Helsinki, Suomi ja San Francisco, USA 15.-21.1.2015
Torstai oli matkamessupäivä, alkaen aamuvarhaisella (ainakin omalla mittakaavallani) aamiaisella ja päättyen illan bloggaajabileisiin Radisson Blu Plaza -hotellilla. Päivään mahtui muutama hyvä tapaaminen (suosikkeinani Rauma ja Pori, oottakaa vaan miten hyviä juttuja tulossa kesällä), mielenkiintoisia luentoja, tämän vuoden (suunniteltujen) matkakohteiden ständien kiertämistä sekä tärkeimpänä muiden bloggaajien kanssa hengailua.
Perjantaipäivä kului asiakkaan nettisivujen ja esitysten kanssa puuhatessa, illalla taas nähtiin Kulinaristikerhon ihanien naisten kanssa Kampin libanonilaisessa Vivo’sissa. Hyvää ruokaa (isot annokset) ja mukavaa seuraa. Sieltä jatkettiin vielä Kallioon Majava-baariin, jonne ilmestyi yllättävän monta tuttua. Tämä on kuulemma uusi perinne, onhan jo kaksi tervetuloa/mennään-taas tapaamista ollut kyseisessä paikassa. Siellä siis taas kesällä, kuvioissa edulliset skumppapullot mutta toivottavasti ei tällä kertaa mukana ollut lärvilauta.
Lauantaina pyörin muutaman tunnin matkamessuilla, lähinnä bloggaajille suunnattuja esityksiä seuraamassa ja muihin tutustumassa. Lisäksi pikakierros muutamalla ständillä ja nimi pariin arvontalappuun. Messuilta jatkettiin Kurvin Loosesteriin kavereita moikkaamaan ja syömään ihan huippuhyvät pizzat (se mausteinen tomaattikastike!).
Sunnuntai kului epätoivoisessa sumussa. Tuntui, että kaikki valmistelut reissua varten oli vielä kesken. Viime hetken ostoksia (jatkojohto suomalaisille pistokkeille), kaverin kanssa lounasta, mukaantulevien tavaroiden läpikäyntiä, tietojen siirtämistä vanhalta läppäriltä uudelle, blogipostauksen kirjoittaminen, jne. Kellon lähentyessä yhtä yöllä kaaduin viimein sänkyyn.
Maanantai-aamu meni aika samoissa merkeissä (miksi aina tulee niin kiire?), muutama asia jäi vielä tekemättä kun kiirehdin lentokenttäbussiin. Ei (kai) mitään kovin oleellista sentään. Norwegianin lennot Tukholman kautta Oaklandiin sujuivat mukavasti, vaikka Tukholman kentällä olikin hieman epäselvyyttä siitä, lasketaanko lentolippu Meksikoon poislähdöksi Yhdysvalloista. Virkailijan mukaan kun “Meksiko on tavallaan Yhdysvaltojen osa”… Meksikolaiset saattaa olla eri mieltä tästä. Hyväksyivät kuitenkin lopulta ja päästivät koneeseen. Itse kone oli uusi ja mukava, omalta näytöltä sai katsella leffoja ja tilata halutessaan ruokaa/juomaa. Tilaakin oli ns. halpalentoyhtiöksi ihan riittävästi, edessäni istuneesta penkinkallistajasta huolimatta. – Murisin sille mielessäni, muttei auttanut.
Onneksi maahantulovirallisuudet meni (suhteellisen) nopeasti, oikea juna löytyi helposti ja loppumatka hotellille hurautettiin taksilla. Tarkoitus oli kyllä käyttää bussia, mutta kummallakaan ei puhelimeen ladattu kartta toiminut kunnolla eikä huvittanut lähteä kiertämään katuja summamutikassa kaikkien kamojen kanssa. Perillä San Remo hotellilla oltiin yhdentoista aikaan illalla, eli siinä aamuysiltä Suomen aikaa. Hieman väsytti. Onneksi oli mukava sänky! Hotellimme oli muutenkin oikein kiva, ei mitään luksusta mutta budget-hotelli hyvällä paikalla ja ystävällisellä henkilökunnalla. Aulasta sai ilmaista kahvia ja jaetuista suihkuista tuli lämmintä vettä.
Kunnon jetlag-tyyliin herättiin ekan kerran neljältä, mutta saatiin sentään vielä nukahdettua pariksi tunniksi. Puoli kahdeksan aikaan sai jo aamiasta lähikuppilasta, josta jatkettiin parin korttelin päähän Fisherman’s Wharfille. Sää oli aika sumuinen…
Laituri 39:lla ei, tälläkään kertaa, ollut kovin montaa merileijonaa paikalla. Käytiin silti moikkaamassa.
Jatkettiin matkaa rantaa pitkin Ferry Buildingille ja sääkin alkoi jo kirkastua. Perillä osallistuttiin SF City Guides vapaaehtoisten vetämälle (ilmaiselle!) kierrokselle ja opittiin paljon mielenkiintoista. Muun muassa se, että tässä ihan paraatipaikalla oli useamman kymmenen vuoden ajan kaksikerroksinen moottoritie. Tuo hirviö on onneksi nyt purettu ja Ferry Building on vilkas kohtaamispaikka. Siellä kannattaa käydä kokeilemassa paikallisia tuotteita ja nauttimassa lounasta.
