Tämä viikko 3: Portugali ja Suomi

Porto talot

Lissabon & Porto, Portugali; Hämeenlinna, Suomi 7.-13.11.2013

Torstai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Lissabonissa ja käytettiinkin se lähes kokonaan turisteiluun. Oli vielä niin monta asiaa tekemättä ja kokematta. Ensin hypättiin turistientäyteiseen 28 ratikkaan, jolla pääsi meidän kulmilta keskustan läpi Alfaman kukkuloille. Alfama on Lissabonin vanhin kaupunginosa, keskiajalta peräisin. Siellä ihasteltiin maisemia, kapeita katuja ja vanhoja taloja. Kukkulan päältä olevasta linnoituksesta oli hienot näkymät kaupungin yli. Linnoituksen muureilla kävellessä ja keskiaikamusiikin soidessa taustalla oli aika taianomainen olo. Käveltiin kukkulalta alas, käytiin ihastelemassa jotain todella vanhaa kirkkoa ja pysähdyttiin kävelykadulle syömään vohvelia. Mentiin vihdoinkin sillä ulkoilmahissillä ylös meidän kukkuloille ja osuttiin mukavalle aukiolle. Istahdettiin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, kirsikanmakusta Ginginha-likööriä ja kuuntelemaan katusoittajia.

Alfaman katot

Illan lopuksi vielä näköalatasanteelle. Siellä oli vapaana pari rantatuolin näköistä istuinta, aseteltuna näköalaan päin. Parkkeerattiin siis siihen hetkeksi (lue: muutamaksi tunniksi). Punkkarisetä tuli esittämään tulijönglöörausta. Se vaikutti hieman sekavalta ja mietin että mitäköhän tostakin tulee. Ihan hyvin se kuitenkin veti. Esityksen jälkeen juteltiin sen kanssa hetki, tai oikeastaan se jutteli ja me hymisteltiin. Sillä oli hiiri hupparin hupussa. Ei näyttänyt yhtään pelkäävän vilinää ympärillä, siinä se vaan tyynenä hengas. Siis se hiiri. Kuten mieskin kyllä. Miehellä oli myös koira, jonka papereita se ylpeänä esitteli. Nyt sen voi kuulemma ottaa mukaan vaikka lähtisi ulkomaille. Mies kertoi myös, että rankkuri oli kerännyt koiran jokin aika sitten ja hän oli ollut useamman päivän syömättä, jotta sai kerättyä tarpeeksi rahaa sen lunastamiseen ulos. Prioriteetteja.

Perjantaina koottiin kamppeet kasaan, tarkistettiin vielä kerran ettei mihinkään kaappiin jäänyt mitään ja suunnattiin junalle. Olin ajatellut saavani paljon töitä tehtyä kolmen tunnin junamatkan aikana, mutta unohduin vähän väliä tuijottamaan ohikiitäviä upeita maisemia. Perillä Portossa piti vielä mennä lähijunalla keskusta-asemalle. Periaatteessa helppo juttu, mutta juna oli ilmeisesti myöhässä ja lähtölaituri vaihtui useaan otteeseen. Jotain kuulutettiin Portugaliksi ja hetken kuluttua huomattiin, että melkein kaikki ihmiset oli hävinnyt laiturilta. Ekalla kerralla meni hetki ennen kuin tajuttiin mitä tapahtuu, junan tiedot vaan hävis laiturin inforuudulta ilman mitään ohjeistusta jatkosta.

Porto tarjosi hyvää harjoitusta mäkikävelystä, tuntui että koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Meidän huoneistohotelli oli vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla, jossa puoliksi romahtaneet ja hienosti laitetut talo seisovat vierivieressä ja kissoja loikoili siellä sun täällä. Hotelliin kirjautuessa meille kerrottiin, että lähin kauppa on vain muutaman minuutin päässä. Kyllä joo, mutta jyrkän mäen alla. Lisäharjoitusta tuli siis kauppakasseja ylämäkeen raahatessa.

Näkymiä Portossa

Ekana päivänä, eli perjantaina käytiin vaan syömässä hyvin myöhäinen lounas ja kaupassa hakemassa ruokaa hotellille. Lauantaina satoi vettä lähes taukoamatta. Siitä huolimatta tehtiin pieni kävely keskustaan. Löydettiin sieltä näitä tyyppejä hengaamassa.

Tyypit hengaa puistossa

Käytiin myös kurkkaamassa Livraria Lello, hyvin vanha ja kaunis kirjakauppa, jota on käytetty myös Harry Potter leffoissa. Omistajilla on nykyään ilmeisesti ongelmana turistien määrä, varsinkaan kun harva ostaa mitään, tulee vaan ihmettelemään. Miettivät kuulemma jo pääsymaksua… Ei mekään kyllä mitään ostettu, kun kirjat kulkee nykyään elektronisessa muodossa mukana. Kirjakaupan vierestä löytyi kahvio, josta saatiin paikallista herkkua Francesinha-leipää. Kyseessä oli siis leipä, jonka sisässä oli viittä eri lajia lihaa ja paria juustoa. Koko homma oli kauttaaltaan päällystetty sulatetulla juustolla ja kastikkeella ja tarjoiltiin ranskalaisten kanssa. Hyvää, mutta hieman liian rasvaista ja täyttävää. Ei tullut enää nälkä sinä päivänä. Ennen kotiin suuntaamista käytiin vielä valokuvamuseossa, jonka ensimmäisen kerroksen näyttely sodassa haavoittuneista sai taas kyllä ajatukset laukkaamaan.

Katutaidetta

Sunnuntai oli varattu Vila Noca de Gaian joenranta-alueelle ja sen kuuluisille portviiniluolille. Rypäleet portviiniä varten kasvatetaan kauempana Douro-joen varrella, mutta itse viinikellarit ovat täällä Portossa. Ferreiran kellareilla osallistuttiin kierrokselle, jossa opittiin portviinistä ja sen historiasta hieman enemmän kuin aikaisemmin. Muissa kellareissa tyydyttiin vain maistelemaan. Päivän aikana kävi selväksi kolme eri portviinityyppiä, sillä jokaisessa käymässämme paikassa käytiin nämä läpi tarjoiluvinkkien kera (Valkoinen = viilennettynä, jälkkärien kanssa, tms. Ruby = vahvat juustot, tumma suklaa, jne. Tawny = pähkinät, kuivatut hedelmät, jne). Omaa suosikkia näistä tyypeistä en osaa valita, sillä kaikki toimii eri tilanteissa. Mutta merkeistä paras tämän empiirisen kokeilun perusteella oli Quinta do Noval.

Paljon portviiniä

Maanantai-aamuna herättiin suht aikaisin portviinintäytteisestä sunnuntaista huolimatta. Oltiin tosin oltu kotona jo aikaisin illalla, koska nuo kellarit olivat auki vain viiteen-kuuteen asti. – Kannattaa muuten tarkistaa aukioloajat varsinkin talviaikaan. Marraskuusta lähtien monet kellareista pitävät pitkän lounastauon ja menevät myös kiinni hieman aiemmin. Osa ei ole ollenkaan auki viikonloppuisin tai ainakaan sunnuntaisin. Onneksi paikkoja on kuitenkin niin monta, että tekemistä riittää, ellei sitten halua juuri jonkun tietyn merkin kellarissa vierailla.

Ferreiran vene aalloilla keikkumassa

Mutta maanantaissa siis olin menossa. Silloin tehtiin koko päivä töitä, alkuosa siitä mukavassa ulkokahvilassa auringon paisteessa. Juotiin kahdet kahvit, syötiin aamupala ja lounas. Kahdelta ihmiseltä 19€. – Arvatkaa oliko muuten shokki tulla Helsinki-Vantaalle, jossa vissypullo kahvilassa maksoi 3,90€?

Tiistaina taas kamat kasaan. Istuskeltiin ulkokahvilassa aamukahvien ja lounaan ajan, imien auringonsäteitä varastoon marraskuista Suomea varten. Lounaan jälkeen junalla takaisin Lissaboniin. Tällä kertaa juna hyppi ja töksähteli niin paljon, etten saanut töitä ollenkaan tehtyä. Onneksi oli podcasteja kuunneltavana. Lissabonissa suoraan hotellille, nopea illlallinen viereisessä raflassa ja kuuma vaahtokylpy illan päätteeksi. Välillä on kiva olla vähän hienommissa hotelleissa, löytyy siisti amme ja mukava sänky. 46€/yö, eli yli meidän budjetista pysyen kuitenkin järkevän hemmottelun rajoissa. Ja sijainti ihan lentokentälle menevän metron vieressä oli säätämisenvähentäjänä varmasti muutaman euron arvoinen.

Keskiviikko oli kokonaisuudessaan matkapäivä. Kello soi puoli seiskalta, sillä illalla ajattelin optimistisesti, että puol tuntia aamulla riittää. No eihän se ihan riittänyt. Onneksi lentokentälle matkatessa ei tullut viivytyksiä, joten ehdittiin koneeseen. Pitäis oppia ottamaan vähän enemmän sähläysvaraa aikatauluihin. Jos vaikka päätyy väärään suuntaan menevään junaan (kuten Roomassa), joka vielä pysähtyy pitkäksi aikaa keskelle ei mitään jonkin onnettomuuden takia.

Lento meni hyvin, vähän hyppivää kyytiä sekin kyllä. Lähes koko matkan oli turbulenssin takia turvavyövalo päällä. Jäi siis työnteko väliin, mutta sainpa vihdoinkin syvennyttyä muutamaan lattarioppaaseen, joita olin Kindleeni ladannut. Muutamia ideoita tuli lisää siitä, missä voitaisiin kevään aikana käydä. Lento saapui ajallaan ja Hämeenlinnan bussikin lähti juuri sopivasti, ettei joutunut odottelemaan. Kylmä tuli jo siinä parissa odotteluminuutissa. Miehen vanhemmat oli ollut käymässä Roomassa ja osuivat samaan bussiin. Päästiin siis yhtä matkaa perille. Illalla vielä ruisleipää ja hyviä juustoja. Vielä kun pian saa salmiakkia, niin kaikki hyvin.


Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

3 kommenttia

  • Satu VW sanoo:

    Teillä on ollut aikamoinen tahti viime päivinä! Me mentiin tuo Lissabon – Porto väli myös junalla ja ihan samalla tapaa siinä kävi, jäin katselemaan maisemia töiden teon sijasta… Ja hitsi, Ginginha-liköörit jäivät kokonaan kokeilematta! No, aina on hyvä olla lisää syitä palata Portugaliin :)

  • Heidi sanoo:

    Haha, hiiri hupussa :D Reissuilla törmää vaikka mihin ihme tyyppeihin (myös kyllä kotimaassa reissatessa…).

    Portugali on vielä käymättä ja Lissabon kiinnostaa erityisesti. Ehkäpä ensi kesänä…?

  • Veera Bianca sanoo:

    Ei mulla muuta kuin että ihania kuvia ja ihana Portugali <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *