Tämä viikko 109: Tunisia

Tämä viikko 109: Tunisia

Coworking Camp Djerba ja aavikkoretki, Tunisia 19.11.-25.11.2015

Tämän viikon kohokohta oli retki mantereen puolelle Saharan maisemiin. Kameliratsastus auringonlaskuun, Star Wars kuvauspaikkoja, luola-asumuksia, yö teltassa keitaalla, suuri suolajärvi ja maasturilla kaahailua aavikolla. Kunnon seikkailu ♥

Tämä viikko 109: Tunisia

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Torstaina leikittelin android-ohjelmoinnin kanssa, bloggasin ja editoin valokuvia. Viiden aikaan olin kerrankin valppaana ja huomasin lähteä kävelylle merenrantaan, kameran kanssa tällä kertaa. Tuloksena oli pastellinsävyisiä tunnelmakuvia, sainpa vielä kalastajan siluetin perspektiivia luomaan.

Kalastaja, Djerba, Tunisia

Perjantaina tein videohaastatteluja Coworkin Campin osallistujista. Olen itse täällä vapaaehtoisena, eli teen joka viikko pieniä hommia työtilamaksun maksamisen sijaan. Näiden haastattelujen tekeminen on yksi tehtävistäni ja todella mielenkiintoista, en ollutkaan ennen ymmärtänyt kuinka monta (teknistä) asiaa täytyy pitää mielessä. Illan työpajassa puhuimme biohackingista ja terveellisestä ruokavaliosta, kiinnostava aihe. Aivan kaikkea en kuitenkaan ilmeisesti vielä sisäistänyt, sillä ilta jatkui leffaillan sipsien ja kokiksen kera.

Lauantaiaamuna meillä oli aikainen herätys, sillä lähdimme viikonlopuksi mantereen puolelle aavikkoseikkailulle. Reilut puolet coworking porukasta lähti mukaan, osa jätti retken väliin turvallisuussyistä tai työkiireiden takia. Itseänikin hieman mietitytti, mutta lopulta uskoin paikallisten mielipiteitä ja lähdin mukaan. Eikä kertaakaan pelottanut viikonlopun aikana, kaikki tapaamamme ihmiset olivat ystävällisiä emmekä nähneet mitään levotonta. Toisaalta, jos en olisi ollut täällä alueella jo valmiiksi, olisin varmasti lykännyt retkeä myöhempään ajankohtaan.

Retki Saharaan

Meillä oli käytössä pikkubussi kuskeineen sekä (englanninkielentaitoinen!) opas. Ajoimme Djerbasta vuorten yli Saharan laitamille, suolajärven yli ja melkein Algerian rajalle asti. Matkaa kertyi kahden päivän aikana noin 600 kilometriä, joten bussissa istumista — onneksi upeissa maisemissa — oli ihan riittämiin. Useampia Star Warsin episodeja on kuvattu tässä osassa Tunisiaa ja me pysähdyimmekin monessa leffoista tutussa kohteessa. Tosin oppaamme ei ollut tainnut nähdä elokuvia, eikä oikein osannut niistä mitään kertoa, tiesi vaan niiden olevan turistien suosiossa.

Aamun ajelimme suhteellisen hyväkuntoisia teitä rannikon tuntumassa. Libyan raja on melko lähellä ja siitä johtuen tienvarsia täplittävät kotikutoiset bensa-asemat. Ihmiset hakevat huomattavasti halvempaa bensaa kanisterikaupalla Libyan puolelta ja myyvät sen sitten Tunisiassa, suoraan kanistereista kaataen.

Ensimmäisen kerran pysähdyimme ennen vuorten ylitystä, antiikinaikaiselle viljavarastolle. Samantapaista paikkaa oli käytetty Anakin Skywalkerin kotina Star Warsissa, mutta ilmeisesti kyseessä oli eri paikka. Täällä kiipesimme kapeita rappusia rapistuneisiin huoneisiin ja aurinkoisella sisäpihalla hampaattomana hymyilevä mummo tarjosi meille minttuteetä likaisista laseista.

Vuorten — jotka tässä kohtaa ovat aika matalat — ylitys oli jännää hommaa. Välillä tuuli niin kovaa, että pelkäsin bussin tempautuvan jyrkänteeltä alas. Pienellä kuvauspysähdyksellä paikallisessa kylässä suu ja silmät täyttyivät hetkessä hiekasta. Seuraavassa kylässä, Matmatassa, pysähdyimme lounaalle hieman erikoisempaan asumukseen. Tuulisessa, karussa ja lämpötilaltaan vaihtelevassa paikassa ihmiset ovat keksineet rakentaa kotinsa maan sisään. Ensin kaivetaan syvä ja leveä kuoppa ja sen seiniin kaiverretaan varsinaiset huoneet. Näin ollaan suojassa tuulelta ja samalla lämpötila pysyy tasaisempana.

Tällaiseen paikkaan me pysähdyimme lounaalle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa maanalainen asumus, vaan Luke Skywalkerin koti. Leffan varsinaisia kulisseja paikassa ei tosin enää juuri ollut, mutta kyllä se tunnistettavissa oli. Ja jos ei ollut, niin seinillä riippuvat valokuvat elokuvienteon ajoilta tarjosivat aika selkeän vinkin.

Star Wars kuvauspaikkoja Tunisiassa

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa, pysähtyen vuoren seinämään kaiverrettuun berberikotiin. Berberit ovat asuneet näillä kulmilla jo yli 5000 vuotta ja sopeutuneet erämaan elämään hyvin. Tietenkin asiat ovat viime aikoina myös muuttuneet, erään luolahuoneen reunassa kyyhötti televisio ja jossain hyrräsi generaattori. Asutulta paikka kuitenkin näytti, vaikka muutama huone vaikuttikin enemmän lavasteelta kuin todellisessa käytössä olevalta. Esimerkiksi ”keittiö” oli niin puhdas ja vanhanaikainen, että epäilen jossain oven takana olleen modernimman version.

Vuoriston ylityksen jälkeen ajoimme vielä pari tuntia läpi kivierämaan ja pääsimme ensimmäisen kerran ihmettelemään aavikon lumoavaa yksitoikkoisuutta. Muutama hassu pensas siellä täällä, mutta muuten kiviä silmän kantamattomiin. Ainoan vaihtelun toivat vain keitaiden ympäristön rakentuneet kylät, joiden kaduilla melkein kaikki olivat kietoutuneet huiveihinsa hiekalta suojaan.

Sahara, Tunisia

Yöksi asetuimme yhdelle pienistä keitaista, telttakylään, jossa varsinaisen päärakennuksen ympärille oli kasattu kymmenisen osittain avointa telttaa ihan kunnon sängyillä varustettuna. Melkein kuin luksustelttailua siis, paitsi että tilat olivat kyllä parhaat päivänsä nähneet.

Vielä ennen auringonlaskua, tai oikeastaan juuri siihen ajoitettuna, oli vuorossa koko retken kohokohta: kameliratsastus Saharan dyyneillä. Olin kuullut varoituksia kameleista, siitä miten ne purevat ja sylkevät, mutta nämä olivat oikein leppoisia tapauksia. Kamelin selkään kiivetään eläimen ollessa maassa ja jännin kohta koko ratsastusta on kamelin jalkeille nousu. Siinä saa kyydittävä pitää ihan kunnolla kiinni ettei tipahda maahan. Varsinainen liikkuminen taas oli yllättävän mukavaa ja ymmärrän nyt — heiluvan liikkeen kokeneena — miksi kamelia kutsutaan aavikon laivaksi.

Kamelin kyydissä aavikolla

Puolisen tuntia ratsastettuamme aurinko lähestyi horisonttia ja me jalkauduimme upottavaan hiekkaan. Dyynin laelta avautui upea näkymä auringonlaskussa kellastuvan aavikon ylle. Muut juoksivat ylös ja alas korkeilla hiekkakukkuloilla, minä tyydyin hiljentymään hetkeen. Varmasti yksi ikimuistoisimmista kokemuksistani.

Tauko, Sahara, Tunisia

Sahara, Tunisia

Auringonlasku, Sahara, Tunisia

Teltassa nukutti yllättävän hyvin, kunhan sain ensin nukahdettua kaikenlaisten ajatusten pyöriessä päässäni levottomasti. Jossain vaiheessa yöllä heräsin siihen, että tuuli oli yltynyt ja sänkynikin vavahteli sen voimasta. Nukahdin kuitenkin nopeasti uudestaan ja heräsin vasta aamun valjetessa, teltta ja sänky edelleen paikoillaan. Erona oli vain se, että minä itse olin yltäpäältä hiekassa. Vaikka kuinka olin pudistellut peiton ennen nukkumaanmenoa, niin aavikon hienolla hiekalla on taipumus löytää tiensä kaikkialle.

Aamun alkajaisiksi ajoimme — kuivan — suolajärven läpi. Pohjois-Afrikan suurin, useamman kymmenen kilometrin levyinen valkea suolatasanko oli aika vaikuttava näky, vähän kuin olisi ajanut lumen peittämällä merenjäällä.

Suolajärvi Tunisiassa

Suolajärven toisella puolella vaihdoimme pikkubussimme kahteen maasturiin ja suuntasimme aavikolle. Vaikka yllättävän hyvin tuo bussimmekin oli selvinnyt hiekassa ajamisesta, niin nyt suuntana oli isommat dyynit ja Star Warsista tutun Tatooinen planeetan maisemat. Ajelimme jeepeillä ylös ja alas jyrkkiäkin dyynejä ja kokematonta — minua — jännitti. Veikkaan, että kohteisiimme olisi ollut tasaisempikin reitti, mutta tuo ajelu oli tärkeä osa elämystä. Isoimman dyynin harjalta avautui näkymä pienelle tasangolle, jonka keskellä Star Warsin Mos Espan kylän lavasteet odottivat meitä. Paikalle ei ole kunnon teitä, ei opasteita — eikä pääsymaksuakaan — mutta silti meitä oli vastassa rihkamaa kauppaavien lasten lauma.

Ajoneuvoja aavikkoretkellä

Mos Espan jälkeen jatkoimme aavikkoajelua vuoriston reunaan palmujen reunustamille keitaille. Yhdellä näistä pääsimme kävelemään kapeaa kanjonia pitkin, puroa seuraillen vesiputoukselle. Toisella taas näimme kobran lasihäkissä ja tarantellan purkissa. Kummatkin ilmeisesti olivat myynnissä.

Kanjonissa Tunisiassa

Palattuamme bussille nautimme vielä myöhäisen lounaan (kunnon pizzaa!), ostimme isot pussilliset mandariineja evääksi noin eurolla ja aloitimme melkein viisituntisen kotimatkan. Olimme takaisin hotellilla kymmenen aikaan illalla, väsyneinä, hiekkaisina ja hymy kasvoilla.

Paikallisia ihmisiä ja koteja Tunisiassa

Maanantaina oli aika palata arkeen ja työn pariin. Minä tosin käytin puolet päivästä tekemällä Android-sovellusta tutustumishetkeä varten, mikä ei ehkä sinänsä ollut työtä vaan ennemminkin opiskelua. Tiistai taas sujui enimmäkseen tätä blogia muokatessa ja kehittäessä. Meidän piti mennä yöuinnille, mutta lähes myrskyinen sää muutti suunnitelman peli-illaksi.

Tiistai-iltana tuli myös uutinen Tunisian pääkaupungissa tapahtuneesta pommi-iskusta ja maanlaajuisesta hätätilasta. Täällä turistien turvasatamassa, saarella kaukana pääkaupungin melskeestä, koko asiaa ei olisi edes huomannut, ellei yksi campilaisista olisi saanut tiedotusta suurlähetystöstään. Illan ajan taas mietitytti maailman tila ja Tunisian tilanne, mutta seuraavana aamuna huoli häipyi taka-alalle auringon paistaessa ja elämän jatkuessa entisellään. Ja niin kai se onkin, turha murehtiminen ei auta ketään ja todennäköisyys terrori-iskun keskelle joutumiseen on häviävän pieni vaikkapa liikenteen riskeihin verrattuna.

Keskiviikkona tutustuin verkkokurssien tekemiseen ja toteuttamiseen, voisiko siinä olla seuraava projekti? (Ideoita opetusaiheeksi?) Illalla teimme neuvotteluharjoituksia ja vaikka ne olivat mielenkiintoisia, niin täytyy myöntää, että juuri nämä eivät olleet minun vahvuuksiani. Minä haluaisin aina löytää win-win tilanteita, enkä pidä asetelmasta, jossa toisen voitto on toiselta pois. Tervetuloa todelliseen maailmaan voisi joku kai todeta, mutta minun kuplassani on kaikilla mukavampaa.

Coworking Camp, Tunisia

Sellaista tällä kertaa. Tiedossa vielä pari viikkoa lisää Coworking Campia ja elämää Djerballa.

30 kommenttia

  • Aivan mielettömiä kuvia ja mielenkiintoisia tarinoita, tuo ”luola-wifi” pisti kyllä hymyilyttämään…. :) Mukavia päiviä Djerbaan!

    • mirje sanoo:

      Kiitos! Ja pitäähän sitä nettiyhteydet olla kunnossa, vaikka luolassa tai aavikolla olisikin :) Vaikka oli tällä reissulla useita pätkiä, jolloin ei puhelimessakaan ollut kuuluvuutta, saatikaan sitten nettiä.

  • Kävin Tunisiassa lapsena perheen kanssa lomalla ja ratsastimme kamelilla. Muistan edelleenkin (yli 20 vuotta myöhemmin!) kuinka kamalaa se kamelin maahan meno ja nousu oli :D
    Hurjan mielenkiintoinen viikko ollut sinulla!

    • mirje sanoo:

      Onneksi olin kuullut tarinoita tuosta ylös/alasnoususta, niin osasin varautua ja tarrautua kunnolla kiinni :)

  • Kivoja kuvia ja kokemuksia, vaikka nää Skywalkerit eivät kiinnostakaan. Olen tallonut Coloradon, Mojaven ja Atacaman aavikoita. Mojavessa tiedettiin kertoa, että Yhdysvalloissa on enemmän aavikkotyyppejä kuin metsätyyppejä. Niin varmasti Saharankin alueella on monenlaisia aavikkotyyppejä. Hiekassa kaulaansa lepuuttava kameli vaikuttaa oikein symppikseltä eikä lainkaan vaaralliselta.
    Maailma on täynnä nollasummapeliajattelua, mutta asia, minkä opin yliopistossa on se, että nollasummapeli toteutuu talouden olevan Pareto-optimaalinen ja tämä optimi on lähinnä teoreettinen konstruktio, tosimaailmassa on aina kitkaa ja tietämättömyyttä sen verran, ettei optimia saavuteta.

    • mirje sanoo:

      Minä ennen yhdistin aavikon hiekkadyyneihin, mutta kuten sinäkin sanoit, niin aavikkojahan on monenlaisia. Mutta niissä dyyneissä on kyllä ihan oma fiiliksensä, ihan kuin olisi toisessa maailmassa.
      Nollasummapelin ehdottomuuteen en minäkään todellisessa elämässä usko, sillä aina on niin monta muuttujaa. Pitää vaan osata ajatella hieman eri näkökulmasta.

  • Olen myös nähnyt auringon nousevan ja laskevan hiekkaan. Se on uskomatonta. Vuosi sitten Omanissa ajoimme maasturilla dyynille katsomaan auringon laskevan ja aamulla kamelilla katsomaan nousua. Kun on riittävän aavikolla, hiljaisuus ja pimeys ovat uskomattomia. On teillä taas ollut huikea viikko.

    • mirje sanoo:

      Sinne syvälle aavikolle, dyynien keskelle minäkin vielä joskus haluaisin. Nyt oltiin kuitenkin vain siinä reunamilla ja selän takana siinsi vielä lähikylän valoja. Upeaa tämäkin oli, joten en osaa edes kuvitella millaista se olisi ihan oikeasti keskellä ei mitään.

  • Keidas ja Sahara näyttää upeilta! Itsekin oon käyny Saharassa Marokon puolelta vuosia sitten ja muistan, miten syvän vaikutuksen jo pelkkä aavikon reunalla käynti jätti. Tuo oli varmasti upee kokemus, huh. Antoisaa aikaa Djerballa!

    • mirje sanoo:

      Ei mekään kovin syvälle sinne varsinaiselle hiekka-aavikolle päästy, koska levottoman Algerian rajan läheisyys rajoittaa turisteilua. Ehkä vielä joku päivä, vaikkapa sitten Marokossa :)

  • En tiennyt, että Star Warsin aavikkokohtausten kuvauspaikat ovat tuolla! Olisin halunnut nähdä enemmän valokuvia ja leffanörttitriviaa näistä paikoista :D toisaalta, et varmaan saanut mitään Inside tietoa oppaalta jos hän ei tiennyt Star Warseista.

    Hienot maisemat ja dyynit! Varmasti 600km bussissa istumisen arvoista!

    T. Thomas / IKILOMALLA

    • mirje sanoo:

      Lisää triviaa (googletettuna) ja kuvia on tulossa, kunhan ehdin käymään kameran sisällön läpi! Nämä olivat vain ensimmäiset napsut somesta :)

  • salaine sanoo:

    Olen monta vuotta haaveillut pääseväni aavikolle pääsystä, nähdä tähtitaivas ja auringonlasku keskellä ei mitään….wau. Hienot kuvat ainakin tuo, missä kolme kävelee dyyneillä. Aika riskaabelia olla Tunisiassa mutta hyvinpä selvisitte sieltä.

  • Ai hitsi kun jäi katsomatta noi snapit lauantailta! Tuo olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä, mutta minkäs teet. :) Mulla muuten kesti pitkään tajuta, että olette Tunisiassa, kun jotenkin missasin siirtymän tuonne. Mietin pitkään, että olette Egyptissä…

  • Täytyi tarkistaa Google Mapsista Djerban sijainti, kun ymmärsin tekstistä ettei se ole mantereella. En tiennyt Tunisian saarista, tosin melkein mantereella näytätte olevan. Mielenkiintoista luettavaa, hiekkaa lensi melkein tänne asti. Pidin lauseesta ”aavikon lumoava yksitoikkoisuus”, se tiivistää hyvin tunnelman. Olen ollut kerran kamelin selässä ja kyllä, ne aavikon laivan askeleet jammaa aika letkeästi :)

  • Oo, Star Wars -maisemia! Miten siistiä! Leffasta/TV:stä tutuissa paikoissa on aina ihan mahtavaa päästä käymään.

    Telttayö keitaalla kuulostaa myös hienolta kokemukselta ja kamelilla haluaisin päästä joskus ratsastamaan! :-)

  • Mitkä dyynit! Tuolla voi oikeasti tuntea Saharan. Yllättävää jotenkin, että löytyy myös vesiputouksia. En ole itse mitenkään innostunut Afrikasta, joten kaikki tieto on aina vähän yllättävää :D

  • Aavikko on niin kaunis ja mystinen paikka. Ehkä se hiljaisuus tekee kaikesta vielä niin jännää. Telttayö keitaalla olisikin kokemus, joka toivottavasti tulee joskus koettua. Teillä on kyllä ollut hieno viikko!

  • Varmasti ollut kiva matka! Aavikko näyttää tosi kauniilta paikalta, ja upeetta että ootte päässyt käymään Star Wars -maisemissa :)

  • Aavikon laivoja todellakin nuo kamelit! Se keinunta mikä päähän jää ratsastuksen jälkeen on todella kummallinen. Vaikka itsellä ei olekaan kameleista jäänyt mitään huonoja kokemuksia niin silti nykyään kyllä kierrän ne vähän kauempaa, kerran tuli todistettua kamelin mielenosoitus hieman kauempaa, enkä varsinaisesti haluaisi itse samaa kokea ;)

  • Olipas mielenkiintoinen tarina ja kiva välillä lukea näinkin erilaisista kohteista, kiitos siis mielenkiintoisesta postauksesta :)

  • Johan on ollut mielenkiintoinen viikko! Upealta näyttää. En ole noiden elokuvien fani, mutta voisin kuvitella, että tuo olisi monellekin Star Warsin ystävälle kiehtova matkakohde.

  • Ihannan tunnelmallisia aavikkokuvia. Minäkin pääsin hieman aavikkotunnelmaan viime talvena Emiraateissa aavikkosafarilla. Silloin myös eka kertaa elämässä ratsastin kamelilla. Oli aika mielenkiintoista, ja hyvä etten keikahtanut kyydistä kamelin rumautettua itsensä lopuksi alas! :D

  • Luen näitä mielenkiinnolla miettien, että jos se maanlaajuinen hätätilaluokitus joskus tässä taas poistuisi, niin ”pitäisi” tämäkin maa käydä edes joltain laidalta käydä kokemassa. Katsotaan nyt koska ja mille suunnalle tuolla päädytään.

  • No voihan video miten makeeta!

    Just tässä mietiskelin että minkälaisia kohteita sitä haluaisi nähdä ja aavikko, teltassa nukkuminen ja kameliratsastus kyllä kuuluu niihin kärkikastiin!

    Tavattiin Indonesiassa aivan mainio pariskunta, josta toinen osapuoli oli alunperin Tunisiasta kotoisin. Saatiin kutsu tietysti myös sinne lapsuudenkotisijoille mukaan lomailemaan, ja kunhan nyt tästä maailma vähän rauhoittuu, voi noitakin paikkoja taas alkaa miettimään.

    Mainio postaus!

  • Tunisia on ensimmäinen maa, jossa ikinä olen vieraillut ja josta ikuinen matkakuume sai alkunsa. Olin tuolloin 12 vuotias. Muistan että matkanjärjestäjällä olisi ollut retki aavikolle, mutta ei sinne sitten lähdetty.
    Kamelilla taas olen ratsastanut Kyproksella ja se oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus!

    Upea kokemus varmasti tuo teltassa nukkuminen ja kaikki muu, hiekka-aavikot auringonnousuineen ja -laskuineen. Kuvat ainakin on upeita!

  • Star Wars maisemia, huikeeta!!! Jo toi ois tarpeeksi hyvä syy lähteä tuolla käymään :) Toki kerran elämässä pitäisi myös tuo aavikolla yöpyminenkin kokea ja erityisesti se tähtitaivas, kun ei mikään valo ole sitä himmentämässä…

  • No nyt näyttää upealta! Hieno viikko ollut teillä, tosiaankin. Tuollainen tyypillinen viikko elämästä, heh. Mutta Sahara, suuri sydän sille. <3 Saharassa on taikaa, se on niin ihmeellinen. Sitä ei voi sanoin kuvailla, se pitää kokea. Yksi omista unohtumattomimmista reissukokemuksista on yö Saharan autiomaassa, hiekan pöllytessä joka paikkaan. Hienoa, että olette saaneet vastaavan kokemuksen.

  • Täytyy sanoa, että ei aivan tavanomainen paikka reissata, mutta sitäkin mielenkiintoisempi! Tuonne tekisi mieli ilman muuta, ehkäpä jonain päivänä. Vaikutti reitti todella mukavalta ja mielenkiintoiselta :-)

  • Huikea viikko kuvina ja varmasti ikimuistoinen tuo yö dyyneillä. Alkoi houkutella kovasti vastaavan tyyppinen reissu! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *