiston pohjoislaidalla. Vau, sanon minä. Kolmisen tuntia saatiin kulumaan ihan vaan kiertelemällä ja ihmettelemällä. Puolet museosta käsitteli historiaa ja alueella aikoinaan asuneita kansoja, kun taas toinen puoli kattoi nykyajan meksikolaisia heimoja. Paljon pienoismalleja, näköismalleja, alkuperäistä esineistöä, ääniä, karttoja.

Kotimatkalla poikettiin vielä parille kylmälle oluelle paikalliseen, puimaan elämän syntyjä syviä. Kaiken kaikkiaan, oikein mukava lomapäivä. Ja ihan mukava viikkokin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Yli viikko nyt takana Guanajuatossa ja edelleen olen aivan kaupungin pauloissa. Koko ajan vastaan tulee uusia kauniita näkymiä, kiinnostavaa taidetta, hyvää ruokaa. Eikä tuohon kattoterassin näkymäänkään ole vielä kyllästynyt… Ihan hyvä niin, sillä ollaan suurin osa ajasta vietetty siellä. Joka päivä ollaan yritetty käydä ulkona edes pienellä kävelyllä tai kauppareissulla, mutta siihen se on jäänytkin. Ei haittaa, kun voidaan tehdä töitä ulkona auringon paistaessa ja leudon tuulen helliessä, katsellen edessä avautuvaa kaupunkia.

Perjantaina ajateltiin käydä illallisella ulkona jossain tässä lähistöllä, mutta päädyttiin lopulta kävelemään keskustaan asti. Matkan varrelta löytyi vain katukojuja ja vaikka muutaman tarjonta näytti ihan houkuttelevalta, niin haluttiin istua alas syömään. Ihan hyvä valinta, sillä keskustan Plaza de San Fernandolla bändi soitteli salsaa ja aukion keskus oli täyttynyt tanssivista ihmisistä. En saanut vieläkään miestä houkuteltua mukaan (oli kuulemma liian nälkä), mutta ainakin esitys tarjosi mukavaa viihdettä ruokailun taustalle. Tosin siinä vaiheessa, kun oltiin melkein jo syöty, niin parista ravintolasta alkoi myös kuulumaan livemusiikkia. Siinä olikin ihan hyvä aika lähteä kotiin, sillä oli aika kakofoninen kuuntelukokemus.

Lauantai-iltapäivällä meillä oli kahvitreffit yhden nomadipariskunnan (Ang ja Ryan, Jets like taxis) kanssa. Juttua riitti niin hyvin, että päädyttiin lopulta vielä illalliselle yhdessä ja oltiin kotona vasta kymmenen aikaan. He olivat ollet täällä jo hieman pidempään ja osasivat antaa hyviä vinkkejä, mm. katuruokakierroksesta, jolle myöhemmin päädyttiinkin. Tämä pariskunta vaihtaa paikkaa vain 3-6 kuukauden välein ja lisämaustetta matkustamiseen tuo mukana seuraava koira. Siinä onkin vähän enemmän säätämistä paikanvaihdoksissa kuin meillä…

Tiistaiksi sovittiin tuo yllä manitsemani katuruokakierros. Kyseessä oli yksityiskierros, eli me ja opas, ja kolme tuntia aikaa kiertää kaupunki ja kokeilla erilaisia katuruokia. Oppaamme Tim on jenkki, joka on kiertänyt paljon maailmaa ja asuu tällä hetkellä täällä Guanajuatossa perheineen. Päätienestinsä hän saa matkaoppaiden ym. kirjoittamisesta, mutta on juuri aloittanut nämä ruokakierrokset lähinnä omasta mielenkiinnosta ja halusta tavata/auttaa matkaajia. Maistelimme ruokia useista eri kojuista ympäri kaupunkia ja saimme aina muutamia erilaisia versioita eteemme. Kierroksesta on paljon kuvia, joten taidan kirjoittaa ihan oman postauksen siitä.

Keskiviikkona meille tuli siivooja, joten oltiin sen aikaa paossa kattoterassilla. Koska siivoojaan piti tulla aamupäivällä, niin ajateltiin tehdä lounasta vasta sen jälkeen. Yllättäen aamupäivä on täällä aika joustava käsite, joten arvatkaapa oliko nälkä siinä neljän aikaan kun vihdoin päästiin kokkaamaan? Eikä enää voinut oikein paljoa syödäkään, sillä oltiin sovittu kuudeksi illallistreffit lauantaina tapaamiemme nomadien kanssa.

Treffit oli sovittu toiselle puolelle kaupunkia, missä Angie ja Ryan asuvat. Se olikin ihan eri maailma verrattuna näihin meidän työläiskulmiin. Leveitä katuja, koristeellisia taloja, puistoja ja kahviloita. Jälleen riitti paljon juteltavaa, ilta oli oikein rattoisa ja ruokakin raflassa erinomaista. Saatiin muuten tämä illallinen kiitokseksi siitä, että Antti oli opastanut Ryania analytiikkajutuissa. Aina kannattaa olla avulias!

Ja sitten niihin tämän viikon kuviin:

Tämä kaupunki sitten vaan on niin kaunis!

Jos täältä tulisi suoraan kotiin (ja jos olisi koti), niin mä ostaisin vaikka mitä sisustusjuttuja täältä. Kuten näitä ihanan värikkäitä puulippaita.

Tässä katuruokakierroksen satoa: valikoima tamaleja, kotitekoista jäätelöä, nonparelleja, sopeja (vähän kuin pikkupitsoja salaatin kera) ja hedelmiä mehukojussa.

Tämä pikkukauppa tuli vastaan kierroksen aikana ja mun oli ihan pakko palata sinne sen jälkeen. Mukaan tarttui muutama ihana kortti ja pikkumatkamuisto.

El Pipilan kukkulalta on huikeat näkymät kaupungin yli. Jos jyrkän mäen kapuaminen ei kiinnosta, niin ylös pääsee kiskoköysiradalla ihan keskustasta.

Joskus vallankumoussankareitakin häikii ;) Tässä El Pipila, Meksikon itsenäistymisen sankareita. Patsas näkyy korkealta kukkulaltaan pitkälle ympäri kaupunkia ja toimii hyvänä maamerkkinä.

Tällainen viikko Guanajuatossa. Täällä voisi viihtyä pidempäänkin! Suunnitelmat ei vaan anna periksi, sillä vielä on paljon muutakin tehtävää ja koettavaa. Mitä, sen voit lukaista tästä postauksesta: 2014 reissusuunnitelmia.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaipäivän käytin lähinnä e-kirjojen julkaisusta ja markkinoinnista oppimiseen, sillä mieheni ensimmäinen e-kirja on pian siinä vaiheessa, että näille taidoille olisi tarvetta. Illalla käytiin parin muun burgereita rakastavan nomadin kanssa testaamassa Playan uusi gourmet hampurilaisravintola. Pitkästä aikaa oikein hyvä burgeri, ja kun siihen vielä lisättiin artisaanioluet niihin erikoistuneessa pubissa ja hyvä seura, niin ilta oli aika onnistunut.

Perjantaina työpäivän jälkeen meillä oli kahvitreffit yhden nomadipariskunnan kanssa (me niin tavattiin ihmisiä Playalla!) italialaisessa kahvilassa. Oi, oi mitä leivoksia! Kahvittelun jälkeen huomattiin olevan auringonlaskun aika, joten kiepattiin rannan kautta kotimatkalla. Upeita värejä ja tunnelmia, vaikkei aurinko siellä meren puolelle laskekaan.

Lauantaina kyllästyttiin olemaan kotona ja suunnattiin iltapäiväksi Starbucksiin työskentelemään. Tällä kertaa netti toimi, saatiin istuinpaikaksi mukava sohva ja se caramel macchiato nyt vaan on niin hyvää. Kuuden aikaan oli pakko lopettaa työnteko, vaikka olikin vauhti päällä, sillä varpaat oli ilmastoinnin ansiosta jo aivan jäässä. Pysähdyttiin kotimatkalla ensin syömään illallista ja sitten korviin kantautuvan livemusiikin houkuttelemana yksille rokkibaari Kitxeniin. Taisi siinä pari bändiä ehtiä soittaa ennen kuin suunnattiin takaisin kotiin.

Sunnuntai menikin sitten kokonaan koneen ääressä. En tainnut poistua talosta koko päivän aikana. Maanantai oli viimeinen päivämme Playalla, joten silloin oli pakko lähteä liikkeelle. Aloitettiin lounaalla meidän lähistön quesadilla-paikassa, jossa lasku kahden hengen lounaasta juomineen oli hieman reilu 3€. Lounaan jälkeen suunnattiin meren ääreen, vielä kerran kellumaan turkooseihin aaltoihin ennen sisämaahan suuntaamista. Käveltiin 5th Avenueta tällä kertaa hieman pidemmälle ylöspäin ennenkuin käännyttiin rannalle ja palkkiona oli huomattavasti aikaisempia hiljaisempi kokemus. Illalla herkuteltiin vielä grillivartailla ja kebabintapaisella al pastor-possulla lähipaikassamme El Fogonissa. Aika mitään sanomattoman näköinen ravintola, mutta ruoka on niin hyvää, että ainakin iltaisin sinne on aina jono. – Kuva alla ei muuten liity näihin ravintoloihin, onpahan vaan kivan näköisiä taloja Playalla.

Tiistaina matkattiin toiselle puolelle Meksikoa. Kaikki meni ihan älyttömän hyvin. Vuokranantaja tuli ajoissa aamulla, saatiin takuuvuokra käteisenä takaisin ja oltiin liikkeellä ihan suunniteltuun aikaan. Bussiasemalla päästiin melkeinpä heti Cancunin lentokentälle menevään bussiin, tunnin matka sujui ongelmitta espanjaksi dubattuja leffoja katsellen ja oltiin kentällä hyvissä ajoin. Check-iniin ei ollut jonoa, tosin rinkat jouduttiin laittamaan ruumaan. Kaikki käsimatkatavarat piti punnita ja menihän se 10 kilon raja heittämällä yli. Onneksi olin tätä jo aavistellut ja pakannut kaiken tärkeän käsilaukkuun, niin ei joutunut siinä tiskillä säätämään.

Syötiin todella ylihintainen lounas kentällä (about 10€ per pää pikaruokahamppariannoksesta! Meksikossa!!) ja kiroiltiin sitä, ettei tajuttu miettiä syömistä vähän aikaisemmin. Pikaruokapaikkojen viereisessä TGI Fridaysissa kun oltaisiin samalla hinnalla syöty ihan kunnon hampparit, mutta ei uskallettu testata riittääkö 25 minuuttia ravintolaruokailuun. Lopulta se meidän lento tosin lähti hieman myöhässä, että oltaisiin kyllä ehditty.

Mexico Cityyn saavuttiin kuitenkin aikataulussa. Sielläkin kaikki meni kuin ohjekirjassa. Matkatavaroita odotellessa ostettiin taksikuponki virallisesta kojusta (näitä on monta, joten kannattaa vertailla hintoja) ja heti ulko-ovien luota päästiin hyppäämään taksiin. Meksiko Cityn paljon puhutuista ruuhkista ei ainakaan tällä matkalla näkynyt jälkeäkään (vaikka olihan sitä liikennettä paljon) ja oltiin pohjoisella bussiasemalla hujauksessa. Ehdittiin juomaan kahvitkin bussin lähtöä odotellessa. Ja mä kun olin miettinyt, ettei varmaan millään tähän bussiin ehditä, vaan sitten seuraavaan.

Bussilla köröteltiin sitten melkein viisi tuntia, mutta luksusbussin tilavilla ja mukavilla penkeillä ei ollut matka eikä mikään. Ja maisemat oli upeita, kyliä rinteissä ja vuoria taustalla. Niska oli aika kipeänä, kun pää vinossa ihailin maisemia siitä pienestä ikkunan raosta, joka meidän kohdalla oli. Vähän huonosti valitut paikat siis. Ja valitsin tietysti samat paikat paluumatkallekin, saiskohan niitä vaihtaa jotenkin…

Guanajuatossa napattiin taksi, joka löysi perille majapaikkaamme ihan yksinkertaisella ohjeistuksella. Olisi meillä ollut varalta paikan omistajan noin A4-sivun mittainen yksityiskohtainen ajo-ohjekin. Kämppä vaikuttaa todella mukavalta ja omistaja samoin. Saatiin paljon vinkkejä ja ohjeistuksia, eiköhän niillä pärjätä pari viikkoa. Kohokohta oli kuitenkin kattoterassilla käynti. Näkymät yli kaupungin ja vuorille, niin upeaa nähtävää illan pimeydessäkin. Ja tätä terassia pääsee käyttämään vain tämän kapean talon kolmessa huoneistossa majailevat ihmiset, eli se on yleensä ihan tyhjillään. Arvatkaapa mihin laitettiin toimisto pystyyn heti keskiviikkoaamuna? Täällä on jopa sähköpistoke sekä yllättävän mukavat muoviset puutarhatuolit ja pöytä. Nettikin kuuluu ongelmitta. Ehkä paras toimiston sijainti tähän mennessä!

Meidän kämppä on muutenkin tosi viihtyisä ja täynnä hyvin meksikolaisia yksityiskohtia, kuten tämän kuvan vaatekaapin koristelut. Ilmastointia tai lämmitystä ei tosin ole, joten öisin on kyllä tarvetta muutamalle viltille ja aamun kuuma suihku tuntuu taivaalliselta. Vaikka lämpötila täällä on päivisin reilusti kahdenkympin yläpuolella, se voi yöllä laskea lähelle nollaa.

Keskiviikkona käytiin viereisessä hotellissa aamupalalla, sillä emme itse olleet vielä ehtineet kauppaan. Iso hotellikompleksi, johon me onnistuttiin menemään jostain sivuovesta. Sokkeloisia käytäviä, rappuja ylös alas, eikä muita ihmisiä missään. Kylttejä seuraamalla ravintola vihdoin löytyi, vaikka usko meinasi jo loppua. Aamupalan voimalla tehtiin muutama tunti töitä tuolla jo mainitulla kattoterassilla, mutta jossain vaiheessa alkoi olla uudestaan nälkä ja päätettiin seikkailla keskustaan. Täältä meidän majapaikasta vuorenrinteeltä vie kiemurainen tie alas kaupungin keskustaan. Normaalisti kävelyyn kuluisi ilmeisesti noin 20 minuuttia, mutta matkalla oli niin paljon kuvattavaa, että aikaa saattoi mennä tuplasti.

Keskusta on ihanan värikäs ja sokkeloinen, rakastuin jo ensisilmäyksellä ja mietin, että tännehän olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Syötiin lounasta, käveltiin ympäriinsä, kuvattiin paljon ja imettiin fiilistä itseemme. SItten kaupan kautta taksilla kotiin, jääkaappi täyteen ruokaa ja aika jatkaa työpäivää. Tai oikeastaan mun piti varailla pari lentoa ja sitten kirjoittaa tämä viikkokatsaus. Upposin lento-, hotelli- ja autovarausten maailmaan niin perusteellisesti (jälleen kerran), että enhän mä mitään muuta sinä iltana sitten ehtinytkään. Mutta nyt on ainakin lennot Mexico City > Guatemala City ja Guatemala City > Fort Lauderdale. Mulla on itse asiassa työn alla postaus tän vuoden suunnitelmista, eli siinä sitten enemmän.

Tällainen viikko. Ihana Guanajuato.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä