Wau. 300 päivää. Se on aika pitkä aika.
300 päivää innostumista, ajoittaista epätoivoa, apatiaa, hetkestä hurmautumista, flow-tilaa.
Niin monia hetkiä, jolloin on ajatellut, että kylläpä mun elämä on ihanaa. Ja muutamia sellaisiakin hetkiä joina olen ollut ihan valmis ostamaan nyt heti sen omakotitalon lainarahalla ja hankkimaan vakinaisen työpaikan. Onneksi sitä on nopeasti tullut järkiinsä.
Auringonlaskuja, auringonnousuja (tosin harvemmin), keskipäivän kuumuutta, palelua kesäisessä Euroopassa
seikkailuja, historiaa, tarinoita, kysymyksiä
kulttuurisia käytösvirheitä, epävarmuutta, oivaltamisen iloa, hyväksymisen vaikeutta
tuhansia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, kohtaamisia, toiseuden tunnetta
niin monta uutta kotia, erilaisia sänkyjä, mysteerisesti toimivia suihkuja
“tää on mun kotikatu ja tää on mun lähikauppa”
tuhansien blogipostausten lukemista, elämä facebookissa ja twitterissä, instagramin “löytäminen”
työskentelyä sohvalla, sängyllä, kahviloiden pöydissä, co-working tiloissa, lentokentillä
iltoja viinilasin ääressä, pitkiä keskusteluja, uusia ideoita, hermostumisia, rakastamista
pysähdyttäviä maisemia, maailman kauneutta, elämän monimuotoisuutta,
köyhyyttä, turismia, tekemisen iloa, uutta toivoa
podcasteja kävelylenkillä, iltoja kirjan ääreen käpertyneenä
jälleennäkemisiä, aikaa perheen kanssa, Suomen kesän ihanuus
kotivahtina oloa, eläimistä huolehtimista
eksoottisia ruokia, uusia herkkuja, vanhoja herkkuja, salmiakin ikävää
kokkailua niillä aineksilla mitä sattuu löytämään, ilo siitä kun kaupassa on tuttuja tuotteita
tuoreita hedelmiä, mysliä ja maustamatonta jogurttia
aikaa olla ja ajatella
-
- Upeita maisemia aamukävelyllä Irlannissa
-
- Satulinnassa vierailemassa
-
- Lissabonin näkymiä auringonlaskun aikaan
-
- Suomestakin löytyy upeita auringonlaskuja
-
- Auringonlasku Aasiassa
-
- Maalaisromantiikkaa
-
- Minä ja maailman mukavin tuoli Tallinnan kodissamme
-
- Kotimme hostellissa Tartussa
-
- Kotimme taiteilija-asutuksessa Berliinissä.
-
- Tämä on minun kotikatuni. Saigonin versio.
-
- Kissa vahdittavana. Oli aika helppo tapaus.
-
- Turisti, Seine ja Eiffel-torni
-
- Auringonlaskua ihailemassa Lissabonissa
-
- Vanhan luostarin raunioita taianomaisessa Irlannissa
-
- Kohtaamisia. Köyhyyttä ja turisteja
-
- Muistomerkkejä ihmettelemässä, eli Berliinin vaikuttava Holocaust Memorial.
-
- Katkarapuherkkua Lissabonissa
-
- Olutta! Kyllä irlantilaiset osaa
-
- Superhyvä hampurilainen (Sinne, Porvoo)
-
- Tuoreita hedelmiä, vielä valmiiksi kuorittuna ja paloiteltuna. Parasta.
-
- Odottavan aika on pitkä
-
- Tulivuoren valloittaja.
-
- Välillä oli liiankin kuuma.
-
- Välillä on hyvä myös juhlia.
-
- Siinä se nyt on.
300 päivää.
Eniten ikävä on ystäviä. Maailmalla ollessa ei voi vaan viestittää, että nähdääks tänään. Jotenkin netin yli ihmisuhteet ei (mulle) oo yhtä helppoa kuin paikan päällä. Mutta rakkaita olette kaikki silti. Ja parin viikon päästä nähdään, toivottavasti!
Aikas ihanalta kuulostaa. Itselläni on ystävät levinneet niin ympäri maailmaa sen mukaan missä on itsekin tullut asusteltua että aina on jotain ikävä. Onneksi oikeiden ystävien kanssa voi helposti jatkaa siitä mihin jäätiin vaikka välissä olisikin hieman aikaa. Ja hei, oletteko siis olleet ulkomailla talovahteina? Tuosta kiinnostaisi kuulla lisää :)
Olen itsekin huomannut tuon, että usein on helppo jatkaa siitä mihin on jääty, aivan kuin aikaa ei välissä olisi ollutkaan. Onneksi :)
Niin ja talovahteina ollaan oltu vasta Suomessa ja tutuille, mutta jouluksi ja uudeksivuodeksi ollaan sovittu talon vahdinta New Orleansiin. Vietetään siellä kaksi viikkoa huolehtien talon lisäksi kahdesta kissasta ja kahdesta koirasta. Ollaan tosi innoissaan tuosta. Kaupunki, jossa ollaan pitkään haluttu käydä ja kaupan päälle sylintäydeltä hellittäviä eläimiä.
Hei mahtavaa! No sitten varmasti kuulemme asiasta lisää :)
Tosi mielenkiintoista, inspiroivaa ja ihailtavaa. Kauniita kuvia, hyviä vinkkejä ja varmasti mahtavaa henkistä pääomaa teille!
Kiitos! Hieno kuulla, että onnistuimme inspiroimaan :)