Näillä viikoilla vuorossa oli Suomi ja keskikesän valoisat yöt. Juhannushulinoita festareista sukujuhliin, luonnonrauhaa roppakaupalla sekä firman pikkujoulut teköalyn ohjaamina.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Minun juhannukseeni on jo pitkään kuulunut ystävien seura, sateessa pressun alla värjöttely, ikimuistoiset keikat ja yöttömän yön läpi valvominen, eli toisin sanoen Nummirock. Ennen tätä juhannusta mietin pitkään mitä tekisin, sillä en osannut päättää lähdenkö ystävien kanssa 15. Nummirockiini vai sukulaisten sekaan anopin synttäreille. Lopulta päädyin hieman hulluun suunnitelmaan mahduttaa juhannukseeni molemmat. Nummirock vietti 30-vuotissynttäreitään ja alkoi jo keskiviikkona, joten ehdin fiilistellä siellä pari vuorokautta ennen Karkunkylän juhannuskokolle siirtymistä.

Anopin juhlat olivat leppoisat ja mukavat, kelitkin onneksi suosivat. Sadesäällä kun olisi saattanut olla sisätiloissa ahdasta.

Kaikkien näiden juhannushulinoiden jälkeen jäimme vielä muutamaksi päiväksi kahdestaan maalle hengailemaan.

Jatkoimme matkaa vanhempieni luokse Kokemäelle, jossa kaivelimme retkeilyvarusteet esiin ja suuntasimme Kullaan Joutsijärvelle vaeltamaan. Siellä retkeilyalueella kiertää noin 27 kilometriä pitkä kävelyreitti, jonka varrella on mukavasti ripotellen laavuja ja autiotupia.

Maisemat vaihtelevat synkistä havumetsistä suoaukioihin ja valoisista koivikoista järvenrantoihin. Reitin kunto vaihteli suuresti, toisaalla pitkospuut olivat ihan tuoreita ja toisaalla sitten taas jo maahan asti lahonneet. Ihan aloittelijalle en tätä reittiä suosittelisi, sillä maasto oli monissa paikoin hyvin kivikkoista ja hankalakulkuista. Varsinkin reilu kilometri metsäkoneiden mylläämällä hakkuuaukealla sai muutaman ärräpään lentämään.

Yövyimme laavussa reitin puolivälin paikkeilla, sateen ropistessa kattoon. Onneksi meillä ei ollut aamulla kiire, joten saatoimme rauhassa odotella sateen loppumista. Eikä ollut ruuhkaakaan polulla, vastaamme tuli vain kolme kävelijää sekä taukopaikoilla muutama kanootilla liikkeellä ollut.

Eniten minua jännitti miten jalkani selviävät, sillä Caminoa kävellessä osumaa saanut varpaankynsi tipahti juuri muutamaa päivää ennen retkeä. Huolella suojatun varpaan suhteen ei lopulta ollut mitään ongelmia, mutta toiseen jalkaan sain kyllä komeimman ikinä näkemäni rakon. Oli aika taivaallinen tunne perille päästyä riisua kengät jalasta ja upottaa ne kylmään rantaveteen.

Heinäkuun alussa palasimme Helsingin suunnalle, mutta silloinkin etsiydyimme melkein ensi töiksemme metsään. Tosin Kuusijärven huolella hoidettu ja vilkkaasti liikennöity lenkkipolku oli aika kaukana Joutsijärven rauhasta, mutta mukava sekin.

Helsingissä pidimme myös yrityksemme pikkujoulut, kieltämättä hiukan myöhässä. Osallistuimme Remote Helsinki -esitykseen, jossa “yhdistyvät performanssi, opastettu kaupunkikierros, ääni-installaation ja tietokonepeli” (Remote Helsinki). Kuljimme siis ryhmänä Helsingin keskustassa, kuulokkeista kuuluvan “tekoälyn” ohjeita seuraten. Aivan upea kokemus, sillä näytös todella herätteli ajatuksia ja tarjosi samalla uudenlaisia näkökulmia jo niin tuttuun Helsinkiin. Suosittelen kokeilemaan, esitykset jatkuvat lokakuulle.

Pikkujoulujen muuhun ohjelmaan kuului pikavisiitti Lintsille, jossa testasimme uuden 3D-lasien kanssa koettavan Linnunrata-vuoristoradan. Tälle myös vahva suositus! Vuoristorataan toi ihan uutta puhtia avaruudessa leijaileminen sekä se, ettei radan kurveja nähnyt ennalta vaan kaikki tuli yllätyksenä.

Tarkoituksenamme oli jatkaa Alppipuistoon musiikkia kuuntelemaan, mutta sateinen sää sai meidät muuttamaan suunnitelmiamme. Kävimmekin siis herkuttelemassa Weeruskan alkupaloilla ja jatkoimme kotisohvalle leffan ja poppiksien pariin. Sellaiset hurjat pikkujoulut meillä.

Huomasin tässä kirjoitellessani, että kävinkin läpi jo muutaman ylimääräisen päivän, mutta olkoon nyt näin. Jatketaan sitten seuraavassa osassa suoraan Ruotsin seikkailuilla!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Toukokuinen Suomi eli luonnon kauneutta kaikkialla, perheen ja ystävien hyvää seuraa, rakastuminen Suomenlinnaan ja ikimuistoinen Learning Village.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Tässä Tämä viikko -postauksessa palaan toukokuuhun ja kolmeen yllättävän kesäiseen viikkoon Suomessa. Kerrankin osui meidän paluuajoitus kohdalleen! Muistan miten viime vuonna paleltiin harmaassa kelissä lähes koko toukokuu ja kirosin meidän aikaista paluuta, mutta tänä vuonna oli parempi tuuri. Vaikka ilmeisesti ne helteiset päivät ehtivät mennä ohi jo aikaisemmin.

Tuttuun tapaan suuntasimme Helsinki-Vantaalta Hämeenlinnaan perhettä tapaamaan sekä päivittämään rinkan sisältöä paremmin kesäiseen Suomeen sopivaksi. Hämeenlinnan Ahvenisto tarjosi meille heti alkuun Suomi-idylliä oikein roppakaupalla, valkoisten pilvien heijastellessa siniseltä järvenpinnalta ja vehreiden puiden heiluessa hiljalleen tuulessa.

Hämeenlinnasta saimme auton alle ja teimme pikavisiitin Helsinkiin: osallistuimme coachaus-työpajaan, kävimme syömässä ystävien kanssa ja pidimme oikein perinteiset Euroviisu-bileet. Joku ihmetteli, ettei eihän Suomi ole edes finaalissa, mutta eihän se olekaan viisujen pointti. Toisaalta tänä vuonna olin hieman pettynyt tarjontaan, mukana oli aivan liian vähän kunnon viisukitchiä.

Hektisen Helsingin päivän jälkeen palasimme perhekierrokselle ja luontoidylli jatkui Kokemäellä. Tunnen tässä oloni ihan rikkinäiseksi levyksi, toistellessani luonnon ihanuutta jokaisessa Suomea koskevassa postauksessani. Mutta kun se vaan on niin uskomattoman upea, se kesäinen Suomi.

Perheen kanssa vietettyjen hetkien jälkeen onnistuimme mahduttamaan aikatauluihin muutaman päivän Karkunkylässä, eli vielä vähän lisää maaseutua ja luonnon kauneutta. Suuren kuusen alta löytyi muuten oiva toimistopaikka, vain sähköt puuttuivat.

Toukokuun kiistämätön kohokohta oli Suomenlinnassa vietetty viikko. Osallistuimme siellä monipäiväiseen Learning Village tapahtumaan ja päätimme jokapäiväisen saarelle matkaamisen sijaan vuokrata Airbnb-asunnon – ensimmäista kertaa Suomessa.

Ihastuin paikkaan niin, että googlasin jo ensimmäisenä iltana miten Suokkiin pääsee asumaan. Ilmeisesti ei kovinkaan helposti, sillä asuntoja vapautuu harvoin ja niihin on paljon hakijoita.

Itse Learning Village tapahtuma oli – jälleen kerran – unohtumaton kokemus. Hymyä ja nauruja, toisaalta kyyneleetkin jossain vaiheessa valuivat. Niin monia mielenkiintoisia keskusteluja, oman maailmankuvan haastamista ja uusien näkökulmien avautumista. Työpajoja, keskusteluja, yhteisruokailuja, telttasaunomista. Mukaan mahtui myös valokuvakävelyä, chi kungia, hennatatuointeja ja villiä tanssia yömyöhällä. Kaikki hoitui – ja hyvin hoituikin – itseorganisoidusti, osallistujien toimesta.

Villagen jälkeen hengailimme vielä muutaman päivän saarella, nauttien yleisestä fiiliksestä ja joka puolella vaanivasta kauneudesta. Kävimme piknikillä ja vaeltelimme ympäriinsä. Lähtiessämme rankkasade tavoitti saaren juuri kun olimme astumassa lauttaan ja minuutissa olimme läpimärkiä. Sopi hyvin siihen oloon, kun ei vielä millään olisi malttanut lähteä. Toisaalta edessä oli kaksi viikkoa Camino de Santiagon vaellusreitillä Espanjassa, ihan käypä vaihtoehto sekin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämä viikko -postaukset olivat tauolla Suomen vierailumme ajan, mutta nyt olemme reissun päällä taas ja viikottaiset päiväkirjapostaukset jatkuvat! Tähän alkuun ensin kooste neljästä viikosta enemmän ja vähemmän talvisessa Suomessa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Helsingissä tapasimme ystäviä ja hoidimme muutamia käytännön asioita, mm. 2kk viisumit Thaimaahan ja Indonesiaan, ettei tarvitse enää paikan päällä säätää. ‘Musaa ja maistelua’ Hietalahden hallissa oli kuin tuulahdus Berliinistä. Hyvä musiikki soi taustalla, kun ystäväni kanssa kiersin maistelemassa viiden kojun tarjontaa, kaikki todella maukasta. Nämä ilmeisesti jatkuvat 2016 puolella, suosittelen käväisemään! Toinen kiva tapahtuma oli LUX Helsinki, joka oli pakkasen purevuudesta huolimatta upea. Varsinkin ruttopuisto oli kuin talvinen ihmemaa.

Joulupäivät vietimme Kokemäellä, perheen parissa. Jouluvalmistelut oli saapuessamme jo melkein hoidettu, me pääsimme mukaan vielä kukka-astelmien tekoon ja kuusen koristeluun. Muuten saimme olla hyvinkin rennosti, mitä nyt vanhempieni suloinen Belma-koira vaati jatkuvaa silittelyä. Tehtävä, johon tartuin mielelläni!

Aattona kokoonnuimme illallistamaan vähän laajemman suvun kera ja kylläpä oli jouluherkkuja pöytä notkollaan. Joulupukki oli käynyt jo aiemmin tuomassa lahjat kuusen alle, mutta saimme me sentään muutaman yhteislaulun puristettua ennen kuin lahjojen kutsu kävi liian voimakkaaksi lapsille.

Joululahjaksi sain vedenkestävän, hengittävän ja — se reissaajalle tärkein — pieneen tilaan menevän takin sekä monta pussillista salmiakkia hätävarastoksi Aasiaan. Arpojakin sain ja vaikken päävoittoa, niin joitakin kymppejä silti. Tärkeimmän lahjan — eli uuden puhelimen — kävin itse valitsemassa joulun jälkeen. Päädyin sen verran kalliiseen malliin (Sony Xperia Z5 Compact), että osa meni omasta pussista, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen. Löysin muuten myös läksiäisissämme 3 vuotta sitten saamamme ilmapallon, joka on edelleen vähintäänkin puolillaan ilmaa. Hämmentävää. Kaveri naureskeli, että kun pallo tyhjenee, on meidän aika palata Suomeen pysyvämmin.

Uutta vuotta juhlistimme Nuuksion mökillä pienehkön ystäväporukan kanssa, tuttuun vanhaan kaavaan eli paljon hyvää ruokaa — blinejä! sienikastiketta! thaisalaattia! — ja erinomaisia viinejä, keskustelua, huonoja vitsejä, pelejä, saunomista. Meillä oli vain tähtisädetikkuja eivätkä lähistönkään raketit meille asti paljoa näkyneet. Rauhallista siis. Uudenvuodenpäivänä jäällä luistellut perhe kävi grillaamassa notskillamme, muuten emme muita ihmisiä nähneet. Toisena aamuna herätessäni maa oli peittynyt valkoiseen kerrokseen ja unohduin pitkäksi aikaa terassille seuraamaan hiutaleiden hypnoottista leijailua taivaalta.

Vuoden alussa suuntasimme muutamaksi päiväksi Yyteriin mökkeilemään ja minä olin jo haaveillut pitkistä kävelyistä talvisessa luonnossa. Pakkaslukemat hieman muuttivat näitä suunnitelmia ja 15 minuutin retki merenrantaa kuvaamaan oli jo sietokyvyn äärirajoilla. Aivan uskomattoman upean näköistä siellä kuitenkin oli ja kylpylässä kelluminen oli ihan hyvä ajanviettovaihtoehto.

Hämeenlinnassa vietimme aikaa useaan otteeseen, perheen parissa ja töihin keskittyen tai rentoutuen. Viimeiset pari päivää kuluivat käytännön asioita hoidellen ja pakkausjuttuja säätäen. Pakkaukseen kuluva aika tuntuu eksponentiaalisesti kasvavan mitä vähemmän haluaa ottaa mukaan. Nyt tavoitteena oli 8kg rinkka — plus elektroniikka yms. käsilaukussa — joten sain aika tarkkaan miettiä, mikä pääsee mukaan ja mikä ei. Onnistuihan se kuitenkin! Vaikka Helsinki-Vantaalle matkatessa hieman palelsikin ja pikkulenkkarit täyttyivät hetkessä lumesta.

Reilu vuorokausi meillä kesti matkustaa Hämeenlinnasta Thaimaan Chiang Maihin. Ensimmäinen lento oli Helsingistä Istanbuliin ja minulle selvisi laskeutumisen aikana miksi koneessa on niitä valkoisia paperipusseja. Tai kyllähän minä olen tiennyt miksi ne siellä periaatteessa ovat, en vain ole ymmärtänyt miksi kellekään tulisi koneessa huono olo. Nyt me kiertelimme kovassa tuulessa ja vesisateessa Istanbulin yllä lähes tunnin ennen laskeutumisluvan saamista — turbulenssin heitellessä konetta koko ajan — ja oli aika lähellä etten minäkin paperipussia tarvinnut. Aika moni muu koneessa tarvitsi.

Maankamaralle me kuitenkin lopulta pääsimme ja loppumatka sujui ongelmitta. Turkish Airlinesilla oli oikein hyvä palvelu ja ruokakin oli ihan syötävää. Viimeinen lentomme — Bangkokista Chiang Maihin — oli Bangkok Airwaysilla, jolla kaikki matkustajat pääsevät perusloungeen. Tämä oli ihan loistava valinta, sillä olin varmistellut vaihtoajan riittämistä ja lopulta meille jäi yli pari tuntia aikaa viettää loungessa. Pehmeät tuolit, netti, kahvia ja pientä purtavaa, siinähän se aika kului hyvin.

Perillä uudessa kodissamme olimme siinä yhdeksän jälkeen illalla. Siitä kuulettekin lisää seuraavissa Tämä viikko -postauksissa, sillä aiomme viettää täällä Chiang Maissa ainakin kuukauden.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset päivät Berliinissä, auringonlaskuja, katuruokaa ja hyvästit kissoille. Oslon lentokenttähotellissa vietetyn yön kautta Suomeen, ystävien seuraan. Huoneesta pakeneminen, Helsingin kiertelyä ja lopulta vanhempien luokse Kokemäelle syysilmoista nautiskelemaan. Joskus viikossa ei tapahdu mitään, joskus taas siihen mahtuu vaikka mitä. Nyt kyseessä oli mitä ilmeisemmin tuo jälkimmäinen tapaus.

Torstaina lähdimme töiden jälkeen Neuköllnin alueelle, jossa sijaitsevan Arcaden ostoskeskuksen katolta löytyy viihtyisä terassi Klunkerkranich. Olin tämän aiemminkin muutamasta jutusta bongannut, mutta kun sain vielä viimeviikkoisen postaukseni kommenteissa vinkin käydä täällä, niin pakkohan se oli lisätä kalenteriin. Ja kyllä kannatti, sillä sieltä oli aivan upea näkymä Berliinin kattojen ylle!

Olimme paikalla hieman ennen auringonlaskua ja saimme nauttia hienosta valoshowsta.

Auringonlaskun – ja parin oluen – jälkeen suuntasimme askeleemme Kreuzbergin kaupunginosaan. Mukava muutaman kilometrin iltakävely toi meidät Street Food Thursday katuruokatapahtumaan Markthalle Neun kauppahalliin. Emme olleet todellakaan ainoita paikalla, mutta yllättävän vähällä jonottamisella pääsimme maistelemaan herkkuja maailman eri kolkilta.

Aloitimme kojusta, jonka edessä oli pitkä jono. Pakkohan siellä on olla jotain hyvää tarjolla, kun niin moni sitä haluaa. Ja olihan se hyvää. Seuraavan päivän googlaus paljasti annoksen olleen käsespätzleä eli baijerilaistyyppistä juustopastaa. Testasimme myös korealaistyylisen kimchi tacon, ikisuosikkini vietnamilaiset kesärullat sekä jälkkäriksi espanjalaisen leikkele-juustolautasen. Kaikki oli todella hyvää ja rahaa meni alle 20€. Hallista sai ostaa myös juomia, joten kokeilimme omenasiideriä sekä erinomaisen hyvää valkkaria. Tämäkin tapahtuma pääse suositeltavien listalle!

Perjantaina kävimme aamulla salilla ja vietimme loppupäivän töiden ohessa kamoja kasaillen ja paikkoja siivoillen. Ennen nukkumaanmenoa täytin vielä kerran kylpyammeen, pitihän minun käyttää jäljellä olevat kylpyrakeeni ja hoitonaamioni.

Lauantaina kolmiviikkoinen kissavahtiurakkamme olikin jo ohi ja omistajat palasivat kotiinsa. Heillä oli ollut hyvä reissu Kanadassa ja me taas nautimme täysillä Berliinistä ja kissoista, eli molemmat olivat tyytyväisiä järjestelyyn. Olisin kyllä mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa Berliiniä tutkailemaan ja kissoista huolehtimaan, olivat ne vaan sen verran lutuisia.

Lauantai oli pitkä matkapäivä, sillä pelkkä matka julkisilla lentokentälle kesti reilun tunnin. Perillä kentällä vietimme useamman tunnin kahvilassa töitä tehden, sillä lentomme lähti vasta illalla. Oslon lentokentälle saavuimme puoli kymmenen aikaan ja silloin olin aika iloinen, että olin varannut huoneen kävelyetäisyydellä terminaalista. Park Inn hotelli oli meille yleensä aika paljon pienemmällä budjetilla matkaaville varsinaista luksusta, pehmeine sänkyineen ja kattavine aamupaloineen. Tuorepuristettu mehua, vohvelirauta ja hyvää luonnonjogurttia, niillä sai kyllä voitettua meikäläisen puolelleen.

Sunnuntaina laskeuduimme Helsinki-Vantaalle hieman ennen puolta päivää ja suuntasimme suoraan Vantaan “kotiimme”. Siellä otimme kaivatut päivätorkut ja piristyimme riittävästi lähteäksemme Kallioon ystäviä tapaamaan. Tokoinrannassa aurinko vielä paistoi, mutta ilma oli jo aika syksyinen. Tai kuten eräs meistä asian ilmaisi: “samanlaistahan nyt on kuin tänä kesänä, mutta ei vaan sada vettä“. Aika nopeasti siirryimme siis sisätiloihin Majava-baarin tuttuun ja turvalliseen meininkiin. Ja reippaina viimeisellä metrolla kotiin.

Maanantaina kävimme pakenemassa huoneesta Kalliossa. Labyrinth Gamen Escape Room oli todella hyvä, juuri sopivan haastava ja mielenkiintoinen, ajatuksella rakennettu. Suosittelen! Kaverini Anna ehti jo kirjoittaa pelistämme enemmänkin: Room Escape eli kuinka paetaan mielisairaalasta. Uskokaa tai älkää, tuo jutussa mainittu erittäin fiksu työkaveri olen minä.

Koska ilma oli mukavan aurinkoinen, päätimme kävellä Kalliosta Kamppiin. Matkalla keräsimme kolikot taskunpohjalta ja ostimme jätskin. Jätskiauton myyjä kysyi mistä olemme kotoisin – englanniksi – ja hämmentyneenä vastasin “Finland”, sillä olinhan tehnyt tilauksen suomeksi. Myyjä totesi, että meillä Suomessa ei käytetä 1 ja 2 sentin kolikoita ja heitti ne roskiin. Vieläkin hämmentävämpää.

Kampista huruttelimme Onnibussin edullisella – mutta silti mukavalla – kyydillä Kokemäelle. Siellä saimme viettää muutaman rauhallisen päivän syystunnelmissa. Tosin sisko perheineen (ja koirineen) kävi kylässä tiistai-iltana, joten sitä aikaa en ehkä kuvailisi rauhalliseksi. Oikein mukavaksi kyllä.

Kävimme pitkällä kävelyllä metsäteillä ja peltojen poikki, lämmitimme saunan ja söimme hyvin. Puut olivat hiljalleen pukeutumassa syysväreihin, aamuisin metsän yllä leijaili usva ja ilma oli kirpeän raikas. Ihanaa käydä Suomessa syksyllä!

Keskiviikko oli muuten 1000. päivämme läppärikulkureina. Aika hurjaa. Päällimmäiset tunnelmani voit lukea täältä: 1000 päivää kulkurina. Antti taas kirjoitti virstanpylväästä jutun englanninkieliseen Anywhereism-blogiimme: 1000 digital nomad days. Käykääpä lukaisemassa, sieltä löytyy myös liuta upeita kuvia sekä allekirjoittaneen väsäämä infograafi.

Sellainen viikko tällä kertaa. Seuraava hieman rauhallisemmissa merkeissä, sillä suuntaamme kaveriviikonlopun jälkeen Luumäen mökille. Siellä on luvassa lisää syksyn lumoa <3
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hämeenlinnassa

Kokemäellä

Pääkaupunkiseudulla

Sastamalassa

Porissa

ja Luumäellä

Eihän tätä voi muuta kuin rakastaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Koiravahteilua, pelien tekoa, sateisia päiviä, metallin ja ystävien täyttämä juhannus, rentoutumista maaseudulla ja perheaikaa Yyterin sannoilla. Niissäpä vierähti taas kuukausi. Ja tuli ihan suunnittelematon blogitaukokin, kun oli (olevinaan) niin paljon muuta tekemistä.

Kuukauden ensipäivät vietin ihan yksikseni koiravahtina Kokemäellä, mies kun lähti jo edeltä Helsinkiin. Viikonlopuksi sain sentään seuraa ystävästäni. Lojuimme ihan itse lämmitetyssä paljussa kolmeen otteeseen ja grillailimme katoksen alla sateelta suojassa. Kävimme myös lopetetun kyläkoulun huutokaupassa, josta olisi löytynyt vaikka mitä tavaraa. Ystävän matkaan päätyi lopulta vanha Singer-ompelukone pöytineen ja itse huusin sellaisen vanhanaikaisen ison pahvisen opetustaulun, aiheena Saksan ensimmäinen juna. Illalla jokirannassa järjestetyssä Vastavirtarockissa istuimme retkituoleilla jaetun sateenvarjon alla, viinimukit kädessä tuntien itsemme vanhoiksi. Joko se nuoruus muka loppui?

Muuten elo oli aika rauhallista. Leivoin omenapiirakkaa, kyläilin ystävillä ja kävelin koiran kanssa pitkin metsäteitä. Oli niin mukavia maisemia, että sain taas koiran hermostumaan loputtomiin kuvauspausseihin.

Helsingissä ehdimme viettämään viikon ennen juhannusta. 48 tunnin Neuro Game Jamissa pääsimme leikkimään kaikenlaisten neurolaitteiden kanssa ja rakentamaan niille pelejä. Oma tiimini teki katseenseurantalaitteen ja Unity-pelimoottorin avulla pelin, jossa etsittiin piilotettuja esineitä ihan vaan katseen avulla. Yksi ryhmä teki velhotaistelupelin, jossa tulipallojen ammunta ja torjunta tapahtui ajattelemalla erilaisia ajatuksia. Eli anturit vaan päähän ja aivosähkökäyrän muutoksia seuraamaan. Kaikkea sitä pystyy jo nykyään tekemään, vaikka laitteissa vielä parantamisen varaa onkin. Mikäköhän on mahdollista muutaman vuoden päästä?

Viikonlopun koodirupeaman jälkeen otimme pari päivää rennosti, töiden parissa puuhastellen (kyllä, juurikin puuhastellen, ei stressaten). Juuri juhannusta ennen tapasimme muita matkabloggaajia ravintola Loisteessa järjestetyssä bloggaajatapaamisessa. Upeat näkymät kaupungin yli, halpaa skumppaa sekä hyvää seuraa, joka ei kyllästy puhumaan reissuista. Elikäs oikein onnistunut ilta.

Juhannukseksi suuntasin ystävien kanssa Nummirockiin Kauhajoelle, minnekäs muualle. Täytyy sitä ihmisellä jotain perinteitä olla. Sateisesta kelistä huolimatta tämä vuosi oli huomattavasti miellyttävämpi kuin viime vuoden jäätymiskelit. Kunnon varusteilla ei pienet kuurot haittaa! Koska polvi ei taivu telttailuun, niin nukuin mukavasti (ja kuivasti) auton kallistetulla etupenkillä. Puiden väliin viritimme pressut ja alle retkituolit. Siinä sitten keittelimme aamuisin trangiassa kahvit ja päivällä grilliruuan oheen uudet perunat, istuimme juttelemassa tunnista toiseen ja missasimme taas muutaman tämän-aion-nähdä bändin.

Nummista matka jatkui Karkunkylän kesäasunnolle, jossa pitkän kuuman suihkun jälkeen olin taas valmis grillailemaan ja iltaa istumaan. Maanantaina jäimme talolle kahdestamme, täytimme jääkaapin grilliherkuilla ja asetuimme nojatuoleihin kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunan takana. Sitä ropinaa kestikin sitten koko alkuviikon, mutta onneksi meillä oli tekemistä firman puolivuotissuunnittelujen merkeissä. Nyt on taas vino pino ideoita ja muutama tarkempi tavoite loppuvuodelle.

Perjantaina pyörähdimme Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä. Siellä on tullut tällaisena kirjafanina käytyä jo moneen kertaan, viime aikoina lähinnä kirjoja hypistelemässä. Omaa kirjahyllyä ei tälläkään kertaa tullut kasvatettua kuin parilla opuksella, kun ei niitä kuitenkaan saa kannettua maailmalla mukana. Mutta ainahan voi ostella kirjatuliaisia muille. Eteen osuikin muutama niin osuva valinta, että pakkohan ne oli ostaa tuleville omistajilleen.

Vammalasta koukkasimme Kokemäen kautta Porin Yyteriin mökkeilemään vanhempieni kanssa. – Toiset lähtee mökille maaseudun rauhaan, mutta siellä rauhassa aina asuvat lähtevät mielellään lomalla ihmisten ilmoille. – Kaikki mukavuudet (3 telkkaria…), iso terassi grilleineen, hienot lenkkimaastot (ml. Selkämeren kansallispuisto) ja Yyterin sannat ihan vieressä. Vesi on kylläkin vielä niin kylmää, etten ole tohtinut edes varpaitani uittaa. Ei siellä ole muitakaan uimareita paljon näkynyt, leijalautailijoita sitäkin enemmän. Onneksi on myös tuo kylpylä tuossa vieressä, siellä on vesi lämmintä!

Syksyn suunnitelmat ovat tässä samalla hiukan selkiytyneet. Elokuun puolivälissä lennämme Berliinin, josta otamme auton alle ja suuntaamme ystävien häihin Itävaltaan. Muutaman Keski-Euroopan autoviikon jälkeen palaamme Berliiniin, josta saimme kissavahtipaikan kolmeksi viikoksi! Lokakuun osalta suunnitelmat ovat vielä auki, Suomessa käväisemme jossakin välissä ja toivottavasti ehdimme myös syysmökkeilemään.

Marraskuun alussa lennämme Tunisiaan Coworking Campille, jossa aioimme olla 6 viikkoa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että lähdemme 2.5 viikon jälkeen ylittämään Atlantia muiden nomadien kanssa. Yli 100 läppärikulkuria ja muuta hengenheimolaista on jo ostanut itselleen 9 päivän risteilyn Kanarialta Brasiliaan ja vaikuttaa siltä, että se on just se juttu missä pitää olla mukana. Sitten olisimmekin täysin aiemmista suunnitelmista poiketen Brasiliassa joulukuussa. Kyllä sekin kelpaa.

Mutta nyt siis vielä puolitoista kuukautta Suomen kesää (joka näyttää nyt saapuneen?). Yyteriä, Itä-Suomea, Helsingin ihanuutta.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Näihin Tämä viikko -postauksiin tulikin oikein kunnon tauko täällä Suomessa ollessa. Joka viikko istahdin kyllä näppäimistön taakse, mutta tuntui siltä, ettei mitään ole tapahtunut. Kirjoittelin siis Kuubasta, Meksikon Sayulitasta ja Kalifornian roadtripin kustannuksista viikon tapahtumien sijasta.

Vaikka onhan sitä tapahtunut kaikenlaista. Äitienpäiväviikonloppuna teimme perinteisen Hämeenlinna-Kokemäki-retken vanhempien luokse. Suomeen paluusta on tullut jo sen verran rutiinia, ettei tämä tunnu enää samalta kuin aluksi. Yhtä useinhan me nyt vanhempiamme näemme, kuin Suomessa asuessamme. Mukavaa oli joka tapauksessa, vaikka tuntuikin siltä, että just vastahan me täällä olimme.

Suurin osa kuukaudesta on kulunut Pohjois-Helsingissä. Opin, että Maununneva on oikeasti neva, jonka yli voi oikaista bussipysäkille pitkospuita pitkin. Kerran polulla vastaan tuli muutama sorsa ja hyvä etten myöhästynyt bussista, kun eivät yhtään väistäneet enkä meinannut uskaltaa ohittaa. Lapsena ruokin sorsaa ja se hyväkäs näykkäisi minua kädestä, vieläkin suhtaudun varauksella.

Sorsista huolimatta lenkkimaastot ovat alueella loistavat ja hyvä niin, tulee kuntoutettua tuota polvea. Kävin myös tutkimuksissa ja fysioterapeutilla, eiköhän se kuntoon tule. Ei se polvi vieläkään taivu ja ilmeisesti siellä on pieniä luunmurtumiakin, muttei mitään kovin vakavaa. Lenkeillä olen huomannut miten kesä on hiljaalleen hiipinyt Suomeen, toukokuun alun arka viherrys on puhjennut täyteen kukkaan ja kaikkialla on niin kaunista. Vielä kun lämpötila seuraisi perässä. Tänään luin lehdestä, miten tämä toukokuu oli ensimmäinen täysin hellepäivätön sitten vuoden 1998.

Hämeenlinnasta saimme taas auton kesäksi. Pianhan se on jo museoiässä, mutta edelleen se toimii. – No, kerran kauppareissulla siitä kyllä nousi savua konepellin alta . Mutta tätä ei ole tapahtunut toistamiseen, joten pidetään sormet ristissä. – Koska tilaa oli takaluukussa yllin kyllin, kasasin mukaan kaikenlaista pikkusälää ja vaatekappaleita, jotka ovat olleet muiden nurkissa säilössä. Ahdisti jo se tavaramäärä, joten seuraavalla Kokemäen visitiillä kävin kaiken läpi ja jätin taas puolet matkasta. Helpottaa. Miksiköhän sitä ei vaan pieni ihminen muista, että vähemmän on enemmän.

Mitäs muuta? Kävin poikien kanssa mökillä: perinteitä kunnioittaen söimme ja joimme hyvin, lojuimme paljussa ja kerroimme huonoja juttuja. Ystävän syntymäpäiviä juhlin Euroviisu-kisakatsomon merkeissä. Paikallisraatimme valinta osui yhteen voittajan kanssa. Kiersin liian monta kojua Ravintolapäivässä ja söin itseni ähkyyn, paransin maailmaa skumppapullon äärellä ja kävin alumni-tapaamisessa tajuamassa kuinka pitkä aika opiskeluelämästäni oikeasti jo on.

Olen myös istuskellut Kallion kuppilassa avaruusravintolan avaamista suunnittelemassa, pelannut mölkkyä juuri sopivasti paikalle osuneessa kuurosateessa ja löytänyt Kallion parhaan pizzapaikan Mäkikuplan. Miksei kukaan kertonut sen olemassa olosta silloin, kun asuin parin korttelin päässä? Ehkäpä hyvä näin.

Olen katsonut aivan liikaa telkkaria: realityä ja sisustushömppää sunnuntain iltapäivässä. Pelannut mobiilipelejä “tutkimusmielessä”. Täytyyhän meidän ymmärtää millaisia pelejä ihmiset pelaa, jos me aiotaan Android-pelejä enemmänkin tehdä. Ja valita kokeiluun ne kaikkein koukuttavimmat ja suosituimmat pelit, jotta voi analysoida niitä. Eli tervetuloa vaan elämääni Candy Crush Saga ja kumppanit. Plussapuolena on se, että kun kännykässä on monta peliä, niin ei haittaa vaikka yhdestä elämät loppuu. Nimimerkillä “miten niin koukussa”.

Viime päivät olen ollut Kokemäellä talo- ja koiravahtina. Melusta vastaa autojen ja naapurien sijaan lintukuoro, elämä on leppoisaa. Koira määrää elämän tahdin ja aamuisin olen onnekas, jos saan nukkua seiskaan asti ennen kuin märkä kieli lipoo kasvojani. Aina alas istuessani saan syliini karvakasan rapsuteltavaksi ja näitä mainittuja karvoja ovat jo kaikki vaatteenikin täynnä.

Seikkailua elämään ovat tuoneet pakolliset autoretket keskustaan. Jaa että miksikö seikkailua? No siksi, etten ole taas vuosikausiin ollut ratissa. Tänään jo ihmettelin, miksei mitään tapahdu, vaikka kytkin on pohjassa, vaihde päällä ja painan kaasua. No varmaan siksi, etten ollut vielä laittanut avainta virtalukkoon… Eli Kokemäellä päin liikkuvat, jos vastaan tulee pieni punainen auto nainen ratissa, kannattaa varmuuden vuoksi väistää reilumman kautta.

Sellainen kuukausi. Vielä pari lisää Suomessa ennen kuin taas maailma kutsuu. Helsingin tapahtumia, mökkeilyä, juhannusfestarit. Ja toivottavasti myös sitä aurinkoa!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai kului flunssasta toipuessa ja kotosalla. Oli tarkoitus nähdä rakasta ystävää illalla, mutten uskaltanut vielä liikkua mihinkään, edessä kun oli viikonloppu täynnä ohjelmaa.

Perjantai-aamulla pakkasin rinkan täyteen Kokemäelle säilöön menossa olevaa talvikamaa ja metroilin Ruoholahteen. Sieltä loskan keskeltä löysin sveitsiläisen matkabloggaajaystäväni Corinnen (Vie Nomade), jolle olin luvannut ihan oman, räätälöidyn Suomi-retken ennen matkamessuja. Onnibussi herätti ihastusta (netti! ja sähköpistokkeet!) ja kuljetti meidät mukavasti Kokemäelle.

Kokemäellä

Heti lounaan (ei niin perinteistä kana-aurajuustoruukkua, mutta oli siinä ohessa ruisleipää ja puolukkahilloa) jälkeen kävimme kävelyllä koiran kanssa. Pienet hiekkatiet olivat liukkaita ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme kaatumatta. Koirakaan ei kertaakaan kellahtanut. Jokirannalla oli harmaata ja jääpeite ei ollut vielä ylettynyt koko joelle. Rannalle nostettu matonpyykkäyslaituri oli Corinnen mielestä huima idea. Enpä ollut tullut ajatelleeksi. Viikonlopun aikana esiin nousi monta muutakin asiaa, jotka itselleni ovat itsestäänselvyyksiä, ennenkuin niitä joutuu selittämään.

Illan hämärtyessä pihalla lämpesi palju. Siskonpoika kavereineen kävi siellä ensin sukeltelemassa. Kun pyysimme olemaan läikyttämättä kaikkea vettä, saimme vastaukseksi, että kyllä siellä vielä tarpeeksi on kolmelle noin isolle ihmiselle. Ja olihan sitä. Tähtiä ei harmi kyllä näkynyt, mutta muuten tunnelma oli oikein leppoisa lyhtyjen valossa ja skumppalasi kädessä.

Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan Kokemäen nähtävyyksiin, joka yleensä on aika nopea retki. Tällä kertaa saimme lisäjännitystä juuttumalla liukkaaseen Seuratalon mäkeen. Onneksi paikalla oli avulias naapurinsetä, joka nelivetopakullaan kiskoi meidät tien reunalta. Tuli siinä samalla puheeksi itse seuratalo ja selvisi miehen toimivan siellä vapaaehtoisena (jo kolmatta polvea!). Saimmekin yksityisen opastetun kierroksen taloon ja kaupungin historiaan. Tehdessämme jo lähtöä mies kysyi, haluammeko nähdä vielä (Piispa) Henrikin kappelin. Vaikka se on talvella suljettu, oli hänellä sinnekin avaimet. Tietenkin halusimme! Nähtävyyskierroksen lopuksi kävimme vielä itsepalvelukirppiksellä, koska äitini piti käydä järjestämässä myyntipöytäänsä. Tämäkin oli yksi asia, jota en ollut osannut arvostaa. Corinnen mielestä koko konsepti ja kaikki pöydiltä löytyvät enemmän ja vähemmän omituiset kokoelmat olivat ihan mahtava juttu.

Päivän päätteeksi istuskelimme vielä kodassa (kyllä, vanhemmillani on sellainen pihassaan!), makkaraa notskilla käristäen ja glögiä nokipannussa kiehautellen. Niin mukavan rentoa ja rauhallista, kuten Corinnekin jälkikäteen huomautti. Ei sitä tarvitse lähteä lappiin, melkein sama käydä Kokemäellä. Vain revontulet ja porot puuttuvat. Tai itse asiassa, siellä kaiketi on yksi porofarmi jossakin ja kyllä niitä revontuliakin on joskus nähty.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme rentoutuneina kamat kasaan ja kieppasimme vielä riippusillalla kuvaamassa ennen Turun bussiin hyppäämistä. Sillalle on ilmestynyt jo 11 rakkauslukkoa, laski äitini.

Turuus

Yöllä oli tullut lunta ja muutaman korttelin kävely bussiasemalta hotellillemme oli vedettävän laukun kanssa hieman haastavampaa. Tämän takia matkustan rinkan kanssa! Onneksi löydettiin perille ilman kiertoteitä. Olin saanut sovittua yhteistyöstä Park Hotellin kanssa ja jännitin pitääkö Corinne paikasta. Minusta se kuitenkin oli kaikkein kiinnostavin Turun hotelleista (pidän pienehköistä, persoonallisista paikoista) ja siksi olin heihin yhteydessä. Onneksi paikka vakuutti heti sisäänastellessa sekä minut että Corinnen. Lukuisista yksityiskohdista näkyi, miten omistajat todella rakastavat paikkaa. Kyseessä ei todellakaan ole minimalistisen moderni ketjuhotelli, vaan ennemminkin kuin vierailu (hieman varakkaamman) isoäidin luokse. Aivan mahtava!

Kysyin ennen Turkuun suuntaamissa Facebookissa, minne siellä kannattaisi mennä. Blankon sunnuntaibrunssi oli yksi ehdotuksista ja ehdittiinkin sinne juuri ajoissa. Hyvä valikoima ruokia ja kaikenlaisia mehuja. Suosittelen! Sieltä jatkettiin VisitTurulta saamillamme TurkuCardeilla Turun linnaan, kaupungin sisäiseen bussiliikenteeseen ja moniin museoihin kun on ilmainen pääsy kyseisellä kortilla. Oltiin linnassa noin 1,5 tuntia ennen sulkemisaikaa ja oltiin oikeastaan ainoat paikan päällä. Oli aika uskomaton tunnelma varsinkin siellä keskiaikaisen linnan puolella, hämärästi valaistuissa saleissa ja mutkaisissa käytävissä. Enpä olisi paljoa ihmetellyt, vaikka nurkan takaa olisi vastaan tullut keskiajan linnanneito tai aave kaapuineen.

Facebook-kyselyssäni eniten mainintoja sai ravintola Tintå ja alunperin suunnitelmamme oli syödä siellä illallista. Meillä ei kuitenkaan ollut vielä nälkä, joten suuntasimme linnalta Panimoravintola Koulun pienpanimo-oluiden ääreen. Hyvä ilta tuli siitäkin, juteltiin vaikka mistä ja opetin Corinnen pelaamaan suomalaisia klassikkopelejä Afrikan tähteä ja Kimbleä. Tintån kokeilu jäi seuravaan kertaan. Pieni vinkki muuten Turun vierailuihin: monet ravintolat ja museot ovat kiinni sunnuntaina ja/tai maanantaina, joten muut päivät saattavat olla parempia vierailuhetkiä.

Maanantai-aamu alkoi runsaalla hotelliaamupalalla. Paikalla käväisi hotellin omistajamies papukaijansa kanssa. Kyseinen kaija puhuu kuulemma paljon, tosin vain suomea ja on jo noin nelisenkymmentä vuotias. Se on siis ollut mukana hotellitoiminnassa jo siitä lähtien, kun omistajapariskunta aloitti noin kolmekymmentä vuotta sitten! Aamiaiselta jatkoimme suoraan kahvilaan, sillä sukujuuriltaan italialainen Corinne ei saanut aamuaan käyntiin ilman kunnon espressoa. Sellaista onneksi löytyi Art Cafésta, mukavien näköalojen kera.

Testasimme päivän aikana myös muutaman muun kahvilan. Kirjakahvilasta sai tosi hyviä vegaanileipomuksia, Cosmic Comic Café taas keskittyi ennemminkin alkoholitarjontaan (=hyvä olutvalikoima, paljon sarjiksia luettavaksi yksinään liikkeellä oleville ja lautapelejä seurueille). Päivän paras palvelu löytyi Anniskelukahvila Tiirikkalasta, jonne sisään marssittuamme meille selvisi, ettei paikka ollutkaan auki maanantaisin. Kysyessäni, mistä me sitten saataisin hyvää espressoa, vastaus oli “no täältä”. Ja sellaisethan me sitten saatiin! Oikein hyvät espressot, mahtavan palvelun kera.

Päivän muut vierailukohteet olivat Aboa Vetus / Ars Nova museot, jossa saatiin taas olla ihan kahdestaan ihmettelemässä. Aika jännä tunne. Aboa Vetuksessa käytiin kaikki (lapsille suunnitellut?) interaktiiviset pisteet läpi: koottiin kiulu, kirjoitettiin vahatauluun, leikittiin nukketalolla jne. Hienosti suunniteltu tuo museo, aitojen arkeologisten kaivausten keskellä noita interaktiivisia pisteitä ja tarinatauluja. Lounasta löytyi Kauppahallista, joka oli muuttunut paljon siitä kun siellä viimeksi olen käynyt, vuosia sitten. Upeasti kunnostettu, eläväinen, mielenkiintoisia kauppoja ja hyvä ravintolamaailma. Vietnamilainen pho-keitto oli juuri oikean makuista ja niin hyvää!

Takaisin Helsinkiin

Illalla hypättiin Helsingin junaan ja Corinne sai tutustua taas yhteen suomalaisuuteen: myöhästeleviin juniin… Perille päästiin kuitenkin. Ja suoraan nukkumaan. Tiistai-päivä menikin sitten kokonaan koneen ääressä, rästihommia tehden ja matkamessuihin valmistautuen.

Keskiviikkona alkoi matkamessutohinat workshop-päivän merkeissä. Tapasin Jordanian matkailutoimiston edustajan, joka kutsui käymään (lennot pitäisi kyllä maksaa) ja osallistuin muutamaan Nordic Bloggers’ Experience Finland bloggaajatapahtuman työpajaan. Aika eri mittasuhteissa siellä kv-piireissä välillä mennään, mutta tulipa hyvää inspiraatiota ja muutamia hyviä keskusteluja. Päivän parasta antia olivat kuitenkin uudet ja vanhat bloggaajatutut.

Siinäpä se viikko. Ja tätä kirjoittaessa on jo seuraavakin aika pitkällä, matkamessujen tohinoissa ja lähtövalmisteluissa ei ehtinyt millään aiemmin kirjoittamaan. Huomenna (maanantaina) suuntana onkin jo Ameriikan manner ja San Francisco!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tässäpä teille joulun tuplanumero, eli viikkokatsaus osat 61 ja 62. Täytyy kyllä myöntää, että tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni, mutta heti läppärittömän joulun perään iskenyt, minut sänkyyn kaatanut flunssa nollasi aivotoiminnan. Yritin jotain kirjoitella, mutta eihän siitä mitään tullut ja päädyin sitten suosiolla tähän tuplaviikkopostaukseen.

Lähdetään siis liikkeelle 18.12. torstaista ja Prahan kaupungista. Heti (ihanan ison) aamupalan jälkeen käveltiin vanhan kaupungin läpi Prahan linnalle. Vettä tihkusi lähes taukoamatta ja sää oli hyvin harmaa, joten kuvaaminen jäi aika vähiin. Oli siinä kuitenkin ihan omanlaistansa tunnelmaa tuossa harmaudessa, varsinkin Kaarlensiltaa ylittäessä: ihmiset kiiruhtivat eteenpäin kumartuneina, tuuli viuhtoi kaulaliinoja ja mustat linnut lentelivät parvissa taivaalla.

Linnalle oli pitempi kiipeäminen kuin muistinkaan ja suklaapuodin maistiaiset tarjosivat tervetulleen tauon. Mukaan tarttui muutama rasia joululahjaksi asti. Ylhäällä mäellä kierreltiin linnan alueella, mutta ei kuitenkaan menty sisään asti (tälläkään kertaa). Matkalla linnalle oli tullut sen verran ihmeteltyä vanhaa kaupunkia, että rupesi olemaan jo lounasaika ja kiire iltapäiväksi töihin. Palattiin siis toista reittiä linnalta alas, joen yli ja ennalta bongattuun korealaiseen ravintola Mamyyn juuri ennen lounasajan päättymistä.

Illalla suuntasimme töiden jälkeen takaisin vanhaan keskustaan. Ihan kivenheiton päässä Raatihuoneentorilta sijaitseva Las Adelitas tarjosi ihan aidolta maistuvaa (eli superhyvää) meksikolaista ruokaa ja ihan parhaita margaritoja (tamarindo-chili, mmmm…). Pieni, tunnelmallinen paikka, johon olisi ollut hyvä olla pöytävaraus, me saimme tuurilla aikalailla viimeisen vapaan pöydän, sekin pieni baaripöytä ihan oven lähellä. Syöpöttelyn jälkeen jatkoimme vielä iltaa Antin aiemmalla Prahan reissulla bongaamalle Ungelt Jazz & Blues Clubille, jossa bluesbändi aloitteli yhdeksän aikaan. Tunnelmallinen pikku paikka satoja vuosia vanhassa kellarissa.

Perjantaina tehtiin vielä aamupäivä töitä, jäätiin huoneenluovutuksenkin jälkeen hetkeksi aulaan läppärien kanssa. Lounaalle etsittiin Keltaisessa keittiössä blogista bongaamani Mlejnice-rafla. Raatihuoneen torin vieressä oleva oli tupaten täynnä, mutta saimme sieltä ohjeet ja kartan käteen muutaman minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevaan kakkosravintolaan. Sama konsepti, sama lista, samat hinnat, mutta paljon enemmän tilaa. Gulassikeitto leipäkuoressa oli ehdoton valinta täällä ja olihan se vaan hyvää. Mausteista, täyteläistä ja lihaista eli tsekkikeittiöitä parhaimmillaan.

Lounaalta jatkoimme tippipohjaiselle kierrokselle vanhaan kaupunkiin ja juutalaisalueille Prague Extravagancan kanssa. Prahassa kierrosten tarjoajia on monta, mutta valitsimme tämän koska sen lähtöaika sopi meille parhaiten ja koska he tarjoavat kierroksensa kahdessa osassa (vanha kaupunki + linna), eli osallistua voi vain toiseen tai sitten tehdä molemmat putkeen. Opas oli aika vauhdikas, mutta tiesi paljon kaupungista. Jälleen kerran muistui mieleen, että näillä kierroksilla pitäisi käydä heti ekana päivänä, ei juuri ennen lähtöä. Kaupunkia ymmärtä paljon paremmin kun tietää historiaa, plus oppaalta saa paljon vinkkejä mielenkiintoisista kohteista tai vaikkapa hyvistä ruokapaikoista.

Illalla lähdimme ajoissa lentokentälle päin, sillä kävely ympäriinsä sateessa ei enää innostanut. Onneksi, sillä vasta kentällä tajusin, että lento lähtee tuntia aikaisemmin kuin luulin. Olin katsonut ajan kännykkäni Google-kalenterista, mutta siinä olivatkin menneet aikavyöhykkeet jotenkin sekaisin. Ei sitä siis kaikkea osaa vieläkään, vaikka koko ajan reissaa… No, jatkossa taas muistan kirjoittaa sen lähtoajan myös siihen otsikkoon, ihan varmuuden vuoksi.

Ehdittiin kuitenkin siis koneeseen ja saavuttiin Helsinki-Vantaalle pari minuuttia lauantain puolella. Kone oli ajoissa ja laukutkin oli jo hihnalla sinne ehtiessämme (molemmilla oli laukku ruumassa vastoin yleistä tapaamme, sillä tuliais- ja joululahjaostokset saivat painorajat paukkumaan). Luultiin joutuvamme viettämään reilu tunti asemalla Hämeenlinnan bussia odotellessa, mutta tällä vauhdilla ehdittiinkin jo aiempaan!

Lauantai vietettiin Hämeenlinnassa Antin vanhempien hoteissa. Saatiin hyvää ruokaa ja vaihdettiin kuulumisia. Käytiin myös uudessa ostoskeskuksessa hankkimassa vielä muutama viime hetken lahja. Ja itselle uudet puhelimet, vanhat kun präkäsivät jatkuvasti. Esimerkiksi tuon ylempänä olevan keikkakuvan käsittelyyn ja Instaan lataamiseen meni yhden soittosetin verran (puoli tuntia?) aikaa, kun känny piti mm. uudelleenkäynnistää kahdesti sen mentyä jumiin. Sitten vielä illalla päästiin pitkästä aikaa kunnon saunaan, eli ensimmäinen päivä Suomessa oli oikein mukava.

Sunnuntaina ajelimme Kokemäelle joulun viettoon ja ruskeat pellot vaihtuivat matkan aikana lumisateeseen. Perillä oli jo maa valkeana! Joulun aluspäivät menivät perheen kanssa leppoisasti: valmisteltiin tarjoiluja, pelattiin korttia ja lämmitettiin yhtenä iltana pihan palju. Sielläpä oli mukava katsella taivasta ja nauttia kylmää skumppaa. Jouluaattona uhmattiin lumisadetta ja ajeltiin viemään kynttilät haudoille. Iltapäivällä seuraan liittyi siskon perhe sekä siskonmiehen äiti ja veli perheineen. Kaksitoista henkeä meitä oli, mukana kolme lasta, eli saatiin vähän vauhtia taloon. Pöytä notkui herkuista, kuusenalus peittyi lahjoihin ja ääntensorina täytti talon. Tätä oli viime vuonna ikävä, kun vietettiin joulu kahden New Orleansissa.

Joulupäivänä siskon perhe tuli vielä joululounaalle, eli jatkettiin herkuttelua. Kävin myös siskonpojan kanssa mäkeä laskemassa. Ja kierimässä rinnettä alas, en ymmärrä miten sitä on lapsena tehty kymmeniä kertoja putkeen, nyt makasin maassa mäen alla pää pyörällä jo ekan kerran jälkeen. Illalla ystävä oli kutsunut meidät kylään ja siinä meni monta tuntia rattoisasti jutellen, syöden ja juoden. Oisko ollut kolmen aikaan yöllä, kun kömmin sänkyyn peiton alle.

Tapaninpäivä valkeni aurinkoisena ja käytiin vielä kävelyllä Kokemäenjoen rannalla ennen Hämeenlinnaan paluuta. Oli kyllä niin kaunista! Illalla molemmat valitti kurkun kipeyttä ja lauantaina herättiin sitten molemmat kunnon flunssassa. Seuraavat päivät menikin sitten sänkypotilaina, onneksi ei ollut mitään hirveän kiireellistä ja sai rauhassa levätä. Areena, Netflix ja Helsingin kirjaston e-kirjat, niillähän se aika kului. Ja Antin vanhemmilla ollessa toimi myös täyshoito, ruokakin ilmestyi pöytään neljä kertaa päivässä. Mikäs siinä siis sairastaessa.

Tiistaina suunnattiin iltapäivällä Helsinkiin, jotta ehdittäisiin vielä käymään Verkkokaupassa. Sain vihdoinkin uuden koneen vanhan hidastelijan tilalle, oli kuin olisi tullut toinen joulu heti perään! Tosin keskiviikkona koneen käyttöön ottaessani huomasin, että w-näppäin ei toimi kunnolla, joten pitää mennä huomenna takaisin kyselemään, mitäs sille voisi tehdä. Silti, on tää 100 kertaa parempi kuin se vanha.

Uudenvuoden juhlinta sujui sopivasti täällä meidän Vantaan majapaikassa, saatiin paikalle kasa ihania ystäviä! Halauksia, naurua, huonoja vitsejä, ennustuksia, hyvät tarjoilut ja pullokaupalla skumppaa. Elikäs oikein erinomaiset juhlat! Rakettejakin käytiin katsomassa tuossa viereisellä kentällä. Vauhti rupesi hyytymään juuri ravintoloiden sulkemisaikaan, joten ei toivoakaan saada jäljellä oleville vieraille taksia. Päädyttiin siis siskonpetiin sohvalle ja pari säkkituoliin nukkumaan. Tervetuloa 2015!

Oon jo reilun viikon yrittänyt valmistella postausta vuoden 2015 suunnitelmista, mutta kun ne perkuleet muuttuvat sitä mukaa kun saan tekstiä kirjoiteltua. Vielä hetki sitten ajatus oli suunnata Kaliforniasta Kolumbiaan ja sieltä Panamaan ja Costa Ricaan. Sitten havahduttiin siihen, että Kuubassa pitää käydä mahdollisimman pian, ennenkuin kaikki siellä muuttuu. Eli tutkinkin mahdollisuutta vaihtaa Panaman ja Costa Rican osuus lyhyeen Kuuban visiittiin ja johonkin muuhun. Cancunista on sinne halpoja lentoja, joten mietin Meksikoa ja Belizeä (Caye Caulkerista on kuulunut tosi paljon hyvää). Nyt huomasin, että Las Vegasista olisi halpa lento Puerto Vallertaan, jonka läheltä löytyy diginomadi/bloggaajasuosikit Sayulita ja San Pancho. Hmm..

Siinäpä se, vuoden 2014 viimeiset viikot jouluisessa Suomessa. Täällä vielä pari viikkoa ennen Kaliforniaan suuntaamista. Suunnitelmissa ainakin monen ystävän tapaaminen, pieni Suomiretki sveitsiläisen bloggaajakaverin kanssa ja Matkamessu-hässäkät.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä