Tämä viikko 64: Helsinki, Kokemäki ja Turku

Koulu, Turku
Afrikantähteä Panimoravintola Koulussa

Helsinki/Vantaa, Kokemäki ja Turku, Suomi 8.-14.1.2015

Torstai kului flunssasta toipuessa ja kotosalla. Oli tarkoitus nähdä rakasta ystävää illalla, mutten uskaltanut vielä liikkua mihinkään, edessä kun oli viikonloppu täynnä ohjelmaa.

Perjantai-aamulla pakkasin rinkan täyteen Kokemäelle säilöön menossa olevaa talvikamaa ja metroilin Ruoholahteen. Sieltä loskan keskeltä löysin sveitsiläisen matkabloggaajaystäväni Corinnen (Vie Nomade), jolle olin luvannut ihan oman, räätälöidyn Suomi-retken ennen matkamessuja. Onnibussi herätti ihastusta (netti! ja sähköpistokkeet!) ja kuljetti meidät mukavasti Kokemäelle.

Kokemäellä

Heti lounaan (ei niin perinteistä kana-aurajuustoruukkua, mutta oli siinä ohessa ruisleipää ja puolukkahilloa) jälkeen kävimme kävelyllä koiran kanssa. Pienet hiekkatiet olivat liukkaita ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme kaatumatta. Koirakaan ei kertaakaan kellahtanut. Jokirannalla oli harmaata ja jääpeite ei ollut vielä ylettynyt koko joelle. Rannalle nostettu matonpyykkäyslaituri oli Corinnen mielestä huima idea. Enpä ollut tullut ajatelleeksi. Viikonlopun aikana esiin nousi monta muutakin asiaa, jotka itselleni ovat itsestäänselvyyksiä, ennenkuin niitä joutuu selittämään.

Harmaa talvipäivä Kokemäenjoella

Illan hämärtyessä pihalla lämpesi palju. Siskonpoika kavereineen kävi siellä ensin sukeltelemassa. Kun pyysimme olemaan läikyttämättä kaikkea vettä, saimme vastaukseksi, että kyllä siellä vielä tarpeeksi on kolmelle noin isolle ihmiselle. Ja olihan sitä. Tähtiä ei harmi kyllä näkynyt, mutta muuten tunnelma oli oikein leppoisa lyhtyjen valossa ja skumppalasi kädessä.

Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan Kokemäen nähtävyyksiin, joka yleensä on aika nopea retki. Tällä kertaa saimme lisäjännitystä juuttumalla liukkaaseen Seuratalon mäkeen. Onneksi paikalla oli avulias naapurinsetä, joka nelivetopakullaan kiskoi meidät tien reunalta. Tuli siinä samalla puheeksi itse seuratalo ja selvisi miehen toimivan siellä vapaaehtoisena (jo kolmatta polvea!). Saimmekin yksityisen opastetun kierroksen taloon ja kaupungin historiaan. Tehdessämme jo lähtöä mies kysyi, haluammeko nähdä vielä (Piispa) Henrikin kappelin. Vaikka se on talvella suljettu, oli hänellä sinnekin avaimet. Tietenkin halusimme! Nähtävyyskierroksen lopuksi kävimme vielä itsepalvelukirppiksellä, koska äitini piti käydä järjestämässä myyntipöytäänsä. Tämäkin oli yksi asia, jota en ollut osannut arvostaa. Corinnen mielestä koko konsepti ja kaikki pöydiltä löytyvät enemmän ja vähemmän omituiset kokoelmat olivat ihan mahtava juttu.

Päivän päätteeksi istuskelimme vielä kodassa (kyllä, vanhemmillani on sellainen pihassaan!), makkaraa notskilla käristäen ja glögiä nokipannussa kiehautellen. Niin mukavan rentoa ja rauhallista, kuten Corinnekin jälkikäteen huomautti. Ei sitä tarvitse lähteä lappiin, melkein sama käydä Kokemäellä. Vain revontulet ja porot puuttuvat. Tai itse asiassa, siellä kaiketi on yksi porofarmi jossakin ja kyllä niitä revontuliakin on joskus nähty.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme rentoutuneina kamat kasaan ja kieppasimme vielä riippusillalla kuvaamassa ennen Turun bussiin hyppäämistä. Sillalle on ilmestynyt jo 11 rakkauslukkoa, laski äitini.

Punainen väriläiskä - eli äitini - riippusillalla

Turuus

Yöllä oli tullut lunta ja muutaman korttelin kävely bussiasemalta hotellillemme oli vedettävän laukun kanssa hieman haastavampaa. Tämän takia matkustan rinkan kanssa! Onneksi löydettiin perille ilman kiertoteitä. Olin saanut sovittua yhteistyöstä Park Hotellin kanssa ja jännitin pitääkö Corinne paikasta. Minusta se kuitenkin oli kaikkein kiinnostavin Turun hotelleista (pidän pienehköistä, persoonallisista paikoista) ja siksi olin heihin yhteydessä. Onneksi paikka vakuutti heti sisäänastellessa sekä minut että Corinnen. Lukuisista yksityiskohdista näkyi, miten omistajat todella rakastavat paikkaa. Kyseessä ei todellakaan ole minimalistisen moderni ketjuhotelli, vaan ennemminkin kuin vierailu (hieman varakkaamman) isoäidin luokse. Aivan mahtava!

Majapaikkamme Turussa, hurmaava Park Hotel

Kysyin ennen Turkuun suuntaamissa Facebookissa, minne siellä kannattaisi mennä. Blankon sunnuntaibrunssi oli yksi ehdotuksista ja ehdittiinkin sinne juuri ajoissa. Hyvä valikoima ruokia ja kaikenlaisia mehuja. Suosittelen! Sieltä jatkettiin VisitTurulta saamillamme TurkuCardeilla Turun linnaan, kaupungin sisäiseen bussiliikenteeseen ja moniin museoihin kun on ilmainen pääsy kyseisellä kortilla. Oltiin linnassa noin 1,5 tuntia ennen sulkemisaikaa ja oltiin oikeastaan ainoat paikan päällä. Oli aika uskomaton tunnelma varsinkin siellä keskiaikaisen linnan puolella, hämärästi valaistuissa saleissa ja mutkaisissa käytävissä. Enpä olisi paljoa ihmetellyt, vaikka nurkan takaa olisi vastaan tullut keskiajan linnanneito tai aave kaapuineen.

Turun linna sinertävässä illassa

Facebook-kyselyssäni eniten mainintoja sai ravintola Tintå ja alunperin suunnitelmamme oli syödä siellä illallista. Meillä ei kuitenkaan ollut vielä nälkä, joten suuntasimme linnalta Panimoravintola Koulun pienpanimo-oluiden ääreen. Hyvä ilta tuli siitäkin, juteltiin vaikka mistä ja opetin Corinnen pelaamaan suomalaisia klassikkopelejä Afrikan tähteä ja Kimbleä. Tintån kokeilu jäi seuravaan kertaan. Pieni vinkki muuten Turun vierailuihin: monet ravintolat ja museot ovat kiinni sunnuntaina ja/tai maanantaina, joten muut päivät saattavat olla parempia vierailuhetkiä.

Afrikantähti!

Maanantai-aamu alkoi runsaalla hotelliaamupalalla. Paikalla käväisi hotellin omistajamies papukaijansa kanssa. Kyseinen kaija puhuu kuulemma paljon, tosin vain suomea ja on jo noin nelisenkymmentä vuotias. Se on siis ollut mukana hotellitoiminnassa jo siitä lähtien, kun omistajapariskunta aloitti noin kolmekymmentä vuotta sitten! Aamiaiselta jatkoimme suoraan kahvilaan, sillä sukujuuriltaan italialainen Corinne ei saanut aamuaan käyntiin ilman kunnon espressoa. Sellaista onneksi löytyi Art Cafésta, mukavien näköalojen kera.

Art Café, mukava ja lämmin paikka talvisen Turun ihailuun. Kahvikin on tosi hyvää.

Testasimme päivän aikana myös muutaman muun kahvilan. Kirjakahvilasta sai tosi hyviä vegaanileipomuksia, Cosmic Comic Café taas keskittyi ennemminkin alkoholitarjontaan (=hyvä olutvalikoima, paljon sarjiksia luettavaksi yksinään liikkeellä oleville ja lautapelejä seurueille). Päivän paras palvelu löytyi Anniskelukahvila Tiirikkalasta, jonne sisään marssittuamme meille selvisi, ettei paikka ollutkaan auki maanantaisin. Kysyessäni, mistä me sitten saataisin hyvää espressoa, vastaus oli ”no täältä”. Ja sellaisethan me sitten saatiin! Oikein hyvät espressot, mahtavan palvelun kera.

Jäätymässä

Päivän muut vierailukohteet olivat Aboa Vetus / Ars Nova museot, jossa saatiin taas olla ihan kahdestaan ihmettelemässä. Aika jännä tunne. Aboa Vetuksessa käytiin kaikki (lapsille suunnitellut?) interaktiiviset pisteet läpi: koottiin kiulu, kirjoitettiin vahatauluun, leikittiin nukketalolla jne. Hienosti suunniteltu tuo museo, aitojen arkeologisten kaivausten keskellä noita interaktiivisia pisteitä ja tarinatauluja. Lounasta löytyi Kauppahallista, joka oli muuttunut paljon siitä kun siellä viimeksi olen käynyt, vuosia sitten. Upeasti kunnostettu, eläväinen, mielenkiintoisia kauppoja ja hyvä ravintolamaailma. Vietnamilainen pho-keitto oli juuri oikean makuista ja niin hyvää!

Turun kauppahallin aarteita

Takaisin Helsinkiin

Illalla hypättiin Helsingin junaan ja Corinne sai tutustua taas yhteen suomalaisuuteen: myöhästeleviin juniin… Perille päästiin kuitenkin. Ja suoraan nukkumaan. Tiistai-päivä menikin sitten kokonaan koneen ääressä, rästihommia tehden ja matkamessuihin valmistautuen.

Lumisade hyvästeli meidät Turun rautatieasemalla

Keskiviikkona alkoi matkamessutohinat workshop-päivän merkeissä. Tapasin Jordanian matkailutoimiston edustajan, joka kutsui käymään (lennot pitäisi kyllä maksaa) ja osallistuin muutamaan Nordic Bloggers’ Experience Finland bloggaajatapahtuman työpajaan. Aika eri mittasuhteissa siellä kv-piireissä välillä mennään, mutta tulipa hyvää inspiraatiota ja muutamia hyviä keskusteluja. Päivän parasta antia olivat kuitenkin uudet ja vanhat bloggaajatutut.

Siinäpä se viikko. Ja tätä kirjoittaessa on jo seuraavakin aika pitkällä, matkamessujen tohinoissa ja lähtövalmisteluissa ei ehtinyt millään aiemmin kirjoittamaan. Huomenna (maanantaina) suuntana onkin jo Ameriikan manner ja San Francisco!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

2 kommenttia

  • Hauska Suomi-viikko on sinulla takana. Oli todella mukava taas nähdä! Mielenkiinnolla seurailen teidän Kalifornian kierrosta ja kerään samalla sairaanloiseksi kehittyvää Amerikan kuumetta :)

    • mirje sanoo:

      Niinpä oli, mukava nähdä taas. Kesällä uusiksi? :) Tähän asti ollaan oltu San Franciscossa, huomenna saadaan auto alle ja varsinainen kierros alkaa. Yritän saada tekstejä ja kuvia mahdollisimman pian tänne bloginkin puolelle, mutta ainakin Instagram-kuvia on luvassa joka päivä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *