Tämä viikko 27: Atlantin ylitys

Atlantin ylitys -risteily, St. Maarten ja Azorit 24.-30.4.2014

Torstaina oli viimeinen pysähdys ennen pitempää pätkää Atlantin yli, kohteena Philipsburg St. Maartenin saarella. Emme olleet taaskaan (piheinä ihmisinä) varanneet mitään retkiä, vaan suunnitelmamme oli etsiä nettikahvila ja käväistä meren aalloissa. Alunperin olimme ajatelleet käydä kokemassa Maho-rannan, jonka yli lentokoneet lentävät hyvin matalalla, sillä ranta sijaitsee aivan lentokentän vieressä. Sinne ei kuitenkaan järjestetty retkiä laivayhtiön toimesta (liian vaarallista), joten paikalle olisi pitänyt mennä taksilla. Käypä hinta näytti olevan noin 30 euroa ja me ajateltiin sen olevan liikaa. – Mitä enemmän reissaa, sitä helpommaksi tulee jättää asioita välistä. Jos on lyhyellä lomalla, niin haluaa kokea kaiken ja osallistuu vaikka mihin, näin pidempään matkatessa on helppo ajatella, että ehtiihän sitä myöhemminkin. Toisaalta, kuinka todennäköistä on, että päädytään St. Maartenille uudestaan? Nyt ehkä vähän harmittaa, että “lentokoneranta” jäi kokematta.

Muutenkaan tuo St. Maartenin pysähdys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin maksettiin vesitaksista keskustaan $7 per pää, koska jossain mainittiin kävelymatkan olevan 1,5 mailia. Paljon lyhyemmältä se kuitenkin näytti ja monet sen kävelivät. Paikan päällä käveltiin ympäriinsä keskustan muutamaa pääkatua: rantabulevardia reunustivat baarit ja ravintolat, Front Streetia kalliimmat kaupat ja Back Streetia alemarketit. Mitään ei tosin ostettu. – Myöskään sen takia, että Antti ei ollut muistanut ottaa käteistä mukaan kuin parikymppiä (Antilla on oikeastaan kaikki meidän käteinen, mä kuljetan mukana vain kortteja).

Nettikahvilan metsästys ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin muilla pysähdyksillä, sillä vaikka lähes kaikki rantakahvilat ilmaista wifiä mainostivat, niin niiden toimivuus olikin sitten toinen asia. Kokeiltiin kahta eri paikkaa, enkä saanut edes sähköposteja luettua. Kuvia instagrammiin oli päivän ainoa saavutus. Eipä siinä sitten muuta, kuin lyhyt pulahdus lämpimän turkooseihin aaltoihin (seuraavasta mahdollisuudesta kun ei ole tietoa) ja paluu laivalle. Ehdittiin hyvin vielä lounaalle. Ja lähetettiin sitten viime viikon postaukset laivan hitaan ja kalliin, mutta toimivan, netin kautta.

Seuraavat viisi päivää, perjantaista tiistaihin kuluivat merellä ja ovat ajatuksissani muovautuneet yhdeksi palaksi. Yhtä päivää lukuunottamatta (tanssitunteja!) olemme käyneet salilla joka päivä. Pääharjoitus on ollut juoksumatolla kävely, epätoivoisena(?) ajatuksena treenata Espanjan Caminoa varten. Ja ajaa sisän Floridasta ostamiani vaellustossuja. Useamman kilometrin kävelyn päälle vielä vähän saliharjoituksia, pitkä venyttelysessio ja sitten saunaan tai poreammeeseen rentoutumaan. Tähän treenirutiiniin menee kaikkine valmistautumisineen ym. pari tuntia, joten ei päivässä sitten paljon muuta ehdikään kuin työtä tekemään ja syömään. Lounaalla ollaan nyt käyty useimmiten á la carten puolella, sillä siellä on aivan mahtava salaattipöytä. Illallisillakin ollaan viihdytty siellä, sillä ruoka on ollut tosi hyvää ja on mukavaa saada jutteluseuraa pöytäkavereista. Buffet-ravintolassa on tällä laivalla lähinnä pieniä pöytiä, jolloin siellä ei päädy juttelemaan muiden kanssa.

Meillä oli ajatuksena, samoin kuin viime risteilyllämme, olla tämä kaksi viikkoa juomatta alkoholia ollenkaan. Ei ole ihan onnistunut. Ei tosin olla ostettu itse mitään, mutta yhtenä päivänä oli tervetulotilaisuus kanta-asiakkaille, joka käytännössä tarkoitti 45 minuuttia puheita ja ilmaisia drinkkejä kuoharista cocktaileihin. Toisena päivänä taas oli kanta-asiakkaiden lounas, jolla tarjoiltiin viiniä. Ja sitten vielä yhtenä päivänä meitä odotti hytissä rosé-pullo suklaakuorrutettujen mansikoiden kera, anteeksipyyntönä siitä, että toisena päivänä hyttimme vessa ei vetänyt moneen tuntiin.

Juhlittu me ei kuitenkaan olla, eikä yhtenäkään iltana liikkeellä enää kymmenen jälkeen, vaan aina ajoissa nukkumassa. Tavoitteena on jonain iltana vielä selvitä yökerhoon asti… Ollaan me sentään käyty katsomassa muutama Broadway-tyyppinen show ja jäätanssiesitys sekä kuunneltu pari luentoa (“Onko muilla planeetoilla elämää?”, “Tarinani viinitilan perustamisesta”). Azoreista kertovaa luentoa olen katsonut uusintana telkkaristakin, sillä sen pitäjä oli (kai tahattomasti) hillittömän hauska. Hän toisteli samoja sanoja koko ajan (OK? Once again, girls and boys… You must remember… It’s very important… Amazing… I’m at your service…) – siinä olisi ollut loistopaikka juomapelille. Parhaita kohtia esityksessä oli selitys, miksi retkelle Windsorin palatsiin kannattaa osallistua: britit itsekään pysty käymään siellä, koska niillä on niin paljon töitä ja lomalla ne menee Kanarian saarille.

Keskiviikkona pysähdyttiin Ponta Delgadassa, Azoreilla. Ilma oli harmaa ja sateinen, fiilis hyvin eurooppalainen. Portugalillehan tämä saari kuuluu, ja kahvilasta sai maistuvia Pastel de nata -leivoksia. Pitihän sellaiset ottaa Lissabonin aikoja muistellen. Lähes koko päivä kului kahvilassa, sillä suunnittelemamme kävely ympäri kaupunkia jäi aika vähiin sateen vuoksi. Kahvi oli hyvää ja netti toimi, joten mikäs siinä.

Edessä vielä kolme päivää merellä ja sitten ollaankin jo Southamptonissa. Englantia ei tosin ehditä sen kummemmin kiertämään, vaan suunnataan suoraan Espanjaan perhettäni tapaamaan. Maanantaista lähtien siis takaisin nettiyhteyden ääressä ja silloin luvassa enemmän päivityksiä.
—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.