Tällä kertaa poikkeuksellisesti kaksi viikkoa yhden hinnalla, sillä viime viikon vietimme Kuubassa netittömällä lomalla. Tai vilkaisin minä kerran mailiboksiani. Ihan vaan nopeasti tarkistaakseni, ettei maailma ollut kaatunut. Ei ollut. Ja olipa kyllä virkistävää viettää viikko ilman sosiaalista mediaa ja sähköposteja. Siinä vasta tajusin kuinka paljon ne aikaani normaalisti vievätkään.

Mutta palataanpa ensin torstaihin kahden viikon taakse ja viimeiseen päiväämme Sayulitassa. Vielä kerran katkarapucevicheä kulman kojusta, oluelle naapurin kanssa, rannalle katsomaan auringonlaskua vesisateesta huolimatta. Kotiin palatessa makkarin seinältä löytyi iso karvainen hämähäkki ja me kutsuimme naapurin tytön apuun. Ei se ole myrkyllinen, kertoi tyttö ajaessaan hämähäkin karkuun harjanvarrella. Ne syövät hyttysiä ja muita hyönteisiä, joten on oikeastaan ihan hyvä, että niitä löytyy ympäriltä. Olin silti aika onnellinen siitä, että tämä tapahtui vasta viimeisenä iltana.

Perjantaina lensimme México Cityyn. Laskeuduimme ilmeisesti juuri maanjäristyksen aikaan, mutten tuntenut mitään. Saattoi tosin olla, että olimme h-hetkellä vielä ilmassa. Tämä oli toinen pikavisiittimme Méxicoon: viime vuonna teimme vastaavan parin yön pysähdyksen. Tällä kertaa yövyimme meksikolais-saksalaisen ystäväpariskuntamme luona Condesan trendikkäässä kaupunginosassa. Työsuhdeasunnossa oli paljon tilaa ja kattoterassilta avautui näkymä kahteen suuntaan kaupungin yli.

Siellä asunnossa me sitten vietimmekin suurin osa ajasta rentoutuen, joko leffascreenin edessä tai olohuoneen sohvilla jutellen. Muutaman kerran päivässä kävimme puistossa kävelyttämässä pariskunnan uutta koiraa. Se oli löytökoira ja vielä “koeajalla” mutta en yhtään epäile ettei se jäisi heille pysyvästi. Lisäksi kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa (jatkan kalansyöntiharjoituksiani!), runsaalla aamiaisella hyvin hitaan palvelun leipomossa, sekä katutacoilla herkuttelemassa.

Sunnuntaina etsiydyimme taksitolpalle aikaan, jolloin muut kadullaliikkujat olivat lähinnä baarista kotiin palaajia. Kentällä kaikki meni helposti ja oli kiva huomata, miten kommunikointi espanjaksi sujuu jo hieman paremmin. Tosin meidän edellämme Kuuban turistikortteja jonottamassa oli kiinalaispariskunta, joka ei puhunut englantia eikä espanjaa, mutta ilmeisen menestyneesti hekin reissun päällä olivat.

Kuubassa meitä oli vastassa trooppisen kuuma ja kostea keli sekä pienen haahuilun jälkeen löytynyt kuskimme. – Kuubassa matkustaessa on hyvä sopia joku hakemaan sinut kentältä/bussiasemalta ja viemään varaamaasi majapaikkaan, silloin ei tarvitse taistella kaikenlaisten sählärien kanssa.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen kolmen yön majoituksen Havannassa Casa Particularissa, eli paikallisten vuokraamassa huoneessa. Varauksen voi tehdä netissä (ks. Cuba Junky. Myös Airbnb aloitti juuri Kuubassa ja välittää juurikin näitä Casa Particulareja.) Jatkovaraukset hoituvat näiden Casa Particularsien kautta, meidänkin Havannan isäntä neuvoi meitä suunnitelmissamme, soitti tutuilleen ja hoiti meille majoituksen ja vastaanottajan bussiasemalle.

Ensivaikutelma Havannasta oli likainen ja kulunut, vanhan keskustan kaduista suuri osa oli revitty auki putkitöitä varten. Pari päivää kaupungin kaduilla, värikkäiden siirtomaa-aikaisten talojen ja kunnostettujen vuosikymmeniä vanhojen autojen parissa, lattarimusiikin soidessa sai ajatukset kuitenkin muuttumaan. Havanna sai valtaansa hitaasti mutta vahvasti ja lopulta olin ihan myyty eläväiselle kaupungille. “Hola Amigos” -huudot ja lukemattomat myyntipuheet menivät jo toisesta korvasta ulos eikä niihin kiinnittänyt enää huomiota.

Me söimme paljon, hieman vaihtelevalla menestyksellä ja joimme jonkin verran, paremmalla menestyksellä. Hemingwaysin suosikkijuoma Daiquiri oli yleensä varma valinta, samoin kuin Mojito. Antin yrittäessä kerran tilata Cuba Libren tarjoilija totesi, että “olet nyt Kuubassa, ota jotain paikallista”.

Kuuntelimme bändien soitantaa kaduilla ja baareissa, uskaltauduimme tanssimaan hieman salsaa muiden turistien joukossa. Kävimme parissa historian museossa ja yritimme päästä Kuubalaisen taiteen museoon, joka olikin suljettu tuntemattomaksi ajaksi “vedenpuutteen vuoksi”. Kävelimme Maleconin rantakatua auringonpaisteessa aaltojen pärskeissä ja vuokrasimme päivän päätteeksi avoauton kuskeineen tunniksi. – Alla olevan kuvan auto ei liity tapaukseen, vaikka omalla tavallaan hieno onkin.

Havannasta matka jatkui Trinidadiin. Bussiasemalla selvisi, että aikataulut olivat muuttuneet ja seuraava bussi lähtisi reilun kolmen tunnin päästä. Onneksi paikalta löytyi pari kohtalontoveria ja saimme jaettua taksin (“publico”) suurinpiirtein bussilipun hinnalla. Kuskillamme oli raskas kaasujalka ja reilun viiden tunnin matka taittui kolmessa tunnissa. Välillä vähän jännitti maaseudun pikkuteillä viilettäessämme.

Trinidad oli varsinainen postikorttikaupunki. Kunnostetut, värikkäät siirtomaa-ajan talot, kaduilla kulkevat hevoskärryt ja vanhan keskustan autoilta suljetut mukulakivikadut kuljettivat sata vuotta taaksepäin.

Emme tehneet kaupungissa mitään sen ihmeempää, kävelimme vain ympäriinsä. Antin kamera oli ahkerassa käytössä. Välillä pysähdyimme syömään, kahvittelemaan, oluelle tai ihan vaan puistoon istuskelemaan.

Vanhassa kaupungissa joka toinen liike tuntui olevan taidegalleria ja niissä saimmekin kulumaan monta tuntia. Muutama taulu päätyi rinkkaan mukaan, vaikka kovin isoja emme saakaan mukana kuljetettua. Yksi uniikkiteos (suurin osa myynnistä olevista on kopioita tunnetuista kuubalaisista maalauksista) jäi kaihertelemaan mieltä, mutta sitä olisi pitänyt kantaa koko loppureissu erillisenä pakettina. Ensi kerralla sitten.

Päivät olivat tuskaisen kuumia ja me yleensä palasimmekin huoneemme viileyteen lueskelemaan niiksi tunneiksi jolloin varjot puuttuivat kaduilta. Iltaisin oli mukavasti hieman viileämpää ja juuri sopiva hetki ostaa muovimukillinen mojitoa katukojusta ja istahtaa pääaukion rappusille muiden matkaajien seuraan. Lähikuppilasta kantautui musiikki ja ohikulkijoita sekä leikkisiä katukoiria oli mukava tarkailla.

Majapaikkamme emäntä oli töissä kaupunginmuseossa ja kävimme siellä hänen suosituksestaan. Museon kokoelmissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta itse rakennus ja varsinkin sen tornista aukeavat näkymät olivat ehdottomasti parin euron arvoisia!

Trinidadista jatkoimme Playa Gironin pikkukylään, jonne meidät houkutteli lupaus hyvistä sukellus- ja snorklausvesistä. Ja niitähän löytyi! Täällä koralliriutta on vain muutaman kymmenen metrin päässä rannalta ja sukeltamaan pääsee ilman venekyytiä. Upeat oli näkymät, kertoi Antti veden alta palatessaan ja maksoi samantien toisen sukelluksen siihen perään. Minä puolestani vuokrasin snorklauskamat ja uiskentelin omassa rauhassani värikkäiden kalojen ja korallien seassa. Oli se vaan kivaa ja harmittaakin, että meille jäi lopulta bussiaikataulujen vuoksi vain tämä yksi kokonainen päivä aikaa täällä.

Majapaikkamme Playa Gironilla oli mukavin Kuuban kodeistamme ja emäntä ihanan kärsivällinen meille espanjaksi jutellessaan. Kylässä on pari ruokapaikkaa, mutta me söimme kaikki ateriamme majapaikassamme. Oikein hyvää ruokaa, eikä hinnalla pilattua. Vai mitä sanotte kokonaisesta hummerista kymmenellä eurolla?

Paluumatkaan Havannaan meiltä meni melkein kokonainen päivä, sillä bussi kiersi Varaderon kautta. Ollaan siis nähty vilaukselta myös Varaderon kuuluisat turistirannat ja täytyy myöntää, että aika upealta valkoinen hiekka ja turkoosi meri siellä näytti. Havannaan saavuimme alkuillasta ja kävimme illallisella 5Esquinas-italialaisravintolassa, joka oli jäänyt mieleen aiemmasta käynnistä. Sen jälkeen vielä vähän vaeltelua vanhan kaupungin kaduilla ja terassipysähdys.

Maanantaina soi kello aamulla varttia yli viisi ja kahden taksimatkan, kolmen lennon ja 14 tunnin jälkeen saavuimme Kolumbiaan Cartagenaan. Matkasta väsyneinä päädyimme epävirallisen taksin kyytiin ennen kuin hälytyskellot soivat, että Kolumbiassa se ei ehkä ole paras idea. Selvisimme kuitenkin ongelmitta perille, mitä nyt kuski pyysi enemmän rahaa kuin oli sovittu. Airbnb-huoneemmekin löytyi helposti ja mukava omistaja antoi meille vinon pinon vinkkejä kaupunkiin.

Arvata varmaan saattaa, että viikon nettipimennon jälkeen muutama päivä meni aika tiukasti koneen ääressä. Kämpästä olemme poistuneet lähinnä ruokailemaan. Iltaisin olemme kierrelleet hieman enemmän vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla.

Cartagena on aika samanlainen kuin Trinidad Kuubassa, tosin paremmassa kunnossa, trendikkäämpi ja mainoksilla höystetty. Värikästä, kaunista ja eläväistä. Keskiviikkona löysimme Getsemanin alueelta aukion, jonka reunoilla turistit ja paikalliset istuvat vierivieressä ja keskellä lapset potkivat jalkapalloa. Elämä on mukavaa.

Vielä muutama päivä täällä Cartagenan kaupungissa ja sitten siirrymmekin läheiselle saarelle muiden diginomadien kanssa Coworkation-tapaamiseen.

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämä viikko on ollu yhtä lomailua. Mukavaa :)

Torstaina oltiin México Cityssä. Aamupäivä meni viikkopostausten kirjoittamisessa ja julkaisemisessa, mutta sen jälkeen hypättiin metroon ja ajeltiin Zocaloon eli kaupungin historialliseen keskustaan. Sieltä löytyi paikoittaista tungosta, mellakkapoliiseja riveissä, iso autio aukio (maailman 3. suurin Moskovan Punaisen torin ja Pekingin Tiananmenin aukion jälkeen) ja massiivisia rakennuksia. Ihan ensimmäiseksi suunnattiin syömään meille suositeltuun Cáfe de Tacubaan, joka olikin astetta hienompi paikka kuin oletin. Eipä siinä mitään, ihan mukava syödä välillä valkoisten pöytäliinojen ja siisteihin pukuihin pukeutuneiden tarjoilijoiden keskellä. Antin mole-nauta suli suussa, juuri sopivan mausteista ja suklaista. Oma taco-annokseni oli sekin yksi parhaita Meksikossa syömiäni. Kannattaa käydä katsastamassa paikka, jos osut kulmille! Miljöökin on tosi kiva, sillä ravintola on toiminut pian sata vuotta ja yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Alla yksi seinämaalauksista.

Kun tärkein, eli lounas, oli hoidettu pois alta kiertelimme vanhaa keskustaa ihaillen arkkitehtuuria ja ihmetellen ihmisvilinää. Keskusaukion katedraali oli aika vaikuttava ilmestys. Ihan katedraalin takana on myös vanhan asteekkitemppelin rauniot, jotka löytyivät korjaustöiden yhteydessä vasta vuonna 1978. Me oltiin tosin jo nähty sen verran raunioita lähietäisyydeltä, että tyydyttiin ihailemaan näitä aidan takaa maksamatta pääsymaksua. Iltapäivällä käytiin vielä “uuden keskustan” alueella Zona Rosalla, jossa lähinnä käveltiin ympäriinsä ja yritettiin löytää shoppailumahdollisuuksia, siinä tosin onnistumatta.

Perjantai meni lähes kokonaan matkustaessa. Guatemala Cityn lentokentällä oli ennen matkatavarahallista poistumista kylttejä “viimeinen rahanvaihtopiste”. No onhan siellä kuitenkin pakko olla rahannostoautomaatti jossain, me ajateltiin. Varmaan olikin, mutta lopulta nostettiin rahaa lähtöaulan rahanvaihtopisteessa huonolla kurssilla dollarien kautta kierrättäen. Käteistä säätäessä kaikki “Shuttle to Antigua?” huutelijat olivat jo ehtineet kaikota uloskäynniltä ja vähän aikaa oli hieman epäselvää miten päästään jatkamaan matkaa. Onneksi meille tarjottiin virallista lentokenttätaksia 160Q hinnalla, mikä on itse asiassa sama hinta kuin shuttle-pikkubussi kahdelta hengeltä olisi ilmeisesti maksanut. Opaskirjan ja ystävien kokemusten mukaan taksin hinnan pitäisi olla noin 250Q, joten en tiedä mikä ihmetarjous me saatiin, ihan tinkimättä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään huijaus, sillä perille päästiin hienosti, vaikkakin reilun 40km matkaan meni liikenneruuhkassa istuen melkein pari tuntia.

Antiguasta oltiin varattu maailmanympärimatkalla olevien ystäviemme (Mari ja Sebastian go-go-around-the-world) kanssa kahden makkarin talo (Airbnb). Omistajapariskunta on ihan supermukava ja avulias, ja odottipa meitä viinipullokin keittiön pöydällä. Omistajat asuvat samassa pihapiirissä ja heillä on neljä saksanpaimenkoiraa, joista kolme on vielä aika pentuja ja neljäntenä perässä jolkottaa jo harmaantunut isoäiti. Tosi ihania ja mukavia koiria, mutta kyllä ekalla kerralla hieman hirvitti, kun tuo lauma vyöryi päälle. Mutta on ainakin turvallinen fiilis siitä, ettei kukaan pääse huomaamatta hiipimään pihalle. – Meidän söpö keltainen talo on yhdellä noista alla olevan kuvan sisäpihoista.

Ystävämme saapuivat paikalle muutaman tunnin meidän jälkeemme, joten me ehdittiin asettumaan taloksi ja testaamaan naapuriravintola Toko Barun. Siitä tulikin heti kantapaikkamme, ja olemme käyneet siellä jo neljä kertaa viiden vuorokauden aikana… Kahdella eurolla saa pitaleivällisen yhtä parhainta ikinä maistamaani falafeliä, tuoreillä vihanneksilla höystettynä. Listalla on myös mm. tandoorikanaa ja shawarmaa. Ja paras osa on kaikkien annosten mukana tulevat kastikkeet, varsinkin valkosipuliversio. Oi-oi-oi.

Ystäviemme saavuttua löydettiin toinen kantapaikkamme, eli seuraavassa korttelissa sijaitseva ihanan tunnelmallinen Café No Sé, jossa on joka ilta erinomaista livemusiikkia tarjolla. Sielläkin on tullut istuttua useana iltana. Lomalla kun ollaan oltu :) Päätettiin siis pitää nämä muutamat päivät ystäviemme kanssa ihan lomana, ehtii sitä töitä tekemään sitten taas jälkeenpäin. – Eli seuraavat päivät tästä eteenpäin meneekin varmaan läppärin ruutuun liimautuneena. Löydettiin lähistöltä pari tosi mukavanoloista kahvilaa, joihin voidaan linnoittautua koneinemme.

Toinen ystävistämme oli telonut jalkansa Tulumissa ja kulki keppien avulla. Kovin pitkille löytöretkille ei siis ollut jalkaisin asiaa ja meillä olikin neljä hyvin rentoa päivää yhdessä. YlenHyvinsyömistä useita kertoja päivässä, laiskoja hetkiä sohvalla, tuliaskäsitöistä tinkimistä, kävelyjä mukulakivikaduilla kaupunkia ihastellen, auringonlaskuja kattoterassilla, livemusan fiilistelyä, liian pitkiä iltoja, hyviä keskusteluja. Pojat kävivät kiipeämässä tulivuorelle, mutta siihen ne aktiiviset tekemiset taisivat loppua. Oikein mukavaa oli, kiitos Mari ja Sebastian!

Ollaan vielä sunnuntaihin asti täällä Antiguassa, sitten Atitlan-järvelle. Guatemala on aikas kiva. Ainakin tähänastisella kokemuksella.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Päivät torstaista lauantaihin kuluivat kotinurkissa, kattoterassilla tai sohvalla. Antilla oli sen verran paha silmätulehdus, että se vietti suurimman osan ajasta sängyssä silmät kiinni maaten eikä pystynyt lähtemään mihinkään. Arvatkaapa oliko muuten tuolle rakkaalle nörtilleni hankalaa olla kolme päivää tuijottamatta läppärin ruutua? Onneksi netistä löytyi podcasteja ja ilmaisia äänikirjoja viihteeksi. Itse olin tyytyväinen kolmesta rauhaisasta työpäivästä.

Sunnuntaina Antin olo oli jo sen verran parempi, että lähdettiin seikkailulle naapurikylään Valencianaan. Kartasta katsoin, että eihän se ole kuin pari kilsaa. Eihän se ollutkaan, mutta silkkaa ylämäkeä. Tuli siis treenattua useamman päivän edestä. Alkuun tuli vähän isompi seikkailu, kun päätimme hieman oikaista asuinalueen läpi. Muutama sata porrasta ensin ylöspäin ja sitten tulikin vastaan umpikuja. Sivukujan humalaisen miesjoukon läpi rinteeseen, jossa poluntapaiset kiemurteli ylös tielle. Meille oltiin kerrottu, että Guanajuato on hyvin turvallinen paikka, lukuunottamatta syrjäisempiä alueita, joilla turhautuneet, työttömät nuorisoporukat ryöstelee juovuspäissään ohikulkijoita. Hieman siis jännitti tuo tilanne ja kiivettiinkiin aika vauhdilla sinne mäen päälle. Eivät lähteneet perään ja loppumatka olikin seesteisempää kipuamista tietä pitkin. Siellä täällä näkyi miesjoukkoja kaljaa kittaamassa, ilmeisesti hyvin yleinen sunnuntaipäivän viihde täällä päin.

Valencianassa ihasteltiin tätä kuvauksellista, vaikkakin hieman rähjäistä, pikkukylää. Kylä on ollut aikoinaan tärkeä kaivostoiminnan keskus ja on muutama kaivoksista vieläkin toiminnassa. Yksi kaivostenomistajista rakensi menestyksestään kiittääkseen “maailman kauneimman kirkon” ja olihan se aika vaikuttava. Ei kovin suuri, mutta krumeluureista ja koristeluista ei todellakaan oltu säästelty.

Kirkon lisäksi kylän toinen päänähtävyys on kaivosmuseo, jossa pääsi lyhyelle kierrokselle entiseen kaivokseen. Saatiin päähän hienot värikkäät kypärät ja sitten oppaan perässä portaita alas vuoren syvyyksiin. Rappusia rappusten jälkeen, kunnes tultiin pieneen kammioon. Siellä opas kertoi meille hieman kaivoksen historiasta, mutta en nyt taida tässä toistaa näitä tarinoita, sillä en ole ollenkaan varma kuinka oikein ne espanjaksi kerrottuna ymmärsin. Sen jälkeen kiivettiinkin takas ylös samoja rappusia ja kierros oli ohi. Ei siis mikään kovin ihmeellinen kierros, mutta tulipahan käytyä. Kaiken tämän kiipeilyn jälkeen ei kävelymatka takaisin kotiin enää houkuttanut, vaan hypättiin paikallisbussin kyytiin.

Maanantai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Guanajuatossa. Puolenpäivän aikaan nähtiin vielä kerran Ryan ja Ang (Jets Like Taxis) lounaan merkeissä. Tosin minä ja Ryan syötiin lettuja, mutta kaipa senkin voi lounaaksi laskea.

Kolmituntiseksi venähtäneen tapaamisen jälkeen suunnattiin vielä Antin kanssa yhteen kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä, muumiomuseoon. Kartan mukaan se oli ihan keskustan kulmilla, mutta olisi pitänyt muistaa, että nämä kartat eivät ole ollenkaan mittakaavassa, eikä niistä näe korkeuseroja. Tuli taas kunnon ylämäkitreeni ja perille saapui pari punaisena huhkuvaa ja puhkuvaa reissaajaa. Näkymät oli kyllä vaikuttavat.

Ensin käytiin ihastelemassa paikallista hautausmaata, joka oli todella kaunis. Hautoja oli sekä riveissä seinämuureissa että meille tutummin maassa (ei tosin suorissa riveissä niin kuin Suomessa yleensä, vaan melkoisena sekamelskana).

Jostain syystä, lähinnä kai kuivasta ilmastosta johtuen, paikallisella hautausmaalla osa seinämuureihin haudatuista ihmisistä on muumioitunut. Ensimmäinen muumio löydettiin jo vuonna 1865 ja tällä hetkellä muumiomuseossa on esillä yli 100 muumiota, vauvasta vaariin. Aika karmiva kokemus.

Tiistaina pakattiin kamat rinkkoihin ja hyvästeltiin jälleen yksi koti. Viisituntinen bussimatka Mexico Cityyn sujui taas leppoisasti luksusbussissa ja päästiin vaihtamaan paikatkin niin että nähtiin maisemat (toisin kuin menomatkalla, ks. Tämä viikko 20). Perillä sompailtiin metroilla tunnin verran bussiasemalta Condesan alueelle, jossa ihana suomalainen tuttumme Lisa oli luvannut majoittaa meidät muutamaksi yöksi. Koska meiltä oli jäänyt lounas väliin, olimme perille päästyämme jo nälkäisiä kuin sudet, mutta Lisapa pyöräytti meille heti maukasta pastaa. Kuten sanoin, ihana Lisa. Päälle saimme vielä kävelykierroksen lähiympäristössä. Hyvin keskieurooppalainen fiilis tulee tästä Condesasta, kadut ovat täynnä kahviloita ja rafloja.

Keskiviikkona pidettiin lomapäivä! Aloitettiin aamu mukavan kiireettömällä aamiaisella lähikahvilassa, jonka jälkeen napattiin bussi Chapultepecin puistoon. Tästä suunnattoman suuresta puistosta löytyy kaikkea eurooppalaista linnaa muistuttavasta kansallisesta historianmuseosta soutelujärviin ja eläintarhaan. Me nautittiin kävelystä puiston rauhassa, ostettiin poppareita kojusta ja mehua toisesta. Pääkohteena meillä oli antropologian museo puiston pohjoislaidalla. Vau, sanon minä. Kolmisen tuntia saatiin kulumaan ihan vaan kiertelemällä ja ihmettelemällä. Puolet museosta käsitteli historiaa ja alueella aikoinaan asuneita kansoja, kun taas toinen puoli kattoi nykyajan meksikolaisia heimoja. Paljon pienoismalleja, näköismalleja, alkuperäistä esineistöä, ääniä, karttoja.

Kotimatkalla poikettiin vielä parille kylmälle oluelle paikalliseen, puimaan elämän syntyjä syviä. Kaiken kaikkiaan, oikein mukava lomapäivä. Ja ihan mukava viikkokin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

México, Meksiko

Suuntana maailma blogin kaksikko Suvi ja Kristian viettivät vuoden matkaamalla maailman ympäri. Kuva postauksesta: Mexico City osa 2.

Seuraava lentomme lähtee kuun lopussa México Citystä ja ajateltiin, että otetaan nyt samalla pari päivää aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Parikin tuttua on verrannut Méxicoa New Yorkiin, eli tiedossa on hyvää ruokaa, kiinnostavia museoita, paljon historiaa, kulttuuria, elämää.

Antigua, Guatemala

Reissuesan matkablogin eka juttu on kirjoitettu helmikuussa 2007, ja blogi onkin melkoinen aarreaitta juttuja ympäri maailmaa. Kuva postauksesta: Antigua, Guatemala 6.-29.3.2013

Väli-Amerikasta lueskellessani Antiguan kaupunki Guatemalassa nousi usein suosikkina esiin. Vielä kun saatiin maailmanympärimatkalla olevan ystäväpariskuntamme (go-go-around-the-world) kanssa sovittua treffit kyseiseen kaupunkiin, niin kohde oli lyöty lukkoon. Meillä on ensin viikoksi vuokrattuna yhteinen kämppä keskustan tienoilta, jonka jälkeen meillä on vielä puolitoista viikkoa jäljellä. Vielä en tiedä pysymmekö koko ajan Antiguassa, vai suuntaammeko joksikin aikaa vaikka Lake Atitlanin tienoille. Ilmeisesti ainakin pääsiäisviikolla kannattaisi olla Antiguan tapahtumia ihmettelemässä.

Florida, USA

Stilettikorkokannan Ulla tarjoaa tirkistysluukun elämäänsä ja reissuihinsa, varsinkin Jenkkien suuntaan. Kuva postauksesta: Hyvästit Fort Lauderdalelle, matka jatkuu.

Atlantin risteilymme lähtee Miamista ja halvimmat lennot Guatemalasta löysin Fort Lauderdaleen. Mikäs sen parempi ajankohta siis pienelle Floridan turneelle? Lopulta pysähdys jää pihiydessäni vain kolmen yön mittaiseksi, sillä näin saatiin hyödynnettyä todella halvat lennot eikä mene sitten elämiseenkään niin paljon (Guatemala kun on aika lailla halvempi paikka kuin Florida…). Otamme saapuessamme vuokra-auton alle ja ajelemme Orlandon tienoille. Kennedy Space Center ja Universalin teemapuistosta löytyvä Harry Potter maailma ovat olleet toivelistalla jo pitkään, eli niihin siis. Muuta me ei tuossa ajassa kai ehditäkään, joten jää nuo Ullan kuvassa näkyvät biitsit kokematta. Mutta Tylyaho :D

Atlantin risteily

Travellover maailmalla Annikan omin sanoin, ei paketti- eikä reppumatkoja, vaan aikuisen, keskiluokkaisen seikkailuja. Kuva postauksesta: Satamilla on eroa.

Atlantin ylitys oli niin nappi kokemus, että pitäähän se tehdä uudestaan. Lähes täydellinen ympäristö tehokkaaseen työntekoon. Tällä kertaa ei valittu risteilyä pelkästään hinnan perusteella (edullista tämä on silti), vaan pysähdyskohteet painoivat vaa’assa eniten. Nassaussa Bahamalla varmaankin käydään vain etsimässä nettikahvila ja nauttimassa meren syleilystä. San Juanissa Puerto Ricossa pääsen näyttämään Antille vanhoja kulmia ja tapaamaan paikallisia kavereita pitkästä aikaa. Toivottavasti mahdollisimman moni on maisemissa tuona päivänä! Viimeinen pysähdys ennen varsinaista ylitystä on Philipsburghissa St. Maartenilla. Siellä ajattelimme käydä katsastamassa ainakin aivan lentokentän kiitoradan päässä sijaitsevan rannan, jossa voi kokea lentokoneiden ylilennon hyvinkin lähietäisyydeltä. Usemman meripäivän jälkeen pysähdymme vielä Ponta Delgadassa Azoreilla. Siellä käynnistä olen haaveillut jo pitkään, ja vaikka toiveena onkin ollut vähän pidempi aika kuin 10 tuntia, niin eiköhän siinäkin jo ensituntuma saada. Tietää sitten, haluaako palata pidemmäksi aikaa. Risteilyn päätesatama on Southampton Englannissa, mutta jatketaan sieltä saman tien muualle.

Andalusia, Espanja

Kinttupolulla blogin Tiinan elämään mahtuu paljon patikointia ja luontoa. Tänä talvena Tiina pakkasi kimpsut, kampsut ja kissat (ja miehensä) mukaan ja muutti joksikin aikaa Andalusiaan. Kuva postauksesta: Välimeren viehätys – IGTravelThursday.

Vanhempani ja siskoni perheineen ovat varanneet loman Andalusian rannoille juuri sille viikolle, jolla saavumme Eurooppaan. Ajateltiin käydä moikkaamassa ja samalla suorittaa varusteiden päivitysoperaatio. Lähinnä kylläkin lähettää tavaroita perheen matkassa takaisin Suomeen, jotta selvitään tätä seuraavasta etapista. Jos oikein hyvä äkkilähtöhinta löytyy, niin saatetaan jopa olla samassa hotellissa, mutta tämän hetkisillä hinnoilla menee meidän budjetista yli. Lomalla 100€/vrk/p.p. all-inclusivesta on ihan hyvä hinta, meidän taas pitää miettiä tätä normielämänä.

Camino de Santiago, Espanja

Remonttireissut blogi ei kerrokaan ihan tavallista Camino-tarinaa, vaan kirjoittaja yrittäjänä teki samalla töitä mobiilitoimistaan käsin. Kuva postauksesta: O Cebreiro – vuoristossa. Kuvan otti Kirsti Sergejeff.

Ja tässä meidän kevään yllätysmomentti: usean sadan kilsan pikkukävely Pohjois-Espanjassa! Ollaanhan me usein mietitty, että Camino de Santiagoa olisi kiva vaeltaa, mutta se on ollut enemmänkin sellainen tulevaisuuden haave. Nyt tajuttiin, että meillähän on just sopivasti kuukauden aukko suunnitelmissa. Googlettelin ja lueskelin, ja vaikuttaa suurin piirtein toteutettavalta yhdistää kävely työntekoon. Majapaikkoja on tiheästi, nettiyhteys löytyy monesta paikasta ja puhelimenkin kautta netti toimii suuren osan ajasta. Kävellään sitten vähän lyhyempiä pätkiä ja pidetään myös kokonaisia työpäiviä tarvittaessa. Asiaa helpottaa se, ettei meillä oli pakottavaa tarvetta päästä Santiagoon asti, mennään vaan mihin asti ehditään tuossa ajassa. Aloitetaan jotain Espanjan puolelta ranskalaista reittiä ja toivottavasti edetään ainakin 300 kilsaa.

Kesä Suomessa <3

Viimeistään juhannuksena palataan nauttimaan Suomen kesästä. Ystäviä, perhettä, mökkeilyä, piknikkejä puistossa. Ei millään malttaisi odottaa. – Jos joku muuten kaipaa talo/lemmikkivahtia kesäkuukausina, ota yhteyttä ja katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan! Myös kaikki kyläily- ja mökkeilykutsut on tervetulleita :)

Loppukesästä

Loppukesästä, siinä elokuun korvilla, tämän hetkinen ajatus on asua kuukauden verran jossakin Euroopan kaupungissa. Ollaan saatu vaihtoehdot rajattua kolmeen suosikkiin: Riikaan, Budapestiin ja Berliiniin. Kaikki nämä tarjoavat paljon tekemistä, mukavat puitteet ja suht edullisen elintason. Vaikea valinta! Tosin on olemassa pieni mahdollisuus, että ollaan työkuvioiden takia elokuukin joko Suomessa tai Tallinnassa…

Vaihtoehto 1: Riika, Latvia

Nellan Kaukokaipuu blogissa upeita valokuvia ja kaunista, mukaansatempaavaa tekstiä. Kuva postauksesta: Riika pelmenin kuorissa.

Riikassa on jotain kiehtovaa, vanhaa ja uutta, luksusta ja rosoisuutta. Viihtyisiä pikku kuppiloita, vanhan kaupungin kapeita mukulakivikatuja ja merenrantakin lyhyen bussimatkan päässä. Kuukausi näiden parissa olisi varmasti hyvä valinta.

Vaihtoehto 2: Berliini, Saksa

Lauran Urbaani viidakkoseikkailijatar blogissa seikkailuja maalla ja merellä, poissa tiuhaan tallatuilta poluilta ja aina fiiliksellä. Kuva postauksesta: Urbaanin viidakkoseikkailijattaren vinkit Berliiniin.

Viime kesänä vietimme kymmenen päivää Berliinissä, ja eihän se riittänyt mihinkään. Ihanan monipuolinen ja boheemi kaupunki, joka varsinkin kesäisin on täynnä seikkailuja. Berliini houkuttelee paljon muitakin diginomadeja, joten sieltä löytyisi myös samanhenkistä seuraa.

Vaihtoehto 3: Budapest, Unkari

Curious feetin Teean tapasin Playa del Carmenilla äkkilähtölomalla. Teea matkustaa paljon ja kirjoittaa kokemuksistaan mukavan maanläheisesti ja samalla informatiivisesti. Kuva postauksesta: Budapestin nähtävyydet.

Budapest on jo pitkään ollut yksi suosikkipaikkojani. Tunnen olevani siellä kuin kotonani, joten sinnehän se koti olisi hyvä sijoittaa kuukaudeksi. Elokuuhun osuisi myös sopivasti maailman paras festari Sziget, sekä muutaman tutun diginomadin vierailu kaupungissa.

Mitäs sanot, minkä itse valitsisit?

Syyskuu Suomessa

Tässä välissä palataan taas Suomeen. Jo parina vuonna ollaan vietetty syyskuussa aikaa mökin rauhassa työskennellen, Suomen syksyn väriloistoa ja sateen tuoksua fiilistellen. Tähän mennessä mökkeily on jäänyt muutamaan päivään, mutta tänä vuonna me toteutetaan meidän haave muutamasta viikosta. Kyllä.

Syksyllä Balkanille

Joskus syyskuun lopussa, lokakuun alussa lähdetään taas maailmalle. Mä haaveilen mun suosikkialueesta, Balkanista. Mahtavia maisemia, ihanan elämäntäyteisiä ihmisiä, maistuvaa ruokaa, edullista eloa ja viihtyisiä kaupunkeja.

Belgrad, Serbia

Panun matkat blogissa hienoilla valokuvilla höystettyjä juttuja Puolasta ja maailmalta. Kuva postauksesta: Belgradin yössä.

Olen käynyt Belgradissa muutamia kertoja, mutta aina vain päivän pari kerrallaan. Niin mielelläni viettäisin tuossa mukaansatempaavassa ja rennossa kaupungissa vähän pidempäänkin.

Bled, Slovenia

Millan ja Juhanan Pingviinimatkat blogi kaappaa mukaansa maailmalle, ihan kuin olisi itse messissä. Kuva postauksesta: Arkiston aarteita ja tulevaisuuden suunnitelmia: Slovenia – Bled.

Olen törmännyt muutamaan blogikirjoitukseen Slovenian Bledistä ja niiden seurauksena paikka on liimautunut kohdelistalleni. Sloveniassa olen käynyt vain pikaisesti Ljubljanassa, jonka muistan ihanan kylämäisenä pääkaupunkina. Sielläkin voisi käydä uudestaan.

Ateena, Kreikka

Inkan Archie gone Lebanonia on sitten mukava lukea, niin tuttavallisesti ja elämäniloisesti hän kirjoittaa. Kuva postauksesta: Askeleita Akropoliksella.

Ateenahan on melkein matkan varrella, joten lisäsin sen listalleni, kun kuulin tämän vuoden TBEX-matkabloggaajakonfan olevan siellä lokakuun lopussa. Ateenassa me ei olla kumpikaan vielä käyty, joten samalla tulisi paikattua aukko yleissivistyksessä. Tällaisille historiafriikeille siellä olisi paljon nähtävää, ja TBEX:in oheistapahtumat tarjoaisivat hyviä mahdollisuuksia kaupunkiin tutustumiseen.

Teneriffa, Espanja

Annan Tämä matka blogissa upeita kuvia ja yksityiskohtaisia, hauskoja juttuja. Kuva postauksesta: Teneriffa, Mascan mutkat ja yö banaaniplantaasilla

Ja vielä villi kortti sinne joulukuun paikkeille, siltä varalta, että Balkanilla alkaa paleltaa. Kanariansaaret ja niistä luultavimmin Teneriffa. Sopivan lähellä, mukavampi ilmasto, upeita vaellus- ja autoreittejä, pöydän täydeltä tapaksia ja suhteellisen edullinen hintataso.

Jouluksi kotiin

Kuten viime jouluna jo kirjoitin, jouluna aion olla perheeni parissa. Piste.

– – –
Tällaisia suunnitelmia meillä. Mexico City >> Antigua >> Florida >> Atlantin ylitys >> Andalusia >> Camino de Santiago >> Suomi >> Riika / Berliini / Budapest >> Suomi >> Balkan >> Teneriffa(?) >> Suomi. Katsotaan, miten sitten todellisuudessa menee :)
Kaikki kohdevinkit suunnitelmiimme liittyen ovat erittäin tervetulleita! Niin ja jos hyvin käy, niin ehkäpä osutaan samaan paikkaan samaan aikaan?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä