Tämä viikko 103: Luumäki ja Skotlanti

Luumäki ja Hämeenlinna, Suomi sekä Edinburgh ja Nethy Bridge, Skotlanti 8.-14.10.2015

Syksyinen ihmemaa ja mökin rauhaa Luumäellä. Saunottelua, rentoutumista, luonnon kauneutta parhaimmillaan. Sitten isompaa ja pienempää säätöä matkavalmisteluissa ja lopulta 16 tunnin matkaurakka Skotlantiin. Perillä odotti ihana talo pikkukylässä, suloinen koira sekä mahtavat lenkkipolut kansallispuistossa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Sunnuntaihin asti viihdyimme Luumäen mökillä. Anoppi epäili sinne lähtiessämme, että kylmähän siellä tulee ja kehotti palaamaan takaisin Hämeenlinnaan heti, kun siltä tuntuu. Mutta oikein mukavasti meillä meni koko viisi yötä mökkielämää. Olihan siellä ulkona enimmäkseen kylmä eikä varsinkaan ulkohuussin käyttö ollut enää kovin miellyttävää, silti olisin viihtynyt vaikka pitempäänkin. Syksyisessä luonnossa on vaan jotain niin rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Join kuppikaupalla lämmintä teetä, villasukat jalassa tuvan nojatuolissa. Maiskuttelin glögin jouluista makua ja lämmittelin sisäisesti täyteläisellä punaviinillä. Haudutin omenoista, possupaloista ja siideristä niin maistuvan padan, että siitä tuli kertaheitolla uusi suosikkini — laittaisin teille reseptinkin, mutten enää muista mitä kaikkea sinne meni.

Saunan lämmitimme kahteen otteeseen ja nautimme puukiukaan pehmoisista löylyistä. Saunaterassilla kelpasi jäähdytellä auringonlaskun aikaan, oli maisemat kohdillaan — tästä tosin seurasi se, että pukeutuessa vaatekappaleita sai jo etsiskellä kynttilän valossa.

Kännykkäni täyttyi hienoilla kuvilla ja Instagrammissa tykkäyksiä kertyi. On se ihmeellistä, että vaikka kuvaan ympäri maailmaa, niin silti suurin osa tykätyimmistä otoksistani ovat Suomen luonnosta. Anttikin innostui kuvailemaan kamerallaan ja virittipä yhtenä iltana jalustankin pihamaalle, onnistuen tallentamaan linnunradan mökin yllä. — Näitäkin kuvia on tulossa blogiin, kunhan ehdin ne käsittelemään kuntoon.

Sunnuntaina ajelimme takaisin Hämeenlinnaan auringon paistaessa niin kirkkaasti, että näkeminen oli välillä hankalaa. Perillä tankkasimme kebabit ja aloimme läpikäydä tavaroitamme. Mitä mukaan seuraavalle reissulle, mikä jää kotiin? Käsimatkatavaroilla tietenkin taas ja tiedossa sekä Skotlannin viileän syksyisiä kelejä että Tunisian aurinkoa.

Maanantaipäivä taas pakkausviimeistelyjen lisäksi aika lailla säätäessä. Suurin pulma oli se, että huomasin viikonloppuna jonkun tehneen Visallani ostoksia netissä. Onneksi vain muutamalla satasella ja niitäkään en joudu itse maksamaan, koska kyseessä on luottokortti, mutta jouduin tietenkin sulkemaan kortin ja tekemään rikosilmoituksen. Ongelmaksi nousi se, miten saan uuden kortin itselleni, sillä olimme lähdössä muutaman kuukauden reissuun jo seuraavana päivänä. Osuuspankki ei toimita kortteja kotiin eikä niitä saa konttorista kuin henkilökohtaisesti, valtakirjat eivät käy. Kolmannella puhelulla onnistuin onneksi sopimaan niin, että kuriiri tuo kortin minulle Skotlantiin. Huh! Hieman jo jännitti.

Sain kaikki pikkuasiat hoidettua ja tavaratkin kasaan iltayhdentoista aikaan. Siihen jäikin sitten ruhtinaalliset viisi tuntia unta ennen aikaista aamuherätystä.

Tiistaina bussi Helsinki-Vantaalle ja SAS:in siivin Edinburghiin, eli vaihto Arlandassa — jossa dumpling-lounas aamuysiltä… Edinburghissa bussilla keskustaan ja siellä toinen lounastauko plus työhetki Starbucksissa. Paikallisjunalla Perthiin ja sieltä kaukojunaan Aviemorea kohti. Pysähdys keskelle ei-mitään ja 55 minuutin myöhästyminen, ei siis ole meidän VR ainoa myöhästelijä. Tunnista olisi kuulemma voinut jo anoa korvauksia, mutta vähän jäi vajaaksi. Onneksi koiravahtipaikkamme emäntä oli edelleen odottamassa meitä asemalle saavuttuamme.

Vaikka Skotlanti on suhteellisen lähellä, me saimme matkaan kulutettua yli 16 tuntia. Olimmekin aika väsynyttä kauraa perille päästyämme. Saatuamme vatsat täyteen hyvää ruokaa ja lasilliset olutta, kiitimme kauniisti ja poistuimme makuuhuoneen suuntaan.

Täällä Skotlannin ylämailla olemmekin sitten seuraavan reilun viikon, pitäen huolta ihastuttavasta Mr. Murphystä. Talomme sijaitsee Cairngormsin kansallispuistossa, joten lenkkimaisemat ovat melkoisen upeat! Vehreitä metsiä, kosken solinaa pienessä joessa, aukeita nummimaisemia. Olemme vasta testanneet muutaman reitin ja uusia polkuja tutkittavaksi riittää varmasti jokaiselle päivälle.