1. Kuva lentokoneen siivestä
Auringonlasku pilvien yllä Atlantia ylittäessä. Otettu tammikuisella San Franciscon lennolla.

2. Paras vahingossa onnistunut otos
Tässä yritin ottaa kuvaa pöllöpostitoimistosta, mutta heijastuksena mukaan tulivat myös Tylyahon suipot katot. Harry Potter maailma Orlandossa oli aika upeasti toteutettu.

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle
Vanha mies puku päällä raunioilla Turkissa. Ei siinä sinänsä mitään, mutta nuo Termeksoksen rauniot ovat vuoren päällä melkoisen kiipeämisen päässä.

4. Luontokuva
Bohinj-järvi Sloveniassa on yksi kauneimpia paikkoja, jossa olen käynyt. Järven voi kiertää vaelluspolkua pitkin ja upeita maisemia on joka mutkan takana.

5. Kuva yläilmoista
Kuva pääsiäiskulkueesta Antiguassa, mukana oli näinkin pieniä poikia. Hostellin kattoterassilta oli hyvä tarkkailla kulkuetta, hieman kauempana suitsukkeiden savusta.

6. Postikorttimaisema
Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitin varrelta ei postikorttimaisemia puuttunut. Tässä yksi esimerkki, jostakin Riojan kulmilta?

7. Kuva matkaseurasta
Siinä se kelluskelee, tyytyväisenä Karibianmeren aalloissa Meksikossa. Paras matkaseura.

8. Fiilistelykuva palmun alla
En sitten löytänyt yhtään kuvaa itsestäni fiilistelemässä palmun alla, mutta tämä setä Bahamalla näyttää fiilistelevän aika hyvin.

9. Hyvää huomenta -kuva
Huomenta Ateenan satama! Valmiina purjehdukselle aamuvarhaisella.

10. Lempikaupunkini
Belgradissa on vaan sitä jotain. Hankala laittaa tunteita sanoiksi, mutta kaupunki vaan tuntuu omalta.

Olipas vaikea valita, kun on niin paljon upeita kuvia… Jos haluat hyvän tekosyyn fiilistellä omia kuviasi, tartu haasteeseen! Ohjeet tässä: 1. Haasteeseen saa tarttua kuka vaan, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Journey Diary -matkablogin. 2. Linkitä vastauksesi alkuperäisen postauksen kommenttikenttään, jotta saadaan koottua haastepostaukset yhteen linkiksi/vinkiksi 3. Halutessasi voit haastaa useamman bloggaajan 4. Haasteeseen saa (ja pitää) osallistua aivan vapaasti, ei tarvitse jäädä odottelemaan, että joku sut haastaisi :p

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina, yllättäen, satoi taas. Onneksi meillä oli viihtyisä Ljubljanan kotimme, jossa oli hyvä naputella konetta ja kuunnella sateen ropinaa. Lounasaikaan kävi tuuri ja sää antoi meidän kävellä kastumatta lounaalle aikaisemmin bongaamaamme intialaiseen raflaan. Oli jo aikakin päästä taas herkuttelemaan intian mausteisilla mauilla. Kaavin naan-leipäni viimeisetkin masalakastikkeen rippeet lautaselta. Tai oikeastaan Antin leipään, sillä olin omani jo syönyt.

Perjantaina lähdettiin työpäivän jälkeen kiertelemään Ljubljanaa kameroiden kanssa, meillä kun oli vasta hyvin vähän kuvia tästä ihanasta kaupungista. Aurinkokin pilkisteli välillä ja kuvasaalis oli erinomainen.

Illaksi olimme sopineet treffit muutaman Statenbergissä tapaamamme kaverin kanssa. Paikaksi valikoitui Ljubljanan keskustori, jonne kokoontuu kymmeniä ruokakojuja perjantai-iltaisin (maalis-lokakuussa). Eipä tarvinnut arpoa, mikä ravintola sopisi kaikille. Me testasimme ihanan tuoreita falafeleja ja joululta maistuvaa egyptilaistä kanakasvispaistosta. Paikan päältä löytyi jonkin verran pöytäryhmiä (saimme kuin ihmeen kaupalla yhden meidän porukallemme, vaikka tapahtuma oli hyvin suosittu) ja myös juomia sai ostettua kojuista. Jatkoimme iltaa vielä joenvarren terassille, josta punaviiniä sai vain 1,5 litran pulloissa. Onneksi meitä oli aika monta. Maailmaa tuli taas parannettua oikein urakalla ja lähdettiinkin kotiin vasta kun terassi laitettiin kiinni joskus puolen yön jälkeen.

Lauantai-aamun pakkaaminen ja kämpän siivoaminen oli hieman nihkeää, mutta oltiin kuitenkin ajoissa valmiina bussiasemalle lähtöön. Matka Blediin kesti reilun tunnin ja maisemat senkun paranivat reissun edetessä. Perillä Bledissä etsittiin ensin turisti-info (kartta ja oppaita!) ja sen jälkeen noukittiin meidän vuokra-auto. – Vinkki: kannattaa valita pieni automalli, sillä alueen tiet ja varsinkin kylien kadut ovat hyvin kapeita.

30 kilometriä vuoristomaisemia, turkoosin joen pilkahduksia ja pikkutiellä lujaa kaahaavia paikallisia ja oltiinkin Bohinj-järvellä. Niin kaunis! Ihailtiin (ja kuvailtiin) hetki järveä, etsittiin lounasta kurniviin vatsoihimme ja haettiin vielä snäcksejä kaupasta (roadtripillä pitää aina olla snäcksejä, riippumatta siitä kuinka lyhyt reissu on kyseessä).

Seuraavaksi etsimme majapaikkamme läheisestä kylästä. Muutaman huoneen majatalo Stanko Stare, jossa omistajaperhe itse asui alimmassa kerroksessa oli löytynyt jo aiemmin booking.comin kautta. Vastaanotto oli ihanan lämmin ja huoneemme kodikas ja tilava. Se sijaitsi ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa ja voi että niitä parvekkeelta avautuvia maisemia! Antti otti pienet päikkärit ja mä istuskelin tuolla parvekkeella näkymää ihailemassa.

Emäntämme keitti meille kahvit ja antoi vinkkejä lähiseudun nähtävyyksiin, joita lähdimmekin katsastamaan. Savican vesiputoukselle piti kiivetä noin parikymmentä minuuttia loppumattomia portaita pitkin, onneksi reitti kulki läpi satumetsän ja mahtavien vuoristomaisemien. Ja kun vastaan tuli kepin avulla köpöttelevä vanha pari ja sen perään mies vauvan ja taaperon kanssa, niin ei enää kehdannut miettiä kipuamisen rankkuutta. Perillä odotti hieno putous ja upeat näkymät alas laaksoon.

Vesiputouksen jälkeen Antti tipautti minut järven rannalle, jossa lähdin seuraamaan kävelypolkua järven toiselle reunalle. Tuo noin seitsemän kilometrin reitti metsäpoluilla ja pikkuteillä pysytteli koko ajan rannan tuntumassa. Ilma oli ihanan raikas eikä liikkeellä ennen auringonlaskua ollut montaa muuta ihmistä. Askel kulki ja lähes juoksin hymy naamallani polulla, pysähtyen toki tämän tästä kuvaamaan joka mutkan takaa avautuvia upeita maisemia. Antti noukki kyytiinsä väsyneen mutta onnellisesti virnuilevan vaimonsa järven toisesta päästä ja me suuntasimme kotikyläämme illalliselle. Suuret annokset maistuvaa paikallista ruokaa ja olimmekin ihan valmiita nukkumaan.

Aamulla heräsin tähän usvaiseen näkyyn:

Bohinjista palasimme Blediin päin ja ihan ensimmäiseksi Vintgarin rotkolle. 1,6 kilometriä rotkon pohjalla seikkailevaa turkoosia jokea seuraillen, pitkin polkuja ja varta vasten seinämään kiinnitettyjä puusiltoja pitkin. Mahtava kokemus! – Kannattaa muuten mennä ajoissa, sillä paikka on todella suosittu ja molempiin suuntiin kuljetaan samalla kapealla polulla/silloilla.

Vintgarilta ajelimme takaisin Blediin ja linnakukkulalle, jossa meillä ei ollut aikaa itse linnassa vierailuun, mutta kuvailimme kukkulanharjalta avautuvaa näkymää järven yli. Palautettuamme auton kävimme vielä lounaalla ja istuskelimme kahvilassa järven rannalla, viulunsoittoa kuunnellen. Ensin ajatuksemme oli ottaa soutuvenekyyti joen keskellä sijaitsevalle saarelle, mutta veneitä kulki sen verran harvakseen, että epäilimme ehtimistä takaisin ajoissa ennen bussimme lähtöä.

Bledistä palasimme bussilla Ljubljanaan ja sieltä junalla Zagrebiin. Perillä olimme yhdeksän aikaan illalla ja Airbnb-isäntämme oli ystävällisesti meitä vastassa rautatieasemalla. Tosi ihana kämppä jälleen. Tää on tilava, upeat näkymät parvekkeelta (!), hyvin varustettu keittiö, kylpyamme ja ihana löhösohva olkkarissa. Ihan ydinkeskustaan on lähes puolen tunnin kävely, mutta lähistölläkin on paljon kaikenlaista ja ratikoilla pääsee.

Maanantaina käytiin vaan lähistöllä kävelemässä ja samalla lounaalla. Valitsimme suositun paikallista ruokaa tarjoavan Pri Zvoncun, jossa ahdoimme vatsamme täyteen erilaisia grillattuja lihoja ja shopska-salaattia. Paikka oli ihan täynnä bisnesvaatteisiin pukeutuneita ryhmiä, joista kaikki viipyivät siellä pidempään kuin me ja useimmilla oli viinilasi edessään. Mitenköhän heidän työpäivänsä jatkuu?

Tiistaina pidettiin vielä pidempi lounastauko ja käveltiin keskustaan. Matkan varrelta sai kattavan lounaan (keitto, leipä, salaatti, pääruoka, jälkkäri) noin viidellä eurolla, eli ilmeisesti täälläkin kannattaa syödä ulkona lounasaikaan. Turisti-infosta ei löytynyt karttaa eikä mitään ajankohtaista tapahtumaesitettä, joten palloiltiin aika päämäärättömästi ympäriinsä. Ihasteltiin 1000 vuotta vanhaa katedraalia ja etsittiin paikallinen tori. Mukaan tarttui kassin täydeltä vihanneksia ja hedelmiä.

Keskiviikkona satoi koko päivän, ukkostakin saatiin välillä. Oltiin siis koko päivä kotona, hauduteltiin pataa torilta ostetuista kasviksista ja istuttiin koneidemme ääressä. Illalla uhmattiin tihkusadetta ja käveltiin lähikorttelien ympäri, pysähtyen lähikahvilan terassille hetkeksi.

Olipas siinä monenlaista juttua yhdessä viikossa! Seuraavaksi ollaankin paikoillamme täällä Zagrebissa, keskitytään tähän kaupunkiin ja työntekoon.

—–
Vaikka Instagram Travel Thursday on tästä eteenpäin vain joka kuukauden eka torstai, niin päätin jatkaa viikkoyhteenvetojeni kuvittamista Instagram-otoksillamme.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ensimmäiset päivät kuluivat vielä Statenbergin kartanoidyllissä. Torstai oli projektipäivä, johon ihmiset saivat tuoda omia projektejaan ja pyytää niiden kehittämiseen ja suunnitteluun apua muilta. Itse päädyin slovenialaisen Urskan ryhmään ja vietin oikein inspiroivan iltapäivän miettimällä miten hän saa perustettua Mariboriin parhaan mahdollisen nuorisotilan. Miten lähteä liikkeelle? Keitä hän tarvitsee ydinryhmäänsä? Miten hän selvittää, mitä oikeasti tarvitaan? Olin ihan täpinöissäni näiden keskustelujen jälkeen, niin mukava nähdä miten innostunut ja motivoitunut Urska oli ja miten itse pystyi tuomaan oman pienen osasensa hänen unelmansa toteutumiseen.

Muuten torstai oli hieman hankala päivä, sillä kuohuminen yhteisössä jatkui ja olin hankalassa välikädessä, ilman suuria mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Me eletään reissatessamme jotenkin niin kuplassa, että ihan unohtuu miten ihmisten yhteiselossa asiat ei aina ole kovin yksinkertaisia. Tästä huolimatta, tai ehkä osaltaan juuri siksi, totesimme, että kaipaamme elämäämme enemmän yhteisöllisyyttä.

Perjantaina minulla oli päivän jaettu vetovastuu, joka tässä tapauksessa tarkoitti lähinnä aamu- ja iltatapaamisten vetämistä sekä yleisen aikataulun jne. koordinointia. Huomasin miten kiva oli pitkästä aikaa päästä miettimään erilaisia metodeita ja harjoituksia, jotka sopisivat tilanteeseen. – Ja totesin, että tätä minä haluan jatkossakin tehdä, lisää asiasta siis tulossa!

Iltapäivällä keksimme (lähes) kaikki lähteä kävelemään viikon aikana viitoitetulle luontopolulle kartanolta naapurikylään. Matkan varrella kuvasimme kylttejä niiden tekijöiden (lapset) kanssa, keskustelimme kaiken maailman asioista, ihailimme Slovenian maalauksenkaunista maaseutua, taistelimme hyttysarmejoita vastaan ja pyllähdimme savisen liukkaassa alamäessä. Tosin saattoi olla, että tuon viimeisen teki vain allekirjoittanut.

Polun päästä löysimme muutaman uimapaikan, joista viimeinen oli kuin suoraan satukirjasta. Pieni puinen silta kapean joen yli, sen vierellä hieman syvempi kohta kahden penkereen välissä. Kun ensimmäiseltä penkereeltä liukui veteen, virta vei vauhdikkaasti toiselle, josta saattoi taas kiivetä ylös. Jostain joukkoon ilmestyi myös koira, joka hyppäsi joukkoon mukaan. – Pitää tässä tunnustaa, että itse vilukissana tyydyin katselemaan iloittelua rannalta.

Paluumatkalla peltoteiden (ja peltojen) poikki paikallinen oppaamme hieman eksyi suunnista, jolloin vaihtoehtoina oli palata pitkän matkaa takaisinpäin tai ylittää joki. Arvatkaa vaan kumpaan päädyimme :) Siinä tuli teambuildausta koko viikon edestä, kun käsi kädessä kahlasimme reisiin ylettyvässä vedessä pitkänä jonona. Kukaan ei kellahtanut eikä yhtäkään kännykkää menetetty ja joen toisella puolella kokoontui hyvinkin nauravainen joukko. Ja hetken päästä vastassa oli myös naureskelevia kyläläisiä, kun ryhmämme pöllähti kylänraitille märissä vaatteissaan.

Illalla kokoonnuimme nuotion äärelle tarinoimaan, mukanamme myös muutamia kyläläisiä. Tunnelma imi mukaansa niin, että lauantaiaamuna kello herätti aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Onneksi jäljellä ei ollut muuta kuin lyhyt päätöskeskustelu ja jälkiemme siivoaminen. Sekä tietenkin hyvästien sanominen, asia, joka aina tuntuu yhtä hankalalta.

Junailimme Ljubljanaan ja iloinen Airbnb hostimme oli meitä vastassa. Aivan ihana tämä meidän asuntomme täällä! Ydinkeskustan reunalla, kanaalin varrella, sisäpihan ympärille rakentunut kaksikerroksisten talojen pikkukylä. Meillä makkari/työhuone, jonka ikkunasta näkyy vehreä piha ja jo mainittu kanaali, sekä pieni keittiö, jonka pöydän ääressä nytkin tätä naputtelen. Kylppäri on tilava ja koko asunnossa on ihanan paljon mietittyjä yksityiskohtia, onhan omistaja koulutukseltaan sisustussuunnittelija. Jälleen Airbnb-voitto!

Ljubljana kaupunkina vaikuttaa todella mukavalta. Heti lauantaina saapuessamme kävimme testaamassa naapuriraflan pitsat (tuomio: oikein hyvää) sekä etsimme pikkukaupan aamiaistarpeille. Sunnuntaina kävimme kävelemässä kaupungilla, joen varteen oli levittäytynyt markkinakojuja ja kadut täyttyneet ihmisistä. Kaikki on jotenkin niin siistiä ja idyllistä. Kerrassaan kaunis kaupunki! Tarpeeksi kierreltyämme (ja Antin kuvattua) nappasimme kojusta lounaaksi kebabci-lihapuikkoja suosikillani paprikatahnalla maustettuna ja kävelimme hiljakseen joen vartta takaisin kotiin.

Maanantain ja tiistain vietimmekin sisätiloissa sateen vaan jatkuessa ja jatkuessa. Saatiinpahan kurottua tekemättömiä töitä kiinni viime viikon jäljiltä. Keskiviikkona heräsimme sateettomaan aamuun ja lopetimmekin työnteon jo kahden maissa suunnataksemme keskustaan. Osallistuimme ilmaiselle (=tippipohjaiselle) opastetulle kierrokselle ja opimme taas niin paljon uutta maasta ja kaupungista. Siitä miten slovenialaiset ovat slaavialainen kansa, mutta samalla he ovat olleet Keski-Euroopan vaikutuspiirissä (lähinnä Itävallan/Unkarin osana) noin tuhat vuotta. Tähän kun lisää vielä vahvat välimerelliset (italialaiset) vaikutteet, niin kyse on aikamoisesta sulatusuunista. Kansa sai oman valtion vasta parikymmentä vuotta sitten ja aika toimivan maan he ovat siinä ajassa onnistuneet rakentamaan!

Alla olevan kuvan Teurastajien siltaa kutsutaan muuten myös peepshow-sillaksi, sillä jokea pitkin kulkevat turistiveneet ja naiset kesämekoissaan lasisillalla. Ei ihan loppuun asti suunniteltu tämä kaunis silta siis. Plus että talvisin lasiosat joudutaan peittämään kumimatoilla, sillä muuten silta olisi aivan liian liukas jalankulkijoille.

Kävelykierroksen jälkeen istahdimme hetkeksi nauttimaan paikallista olutta viihtyisälle joenvarren terassille. Illallispaikaksi saimme oppaalta suosituksen (Druga Violina) ja hyvä, että tuli kysyttyä. Paikka näytti niin uudelta ja laitetulta, että emme olisi varmaan edes kurkanneet hintoja ilman suositusta. Istahdimme terassille, söimme (ja joimme) hyvin, laskun loppusumma oli alle kolmekymppiä ja niin mukava tarjoilipoika jätti kestohymyn naamalle ystävällisyydellään.

Kotiin kävellessä keskusteltiin siitä, miten Ljubljana on aika lähellä meidän unelma-asuinpaikkaa. Mukavat paikalliset, kohtuulliset hinnat, paljon tekemistä ja tapahtumia vaikka onkin pieni kaupunki, pyörällä ja kävellen pääsee melkein mihin vaan ja luonto on hyvin lähellä (Alppien vaelluspoluille on 30 kilsaa!). Suurin miinuspuoli on kylmähkö talvi, mutta jos vaikka kesäasunnoksi…

Sellainen viikko. Nyt vielä hetki Ljubljanaa, viikonlopuksi Slovenian maaseudulle ja sitten Zagrebiin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viikko alkoi Münchenissa. Torstaina tein töitä ja kirjoittelin blogia ystäviemme pikku takapihalla. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja linnut rapistelivat puskissa. Tehtiin löytöretki lähikauppaan (kaalisalaattia ja tuoremehua) ja illalla käperryttiin kaikki sohvalle tv:n eteen.

Perjantaina tehtiin vähän lyhyempi päivä ja suunnattiin vihdoinkin tutkimaan kaupunkia tarkemmin. Saatiin pyörät lainaan ja ne olivatkin loistava ratkaisu, sillä pyöräteitä löytyi hyvin ja liikkuminen oli sujuvaa. Viileteltiin menemään leveillä bulevardeilla, välillä pysähtyen kuvaamaan tai kävelemään aukioiden sykkeessä.

Englantilaisen puutarhan metsäpolut, avarat nurmikot ja kaiken keskellä virtailevat leikkisät purot hurmasivat minut. Kuvittelin jo, miten ensi kesänä asun muutaman kuukauden kaupungissa ja tulen tänne puistoon iltapäivisin mukanani hyvä kirja ja viltti. Ja miten keräännymme ystävien kanssa joen rannalle viinipullon ja tarinoiden pariin auringonlaskun aikaan.

Puiston laidalta löytyy myös jatkuva aalto, joka houkuttelee luokseen surffaajia ja vielä sankemmin katselijoita. Aika jännä.

Lauantai oli matkapäivä, alkaen totuttuun tapaan liian aikaisesta aamuherätyksestä ja kiireestä. Viiden tunnin bussimatka Ljubljanaan venyi ruuhkissa seistessä yli kahdeksaan tuntiin, onneksi bussi oli mukava ja maisemat alppeja ylittäessä mahtavia sateesta huolimatta. Ljubljanassa ehdittiin pitää ruokatauko, sillä yksi juna meni juuri nenän edestä. Kahden tunnin junamatka Poljcaneen, vietettynä ikkunaan liimautuen upeissa maisemissa, sitten vielä 45 minuutin operaatio tilatessa taksia ilman yhteistä kieltä ja lopulta olimme perillä Statenbergin kartanossa.

Saapuessamme oli jo pimeää, joten pääsimme näkemään upean ympäristön vasta sunnuntai-aamuna. Tämä alla oleva näkymä avautui takapihalta, jonka pöydissä nautimme kaikki ateriat ellei ihan kaatamalla satanut. Mikäs sen parempi tapa aloittaa aamu, kuin juoda kuppi kuumaa teetä ja ihailla näitä maisemia?

Statenbergin kartano on yli 300 vuotta vanha ja päässyt välillä rapistumaan aika pahasti, mutta on nyt saamassa uuden elämän. Monet huoneista eivät ole tällä hetkellä käytössä, mutta paikallinen yhteisö on talkoovoimin kunnostanut monia osioita, esimerkiksi pikkuhuoneita vieraiden majoittamiseksi, muutaman kokoushuoneen sekä museoesineillä kalustettuja entisiä ylimystön huoneita. Ihanaa paikassa on se, että siellä ei tunne olevansa museossa, vaan jossain, missä voi olla ja elää.

Kartanossa järjestettiin nyt kolmannen kerran Art of Hosting harjoittajien kokoontuminen, Learning Village eli oppimiskylä. Kutsuvana kysymyksenä oli: “Mikä on mahdollista jos otamme aikaa elääkseemme, työksennelläksemme ja oppiaksemme yhdessä rehellisesti, uteliaasti ja yhteisöllisesti?” Viikon ohjelma toteutettiin Open Space tekniikalla, eli kaikki paikalla olijat saivat tarjota ja ehdottaa sisältöä ja osallistua mihin halusivat. Osa tuli kauempaa ja oli paikalla koko viikon, monet paikalliset taas liittyivät seuraan päiväksi tai pariksi.

Ensimmäisten päivien kohokohtia minulle olivat suurensuuren pitsan valmistaminen yhdessä (maailman painavinta leipää varten rakennetussa jättiuunissa), graafisen fasilitoinnin harjoittelu, kahdenkeskiset keskustelut ja pitkäksi venähtänyt illallinen ulkona tähtien loisteessa, viinin virratessa ja nuorempien osallistujien musisoidessa. Selväksi tuli myös se, että vapaassa kokoontumisessa (emotionaalisen) vuoristoradan huiput ja pohjakohdat ovat tavallista jyrkempiä.

Elämäntäyteinen viikko, täynnä hymyä ja suuria ajatuksia. Aikaa olla ja hidastaa. Kuluvalla viikolla lisää tätä ja Ljubljanan ihanuutta.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

México, Meksiko

Suuntana maailma blogin kaksikko Suvi ja Kristian viettivät vuoden matkaamalla maailman ympäri. Kuva postauksesta: Mexico City osa 2.

Seuraava lentomme lähtee kuun lopussa México Citystä ja ajateltiin, että otetaan nyt samalla pari päivää aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Parikin tuttua on verrannut Méxicoa New Yorkiin, eli tiedossa on hyvää ruokaa, kiinnostavia museoita, paljon historiaa, kulttuuria, elämää.

Antigua, Guatemala

Reissuesan matkablogin eka juttu on kirjoitettu helmikuussa 2007, ja blogi onkin melkoinen aarreaitta juttuja ympäri maailmaa. Kuva postauksesta: Antigua, Guatemala 6.-29.3.2013

Väli-Amerikasta lueskellessani Antiguan kaupunki Guatemalassa nousi usein suosikkina esiin. Vielä kun saatiin maailmanympärimatkalla olevan ystäväpariskuntamme (go-go-around-the-world) kanssa sovittua treffit kyseiseen kaupunkiin, niin kohde oli lyöty lukkoon. Meillä on ensin viikoksi vuokrattuna yhteinen kämppä keskustan tienoilta, jonka jälkeen meillä on vielä puolitoista viikkoa jäljellä. Vielä en tiedä pysymmekö koko ajan Antiguassa, vai suuntaammeko joksikin aikaa vaikka Lake Atitlanin tienoille. Ilmeisesti ainakin pääsiäisviikolla kannattaisi olla Antiguan tapahtumia ihmettelemässä.

Florida, USA

Stilettikorkokannan Ulla tarjoaa tirkistysluukun elämäänsä ja reissuihinsa, varsinkin Jenkkien suuntaan. Kuva postauksesta: Hyvästit Fort Lauderdalelle, matka jatkuu.

Atlantin risteilymme lähtee Miamista ja halvimmat lennot Guatemalasta löysin Fort Lauderdaleen. Mikäs sen parempi ajankohta siis pienelle Floridan turneelle? Lopulta pysähdys jää pihiydessäni vain kolmen yön mittaiseksi, sillä näin saatiin hyödynnettyä todella halvat lennot eikä mene sitten elämiseenkään niin paljon (Guatemala kun on aika lailla halvempi paikka kuin Florida…). Otamme saapuessamme vuokra-auton alle ja ajelemme Orlandon tienoille. Kennedy Space Center ja Universalin teemapuistosta löytyvä Harry Potter maailma ovat olleet toivelistalla jo pitkään, eli niihin siis. Muuta me ei tuossa ajassa kai ehditäkään, joten jää nuo Ullan kuvassa näkyvät biitsit kokematta. Mutta Tylyaho :D

Atlantin risteily

Travellover maailmalla Annikan omin sanoin, ei paketti- eikä reppumatkoja, vaan aikuisen, keskiluokkaisen seikkailuja. Kuva postauksesta: Satamilla on eroa.

Atlantin ylitys oli niin nappi kokemus, että pitäähän se tehdä uudestaan. Lähes täydellinen ympäristö tehokkaaseen työntekoon. Tällä kertaa ei valittu risteilyä pelkästään hinnan perusteella (edullista tämä on silti), vaan pysähdyskohteet painoivat vaa’assa eniten. Nassaussa Bahamalla varmaankin käydään vain etsimässä nettikahvila ja nauttimassa meren syleilystä. San Juanissa Puerto Ricossa pääsen näyttämään Antille vanhoja kulmia ja tapaamaan paikallisia kavereita pitkästä aikaa. Toivottavasti mahdollisimman moni on maisemissa tuona päivänä! Viimeinen pysähdys ennen varsinaista ylitystä on Philipsburghissa St. Maartenilla. Siellä ajattelimme käydä katsastamassa ainakin aivan lentokentän kiitoradan päässä sijaitsevan rannan, jossa voi kokea lentokoneiden ylilennon hyvinkin lähietäisyydeltä. Usemman meripäivän jälkeen pysähdymme vielä Ponta Delgadassa Azoreilla. Siellä käynnistä olen haaveillut jo pitkään, ja vaikka toiveena onkin ollut vähän pidempi aika kuin 10 tuntia, niin eiköhän siinäkin jo ensituntuma saada. Tietää sitten, haluaako palata pidemmäksi aikaa. Risteilyn päätesatama on Southampton Englannissa, mutta jatketaan sieltä saman tien muualle.

Andalusia, Espanja

Kinttupolulla blogin Tiinan elämään mahtuu paljon patikointia ja luontoa. Tänä talvena Tiina pakkasi kimpsut, kampsut ja kissat (ja miehensä) mukaan ja muutti joksikin aikaa Andalusiaan. Kuva postauksesta: Välimeren viehätys – IGTravelThursday.

Vanhempani ja siskoni perheineen ovat varanneet loman Andalusian rannoille juuri sille viikolle, jolla saavumme Eurooppaan. Ajateltiin käydä moikkaamassa ja samalla suorittaa varusteiden päivitysoperaatio. Lähinnä kylläkin lähettää tavaroita perheen matkassa takaisin Suomeen, jotta selvitään tätä seuraavasta etapista. Jos oikein hyvä äkkilähtöhinta löytyy, niin saatetaan jopa olla samassa hotellissa, mutta tämän hetkisillä hinnoilla menee meidän budjetista yli. Lomalla 100€/vrk/p.p. all-inclusivesta on ihan hyvä hinta, meidän taas pitää miettiä tätä normielämänä.

Camino de Santiago, Espanja

Remonttireissut blogi ei kerrokaan ihan tavallista Camino-tarinaa, vaan kirjoittaja yrittäjänä teki samalla töitä mobiilitoimistaan käsin. Kuva postauksesta: O Cebreiro – vuoristossa. Kuvan otti Kirsti Sergejeff.

Ja tässä meidän kevään yllätysmomentti: usean sadan kilsan pikkukävely Pohjois-Espanjassa! Ollaanhan me usein mietitty, että Camino de Santiagoa olisi kiva vaeltaa, mutta se on ollut enemmänkin sellainen tulevaisuuden haave. Nyt tajuttiin, että meillähän on just sopivasti kuukauden aukko suunnitelmissa. Googlettelin ja lueskelin, ja vaikuttaa suurin piirtein toteutettavalta yhdistää kävely työntekoon. Majapaikkoja on tiheästi, nettiyhteys löytyy monesta paikasta ja puhelimenkin kautta netti toimii suuren osan ajasta. Kävellään sitten vähän lyhyempiä pätkiä ja pidetään myös kokonaisia työpäiviä tarvittaessa. Asiaa helpottaa se, ettei meillä oli pakottavaa tarvetta päästä Santiagoon asti, mennään vaan mihin asti ehditään tuossa ajassa. Aloitetaan jotain Espanjan puolelta ranskalaista reittiä ja toivottavasti edetään ainakin 300 kilsaa.

Kesä Suomessa <3

Viimeistään juhannuksena palataan nauttimaan Suomen kesästä. Ystäviä, perhettä, mökkeilyä, piknikkejä puistossa. Ei millään malttaisi odottaa. – Jos joku muuten kaipaa talo/lemmikkivahtia kesäkuukausina, ota yhteyttä ja katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan! Myös kaikki kyläily- ja mökkeilykutsut on tervetulleita :)

Loppukesästä

Loppukesästä, siinä elokuun korvilla, tämän hetkinen ajatus on asua kuukauden verran jossakin Euroopan kaupungissa. Ollaan saatu vaihtoehdot rajattua kolmeen suosikkiin: Riikaan, Budapestiin ja Berliiniin. Kaikki nämä tarjoavat paljon tekemistä, mukavat puitteet ja suht edullisen elintason. Vaikea valinta! Tosin on olemassa pieni mahdollisuus, että ollaan työkuvioiden takia elokuukin joko Suomessa tai Tallinnassa…

Vaihtoehto 1: Riika, Latvia

Nellan Kaukokaipuu blogissa upeita valokuvia ja kaunista, mukaansatempaavaa tekstiä. Kuva postauksesta: Riika pelmenin kuorissa.

Riikassa on jotain kiehtovaa, vanhaa ja uutta, luksusta ja rosoisuutta. Viihtyisiä pikku kuppiloita, vanhan kaupungin kapeita mukulakivikatuja ja merenrantakin lyhyen bussimatkan päässä. Kuukausi näiden parissa olisi varmasti hyvä valinta.

Vaihtoehto 2: Berliini, Saksa

Lauran Urbaani viidakkoseikkailijatar blogissa seikkailuja maalla ja merellä, poissa tiuhaan tallatuilta poluilta ja aina fiiliksellä. Kuva postauksesta: Urbaanin viidakkoseikkailijattaren vinkit Berliiniin.

Viime kesänä vietimme kymmenen päivää Berliinissä, ja eihän se riittänyt mihinkään. Ihanan monipuolinen ja boheemi kaupunki, joka varsinkin kesäisin on täynnä seikkailuja. Berliini houkuttelee paljon muitakin diginomadeja, joten sieltä löytyisi myös samanhenkistä seuraa.

Vaihtoehto 3: Budapest, Unkari

Curious feetin Teean tapasin Playa del Carmenilla äkkilähtölomalla. Teea matkustaa paljon ja kirjoittaa kokemuksistaan mukavan maanläheisesti ja samalla informatiivisesti. Kuva postauksesta: Budapestin nähtävyydet.

Budapest on jo pitkään ollut yksi suosikkipaikkojani. Tunnen olevani siellä kuin kotonani, joten sinnehän se koti olisi hyvä sijoittaa kuukaudeksi. Elokuuhun osuisi myös sopivasti maailman paras festari Sziget, sekä muutaman tutun diginomadin vierailu kaupungissa.

Mitäs sanot, minkä itse valitsisit?

Syyskuu Suomessa

Tässä välissä palataan taas Suomeen. Jo parina vuonna ollaan vietetty syyskuussa aikaa mökin rauhassa työskennellen, Suomen syksyn väriloistoa ja sateen tuoksua fiilistellen. Tähän mennessä mökkeily on jäänyt muutamaan päivään, mutta tänä vuonna me toteutetaan meidän haave muutamasta viikosta. Kyllä.

Syksyllä Balkanille

Joskus syyskuun lopussa, lokakuun alussa lähdetään taas maailmalle. Mä haaveilen mun suosikkialueesta, Balkanista. Mahtavia maisemia, ihanan elämäntäyteisiä ihmisiä, maistuvaa ruokaa, edullista eloa ja viihtyisiä kaupunkeja.

Belgrad, Serbia

Panun matkat blogissa hienoilla valokuvilla höystettyjä juttuja Puolasta ja maailmalta. Kuva postauksesta: Belgradin yössä.

Olen käynyt Belgradissa muutamia kertoja, mutta aina vain päivän pari kerrallaan. Niin mielelläni viettäisin tuossa mukaansatempaavassa ja rennossa kaupungissa vähän pidempäänkin.

Bled, Slovenia

Millan ja Juhanan Pingviinimatkat blogi kaappaa mukaansa maailmalle, ihan kuin olisi itse messissä. Kuva postauksesta: Arkiston aarteita ja tulevaisuuden suunnitelmia: Slovenia – Bled.

Olen törmännyt muutamaan blogikirjoitukseen Slovenian Bledistä ja niiden seurauksena paikka on liimautunut kohdelistalleni. Sloveniassa olen käynyt vain pikaisesti Ljubljanassa, jonka muistan ihanan kylämäisenä pääkaupunkina. Sielläkin voisi käydä uudestaan.

Ateena, Kreikka

Inkan Archie gone Lebanonia on sitten mukava lukea, niin tuttavallisesti ja elämäniloisesti hän kirjoittaa. Kuva postauksesta: Askeleita Akropoliksella.

Ateenahan on melkein matkan varrella, joten lisäsin sen listalleni, kun kuulin tämän vuoden TBEX-matkabloggaajakonfan olevan siellä lokakuun lopussa. Ateenassa me ei olla kumpikaan vielä käyty, joten samalla tulisi paikattua aukko yleissivistyksessä. Tällaisille historiafriikeille siellä olisi paljon nähtävää, ja TBEX:in oheistapahtumat tarjoaisivat hyviä mahdollisuuksia kaupunkiin tutustumiseen.

Teneriffa, Espanja

Annan Tämä matka blogissa upeita kuvia ja yksityiskohtaisia, hauskoja juttuja. Kuva postauksesta: Teneriffa, Mascan mutkat ja yö banaaniplantaasilla

Ja vielä villi kortti sinne joulukuun paikkeille, siltä varalta, että Balkanilla alkaa paleltaa. Kanariansaaret ja niistä luultavimmin Teneriffa. Sopivan lähellä, mukavampi ilmasto, upeita vaellus- ja autoreittejä, pöydän täydeltä tapaksia ja suhteellisen edullinen hintataso.

Jouluksi kotiin

Kuten viime jouluna jo kirjoitin, jouluna aion olla perheeni parissa. Piste.

– – –
Tällaisia suunnitelmia meillä. Mexico City >> Antigua >> Florida >> Atlantin ylitys >> Andalusia >> Camino de Santiago >> Suomi >> Riika / Berliini / Budapest >> Suomi >> Balkan >> Teneriffa(?) >> Suomi. Katsotaan, miten sitten todellisuudessa menee :)
Kaikki kohdevinkit suunnitelmiimme liittyen ovat erittäin tervetulleita! Niin ja jos hyvin käy, niin ehkäpä osutaan samaan paikkaan samaan aikaan?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä