Tämä viikko 6 ja 7: Atlantin ylitys

Royal Caribbeanin risteily Barcelona >> Cadiz >> Teneriffa >> Bahama >> New Orleans 27.11.-12.12.2013

Tiivistettynä: ihan parasta. Alla vähän pidempi versio.

Päivät merellä seurasivat toisiaan lähes samanlaisina, joten turha käydä niitä yksittäin läpi. Jokaisen päivän kohdalle voisi kirjoittaa: herättiin, (käytiin aamuvenyttelyssä), syötiin aamupala, tehtiin töitä, syötiin lounas, käytiin tanssitunnilla / otettiin torkut, tehtiin töitä, käytiin tanssitunnilla, luettiin, syötiin illallinen, luettiin, mentiin nukkumaan. Niinä päivinä, jolloin oltiin satamassa niin tuon aamupäivän “tehtiin töitä” voi korvata “käytiin maissa”. Pysähdykset tehtiin Cadizissa Espanjassa, Santa Cruzissa Teneriffalla ja Royal Caribbeanin omalla saarella, Coco Caylla Bahamalla. Viimeisimmästä ei tosin ole kuvia, sillä ei viitsitty ottaa kameraa rannalle.

Elämä laivalla oli helppoa. Salilla voi käydä vaikka lounastauolla, aamuisin oli ohjattua venyttelyä ja monta kertaa päivässä erilaisia tanssitunteja. Ja hikoilun jälkeen vaan hipsi omaan hyttiin, kävi suihkussa ja oli valmis palaamaan töihin. Poreammeet oli auki vuorokauden ympäri, joten niissä olisi voinut käydä vaikka öisin. Me tosin valittiin hetki illallisen jälkeen, sillä meidän nukkumaanmenoaika oli siinä viimeistään yhdeksän maissa. Varsinkin, kun kelloa siirrettiin tunti taaksepäin lähes joka yö, niin päivärytmi siirtyi hyvin aikaiseksi. Ja koska me oltiin päätetty, ettei käytetä laivalla rahaa, eikä juoda mitään, niin ei tullut iltaisin istuskeltua pubissakaan. Niin tervehenkistä. Yhtenä iltana valvottiin ihan puoleen yöhän asti ja käytiin diskossakin tanssimassa. Aikas rajua.

Parasta oli, ettei tarvinnut pahemmin miettiä missä ja mitä tänään söisi, ainoa tehtävä valinta oli buffan ja a la carten välillä. A la carte sopi hyvin laiskoihin päiviin, sillä siellähän kaikki kannettiin eteen. Useammin syötiin kuitenkin buffan puolella, missä sai itse noukkia lautaselleen mitä halusi. Buffan paras puoli oli, että siellä voi keskittyä kaikkiin alkupaloihin ja jättää pääruuan vaikka välistä. Ja jälkkäriksi voi koota kukkurallisen lautasellisen valmiiksi pilkottuja hedelmiä.

Aamuisin osallistuin toisinaan Sudoku-kilpailuun ja muutaman aamupäivänä käytiin kuuntelemassa kohdeluentoja, mm. purjehduksesta Tyynenmeren yli ja Trans-Siperian junamatkasta. Joinain iltoina ihasteltiin teatterissa järjestettyjä showta. Tarjontaa oli musikaaleista pianotaitureihin ja koomikkoihin. Vaikkei aina käyty paikanpäällä, niin kuultiin showt joka ilta, sillä meidän hytti oli siinä teatterin yläpuolella. Jälkimmäisen viikon aikana työskentelymme päättyi joka päivä puoli viideltä, sillä vartta vaille viisi alkoi Thriller tanssiharjoitus. Harjoittelimme videolta tutun koreografian tuohon Michael Jacksonin kappaleeseen, tosin hieman helpotettuna versiona. Viimeisenä meripäivänä pääsimme esittämään sen muille matkustajille teatterin isolla lavalla. Meikit naamalla, spottivalot kohdennettuina. Aika huisia.

Kuten jo ennen matkaa arvelin, niin vieraiden keski-ikä lähenteli seitsemääkymppiä. Meille tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä ilmapiiri oli rauhallinen ja rento. Kaikki olivat kohteliaita ja mukavia, eikä nähty ketään känniääliöilemässä (tosin saattoi johtua meidän nukkumaanmenoajasta, ks. ylempänä). Ruokaillessa pöytänaapurit pitivät keskustelua yllä ja kuultiin monia mielenkiintoisia tarinoita. Aluksi oli hieman vaikea taas tottua tähän amerikkalaisille niin luontaiseen small talk tapaan, suomalaisena kun on tottunut vain nyökkäämään tuntemattomille pöytäseuralaisille. Harjoitus tekee mestarin, olen kuullut, ja uskallan ajatella small talk taitojeni parantuneen tämän risteilyn ansiosta. Varsinkin, kun juttelukavereiksi päätyi niin monenlaisia ihmisiä eläkkeellä olevista maanviljelijöistä saksalais-amerikkalaiseen sotilaaseen ja alaskalaisesta pyöräilijäpariskunnasta epäselvästi mutiseviin yhdeksänkymppisiin.

Työnteon kannalta risteily oli aivan loistava valinta. Kuten sanottu, kaikki oli hyvin järjestetty eikä mistään tarvinnut huolehtia. Jostain löytyi aina tarpeeksi rauhaisa nurkka ja sähköpistoke. Ainoa puute oli netti, joka toimi hyvin hitaasti ja välillä pätkien ja oli niin kallis, että käytettiin sitä vain pari minuuttia päivässä. Hyvä niin, sillä tuottavuus oli aika huipussaan tänä aikana. Ei voinut upota facebookin syövereihin tai linkkejä seuraamaan, vaan piti keskittyä ihan vaan työntekoon. Teneriffalla pysähtyessä päästiin hetkeksi nettiin, tosin sielläkin hyvin hitaaseen, koska kahvila oli täynnä wifin houkuttelemia risteilijöitä.

Mietitäänkin jo, pitäisikö Eurooppaan palata vastaavalla tavalla keväällä? Huhti-toukokuussa ilmeisesti risteilevät takaisinpäin…

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista.
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.