Tämä viikko 20: Playa del Carmen ja Guanajuato

Playa del Carmen ja Guanajuato, Meksiko 6.-12.3.2014

Torstaipäivän käytin lähinnä e-kirjojen julkaisusta ja markkinoinnista oppimiseen, sillä mieheni ensimmäinen e-kirja on pian siinä vaiheessa, että näille taidoille olisi tarvetta. Illalla käytiin parin muun burgereita rakastavan nomadin kanssa testaamassa Playan uusi gourmet hampurilaisravintola. Pitkästä aikaa oikein hyvä burgeri, ja kun siihen vielä lisättiin artisaanioluet niihin erikoistuneessa pubissa ja hyvä seura, niin ilta oli aika onnistunut.

Perjantaina työpäivän jälkeen meillä oli kahvitreffit yhden nomadipariskunnan kanssa (me niin tavattiin ihmisiä Playalla!) italialaisessa kahvilassa. Oi, oi mitä leivoksia! Kahvittelun jälkeen huomattiin olevan auringonlaskun aika, joten kiepattiin rannan kautta kotimatkalla. Upeita värejä ja tunnelmia, vaikkei aurinko siellä meren puolelle laskekaan.

Lauantaina kyllästyttiin olemaan kotona ja suunnattiin iltapäiväksi Starbucksiin työskentelemään. Tällä kertaa netti toimi, saatiin istuinpaikaksi mukava sohva ja se caramel macchiato nyt vaan on niin hyvää. Kuuden aikaan oli pakko lopettaa työnteko, vaikka olikin vauhti päällä, sillä varpaat oli ilmastoinnin ansiosta jo aivan jäässä. Pysähdyttiin kotimatkalla ensin syömään illallista ja sitten korviin kantautuvan livemusiikin houkuttelemana yksille rokkibaari Kitxeniin. Taisi siinä pari bändiä ehtiä soittaa ennen kuin suunnattiin takaisin kotiin.

Sunnuntai menikin sitten kokonaan koneen ääressä. En tainnut poistua talosta koko päivän aikana. Maanantai oli viimeinen päivämme Playalla, joten silloin oli pakko lähteä liikkeelle. Aloitettiin lounaalla meidän lähistön quesadilla-paikassa, jossa lasku kahden hengen lounaasta juomineen oli hieman reilu 3€. Lounaan jälkeen suunnattiin meren ääreen, vielä kerran kellumaan turkooseihin aaltoihin ennen sisämaahan suuntaamista. Käveltiin 5th Avenueta tällä kertaa hieman pidemmälle ylöspäin ennenkuin käännyttiin rannalle ja palkkiona oli huomattavasti aikaisempia hiljaisempi kokemus. Illalla herkuteltiin vielä grillivartailla ja kebabintapaisella al pastor-possulla lähipaikassamme El Fogonissa. Aika mitään sanomattoman näköinen ravintola, mutta ruoka on niin hyvää, että ainakin iltaisin sinne on aina jono. – Kuva alla ei muuten liity näihin ravintoloihin, onpahan vaan kivan näköisiä taloja Playalla.

Tiistaina matkattiin toiselle puolelle Meksikoa. Kaikki meni ihan älyttömän hyvin. Vuokranantaja tuli ajoissa aamulla, saatiin takuuvuokra käteisenä takaisin ja oltiin liikkeellä ihan suunniteltuun aikaan. Bussiasemalla päästiin melkeinpä heti Cancunin lentokentälle menevään bussiin, tunnin matka sujui ongelmitta espanjaksi dubattuja leffoja katsellen ja oltiin kentällä hyvissä ajoin. Check-iniin ei ollut jonoa, tosin rinkat jouduttiin laittamaan ruumaan. Kaikki käsimatkatavarat piti punnita ja menihän se 10 kilon raja heittämällä yli. Onneksi olin tätä jo aavistellut ja pakannut kaiken tärkeän käsilaukkuun, niin ei joutunut siinä tiskillä säätämään.

Syötiin todella ylihintainen lounas kentällä (about 10€ per pää pikaruokahamppariannoksesta! Meksikossa!!) ja kiroiltiin sitä, ettei tajuttu miettiä syömistä vähän aikaisemmin. Pikaruokapaikkojen viereisessä TGI Fridaysissa kun oltaisiin samalla hinnalla syöty ihan kunnon hampparit, mutta ei uskallettu testata riittääkö 25 minuuttia ravintolaruokailuun. Lopulta se meidän lento tosin lähti hieman myöhässä, että oltaisiin kyllä ehditty.

Mexico Cityyn saavuttiin kuitenkin aikataulussa. Sielläkin kaikki meni kuin ohjekirjassa. Matkatavaroita odotellessa ostettiin taksikuponki virallisesta kojusta (näitä on monta, joten kannattaa vertailla hintoja) ja heti ulko-ovien luota päästiin hyppäämään taksiin. Meksiko Cityn paljon puhutuista ruuhkista ei ainakaan tällä matkalla näkynyt jälkeäkään (vaikka olihan sitä liikennettä paljon) ja oltiin pohjoisella bussiasemalla hujauksessa. Ehdittiin juomaan kahvitkin bussin lähtöä odotellessa. Ja mä kun olin miettinyt, ettei varmaan millään tähän bussiin ehditä, vaan sitten seuraavaan.

Bussilla köröteltiin sitten melkein viisi tuntia, mutta luksusbussin tilavilla ja mukavilla penkeillä ei ollut matka eikä mikään. Ja maisemat oli upeita, kyliä rinteissä ja vuoria taustalla. Niska oli aika kipeänä, kun pää vinossa ihailin maisemia siitä pienestä ikkunan raosta, joka meidän kohdalla oli. Vähän huonosti valitut paikat siis. Ja valitsin tietysti samat paikat paluumatkallekin, saiskohan niitä vaihtaa jotenkin…

Guanajuatossa napattiin taksi, joka löysi perille majapaikkaamme ihan yksinkertaisella ohjeistuksella. Olisi meillä ollut varalta paikan omistajan noin A4-sivun mittainen yksityiskohtainen ajo-ohjekin. Kämppä vaikuttaa todella mukavalta ja omistaja samoin. Saatiin paljon vinkkejä ja ohjeistuksia, eiköhän niillä pärjätä pari viikkoa. Kohokohta oli kuitenkin kattoterassilla käynti. Näkymät yli kaupungin ja vuorille, niin upeaa nähtävää illan pimeydessäkin. Ja tätä terassia pääsee käyttämään vain tämän kapean talon kolmessa huoneistossa majailevat ihmiset, eli se on yleensä ihan tyhjillään. Arvatkaapa mihin laitettiin toimisto pystyyn heti keskiviikkoaamuna? Täällä on jopa sähköpistoke sekä yllättävän mukavat muoviset puutarhatuolit ja pöytä. Nettikin kuuluu ongelmitta. Ehkä paras toimiston sijainti tähän mennessä!

Meidän kämppä on muutenkin tosi viihtyisä ja täynnä hyvin meksikolaisia yksityiskohtia, kuten tämän kuvan vaatekaapin koristelut. Ilmastointia tai lämmitystä ei tosin ole, joten öisin on kyllä tarvetta muutamalle viltille ja aamun kuuma suihku tuntuu taivaalliselta. Vaikka lämpötila täällä on päivisin reilusti kahdenkympin yläpuolella, se voi yöllä laskea lähelle nollaa.

Keskiviikkona käytiin viereisessä hotellissa aamupalalla, sillä emme itse olleet vielä ehtineet kauppaan. Iso hotellikompleksi, johon me onnistuttiin menemään jostain sivuovesta. Sokkeloisia käytäviä, rappuja ylös alas, eikä muita ihmisiä missään. Kylttejä seuraamalla ravintola vihdoin löytyi, vaikka usko meinasi jo loppua. Aamupalan voimalla tehtiin muutama tunti töitä tuolla jo mainitulla kattoterassilla, mutta jossain vaiheessa alkoi olla uudestaan nälkä ja päätettiin seikkailla keskustaan. Täältä meidän majapaikasta vuorenrinteeltä vie kiemurainen tie alas kaupungin keskustaan. Normaalisti kävelyyn kuluisi ilmeisesti noin 20 minuuttia, mutta matkalla oli niin paljon kuvattavaa, että aikaa saattoi mennä tuplasti.

Keskusta on ihanan värikäs ja sokkeloinen, rakastuin jo ensisilmäyksellä ja mietin, että tännehän olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Syötiin lounasta, käveltiin ympäriinsä, kuvattiin paljon ja imettiin fiilistä itseemme. SItten kaupan kautta taksilla kotiin, jääkaappi täyteen ruokaa ja aika jatkaa työpäivää. Tai oikeastaan mun piti varailla pari lentoa ja sitten kirjoittaa tämä viikkokatsaus. Upposin lento-, hotelli- ja autovarausten maailmaan niin perusteellisesti (jälleen kerran), että enhän mä mitään muuta sinä iltana sitten ehtinytkään. Mutta nyt on ainakin lennot Mexico City > Guatemala City ja Guatemala City > Fort Lauderdale. Mulla on itse asiassa työn alla postaus tän vuoden suunnitelmista, eli siinä sitten enemmän.

Tällainen viikko. Ihana Guanajuato.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.