Käveltiin takaisin North Beachillä sijaitsevaan hotelliimme Financial Districtin ja Chinatownin kautta. Miten niin monenlaista aluetta mahtuukin niin lyhyelle matkalle! Keskustan päässä bongattiin yksi Private Owned Public Open Spaceista, eli kaikille avoimista yksityisistä tiloista. Monet näistä ovat rakennusten ylimmissä kerroksissa ja tarjoavat upeat näköalat. Netistä voi googlata osoitteita, tai sitten vaan etsiä noita kylttejä ja marssia reippaasti sisään.
Chinatown taas on ihan oma juttunsa. Ihan kuin olisi yhtäkkiä teleportannut maailman toiselle puolelle. Kuulemma yli 80% täällä asuvista on ensimmäisen polven maahanmuuttajia (lähinnä Aasiasta), monet kyltit ovat kiinalaisilla merkeillä ja ympäriltä kuuluvaa puhetta ei ymmärrä.
Tähän väliin otettiin pieni lepohetki ennen kuin busseiltiin toiselle puolelle keskustaa, Divisadero-kadulle ystävää tapaamaan. La Urbana-ravintolassa (siellä halvemmalta puolella eli autotallissa) oli tiistaisin tacot $2 ja tuoppi paikallista olutta $4. Molemmat tosi hyviä, suosittelen! Hyvää oli myös Puerto Ricon ajoilta tutun ystävän tapaaminen, juttu jatkui kuin ei vuosien taukoa olisi välissä ollutkaan.
Keskiviikkona osallistuttiin toiselle SF City Guidesien kierrokselle, tällä kertaa makumatkalle North Beachillä. Maistiaiset ilmaisella kierroksella olivat tietenkin pieniä, mutta tarinoita kuultiin sitäkin enemmän. Kohokohta oli parkkihallin katolle kiipeäminen, vau mitä maisemia!
Eipä olisi ilman tuota kierrosta löydetty tätä näköalapaikkaa, kannatti siis osallistua.
Lounaaksi syötiin maukkaat täytetyt leivät pikkuruisessa Petite Delissä, jonka suloinen omistajatäti höpötti koko ajan. Siitä käveltiin alas Fisherman’s Wharfille ja kaiken turistihulluuden läpi Aquatic Parkiin. Ensimmäinen vilaus (tällä kertaa) Golden Gate sillasta!
Päivä oli (San Franciscolle epätyypillisesti) kirkas ja aurinkoinen, joten rantaa pitkin oli kiva kuljeskella Fort Masonille.
Ja seuraavaksi se “pakollinen” nähtävyys, eli Golden Gate silta. Ei tosin jaksettu kävellä koko matkaa, vaan hypättiin viimeisiksi kilometreiksi bussin kyytiin. Sillan luona oli muutama muukin ja vaati jonkin verran kärsivällisyyttä saada kuvia ilman kanssaturisteja.
Illalla ei jaksettu lähteä mihinkään pidemmälle, vaan käytiin testaamassa Foursquaresta bongattu lähirafla Kennedy’s Irish Pub & Curry House. Intialaista ruokaa ja kymmeniä olutlaatuja hanassa. Sillä yhdistelmällä ei voi mennä pieleen.
Siinäpä se viikko. Aika vauhdikasta! Ja seuraavaksi vuorossa Kalifornia-roadtrip. Instassa voi seurata reaaliaikaisesti :)
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!
Oon jo fiilistelly näitä Instagramissa, mutta piti vielä tulla tännekin kurkkaamaan. Mulla on tällä hetkellä niin kova Jenkkikaipuu ettei tosikaan. Kiitos tästä nojatuolimatkasta 7 kukkulan kaupunkiin!
Eipä mitään. Vielä on muutaman viikon verran kuvia tiedossa :)
Haha, vai on Meksiko osa Yhdysvaltoja.
:D Reissatessa oppii aina uutta…
Toivottavasti noita merileijonia olisi maisemissa vielä helmikuun lopullakin – meidän matkasuunnitelmamme tuovat meidät tuonne suunnalle pariksi viimeiseksi helmikuun viikoksi!
Eiköhän niitä löydy silloinkin. Myös merinorsuja pitäisi olla paljon näin alkuvuodesta, me bongataan niitä toivottavasti tänään.
Teillähän näyttääkin olleen mahtavaa siellä Jenkeissä. Nyt sain lisättyä blogisi bloglovinista lukuun niin tulee seurattua ajantasaisemmin uusimpia postauksia. Tulee hurja kaipuu tuonne kun näkee muiden postauksia! Itselläni on myös edessä HWY 1:n varrelta otettujen kuvien läpikäynti blogiin. Paljon ollaan samoissa paikoissa käyty. :) Upeata loppumatkaa!
Kiitos! Aika upea reissu on ollut kyllä. Ja kuvia on läpikäymättä vielä iso pino, blogiin asti olen saanut vasta instagram-kuvat. Eli hienoja kuvia on vielä tulossa! Ja pitääpä muistaa nyt seurata silm tarkkana sun blogia, jotta näkee lisää fiilistelykuvia :)