Tämä viikko 13: Merida

inkaaripatsas
Gran Museo del Mundo Maya

Merida, Meksiko 16.-22.1.2014

Toinen viikko Meridassa takana ja edelleen kaupunki on yksi kivoimmista, joissa olen oleskellut. Ja ruoka vaan on niin hyvää. Just mietittiin, että yleensä jo viikon jälkeen kaipaa jotain muutakin kuin paikallista ruokaa, mutta täällä on jo kaksi viikkoa mennyt eikä mitään.

Torstai-iltapäivä käytettiin etsimällä yhden tietyn pankin konttoria, sillä meidän piti maksaa takuumaksu Playa del Carmenin vuokrakämppäämme varten. – Siellä meillä muuten olisi toinen makkari edullisesti vuokrattavana 11.2.-11.3., kaupan päälle vielä hyvä seura :p

Ei muuten ollut helppoa tuon pankin löytäminen, käveltiin katua edes takaisin ja kyseltiin neuvoa monelta ihmiseltä. Onneksi kyseinen katu oli Paseo de Montejo, leveä bulevardi, jonka varrella on hienoja taloja ja taidetta. Ja löytyihän se pankki sitten loppujen lopuksi, mutta ei olisi kyllä ollut toivoakaan ilman apua. Talossa ei meinaan ulkopuolella ollut mitään merkkejä siitä, että siellä olisi pankki.

Tuon kävelyn ja säätämisen jälkeen oltiin niin väsyneitä, että ei jaksettu mennä lähipuistoon livemusaa kuuntelemaan, vaikka sellaista olisi ollut tarjolla. Myöskin perjantai sujui aika lailla kotosalla, illalla sentään istuskeltiin takapihalla. Voi tavallaan sanoa olleensa ulkona.

Lauantai-iltana suunnattiin taas keskusaukiolle, jonka Meridafest oli vallannut ja joka oli autoilta suljettu. Aukiolla oli erilaisia esityksiä lattaribändeistä mayatansseihin. Ilmeisesti kaikkina lauantai-iltoina aukiolla tapahtuu jotain, mutta näin tammikuisen Meridafestin aikaan erityisesti.

Aukiolla ollessa käytiin myös ihastelemassa taidetta sekä nykytaiteen museon käytävällä että kuvernöörin talossa.
Mayamiehen syntymä

Naisveistos

Puiset rakastavaiset

Illalliseksi kokeiltiin paikallista herkkua, Poc-Chocia. En yleensä ole suuri possun ystävä, mutta tämä grillattu versio maustekastikkeineen aivan suli suussa. Oheen vielä limemargaritat ja ilta oli aika hyvä.
Poc-Choc, niin hyvää

Sunnuntaina vaihdettiin kotia, eli siirryttiin isompaan asuntoon Meridan pohjoisosiin. Täällä meillä on käytössä kaksi makkaria, jotta A:n ei tarvitse nukkua sohvalla. Aluetta voisi kai kuvailla lähiöksi, sillä ollaan vajaan puolen tunnin bussimatkan päässä keskustasta. Meidän talo on hiljaisella kadulla, mutta läheltä löytyy kyllä yllin kyllin ravintoloita ja kaikkea tarpeellista. Itse talokin vaikuttaa oikein mukavalta, takapihalla on paikka riippumatolle.
Toinen koti Meridassa

Heti, kun oltiin sunnuntaina asetuttu uuteen kotiimme, lähdettiin tutkimaan miten täältä pääsee julkisilla keskustaan. Bussi sinnepäin oli itseasiassa hyvin helppo, kunhan pysäytti sellaisen, jonka etulasissa luki “Centro”. Täällä ei paljoa varsinaisia bussipysäkkejä ole, vaan bussin voi pysäyttää lennosta. Takaisinpäin tulo ei ollutkaan ihan yhtä helppoa, ei lopulta onnistuttu löytämään sopivaa bussia, vaikka kyseltiin neuvoja monelta. Kaikki neuvoi eri suuntiin. Lopulta päästiin yhden jaetun tilataksin (niitä kulkee täällä kaikkialla) kyydissä vajaan kymmenen korttelin päähän, eli suhteellisen lähelle. Sen jälkeen ollaankin sitten tultu taksilla kotiinpäin.

Keskustassa oli meneillään isot sunnuntaimarkkinat, oppaiden mukaan “must-juttu” Meridassa. Keskusaukio oli täyttynyt kojuista, joista suurin osa tuntui myyvän paikallisia valkoisia ja upeasti kirjaltuja vaatteita. Itse en vielä ostanut mitään, mutta tuollainen paita kyllä houkuttaa. Me keskityttiin tällä kertaa ruokapuoleen ja kokeiltiin neljän eri kojun antimia. Paikallisissa nakkiperunoissa oli vain kaksi nakkia, maistuvat tacot maksoivat 50 eurosenttiä kappale, churro-munkkeja meni sujuvasti pussillinen ja kaiken kruunasi kotitekoinen pitayajäätelö. Oiskohan pitaya muuten lohikäärmehedelmä suomeksi?
Meridan sunnuntaimarkkinoilla

Maanantai-iltapäivällä A sai pitkän matkansa päätökseen ja hurautti taksilla pihaan. Olin ensin ajatellut mennä bussiasemalle vastaan, mutta oli hieman epäselvää, mihin Meridan monista asemista A:n bussi saapuisi. Onneksi taksilla ajelu on suht edullista ja kuskit tuntee kaupungin hyvin. Täällä on itse asiassa melko helppo suunnistaa, sillä katujen nimet ovat numeroita, parilliset kadut kulkevat pohjois-eteläsuunnassa ja parittomat itä-länsisuunnassa. Ainoa mikä tuottaa vaikeuksia on se, että samat numerot toistuvat eri kaupunginosissa.

Maanantaina A oli yllättäen aika väsynyt reissun jäljiltä, joten ei tehty muuta kuin retki ravintolaan ja supermarkettiin ruokaostoksia varten. Täällä oli muuten ihan normaaleja takseja, ei sellaisia pyörähärveleitä kuin viime viikolla

Tiistaina A sai laiskotella aamupäivän ja me saatiin töitä tehtyä. Iltapäivällä seikkailtiin bussilla keskustaan ja käytiin tutustumassa paikalliseen antropologian museoon. Puitteet oli ainakin hienot, sillä museo sijaitsi huolella restauroidussa palatsissa. Näyttely itsessään oli aika köykäinen ja perustui lähinnä valokuviin.
Mayojen kirjoitusta

Museon jälkeen käveltiin keskusaukiolle. Istuskeltiin puiston penkeillä ja ihailtiin hämärtyvää aukiota, valojen syttyessä loistamaan. Sellaisen reilun puolen tunnin aikana meitä tuli jututtamaan kaksi paikallista, joista molemmat halusivat “treenata englantiaan”. Ihan mukavasti juttelivat ja neuvoivat, mutta kummasti molemmat korostivat lähellä olevan myymälän erinomaisuutta ja kuinka tänään olisi viimeinen aukiolopäivä. Ja molemmat osasivat suomeksi sanan “riippumatto”. Aika jännää, kun muuten täällä on saanut olla hyvin rauhassa kaupustelijoilta. Ei sen puoleen, hyvin mukavia ja harmittomia nämäkin olivat.

Illan lopuksi vietiin vielä A syömään samaan ravintolaan, jossa oltiin lauantaina herkuteltu. Tilattiin kaikkia Poc-Chuc annokset ja sitruunmargaritat. Tarjoilijaa hieman nauratti. Käytiin myös varaamassa retki(!) torstaille, mennään ihmettelemään Uxmalin mayaraunioita. Vetävät kuulemma vertoja Chichen Itzalle, eli jännityksellä odotellaan.

Keskiviikon ohjelmana oli kävelyretki Gran Museo del Mundo Mayaan eli mayojen maailman suureen museoon. Jo pihalla museo valloitti meidät näillä värikkäillä inkkaripatsaillaan. Ja oli kyllä hienosti toteutettu uusi museo, jossa oli kivasti hyödynnetty nykytekniikkaa mm. videoesitysten kautta.
Inkkari

Siinäpä se viikko. Ensi viikolla vielä muutama päivä Meridassa ja sitten biitsille. Hip!


Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista.
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

4 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *