Sayulita, Meksiko 5.-11.3.2015
Päivärytmi täällä on jo aika vakiintunut. Mielenkiintoista, miten se mukautuu aina omanlaisekseen joka paikassa. Kalifornian roadtripillä heräsin aamuvarhaisella, keskityin heti töihin ja vietin iltapäivät turistina. Täällä taas aamut ovat paljon rauhallisempia, usein aloitan joko joogatunnilla tai kahvila-aamiaisella. Töiden pariin ehdin yhdentoista aikaan ja jatkan sinne noin seitsemään asti. Tänne tämä rytmi on juuri sopiva, sillä emme kumpikaan ole oikein rantaihmisiä ja pelkkä ajatuskin auringonotosta saa ihoni punertumaan. Aamuisin on mukavan viileätä, auringonlaskun aikaan rannalla kaunista ja kylän ravintolat heräävät henkiin illan hämärtyessä.
Joogatunnilla olen käynyt kolmena aamuna tällä viikolla. Ulkosalissa kuulee ympäristön äänet kukoista lapsikatraisiin, sekä tuntee tuulenvireen iholla. Tunnilla tehtävä Hatha-jooga on juuri sopivan haastavaa, mutta samalla niin rentouttavaa. Ihan mahtava aloitus päivälle! Viiden kerran kortistani on enää yksi kerta jäljellä ja nyt mietin, vieläkö ehtisin käyttämään toisen kortillisen ennen lähtöämme ensi viikon perjantaina.
Rannalla olemme olleet lähinnä auringonlaskun aikaan, mutta sunnuntaina lähdimme liikkeelle jo aiemmin ja kävin ihan uimassakin. Playa de los Muertos, eli kuolleiden ranta, on tyynempi kuin Sayulitan surffarien suosima pääranta. Sinne mekin löysimme, ohjeenamme kävellä päärantaa keltaiselle hotellille asti ja siitä tietä pitkin kukkulan yli ja hautausmaan läpi (rannan nimi ei siis ole tuulesta temmattu). Kuten yleensäkin sunnuntaisin paikalla oli monia paikallisia perheitä piknik-eväineen, vaikkei pilvinen iltapäivä heille kai täydellinen ollutkaan. Me olimme tyytyväisiä, ei ollut liian kuuma eikä tarvinnut pelätä palamista.
Tämän viikon ruokalöytöjä ovat olleet katkarapuceviche (eli sitrusmehuilla kypsennettyä katkarapua tomaatin, sipulin yms. kanssa), kotitekoinen pasta yhdessä kylän lukuisista italialaisista (miksiköhän niitä on niin monta?) ja amerikkalaistyyppinen aamupala: pannukakkuja pekonilla eli terveysintoilijan painajainen. Huomattiin myös, että yksi lähirafla tarjoaa yltäkylläisen lounassetin eli valinnaisen pääruuan, riisiä, tortilloja, papuja ja mehun neljällä eurolla. Juomalöytöjen puolella ei mitään uutta, margaritat ovat edelleen hyviä. Monessa kuppilassa on happy hourin aikaan 2-1-hinnalla, mutta aina ei tiedä tarkoittaako se kahta lasillista vai yhteen isoon lasiin tehtyä kahden normimargaritan kokoista juomaa.
Perjantaisin täällä on live-jazzia tarjolla kahdessa paikassa. Viime viikolla testasimme Latitude 20:n, tällä viikolla Zen Gardenin. Ruoka oli parempaa edellisessä, mutta keikka ehdottomasti parempi jälkimmäisessä. Kaksi vanhempaa miestä, trumpetin ja kitara, ja niin paljon tunnetta muutamassa sävelessä. Aivan huippu!
Työn kannalta tällä viikolla on ollut uusia tuulia. Meillä on muutama idea Android-appseista pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja nyt kun muuten on hieman hiljaisempaa, päätin syventyä niihin. Aloitin käymällä Android-kurssia sekä Courserassa että Udacityssä. Sain ensimmäisen harjoitussovelluksen näkymään puhelimessani, mutta sen jälkeen oli pakko keskeyttää nuo kurssit ja palata Javan pariin, sillä osaamiseni on hieman ruostunut 14 vuodessa.
Java on siis ohjelmointikieli, jota tarvitaan Android-appsien kehityksessä. Sitä minä olenkin nyt tahkonnut monta tuntia päivässä. Tai tahkota on kyllä väärä sana tässä yhteydessä, sillä kivaahan minulla on ollut! Ensin ajattelin, että opettelen vain perusteet, jotta ymmärrän mistä on kyse ja voin paremmin palkata jonkun tekemään näitä juttuja. Nyt taas pohdin, että voisinhan mä näitä tehdä itsekin osa-aikaisesti? Juuri sopivaa aivojumppaa ja tulokset näkee nopeasti.
Viime viikolla jo kerroin lähikuukausien matkasuunnitelmistamme (Mexico City, Kuuba, Cartagena). Lisää varmistui tällä viikolla kun varasin lennot Cartagenasta Floridaan. Siellä meillä on pari yötä aikaa, auto vuokrattuna ja suunnitelmana käydä Evergladesin kansallispuistossa.
Floridasta hyppäämme jälleen laivaan, tällä kertaa maailman suurimpaan risteilyalukseen, Suomessa rakennettuun Royal Caribbeanin Allureen. Vähän lyhyempi Atlantin ylitys kuin aiemmat (12 yötä), vähän kalliimpi (noin 100e/yö kahdelta), mutta paljon enemmän kaikenlaista tekemistä. Liukuvaijeri, surffisimulaattori, keskuspuisto, vesiteatteri jne. Netinkin pitäisi toimia, ainakin jollain lailla, tosin varmuutta tähän ei saada ennen kuin päästään käytännössä testaamaan. Tiedossa on siis sekä työskentelyä että kaikkea muuta jännää.
Risteily päättyy vapunpäivänä Barcelonaan, jossa vietämme viikonlopun ennen Helsinkiin lentämistä. Alunperin olimme ajatelleet viettää koko toukokuun Espanjassa, mutta työkuvioiden vuoksi suuntaammekin lähes suoraan Suomeen muutamaksi kuukaudeksi. Toivottavasti tämän vuoden toukokuu on lämmin :)
Vielä yksi viikko edessä täällä Sayulitassa, ennen matkan jatkumista ja loman alkua!
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!