Tämä viikko 1: Lissabon

Lissabon, Portugali 24.-30.10.2013

Viime torstaina satoi taas vettä koko päivän, eli ei tehty paljon mitään. Päivän kohokohta oli se, että remppamiehet tuli korjaamaan meidän lattiassa olleet reiät.
Tuo kohta oli ollut sohvan alla piilossa ja ilmeisesti siihen oli joskus kaatunut enemmänkin vettä tms. Tämä on turisteille vuokrattava asunto ja asukkaat vaihtuvat yleensä usein, joten syntynyt vahinko huomattiin vasta kun meitä edeltävillä vuokralaisilla oli sohvan jalat mennyt lattiasta läpi. Me vietettiin siis pari ekaa viikkoa niin, että tuo yksi kulma asunnosta piti kiertää. Aika rennosti sitä on oppinut asioita ottamaan, hetki mietittiin silloin heti alussa pitäisikö hankkia toinen asunto, muttei sitten viitsitty. Ja koska tuosta ei myöskään tullut mitään oireita yleensä aika homeherkälle miehelleni, niin ei asia hetken päästä vaivannut ollenkaan.

Perjantaina paistoi vihdoin aurinko. Iltapäivällä hain postista Pariisiin unohtuneet varasilmälasini, kiitos ihanalle isännällemme siellä niiden postittamisesta. Sen jälkeen istuskeltiin hetki aukiolla ihmisiä katselemassa. Saattoi siinä mennä myös pari viinilasillista. Illallispaikaksi löydettiin mukava, mutta aika turistihintainen tapas-paikka. Tapakset oli kyllä hyviä, ei siinä mitään. Illallisen loppupuolella alkoi taas kaatosaade ja hetken katoksen alla sinniteltyämme pelastauduttiin ravintolan sisätiloihin. Siinä kuluikin sitten reilu tunti muiden asiakkaiden kanssa jutellessa, kunnes sade sen verran heikkeni, että tohti lähteä kotiinpäin.

Lauantaina aurinko oli tullut takaisin ja me suunnattiin Belémin aluetta tutkimaan. Tärkeimpänä asiana etsittiin ensin lounaspaikka. Turistiruokaloiden välistä löydettiin yksi paikka jossa ei ollut sisäänheittäjää ja asiakkaat näyttivät paikallisilta. Sinne siis, eikä petytty. Lounaan jälkeen käveltiin ympäriinsä ja ihailtiin alueen arkkitehtuuria ja istutuksia. Jerónimos-luostari oli ensimmäinen vastaantullut kohde ja aika vaikuttava ulkoasultaan. Käytiin ihailemassa sen sisällä ollutta kirkkoa, mutta jätettiin muut (maksulliset) osiot tällä kertaa väliin. Kierros itse luostarissa olisi kyllä ollut mielenkiintoinen, samoin rakennuksessa ollut suuri arkeologian museo. Ehkä ensi kerralla.

Seuraavaksi käveltiin rantaan päin, löytöretkeilijöiden muistomerkin juurelle. Siellä paikallinen ryhmä esitti perinteistä musiikkia ja tanssia, pukeutuneena historiallisiin asuihin. Ihan odottamaton lisä päivään. Siinä rannan portailla oli mukava istuskella, kuunnella musisointia ja katsella ohi lipuvia purjeveneitä. Ja ihan rannan tuntumassa pyöriviä kalaparvia, joita luulin ensin roskiksi.

Illan viiletessä käytiin vielä katsastamassa Berardo-museon kokoelmista 1900-1960-lukujen osio. Suosittelen! Hienoja teoksia ja ilmainen sisäänpääsy. Siinä kierrellessä mulla tosin kipeytyi toinen jalkapohja niin pahasti, että jätettiin loppuosa isosta museosta ensi kertaan. Veikkaan, että kipu juontaa juurensa pari viikkoa sitten tehtyyn Sintran retkeen, jolla kävelin tuntikaupalla rinteitä ylös ja alas varvassandaaleissa. Ei ehkä kovin fiksua, muttei se siinä kävelyn aikana vielä tuntunut mitenkään epämukavalta. Seuraavina päivinä vasta. Kun siellä museossa klinkkasin sen kipeän jalkani kanssa ja irvistelin, niin yksi museovalvojista toi mulle sellaisen kannettavan tuolin. Sen kanssa sitten taapersin eteenpäin ja pysähdyin aina välillä istuskelemaan hetkeksi.

Pari seuraavaa päivää olikin hieman hankalampaa, sillä kipeän jalan kanssa ei pitkälle voinut liikkua. Varsinkin kun tämä asuinalueemme on hyvin mäkistä, tehden kävelystä normaalia raskaampaa. Paikalliset ovat kyllä olleet hyvin kekseliäitä, keskustasta löytyy esimerkiksi hissi, jolla pääsee mäen päälle (kuva alla). Tuolla hissin yläpäässä on siis kävelysilta, joka johtaa kadulle mäen päällä. Hissi on tosin paikallinen turistinähtävyys ja jonot sen mukaiset.

Muutaman päivän jälkeen ei enää jaksanut istua paikallaan, vaan jonnekin piti päästä. Antti oli aamukävelyillään löytänyt mukavan näköalapaikan (Miradouro de Santa Catarina), jolta löytyi myös täällä yleinen pieni ulkokahvila terasseineen. Sinne siis iltapäiväksi. Maisemia ihaillessa oli hyvä keskustella ja coachata (valmentaa) toisiamme. Yritetään pitää tapana muutaman viikon välein keskittyä vuorotellen kumpaankin meistä ja käydä läpi ajatuksia ja suunnitelmia vähän syvällisemmin.

Siinä keskustellessa aurinkokin ehti jo laskemaan, aivan upean näköistä. Aika moni muukin oli eksynyt paikalle ihailemaan, vaikka kova tuuli tekikin olosta tässä vaiheessa jo aika viileän. Auringon laskettua lähdimme etsimään lämmintä illallispaikkaa ja löysimmekin aivan ihanan intialaisen. Olipas hyvää pitkästä aikaa.

Eilinen, eli keskiviikko, oli meidän diginomadielämän 300. päivä. Tämän kunniaksi kirjoittelimme muutaman blogipostauksen (300 päivää ja 300 days of open road). Illalla paistoin pihvit ja ison kasan paikallisia paprikoita. Helppo ja hyvä ruoka, paistaa vaan öljyssä ja reilusti suolaa päälle. Kuva-aineistoa ei ikävä kyllä ole, katosivat parempiin suihin ennen kuin muistin kaivaa kameran esiin.

Ilma on täälläkin muuten jo melko syksyinen, pari päivää sitten kytkettiin jo lämmitin päälle.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Ollaan nyt viime aikoina innostuttu Instagramista, joten sinne ilmestyy uusia kuvia tasaisella tahdilla.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.