Rakastuin Berliiniin

Touko-kesäkuun vaihde vietettiin Berliinin rakastumalla. 11 päivää hupsahti ohi hujauksessa ja molemmilla oli sama ajatus: tänne pitää joskus vielä tulla pidemmäksi aikaa. Ja tämä siitä huolimatta että sää oli surkea, kylmä ja sateinen. – Oli muuten hieno katsella kavereiden facebook-hehkutuksia siitä, kuinka Suomessa on lämpöaalto ja piknik-kelit, kun itse hytisi +11C tihkussa.

Saapumispäivänä kämpässä oli myös hillittömän kylmä, sillä koko huoneisto oli saksalaiseen tapaan läpituuletettu oikein kunnolla. Ja kun ulkolämpötila oli mitä oli niin samahan se sitten sisälläkin. Myöhemmin sentään tajuttiin, ettei patteri ole päällä, joten seuraaviksi päiviksi saatiin jo lämpöä tupaan. Suihkussakäynti oli silti edelleenkin kokemus, sillä kylpyhuoneen ikkunaa pidettiin auki koko ajan.

Mutta kehnosta säästä huolimatta Berliini siis hurmasi minut täysin. Ihania kahviloita ja ruokapaikkoja, moninaisia kaupunginosia, ajatuksella toteutettuja museoita ja historian henkeä, kaikenkarvaisia tapahtumia joka puolella, toimiva joukkoliikenne, monia viihtyisiä puistoja, rento ja monikulttuurinen ilmapiiri. Mitäs sitä ihminen voisi muuta toivoa?

Myös majapaikkamme oli ihan täysosuma, sillä onnistuimme löytämään AirBnB:n kautta Agora Collective taiteilijayhteisön asunnon. Meillä oli käytössä oma iso huone sekä kahden muun huoneen kanssa jaettu keittiö ja kylppäri. Viereinen talo oli kokonaan kollektiivin käytössä ja sieltä löytyi sekä co-working tiloja että mukava kahvio. Oltaisiin saatu käyttää myös co-working tilaa, mutta alakerran kahviossa oli niin mukava työskennellä, ettei tullut siirryttyä. Mukavaa kun ympärillä on tekemisen meininki ja innostuneen oloisia ihmisiä, tulee itsellekin enemmän energiaa tehdä. Kollektiivi sijaitsi Neuköllnin alueella, joka toi mieleemme entisen kotimme Kallion. Samanlaista rentoutta, monikulttuurisuutta ja taiteellisuutta sieltäkin löytyi. Juoppoja tosin näkyi vähemmän katukuvassa.

Museoista suosikeitani olivat DDR-museo, jossa pääsi itse kokeilemaan ja koskettelemaan asioita, 80-luvun elämää muurin ympärillä kuvannut upeasti toteutettu The Wall panorama (löytyy ihan check-point Charlien vierestä, auki kevääseen 2014), sekä Saksan historian museo Deutsches Historisches Museum, johon onnistuimme uppoutumaan tuntikausiksi.

Kaupunginosista Kreuzberg jäi parhaiten mieleen, hieman rähjäisine mutta tarkkaan harkittuine baareineen, pikkukauppoineen ja ravintoloineen. Mauerparkin puiston kuuluisalla ulkokirppiksellä tuli myös hiukan kierreltyä, mutta sateisen ilman vuoksi tunnelma ei ollut ihan parhaimmillaan. Ja tuhansia ihmisiä houkutteleva Bearpit puistokaraoke jäi kokonaan kokematta.

Yksi Berliinin kohokohta oli myös mahdollisuus saada jälleen viiniä, oi ihanaa viiniä. Aasian jälkeen sellaisetkin viinit, jotka luultavasti oikeasti olivat vain perushyviä, maistuivat aivan taivaalliselta. Ja täytyy myöntää, että lähes joka iltana tuli pari lasillista juotua. On se vaan niin hyvää. Oltiin myös innostuneita keittiön käyttömahdollisuudesta ja ruokakaupoista, jotka olivat täynnä meille tuttuja aineksia. Hyvää leipää! Juustoja! Leikkelettä! 100% appelsiinimehua! Aika pienellä sitä saa ihmisen tyytyväiseksi. Lämmintä ruokaa ei tullut itse tehtyä, mutta aamupalat ja useat iltapalat kyllä hoidettiin omasta jääkaapista. Muuten herkuteltiin paikallisten pikku ravintoloiden maistuvalla ja yllättävän edullisella ruualla (2 hengen ateria viineineen maksoi 20-40€).

Nyt ymmärrän miksi niin monet Berliiniä hehkuttavat. Ja liityn joukkoon.