Mistä talo- ja lemmikkivahtihommissa oikein on kyse? Juurikin siitä, miltä kuulostaakin, eli joku pitää huolen talosta ja mahdollisista lemmikeistä omistajan poissaollessa. Talovahti asuu talossa (tai asunnossa), eli viettää siellä myös yönsä, eläen periaatteessa kuin omistaja itsekin eläisi. Vahtikeikkojen pituus vaihtelee muutamasta päivästä useaan kuukauteen, jopa vuoteen. Yleisin syy hankkia talovahti on omistajien lomamatka, mutta toisinaan kyseessä voi olla vaikka kakkosasunto tai myynnissä oleva aiempi asunto.

Talovahtius on vastavuoroista, eli talo lemmikkeineen pysyy kunnossa ja talovahti saa mukavan maksuttoman majoituksen. Raha ei siis yleensä liiku suuntaan eikä toiseen. Sekä talovahtijoita että talonvahtikeikkoja voi etsiä omasta lähipiiristään, mutta toisena vaihtoehtona ovat netin välityspalvelut, kuten meidän käyttämämme Trustedhousesitters. Kerron näistä käytännöistä pian enemmän, mutta listaan ensin pääsyyt sekä talovahdiksi hakeutumiselle että talovahdin hankinnalle.

Miksi talovahdiksi?

• Talovahtina saat majoituksen ilman rahan vaihtumista, eli säästät huimasti kustannuksissa. Ihan ilmaiseksi en talovahtiutta kuitenkaan kutsuisi, sillä vastikkeeksi majoituksesta ja mukavista oloista pidät huolta talosta sekä mahdollisista lemmikeistä. Useimmiten tämä tarkoittaa pientä määrää työtä, josta suurin osa (=koirien lenkkeilyttäminen) on hyvin mukavaa. Olen myös nähnyt tarjolla paikkoja, joissa hoidettavana on kokonainen farmillinen eläimiä, jolloin työmäärä on tietenkin paljon suurempi.
• Talovahtina pääset paljon paremmin osaksi paikallista elämää kuin esimerkiksi hotellissa asuessa. Elät kuten muutkin, käyt lähikaupassa, lenkkipolulla, vaihdat naapurin kanssa kuulumisia. Talonomistajilta opit paljon paikallisista olosuhteista ja saat sisäpiirin vinkkejä.
• Koska pidät huolta jonkun kodista, paikka on usein huomattavasti miellyttävämpi – ja kotoisampi – kuin hotellihuoneet ja vuokra-asunnot. Varsinkin pidemmillä reissuilla sitä alkaa kaivata kotoisia mukavuuksia ja esimerkiksi minulle tärkeä asia on kunnon keittiö ja mahdollisuus kokkailla.
• Kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta pitää omia lemmikkejä juuri tällä hetkellä, joten lemmikkivahtius tarjoaa hienon mahdollisuuden päästä hellittelemään ja leikkimään eläinystävien kanssa.

Miksi talovahti?

• Lemmikkisi saa olla kotonaan, eikä stressaannu ympäristön muutoksesta. Koirahoitolat ym. voivat olla kuin lastentarhoja, eli pienten sairauksien leviäminen tapahtuu kotioloja helpommin. Vaikka ulkopuolisen hoitopaikan päiväkulut liikkuisivat muutamissa kympeissä, niin jo parin viikon lomasta kertyy iso summa, joka säästyy, jos sinulla on lemmikkivahti.
• Et joudu pyytämään isoja palveluksia perheenjäseniltäsi tai ystäviltäsi. Kyllähän sitä usein löytyy ystävä, joka käy kastelemassa kukat ja ruokkimassa kissasi, mutta mikset antaisi sitä tehtäväksi jollekin, joka varsinaisesti haluaa tehdä sen? Kaikilla ei myöskään ole lähipiirissä sopivia hoitajia, ja haaveillut matkat voivat jopa jäädä tekemättä tästä syystä.
• Kun kotisi on asuttuna on varkauksien tai ilkivallan uhka pienempi. Asuttu koti on turvallisempi myös kaikenlaisten vahinkojen varalta, sillä huoltotoimenpiteitä vaativat ongelmat eivät jää niin helposti huomaamatta. Ei siis ole pelkoa saapua kotiin, jossa vesiputki on hajonnut ja kastellut kaiken.
• Jos sinulla on puutarha tai viherkasveja, nekin vaativat yleensä vähintäänkin viikottaista hoitoa. Talovahti voi huolehtia näistäkin.

Kuulostaa houkuttelevalta, mutta…

Viime postaukseen saamieni kommenttien perusteella moni olisi valmis lemmikkivahdiksi, mutta useimpia epäilytti oman rakkaan lemmikin ja kodin luottaminen tuntemattoman haltuun. Ymmärrän tämän hyvin ja ainahan muiden ihmisten kanssa toimiessa on riskejä. Mutta kuitenkin, hyvin todennäköisesti siellä vahtijaehdokkaiden joukossa on ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinäkin!

Kenenkään lemmikinhoitotaitoja eivät palvelut pysty sataprosenttisesti takaamaan, mutta ne tukevat monin tavoin sopivan hoitajan löytymistä. Talovahdeiksi rekisteröityneet voivat pyytää tutuiltaan suosituksia palvelun kautta. Onnistuneen vahtikeikan jälkeen voi pyytää suosituksen kyseisestä keikasta, ja nämä ovatkin yleensä parhaimpia suosituksia. Palveluun on mahdollista myös lisätä rikosrekisteriote ja muutamat vahtipaikkaa tarjoavat sellaista pyytävätkin. Meillä ei sellaisia ole, mutta olen kyllä lupautunut ne tarvittaessa hankkimaan. — Koska itse olemme löytäneet vahtipaikkamme Trustedhousesitters-sivuston kautta, niin käyttämäni käytännön esimerkit ja vinkit liittyvät juurikin kyseiseen palveluun. Toki ne ovat usein toimivia myös muiden palveluiden kohdalla.

Mikä voi mennä pieleen ja miten välttää ongelmia?

Trustedhousesitters ja muut välityspalvelut ovat juurikin välityspalveluita ja talovahtisopimus on yksityisten osapuolten välinen. Palvelut eivät siis ota vastuuta osapuolten välisistä sopimuksista, mutta tarjoavat toki apua hätätilanteissa. Tästä syystä on tärkeää keskustella kaikesta mahdollisesta, tehdä vaikka ihan kirjallinen sopimus ja tarkistaa kotivakuutuksen kattavuus.

Itse en ole kuullut tapauksista, joissa talovahti olisi tuottanut suuren pettymyksen. Berliinin paikkamme edellinen vahtija tosin oli sotkenut päivät ja oli saapumassa paikalle vasta päivää liian myöhään. Onneksi hän asui jo valmiiksi Saksassa, joten asia saatiin korjattua. Tämänkin takia suosittelen, että vahtija saapuu paikalle jo päivää, kahta aikaisemmin.

Huonojakin kokemuksia varmasti jollakin talonomistajilla on, mutta koska itse kuulen enemmänkin vahtijapuolen kokemuksia, eivät ne ole minun korviini asti kantautuneet. Vahtijapuolelta taas tiedän muutaman tapauksen, joissa vahtipaikka ei olekaan ollut juuri sitä mitä luvattiin tai keikka on peruuntunut päivän varoitusajalla.

Talovahtiuden aikana voi myös käydä jotakin. Kotivakuutus on yleensä voimassa myös talovahtien aikana, varsinkin jos kyseessä on vastavuoroinen sopimus, jossa raha ei vaihdu kumpaankaan suuntaan. Joissakin maissa on jopa sääntöjä, joiden mukaan kotivakuutus on voimassa vain silloin kun koti on asuttuna. Vakuutuksen voimassaolosta ja kattavuudesta on hyvä keskustella talovahtiudesta sopiessa. Jotkin talonomistajat myös pyytävät muutaman satasen takuusumman, jolla korvataan mahdollisia talovahdin aiheuttamia vahinkoja. Näiden suhteen kannattaa sopia hyvin tarkkaan, mihin takuuta voi käyttää ja miten sen maksu ja palautus hoidetaan.

Meille ei onneksi ole sattunut mitään vakavaa talovahtina: mitään isompaa ei ole hajonnut ja eläimet ovat pysyneet terveinä. Minä olen hajottanut muovisen roskiksen saranan ja Antti jo osittain rikki olleen vedenkeittimen kannen, ja kerran yksi kissoista ei pariin päivään halunnut syödä juuri mitään. Berliinissä kissavahtina ollessamme toista kissaa ei kuulunutkaan illalla kotiin ja meillä kesti pari päivää löytää karkulainen — naapurin avustuksella —  läheisen talon kellarista (lue tarkemmin: Tämä viikko 99: Berliini). Silloin vähän hirvitti, että mitä jos kissaa ei löydykään. Jokaisessa paikassa olemme saaneet tarkat hoito-ohjeet, yhteystiedot eläinlääkärille ja toimintaohjeita mahdollisten hätätapausten varalle, joten olo on ollut suhteellisen varma.

Onnistumisen avaimet: Odotukset kohdalleen ja keskustelu auki!

Usein ongelmat johtuvat erilaisista tavoista ja odotuksista. Esimerkiksi eri osapuolten siisteyskäsitykset saattavat olla hyvin erilaiset tai sitten voidaan vaikka ymmärtää sovittu ”olemme paikalla mahdollisimman paljon” eri tavoin (esimerkiksi aina vähintään toinen vahtijoista kotona vs. päiväsaikaan voi olla poissa työpäivän verran). Ei siis kannata olettaa mitään vaan on hyvä tarkistaa kaikki hiemankin epäselvä. Kummankaan osapuolen ei kannata tehdä liian suuria kompromisseja, vaan miettiä tarkasti mihin oikeasti on valmis. Ja jos toisesta osapuolesta tulee huono fiilis, vaikkei sitä osaisikaan selittää, niin suosittelen jättämään väliin. Tämä on usein merkki siitä, että kemiat ja odotukset eivät vaan kohtaa.

Lisäksi kannattaa jo vahtipaikkaa etsiessä lukea myös ilmoitusten rivien välistä, millainen henkilö ja paikka ovat ilmoituksen takana. Esimerkiksi itse karsin usein heti pois ne jotka kirjoittavat vain muutaman rivin eivätkä liitä yhtään kuvaa, sillä ajattelen, etteivät he ole kovin tosissaan ja vaikka olisivatkin, heiltä voi olla hankala saada kaikkea tarvittavaa tietoa. Toisaalta karsin pois myös ne, jotka vaikuttavat minuun makuuni turhan tarkoilta yksityiskohdista (tyyliin jo hakuilmoituksessa kerrotaan, että ”Musti pitää viedä lenkille kolme kertaa päivässä: 30 minuuttia klo 6:15, 20 minuuttia klo 14 ja 45 minuuttia klo 16:45”). Parhaiten kiinnostukseni herättävät ilmoitukset, joissa kerrotaan lemmikeistä tarkemmin ja käydään läpi asumisen kannalta oleellisimmat asiat.

Välityssivustot tarjoavat sopimuspohjia ja valmiita lomakkeita oleellisten tietojen täyttämiseksi. Me olemme joka paikassa saaneet jo etukäteen monisivuisen oppaan, jossa on kerrottuna kaikki eläinten luonteesta ja ruokinta-ajoista pesukoneen toimintaan ja lähistön ruokakauppoihin. Suosittelen talonomistajille vahvasti tällaisen oppaan tekemistä sekä sen yhdessä läpikäymistä.

Toimivaksi on myös osoittautunut se, että vahti saapuu paikalle jo päivää tai kahta aikaisemmin, jolloin hän voi seurata mukana päivän tapahtumissa ja oppia samalla kädestä pitäen miten mikäkin asia hoituu. Samalla molemminpuolinen luottamus kasvaa tutustuessa ja lemmikeilläkin on aikaa tottua uuteen hoitajaan.

Muista varasuunnitelma

Kun molemmat osapuolet ovat yksityishenkilöitä, niin aina voi sattua jotain odottamatonta: sairastumisia, loukkaantumisia tai muuta ikävää. Juuri tämän takia on hyvä olla varasuunnitelma. Mitä teen lemmikilleni, jos talovahti ei viime hetkellä pääsekään paikalle? Mikä on varasuunnitelma, jos talovahti joutuukin keskeyttämään keikan? Ja toiselta kannalta, mitä jos talovahtipaikkani peruuntuukin viime hetkellä? Mitä teen, jos olen jo paikan päällä?

Summa summarum, mikään ei ole ikinä täysin ongelmatonta, mutta maalaisjärjellä ja avoimella keskustelulla talovahtihommat saa onnistumaan!

Jos (ja kun!) asia vielä kiinnostaa, niin pian ilmestyvässä juttusarjan seuraavassa osassa kerron tarkempia vinkkejä talovahtipaikan tai -vahdin löytämiseen.

Me käytämme talovahtipalvelujen löytämiseen Trustedhousesitters -sivustoa. Liittymällä palveluun linkkini kautta tuet samalla tätä blogia :)

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Miten tämä on ollut mahdollista? Siten, että olemme toimineet talo- ja eläinvahteina omistajien lomaillessa muutaman viikon jossakin muualla. Aloitimme “uramme” sukulaistemme kodeista, mutta viimeisen parin vuoden aikana olemme vahtineet myös meille ennalta tuntemattomien ihmisten koteja ja lemmikkejä. Nämä vahtikeikat olemme löytäneet netistä, Trustedhousesitters -sivustolta. (<-Affiliate-linkki, eli saan pienen bonuksen, jos liityt palveluun linkkini kautta.)

Raha ei näissä kuvioissa yleensä vaihdu, vaan matkaaja saa palkkioksi mukavan asumuksen, omistaja taas mielenrauhan kotinsa ja lemmikkinsä suhteen. Välitysivustoilla — kuten mainitsemallani Trustedhousesittersilla — on yleensä vuosimaksu, mutta siltikin molemmat osapuolet säästävät selvää rahaa hotelleihin ja kenneleihin verrattuna.

Toinen suuri bonus on se, että yleensä varsinainen vahdittava ei ole talo, vaan juurikin ne omistajien lemmikit. Louisianassa pääsimme hellittelemään kahta kissaa ja kahta koiraa, Berliinissä köllimään kahden kissan välissä ja Skotlannissa rapsuttelemaan kuuliaista pikkuterrieriä. Koirat antavat lisäksi hyvän syyn tutustua lähimpäristöön päivittäisillä lenkeillä, joilla omakin liikunnantarve tulee kätevästi täytettyä.

Jos ei vielä tullut selväksi, niin meidän mielestämme eläinvahtikeikat ovat loistava keksintö! Monet muutkin tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneita siitä, mistä jutussa on oikein kyse ja miten tällaisille keikoille pääsee. Olenkin nyt kirjoittamassa syvempää tietopostausta aiheesta ja haluaisin tietää, mitä kysymyksiä sinulla on aiheeseen liittyen? Mikä epäilyttää, millaisia käytännönvinkkejä kaipaat, mistä haluaisit tietää tarkemmin?

Päivitys 19.11.2015: Kiitos kaikille kysymyksistä! Ensimmäinen vastauspostaus on nyt valmis: Talo- ja lemmikkivahti: miksi ja miten? Kerron siinä tarkemmin talovahtiuden hyödyistä ja haasteista, sekä annan muutamia vinkkejä suurimpien sudenkuoppien välttämiseksi.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Metsään eksyneet koiravahdit, Skotlannin ylämaiden roadtrip uskomattoman upeiden maisemien halki, tuulen ja vihmoessa yhden auton levyisillä teillä, Nessien tuloksetonta etsintää sekä saapuminen Edinburghiin.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Pari viimeistä koiravahtipäivää Nethy Bridgen kylässä Skotlannin ylämailla sujuivat suhteellisen rauhallisesti. Torstaina tosin onnistuimme pienimuotoisesti eksymään iltapäivälenkillämme, ensin huomasimme olevamme lehmälaitumen luona eli aivan väärässä paikassa ja sitten vielä päätimme valita “oikotien” oikeaksi luulemaamme suuntaan. Polut pienenivät ja kävivät vetiseksi suolle päätyessämme, ojan yli loikkaaminen toipilaspolvella oli aikamoinen suoritus, varpujen joukossa kulkeminen hidasta. Snapchatissa minua seuraavat pääsivät seuraamaan tätä jännää tilannetta livenä videoiden kautta, sillä jostain syystä siellä keskellä metsää oli kuitenkin kännykässä kuuluvuutta, vaikka kylässä kotitalollamme ei. Samalla sain tarkistettua kartalta oikean suunnan, vaikka Antti halusikin selvitä metsästä omin avuin. En siis kertonut ja löytyiväthän ne silti ne isommat polut ja lopulta tutummat kulmat.

