Tämä viikko 96: Saksa ja Itävalta

Passau ja Bayerisch Gmain, Saksa sekä Maria Alm, Salzburg / Großgmain ja Innsbruck / Reith Bei Seefeld, Itävalta 20.-26.8.2015

Tällä viikolla kuljimme Prahasta Saksan kautta Itävallan Alpeille. Harmaata, viileää ja välillä tihutti vettäkin. Harmittelin, että juuri kun Suomeen tuli kesä, niin me lähdimme muualle palelemaan. Onneksi parin ensimmäisen päivän jälkeen sää selkeni ja ollaan saatu nauttia lähinnä upeasta auringonpaisteesta ja sinitaivaasta. Tämä yhdistettynä näihin vehreisiin alppimaisemiin saa kyllä sydämen sykähtelemään. Miten voikin olla näin kaunista?

Viikkomme alkoi Prahan laitamilta, josta ajelimme heti hotelliaamiaisen jälkeen Tsekkien läpi Saksan Passauhun. Mutkaiset tiet ja kovaa ajavat paikalliset aiheuttivat tässä vaiheessa vielä sydämentykytyksiä — muutaman päivän jälkeen niihin jo tottui.

Passaun hotelliltamme oli mukava reilun kilometrin kävely joen vartta kaupungin vanhaan keskustaan. Kiertelimme hetken kävelykaduilla upeiden vanhojen rakennusten seassa — näitä ihanuuksia sitten vaan riittää Keski-Euroopassa – ennen nälän voittoa ja schnitzelin metsästystä. Illan jo pimennyttyä palasimme takaisin hotellillemme himmeästi valaistuilla mukulakivikaduilla seikkaillen.

Perjantaina ajelimme Itävallan puolelle Maria Almiin häitä juhlimaan. Vehreät kukkulat muuttuivat lähes yhtäkkiä mahtavaksi vuoristoksi ja kaikki rakennukset näyttivät kuin satukirjasta repäistyiltä. Selvittyämme viimeisestäkin parista kilometristä hyvin kapeaa serpentiinitietä eteemme aukesi varsinainen vuoristoidylli. Vehreät niityt, lehmät ja vuoristokauriit lauduntamassa, perinteinen alppitalo ja alhaalla laaksossa pienenä näkyvät, vuorien ympäröimät talot. Aika täydellisen paikan oli hääpari löytänyt juhlilleen!

Lauantaina, ennen varsinaista hääseremoniaa, meillä oli vapaata aikaa ja kysyimme hotelliltamme, mikä olisi sopiva retki polvivaivaisellekin. He ohjasivat meidät lähikylään Triefen-vesiputoukselle, joten tungimme kuuden hengen ryhmämme maasturiin ja ajelimme paikalle. Reitti seuraili kuohuvaa vuoristojokea, valkohuippuisten vuorten siintäessä taustalla. Perillä täytimme vesipullomme virrasta ja nautiskelimme.

Hääseremonia pidettiin alppiniityllä pienen kappelin edessä, siinäpä oli puitteet kohdallaan ja kaunis tilaisuus. Minäkin itkeä tirautin pari kertaa, vaikken saksankielisestä seremoniasta mitään ymmärtänytkään.

Cocktail-tilaisuuteen lisäjännitystä toivat herkkuihin ihastuneet ampiaiset. Varsinkin kalaleipäsiä syöneet saivat olla tarkkoina, etteivät samalla puraisseet pörriäistä. Paikallisista tuotteista koottu herkullinen illallinen nautittiin upeiden auringonlaskunäkymien kera ja lopulta ilta jatkui aamuyöhön asti tanssilattian diskovalojen välkkeessä.

Sunnuntaina teimme päiväkävelyn niityllä, aitoon Sound of Music henkeen. Yritin myös kiivetä vuorelle, mutta jyrkät, metsäiset rinteet osoittautuivat liian hankaliksi polveni kanssa. Minä siis palasin takaisin ja Antti ja ystävämme saivat käydä huipulla kahdestaan.

Myöhemmin minäkin pääsin vuorelle, eri vuorelle tosin ja tuolihissillä. Upeat näkymät sieltäkin oli!

Sunnuntai-illaksi jatkoimme Salzburgin lähelle ystäviemme luo, Saksan ja Itävallan rajan tuntumaan. Tuota rajaa onkin tullut ylitettyä monta kertaa tällä viikolla: pizzaa Saksan puolella, työntekoa ystäviemme asunnolla Itävallan puolella, kauppareissu ja majapaikka Saksassa, kahvittelua Itävallassa, jne. Välillä olen jo ollut sekaisin missä maassa olen.

Maanantaina työrupeaman jälkeen saimme henkilökohtaisen opastetun kierroksen Salzburgin vanhaankaupunkiin. Opimme mistä saa parhaat Bosnat (hotdogin tapainen snäck), maistoimme alkuperäisiä Mozartin kuulia, ihmettelimme pääsiäismunakauppaa, opimme oikean kohdan neitsyt Marian kruunun näkemiseen Salzburgin katedraalilla ja kuvasimme hevoskärryjen pesemiseen käytettyjä suihkulähteitä.

Illalliselle ystävämme veivät meidät paikalliseen ravintolaan, jonka kanakorista perunasalaatteineen jaksoin syödä noin puolet. Annokset ovat täällä ihan käsittämättömän isoja, enkä ymmärrä miten paikalliset onnistuvat — todistettavasti — tyhjentämään lautasensa.

Tiistaina keskityimme lähinnä töihin. Kävimme me välillä päiväkahveilla Hangar-7:issa, jossa on esillä Red Bullin omistajan suureellinen lentokonekokoelma, formula-autoilla ja muilla erikoisuuksilla höystettynä. Ystävämme laittaman maittavan pasta-illallisen jälkeen ajoimme vielä iltaa myöten Innsbruckin kulmille, josta olimme varanneet Airbnb-huoneen vuoristokylästä.

Keskiviikkona oli aamun työsession jälkeen vuorossa Innsbruckin vanhakaupunki. Se oli paljon pienempi kuin Salzburgissa, mutta jotenkin sympaattisempi. Upeita vanhoja taloja oli täälläkin riittämiin, samoin kapeita katuja kierreltäväksi.

Keskustan ulkopuolella sijaitsevan Ambrasin linnan mukavan rauhallinen puisto on avoinna kaikille ja se tarjosi meillekin kaivatun hengähdyshetken. Me kävimme kiertämässä myös sisätilojen (maksullisissa) museotiloissa, joista päällimmäisinä mieleen jäivät vaikuttava haarniskakokoelma sekä ”erikoisuuksien näyttely” koralliveistoksineen ja kääpiömaalauksineen.

Turisteilu-urakan päätteeksi hyppäsimme vielä gondolihissiin Patscherkofelissa ja huruuttelimme lähes kahden kilometrin korkeuteen upeiden näköalojen luokse.

Olympialaisten kisapaikkanakin tunnettu Patscherkofel oli nyt vaeltajien ja kilkattava kello kaulassaan märehtivien lehmien valtaama.

Minä kuvasin niin innoissani lehmiä Snapchatiin — kun sai sen kilkatuksenkin mukaan! — että ensimmäinen paluuhissi meni sivu suun.

Illalla kävelimme lähikylään illalliselle. Kartalla tuo 1,5 kilometrin matka vaikutti mukavalta iltakävelyltä, mutta olikin jatkuvine ylä- ja alamäkineen ihan kunnon treeni. Ravintolan tirolilaisruoka oli kyllä rehkimisen arvoista ja kotikylään palattuamme palkitsimme itsemme vielä oluella lähikahvilan terassilla. Kahvila oli yksi kylän keskipisteistä ja illalla sinne tuntui kokoontuneen koko kylän väestö. Vielä kun osaisin saksaa, niin olisin voinut osallistua keskusteluun.

Sellainen viikko takana. Hymyilyttää. Onneksi on vielä toinen Keski-Euroopan roadtripviikko edessä ennen Berliinin kissavahtikeikkaa.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!