300 päivää

Aamukävely Otres Beach
Aamukävely rannalla, erinomainen aloitus päivälle.

Wau. 300 päivää. Se on aika pitkä aika.

300 päivää innostumista, ajoittaista epätoivoa, apatiaa, hetkestä hurmautumista, flow-tilaa.
Niin monia hetkiä, jolloin on ajatellut, että kylläpä mun elämä on ihanaa. Ja muutamia sellaisiakin hetkiä joina olen ollut ihan valmis ostamaan nyt heti sen omakotitalon lainarahalla ja hankkimaan vakinaisen työpaikan. Onneksi sitä on nopeasti tullut järkiinsä.

Auringonlaskuja, auringonnousuja (tosin harvemmin), keskipäivän kuumuutta, palelua kesäisessä Euroopassa

seikkailuja, historiaa, tarinoita, kysymyksiä

kulttuurisia käytösvirheitä, epävarmuutta, oivaltamisen iloa, hyväksymisen vaikeutta

tuhansia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, kohtaamisia, toiseuden tunnetta

niin monta uutta kotia, erilaisia sänkyjä, mysteerisesti toimivia suihkuja

”tää on mun kotikatu ja tää on mun lähikauppa”

tuhansien blogipostausten lukemista, elämä facebookissa ja twitterissä, instagramin ”löytäminen”

työskentelyä sohvalla, sängyllä, kahviloiden pöydissä, co-working tiloissa, lentokentillä

iltoja viinilasin ääressä, pitkiä keskusteluja, uusia ideoita, hermostumisia, rakastamista

pysähdyttäviä maisemia, maailman kauneutta, elämän monimuotoisuutta,

köyhyyttä, turismia, tekemisen iloa, uutta toivoa

podcasteja kävelylenkillä, iltoja kirjan ääreen käpertyneenä

jälleennäkemisiä, aikaa perheen kanssa, Suomen kesän ihanuus

kotivahtina oloa, eläimistä huolehtimista

eksoottisia ruokia, uusia herkkuja, vanhoja herkkuja, salmiakin ikävää

kokkailua niillä aineksilla mitä sattuu löytämään, ilo siitä kun kaupassa on tuttuja tuotteita

tuoreita hedelmiä, mysliä ja maustamatonta jogurttia

aikaa olla ja ajatella

300 päivää.

Eniten ikävä on ystäviä. Maailmalla ollessa ei voi vaan viestittää, että nähdääks tänään. Jotenkin netin yli ihmisuhteet ei (mulle) oo yhtä helppoa kuin paikan päällä. Mutta rakkaita olette kaikki silti. Ja parin viikon päästä nähdään, toivottavasti!

6 kommenttia

  • Satu VW sanoo:

    Aikas ihanalta kuulostaa. Itselläni on ystävät levinneet niin ympäri maailmaa sen mukaan missä on itsekin tullut asusteltua että aina on jotain ikävä. Onneksi oikeiden ystävien kanssa voi helposti jatkaa siitä mihin jäätiin vaikka välissä olisikin hieman aikaa. Ja hei, oletteko siis olleet ulkomailla talovahteina? Tuosta kiinnostaisi kuulla lisää :)

    • mirje sanoo:

      Olen itsekin huomannut tuon, että usein on helppo jatkaa siitä mihin on jääty, aivan kuin aikaa ei välissä olisi ollutkaan. Onneksi :)
      Niin ja talovahteina ollaan oltu vasta Suomessa ja tutuille, mutta jouluksi ja uudeksivuodeksi ollaan sovittu talon vahdinta New Orleansiin. Vietetään siellä kaksi viikkoa huolehtien talon lisäksi kahdesta kissasta ja kahdesta koirasta. Ollaan tosi innoissaan tuosta. Kaupunki, jossa ollaan pitkään haluttu käydä ja kaupan päälle sylintäydeltä hellittäviä eläimiä.

  • Mari sanoo:

    Tosi mielenkiintoista, inspiroivaa ja ihailtavaa. Kauniita kuvia, hyviä vinkkejä ja varmasti mahtavaa henkistä pääomaa teille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *