Tämä viikko 15: Chicxulub ja Merida

Chicxulub ja Merida, Meksiko 30.1.-5.2.2014

Torstaina Chicxulubissa melskasi jonkinlainen talvimyrsky, vettä satoi koko päivän ja tuuli ulvoi nurkissa. Aamulla ääni kuulosti siltä, että moottoripyöräjengi oli vallannut sisäpihan. Iltaa kohden mietittiin jo, että mitä hirviöitä siellä pihalla on irrallaan. Se päivä pysyttiin siis aika visusti sisätiloissa ja meidän suunnittelemat retket tälle A:n viimeiselle varsinaiselle lomapäivälle jouduttiin kaikki heittämään mäkeen. No, ehkä lomalla on välillä hyvä rentoutua ja olla vaan?

Sään luvattiin paranevan perjantaiksi, joten varattiin alakerran kanadalaismiehen (joka on lomaillut täällä jo 12 vuotena) avustuksella paikallinen kuski aamuksi. Jospa vaikka A:kin ehtisi vielä nähdä jotain ennen lähtöään. Perjantai-aamuna aurinko pilkotti kuin pilkottikin pilvien välistä ja sade oli loppunut joskus yön aikana. Czibilchaltumiin siis! Chibilchaltunin (nimi, jota en vieläkään osaa lausua) rauniot löytyvät Progresson ja Meridan välimailta ja ovat huomattavasti pienemmät kuin esim. Chichen Itza, mutta samalla myös montaa kertaa rauhallisemmat. Törsättiin oikein viralliseen oppaaseen ja mukava paikallinen papparainen esitteli meille aluetta ja kertoili tarinoitaan. Tällä kertaa oli ihan ymmärrettävää kieltä, joten opittiin mm. se, että paikalliset hautasivat vainajiaan kotitalojensa pihaan. Talot kun rakennettiin maakasan päälle ja nämä olivat samalla sopivan pehmeitä kohtia hautojen kaivuuseen.

Dzibilchaltumin alueen sisällä on myös cenote, eli oikestaan pieni, syvä lammikko. Näitä cenoteja löytyy paljon ympäri Jukatania ja niistä monet ovat kokonaan tai osittain luolassa. Tämä Czbilchaltunin lammikko oli vähemmän hätkähdyttävästi aukiolla, mutta kiehtova se hyvin kirkkaine vesineen ja lumpeineen silti oli. Lammikossa asusti parvi niitä sellaisia kaloja, joita esim. kaakkois-aasian kylpylöissä usein käytetään jalkahoidoissa. Jalkoja vedessä uittamalla sai siis samalla luonnollisen jalkakuorinnan. Kutittivat kyllä! Ja hieman jännitti uimareissu noiden samaisten kalojen kanssa, mutta kunhan vain pysyi liikkeessä koko ajan niin eivät käyneet kiinni. Eihän se sattunut olisi sekään, mutta kun kutian niin hemputin helposti.

Dzibilchaltumin jälkeen huristeltiin Meridan iltapäiväruuhkien läpi viemään A asemalle nappaamaan bussi Cancuniin. Me palattiin vielä pariksi päiväksi Chicxulubiin. Kuskina meillä oli koko tämän reilu viisi tuntia paikallisen taksikuskin kolmikymppinen poika, joka taksin ajamisen lisäksi piti omaa hampurilaisravintolaa muutamana iltana viikossa kotipihallaan. Arvatkaapas missä me syötiin sinä iltana? Oma kuski oli muuten täällä yllättävän halpa, reilu viisi tuntia ja noin 70km ajoa, maksoi yhteensä 33e.

Sunnuntai-iltapäivällä Chicxulubin kämpän ihanan avulias omistaja haki meidät kämpältä Meridaan (jossa hän siis itsekin asui). Oltiin varattu ihan keskustasta hotellihuone kuudeksi yöksi, sillä haluttiin olla lähellä kouluamme. Kyllä, koulunpenkillä ollaan istuttu tällä viikolla! Nyt kaksi aamupäivää (9-13) espanjan tunteja takana ja ainakin puhumisrohkeus on kasvanut. Meitä on ryhmässä minun ja mieheni lisäksi vain yksi vanhempi kanadalaisnainen (kaikki täällä on Kanadasta!?), joten opetus on hyvin henkilökohtaista. Tunneilla myös keskitytään puhumiseen ja keskustellaan milloin mistäkin. Opettaja korjailee vain suurempia virheitä eikä ole turhan tarkka, vaan kannustaa yrittämään. Kielioppia käydään välillä pieniä paloja ja sitten taas harjoitellaan puhumalla. Eikä käydä mitään valmiita keskusteluita (“kysy tätä – vastaa näin”), vaan ihan oikeasti jutellaan kaiken maailman asioista. Kivaa!

Muuten ei olla näiden kolmen tämänkertaisen Meridan päivän aikana paljoa tehtykään. Kun ei ole tottunut intensiiviseen opiskeluun (ja aamuherätyksiin), niin iltapäivällä on jo ihan rätti. Pikku päivätirsat, muutama tunti töitä, illallinen ja nukkumaan. Siinäpä se. Vaikka hotellihuone onkin ihan tilava, tuntuu se aika pieneltä asuntojen jälkeen. Onneksi meidän huone on sisäpihalla, joten siinäkin voi istuskella. Paitsi, että meidän naapurina on jenkkisetä, joka tulee juttelemaan ufoista ja shamaaneista, eikä lähde kulumallakaan, vaikka yrittäisi vinkata, että työt on kesken. Niin, ja on meillä uima-allaskin heti tuossa huoneen oven ulkopuolella! Mieheni käy siellä aamupulahduksella heräämässä joka aamu, mäkin sain itseni sinne jo yhtenä aamuna. Vähän turhan kylmää mulle, mutta niin tuntuu kaikki olevan. Pilalle hemmoteltu Kaakkois-Aasian uimavesillä?

Tällainen viikko tällä kertaa. Mites siellä?

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.