Lauantaina haimme vuokra-auton allemme Invernessistä ja aloitimme kolmen yön mittaisen roadtripin Skotlannin pohjoisille erämaille. Ensimmäisenä päivänä ajoimme vain lyhyen etapin Invernessista vuorten yli länsirannikon Ullapooliin. Tälläkin matkalla näkyi jo niin huikeita maisemia, että odotukset reissua kohtaa alkoivat hipoa pilviä.

Meitä edellisen viikon hellineet aurinkoiset ilmat väistyivät ja pääsimme tutkiskelemaan Skotlantia vähän stereotyyppisemmässä kelissä eli sateessa, sumussa ja vihlovassa tuulessa. Huomaatteko kuinka Antin hiukset leijuvat tuulen pyörteissä tuossa alemmassa kuvassa?

Juuri ennen Ullapoolia aurinko pilkisti esiin ja kylä kimalteli horisontissa kuin aarre sateenkaaren päässä. Sympaattinen pikkukylä se olikin, vaikkemme sitä paljoa päässeetkään tutkimaan rankkojen sadekuurojen rytmittäessä vierailuamme.

Onnistuimme osumaan aivan ihanaan Bed & Breakfast majapaikkaan Westlea Houseen. 80 punnalla yö (deluxe-huoneesta) se oli ehkä hieman normia kalliimpi, mutta kaikki yksityiskohdatkin oli ihanasti huomioitu. Mukavan tunnelmallisessa yhteisessä oleskelutilassa Antti pääsi soittelemaan kitaraa takkatulen loisteessa ja illan päätteeksi oli ihana upottautua kylpyammeeseen.

Sunnuntaina lähdimme herkullisen paikallisen aamiaisen jälkeen ajelemaan rannikkoa pitkin ylöspäin kohti Durnessin kylää. Meillä menikin matkaan koko päivä, sillä kuvattavaa oli niin paljon. Tuulisia merenrantoja, lammaslaumoja tiellä, syksyn värejä kukkuloilla, yhden auton levyisiä serpentiiniteitä.

Kyllä. Yhden auton levyisiä teitä pitkin me lähes koko päivän ajelimme. Ajatus tuntui aluksi todella oudolta, mutta muutaman kymmenen metrin välein tien varressa on levennyksiä joiden avulla pääsee ohittamaan vastaantulevan auton. Pienen harjoittelun jälkeen oppii ajoittamaan ohitukset niin, että harvemmin täytyy edes pysähtyä.

Koko sunnuntai oli hyvin tuulinen, hyvä ettei auton ovi repeytynyt irti yhdellä kukkulanlaella kuvaamaan pysähtyessämme. Meren rannalla Clachtollissa aallot vöyryivät hietikolle monimetrisinä ja Snapchatin videolla kuului vain tuulen kohina.

Durnessiin saapuessamme oli jo pimeää, joten emme tajunneetkaan kuinka upealla paikalla bongaamamme Aiden House B&B sijaitsi. Aamulla avasin verhot ja edessä avautui vihreä nurmi, takanaan rantakalliot ja keinuva meri. Siinä kelpasi nauttia erinomaista aamupalaa, hedelmineen ja savulohineen kaikkineen.

Aamulla kävimme katsastamassa paikalliset nähtävyydet: Smoo Cave luolaston, jossa pääsisi sesonkiaikana veneellä sisempiä luolia katsomaan, mutta jonka kävellen saavutettavissa oleva ensimmäinen luolakin oli vaikuttava. Sekä Cocoa Mountain suklaatehtaan, jossa nautimme yliannostuksen kerrassaan herkullisia käsintehtyjä konvehteja ja kaakaokahvia.

Päivän ajomatka pitkin ylärannikkoa ja vuoriston läpi etelään Loch Nessille asti seurasi samaa kaavaa kuin edellinen päivä, eli lukemattomia kuvauspysähdyksiä ja yksikaistaisia teitä.

Loch Nessin rannoilla yritimme tietenkin bongata Nessien. Instagrammissa Säde kommentoi “Meille joku paikallinen opetti tuolla muutama vuosi sitte, että Nessin bongaa parhaiten ostamalla viskipullon, juomalla sen ja kiikaroimalla sitten sen pohjan läpi :D” Me jaoimme illallisen perään kolmen viskin maisteluannoksen kuulussa viskipubissa Fiddler’sissä. Ilmeisesti tämä ei vielä ollut riittävä määrä, vaan olisi pitänyt hankkia se pullo, sillä Nessietä ei näkynyt.

Tiistaina ajelimme hiljalleen, pienempiä tietä hyödyntäen, Edinburghiin. Pysähdyimme mm. Urquhartin linnalla kuvaamassa. Aikarajoitteisina ja piheinä emme maksaneet sisään, vaan kurkottelimme aidan yli. Emmekä olleet ainoita.

Skotlannissa on mukavasti ripoteltuna pysähdyspaikkoja teiden varteen, ilmeisesti turistit muuten pysähtelisivät tienpenkalle liikennettä sekoittamaan. Turisteja on muutenkin ajateltu liikenteessä, sillä varsinkin nähtävyyksiltä lähdettäessä on monella kielellä muistutus siitä, että liikenne on vasemmanpuoleista. Myöskään tienpintaan maalatut ajosuuntanuolet eivät ole harvinainen näky. Me onnistuimme tässä nurinkurisessa liikenteessä ilman sen kummempia ongelmia, tosin nuo kuvaustauot olivat kai kuskillekin tarpeellisia hengähdyshetkiä.

Edinburghin saapumisemme olimme ajoittaneet melkein turhankin tarkkaan, sillä tiputettuamme laukkumme Airbnb-paikkaamme palautimme auton minuuttia vaille vuokrafirman sulkemisaikaa. Aika tiukille siis meni. Tässä vaiheessa olimme sen verran reissussa ryytyneitä, että haimme kaupasta ilta- ja aamupalatarpeet ja käperryimme sängylle television eteen. Meillä oli käytössä iso Airbnb-huone omalla kylppärillä, joten siellä kelpasi köllötellä.

Heti seuraavaksi päiväksi olin varannut itselleni (tippipohjaisen) kokopäiväretken muiden bloggaajien suositteleman Hairy Coo:n kanssa. Antti sai siis tehdä rauhassa töitä ja minä lähdin kameran kanssa hyviä kuvia ja tarinoita metsästämään. Päivä oli ikävä kyllä koko viikon sateisin ja harmain, joten kuvien kanssa kävi vähän niin ja näin. Myöskään monet pysähdyskohteista eivät olleet parhaimmillaan sumun peittäessä näkymät ja sateen piiskatessa kameraa. Onneksi sentään kuljettaja/opas oli viihdyttävä ja kertoili tarinoita paksulla skotlanninaksentillaan. Eikä mikään kierros, joka tarjoaa kookopähkinät kuvausrekvisiitaksi Monty Pythonin hullu maailma leffasta tutulla Dounen linnalla vieraillessa voi olla huono.

Huh! Olipas tällä viikolla tapahtunut vaikka mitä. Seuraavaksi vielä vähän Edinburghia ja sitten Lontoon ja Pariisin kautta Tunisian aurinkoon!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämä viikko vierähti joutuisasti Skotlannin ylämailla. Olimme pienessä Nethy Bridgen kylässä, Gairngormin kansallispuistossa, vahtimassa suloista Murphy-koiraa ja pitämässä taloa pystyssä omistajien poissaollessa. Päivärutiiniin kuuluivat pitkät kävelyt metsässä, työnteko maisematoimistossa sekä rennot illat sohvalla takkatulen loisteessa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Koira herätti meidät aamuisin ennen kahdeksaa, sillä aamulenkille piti päästä. Minä aamu-unisena en aina jaksanut innostua, mutta onneksi tuo rakas mieheni on enemmän aamuvirkku ja otti useimpina aamuina vastuun koiran lenkittämisestä. Kyllä minäkin muutamana kerran sain itseni tsempattua mukaan ja palkkioksi sain upean sumuiset maisemat. Aivan uskomaton tunnelma!

Pidemmälle iltapäivälenkille minä taas lähdin innoissani joka päivä — lukuunottamatta torstaita ja perjantaita, jolloin pysyin visusti kotona odottamassa kuriiria ja uutta luottokorttiani. Meillä ei kuulunut kännykkäverkko, joten en voinut luottaa kuriirin soittoon ennen saapumista. Seurantatunnuksen avulla katselin miten kuljetus kiersi ympäri Skotlantia, käväisi välissä Sveitsissä ja Italiassa(??), palasi kiertämään Skotlantia ja lopulta vaihtui “välitetty eteenpäin” statukseen, ilman tietoa toimitusajasta tai edes päivästä. Lopulta perjantai-iltana ilmestyi naapuri oven taakse pakettini kanssa ja kertoi kuriirin jättäneen sen hänelle hetkeä aiemmin. En tiedä miksei kuriiri sitten ollut toimittanut pakettia parin talon päähän perille asti. Mutta eipä siinä, loppu hyvin kaikki hyvin, nyt minulla on uusi kortti käyttövalmiina.

Pitkillä lenkeillä on siis tullut käytyä, maanantaina jopa kävelimme 10 kilometriä isomman kylän kauppaan. Reitti seuraili vanhaa rautatietä, joten se oli mukavan tasainen ja hyvässä kunnossa. Matkan varrella näimme avaraa nummea ja vehreää havumetsää, joenvartta ja peltoja. Syksyinen ruska oli tehnyt puista ihanan värikkäitä ja pudonneet lehdet lentelivät jaloissa.

Perillä Grantown-on-Speyssä ehdimme kaupassa käynnin lisäksi hieman kierrellä sympaattisessa kaupungissa. Tai kyläksi sitäkin kai vielä voisi kutsua, vaikka oli siellä yhdet liikennevalotkin! Takaisin palasimme bussilla, hämärtyvän illan toimiessa hyvänä tekosyynä.

Nethy Bridgen lähellä on muutenkin paljon hyvin hoidettuja kävelyreittejä, opasteineen ja pehmeine polkuineen. Jokaiselle päivälle löysin uuden lenkin ja yleensä sain nauttia luonnonrauhasta ilman muita kulkijoita. Koira juoksenteli innoissaan pitkin kanervamättäitä ja minä unohduin kuvaamaan puiden varjonäytelmää.

Iltaisin teimme takkaan tuleen, fiilistelimme liekkien liikettä ja sitä ihanaa lämpöä. Talossa kun oli suomalaisesta näkökannasta katsoen aika viileää sisällä. Isäntämme laittoi patterit päälle ennen lähtöään ja kertoi, että niiden avulla sisälämpötila pysy mukavassa 18 asteessa. Hieman eri näkemys mukavasta siis, mutta riittävillä vaatteilla tästäkin selvittiin. Sohvalla takan ääressä oli hyvä olla ja koira jalkojen päällä lämmitti vielä entisestään.

Tässä teille vielä loppuun lisää Skotlannin upeutta! Sitä on luvassa vielä seuraavallakin viikolla, kun lähdemme vuokra-autolla kiertelemään pohjoisen erämaita ja lopuksi sukellamme Edinburghin sykkeeseen.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kolmas viikko Berliinissä kissavahtina. Viikonloppuna seikkailimme ympäriinsä, nähtyä tuli mm. interaktiivinen Berliini-museo ja ydinsuojabunkkeri, katutaidekierros ja Berliinin muurin graffitit, sekä levymessut ja ruokarekkoja. Siinä olikin sitten niin paljon ohjelmaa, että loppupäivät ovat kuluneet kotikulmilla kuntosalivisiittien, ruokakauppareissujen, läppärin ääressä istumisen ja kissojen hellittelyn merkeissä.

Story of Berlin -museon bongasin keväällä Journey Diary -blogista. – Kiitos Jenna hyvästä vinkistä, paikka oli todella mielenkiintoinen!

Ensin saimme opastetun kierroksen kylmän sodan aikana rakennettuun ydinsuojabunkkeriin, jossa sai hyvän kuvan siitä, millaista elämä siellä voisi olla. Tai mitä se olisi voinut olla kylmän sodan aikana. Sänkyjä vieri vieressä kolme päällekkäin, ei mitään yksityisyyttä, tarjolla pelkkää purkkiruokaa ja trooppinen ilmasto niin lämmön kuin kosteuden suhteen. Bunkkeria ei onneksi koskaan tarvittu ja nykyaikainen tekniikka mahdollistaisi jo hieman mukavammat olosuhteet.

Opastetun osuuden jälkeen tutustuimme varsinaiseen museoon, jossa oli mielikuvituksellisesti esitelty Berliinin historiaa viimeisen 800 vuoden ajalta. Kokonaisia huoneita oli lavastettu tietyn aikakauden mukaan, ääni-ja valoefektit olivat käytössä ja joka puolella oli mielenkiintoisia yksityiskohtia. Syventävää tietoa löytyi riittävästi ja mikä parasta, lähes kaikkeen sai koskea!

Berlin Alternative Tours tarjoaa päivittäin tippipohjaisia opastettuja kierroksia Berliinin “vaihtoehtokulttuuriin”.  Me liityimme sekalaiseen joukkoon lauantaina, vaikka emme ihan yhtä katu-uskottavilta kai näyttäneetkään kuin suurin osa muista osallistujista.  Näimme paljon katutaidetta ja kuulimme taiteilijoista teosten takana sekä opimme Berliinin lähihistoriaa uudesta näkökulmasta.

Kävelyn ohessa tutustuimme muutamaan mielenkiintoiseen Berliinin kolkkaan, kuten Yaamiin (Young African Art Market), jonka biitsibaarissa pidimme oluttauon.

Oppaamme tiesi paljon ja osasi kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Niin, ja hän oli sirkustaiteilija, burleskitanssija ja tulennielijä! Asian varmisti kierroksen aikana bongattu tapahtumamainos, jossa oppaamme koreili.

Sunnuntaina kävelimme East Side Galleryn päästä päähän. Tämä säästetty pätkä Berliinin muuria on koristeltu katutaiteella, tosin enimmäkseen aika heikkolaatuisella sellaisella. Tulipa sentään nähtyä livenä maailmankuulu pusukuva.

East Side Gallerystä jatkoimme joen vartta pitkin eteenpäin. Päädyimme isolle aukiolle, joka oli täynnä rakennusjämiä ja graffiteja. Siellä tuli aita vastaan ja takaisinpaluun sijasta päätimme kiivetä sen yli toisella puolella odottavalle tielle. Joku oli ystävällisesti asetellut ostoskärryn aidan matalimpaan kohtaan ja sen avulla pääsimme ponnistamaan yli. Muutama muukin siitä kulki samaan aikaan, eli ilmeisesti ihan suosittu reitti.

Matkamme jatkui Independent Label Market -tapahtumaan levylöytöjä ihmettelemään – mukaan tosin tarttui vain yksi kangaskassi, tyhjänä. Tapahtuman piha-alueella oli muutama ruokakoju, josta yhdestä ostimme jamaikalaisia herkkuja illalliseksi ja toisest oluet kyytipojaksi. Piha oleskelualueineen vaikutti mukavalta, mutta myrskytuuli ja alkava sade eivät houkutelleet pidempään hengailuun.

Jamaikalaisen – muun Karibian keittiöön tottuneelle yllättävän mausteisen – ruuan lisäksi olemme tällä viikolla herkutelleet monen muun maan keittiöllä. Korealaisissa burgereissa maistui mukavasti kimchi, thaimaalainen salaatti taas toi tulisuudellaan vedet silmiin, mutta oli silti tajuttoman hyvää. Indonesialaisesta lähiravintolasta löytyi kauan kaipaamaani friteerattua tempeä chilikastikkeella sekä maistuvia kanavartaita satay-kastikkeessa. Muuten olemme kokkailleet kotona, mitä nyt salitreenien jälkeen – kävin neljästi! – mukaan on usein tarttunut lounas lähikaupan kattavasta salaattibuffasta.

On tämä Berliini vaan ihana kaupunki! Paljon pidempäänkin olisin viihtynyt, mutta uudet seikkailut kutsuu. Lauantaina lennämme Suomeen, yöpyen matkalla Oslon lentokentällä – Park Inn hotellin aamupalabuffa kiiltää jo silmissä… Suomessa meillä on pari viikkoa aikaa kiertää akselia Helsinki-Kokemäki-Hämeenlinna-Luumäki.

Tällä viikolla sain muutkin lähiajan suunnitelmat pakettiin, eli tiistaina 13.10. lennämme Skotlantiin. Siellä meillä on pariksi viikoksi koiravahtipaikka ylämailla! Vahtikeikan jälkeen meillä on noin viikko aikaa pienelle Skotlannin roadtripille ja Edinburghiin tutustumiselle. Sieltä jatkamme yöbussilla (siinä on sängyt!) Lontooseen, jossa vietämme päivän ennen Pariisin lentoa. Pariisissa pysähdymme vain yöpymässä ennen kuin jatkamme matkaa Djerban saarelle Tunisiaan. Kuusi viikkoa Coworking Campia muiden nomadien ja yrittäjien kanssa, siitä tulee varmasti mahtavaa! –Vink vink: Campille on vielä paikkoja jäljellä, jos kiinnostaa lähteä mukaan, vaikka edes viikoksi tai kahdeksi! Kustannuksetkaan ei päätä huimaa, varsinkin kun Pariisista saa meno-paluun Djerbaan 145€.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Toinen viikko kissavahtina Berliinissä. Kadonneen kissan metsästystä, kuntosalikäyntejä, yksinoloa, aivan huippu opastettu kävelykierros, yllättävä eläintarha ja litroittain iltaisin nautittua teetä. Netflix-putki kissaa odotellessa, burgerit kauppahallissa, muutama olut paikalliskuppilassa ja värikirjan väritystä podcasteja kuunnellen. Kuluneen vuoden muistelua Twitter-päiväkirjamerkintöjäni lukien.

Niin, se kadonnut kissa taisi olla viikon isoin juttu. Kaksi yötä se ehti olemaan poissa ennen kuin vihdoin löytyi. Kävin vähän väliä sekä sisäpihallamme että ulkona kadulla huutelemassa kissaa ja helistelemässä ruokakippoa. Nukuin olohuoneen sohvalla, jos kissa sattuisi siloin palamaan kotiin ja rapistelemaan takapihan ovella. Kävin yöllä kiertelemässä ulkona, jos hiljaisuudessa kuulisin naukunaa ja paikantaisin eksyneen. Naapurin pariskunta auttoi etsinnöissä ja yhdessä kävimme sekä poliisiasemalla että korttelin muiden talojen sisäpihoilla ja kellareissa.

Lopulta perjantai-iltana se tapahtui, kun naapurin kanssa etsintöjä tehdessämme huuteluihimme vastasi hätääntynyt naukuna. Hetken etsittyämme paikallistimme äänen lähteen: sisäpihan muuri! Eli kissa oli kuin olikin naapurin kellarissa, samassa jossa olimme jo kerran käyneet. Kellari on kuitenkin iso, ylettyy koko korttelin matkan talosta toiseen, emmekä siellä käydessämme uskaltautuneet kovin pitkälle, sillä seinillä oli isot “yksityinen alue!” -kyltit.

Kello oli tässä vaiheessa jo lähes yksitoista, joten pääsy naapuritalon pihalle ei ollutkaan niin helppoa. Meidän ei onneksi tarvinnut alkaa summamutikassa soittelemaan ihmisten ovikelloja, vaan paikallistimme alimman kerroksen huoneistosta valot. Hetken koputeltuamme ja huhuiltuamme saimme melko humalaisen pariskunnan huomaamaan meidät ja lopulta selitettyäkin tilanteen ymmärrettävästi. Pääsimme sisäpihalle, kellariin ja lopulta kissan luokse! Nälkäinen se oli, mutta muuten ihan hyvässä kunnossa. Eikä muuten ole viime päivinä kovin pitkälle kotiovelta uskaltautunut…

Tämän suuren draaman ratkettua uskalsin minäkin jo lähteä kotoa liikkeelle. Antti oli viikonlopun työmatkalla Suomessa, joten kiertelin yksinäni. Lauantaina suuntasin hetken asiaa mietittyäni eläintarhaan. Tiedostan, että eläintarhat eivät ole yksiselitteisesti hyvä asia, silti ne jostain syystä vetävät minua puoleensa. Berliinin eläintarha oli mukavan pieni, käveltävissä oleva puistomainen alue, isot aitaukset eläimillä ja paljon tietoa kustakin lajista näkyvillä.

Mielenkiintoisin kohde oli yöeläinten talo, jossa näin niin jänniä aavikko-otuksia, etten edes onnistunut löytämään kaikille niille suomenkielisiä nimiä. Myös virtahevot, norpat, sarvikuonot ja orangit jäivät mieleen. Kissapetoja ja karhuja en onnistunut näkemään, mutta sehän on vain hyvä merkki, että eläimillä on tilaa myös piiloutua.

Pidän eläintarhoista myös siksi, että niissä näkee hyvin innoissaan olevia lapsia – ja vähän vanhempiakin. Hyvä mieli tarttuu ja on hyvä välillä muistuttaa itseään elämän ihmettelyn tärkeydestä.

Sunnuntaina osallistuin Sandemansin tippipohjaiselle kävelykierrokselle. Oppaamme Franziska oli todella hyvä! Hän tiesi kaupungista todella paljon ja jakoi tietonsa sekä viihdyttävästi että ymmärrettävästi. Opin mm. sen, että Napoleon vei aikoinaan Brandenburgin portin päällä olevan valjakkopatsaan sotasaaliinaan Louvreen. Napoleonin kukistuttua myös patsas palautettiin alkuperäiselle paikalleen ja samalla valjakon vaunussa seisova jumalatar uudelleennimettiin voiton jumala Victoriaksi.

Franziska kertoi myös miten Berliinissä välillä leijuva viemärintuoksu johtuu siitä, että aikoinaan viemäriverkostoa rakennettaessa kaupungin väkiluvun ajateltiin kasvavan lähivuosikymmeninä seitsemään miljoonaan. Toisin kävi ja kaiken huipuksi nykyajan saksalaiset ovat oppineet säästämään vettä, joten usein sitä ei liiku tarpeeksi viemäreissä. – Alla olevassa kuvassa eivät ole kaupungin viemärit, vaikka siltä voisikin vaikuttaa. Maan sisällä aukeavat tyhjät kirjahyllyt ovat muistomerkki tällä Bebelplatzillakin tapahtuneelle kirjojen polttamiselle.

Tein myös matkavarauksia: ensi viikon lauantaina lennämme takaisin Suomeen, yöpyen matkalla Oslon lentokentällä – tällä ratkaisulla oli oikeasti paras hinta/helppous-suhde! Suomessa olemme muutaman viikon ja jatkamme siitä jonnekin päin Eurooppaa. Toiveissa olisi löytää talovahtipaikka pariksi viikoksi. Marraskuussa suuntaamme joka tapauksessa Tunisiaan – ellei maan turvallisuustilanteessa tapahdu jotain hälyyttävää – ja viihdymme siellä joulukuun puolelle. Aiemmin fiilistelemäni nomadiristeily Brasiliaan jää siis välistä, sillä emme millään saaneet sitä sopimaan muihin suunnitelmiimme. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vielä on reilu viikko Berliiniä jäljellä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kaksi viikkoa roadtripillä oli kivaa, mutta on se vaan mukavaa asettua aloilleen hetkeksi. Vaikka se hetki olisikin vaan kolme viikkoa. Vielä kun kulissina on viihtyisä asunto Berliinin sykkeessä, omalla pikku takapihalla ja kahdella suloisella kissalla varustettuna, niin elämä on aika hyvä juuri nyt.

Tällä viikolla kokeilimme ensimmäisen kerran netin kautta löytynyttä autokyytiä. Kyytisivustot, kuten käyttämämme Blablacar, ovat suosittuja Saksassa. Prahasta Berliiniin siirtyminen oli näin halvempaa ja nopeampaa kuin julkisilla ja kaupan päälle saimme vielä kiehtovaa juttuseuraa Itä-Euroopan alueella myyntimiehenä toimivasta amerikkalaiskuskista.

Asuimme yhden yön Amstel House hostellissa ennen talovahtipaikkaamme asettumista. Samalla käytävällä majoittunut – ulkonäöstä päätellen yläasteikäinen – koululuokka hieman jännitti minua yöunien kannalta. Onneksi hostellissa oli ilmeisen hyvä äänieristys.

Useamman käynnin perusteella mielikuvani on, että Berliinissä usein sataa. Niin nytkin. Suurimman osan ajasta olemme siis viettäneet kotona sisätiloissa. Sohvalle on hyvä käpertyä koneen taakse, laittaa taustalle jazzia soimaan ja välillä rapsutella vieressä kehräävää kissaa.

Kylpyammeen olen täyttänyt jo kahdesti. Rentouttavaa kylpysuolaa veteen, naamio kasvoille ja rentoutuminen lämmössä. Näitä elämän pieniä täydellisiä hetkiä.

Olemme me toki ulkonakin käyneet. Kaupassa muutamaan kertaan ja lähipuistossa kävelyllä. Puistossa päädyimme vahingossa jonkinlaiseen vankilaan, mutta löysimme onneksi portin ulos.

Reippauden iskiessä hankin kymmenen kerran kortin läheiselle kuntosalille ja olen käynyt siellä jo kolmesti. Polvi kiittää, eikä siitä kuntoilusta varmasti muullekaan kropalle haittaa ole.

Auringon ilmestyessä kävimme museosaaressa (Museumsinsel). Berliner Domin edessä ihmiset loikoilivat nurmikolla ja nauttivat lämmöstä. Me keskityimme valokuvaamiseen.

Alte Nationalgalerien Impressionism-Expressionism -näyttely oli niin suosittu, että arkenakin jonotimme päiväsaikaan tunnin sisään. Näyttelyn mielenkiintoisinta antia olivat tauluparit, joihin oli valittu kummankin tyylin versio samasta aiheesta. Impressionismi on jo pitkään ollut suosikkini, mutta tässä näyttelyssä ihastuin yllättäen eniten muutamaan ekpressionistiseen teokseen. Kirkkaat värit ja rohkea elekieli erottuivat edukseen.

Edessä on vielä kaksi viikkoa ihanaa arkea Berliinissä. Säät kuulemma lämpenevät, joten pääsen toivottavasti enemmänkin löytöretkeilemään. Ja jos jotain muutakin saan toivoa, niin olisi hienoa, jos toinen kissoista ei enää häviäisi koko yöksi.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Päivittäistä elämääni pääset parhaiten vakoilemaan seuraamaan Snapchatin kautta, löydät minut tunnuksella kotonakaikkial.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä