Näillä heinä-elokuun viikoilla vuorossa oli lähinnä mökkeilyä ja sukulaisia, yhdet kirjanjulkaisujuhlat sekä suuren suuria uutisia.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Ruotsista palattuani suuntasin Karkunkylään Virranpielen kylä 2 -kirjan julkaisutilaisuuteen. Neljä vuotta sitten autoimme julkaisemaan kirjan ensimmäisen osan ja hyvän vastaanoton jälkeen alkoi toisen kirjan kokoaminen. Tarinaa kun vielä riitti. Minä hoidin tällä kertaa kuvankäsittelijän, nettisivujen tekijän sekä oikolukijan rooleja. Mielenkiintoista vaihtelua, samalla tutustuen mieheni suvun historiaan!

Kirjahulinoilta suuntasimme Luumäen mökille, jossa sielläkin kyllä hulinaa riitti, sillä samaan mökkiviikkoon olivat päätyneet monet muutkin tämän sukumökin käyttäjät. Onneksi siellä on reilusti tilaa ja yhteiselo oli sopuisaa kesäisessä kelissä.

Vesi oli sen verran lämmintä, että minäkin uiskentelin – tai ainakin kastauduin – useita kertoja, jopa aamuisin ilman saunaa. Antilla oli toisenlainen strategia pitempiin uimaretkiin: märkäpuku huppuineen.

Mökillä tajusin myös, että kuukautiseni olivat reilusti myöhässä, joten tein raskaustestin. Hämärässä huussissa tikkua tutkiessani en huomannut mitään, mutta jostain syystä nappasin sen vielä mukaani. Hetken päästä vilkaisin tikkua sisätiloissa – ja hetkinen – onko tuo viiva? Yritimme molemmat tulkita näkemäämme ja googlettelun jälkeen päädyin siihen, että eihän tästä ota selvää, vaan parin päivän päästä on tehtävä uusi testi.

Suunnatessani ystävien luokse Harjavaltaan, laukussa oli sekä Karmarockin lippu että uusi raskaustesti. Rokkiaamuna tein tämän toisen testin ja kyllä, nyt saivat piknikviinit jäädä Alkoon. Edessä olisi uusi seikkailu! Olihan tämä ollut toiveissa jo hetken, joten en ihan puulla päähän löyty uutisista ollut. Mutta kyllä se silti hämmentävältä – ja iloiselta ja pelottavalta – tuntui, että nyt se ihan oikeasti tapahtuu.

Vuorossa oli siis hieman erilainen rokkikokemus, mutta Karmarockissa on kyllä aina kivaa olosuhteista huolimatta. Mahtavia keikkoja ja ystäviä, hengailua auringonpaisteessa ja tanssia kaatosateessa aina niin loistavan Maj Karman keikalla.

Karmarockista jatkoin siskoni kyydillä Kihniöön mökkeilemään perheeni parissa. Hetken pohdin, kertoako vauvauutisia heti, kun ei vielä tiennyt onko kaikki edes kunnossa. Hankalaa se kuitenkin olisi ollut vaivihkaa vahtia syömisiä ja kieltäytyä alkoholista koko viikon ajan, epäilyksiä herättämättä. Enkä ehkä olisi muutenkaan hiljaa pystynyt olemaan, sen verran jännästä asiasta oli kuitenkin kyse. Anttikin käväisi matkallaan mökille vanhempiensa luona kahvittelemassa ja kertomassa uutiset.

Mökkiviikko oli itsessään oikein rentouttava, edessä avautuvat järvimaisemat aivan uskomattomat eikä päivien sateisuuskaan pahasti haitannut.

Mökkeilyn jälkeen oli aika palauttaa auto ja pakata rinkat Romanian reissua varten. Auton kanssa liikkuessa on aina niin paljon enemmän tilaa, että ylimääräistä tavaraa rupeaa kertymään takakonttiin. Onhan se toisaalta mukavaa, kun mukana on kaikenlaista satunnaisen tarpeen varalta, mutta toisaalta se on aina yhtä vapauttavaa pakata tavarakasa varastoon ja tiivistää elämä rinkan sisältöön.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Toukokuinen Suomi eli luonnon kauneutta kaikkialla, perheen ja ystävien hyvää seuraa, rakastuminen Suomenlinnaan ja ikimuistoinen Learning Village.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Tässä Tämä viikko -postauksessa palaan toukokuuhun ja kolmeen yllättävän kesäiseen viikkoon Suomessa. Kerrankin osui meidän paluuajoitus kohdalleen! Muistan miten viime vuonna paleltiin harmaassa kelissä lähes koko toukokuu ja kirosin meidän aikaista paluuta, mutta tänä vuonna oli parempi tuuri. Vaikka ilmeisesti ne helteiset päivät ehtivät mennä ohi jo aikaisemmin.

Tuttuun tapaan suuntasimme Helsinki-Vantaalta Hämeenlinnaan perhettä tapaamaan sekä päivittämään rinkan sisältöä paremmin kesäiseen Suomeen sopivaksi. Hämeenlinnan Ahvenisto tarjosi meille heti alkuun Suomi-idylliä oikein roppakaupalla, valkoisten pilvien heijastellessa siniseltä järvenpinnalta ja vehreiden puiden heiluessa hiljalleen tuulessa.

Hämeenlinnasta saimme auton alle ja teimme pikavisiitin Helsinkiin: osallistuimme coachaus-työpajaan, kävimme syömässä ystävien kanssa ja pidimme oikein perinteiset Euroviisu-bileet. Joku ihmetteli, ettei eihän Suomi ole edes finaalissa, mutta eihän se olekaan viisujen pointti. Toisaalta tänä vuonna olin hieman pettynyt tarjontaan, mukana oli aivan liian vähän kunnon viisukitchiä.

Hektisen Helsingin päivän jälkeen palasimme perhekierrokselle ja luontoidylli jatkui Kokemäellä. Tunnen tässä oloni ihan rikkinäiseksi levyksi, toistellessani luonnon ihanuutta jokaisessa Suomea koskevassa postauksessani. Mutta kun se vaan on niin uskomattoman upea, se kesäinen Suomi.

Perheen kanssa vietettyjen hetkien jälkeen onnistuimme mahduttamaan aikatauluihin muutaman päivän Karkunkylässä, eli vielä vähän lisää maaseutua ja luonnon kauneutta. Suuren kuusen alta löytyi muuten oiva toimistopaikka, vain sähköt puuttuivat.

Toukokuun kiistämätön kohokohta oli Suomenlinnassa vietetty viikko. Osallistuimme siellä monipäiväiseen Learning Village tapahtumaan ja päätimme jokapäiväisen saarelle matkaamisen sijaan vuokrata Airbnb-asunnon – ensimmäista kertaa Suomessa.

Ihastuin paikkaan niin, että googlasin jo ensimmäisenä iltana miten Suokkiin pääsee asumaan. Ilmeisesti ei kovinkaan helposti, sillä asuntoja vapautuu harvoin ja niihin on paljon hakijoita.

Itse Learning Village tapahtuma oli – jälleen kerran – unohtumaton kokemus. Hymyä ja nauruja, toisaalta kyyneleetkin jossain vaiheessa valuivat. Niin monia mielenkiintoisia keskusteluja, oman maailmankuvan haastamista ja uusien näkökulmien avautumista. Työpajoja, keskusteluja, yhteisruokailuja, telttasaunomista. Mukaan mahtui myös valokuvakävelyä, chi kungia, hennatatuointeja ja villiä tanssia yömyöhällä. Kaikki hoitui – ja hyvin hoituikin – itseorganisoidusti, osallistujien toimesta.

Villagen jälkeen hengailimme vielä muutaman päivän saarella, nauttien yleisestä fiiliksestä ja joka puolella vaanivasta kauneudesta. Kävimme piknikillä ja vaeltelimme ympäriinsä. Lähtiessämme rankkasade tavoitti saaren juuri kun olimme astumassa lauttaan ja minuutissa olimme läpimärkiä. Sopi hyvin siihen oloon, kun ei vielä millään olisi malttanut lähteä. Toisaalta edessä oli kaksi viikkoa Camino de Santiagon vaellusreitillä Espanjassa, ihan käypä vaihtoehto sekin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämä viikko -postaukset olivat tauolla Suomen vierailumme ajan, mutta nyt olemme reissun päällä taas ja viikottaiset päiväkirjapostaukset jatkuvat! Tähän alkuun ensin kooste neljästä viikosta enemmän ja vähemmän talvisessa Suomessa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Helsingissä tapasimme ystäviä ja hoidimme muutamia käytännön asioita, mm. 2kk viisumit Thaimaahan ja Indonesiaan, ettei tarvitse enää paikan päällä säätää. ‘Musaa ja maistelua’ Hietalahden hallissa oli kuin tuulahdus Berliinistä. Hyvä musiikki soi taustalla, kun ystäväni kanssa kiersin maistelemassa viiden kojun tarjontaa, kaikki todella maukasta. Nämä ilmeisesti jatkuvat 2016 puolella, suosittelen käväisemään! Toinen kiva tapahtuma oli LUX Helsinki, joka oli pakkasen purevuudesta huolimatta upea. Varsinkin ruttopuisto oli kuin talvinen ihmemaa.

Joulupäivät vietimme Kokemäellä, perheen parissa. Jouluvalmistelut oli saapuessamme jo melkein hoidettu, me pääsimme mukaan vielä kukka-astelmien tekoon ja kuusen koristeluun. Muuten saimme olla hyvinkin rennosti, mitä nyt vanhempieni suloinen Belma-koira vaati jatkuvaa silittelyä. Tehtävä, johon tartuin mielelläni!

Aattona kokoonnuimme illallistamaan vähän laajemman suvun kera ja kylläpä oli jouluherkkuja pöytä notkollaan. Joulupukki oli käynyt jo aiemmin tuomassa lahjat kuusen alle, mutta saimme me sentään muutaman yhteislaulun puristettua ennen kuin lahjojen kutsu kävi liian voimakkaaksi lapsille.

Joululahjaksi sain vedenkestävän, hengittävän ja — se reissaajalle tärkein — pieneen tilaan menevän takin sekä monta pussillista salmiakkia hätävarastoksi Aasiaan. Arpojakin sain ja vaikken päävoittoa, niin joitakin kymppejä silti. Tärkeimmän lahjan — eli uuden puhelimen — kävin itse valitsemassa joulun jälkeen. Päädyin sen verran kalliiseen malliin (Sony Xperia Z5 Compact), että osa meni omasta pussista, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen. Löysin muuten myös läksiäisissämme 3 vuotta sitten saamamme ilmapallon, joka on edelleen vähintäänkin puolillaan ilmaa. Hämmentävää. Kaveri naureskeli, että kun pallo tyhjenee, on meidän aika palata Suomeen pysyvämmin.

Uutta vuotta juhlistimme Nuuksion mökillä pienehkön ystäväporukan kanssa, tuttuun vanhaan kaavaan eli paljon hyvää ruokaa — blinejä! sienikastiketta! thaisalaattia! — ja erinomaisia viinejä, keskustelua, huonoja vitsejä, pelejä, saunomista. Meillä oli vain tähtisädetikkuja eivätkä lähistönkään raketit meille asti paljoa näkyneet. Rauhallista siis. Uudenvuodenpäivänä jäällä luistellut perhe kävi grillaamassa notskillamme, muuten emme muita ihmisiä nähneet. Toisena aamuna herätessäni maa oli peittynyt valkoiseen kerrokseen ja unohduin pitkäksi aikaa terassille seuraamaan hiutaleiden hypnoottista leijailua taivaalta.

Vuoden alussa suuntasimme muutamaksi päiväksi Yyteriin mökkeilemään ja minä olin jo haaveillut pitkistä kävelyistä talvisessa luonnossa. Pakkaslukemat hieman muuttivat näitä suunnitelmia ja 15 minuutin retki merenrantaa kuvaamaan oli jo sietokyvyn äärirajoilla. Aivan uskomattoman upean näköistä siellä kuitenkin oli ja kylpylässä kelluminen oli ihan hyvä ajanviettovaihtoehto.

Hämeenlinnassa vietimme aikaa useaan otteeseen, perheen parissa ja töihin keskittyen tai rentoutuen. Viimeiset pari päivää kuluivat käytännön asioita hoidellen ja pakkausjuttuja säätäen. Pakkaukseen kuluva aika tuntuu eksponentiaalisesti kasvavan mitä vähemmän haluaa ottaa mukaan. Nyt tavoitteena oli 8kg rinkka — plus elektroniikka yms. käsilaukussa — joten sain aika tarkkaan miettiä, mikä pääsee mukaan ja mikä ei. Onnistuihan se kuitenkin! Vaikka Helsinki-Vantaalle matkatessa hieman palelsikin ja pikkulenkkarit täyttyivät hetkessä lumesta.

Reilu vuorokausi meillä kesti matkustaa Hämeenlinnasta Thaimaan Chiang Maihin. Ensimmäinen lento oli Helsingistä Istanbuliin ja minulle selvisi laskeutumisen aikana miksi koneessa on niitä valkoisia paperipusseja. Tai kyllähän minä olen tiennyt miksi ne siellä periaatteessa ovat, en vain ole ymmärtänyt miksi kellekään tulisi koneessa huono olo. Nyt me kiertelimme kovassa tuulessa ja vesisateessa Istanbulin yllä lähes tunnin ennen laskeutumisluvan saamista — turbulenssin heitellessä konetta koko ajan — ja oli aika lähellä etten minäkin paperipussia tarvinnut. Aika moni muu koneessa tarvitsi.

Maankamaralle me kuitenkin lopulta pääsimme ja loppumatka sujui ongelmitta. Turkish Airlinesilla oli oikein hyvä palvelu ja ruokakin oli ihan syötävää. Viimeinen lentomme — Bangkokista Chiang Maihin — oli Bangkok Airwaysilla, jolla kaikki matkustajat pääsevät perusloungeen. Tämä oli ihan loistava valinta, sillä olin varmistellut vaihtoajan riittämistä ja lopulta meille jäi yli pari tuntia aikaa viettää loungessa. Pehmeät tuolit, netti, kahvia ja pientä purtavaa, siinähän se aika kului hyvin.

Perillä uudessa kodissamme olimme siinä yhdeksän jälkeen illalla. Siitä kuulettekin lisää seuraavissa Tämä viikko -postauksissa, sillä aiomme viettää täällä Chiang Maissa ainakin kuukauden.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Syksyinen ihmemaa ja mökin rauhaa Luumäellä. Saunottelua, rentoutumista, luonnon kauneutta parhaimmillaan. Sitten isompaa ja pienempää säätöä matkavalmisteluissa ja lopulta 16 tunnin matkaurakka Skotlantiin. Perillä odotti ihana talo pikkukylässä, suloinen koira sekä mahtavat lenkkipolut kansallispuistossa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Sunnuntaihin asti viihdyimme Luumäen mökillä. Anoppi epäili sinne lähtiessämme, että kylmähän siellä tulee ja kehotti palaamaan takaisin Hämeenlinnaan heti, kun siltä tuntuu. Mutta oikein mukavasti meillä meni koko viisi yötä mökkielämää. Olihan siellä ulkona enimmäkseen kylmä eikä varsinkaan ulkohuussin käyttö ollut enää kovin miellyttävää, silti olisin viihtynyt vaikka pitempäänkin. Syksyisessä luonnossa on vaan jotain niin rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Join kuppikaupalla lämmintä teetä, villasukat jalassa tuvan nojatuolissa. Maiskuttelin glögin jouluista makua ja lämmittelin sisäisesti täyteläisellä punaviinillä. Haudutin omenoista, possupaloista ja siideristä niin maistuvan padan, että siitä tuli kertaheitolla uusi suosikkini — laittaisin teille reseptinkin, mutten enää muista mitä kaikkea sinne meni.

Saunan lämmitimme kahteen otteeseen ja nautimme puukiukaan pehmoisista löylyistä. Saunaterassilla kelpasi jäähdytellä auringonlaskun aikaan, oli maisemat kohdillaan — tästä tosin seurasi se, että pukeutuessa vaatekappaleita sai jo etsiskellä kynttilän valossa.

Kännykkäni täyttyi hienoilla kuvilla ja Instagrammissa tykkäyksiä kertyi. On se ihmeellistä, että vaikka kuvaan ympäri maailmaa, niin silti suurin osa tykätyimmistä otoksistani ovat Suomen luonnosta. Anttikin innostui kuvailemaan kamerallaan ja virittipä yhtenä iltana jalustankin pihamaalle, onnistuen tallentamaan linnunradan mökin yllä. — Näitäkin kuvia on tulossa blogiin, kunhan ehdin ne käsittelemään kuntoon.

Sunnuntaina ajelimme takaisin Hämeenlinnaan auringon paistaessa niin kirkkaasti, että näkeminen oli välillä hankalaa. Perillä tankkasimme kebabit ja aloimme läpikäydä tavaroitamme. Mitä mukaan seuraavalle reissulle, mikä jää kotiin? Käsimatkatavaroilla tietenkin taas ja tiedossa sekä Skotlannin viileän syksyisiä kelejä että Tunisian aurinkoa.

Maanantaipäivä taas pakkausviimeistelyjen lisäksi aika lailla säätäessä. Suurin pulma oli se, että huomasin viikonloppuna jonkun tehneen Visallani ostoksia netissä. Onneksi vain muutamalla satasella ja niitäkään en joudu itse maksamaan, koska kyseessä on luottokortti, mutta jouduin tietenkin sulkemaan kortin ja tekemään rikosilmoituksen. Ongelmaksi nousi se, miten saan uuden kortin itselleni, sillä olimme lähdössä muutaman kuukauden reissuun jo seuraavana päivänä. Osuuspankki ei toimita kortteja kotiin eikä niitä saa konttorista kuin henkilökohtaisesti, valtakirjat eivät käy. Kolmannella puhelulla onnistuin onneksi sopimaan niin, että kuriiri tuo kortin minulle Skotlantiin. Huh! Hieman jo jännitti.

Sain kaikki pikkuasiat hoidettua ja tavaratkin kasaan iltayhdentoista aikaan. Siihen jäikin sitten ruhtinaalliset viisi tuntia unta ennen aikaista aamuherätystä.

Tiistaina bussi Helsinki-Vantaalle ja SAS:in siivin Edinburghiin, eli vaihto Arlandassa — jossa dumpling-lounas aamuysiltä… Edinburghissa bussilla keskustaan ja siellä toinen lounastauko plus työhetki Starbucksissa. Paikallisjunalla Perthiin ja sieltä kaukojunaan Aviemorea kohti. Pysähdys keskelle ei-mitään ja 55 minuutin myöhästyminen, ei siis ole meidän VR ainoa myöhästelijä. Tunnista olisi kuulemma voinut jo anoa korvauksia, mutta vähän jäi vajaaksi. Onneksi koiravahtipaikkamme emäntä oli edelleen odottamassa meitä asemalle saavuttuamme.

Vaikka Skotlanti on suhteellisen lähellä, me saimme matkaan kulutettua yli 16 tuntia. Olimmekin aika väsynyttä kauraa perille päästyämme. Saatuamme vatsat täyteen hyvää ruokaa ja lasilliset olutta, kiitimme kauniisti ja poistuimme makuuhuoneen suuntaan.

Täällä Skotlannin ylämailla olemmekin sitten seuraavan reilun viikon, pitäen huolta ihastuttavasta Mr. Murphystä. Talomme sijaitsee Cairngormsin kansallispuistossa, joten lenkkimaisemat ovat melkoisen upeat! Vehreitä metsiä, kosken solinaa pienessä joessa, aukeita nummimaisemia. Olemme vasta testanneet muutaman reitin ja uusia polkuja tutkittavaksi riittää varmasti jokaiselle päivälle.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä viikolla ohjelmassa oli loppumattomia matkakeskusteluja bloggaajien kanssa, suihkuongelmia sekä ihanien ystävien hauskaa seuraa. Lisäksi mm. Hobitti-maratoni, aurinkoinen päivä Hämeenlinnassa ja hajoava auto. Lopuksi mökin rauhaa ja bonuksena taivaalla tanssivat revotulet.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Torstai-aamulla meillä oli herätys ennen aamukuutta, sillä matkasimme päivän ensimmäisellä Onnibussilla Kokemäeltä Helsinkiin. Siellä ehdin istahtaa hetkeksi Lasipalatsin kahvioon läppärin ääreen ennenkuin suuntasin Oma Sairaalaan. Lääkäri totesi polveni olevan selvästi parempi kuin elokuun tarkastuksessa, fyssarikin oli samoilla linjoilla. Sain lisäksi mukaani ohjeita reissaajalle sopiviin harjoitusliikkeisiin, mm. rinkan kanssa tehtäviin kyykkyihin.

Ennen illan rientoja ehdin käväisemään väliaikaiskodissamme Vantaalla. Rinkka pois selästä, lounas ja pikatorkut. Seuraavaksi yritin mennä suihkuun, mutta sieltä tulikin vain kylmää vettä. Enpä muista koska näin olisi käynyt viimeksi, edes paljon kehittymättömämmissä maissa matkatessamme. No, soitto huoltomiehelle ja siinä odotellessa kirjoitin blogiini mietelmiä 1000 takana olevasta päivästä läppärikulkurina. Olin jo luovuttamassa ja ottamassa kylmää pikasuihkua – likaiset hiuksethan voi aina piilottaa huivin alle… – lämpimän veden vihdoin palatessa.

Suihkuepisodin vuoksi en ehtinyt ParisRion Travel Caféen, mutta sentään illan päätapahtumaan, eli Travel Massive Helsinkiin. Luvassa oli vanhoja ja uusia bloggaajatuttuja sekä muitakin matkailualan toimijoita ja Radisson Blue Plaza hotellin hulppeat puitteet. Ilta kului mukavasti reissaamisesta ja bloggaamisesta jutellen, kerrankin seurassa joka jaksoi näitä aiheita tunnista toiseen.

Perjantaina pidimme työpäivän kämpillä emmekä tehneet mitään iltalenkkiä kummempaa. Lauantai puolestaan oli ystävien täyttämä päivä. Ensin kävimme kahvittelemassa Pasilassa asuvan tuttavaperheemme luona. He olivat juuri palanneet vuoden Philippiinien visiitiltä – ystäväni Erica kun on sieltä kotoisin. Parituntinen ei riittänyt kuulumistenvaihdossa kuin alkupaloiksi.

Pasilasta jatkoin Kallion Kulinaristiskerhon ihanien naisten kanssa vietnamilaiseen Lie Mi ravintolaan. Mukavat puitteet ja oikein maistuvaa ruokaa, voin suositella. Hinnat tosin tuntuivat hieman kalliilta, mutta toisaalta niin tällä hetkellä kaikki hinnat Suomessa tuntuvat. Vatsat täynnä ja chili suussa maistuen siirryimme Helsing-baariin olutuopposen ääreelle. Siellä seuraamme liittyi vielä monta muuta rakasta ystävää ja ilta kuluikin iloisessa puheensorinassa seuraavan vuorokauden puolelle.

Sunnuntaina pidimme täydellisen lepopäivän, katsoimme dvd:ltä kaikki kolme Hobitti-leffaa ja haimme lähikuppilasta pizzat. Maanantaina junailimme Hämeenlinnaan, jossa kävimme kävelylla raikkaassa syyssäässä ja vietimme aikaa perheen parissa. Tiistaina saimme auton lainaan ja suuntasimme sen nokan kohti Luumäen mökkiä. Melkein heti motarille päästyämme auto alkoi kuitenkin täristä ja pitää outoja ääniä, joten päätimme palata saman tien takaisin. Auto oli sama kuin kesällä käyttämämme, eli melkoisen vanha, mutta hyvin meillä toiminut tähän asti – toivottavasti ei mitään isompaa ole rikki. Saimme joka tapauksessa appivanhemmilta toisen auton lainaan ja pääsimme uudestaan tien päälle.

Matkan varrella pysähdyimme Kouvolan Veturi-kauppakeskuksessa, koska siellä on hyväksi todettu kiinalainen lounasbuffa. Samalla saimme hoidettua viikon ruokaostokset ja hankittua minulle lämpimät fleecepöksyt mökkeilyä varten. Vielä toinen pysähdys Satun Makiat leipomossa Luumäellä – herkkuleipiä! – ja olimme vihdoin mökillä.

Ensimmäinen ilta meni tupaa lämmittäessä ja vielä nukkumaanmenoaikaankin minulla oli sormikkaat kädessä ja pipo päässä. Onneksi oli kunnon varusteet mukana! Aamuyöstä makuupussissa oli jo turhankin lämmin ja sain luopua muutamasta vaatekerroksesta. Toinen hereillä pitänyt asia oli tuvassa rapistellut hiiri – vai hiiret? – joka onnistui löytämään ne kaikkein äänekkäimmät pussukat.

Keskiviikkoaamu valkeni raikkaan huurteisena. Järven aallot liplattivat tuulessa, puut hehkuivat keltaisina ja ilma tuoksui metsältä. Kyllä kannatti tulla! Sisällä on lämmin takkatulen roihutessa ja toimistoni – eli nojatuoli – on mukava. Villasukat jalassa ja teekupponen kädessä on hyvä tehdä töitä.

Illalla teimme laavulle nuotion ja grillasimme makkaraa. Olimme juuri siivoamassa jälkiämme ja suuntaamassa sisätiloihin sormiemme kohmettuessa, kun satuin vilkaisemaan tarkemmin taivaalle. Ihan kuin siellä näkyisi jotain vihreää? Ja kyllä, hetken kuluttua revontulet tanssivat taivaankannella! Eipä ollutkaan enää niin kiire sisään – muuta kuin Antilla kameraa hakemaan. Siinä taivasta ihaillessani mietin, miten mahtavaa tämä elämäni onkaan.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämän kesän viimeinen kaksiviikkoinen Suomessa takana. Ja nyt se vihdoin tuntui kesältä, auringon ehtiessä meidänkin leveysasteille. Ohjelmassa oli pääkaupunkiseudun hulinaa, hauska festarireissu kaverien kanssa ja valmistautumista seuraavaan Keski-Euroopan kierrokseen. Vaikka aikaa Suomessa oli monta kuukautta, niin jotenkin kaikkien asioiden hoitaminen, kaverien treffaaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen jäi (taas) näihin viimeisiin viikkoihin. Ei siis ollut tekemisestä puutetta, kun kiirehdin (auringonpaisteessa!) tukka putkella paikasta toiseen.

Viime viikot olen napsinut niin innoissani Snapchat-otoksia, että Instagram-tilimme on jäänyt vaille huomiota. Yksi kuva koko kahden viikon ajalta… Käytän siis tässä postauksessa kuvituksena kameran kuvia sekä muutamaa tallennusta jo mainitsemastani Snapchatista. (Minut löytää sieltä nimellä Kotonakaikkial, saa seurata!)

Elokuun ensimmäinen viikonloppu kului Helsingissä ystävien seurassa. Pakenimme menestyksekkäästi huoneesta – Escape Room tarjosi juuri sopivan haastavia tehtäviä näin ensikertalaisille, onnistumisen elämyksiä sai tarpeeksi usein ja hauskaa oli!

Lauantaina nyyttikestibrunsseilimme opiskelija-ajoilta peräisin olevalla kaveriporukalla, nyt jo tietenkin muutamilla lapsilla höystettynä. Siinä oli kolmio täynnä väkeä ja naurua, kun pitkästä aikaa nähtiin.

Brunssilta siirryimme Sibelius-puistoon 2-vuotiaan synttäripiknikille, jossa vuorossa oli vielä enemmän lasten hulinaa ja kuulumistenvaihtoa.

Illan päätteeksi meistä muutama jatkoi läheiselle mattolaiturille ihastelemaan auringonlaskua viinipullon kera. Tällaiset kesäpäivät laittaa kaatumaan sänkyyn väsyneenä, mutta samalla hymy korviin asti yltäen. Ystävät <3

Sunnuntaina korjasin ison vajeen sivistyksessäni ja suuntasin Seurasaareen. Aurinko helli edelleen ja päivä oli mitä sopivin piknikille kaverien kanssa. – Tässä kohtaa tuli napattua se mainitsemani ainoa Insta-kuva:

Aika kului niin vauhdilla, että ulkomuseon talotkin ehtivät mennä kiinni ennen kuin ehdimme niiden luokse. Hienoja ne olivat ulkoapäinkin ja onpahan syy mennä uudestaan. Ja ne lampaat! Miksi ihmeessä en ole Seurasaaressa ennen käynyt??

Viikolla tahti ei paljoa hiljentynyt. Maanantaina treffasimme Pakkasesta paratiisiin -blogin Satun ja Tomin terassilaivalla ja nomadijuttuja riitti useamman tunnin edestä. Keskiviikkona ystävät houkuttelivat meidät kokeilemaan paikallisostarimme Ison Omenan tarjontaa. Viinibaarin suositukset osuivat kohdilleen ja Chicosin bataattiranskikset savuisella aiolilla veivät kielen mennessään.

Torstaina kävin fysioterapeutin kanssa salilla polveani treenaamassa ja sen jälkeen vielä reippaana tyttönä vesijuoksemassa Tikkurilan uimahallissa. Vesijuoksu oli yksinään tylsää, mutta hallin isoista ikkunoista oli upeat näkymät.

Illan kruunasi jo pitkään suunnitelmissa ollut visiitti Friends & Brgrsiin. Oli se vaan hyvää ja hypen arvoista. Toisaalta saatoin päivän kaiken treenaamisen jälkeen olla niin nälkäinen, ettei arviooni kannata täysin luottaa…

Elokuun toisena viikonloppuna oli edessä kesän viimeiset festarit, eli Kotkan Dark River. Symppis pieni metallifestari, hyviä esiintyjia, mukavaa jengiä ja edulliset hinnat. Olimme vuokranneet porukalla mökin lähistöltä ja se oli kyllä aivan loistava ratkaisu. Varsinkin aurinkoinen lauantaipäivä kului iloisesti pihaterassilla. Omistajan kanat kuoputelivat maata vieressä ja ihmettelivät grillailevaa, juomia nautiskeleva ja maailman parhainta huonoa musiikkia jammailevaa (kajareista kaikuivat Mona Carita, Nisa Soraya, Matti Nykänen ja muut sankarit) ryhmäämme. [Edit: juhlatoimikunnan pyynnöstä pitää lisätä maininta viikonlopun ehdottomasta hitistä: Alpo Myllerin Enon disco] – Alla Snapchat-videosta muokkaamani gif:

Viikonlopun jälkeen olikin aika palata Hämeenlinnaan ja käydä tavarakasamme läpi. Mitä varastoon seuraavaa Suomen vierailua odottamaan, mitä mukaan käsimatkatavarakokoiseen rinkkaan? Aika tarkka 10 kiloa siitä lopulta tuli, vaikka eihän sitä taaskaan kukaan kentällä edes punninnut.

Keskiviikkona hyvästelimme (jälleen kerran) Suomen ja testattuamme lentokenttäjunan hyppäsimme Norwegianin siiville. Prahan kentällä noudimme allemme vuokra-auton ja pienen eksymisen jälkeen löysimme hotellillemme. Lähiravintola oli onneksi vielä auki ja täytimme vatsamme ihanan murealla gulassipadalla ja paikalliselle oluella. Kyllä ne tsekit vaan osaa!

Kippis!

Seuraavat kaksi viikkoa vietämmekin sitten tien päällä Tsekkejä, Saksaa ja Itävaltaa kierrellen.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hämeenlinnassa

Kokemäellä

Pääkaupunkiseudulla

Sastamalassa

Porissa

ja Luumäellä

Eihän tätä voi muuta kuin rakastaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Näihin Tämä viikko -postauksiin tulikin oikein kunnon tauko täällä Suomessa ollessa. Joka viikko istahdin kyllä näppäimistön taakse, mutta tuntui siltä, ettei mitään ole tapahtunut. Kirjoittelin siis Kuubasta, Meksikon Sayulitasta ja Kalifornian roadtripin kustannuksista viikon tapahtumien sijasta.

Vaikka onhan sitä tapahtunut kaikenlaista. Äitienpäiväviikonloppuna teimme perinteisen Hämeenlinna-Kokemäki-retken vanhempien luokse. Suomeen paluusta on tullut jo sen verran rutiinia, ettei tämä tunnu enää samalta kuin aluksi. Yhtä useinhan me nyt vanhempiamme näemme, kuin Suomessa asuessamme. Mukavaa oli joka tapauksessa, vaikka tuntuikin siltä, että just vastahan me täällä olimme.

Suurin osa kuukaudesta on kulunut Pohjois-Helsingissä. Opin, että Maununneva on oikeasti neva, jonka yli voi oikaista bussipysäkille pitkospuita pitkin. Kerran polulla vastaan tuli muutama sorsa ja hyvä etten myöhästynyt bussista, kun eivät yhtään väistäneet enkä meinannut uskaltaa ohittaa. Lapsena ruokin sorsaa ja se hyväkäs näykkäisi minua kädestä, vieläkin suhtaudun varauksella.

Sorsista huolimatta lenkkimaastot ovat alueella loistavat ja hyvä niin, tulee kuntoutettua tuota polvea. Kävin myös tutkimuksissa ja fysioterapeutilla, eiköhän se kuntoon tule. Ei se polvi vieläkään taivu ja ilmeisesti siellä on pieniä luunmurtumiakin, muttei mitään kovin vakavaa. Lenkeillä olen huomannut miten kesä on hiljaalleen hiipinyt Suomeen, toukokuun alun arka viherrys on puhjennut täyteen kukkaan ja kaikkialla on niin kaunista. Vielä kun lämpötila seuraisi perässä. Tänään luin lehdestä, miten tämä toukokuu oli ensimmäinen täysin hellepäivätön sitten vuoden 1998.

Hämeenlinnasta saimme taas auton kesäksi. Pianhan se on jo museoiässä, mutta edelleen se toimii. – No, kerran kauppareissulla siitä kyllä nousi savua konepellin alta . Mutta tätä ei ole tapahtunut toistamiseen, joten pidetään sormet ristissä. – Koska tilaa oli takaluukussa yllin kyllin, kasasin mukaan kaikenlaista pikkusälää ja vaatekappaleita, jotka ovat olleet muiden nurkissa säilössä. Ahdisti jo se tavaramäärä, joten seuraavalla Kokemäen visitiillä kävin kaiken läpi ja jätin taas puolet matkasta. Helpottaa. Miksiköhän sitä ei vaan pieni ihminen muista, että vähemmän on enemmän.

Mitäs muuta? Kävin poikien kanssa mökillä: perinteitä kunnioittaen söimme ja joimme hyvin, lojuimme paljussa ja kerroimme huonoja juttuja. Ystävän syntymäpäiviä juhlin Euroviisu-kisakatsomon merkeissä. Paikallisraatimme valinta osui yhteen voittajan kanssa. Kiersin liian monta kojua Ravintolapäivässä ja söin itseni ähkyyn, paransin maailmaa skumppapullon äärellä ja kävin alumni-tapaamisessa tajuamassa kuinka pitkä aika opiskeluelämästäni oikeasti jo on.

Olen myös istuskellut Kallion kuppilassa avaruusravintolan avaamista suunnittelemassa, pelannut mölkkyä juuri sopivasti paikalle osuneessa kuurosateessa ja löytänyt Kallion parhaan pizzapaikan Mäkikuplan. Miksei kukaan kertonut sen olemassa olosta silloin, kun asuin parin korttelin päässä? Ehkäpä hyvä näin.

Olen katsonut aivan liikaa telkkaria: realityä ja sisustushömppää sunnuntain iltapäivässä. Pelannut mobiilipelejä “tutkimusmielessä”. Täytyyhän meidän ymmärtää millaisia pelejä ihmiset pelaa, jos me aiotaan Android-pelejä enemmänkin tehdä. Ja valita kokeiluun ne kaikkein koukuttavimmat ja suosituimmat pelit, jotta voi analysoida niitä. Eli tervetuloa vaan elämääni Candy Crush Saga ja kumppanit. Plussapuolena on se, että kun kännykässä on monta peliä, niin ei haittaa vaikka yhdestä elämät loppuu. Nimimerkillä “miten niin koukussa”.

Viime päivät olen ollut Kokemäellä talo- ja koiravahtina. Melusta vastaa autojen ja naapurien sijaan lintukuoro, elämä on leppoisaa. Koira määrää elämän tahdin ja aamuisin olen onnekas, jos saan nukkua seiskaan asti ennen kuin märkä kieli lipoo kasvojani. Aina alas istuessani saan syliini karvakasan rapsuteltavaksi ja näitä mainittuja karvoja ovat jo kaikki vaatteenikin täynnä.

Seikkailua elämään ovat tuoneet pakolliset autoretket keskustaan. Jaa että miksikö seikkailua? No siksi, etten ole taas vuosikausiin ollut ratissa. Tänään jo ihmettelin, miksei mitään tapahdu, vaikka kytkin on pohjassa, vaihde päällä ja painan kaasua. No varmaan siksi, etten ollut vielä laittanut avainta virtalukkoon… Eli Kokemäellä päin liikkuvat, jos vastaan tulee pieni punainen auto nainen ratissa, kannattaa varmuuden vuoksi väistää reilumman kautta.

Sellainen kuukausi. Vielä pari lisää Suomessa ennen kuin taas maailma kutsuu. Helsingin tapahtumia, mökkeilyä, juhannusfestarit. Ja toivottavasti myös sitä aurinkoa!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tässäpä teille joulun tuplanumero, eli viikkokatsaus osat 61 ja 62. Täytyy kyllä myöntää, että tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni, mutta heti läppärittömän joulun perään iskenyt, minut sänkyyn kaatanut flunssa nollasi aivotoiminnan. Yritin jotain kirjoitella, mutta eihän siitä mitään tullut ja päädyin sitten suosiolla tähän tuplaviikkopostaukseen.

Lähdetään siis liikkeelle 18.12. torstaista ja Prahan kaupungista. Heti (ihanan ison) aamupalan jälkeen käveltiin vanhan kaupungin läpi Prahan linnalle. Vettä tihkusi lähes taukoamatta ja sää oli hyvin harmaa, joten kuvaaminen jäi aika vähiin. Oli siinä kuitenkin ihan omanlaistansa tunnelmaa tuossa harmaudessa, varsinkin Kaarlensiltaa ylittäessä: ihmiset kiiruhtivat eteenpäin kumartuneina, tuuli viuhtoi kaulaliinoja ja mustat linnut lentelivät parvissa taivaalla.

Linnalle oli pitempi kiipeäminen kuin muistinkaan ja suklaapuodin maistiaiset tarjosivat tervetulleen tauon. Mukaan tarttui muutama rasia joululahjaksi asti. Ylhäällä mäellä kierreltiin linnan alueella, mutta ei kuitenkaan menty sisään asti (tälläkään kertaa). Matkalla linnalle oli tullut sen verran ihmeteltyä vanhaa kaupunkia, että rupesi olemaan jo lounasaika ja kiire iltapäiväksi töihin. Palattiin siis toista reittiä linnalta alas, joen yli ja ennalta bongattuun korealaiseen ravintola Mamyyn juuri ennen lounasajan päättymistä.

Illalla suuntasimme töiden jälkeen takaisin vanhaan keskustaan. Ihan kivenheiton päässä Raatihuoneentorilta sijaitseva Las Adelitas tarjosi ihan aidolta maistuvaa (eli superhyvää) meksikolaista ruokaa ja ihan parhaita margaritoja (tamarindo-chili, mmmm…). Pieni, tunnelmallinen paikka, johon olisi ollut hyvä olla pöytävaraus, me saimme tuurilla aikalailla viimeisen vapaan pöydän, sekin pieni baaripöytä ihan oven lähellä. Syöpöttelyn jälkeen jatkoimme vielä iltaa Antin aiemmalla Prahan reissulla bongaamalle Ungelt Jazz & Blues Clubille, jossa bluesbändi aloitteli yhdeksän aikaan. Tunnelmallinen pikku paikka satoja vuosia vanhassa kellarissa.

Perjantaina tehtiin vielä aamupäivä töitä, jäätiin huoneenluovutuksenkin jälkeen hetkeksi aulaan läppärien kanssa. Lounaalle etsittiin Keltaisessa keittiössä blogista bongaamani Mlejnice-rafla. Raatihuoneen torin vieressä oleva oli tupaten täynnä, mutta saimme sieltä ohjeet ja kartan käteen muutaman minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevaan kakkosravintolaan. Sama konsepti, sama lista, samat hinnat, mutta paljon enemmän tilaa. Gulassikeitto leipäkuoressa oli ehdoton valinta täällä ja olihan se vaan hyvää. Mausteista, täyteläistä ja lihaista eli tsekkikeittiöitä parhaimmillaan.

Lounaalta jatkoimme tippipohjaiselle kierrokselle vanhaan kaupunkiin ja juutalaisalueille Prague Extravagancan kanssa. Prahassa kierrosten tarjoajia on monta, mutta valitsimme tämän koska sen lähtöaika sopi meille parhaiten ja koska he tarjoavat kierroksensa kahdessa osassa (vanha kaupunki + linna), eli osallistua voi vain toiseen tai sitten tehdä molemmat putkeen. Opas oli aika vauhdikas, mutta tiesi paljon kaupungista. Jälleen kerran muistui mieleen, että näillä kierroksilla pitäisi käydä heti ekana päivänä, ei juuri ennen lähtöä. Kaupunkia ymmärtä paljon paremmin kun tietää historiaa, plus oppaalta saa paljon vinkkejä mielenkiintoisista kohteista tai vaikkapa hyvistä ruokapaikoista.

Illalla lähdimme ajoissa lentokentälle päin, sillä kävely ympäriinsä sateessa ei enää innostanut. Onneksi, sillä vasta kentällä tajusin, että lento lähtee tuntia aikaisemmin kuin luulin. Olin katsonut ajan kännykkäni Google-kalenterista, mutta siinä olivatkin menneet aikavyöhykkeet jotenkin sekaisin. Ei sitä siis kaikkea osaa vieläkään, vaikka koko ajan reissaa… No, jatkossa taas muistan kirjoittaa sen lähtoajan myös siihen otsikkoon, ihan varmuuden vuoksi.

Ehdittiin kuitenkin siis koneeseen ja saavuttiin Helsinki-Vantaalle pari minuuttia lauantain puolella. Kone oli ajoissa ja laukutkin oli jo hihnalla sinne ehtiessämme (molemmilla oli laukku ruumassa vastoin yleistä tapaamme, sillä tuliais- ja joululahjaostokset saivat painorajat paukkumaan). Luultiin joutuvamme viettämään reilu tunti asemalla Hämeenlinnan bussia odotellessa, mutta tällä vauhdilla ehdittiinkin jo aiempaan!

Lauantai vietettiin Hämeenlinnassa Antin vanhempien hoteissa. Saatiin hyvää ruokaa ja vaihdettiin kuulumisia. Käytiin myös uudessa ostoskeskuksessa hankkimassa vielä muutama viime hetken lahja. Ja itselle uudet puhelimet, vanhat kun präkäsivät jatkuvasti. Esimerkiksi tuon ylempänä olevan keikkakuvan käsittelyyn ja Instaan lataamiseen meni yhden soittosetin verran (puoli tuntia?) aikaa, kun känny piti mm. uudelleenkäynnistää kahdesti sen mentyä jumiin. Sitten vielä illalla päästiin pitkästä aikaa kunnon saunaan, eli ensimmäinen päivä Suomessa oli oikein mukava.

Sunnuntaina ajelimme Kokemäelle joulun viettoon ja ruskeat pellot vaihtuivat matkan aikana lumisateeseen. Perillä oli jo maa valkeana! Joulun aluspäivät menivät perheen kanssa leppoisasti: valmisteltiin tarjoiluja, pelattiin korttia ja lämmitettiin yhtenä iltana pihan palju. Sielläpä oli mukava katsella taivasta ja nauttia kylmää skumppaa. Jouluaattona uhmattiin lumisadetta ja ajeltiin viemään kynttilät haudoille. Iltapäivällä seuraan liittyi siskon perhe sekä siskonmiehen äiti ja veli perheineen. Kaksitoista henkeä meitä oli, mukana kolme lasta, eli saatiin vähän vauhtia taloon. Pöytä notkui herkuista, kuusenalus peittyi lahjoihin ja ääntensorina täytti talon. Tätä oli viime vuonna ikävä, kun vietettiin joulu kahden New Orleansissa.

Joulupäivänä siskon perhe tuli vielä joululounaalle, eli jatkettiin herkuttelua. Kävin myös siskonpojan kanssa mäkeä laskemassa. Ja kierimässä rinnettä alas, en ymmärrä miten sitä on lapsena tehty kymmeniä kertoja putkeen, nyt makasin maassa mäen alla pää pyörällä jo ekan kerran jälkeen. Illalla ystävä oli kutsunut meidät kylään ja siinä meni monta tuntia rattoisasti jutellen, syöden ja juoden. Oisko ollut kolmen aikaan yöllä, kun kömmin sänkyyn peiton alle.

Tapaninpäivä valkeni aurinkoisena ja käytiin vielä kävelyllä Kokemäenjoen rannalla ennen Hämeenlinnaan paluuta. Oli kyllä niin kaunista! Illalla molemmat valitti kurkun kipeyttä ja lauantaina herättiin sitten molemmat kunnon flunssassa. Seuraavat päivät menikin sitten sänkypotilaina, onneksi ei ollut mitään hirveän kiireellistä ja sai rauhassa levätä. Areena, Netflix ja Helsingin kirjaston e-kirjat, niillähän se aika kului. Ja Antin vanhemmilla ollessa toimi myös täyshoito, ruokakin ilmestyi pöytään neljä kertaa päivässä. Mikäs siinä siis sairastaessa.

Tiistaina suunnattiin iltapäivällä Helsinkiin, jotta ehdittäisiin vielä käymään Verkkokaupassa. Sain vihdoinkin uuden koneen vanhan hidastelijan tilalle, oli kuin olisi tullut toinen joulu heti perään! Tosin keskiviikkona koneen käyttöön ottaessani huomasin, että w-näppäin ei toimi kunnolla, joten pitää mennä huomenna takaisin kyselemään, mitäs sille voisi tehdä. Silti, on tää 100 kertaa parempi kuin se vanha.

Uudenvuoden juhlinta sujui sopivasti täällä meidän Vantaan majapaikassa, saatiin paikalle kasa ihania ystäviä! Halauksia, naurua, huonoja vitsejä, ennustuksia, hyvät tarjoilut ja pullokaupalla skumppaa. Elikäs oikein erinomaiset juhlat! Rakettejakin käytiin katsomassa tuossa viereisellä kentällä. Vauhti rupesi hyytymään juuri ravintoloiden sulkemisaikaan, joten ei toivoakaan saada jäljellä oleville vieraille taksia. Päädyttiin siis siskonpetiin sohvalle ja pari säkkituoliin nukkumaan. Tervetuloa 2015!

Oon jo reilun viikon yrittänyt valmistella postausta vuoden 2015 suunnitelmista, mutta kun ne perkuleet muuttuvat sitä mukaa kun saan tekstiä kirjoiteltua. Vielä hetki sitten ajatus oli suunnata Kaliforniasta Kolumbiaan ja sieltä Panamaan ja Costa Ricaan. Sitten havahduttiin siihen, että Kuubassa pitää käydä mahdollisimman pian, ennenkuin kaikki siellä muuttuu. Eli tutkinkin mahdollisuutta vaihtaa Panaman ja Costa Rican osuus lyhyeen Kuuban visiittiin ja johonkin muuhun. Cancunista on sinne halpoja lentoja, joten mietin Meksikoa ja Belizeä (Caye Caulkerista on kuulunut tosi paljon hyvää). Nyt huomasin, että Las Vegasista olisi halpa lento Puerto Vallertaan, jonka läheltä löytyy diginomadi/bloggaajasuosikit Sayulita ja San Pancho. Hmm..

Siinäpä se, vuoden 2014 viimeiset viikot jouluisessa Suomessa. Täällä vielä pari viikkoa ennen Kaliforniaan suuntaamista. Suunnitelmissa ainakin monen ystävän tapaaminen, pieni Suomiretki sveitsiläisen bloggaajakaverin kanssa ja Matkamessu-hässäkät.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä