Helsinki / Vantaa, Suomi 1.-7.1.2015
Vuoden 2015 ensimmäinen viikkokatsaus, ihan koto-Suomen maaperältä! Tosin kuluneelta viikolta ei kyllä ole paljon kerrottavaa, enimmäkseen olen flunssaillut kotona (=Vantaalla). Heti uuden vuoden jälkeen olo oli parempi, sain asioita tehtyä ja lauantaina olin liikkeelläkin. Kävin ensin Verkkokaupassa valittamassa upouuden läppärini w-kirjaimen ongelmista ja kyselemässä mitä voitaisiin tehdä. Viallinen (vaikkei vika nyt niin suuri ollutkaan, mutta paljon kirjoittavalla kiusallinen) kappale lähti huoltoon ja mä sain uuden mukaani. Vähän jännitti etukäteen, että joudunko odottamaan huollosta ja ehtiikö ennen reissuun lähtöä. Mutta asiakaspalvelija oli supermukava, ei vaatinut sen kummempia suuria selityksiä, totes vaan, että tottakai hoidetaan kuntoon. Nyt on läppäri toiminut ja oikein tyytyväinen olen valintaani (Asuksen UX303L). Kosketusnäyttö on muuten yllättävän toimiva juttu, huomaan käyttäväni sitä jo nyt koko ajan.
Uusi läppäri kainalossa suuntasin vielä Bar Teokseen Runeberginkadulle. Pari ystävää oli oopperassa ja olimme sopineet illallistreffit sen jälkeen. Viime käynnistä Teoksessa on vierähtänyt jo monta vuotta, kun ei tuolla Töölön kulmilla tule paljoa liikuttua. Paikka oli edelleen viehättävä, ruoka hyvää ja kohtuuhintaista. Oikein mukava paikka pikku illanvietolle. Pöytä kannattaa tosin varata etukäteen, nyt ainakaan ei ilman varausta päässyt syömään.
Sunnuntai ja maanantai kului töiden parissa, eikä ulos pakkaseen huvittanut toipilaana lähteä. Tiistaina olin taas liikkeellä, vaikka olo oli oikeastaan huonompi. Joko sama flunssa jatkuu, tai sitten tämä on jo seuraavaa… Joka tapauksessa oli muutama meno, joita en halunnut jättää välistä. Kahvittelin ja vaihdoin kuulumisia ystävän kanssa. Tosin kuulumistenvaihto oli aika yksipuolista, kun sain yskäkohtauksen aina kun yritin puhua.
Sieltä jatkoin yrityksemme pikkujouluihin, jotka onneksi tällä kertaa oltiin suunniteltu hyvin rauhallisiksi. Ensin kävimme Sandrossa syöpöttelemässä. Oli kyllä niin nappivalinta, sen lisäksi että ruoka oli ihan tajuttoman hyvää, niin se koostui enimmäkseen kaikenlaisista tahnoista ja mössöistä. Täydellistä kipeälle kurkulle siis! (Kuva lainattu kaverilta, koska omia ei tullut otettua.)
Illan kulttuuripläjäys oli Helsingin Kaupunginorkesterin elokuvateemainen loppiaskonsertti Musiikkitalossa. Ensimmäistä kertaa olin tuolla isossa salissa ja onhan siellä aika mahtava akustiikka. Vaikka liput vain paria päivää aikaisemmin varanneina istuimme salin takaosassa (eli soittajien selän takana), niin hyvältä kuulosti ja oli jännä seurata soittajien touhuja.
Muuta tällä viikolla ei sitten oikein ole tapahtunutkaan. Ostin pussin sitruunoita ja inkiväärinpalan, ja olen niistä plus hunajasta tehnyt itselleni kuumaa juomaa varmaan kymmeniä kuppeja päivässä. Pikku hiljaa alkaa olo jo paranemaan, eiköhän tämä tästä siis. Harmittaa vaan, kun on joutunut perumaan tapaamisia kavereiden kanssa ym. menoja. Puolentoista viikon päästä lähdetään taas, ja ensi viikolla ei paljoa ehdi kun on Matkamessut. – Huomasitko muuten messulippuarvonnan blogissani? Osallistumisohjeet: Matkamessut tulossa – pari lippua jaossa.
Siinäpä se viikko. Seuraavan on jo oltava parempi.
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!
Todella mielenkiintoista luettavaa, kiitos! Nyt olen jo eläkkeellä ja jämähtänyt Suomeen, mikä sopii nykytilanteeseeni oikein hyvin. Diginomadien elämä vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta ajatus sen kokeilemisesta tyssää alkuunsa kun rupean miettimään rahaa ja elämää riskejä ilman suojaverkkoja.Torjuntareaktioni on kuitenkin kummallinen jos pysähdyn ajattelemaan omaa “työhistoriaani”, johon pääsin kiinni pelkkiä kieliä lukemalla. Kun kysäisin professoriltani miten voisin valmistuttuani ansaita elantoni, hän lohdutti minua syvästi uskonnollisena miehenä Matteuksen evankeliumin sanoilla: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Tulevaisuuteni itsenäisenä yrittäjänä tuli näin kerta heitolla viitoitetuksi. Laskin äskettäin, että olen tehnyt matkoja 49 maahan aina jonkun toisen piikkiin lukuunottamatta ensimmäistä matkaani Kairoon, jonka tein omilla rahoillani. Olin onnistunut raapimaan kesätienesteistäni rahat, jotka riittivät yhteen yhdensuuntaisen opiskelijalippuun, jonka jälkeen matkakassaan jäi vielä pari tuhatta markkaa. Se tuntui niin ruhtinaalliselta, että ostin tulopäiväni iltana satasen kirjan kun oli kerrankin varaa. Egyptiläinen ystäväni kalpeni kuullessaan paljonko olin varannut vuoden oleskeluun, mutta uskoi rahojeni riittävän ainakin kahteen viikkoon. Sinnittelin Kairossa kuitenkin melkein vuoden ja palasin Suomeen vain yhtä ruokamyrkytystä rikkaampana. Johtuisikohan siitä, että pelkkä ajatuskin diginomadiksi ryhtymisestä saa minut epäröimään? Kaikkea hyvää teille molemmille :)
Kiitos Timo. Ja olipa tarina! Meidän seikkailut kyllä kalpenee sinun Egyptin reissusi rinnalla :)