Tämä viikko 73: Sayulita

Sayulita, Meksiko
Suppaaja Sayulitassa

Sayulita, Meksiko 12.-18.3.2015

Joko me oltiin täällä kuukausi? Toisaalta osaan tilata lounaani lähipaikastamme ruokalistaan vilkaisematta, tiedän minkä verran rahaa pitää varata mukaan pyykkejä hakiessa ja mistä löytyy paras jazz-bändi perjantaisin, mutta toisaalta niin paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä. Edes naapurikylässä San Panchossa ei tullut käytyä, vaikka sinne olisi päässyt bussilla vartissa. Aina sama juttu: kun aikaa on enemmän, niin aktiviteetteja siirtää eteenpäin. Koska aikaahan on, kunnes yllättäen sitä ei enää olekaan.

Tällä viikolla ollaankin ruksittu monta tämä-pitää-vielä-tehdä juttua listalta. Torstaina emme palanneetkaan heti illallisen jälkeen kotiin vaan jatkoimme baariin paikallista bändiä kuuntelemaan. Hyvin soittivat ja rock-coverit houkuttelivat tähtitaivaan alle tanssilattialle useammaksi tunniksi.

golf-kärry, Sayulita, Meksiko

Lauantaina heittäydyimme täysin turisteiksi ja osallistuimme koko päivän mittaiselle laivaretkelle Marietas-saarille. Vaihtoehtoisia retkiä on tarjolla useita, eri mittaisia ja erilaisilla mukavuustasoilla. Me ajattelimme, että kun kerran turisteillaan niin turisteillaan sitten kunnolla, ja ostimme Chico Loccon all-inclusive retken isommalla katamaraanilla. Retki alkoi avobussikuljetuksella satamaan, jossa etsimme sopivan löhöilypaikan veneestä ja saimme isot kahvimukilliset kouraan. Juomatarjoilu toimi muutenkin hyvin koko päivän, aina jos olin käsi tyhjänä niin heti tuli joku kysymään haluanko drinkin tai kylmän oluen. Myös ruokailut aamupalasta lounaaseen ja välipaloihin kuuluivat hintaan.

Chica Locca, Sayulita, Meksiko

Ensimmäiset pari tuntia vietimme kierrellen ympyrää Marietas-saarten lähistöllä, etsien alueella talvehtivia valaita. Ensin löysimme delfiiniperheen. Enpä ollutkaan ennen nähnyt delfiinin poikasia! Hetken kuluttua vilahti pinnassa jo valaskin. ’Onpas iso’, ajattelin, ennenkuin opas ehti kertomaan, että kyseessä on poikanen. Näimme me muutaman aikuisenkin yksilön, vaikka niitä onkin vaikeampi bongata, sillä koskaan ei tiedä missä kohtaa ne pongahtavat pintaan. On se kyllä vaikuttava näky, kun bussinkokoinen valas nousee pystysuorassa vedenpinnasta ja pyörähtää kuin ylisuuri balettitanssija.

Valaiden jälkeen ankkuroimme Marietas-saarten luo. Laskin katamaraanin liukumäestä mereen ja uiskentelin sydämeni kyllyydestä. Testasin myös SUP-lautaa, mutta aallokko ei näemmä ole paras paikka ensimmäiseen kokeiluun, laudalla pystyssä pysyminen oli yllättävän hankalaa. Jossain vaiheessa saimme snorklaus-kamat ja polskutimme rantaviivaa seuraten ja kaloja bongaillen Marietas-saarten tunnetulle maamerkille, eli saaren sisällä olevalle rannalle. Aika jännän näköinen paikka, mutta niin paljon turisteja!

rannalla, Riviera Nayarit, Meksiko

Loppupäivä vietettiin merellä musiikin soidessa. Sayulitaan palattiin juuri ajoissa niin, että ehdimme vielä rannalla auringonlaskua ihailemaan. Oikein mukava päivä, ja vaikka rahaa kuluikin useamman päivän budjetin verran, niin välillä on kiva ottaa ihan lomailun kannalta!

Retken jälkeinen sunnuntai sujuikin leppoisissa merkeissä. Melkein koko päivän jatkunut sade oli hyvä syy käpertyä sänkyyn leffoja katsomaan. Valitsin sentään kieleksi espanjan, niin tuli samalla treenattua kuullunymmärtämistä eikä mennyt koko päivä ihan löhöilyksi. Illalla sade taukosi hetkeksi ja kävimme syömässä falafeleja. Siinä kuppilan pöydässä istuessamme viereen ilmestyi kolme suomalaista tyttöä, jotka kysyivät ”oliko meistä juuri juttu Hesarissa?” Ensimmäinen kerta, kun joku tunnistaa meidät blogin tai muiden diginomadijuttujen perusteella.

suppaaja, Sayulita, Meksiko

Viikonlopun jälkeen aika on kulunut lähinnä töiden parissa. Mukaan on kuitenkin mahtunut muutama aivan mahtava ruokakokemus. Los Corazones ravintolan sisäfilepihvi oli suussasulavan murea ja kun siihen vielä lisäsi maistuvan kastikkeen, valkosipuliperunamuusin ja oikein hyvän punaviinin, niin en muista koska viimeksi olisin syönyt jotain niin hyvää. Vaikka kokemus oli Sayulitan mittakaavassa hintava (16e/hlö), niin mietin jo, pitäisikö siellä vielä käydä ennen lähtöä. Toinen ruokahuippu oli Chiles rellenos eli täytetyt chilit Mary’s ravintolassa. Täydellinen yhdistelmä hyvin haudutettua lihaa, maustekastikkeita ja pikkuisen tulista chiliä.

Katuvalo, Sayulita, Meksiko

Kun kirjoittelen tätä, on jo viimeinen päivämme Sayulitassa. Pian pitää lopettaa, että ehtii vielä rannalle. Huomenna jatkamme viikonlopuksi Mexico Cityyn ystävien luo ja sieltä sitten Kuubaan. Ensi viikolla ei siis kannata paljoa odotella päivityksiä, palaan asiaan taas huhtikuun alussa Kolumbiaan laskeuduttuamme.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

2 kommenttia

  • Kuubastakin saattaa löytyä toimivia wifi-verkkoja, ainakin Havannan parhaista hotelleista – tosin nopeudet eivät ole päätä huimaavia. Me asuimme historiallisessa Nationalissa olisko noin 1,5 vuotta sitten ja sen ”business center” oli mielenkiintoinen paikka, sillä siellä taisi oleilla paljon paikallisiakin, sillä tuolta saattoi ostaa netin vaikka tunniksikin, käteisellä, eli ei tarvinnut asua hotellissa.

    • mirje sanoo:

      Kiitos Pirkko vinkistä! Päädyimme lopulta ottamaan ihan loman kannalta, vaikka (hyvin hidas & kallis) netti olikin saatavilla joissakin paikoissa. Kerran pysähdyimme nettikahvilaan kurkkaamaan mailit, mutta kun maailma ei ollutkaan kaatunut niin jatkoimme lomailua :) Ja työmaileihin emme edes päässeet käsiksi, sillä käyttämämme Google Apps ei ole saatavilla Kuubassa emmekä jaksaneet hitaalla netillä kikkailla VPN-yhteyksien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *