Tämä viikko 58: Kemer, Kas ja Kastellorizo

Kastellorizo, Kreikka
Kissa ja kilpikonna

27.11.-3.12.2014 Coworking Camp, Kemer ja Kas, Turkki sekä Kastellorizo, Kreikka

Arkisin meillä (Coworking-leiriläisillä) on tapaaminen aina klo 17. Muutaman kerran viikossa tapaamisen aiheena on haaste, eli joku osallistujista esittää yhden tämän hetkiseen työhönsä liittyvän haasteen ja me muut annetaan siihen palautetta. Torstaina keskusteltiin CoworkingCampin tulevaisuudesta. Aika yhtä mieltä oltiin siitä, että tämä on loistava juttu ja lisää pitää järjestää. Muuten päivä oli kiireinen työpäivä, sillä edessä oli pitkä viikonloppu. Illalla katsottiin suomalaisesta start-upista kertova leffa Riot On ja nyt täällä kiertää yleisenä vitsinä se, että Suomessa ollaan alasti kaikkialla.

Perjantaina lähdettiin porukalla roadtripille. Ensin vuoriston läpi ajellen ja jonkin kaupungin syrjäkujille eksyen. Kuski ei millään uskonut, että väärään suuntaan ollaan menossa, vaikka kännykän kartta sen vahvistikin. Päädyttiin tekemään iso lenkki, mutta lopulta löytyi oikea suunta ja rantakallioita seuraileva, kiemurteleva tie Demreen.

Demressä vierailimme kahdessä kohteessa: antiikin kaupungin Myran raunioilla (~5,5€) ja Pyhän Nikolauksen kirkossa (~5,5€). Myra oli aika pieni aiemmin täällä näkemiimme raunioihin verrattuna, mutta siellä oli vaikuttavan kokoinen ja hyvin säilynyt teatteri. Aika hyvä akustiikka muuten, kuiskauskin kuului laidalta toiselle. Vielä vaikuttavampi näky Myrassa oli kallioon hakatut, koristellut haudat.

Myran kalliohaudat

Pyhän Nikolauksen kirkko on aikanaan ollut hyvinkin värikäs, seinät täynnä maalauksia raamatun kertomuksiin liittyen. Sinne astuminen on varmasti ollut vaikuttava kokemus 1400 vuotta sitten! Pyhä Nikolaus on yksi joulupukin esikuvista ja ilmeisen suosittu Venäjällä, sillä kirkon lähistöllä näkyi paljon venäjänkielisille suunnattuja palveluja ja mainoksia. Me emme ostaneet muuta kuin durum-kebabrullat ja jatkettiin matkaa satamaan. Vuokrattiin sieltä kokonaisen veneen kuljettajineen (~73€) viemään meidät Kekovan uponneen kaupungin luokse. Kaupungista itsestään ei kyllä paljoa näkynyt pilvisellä säällä, mutta muuten veneretki oli oikein mukava. Keinutti juuri sopivasti, rantakallioilla näkyi vuohia ja paluumatkalla auringonlasku värjäsi maiseman.

Veneretki Kekovan uponneeseen kaupunkiin

Yö vietettiin Kasin kaupungissa, suositellussa butiikkihotellissa, joka näin turistikauden ulkopuolella ei ehkä ollut parhaimmillaan. Henkilökunta ei puhunut englantia, huoneet haisivat pahalta (kaiketi, koska eivät olleet olleet käytössä hetkeen) ja palovarottimet katossa piipittivät patterien loppumista. Illalliselle paikallinen kontaktimme suositteli oikein mukavaa ravintolaa, jossa herkutteltiin ”luksuskotiruualla” takkatulen loisteessa. Ruoka oli oikein hyvää ja olipa mukavaa saada vähän vaihtelua! Ei sillä, että ruuassa täällä Kemerin hotellissamme olisi mitään moitittavaa, mutta parin viikon jälkeen kaikki on samaa tuttua.

Lauantaiaamuna hypättiin lauttaan (22€) seilataksemme Kreikan puolelle. Tosin ilman matkamme järjestänyttä, sillä hän oli unohtanut ottaa passinsa mukaan… Meis-saari, kreikkalaiselta nimeltään Kastellorizo, sijaitsi vain 20 minuutin matkan päässä Kasista. Lautta saapui pieneen kylään, eikä saarella ilmeisesti paljon muuta olekaan, muutaman vaelluspolun lisäksi. Kylä itsessäänkin keskittyi lähinnä turkoosina kimaltelevan lahden ympärille. Sesongin ulkopuolella oli hiljasta, paikalliset hengailivat kahviloiden pöydissä.

Kastellorizon hurmaava saari

Käveltiin hetki ympäriinsä, todettiin saaren museonkin olevan kiinni ja päädyttiin istahtamaan ravintolan terassille. Tilattiin pöytä täyteen kreikkalaisia herkkuja ja nautittiin auringonpaisteesta. Osa lähti kävelylle vaelluspoluille, me muut jäätiin rantakadulle hengailemaan. Kalanperkaajan luota löytyi kissalauma, lukemattomia kaloja sekä iso merikilpikonna. Kalanperkaajakin oli jo iäkäs mies, mutta kilpikonna oli kuulemma vielä häntä vanhempi.

Kissa ja kilpikonna kohtaavat

Illalla palattiin hotellille juuri sopivasti illallisaikaan. Sunnuntai-aamu valkeni harmaana, mutta siitä lannistumatta suuntasin rannalle lueskelemaan. Eipä ollut muita häiritsemässä, ihanan levollista. Jossain vaiheessa tihkusade ajoi minut takaisin sisälle ja muun tekemisen puutteessa takaisin koneelle.

Maanantaina keksittiin Antin kanssa, että ensi syksynä pitää mennä Japaniin ja Taiwaniin. Katsotaan pitääkö suunnitelmat. Lisäksi meidän coworking-porukalla oli yllätystapaaminen rannalla, joka paljastui iltapäivän sangria-hetkeksi. Mukava tauko töiden pariin! Iltapäivän tutustumissessiolla vedin ihmisbingon, eli koostin bingotaulukkoon jokaisen osallistujan itsestään kirjoittaman lyhyen esittelyn, ja ne jotka ensimmäisinä saivat joko rivin tai koko taulukon oikein täyteen, voittivat.

Tiistaina pelasin elämäni ensimmäisen kerran värikuulasotaa. En ymmärtänyt hieman heikkoa englantia puhuvan pelinjohtajan selitystä kaikista säännöistä enkä hänen megafoniin huutamiaan ohjeita, joten olin enimmäkseen aika pihalla ja hyödytön. Lisäksi aseeni hajosi vikalla kierroksella ja sain kunnon osuman olkavarteen, jossa komeilee nyt iso mustelma. Taidan silti lähteä mukaan, kun peliä seuraavan kerran ehdotetaan.

Tiistaina aloitin myös blogini ulkoasun ja toiminnallisuuden uudistamisen, vienona toiveena saada se valmiiksi IGTravelThursdayhin mennessä. Juu ei onnistunut, liikaa yksityiskohtien säätämistä ja hidasteleva kone. Toivottavasti ensi viikon aikana! Keskiviikkona ehdin myös valmistella oman haaste-esitykseni. Kysymykseni oli, miten tienata fasilitointi- ja työpajan suunnittelu -taidoillani eläessäni diginomadina. Sain paljon hyviä ideoita ja kysymyksiä mietittäväksi. Eiköhän siitä jotain tule!

Siinäpä se viikko. Seuraava vielä täällä Kemerin suunnalla, sitten jo Prahan joulumarkkinoiden kautta Suomen talveen. Lämpimien vaatteiden riittävyys hieman arveluttaa. Pitää ehkä käydä ostamassa Antalyan basaarista villapaita…


Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

10 kommenttia

  • Teillä ei näköjään pääse aika käymään pitkäksi, vau!! Ja tuo Pyhän Nikolauksen kirkko on kyllä varmasti vaikuttava, nytkin.

  • Saana sanoo:

    Olen vähän laiskapökäle, joten kysyn tässä suorran :D Millaisilla töillä elätät itsesi diginomadina? Konsepti kuulostaa enemmän tai vähemmän mielenkiintoiselta. Tarvitsetko työlupia ulkomailla työskennellessäsi? Mihin maksat verosi?

    • mirje sanoo:

      Hei Saana, kirjoittelin asiasta postauksen 2013 kesällä http://www.kotonakaikkialla.fi/tyonteosta-diginomadina/. Kaikki käytännön juttuihin, verotukseen ja sen sellaisiin liittyvä on edelleen paikkansapitävää. Töiden puolesta ollaan enemmän keskitytty nettisivujen ja -palveluiden tekoon. Asiakkaat löytyy kontaktien kautta, markkinointia ei juuri tehdä, mutta toisaalta ei tarvitakaan kuin pari asiakasta kerrallaan. Ja itse yritän nyt siis myös miettiä, miten voisin hyödyntää työpaja- ja fasilitointiosaamistani. Tarjoamalla konsultointia netin yli? Käytännön jutuista tällä hetkellä jännittää Kelan päätös siitä, kuulummeko Suomen sosiaaliturvaan vai emme. Jos tulee kielteinen päätös, niin pitää säätää vakuutukset ym. uusiksi.

  • Tuo kuva kissasta ja kilpparista on ihan mieletön!
    Turkissa olisi varmaan niin paljon mielenkiintoista, jos lähtisi kiertelemään. Istanbulin voittanutta en tiedä onko, mutta kyllä vain tässäkin jutussa oli kiinnostavia paikkoja! Kappadokiaan tahtoisin uudelleen. Olin ylioppilaskeväänä, ja sen ikäisestä moinen paikka oli aivan älyttömän tyhmä. Että on ihminen lapsena ääliö!
    Ja mitä Japaniin ja Taiwaniin tulee, suosittelen lämpimästi!

    • mirje sanoo:

      Oli se kissa ja kilppari tilannekin aika mieletön, hauska seurailla niitä :)
      Kappadokiaan en itse vielä ole selvinnyt, vaikka monesti miettinyt sitä. Ajattelin ensin, että täältä käsin olisi helppo käydä, mutta vaihtoehtoina on 10 tunnin bussimatka tai lento Istanbulin kautta. Jäi siis vieläkin seuraavaan kertaan. Täällä rannikolla on paljon mukavanoloisia kyliä, pitää joskus tulla takaisin alkusyksystä ja kierrellä rantakylästä toiseen…

  • Villapaita tulee tarpeeseen, vaikkei täällä lunta vielä olekaan – märkää ja hyytävää kylläkin, menee ihan luihin ja ytimiin saakka. Onneksi sun kuvista sai sopivasti piristystä tähän harmauteen!

    • mirje sanoo:

      Hyvä, että löytyi piritystä! Tämä viikko onkin sitten ollut harmaata, sadetta ja ukkosmyrskyjä sekä sisällä värjöttelyä. Saa nähdä mitä mä saan viikkopostaukseen sisällöksi…

  • Vastaus tuohon Saanan esittämään kysymykseen kiinnostaisi minuakin – vaikka tuskin tuo elämä enää minua varten olisi, niin olisi kiva vähän tietää vähän lisää tuosta yhtälöstä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *