Helsinki, Suomi 24.-30.7.2014
Lauantaina istuskeltiin Tokoinrannassa koko päivä. Seurana oli ihania ystäviä, joista osaa en ollut nähnyt pitkään aikaan. Paljon naurua, mutta vakaviakin juttuja ja maailmanpuintia. Maailman parasta peruna-avocado-salaattia, melkein kylmää valkkaria (Ympyrätalon Alkon jääkaapissa olleet pullot oli muuten ihan tasan yhtä viileitä kuin hyllyssäkin) ja käsiinsulavat suklaakeksit. Ihan huomaamatta ehti ilta laskeutua, kun ei ilmakaan viilennyt. – On nämä muuten kivoja nämä Suomen kesän muutamat illat, jolloin voi keskiyölläkin kävellä kesämekossa kotiin. Ja tänä kesänähän niitä on ollut jo pari viikkoa!
Keskiviikkona suuntasin ensin ystäväni kanssa Sinebrychoffin taidemuseoon katsastamaan Naisten matkassa näyttelyn, joka kertoo “naistaiteilijoiden ulkomaille suuntautuneista matkoista siellä syntyneiden teosten kautta“. Kuvista sytytti vain muutama, suurin osa oli aika perinteisia maisemia tai muotokuvia, mutta tarinat ja tiedonpalaset naistaiteilijoiden elämästä olivat mielenkiintoisia. Todellisia aikansa seikkailijoita, sillä vielä 1800-luvulla matkailu ja ammattilaistaitelijuus olivat paljolti miesten hommia.
Näyttely oli sen verran kompakti, että ehdittiin vielä kiertämään yläkerran kotimuseo. Kyllä se vaan joka kerta ihastuttaa yltäkylläisyydellään ja yksityiskohdillaan. Vaikka en kyllä millään osaisi kuvitella itseäni asumassa tuollaisessa paikassa. Istumassa sirosti penkillä teekuppi kädessä, hulppean suuri mekko päällä :)
Näyttelystä käveltiin, lyhyen terassipysähdyksen kautta, Kasarmitorille Street Food Carnevaliin. Tämä nyt kolmatta kertaa järjestetty viikottainen tapahtuma kokoaa ruokarekkoja ja paljon(!) ihmisiä torille keskiviikkoisin. Parhaimmillaan jonossa sai viihtyä tunnin, mutta ruoka oli kyllä hyvää. Itse testasin korelaisen BBQ-possu-sushi-burriton. Melkoinen nimihirviö, mutta maistuvaa. Merilevään käärittyä possua ja riisiä, mukana kunnolla makua mausteiden muodossa. Toiset ryhmästämme testasivat myös meksikolaisburgeria ja Kreikka-rekasta gyrosta. Olivat kuulemma jonottamisen arvoisia ja tzatziki vei kielen mennessään.
Jälkkäriksi vielä jogurttijätskiä ja mustikkamaitoa. Ja niin kuin se ei vielä olisi riittävästi, niin suunnattiin tihkusateen ajamana Cáfe Espaan jutustelua jatkamaan. Pakkohan sielläkin oli jotain tilata ja otinkin pienimmän löytämäni pullan. Sekin oli melkein liikaa, eli ens kerralla ehkä kolmen jälkkärin sijasta vaikka joku alkuruoka…
Siinäpä se. Jos mietit mitä muina päivinä tapahtui, niin töitä. Pari pikku kävelyä, ruuanlaittoa, lukemista, telkkaria. Mutta enimmäkseen töitä. Silloinhan niitä pitää tehdä, kun on tarjolla :)
