Guanajuato, Meksiko 13.-19.3.2014
Yli viikko nyt takana Guanajuatossa ja edelleen olen aivan kaupungin pauloissa. Koko ajan vastaan tulee uusia kauniita näkymiä, kiinnostavaa taidetta, hyvää ruokaa. Eikä tuohon kattoterassin näkymäänkään ole vielä kyllästynyt… Ihan hyvä niin, sillä ollaan suurin osa ajasta vietetty siellä. Joka päivä ollaan yritetty käydä ulkona edes pienellä kävelyllä tai kauppareissulla, mutta siihen se on jäänytkin. Ei haittaa, kun voidaan tehdä töitä ulkona auringon paistaessa ja leudon tuulen helliessä, katsellen edessä avautuvaa kaupunkia.
Perjantaina ajateltiin käydä illallisella ulkona jossain tässä lähistöllä, mutta päädyttiin lopulta kävelemään keskustaan asti. Matkan varrelta löytyi vain katukojuja ja vaikka muutaman tarjonta näytti ihan houkuttelevalta, niin haluttiin istua alas syömään. Ihan hyvä valinta, sillä keskustan Plaza de San Fernandolla bändi soitteli salsaa ja aukion keskus oli täyttynyt tanssivista ihmisistä. En saanut vieläkään miestä houkuteltua mukaan (oli kuulemma liian nälkä), mutta ainakin esitys tarjosi mukavaa viihdettä ruokailun taustalle. Tosin siinä vaiheessa, kun oltiin melkein jo syöty, niin parista ravintolasta alkoi myös kuulumaan livemusiikkia. Siinä olikin ihan hyvä aika lähteä kotiin, sillä oli aika kakofoninen kuuntelukokemus.
Lauantai-iltapäivällä meillä oli kahvitreffit yhden nomadipariskunnan (Ang ja Ryan, Jets like taxis) kanssa. Juttua riitti niin hyvin, että päädyttiin lopulta vielä illalliselle yhdessä ja oltiin kotona vasta kymmenen aikaan. He olivat ollet täällä jo hieman pidempään ja osasivat antaa hyviä vinkkejä, mm. katuruokakierroksesta, jolle myöhemmin päädyttiinkin. Tämä pariskunta vaihtaa paikkaa vain 3-6 kuukauden välein ja lisämaustetta matkustamiseen tuo mukana seuraava koira. Siinä onkin vähän enemmän säätämistä paikanvaihdoksissa kuin meillä…
Tiistaiksi sovittiin tuo yllä manitsemani katuruokakierros. Kyseessä oli yksityiskierros, eli me ja opas, ja kolme tuntia aikaa kiertää kaupunki ja kokeilla erilaisia katuruokia. Oppaamme Tim on jenkki, joka on kiertänyt paljon maailmaa ja asuu tällä hetkellä täällä Guanajuatossa perheineen. Päätienestinsä hän saa matkaoppaiden ym. kirjoittamisesta, mutta on juuri aloittanut nämä ruokakierrokset lähinnä omasta mielenkiinnosta ja halusta tavata/auttaa matkaajia. Maistelimme ruokia useista eri kojuista ympäri kaupunkia ja saimme aina muutamia erilaisia versioita eteemme. Kierroksesta on paljon kuvia, joten taidan kirjoittaa ihan oman postauksen siitä.
Keskiviikkona meille tuli siivooja, joten oltiin sen aikaa paossa kattoterassilla. Koska siivoojaan piti tulla aamupäivällä, niin ajateltiin tehdä lounasta vasta sen jälkeen. Yllättäen aamupäivä on täällä aika joustava käsite, joten arvatkaapa oliko nälkä siinä neljän aikaan kun vihdoin päästiin kokkaamaan? Eikä enää voinut oikein paljoa syödäkään, sillä oltiin sovittu kuudeksi illallistreffit lauantaina tapaamiemme nomadien kanssa.
Treffit oli sovittu toiselle puolelle kaupunkia, missä Angie ja Ryan asuvat. Se olikin ihan eri maailma verrattuna näihin meidän työläiskulmiin. Leveitä katuja, koristeellisia taloja, puistoja ja kahviloita. Jälleen riitti paljon juteltavaa, ilta oli oikein rattoisa ja ruokakin raflassa erinomaista. Saatiin muuten tämä illallinen kiitokseksi siitä, että Antti oli opastanut Ryania analytiikkajutuissa. Aina kannattaa olla avulias!
Ja sitten niihin tämän viikon kuviin:
Tämä kaupunki sitten vaan on niin kaunis!
Jos täältä tulisi suoraan kotiin (ja jos olisi koti), niin mä ostaisin vaikka mitä sisustusjuttuja täältä. Kuten näitä ihanan värikkäitä puulippaita.
Tässä katuruokakierroksen satoa: valikoima tamaleja, kotitekoista jäätelöä, nonparelleja, sopeja (vähän kuin pikkupitsoja salaatin kera) ja hedelmiä mehukojussa.
Tämä pikkukauppa tuli vastaan kierroksen aikana ja mun oli ihan pakko palata sinne sen jälkeen. Mukaan tarttui muutama ihana kortti ja pikkumatkamuisto.
El Pipilan kukkulalta on huikeat näkymät kaupungin yli. Jos jyrkän mäen kapuaminen ei kiinnosta, niin ylös pääsee kiskoköysiradalla ihan keskustasta.
Joskus vallankumoussankareitakin häikii ;) Tässä El Pipila, Meksikon itsenäistymisen sankareita. Patsas näkyy korkealta kukkulaltaan pitkälle ympäri kaupunkia ja toimii hyvänä maamerkkinä.
Tällainen viikko Guanajuatossa. Täällä voisi viihtyä pidempäänkin! Suunnitelmat ei vaan anna periksi, sillä vielä on paljon muutakin tehtävää ja koettavaa. Mitä, sen voit lukaista tästä postauksesta: 2014 reissusuunnitelmia.
—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.
Oi oi oi…katuruokaa, livemusiikkia ja tuollaisia paikkoja. Hitusen kateellinen olen täällä.
Tää on kaupunki kyllä ihan mahtava löytö. Ei oltaisi varmaan ikinä tänne eksytty, jollei meksikolainen ystäväni olisi paikkaa suositellut. Eikä oo muuten kuin 4,5 tuntia bussilla Meksiko Citystä, eli jos joskus on täälläpäin maailmaa niin kannattaa käväistä!
Katuruokakierros… AH! Ja te olette varmasti tavanneet monia mielenkiintoisia reissaajia matkallanne, itsekin Uudessa-Seelannissa tapasin muutamia blogaajia ja Instagram-tuttuja ja on hauska huomata kuinka matkailu yhdistää ihan erilaisia ihmisiäkin!
Muiden nomadien tapaamiset on kyllä ollut viime aikojen huippuhetkiä. Vaikka olisikin erilaisia ihmisiä, niin tämä yhteinen elämäntapa tuo niin paljon jutunjuurta, ettei puheenaiheet lopu.
Miten upea tuo keltainen rakennus kaupungin keskellä! Hienoja kuvia, kerrassaan. (:
Täällä on kaikkialla ihanan värikästä. Kuvia on tullut otettua varmaan kymmenenkertaisesti normaaliin verrattuna, kun joka puolella nyt vaan on niin kivoja näkymiä.
Ei tuohon näkymään varmasti kyllästy! :) Ja miten ihanan värikästä menoa :)
Niinpä! Mä oon ihan fiiliksissä näistä väreistä ympärilläni. Näistä näkymistä vaan tulee niin aurinkoiselle ja iloiselle tuulelle.
Mukavan koristeellisen näköistä. Kuulostaa siis mukavalta paikalta hetkelliseen tai pidempiaikaisempaankin asumiseen :)
Nyt on postauksessa sitä elämän makua, aivan mahtavaa!
Näiden kuvien perusteella mäkin oon ihan Guanajaton pauloissa – ihan mahtavia!