Torstaina sain vihdoin blogini päivityksen siihen vaiheeseen, että sen viitsi julkaista. Mikä mukava tunne! Vieläpä, kun uudesta ulkoasusta on tullut paljon hyvää palautetta. Torstain toinen kohokohta oli Salaisen Joulupukin vierailu, eli jokainen Cowork-leiriläinen toi lahjakasaan yhden paketin. Siitä sitten sai jokainen valita itselleen vuorollaan, ellei sitten halunnut varastaa jonkun toisen jo avaamaa lahjaa (jolloin se jolta varastettiin sai joko varastaa joltain toiselta tai valita uuden paketin pinosta). Minä valitsin toisena ja sain paketista saippuan ja hamam-pesukintaan, enkä päässyt itse varastelemaan, sillä kukaan ei anastanut niitä. Itse virkkasin lahjapinoon pienen pussukan ja se onnistui ilmeisesti ihan hyvin, sillä se oli yksi varastetuksi päätyneistä.

Torstain ja perjantain välisenä yönä raivosi taas kunnon myrsky ja aamulla olin kameran kanssa valppaana. Toiste en päästäisi ohi mahdollisuutta aaltojen villin leikin kuvaamiseen.

Loistokuvia tuli, mutta samalla myös reisiin asti märät housunlahkeet ja pikakylvyn ottanut puhelin (ei onneksi vaikuttanut toimintaan). Aallot kun ovat aika arvaamattomia, saattavat yhtäkkiä edetä metrejä pidemmälle kuin aiemmin. Eipä haitannut, tunne oli aika sanoinkuvaamaton tuolla rannalla seistessä.

Perjantaina alkoi hotellilla Start-Up Weekend, jossa mekin käytiin esittäytymässä. Ei tosin sen enempää jääty kuuntelemaan, kaikki kun oli turkiksi. Luvattiin kuitenkin auttaa tarvittaessa ja muutama yrittäjä-wannabe-tiimi kävikin kyselemässä neuvoja. Lauantaina aurinko palasi ja toi t-paitakelit mukanaan. Keskityin silti töihin koko päivän, sillä tiesin loppuviikon olevan pätkinäinen. Illalla opin uuden korttipelin Canastan. Voin jo siis melkein liittyä eläkeläisten korttirinkeihin, vielä kun vaan opin Bridgen.

Sunnuntaina vuokrattiin muutaman muun kanssa auto (~30€) ja ajeltiin Antalyan toiselle puolelle Termessoksen raunioille (~5€). Viimeiset 9km kiemurreltiin vuoristotietä ylös, jännäten tuleeko joku mutkassa auton nokkaan. Onneksi liikennettä oli vähän, ja muutenkin turisteja, sillä isot bussilastilliset tuo tien kapeus pitää poissa. Jätettiin auto parkkikselle ja lähdettiin kapuamaan raunioille. Reilu 20 minsaa siinä meni ja ekat pytingit avautuivat vihdoin edessä. Alue oli laaja ja sieltä löytyi vaikka minkälaisia rakennuksia. Vaikuttavin oli melko hyvin säilynyt teatteri kielekkeen reunalla, on ollut aika upea taustanäkymä esityksille. Mekin istuttiin hetkeksi alas ja kaivettiin eväät repusta.

Muutenkin maisemat avautui hienosti ympäriinsä, varsinkin kun kivuttiin vielä viereiselle vuorenlaelle. Yli neljä tuntia saatiin kulumaan ennenkuin palattiin parkkikselle paidat märkinä ja pohkeet kipeinä. Tosin tässä vaiheessa tulee mieleen se mummo, joka köpötteli alueen rinteitä ylös alas keppinsä kanssa tuon saman ajan, vieressään vähintään yhtä vanha miehensä puku päällä. Tai sitten puiston vartija, varmasti yli kuusikymppinen mies, joka kierrätti meitä hetken yhdellä puiston hautausmaista. Hyppeli kivikasalta toiselle kuin vuorikauris ja auttoi kädestä pitäen meitä muita kapuamaan perässä miten vaan kykenimme, hyvinkin vähemmän sulavasti.

Sunnuntai-ilta oli viimeinen Coworking Campillä ja koko homman järjestänyt Matthias oli järkännyt meille erityisen jouluillallisen a la carte ravintolaan. Oli kuulemma yhdessä kokin kanssa googlaillut reseptejä ja saanut aikaan jonkinlaisen saksalais-turkkilaisen-jouluruokafuusion. Onnistui aivan loistavasti, en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvin!

Maanantaina sitten kamat kasaan ja huoneen luovutus. Viimeinen lounas buffassa, viimeinen hetki rannalla merta katsellen, viimeiset jäähyväiset muille leiriläisille. Oli kyllä niin mahtava kokemus, että vastaavia pitää löytää lisää!

Shuttle-bussi vei meidät hyvin ajoissa kentälle, sillä kyytiin ei tullut muita matkalta. Perillä selvisi, että lento on myöhässä neljä tuntia, joten tuli sitten vietettyä aikaa kentän kahvilassa. Onneksi netti toimi hyvin. Ja saatiinhan me sämpylät ja limutölkit ihan ilmaiseksi pitkän odottelun vuoksi. Aikomuksenani oli ollut viettää rauhallinen ilta Istanbulin lentokenttähotellissa, käydä syömässä hyvää kebabia ja mennä ajoissa nukkumaan. Ei sitten ihan mennyt niin. Ostettiin ehkä maailman pahimmat kebabwräpit kentältä (kumpikin heitettiin osa roskiin) ja oltiin perillä hotellilla puol kahdentoista aikaan. Respassa ehkä näkivät meidän väsyneen olotilan ja korottivat huoneemme sviitiksi. Olipa sentään mukava loppu päivälle!

Tiistaina matka jatkui Prahaan, tällä kertaa täysin ongelmitta. Design Hotel Elephant on oikein mukava, lyhyt kävelymatka keskustaan ja loistava aamupala. Vaikka toisesta ovesta (toisesta hotellista) aamiaissallin tulevat saavat lasin skumppaa, me emme. Tosin he varmaan myös maksavat enemmän kuin 50€ per yö. Sää on harmaa ja sateinen ja mulla on päällä puolet vaatevarastostani kylmää torjumassa. Keskiviikkona kävin ostamassa muutaman välipaidan lisää, joten eiköhän tässä selvitä. Hieman ollaan kierrelty vanhassa kaupungissa, mutta lähinnä ollaan keskitytty lepoon ja syömiseen (ja töihin).

Eka ilta aloitettiin kuumalla viinillä (ei voi kutsua hehkuviiniksi, kun ei siinä ollut mausteita) pienellä joulutorilla, josta jatkettiin tsekkiläisen keittiön herkkujen pariin. Olin bongannut ruokapaikkoja valmiiksi Foursquaresta, ettei aina tartte kuluttaa aikaa hyvien etsimiseen. Teoria hyvä, mutta käytännössä meillä meni ainakin 20 minuuttia ennen kuin paikannettiin Plzenska-ravintola rakennuksen kellarista. Ruoka oli oikein hyvää, paikka kaunis, mutta vähän kolkko ja täynnä turistiryhmiä. Ihan hyvä siis, mutta keskiviikon ravintolavalinnat meni vielä paremmin nappiin. Lounaaksi syötiin aivan älyttömän hyvää Pho-keittoa vietnamilaisessa Rememberissä ja illalla herkuteltiin tulisella intialaisella kattokruunujen hämyssä, tunnelmallisessa K – the Two Brothers -ravintolassa. Päivän lopuksi laskin vielä ihanan ison (mun jalatkin mahtuu siihen!) kylpyammeen täyteen vettä, sekoitin siihen ostamani rentouttavan tuoksuisen kylpysuolan ja upposin lämpöön.

Vielä hetki tunnelmointia ja syöpöttelyä täällä Prahassa, sitten Suomen suuntaan. Joulu, perhe ja luvatut loskakelit, olemme tulossa!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina matka alkoi jo yön puolella, tilataksin tullessa hakemaan puoliunessa laahustavia matkaajia Kemerin hotellistamme puoli viiden aikaan. Suuntana meillä oli Istanbul (lentäen) ja kuten ehkä voitte arvata, niin allekirjoittanut ei ollut päättämässä lentoajoista.

Pienten aamupäivätorkkujen jälkeen suunnattiin nokat kohti turistialueita. Päätettiin reippaina kävellä puolen tunnin matka Suurelle basaarille (Grand Bazaar), jotta nähdään samalla paikallista elämää. Basaari itsessään oli valtava ja vaikka siellä oli periaatteessa eri tuotteille omat alueensa, niin lähes samanlaiset kaupat toistuivat käytävältä toiselle. Jossain vaiheessa mietin eksyneeni limboon, kiertäväni ympyrää kippomyyjältä toiselle pääsemättä koskaan pois. Keskipäivän rukoushetki sulki suurimman osan kaupoista ja mekin löysimme lopulta ulos. Mukaan ei muutamasta tinkimisyrityksestä huolimatta tarttunut kuin yksi puolen euron rannekoru.

Ulkona pikkukaupat jatkuivat, tavarat vaan vaihtuivat enemmän käyttöesineisiin turistirihkaman sijaan ja esillepanoon ei enää niin oltu panostettu. Pyörimme kapealla kadulla edestakaisin, ensin aikaa tappaen ja sitten lounastreffipaikkaamme epätoivoisesti etsien. Google-map merkkasi sijainnin muutamalla kymmenellä metrillä pieleen ja väärälle puolelle katua. Tämä riitti täysin hämmentämään porukkamme ja perille löytämiseen tarvittiin paikallisten apua. Palkintona oli oikein mukava pihviravintola, josta sain pitkästä aikaa oikein kunnon burgerin. Jos pyörit basaarin kulmilla, niin kannattaa käydä kokeilemassa Virginia Angus Burger & Stake House.

Lounaan aikana jo ennestään harmaa päivä harmaantui entisestään ja vettäkin rupesi ripottelemaan. Sateessa kävely ei houkuttanut, joten suuntasimme rantaan etsimään Bosporinsalmen risteilyä. Sen verran sisäänheittäjiä hengaili satamassa, että veneen löytäminen oli helppoa. Aina pitää tinkiä, muistutti “matkanjohtajamme” ja näytti esimerkkiä hankkimalla meille kuusi lippua viiden hinnalla (yhteensä 20e 75 minuutin risteilystä). “Laiva lähtee 10 minuutin päästä” oli normivastaus melkein puolentunnin ajan, kunnes lopulta pääsimme liikkeelle. Hetken sisseilimme katetulla yläkannella valokuvia ottaen, mutta pian vetäydyimme sisätilojen lämpöön. Isoista ikkunoista näki sielläkin hyvin ja elämä oli paljon mukavampaa vilunväreiden kaikotessa ja teekupin höyrytessä.

Risteilyn jälkeen kävelimme sillan yli onkijarivistöä ihmetellen, ahtauduimme junaan, joka kuljetti meidät mäen päälle, kävimme kahvilla, katsastimme Galatan tornin ja matkasimme joulukoristellulla antiikkiratikalla kävelykatua pitkin Taksimin aukiolle. Sieltä sompailimme vielä julkisilla Yazane Coworking-tilaan, jossa vietimme mielenkiintoisen parituntisen tutustumalla paikallisiin yrittäjiin.

Lauantai oli historiapäivä. Istanbulin ensikertalaiset lähtivät katsastamaan aina niin hurmaavan Haaga Sofian ja ruhtinaallisen Topkapin sulttaanien palatsin. Me muut tutustuimme Istanbulin arkeologisen museon aarteisiin. Kolmasosa museosta oli remontin alla ja kulku hyvinkin sokkeloista (luulimme kolme kertaa jo kiertäneemme kaiken ja sitten jonkun käytävän perältä löytyikin taas uusi osasto). Pihamaalla lojui antiikin patsaita siellä täällä. Meillä Suomessa ne olisivat museon lasikaapissa, mutta täällä niitä ilmeisesti vaan on liikaa. Tai ehkä ne ovat kopioita? Iso huone oli täynnä kaiverrettuja sarkofageja, vartijapatsaat kohoavat neljään metriin ja Babylonian Ishtar-porttia vartioivat värikkäät leijonat, alkuhärät ja lohikäärmeet.

Tarkoituksenamme oli käydä myös Sinisessä moskeijassa ja Basilica Cisternissä, mutta vesisade ja pitkät jonot saivat vaa’an kallistumaan ravintolassa istumisen puolelle. Maistuva kebab-annos (turistihintaan 14e) ja turkkilaista kahvia mukavan lämpimässä ja tunnelmallisessa paikassa. Viihdyttiin melko pitkään ennen siirtymistä… toiseen kahvilaan. Siellä treffasimme seurueemme toisen osan ja join ekan (mutta ehdottomasti en viimeisen) kerran kunnon turkkilaista omenateetä. Matkamme jatkui Galatan suuntaan ja siellä kävelykadun vilskeessä Taksimille asti. Pysähdyin matkalla tutkimaan muutamaa kauppaa ja huomasin, että täältä saa “normaaleja” farkkuja, ei pelkkiä pillejä. Pitää kai vielä käydä shoppaamassa, sillä olen metsästänyt perusfarkkuja koko syksyn, mutta niitä ei vaan myydä enää missään. Pysähdyimme kahville Starbucksiin (pysytkö vielä perässä juotujen kahvi/teekuppien määrässä?) ennen illalliselle siirtymistä. Illallispaikaksi valikoitu se ainoa, jossa ei ollut sisäänheittäjää ahdistelemassa. Paikka oli lähes täynnä, muut tyhjiä. – Voiskohan ravintoloitsijat oppia tästä jotain?

Sunnuntaille meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia. Lähdettiin ensin Sinisen moskeijan suuntaan, josko tällä kertaa oltaisiin paikalla aukioloaikaan ilman suuria jonoja (moskeija suljetaan rukousaikoina, nyt se oli auki 8:30-11, 12:45-14:15 ja 15:15-16:30). Kaupungissa juostiin sunnuntaina maratoni, joten ratikat eivät kulkeneet kaikkialla. Vaikka maratonin käytössä olevien katujen ylittäminen vaati ylimääräistä säätämistä, niin plussapuolena oli selkeästi lyhyemmät jonot kaikkialle. Kävimme siis sekä Sinisessä moskeijassa että Basilika Cisternissä. Sininen moskeija on varmaan monelle tuttu, kaunis ja levollinen moskeija, jonka mosaiikkikoristeet ovat käsityötaiteen mestarinäyte.

Basilika Cistern taas on 1500-vuotta vanha entinen vesivarasto, suuri pylväshalli, jossa risteilevillä puulaitureilla voi kävellä veden yllä. Kaiverretut pylväät, kuuluisimpina Meduusan päät, sekä vedessä uiskentelevat kalat luovat maagisen tunnelman hämärässä valaistuksessa. Ihmeellinen paikka. Kuvittelin itseni sinne ilman laitureita, pienellä veneellä ja kynttilöitä kellumaan kaikkialle. Olisi aika kokemus. Toisaalta mietin myös, että olisi aika jännä, jos vedessä uiskentelisi muutama hai. Pitäisköhän laittaa museovirastolle kehitysehdotuksia?

Täältä jatkoimme vielä maustebasaariin (Spice Bazaar), joka on pienempi ja siistimpi versio Isosta basaarista kiireisille turisteille. Emme tosin tälläkään kertaa ostaneet mitään. Summamutikassa kävellen, mennen sinne missä näyttää kivalta, päädyimme Istanbulin isoimman moskeijan, Suleimanin moskeijan porteille. Käytiin ihmettelemässä sitäkin ja sitten parkkeerattiin itsemme lounaspöytään lämpölamppujen alle. Tämä paikka oli vihdoinkin sitä hintatasoa, minkä muistin 1,5 vuoden takaiselta Istanbulin reissultamme (eli 16e kahdelta hengeltä, kun muutoin tällä reissulla mennyt aina noin 40e). Ruoka oli ihan ok ja päälle tuli vielä kuuma tee, jolla sai myös kädet lämmiteltyä. Lattialla vieressäni istui kissa, joka ensin hetken anovasti tuijoteltuaan alkoi tökkimään minua tassullaan. Säännöllisen sinnikkäästi koko ruokailun ajan.

Pysähdyttiin vielä kahvilassa maistelemassa paikallisia jälkkäriherkkuja ja haettiin sitten reppumme hotellilta. Matka takaisin Kemeriin sujui ongelmitta ja vaikka Istanbul niin ihana onkin, niin olipa mukava olla takaisin lämmössä. Maanantaiaamuna heräsin jo auringonnousun aikaan ja oli pakko hipsiä parvekkeelle nappaamaan muutama kuva ja ihan vaan hymyilemään elämälle.

Kolmen päivän miniloman jälkeen (ilman läppäreitä ekaa kertaa 1,5 vuoteen!) olikin aika sukeltaa töiden pariin. Muutama päivä sujahti ohi ihan huomaamatta. .Keskiviikkona oli Jonin 29-vuotissynttärit, joita lähdimme viettämään McDonaldsiin. Työntekijät siellä olivat hieman hämmentyneitä, kun osallistujien ikä selvisi heille. “Koska loput tulevat? Teitä on 16 lasta? – Meitä on 16 i-h-m-i-s-t-ä.” Kaikki saivat Happy meal -ateriat ja yllättävän hyvää kakkua. Merirosvo- tai prinsessapäähineet ja itse kootut naamiot sekä happy meal -lelut. Klovni ja merirosvo viihdyttivät meitä, musiikki soi ja nauru raikasi. Tanssimme, pelleilimme ja istuimme ilmapallojen päälle puhkaistaksemme ne. Parhaat synttäribileet pitkään aikaan!

Sellainen viikko. Ja elo Coworking Campillä sen kun jatkuu. Onneksi, sillä täällä on kivaa. Monet niistä joiden piti lähteä täältä marraskuun lopussa ovat jo muuttaneet suunnitelmiaan ja jäävät koko ajaksi. Viittauksia Hotel Californiaan on kuultu.
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kirjoittelin jo aiemmin siitä miksi pidän Airbnb-majoituksesta ja miten sellainen hankitaan sekä annoin käytännön vinkkejä itse majoitustilanteeseen. Nyt on vuorossa lyhyt katsaus kaikkiin 15 Airbnb-kotiimme maailmalla! (Hinnat sen mukaan mitä me maksoimme majoittuessamme.)

Huone Rooma, Italia
Oma mukava huone (sänky, kirjoituspöytä, vaatekaappi), kylppäri ja keittiö jaettuna omistajapariskunnan ja toisen vuokrahuoneen asukkaiden kanssa, nopea netti, sopiva sijainti noin 10 minuutin metromatkan päässä keskustasta. Mukavan paikallinen alue, jossa ruuan hinnasta huomasi olevansa kauempana Vatikaanin kulmilta.
Tammikuu 2013 3 yötä, 31€/yö

Huone Ho Chi Minh City, Vietnam
Olimme itse asiassa varanneet huoneen co-working tilan yhteydestä, mutta sen aikaisempi asukas päättikin jäädä siihen pidemmäksi aikaa. Vuokranantajamme hankki meille toisen huoneen tilalle, ja saimme edelleen käyttää co-working tilaa. Huone itsessään oli ihan perushuone, omalla kylppärissä. Alakerran keittiö ja olohuone olivat yhteiskäytössä ja tutustuimme myös muihin asukkaisiin. Huom! Linkki on Airbnb-listaukseen, ei siis huoneeseen, jonka me lopulta päädyimme vuokraamaan.
Huhtikuu 2013 14 yötä, 13€/yö

Huone Istanbul, Turkki
Pienehkö huone (sänky, vaatekaappi) sekä omistajapariskunnan kanssa jaettu keittiö, olohuone ja kylppäri. Ovea avatessa sai vahtia, etteivät kissat päässeet karkuun. Mukava paikallinen alue ydinkeskustan tuntumassa.
Toukokuu 2013 3 yötä, 27€/yö

Huone Berliini, Saksa
Hyvin iso ja mukava huone paikallisen taideyhteisön omistamassa asunnossa. Kylppäri ja keittiö jaettiin kahden muun huoneen asukkaiden kanssa, viereisessä talossa sijaitsi taideyhteisön kahvila ja co-working tila (joita käytimme ahkerasti). Saksalainen tapa tuulettaa kylmälläkin ilmalla vaati hieman totuttelua… Asunnolta oli vain muutaman minuutin kävelymatka metrolle ja itse Neuköllnin aluekin oli mielenkiintoinen.
Toukokuu 2013 12 yötä, 29€/yö

Asunto Pariisi, Ranska
Ihanan pariisilainen, hyvällä maulla sisustettu asunto makkarilla, olohuoneella, pikkukeittiöllä ja kylppärillä. Nespressokone ja lähileipomo kruunasivat aamut. Paikallinen alue, mutta silti kävelymatkan päässä Montmartrelta ja useamman metrolinjan varrella. Olimme vuokranantajan ekat vieraat, joten hieman jännitti vastaako kuvaus todellisuutta. Ei olisi tarvinnut jännittää, sillä tämä oli aivan mahtava kokemus, kaikki oli vielä parempaa kuin osasi odottaa.
Syyskuu 2013 6 yötä, 51€/yö

Huone Dublin, Irlanti
Oma pikkuhuone (sänky, sohva, vaatekaappi) mukavan pariskunnan luona. Kylppäri jaettiin toisen vieraan kanssa ja keittiö myös omistajien kanssa. Hintaan kuului aamupala ja kaupan päälle sai paljon vinkkejä Dubliniin, todella ystävällisen asenteen kera. Hieman ydinkeskustan ulkopuolella, kävellen matkaan meni puolisen tuntia, ratikalla viitisen minuuttia.
Lokakuu 2013 7 yötä, 41€/yö, sis. aamupalan

Asunto Lissabon, Portugali
Mielenkiintoinen studio, jonka parvisänky teki asunnosta riittävän tilavan kahdelle. Ongelmia aluksi lattian kanssa, sillä omistajallekin tuli yllätyksenä sohvan alta löytynyt laho kohta (huomattiin, kun sohvan jalka vajosi läpi lattiasta…) Pidimme kuitenkin asunnosta ja sen sijainnista, joten päätimme jäädä siihen omistajan luvatessa korjausmiesten saapuvan mahdollisimman pian. Näin kävikin, eikä loppuaikana tullut enää ongelmia vastaan. Principe Realin alue oli aivan nappivalinta meille. Kapeita mäkisiä katuja, kauniita vanhoja rakennuksia, ravintoloita, pikkupuistoja kahvi(viini)kioskeineen. Noin vartin kävelymatka ydinkeskustaan ja reilu viisi minuuttia Bairro Alton baari/ravintolakaduille.
Lokakuu 2013 1kk 722€ = 23€/yö

Asunto Barcelona, Espanja
Kahden makkarin asunto, sillä olimme reissussa ystävän kanssa. Olohuone, keittiö, kylppäri ja toinen wc (joka oli tosin niin pieni, että sinne juuri ja juuri mahtui). Todella hyvä sijainti ravintoloiden ja baarien keskellä Ravalin kujilla, reilun 5 minuutin kävelymatkan päässä Ramblalta. Tosin äänet kadulta eivät hiljenneet missään vaiheessa.
Marraskuu 2013 6 yötä, 67€/yö, kolmelle hengelle

Asunto Chicxulub, Meksiko
Kolme makkaria, kaksi kylppäriä, keittiö ja iso parveke merinäköalalla, sekä uima-allas asuinkompleksin pihalla. Muut kompleksin asukkaat olivat lähinnä ystävällisiä kanadalaisia eläkeläisiä. Ruokakauppaan piti kulkea julkisilla ja nettiyhteys oli heikohko, mutta muuten oikein hyvä paikka. Omistaja oli superystävällinen, kuljetti meidät Meridasta asunnolle ja takaisin, sekä käytti kaupassa saapumispäivänä.
Tammikuu 2014 7 yötä, 39€/yö, kolmelle hengelle

Talo Antigua, Guatemala
Oma talo rauhaisalla sisäpihalla keskustassa. Kaksi makkaria, keittiö, kylppäri ja olohuone, jotka jaoimme ystäviemme kanssa. Vesi oli välillä poikki koko asuinalueelta ja netti ei aina kuulunut taloon sisälle asti, mutta muuten olimme oikein tyytyväisiä. Samassa pihapiirissä oli kolme muutakin taloa, joista yhdessä asuivat todella mukavat omistajat ja toisessa vuokralainen. Omistajien neljä ystävällistä ja isoa koiraa olivat pihalla vapaina, mikä loi turvallisuuden tunnetta.
Maaliskuu 2014 9 yötä, 28€/yö, meidän osuus 14€/yö

Asunto Ljubljana, Slovenia
Suloinen yksiö kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Omistaja oli ammatiltaan sisustussuunnittelija ja se kyllä näkyi yksityiskohdissa. Asunto oli osa pienen pihan ympärille rakennettuja kaksikerroksisia taloja ja alue tuntui omalta pieneltä kylältään. Aivan lähellä oli useita ravintoloita ja kuppiloita, ja vieressä virtaavan kanaalin varrella oli mukava käydä kävelyllä.
Syyskuu 2014 7 yötä, 39€/yö

Asunto Zagreb, Kroatia
Ihanan iso ja valoisa asunto, jossa myös erittäin hyvin varusteltu keittiö, upottavan mukava sohva sekä parveke. Hieman syrjässä, ydinkeskustaan käveli melkein puoli tuntia, mutta lähistöllä oli kyllä kauppa, kahviloita ja ravintoloita.
Syyskuu 2014 10 yötä, 30€/yö

Asunto Belgrad, Serbia
Hulppean värikäs pikkuasunto ihan parhaalla sijainnilla. Kämppä oli kompakti, mutta niin hyvin suunniteltu, että selvittiin siellä helposti kaksi viikkoa. Kulman takana Aleksanterinbulevardi, jonka varrelta löytyi kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja pikaruokapaikkoja. Omistajan äiti asui naapurissa ja auttoi Anttia hammaslääkärillä käynnissä. Sekä käynnisti aina uudestaan muutaman kerran päivässä kaatuvan netin.
Syyskuu 2014 14 yötä, 29€/yö

Asunto Skopje, Makedonia
Jännä 60-lukulaisen modernisti sisustettu asunto, jossa oli kaikki mahdolliset mukavuudet. Sijainti ihan ydinkeskustassa kävelykadun varrella, siitä oli helppo kulkea kaikkialle. Superavulias vuokraemäntä, joka lähetteli kaikenlaista mielenkiintoista tietoa mm. tapahtumista sekä vei meidät pari kertaa ulos syömään.
Lokakuu 2014 17 yötä, 32€/yö

Asunto Ateena, Kreikka
Kotoinen asunto mukavuuksineen. Oleellisina tukeva sohva, kylpyamme sekä aurinkoinen parveke sisäpihalle. Hyvinkin paikallinen alue, josta pääsi helposti keskustaan noin 20 minuutissa. Kulman grilliltä sai oikein hyvää souvlakia.
Lokakuu 2014 15 yötä, 37€/yö

Siinäpä meidän tähänastiset Airbnb-kotimme, lisää on varmasti tulossa! Millaisia Airbnb-kokemuksia sinulla on?

Jos käytät Airbnb:tä ensimmäistä kertaa, tämän Airbnb-linkin kautta saat 31€ alennusta varauksestasi (ja samalla minä saan saman summan omalle Airbnb-tililleni seuraavaa varausta varten).

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Yhden iltapäivän vietimme tutustumalla vanhan kaupungin eli Sultanahmetin ihmeisiin. Topkapin palatsi ja haaremi, Hagia Sofia, sininen moskeija. Wau, voin vaan sanoa! Topkapin palatsi on todella hyvin säilynyt (ja entisöity) monilta osin, joten siellä on hienoa kuvitella millaista elämä on siellä sulttaanin aikoina ollut. Upeita mosaiikkiseiniä, suihkulähteitä, kutsuvia sohvia (joille ei tietenkään saa istua)… Hagia Sofian tunnelma taas oli jotain, mitä on vaikea sanoin kuvailla. Yli tuhatvuotisessa rakennuksessa voi vain hiljentyä ja imeä itseensä rauhallisuutta ja historian havinaa. Hagia Sofia on rakennettu alunperin ortodoksiseksi kirkoksi vuonna 360. Palveltuaan reilut tuhat vuotta kristittyjen kirkkona se muutettiin moskeijaksi 1400-luvulla ja viimein museoksi 1935.

Istanbulista suuntasimme rannikon lomakaupunkiin Kusadasiin. Mun vanhemmat ja 7-vuotias siskonpoika olivat tulleet sinne lomailemaan, joten olimme varanneet itsellemmekin viiden yön majoituksen. – All-inclusive vesipuistohotellista. Olipa ainakin hieman erilainen kokemus kuin muut tämän kevään majapaikat. Lapsiperheitä oli todella paljon ja ihmiset lomafiiliksellä. Keskittyminen töihin oli siis välillä hieman vaativaa, mutta hieman rauhallisiakin nurkkia löytyi ja ainakin netti toimi ja juomapalvelu pelasi. Itse olin ensimmäiset päivät jonkinlaisessa mahataudissa, joten ei tullut ihan koko rahan edestä hyödynnettyä all-inclusivea. Kyllä siinä melkein kiroilutti, kun oli notkuvat pitopöydät ruokaa ja alas sai vain muutaman hedelmän. Itse vesipuistossa käytiin pari kertaa, mutta vesi altaissa oli niin jäätävän kylmää (Kaakkois-Aasian vesiin tottuneelle) ettei siellä kovin pitkään viihtynyt. Aaltoaallas tuli tutuksi, sillä siihen ihastunut ei-vielä-niin-uimataitoinen siskonpoika tarvitsi aina seuralaisen.

Teimme myös retken aivan hotellin lähistöllä sijainneille Ephesuksen raunioille. Ephesus oli yksi antiikin ajan suurista kaupungeista, asukkaita siellä oli parhaillaan noin 250.000. Siellä sijaitsi yksi antiikin seitsemästä ihmeestä, Artemisin temppeli. Kyseinen temppeli on hävitetty jo 400-luvulla, mutta monista muista rakennuksista on vielä osia jäljellä. Varsinkin 2.500 henkeä vetävä amphiteatteri oli pysäyttävä ilmestys. Ja kyseessä on tosiaan kokonainen rauniokaupunki, eli alueen kiertämiseen kannattaa varata pari tuntia.

All-inclusive hotellivarauksen päättyessä ei osattu päättää mihin seuraavaksi, joten otetiin vielä pariksi yöksi huone Kusadasista, tällä kertaa halvemmasta hotellista. 35 euron päivähinnalla saatiin tilavan huoneen lisäksi sekä aamupala että buffet-illallinen. Ja mahtavat merinäkymät neljännen kerroksen parvekkeeltamme. Hotelli oli aika syrjässä, mutta sopi hyvin työntekoon. Varsinkin, kun suurin osa muista vieraista oli kiertomatkalaisia, eli tulivat hotelliin vain yöpymään. Päivät saatiin siis istuskella rauhassa aulassa töiden parissa.

Saatiin päätettyä se seuraava kohdekin, eli Berliini. Matka vaatii seikkailua pikkubusseilla, juoksuspurtin junalle ja muutaman tunnin lennon. Ja täällä ollaan.

Follow my blog with Bloglovin

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä