Tämä viikko 11: New Orleans ja Cancun

Puisto New Orleans
Kävelyllä New Orleansiss

New Orleans, Louisiana ja Cancun, Meksiko 2.-8.1.2014

Torstai-illalla päätettiin rikkoa meidän useamman päivän mittainen kotirauha ja suunnata kaupungille hyytävästä puhurista huolimatta. Aivan New Orleansin varmasti tunnetuimman alueen, French Quarterin, vierestä löytyvä Frenchman Street on netin mukaan ”paikallisten Bourbon Street”. Bourbon Street taas on French Quarterin tunnetuin bilekatu, joka näytti aika villiltä päiväsaikaankin. Frenchman Street oli onneksi hieman rauhallisempi versio ja näytti hyvin kutsuvalta ravintoloineen ja kadulle asti kuuluvine live-musiikkeineen. Jo aiemmin mainitsemani kylmä viima sai meidät tosin etenemään aika vauhdilla, eikä oikein tullut ihmeteltyä kaikkia yksityiskohtia.

Kun ei ollut tullut netistä katsottua mihin paikkaan mennä (aina pitäisi katsoa vinkkejä!) niin katseltiin ympärillemme, mikä näyttäisi mukavalta ruokapaikalta. Kun löytyi ravintola, joka ikkunasta katsoen oli lähes täynnä ja josta kuului livemusaa, niin sinne. Hampurilainen oli oikein maistuva, mutta bändi ei soittanutkaan ruokailuhuoneessa, eli puoliksi nappiin.

Vatsat täynnä etsittiin vielä paikka, jossa kuultaisiin sitä livemusaakin. Pitäähän sitä New Orleansissa käydessä kuulla jazzia. Löytyihän sitä! Mukava pikkubaari, loistava laulaja bändeineen ja tupa täynnä väkeä.

Jazzia New Orleansissa!

Perjantaina oli meidän ”vapaapäivä” ja aika vallata French Quarter. Olimme saaneet ohjeet ajaa autolla lauttarannalle Algiers Pointiin ja hypätä sieltä joen toiselle puolelle vievään lauttaan. Näin päästiin French Quarterin kulmille huolehtimatta ruuhkassa ajamisesta tai parkkipaikan löytämisestä.

French Quarter

Perillä lähinnä käveltiin ympäriinsä ja imettiin tunnelmaa itseemme. Upeita vanhoja, entisöityjä rakennuksia, katusoittajia, ihan kokonaisia bändejä jazzaamassa, lukemattomia taidegallerioita, pieniä putiikkejä. Lounaaksi jälleen Po-Boy leipä ja visiitti museoon oppimaan lisää historiasta. Oli itse asiassa aika tylsä tuo Louisiana museo, kannattaa ehkä käyttää aika johonkin muuhun, jos tuonne päin maailmaa eksyy.

Antti ja kaveri

French Quarterista löytyy myös Cafe du Monde, maailmankuulu kahvila, joka on ollut paikallaan vuodesta 1862 ja josta saa kuulemma maailman parasta maitokahvia. Ei tullut kokeiltua, sillä jono kiemurteli ovesta ulos ja pitkälle kadun vartta pitkin. Kun ensin käveltiin sinne päin, ihmeteltiin, että mihinköhän nuo kaikki ihmiset jonottaa. Kahville tietenkin. Ajateltiin sitten, että käydään nyt edes jossain kahvilla. Mutta ei. Jopa Starbucksiin oli älytön jono, joten keiteltiin kahvit sitten vasta kotona.

Lauantai kului taas kotinurkissa, lähinnä eläinten parissa tai läppäri edessä. Sunnuntai-aamuna otettiin kunnon siivousrupeama, jotta kämppä olisi kunnossa omistajien saapuessa. Haudutin myös lihapataa tummassa oluessa, olisi sitten jotain tarjottavaa illalla.

Välillä paistoi aurinkokin

Matkalla lentokentälle talon omistajia noutamaan pysähdyttiin vielä ostarilla, sillä en edelleenkään ollut löytänyt kenkiä rikkinäisteni tilalle. Nyt nappasi! Oli se ihme miten hankalaa on löytää ihan peruskenkiä, ei siis neonvärisiä lenkkareita, tai korkeita korkoja, tai kangastennareita, vaan jotain millä voi kävellä useamman kilometrin ja jotka menee kaikenlaisten vaatteiden kanssa. Kun mukana on vain yksi pari umpinaisia kenkiä, niin niiden pitää olla aika monikäyttöiset.

Urheilukaupasta löydettiin myös alusvaatteita, joita ollaan nyt yli vuosi metsästetty. Monet matkabloggaajat hehkuttaa ExOfficion alusvaatteita (kuivuu muutamassa tunnissa, supermukavat, kevyet), mutta niitä ei ole löytynyt matkamme varrelta, vaikka olen monen monta urheilu- ja retkikauppaa kierrellyt. Vaihtoehtona olisi tietysti myös tilata netistä, mutta silloin postimaksut helposti maksaa saman verran kuin itse vaatteet. Mutta nyt siis löytyi.

Saavuttuaan kotiinsa omistajat vaikuttivat tytyyväisiltä talon ja eläinten kuntoon, ja lihapatakin kelpasi. Eiköhän saada siis ihan hyvä suositus, jonka avulla seuraavien vahtipaikkojen nappaaminen on helpompaa. Omistajat olivat huolissaan siitä, miten vähän kaupunkia me oltiin nähty, joten halusivat vielä viedä meidät maanantaina jonnekin. Vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa, koska suuri osa nähtävyyksistä oli maanantaina kiinni. Päädyttiin tekemään retki läheiseen suoluonnonpuistoon.

Kannatti! Aivan upeita maisemia, satumaailmassa oltiin taas. Ilma oli kirpeän kylmä, eli alligaattorit pysyivät visusti piilossa, mutta eipä ollut riesana hyttysiä tai hellettä. Muutaman kilometrin matkalla nähtiin sekä puista suota (swamp) että avosuota (marsh) ja kamera lauloi.

Avosuo eli marsh

Paluumatkalla pysähdyttiin syömään mitäänsanomattoman näköiseen paikalliseen kuppilaan, jossa ilmeisesti kaikki kaupungin Po-Boy paikat läpikäyneen arvostelijan mielestä oli kolmanneksi parhaat paahtopaistisämpylät. Ja todellakin, hyvää oli! Mukavaa olla paikallisten matkassa, niin löytää tällaisiakin yllätyksiä. Itsekseen tuonne lähiön pikkuostarin ruokalaan ei olisi varmasti ikinä eksynyt.

Sammalta suopuissa

Tiistaina halailtiin elukat viimeisen kerran ja suunnattiin kentälle. Hieman jännitti miten käy, koska oltiin juuri kuultu tanskalaiselta diginomadipariskunnalta, että heitä ei oltu päästetty Meksikon lennolle ilman matkalippua maasta pois. Mietittiin jo edellisenä iltana, pitäisikö ostaa varalle jokin peruutuskelpoinen lippu tms. Oli kuitenkin sen verran hankalaa / kallista, ettei viitsitty. Mutta ei mitään ongelmia, kukaan ei missään vaiheessa kyselly mitään, ei edes maahantuloviranomaiset Meksikossa.

Matkaan meni lähes 11 tuntia, sillä meillä oli useamman tunnin vaihto Atlantassa. Siellä on onneksi iso, mukava kenttä, joten aika kului hyvin. Käytiin TGI Fridaysissa nautiskelemassa burgerit ja bataattiranskikset mun ikisuosikilla JackDaniel’s-kastikkeella. Shoppailemaankin ehdittiin sen verran, että löydettiin tuiki tarpeellinen toinen pistokeadapteri ja miehelle uusi bluetooth headset.

Cancunin kentällä meitä odotti kyyti, sillä oltiin oltu kaukaa viisaita ja varattu shuttle valmiiksi. Ei tarvinnut miettiä, miten päästä koko päivän matkustamisen jälkeen hotlalle, vaan siellä meitä odoteltiin nimikyltin kanssa. Eikä laskukaan ollut kuin muutaman dollarin enemmän verrattuna bussilla keskustaan ja taksi hotlalle vaihtoehtoon.

Hotellille päästyä oltiin ihan valmiita nukkumaan, kunhan saataisiin itsemme ruokittua. Onneksi hotellin yhteydessä oli meksikolainen ravintola, josta sai kanaa ihanan mausteisella vihreällä chilikastikkeella. Annos sitä, kylmä olut ja peiton alle pehmeään sänkyyn. Päivä mukavasti pulkassa.

Cancun!

Keskiviikkona satoi koko päivän vettä, mutta käveltiin silti reilun kilometrin matka bussiasemalle. Ostettiin liput Meridan bussiin seuraavalle päivälle ja treffattiin muutama ystävä. Olin tiistaina laittanut somessa viestin, että Cancuniin ollaan matkalla ja J vastasi, että he lentävät sieltä huomenna kotiinpäin. Sovittiin siis kahvitreffit ja päästiin hetkeksi vaihtamaan kuulumisia. Hauskoja tällaiset onnenpotkut, mukavaa törmäillä tuttuihin.

Muuten Cancunin näkeminen jäi aika vähiin, ei viitsitty rannallekaan lähteä tässä vesisateessa. Tulipahan levättyä, ja viihdytään täällä Meksikossa varmaan ihan riittävä pitkään, että ehditään kokemaan aurinkoisiakin päiviä. Ja päästään rannalle.

Illalla käytiin taas syömässä hotellin ravintolassa ja törmättiin suomalaiseen reissariin. Pieni on maailma. Bongattiin mies kenkien suomenlipuista ja vaihdettiin muutama sana. Tällä oli parin viikon reissu loppumassa ja saatiin muutamia hyviä vinkkejä Jukatanin alueelle.

Netti oli alhaalla koko illan, joten en saanut tätä postausta lähtemään. Vieläkään nyt torstai-aamuna ei ole yhteyttä, ehkä sitten Meridasta saan tän eetteriin. Yritin eilen hankkia prepaid netin kännykkääni, mutten kielimuurista johtuen saanut asiaa hoidettua loppuun. Liittymä mulla nyt on, muttei vielä nettipakettia. Täytyy tänään yrittää uudelleen, niin olisi joku backup jos wi-fi yhteydet tökkii. Ja pitää treenata tuota espanjan kieltä, sillä aika suuri osa siitäkin vähästä mitä Puerto Ricossa elellessäni opin, näyttää hävinneen muistista.


Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista.
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

5 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *