Tämä viikko 41: Helsinki, Kokemäki ja Virrat

Kruunuvuori, Helsinki
Kruunuvuoren hylätyt huvilat

Helsinki, Kokemäki, Virrat, Ähtäri ja Tuuri 31.7.-6.8.2014

Instagram Travel Thursday on palannut kesätauolta, joten nyt Tämä viikko -postauskin jälleen Instagram-kuvilla. Kävin äsken lukemassa viimeisen ennen heinäkuun taukoa kirjoittamani IGTT postauksen, ja siellä päiviteltiin kylmää keliä ja toivottiin kesän jossain vaiheessa tulevan. Toive täyttyi paremmin kuin olisin voinut uskoakaan, sillä siitä lähtienhän ollaan nautittu auringosta ja kärvistelty helteessä, ja vielä vaan lämpö jatkuu. Ihan uskomaton kesä. Kolmisen viikkoa tästä helleajasta kului Helsingissä, johon rakastuin ihan täysin uudestaan. Niin paras kesäkaupunki! – Ainakin silloin kun on ihan kunnon kesä, niin kuin tänä vuonna.

Mutta nyt siihen kuluneen viikon läpikäyntiin. Torstai kului töiden parissa, mitä nyt käytiin lounastaukoseikkailulla Kontulassa. Nepalilaista ruokaa oli vielä saatava ennen Suomesta lähtöä ja Kontulasta löytyi ihan kehuttu vaihtoehto. Sinne siis lounaalle, oli kyllä hyvää. Vielä torilta pari kiloa mustikoita ja kirsikoita mukaan, ja takaisin kotona juuri ennen sadekuuroa.

Perjantai alkoi ei niin mukavasti hammaslääkärireissulla, onneksi oli vain yksi reikä. Ja loppupäivä kului paljon miellyttävämmin, eli firman kesäpäivien merkeissä. Ensin käytiin tutustumassa Ateneumin Tove Jansson näyttelyyn. On se vaan aika taiteilija ollut tuo Tove, upeita maalauksia ja piirroksia, ja se Muumien kekseliäisyys! Vielä se on hetken auki tuo näyttely, käykää jos ette vielä ole käyneet.

Näyttelystä jatkettiin Woolshediin syömään burgerit (hyviä) ja kokeilemaan muutamaa erikoisolutta/siideriä. Siiderit olivat todella kuivia, minä tykkäsin, kaikki ehkä ei. Terassilla oli vaan niin kuuma suorassa auringonpaisteessa, että lähdettiin etsimään varjoisampaa(!) terassia. Rautatieaseman kyljestä löytyikin mukavan oloinen paikka aurinkovarjoineen ja kun skumppapullokin oli vain 12e, niin siihenhän me jäätiin.

Lauantaille meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma (klo 13 Seurasaari, klo 15 World Bites Teurastamolla ja klo 17 Kallio Block Party). Itse heräsin ajoissa, lueskelin parvekkeella ja mussutin pari mukillista mustikoita. Muut nukkuivat niin sikeästi, etten tohtinut herättää. Jossain vaiheessa hiivin kauppaan aamiaisaineksia ostamaan, kun ajattelin, että on mukavampi herätä valmiiseen aamiaispöytään. Sen verran pitkään meillä lähdössä kuitenkin meni, että julkisilla Seurasaareen sompailun jälkeen siellä olisi jäänyt aikaa alle puoli tuntia. Hylättiin siis se suunnitelma ja Seurasaari jäi edelleen näkemättä (kehtaako tunnustaa, etten ole ikinä käynyt siellä?).

Toisaalta ei harmita yhtään, sillä keksittiin ehtivämme hyvin katsastamaan Kruunuvuoren hylätyt huvilat. Kävely idyllisen omakotitaloalueen läpi ja siitä metsätietä puiden siimekseen. Pitkospuiden yli tasapainoillen ja pientä polkua mustikantaimien läpi, ja siellä se jo oli, ensimmäinen huvila! Ja toinen, ja kolmas! Niin kiehtovia! Kamera lauloi, joten yritän saada aikaiseksi ihan oman postauksen tästä Helsingin ei-vielä-niin-tunnetusta helmestä.

Helsinki, Suomi

Alueen keskellä on lampi, joka hehkuu samaa haikeutta ja hylättyä kauneutta kuin koko alue.

Helsinki, Suomi

Huhuja jyräämisestä on kuulunut, joten suosittelen käymään tutustumassa vielä kun ovat pystyssä. Veikkaisin, että syksyllä olisi aikas upea kokemus, ruskan värit korostamassa kaihoisaa tunnelmaa. – Huomattiin myös, että useimmille huviloille pääsee ihan sitä metsätietä pitkin, eli jos ei halua ei ole pakko rymytä poluilla ja pitkoksilla.

Helsinki, Suomi

Kruunuvuoresta suunnattiin suunnitelmien mukaan teurastamolle World Bites maailmanruokafestareille. Ensimmäinen pysäkki oli Mojito-terassi (piti odotella kavereita, ja oli kova jano ja niin edelleen…) Sen jälkeen siirryttiin ruokakojujen ääreen, levitettiin piknikviltti pienelle nurmikentälle ja lähdettiin etsimään houkuttelevaa syötävää. Monessa kojussa oli mukavasti pieniä annoksia, joten pystyi testailemaan useampaa. Rulla-kojun ankkarulliin kalakastikkeella mä jo melkein addiktoiduin, pitääpä etsiä niiden liike Kampista, kun on seuraavan kerran Helsingissä. Lisäksi testasin mukavan mausteista thai chili con carnea ja satay-kanavartaita. Tapahtuma oli tosi mukava ja jonottaa ei joutunut oikein mihinkään (vrt. edellisen viikon kymmenien metrien jonot kasarmitorin ruokarekkatapahtumassa).

Teurastamolta valuttiin Kallioon päin Block Partyyn. Kyllä oli tapahtuma kasvanut siitä kun olen sen viimeksi kokenut Karhupuiston kulmilla! Nyt oli pitkä matka Hesaria eristetty tapahtuma-alueeksi ja keikka/dj-paikkoja siellä sun täällä puistoissa. Päivän suosikkilöytö oli Surviainen. Ihanan aurinkoista kesämusaa. Niin ja näyttipä maailma erilaiselta, kun istuskeli viltillä keskellä Hesaria, ratikkakiskojen päällä.

Sunnuntaina siivottiin, pakattiin ja heitettiin rinkat jälleen selkään. Hei-hei Helsinki ja Onnibussilla Kokemäelle. Hieman ahtaat penkit ja puolivälissä epäkuntoon mennyt vessa, mutta mukava kuski ja sähköäkin joka penkillä. Siihen hintaan (kahdelta yhteensä 6e) oikein tervetullut vaihtoehto.

Maanantaina käytiin aamulla poliisiasemalla uusimassa Antin passi. Oltiin yhtäkkiä tajuttu, että Turkissa (jonne ollaan syksyllä menossa) on ainakin käytännössä, ellei teoriassa, 6kk voimassaolovaatimus. Helsinkiin ja lähialueille oli mahdoton saada aikaa ja jonot on pitkät. Kokemäellä sai vaan suoraan kävellä tiskille ja hoitaa asian.

Puolenpäivän aikaan pakkauduttiin kaikki (minä, Antti, mun vanhemmat ja Belma-koira) autoon ja suunnattiin auton nokka Virroille päin. Sieltä oli meille varattuna iso hirsimökki järven läheisyydessä. Iltapäivällä seuraan liittyivät vielä siskon perhe koirineen ja perheloman ainekset olivat kasassa. Saunottiin, grillailtiin, pelattiin korttia, huudeltiin karkuun juoksevien koirien perään ja hätyyteltiin hulluja ampiaisia terassilta.

Tiistaina me nuorempi väki käytiin koettelemassa rajojamme. Ähtärin eläinpuiston vierestä löytyvässä Flowpark-seikkailuhuvipuistossa saimme päällemme kiipeilyvaljaat ja päähän kypärät sekä opastuksen turvatoimiin. Ei saa avata molempia kiinnityslenkkejä samaan aikaan, aina pitää jompi kumpi olla kiinni turvavaijerissa. Jos lenkit ovat kunnossa, ei tämä onnistuisikaan. Nimimerkki: ”Mun valjaat on rikki, tää toinen lenkki ei aukea” ja sitten syvään huokaava opas, joka varmaan monta kertaa päivässä joutuu kertomaan kaltaisilleni malttamattomille, että ”odota nyt vaan, käydään näiden varusteiden toiminta sitten yhdessä läpi, niin kaikki selviää”.

Pienen harjoitusradan jälkeen päästiin tositoimiin. Ylös puutasanteelle kiipeäminenkin jo huimasi päässä ja ekaa puiden välistä ”tehtävää” ylittäessäni tärisin aluksi vimmatusti. Läpi pääsin kuitenkin koko ekan (helpoimman) radan, käsivarsien lihakset toimintaan tottumattomina jo kipeinä, mutta muuten yhtenä kappaleena. Pienen lepohetken jälkeen tein vielä seuraavan radan, jossa jouduin yhdessä kohtaa ottamaan oikein kunnon lepohetken puutasanteella, odotellessani hengityksen ja sydämentykytyksen laantumista. Hyppiminen pieneltä heiluvalta tasanteelta toiselle liaanin varassa oli mulle melkein liikaa. Luovuttaminen kävi mielessä, mutta sain kuitenkin taisteltua itseni läpi.

Ähtäri, Suomi

Muutamia naarmuja ja vielä enemmän mustelmia, ei sen pahempaa. Tosin yhdeltä joukostamme repesi housut ihan kunnolla keskellä vaativampaa rataa :) Niin ja Antti vanhana Tarzanina kävi kaikki radat, jopa sen vaativimman mustan radan. Siskonpojan kanssa katseltiin, kun se taiteli kymmenien metrien korkeudessa nuoralla puiden välissä, kunnon nuorallakävelijöiden tyyliin vain puukeppi tasapainottamassa. Tässä kohtaa nähtiin myös (ei-niin) dramaattinen putoaminen ja itsensä hinaaminen turvavaijeria pitkin seuraavalle tasanteelle. – Hauskaa ja haastavaa tuo Flowparkkaus, suosittelen! Puistot löytyy myös Turusta, Lappeenrannasta ja Vierumäeltä.

Keskiviikon retkikohteena oli Tuurin kyläkauppa. Antti ja lanko jäivät pitämään mökkiä pystyssä ja koirille seuraa, Antti koneen parissa ja toinen kalastellen. On se vaan iso se kyläkauppa, mutta näin kodittomalle siellä ei oikein ollut mitään. Tosin eipä me muutenkaan paljoa ostella. T-paita, kännykänsuojukset ja puuteri tarttui mukaan. Sekä pieni lankakerä ja puinen virkkuukoukku (saa viedä lentokoneeseen), kun tekee mieli tehdä jotain käsillä. Eilen illalla jo muutaman neliön virkkasin!

Kyläkaupan yhteydessä oli myös Sariolan tivoli, tai Miljoonativoli se nyt oli nimeltään. Elokuun alun kaikki laitteet ovat ilmaiseksi käytössä, joten täytyihän siellä käydä, varsinkin kun mukana oli 8-vuotias. Tosin minä saatoin olla enemmän innoissani kuin poika. Maailmapyörä oli tylsä, kummitusjuna säälittävä, mutta ketjukarusellissa saatiin pyöriä minuuttikaupalla ja vapaapudotustorni oli niin kiva, että piti mennä uudestaan.

Tuuri, Suomi

Vielä pari päivää täällä mökillä, sitten Hämeenlinnaan ja keskiviikkona Bremeniin. Aika lähteä seikkailemaan Saksaan ja Sloveniaan!

Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

9 kommenttia

  • Amanda sanoo:

    Tosi kivan oloinen viikko teillä! Pyörittiin näköjään osittain samoissa maisemissa. :) Jos Seurasaari on jäänyt vielä väliin, niin eihän se haittaa .- ainahan sinne pääsee. Seurasaari on ruska-aikaankin upea.

    • mirje sanoo:

      Seurasaaren ongelma onkin juuri tuo, että sinne pääsee myöhemminkin. Pitänyt mennä jo useita kertoja, mutta aina jotain tapahtuu. Ja kun kerran sinne on niin helppo mennä myöhemminkin, niin aina siirtyy eteenpäin…

  • Sen verran monessa paikassa nyt näkynyt juttua tuosta Flowparkista, että ehkä pitää vihdoin jossain vaiheessa käydä se katsastamassa! Sopivasti olisi Helsinki-Turku-matkalla, mutta milloin sitä ehtisi Turkuun, jaa-a. Sen sijaan nuo Kruunuvuoren huvilat pitäisi vihdoin käydä kunnolla katsastamassa. Olen ollut siellä päin vain yhdessä Helsingin kaupungin omistamassa huvilassa, joka oli ihan kunnossa.

    • mirje sanoo:

      Flowpark oli kyllä jännä kokemus. Aluksi epäröin selviänkö radalla olemattomine käsivoimineni mihinkään, mutta yllättäviin suorituksiin sitä ihminen vaan taipuu :) Nuo Kruunuvuoren huvilat näin ekan kerran jossain blogissa viime vuonna, ja siitä lähtien paikka on ollut listalla. Oli kyllä käymisen arvoinen! Meillä oli aika pikavisiitti, jos mahdollista kannattaa varata useampi tunti. Ja vaikkapa eväitäkin, sillä siellä oli upeita kallioita, joilla olisi voinut istuskella ihailemassa merta ja kaukana siintävää Helsingin keskustaa.

  • Aivan ihania kotimaan kuvia! Tykkään etenkin tuosta vajonneesta laiturista, jotenkin niin super suomalainen fiilis. :)

  • Te siis heitätte taas pian kotimaan pölyt jaloista? Kuinka pitkäksi aikaa lähdette nyt reissuun? Minä kävin myös testailemassa tuon vastaavan puiston Turussa viime viikonloppuna, oli kyllä hauskaa ja jännää puuhaa!

    • mirje sanoo:

      Kyllä, keskiviikkona taas suunta muille maille :) Viimeistään jouluksi takaisin, voi olla että kävästään jossain välissä syksylläkin. Suunnitelmat vielä melko avoinna, mutta Euroopassa pysytään. Niin tai Turkissa käydään kyllä Aasiankin puolella.

  • Sun kuvat aina saa muistamaan miten kaunista luonnossa voikaan olla! Huikean kuuloinen viikko 41!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *