Cartagena, Kolumbia; Everglades, Florida; Atlantinristeily Fort Lauderdalesta ja Malaga, Espanja 16.-29.4.2015
Jälleen tuplaviikkopostaus, tällä kertaa (teko)syynä Atlantinristeily ja hitaahko netti, joka ei pitänyt kuvatiedostojen siirtelystä.
Kaksi viikkoa sitten torstaina sanoimme hyvästit uusille Coworkation-ystävillemme ja jätimme taaksemme Tierra Bomban saaren. Saari olisi mielellään pitänyt meitä siellä vielä hetken, sillä venematkalla mantereelle moottori pysähtyi tämän tästä. Olimme alun perin ajatelleet viettää saarella vielä viimeisenkin Cartagenan yömme, mutta kun keskiviikkoisen sateen katkaisemaa sähköä ei kuulunut takaisin, päätimme varmuuden vuoksi suunnata takaisin mantereelle.
Onneksi läppärissä oli vielä sen verran virtaa, että ehdin löytämään meille majapaikan yöksi. Muutenhan sitä olisi voinut kulkea ovelta ovelle kyselemässä, mutta yhdellä jalalla hyppien se ei houkuttanut. – Ai miksikö yhdellä jalalla? Lue edellisestä Tämä viikko 77: Coworkation Kolumbia –postauksesta. – Oli muutenkin yllättävän hankalaa löytää tietoa siitä montako kerrosta kussakin hotellissa on ja onko niissä hissiä. Lopulta varasin hotellin, joka näytti kuvassa ainakin 10-kerroksiselta, ajatellen, että siellä on pakko olla hissi. Ja olihan siellä! Kaupan päälle tuli kiva näkymä huoneesta.
Lentoretki Cartagenasta Floridan Fort Lauderdaleen oli ehkä elämäni helpoin. Heti kentällä minulta kysyttiin haluanko pyörätuolin ja siinä minua sitten kuskattiin jonojen ohi. Enpä ole USA:n rajatarkistuksestakaan ennen selvinnyt vartissa. Viime vuonna samaisella Fort Lauderdalen kentällä jonotettiin melkein kaksi tuntia. En olisi ilman tuota pyörätuolia kyllä selvinnytkään, sen verran kävelyä ja jonossa seisoskelua olisi ollut tiedossa. Silti, jos olisin saanut valita, mieluummin ehjä polvi kuin nopeat rajamuodollisuudet.
Fort Lauderdalessa haettiin alle vuokra-auto ja hurautettiin saman tien muutama tunti etelään päin. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli kävellä monta reittiä Evergladesin kansallispuistossa ja nukkua siellä yö autossa. Jalkavammaisena ei pitkistä kävelyistä tullut mitään, eikä autossa nukkuminenkaan tuntunut hyvältä idealta. Majapaikka vaihtui hotelliksi ja muuten mietin, että onko meidän edes järkeä mennä kansallispuistoon vai olisiko parempi keksiä jotain muuta. Vierailijakeskuksessa meidät onneksi vinkattiin veneretkelle sekä muutamalle lyhyelle kävelyreitille, niin pääsimme kuin pääsimmekin puistoon tutustumaan. Vielä kun ostin aamulla kaupasta sekä polvituen että kävelykepin, niin liikkuminenkin onnistui paremmin.
Mainittu veneretki kulki suola- ja murtovedessä rannikolta sisämaan järville päin. Heti alussa bongasimme harvinaisen krokotiilin, mutta paljon muita eläimiä emme sitten nähneetkään. Manaatitkaan eivät halunneet näyttäytyä meille. Alueen kasveista ja puista opimme paljon, samoin alueen vallanneesta vieraslajista: burman pythonista. Aiemmin oli mahdollista pitää näitä isoja käärmeitä lemmikkeinä ja monet niistä päätyivät Evergladesin soille. Pääsivät karkuun joko vahingossa tai sitten tarkoituksella, kun omistajat kokivat liian isoksi kasvaneen käärmeen hankalaksi. Karkulaiset viihtyivät ilmeisen hyvin Evergladesissä ja nyt niitä on alueella arvioiden mukaan yli satatuhatta sotkemassa paikallista ekosysteemiä. Yhtäkään emme tosin nähneet.
Enemmän eläimiä näkyi Anhinga-polulla aivan puiston porttien lähistöllä. Alligaattoreita, pelottomia lintuja, isoja heinäsirkkoja sekä monenvärisiä liskoja. Ja mukavan monta penkkiä ripoteltuna polun varteen, jotta pääsin levähtämään vähän väliä. Tämä on ehkä yksi Evergladesin suosituimmista poluista, eikä suotta!
Paluumatka Fort Lauderdaleen sunnuntai-aamuna sujui liikenneruuhkaa laskematta sujuvasti. Satamassa sain taas pyörätuolikyydin, vaikka tällä kertaa ei jonoja ollutkaan. En vieläkään ymmärrä miten Royal Caribbean sen tekee, mutta jotenkin he chekkaavat sisään yli 5000 matkustajaa parissa tunnissa ilman jonoja.
Ja kyllä, luit oikein, yli 5000 matkustajaa, sillä olimme astuneet sisään maailman suurimmalle risteilyalukselle Allurelle! Sillä kuluisikin sitten seuraavat 9 päivää Atlantia ylittäessä ennen pysähdystä Malagassa.
9 päivää laivalla yhteenmenoon voi kuulostaa paljolta, mutta Allurella on paljon tekemistä. Itse en tosin voinut tuon polven kanssa kokeilla esimerksiksi ziplinea tai surffisimulaattoria. Lukemattomat tanssitunnitkin jäi välistä ja katselin vaan kateellisena vierestä muiden menoa. Karuselliin onneksi pääsivät tällaiset liikuntarajoitteisetkin.
Vaikka laiva on suuri, tai ehkä juuri siksi, sieltä löytyy monta erilaista pikkupaikkaa. Esimerkiksi lounaalle voi mennä valkoisten pöytäliinojen a la carteen, monipuoliseen buffetiin, puiston kahvilaan salaatille, tai sitten voi vaan napata hodarin boardwalkilta.
Illallisseura oli jälleen hyvin mielenkiintoista. Useimpina iltoina menimme a la carte -ravintolaan ja valitsimme jaetun pöydän. Näin saimme aina uutta juttuseuraa. Paljon reissaavia eläkeläisiä, monen monta teksasilaista kehumassa osavaltionsa villejä kevätkukkasia sekä yksi hyvinkin humalainen täti, joka ei muistanut mitään keskusteluista. Saimme tämän viimeksi mainitun tädin kanssa vietetyn illallisen aikana vastata varmasti lähelle kymmenen kertaa kysymykseen mistä olemme kotoisin ja kuulla aina saman ihmettelyn siitä, miten pitkä matka Suomesta on…
Töitä teimme vuorotellen shamppanjabaarin pehmeillä nojatuoleilla, yökerhon aamupäiväisessä hiljaisuudessa, kahvilan pöydässä, ulkona aurinkokannen lepotuoleissa ja pianobaarin sohvilla. Iltaisin oli viihdettä Broadway-show Chicagosta jäätanssiin ja jazz-kapakan livebändistä vesishown akrobaatteihin. Aika huiseja kaikki!
Tällä kertaa meillä oli käytössä rajaton nettikin. Nopea se ei ollut missään vaiheessa ja hirmukalliskin se oli ($240 2 laitetta 12 päivää), mutta toimi oikeastaan koko ajan! Pysyimme siis yhteydessä ulkomaailmaan koko ajan ja saimme ihan ”normaalejakin” töitä tehtyä. Aiemmilla ylityksillähän me olemme keränneet ylitysajaksi töitä joita olemme voineet tehdä ilman nettiä.
Töiden parissa kuluikin paljon aikaa tällä risteilyllä, kun ei vienyt tanssitunnit ym. aktiviteetit aikaa… Muun ohessa saimme ensimmäisen Android-appsimme julkaisukuntoon (siitä lisää ensi viikolla!) ja pari muuta melko pitkälle.
Toisen viikon keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen satamapäivä laivan pysähtyessä Malagaan. Mekin kävimme kaupungilla kävelemässä ja juomassa kahvit, tuliaisostoksilla turistirysissä ja etsimässä Lushin liikettä (shampoo-pala loppui, tarvitsemme pikaisesti uuden!). Malagassa oli mukavasti istuinpaikkoja siellä täällä, niin sain aina välillä lepuutettua jalkaani ja selvisin näin useamman kilometrin kävelystä.
Sellainen kaksiviikkoinen takana. Seuraavaksi pari päivää Barcelonassa ennen Suomeen lentämistä. – Jos muuten kaipaat talo/eläinvahtia kesällä, niin ota yhteyttä!
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!
Kiva lukea teidän Atlantin ylityksestä Allurella, kun olen suuntaamassa kohta itse samaisellee laivalle. Tosin huomattavan paljon lyhyemmäksi aikaa :D Olihan tuo teidän nettiyhteys järkyttävän hintainen, kun miettii kuinka monta kuukautta samalla summalla kotimaassa (tai jossain muualla) maksaisi nettiä, mutta sitten toisaalta taas, kun miettii, että netti toimii satelliitin kautta keskellä Atlanttia, niin on se hinta ihan ymmärrettävä.
Toivottavasti saat jalkasi pian kuntoon ja tervetuloa kesäksi Suomeen!
Kiitos! Jalka on jo paljon parempi, pari viime päivää olen jo liikkunut ilman kävelykeppiä. Eli eiköhän se tästä :)
Ihan totta tuo, että ei varmasti ole kovin halpaa järjestää toimivia nettiyhteyksiä keskelle Atlanttia. Ja paljon kalliimmaksi se meille olisi tullut, jos emme olisi saaneet kahteen viikkon töitä tehtyä…
Mukavaa reissua Allurella!
Kurjaa, että sulla meni polven takia ohi moni aktiviteetti. Hyvä kuitenkin kuulla, että polvi on jo parempi, eikä vaikeuta elämää pidemmän aikaa. Itseänikin harmitti, kun jouduin keppien takia jätämään Anthemin tutustumisristeilyllä laskuvarjohyppysimulataattorit yms aktiviteetit väliin. Toisaalta tiesin sen leikkausaikaa sopiessani, että näin tulee käymään, joten kaikki luotto siihen, että pääsen laivalle joskus vielä pidemmäksi aikaa :) Puuhaa noilla paateilla tuntuu piisaavan ja yhdeksän päivää menee varmasti vauhdilla jos vielä tekee töitäkin samalla. Tervetuloa pian Suomeen :)
Kiitos Milla, on taas ihan mukava palata hetkeksi Suomeen. Vaikka vähän jännittää onko vastassa räntäsade vai keväinen aurinko :s
Ja laskuvarjohyppysimulaattori, sehän olisi kiva! Ehkä sitä joskus itsekin päätyy Anthemille ja vieläpä ihan ehjänä :)
Yhä useammin teidän juttunne tuovat mieleen jo aikaisemmin aina ajoittain seuraamani extremenomadipariskunnan Päivin ja Santerin. Hekin ovat puhuneet lämpimästi noista siirtopurjehduksista nomadeille erinomaisena vaihtoehtona, hinnat ovat edullisia, kun Atlantin ylitys ei ehkä ole perusristeilyturisteille ykkösvaihtoehto ja samaan hintaan saa puhtaat lakanat ja ruuan!
Ja tuota, että miten tehokkaaksi isot risteilylaivat ovat koneistonsa hioneet, olen itsekin ajoittain ihmetellyt. Aloitin risteily”urani” vanhalla Kristina Reginalla ja ensimmäisellä kerralla isolla laivalla olin varautunut ruuhkiin, mutta kattia kanssa, hyvinhän ne toimivat, vaikka matkustajamäärät ovat kertaluokkaa isommat!
:) Meillä on vielä jonkin verran matkaa Päivin ja Santerin reissulukemiin ja elämäntavan yksinkertaisuuteen. Ollaan liian mukavuudenhaluisia :D
Mä olin ihan hämmentynyt Alluren tehokkuudesta, oikeastaan missään ei ollut jonoja tai kaaosta. Monilla pienemmillä paateilla ja vähäisemmillä matkustajamäärillä on joutunut enemmän odottamaan. Ja tämä ylitys oli kuitenkin lähes täydellä kapasiteetilla, melkein kaikki tarjolla olleet hytit oli myyty (alus on menossa peruskorjaukseen, joten kyydissä oli normaalia enemmän työväkeä ja osa hyteistä oli jo rempassa).
Oli mielenkiintoista lukea tästä Atlantin ylityksestä, kun se itseäni myös kovasti kiinnostaa! :) Ja oon muuten itse kanssa peukuttanut sitä, että miten Royal Caribbean saa jonoitta ne kaikki valtavat ihmismäärät sisään. Kerrassaan loistavaa :)
Mukavaa matkaa Suomeen! Ja ai niin, toi Lushin palashampoo on meilläkin kovassa käytössä. Juuri ostettiin tällä viikolla uusi.
Kiitos! Tuo Lushin palasaippua on kyllä hieno keksintö, ollut meillä käytössä jo useamman vuoden. Toimii vähintään yhtä hyvin kuin perinteinen nesteversio, tuoksuu hyvältä ja on helppo kuljettaa: ei leviä laukkuun eikä vie nestekiintiötä. Tänä keväänä oli taas tullut muutama uusi versiokin, niin ei kyllästy saman käyttöön.