Tämä viikko 81-84: Helsinki, Hämeenlinna ja Kokemäki

Helsinki, Hämeenlinna ja Kokemäki, Suomi 7.5.-3.6.2015

Näihin Tämä viikko -postauksiin tulikin oikein kunnon tauko täällä Suomessa ollessa. Joka viikko istahdin kyllä näppäimistön taakse, mutta tuntui siltä, ettei mitään ole tapahtunut. Kirjoittelin siis Kuubasta, Meksikon Sayulitasta ja Kalifornian roadtripin kustannuksista viikon tapahtumien sijasta.

Vaikka onhan sitä tapahtunut kaikenlaista. Äitienpäiväviikonloppuna teimme perinteisen Hämeenlinna-Kokemäki-retken vanhempien luokse. Suomeen paluusta on tullut jo sen verran rutiinia, ettei tämä tunnu enää samalta kuin aluksi. Yhtä useinhan me nyt vanhempiamme näemme, kuin Suomessa asuessamme. Mukavaa oli joka tapauksessa, vaikka tuntuikin siltä, että just vastahan me täällä olimme.

Suurin osa kuukaudesta on kulunut Pohjois-Helsingissä. Opin, että Maununneva on oikeasti neva, jonka yli voi oikaista bussipysäkille pitkospuita pitkin. Kerran polulla vastaan tuli muutama sorsa ja hyvä etten myöhästynyt bussista, kun eivät yhtään väistäneet enkä meinannut uskaltaa ohittaa. Lapsena ruokin sorsaa ja se hyväkäs näykkäisi minua kädestä, vieläkin suhtaudun varauksella.

Sorsista huolimatta lenkkimaastot ovat alueella loistavat ja hyvä niin, tulee kuntoutettua tuota polvea. Kävin myös tutkimuksissa ja fysioterapeutilla, eiköhän se kuntoon tule. Ei se polvi vieläkään taivu ja ilmeisesti siellä on pieniä luunmurtumiakin, muttei mitään kovin vakavaa. Lenkeillä olen huomannut miten kesä on hiljaalleen hiipinyt Suomeen, toukokuun alun arka viherrys on puhjennut täyteen kukkaan ja kaikkialla on niin kaunista. Vielä kun lämpötila seuraisi perässä. Tänään luin lehdestä, miten tämä toukokuu oli ensimmäinen täysin hellepäivätön sitten vuoden 1998.

Hämeenlinnasta saimme taas auton kesäksi. Pianhan se on jo museoiässä, mutta edelleen se toimii. – No, kerran kauppareissulla siitä kyllä nousi savua konepellin alta . Mutta tätä ei ole tapahtunut toistamiseen, joten pidetään sormet ristissä. – Koska tilaa oli takaluukussa yllin kyllin, kasasin mukaan kaikenlaista pikkusälää ja vaatekappaleita, jotka ovat olleet muiden nurkissa säilössä. Ahdisti jo se tavaramäärä, joten seuraavalla Kokemäen visitiillä kävin kaiken läpi ja jätin taas puolet matkasta. Helpottaa. Miksiköhän sitä ei vaan pieni ihminen muista, että vähemmän on enemmän.

Mitäs muuta? Kävin poikien kanssa mökillä: perinteitä kunnioittaen söimme ja joimme hyvin, lojuimme paljussa ja kerroimme huonoja juttuja. Ystävän syntymäpäiviä juhlin Euroviisu-kisakatsomon merkeissä. Paikallisraatimme valinta osui yhteen voittajan kanssa. Kiersin liian monta kojua Ravintolapäivässä ja söin itseni ähkyyn, paransin maailmaa skumppapullon äärellä ja kävin alumni-tapaamisessa tajuamassa kuinka pitkä aika opiskeluelämästäni oikeasti jo on.

Olen myös istuskellut Kallion kuppilassa avaruusravintolan avaamista suunnittelemassa, pelannut mölkkyä juuri sopivasti paikalle osuneessa kuurosateessa ja löytänyt Kallion parhaan pizzapaikan Mäkikuplan. Miksei kukaan kertonut sen olemassa olosta silloin, kun asuin parin korttelin päässä? Ehkäpä hyvä näin.

Olen katsonut aivan liikaa telkkaria: realityä ja sisustushömppää sunnuntain iltapäivässä. Pelannut mobiilipelejä “tutkimusmielessä”. Täytyyhän meidän ymmärtää millaisia pelejä ihmiset pelaa, jos me aiotaan Android-pelejä enemmänkin tehdä. Ja valita kokeiluun ne kaikkein koukuttavimmat ja suosituimmat pelit, jotta voi analysoida niitä. Eli tervetuloa vaan elämääni Candy Crush Saga ja kumppanit. Plussapuolena on se, että kun kännykässä on monta peliä, niin ei haittaa vaikka yhdestä elämät loppuu. Nimimerkillä “miten niin koukussa”.

Viime päivät olen ollut Kokemäellä talo- ja koiravahtina. Melusta vastaa autojen ja naapurien sijaan lintukuoro, elämä on leppoisaa. Koira määrää elämän tahdin ja aamuisin olen onnekas, jos saan nukkua seiskaan asti ennen kuin märkä kieli lipoo kasvojani. Aina alas istuessani saan syliini karvakasan rapsuteltavaksi ja näitä mainittuja karvoja ovat jo kaikki vaatteenikin täynnä.

Seikkailua elämään ovat tuoneet pakolliset autoretket keskustaan. Jaa että miksikö seikkailua? No siksi, etten ole taas vuosikausiin ollut ratissa. Tänään jo ihmettelin, miksei mitään tapahdu, vaikka kytkin on pohjassa, vaihde päällä ja painan kaasua. No varmaan siksi, etten ollut vielä laittanut avainta virtalukkoon… Eli Kokemäellä päin liikkuvat, jos vastaan tulee pieni punainen auto nainen ratissa, kannattaa varmuuden vuoksi väistää reilumman kautta.

Sellainen kuukausi. Vielä pari lisää Suomessa ennen kuin taas maailma kutsuu. Helsingin tapahtumia, mökkeilyä, juhannusfestarit. Ja toivottavasti myös sitä aurinkoa!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.