Vanha kaupunki on täynnä turisteja, niin Kolumbian muista osista kuin muualta maailmasta. Sitä niin sanottua “todellista” Kolumbiaa täältä onkin turha etsiä, kaikki on kaunista ja siloiteltua kuin satukirjasta. Mutta miksipä ei sitä voisi tällaisestakin välillä nauttia? Pitääkö kaiken aina ollakaan niin todellista?

Massiivisia kirkkoja, koristeellisia rakennuksia, huikean korkeita ovia ja siellä täällä oivaltavaa taidetta.

Cartagena sijaitsee Pohjois-Kolumbiassa, Karibianmeren rannalla. Kuten sijainnista voi olettaa, ilmasto on trooppisen hikinen ja miellyttävintä ulkona liikkuminen on aikaisin aamulla tai iltaisin. Aamulla saa harhailla kapeilla kaduilla ihan omassa rauhassaan, kun muut turistit nukkuvat vielä makoisasti ja paikalliset vasta heräilevät päivään. Iltaisin taas kaupunki virkoaa eloon, keräten ihmisiä aukioille tanssiesityksiä katselemaan, illallistamaan ja juomaan pulloittain myytävää rommia.

Auringonlaskun aikaan paras paikka on kaupunginmuuri, jolta voi ihailla auringon painumista meren taakse. Varakkaampi istahtaa kahvilaan oluelle, säästäväisempi ostaa tölkin katumyyjältä.

Autojen liikkumista on rajoitettu vanhan kaupungin alueella, joten kaduilla saa kulkea melko vapaasti. Turistien suosiossa olevia hevoskärryjä pitää tosin muistaa varoa, sillä kaikki kuskit eivät paljoa ympärilleen vilkuile. Muuten muurien sisäinen alue on vierailijallekin hyvin turvallinen, kunhan muistaa pitää tavaroistansa huolta pitkäkyntisten varalta.

Ja koska raha-asiat aina kiinnostavat, niin tähän loppuun vielä muutama esimerkki hinnoista (huhtikuun 2015 vaihtokurssin mukaan): Airbnb-huone 28€, lounassetti 8.000COP (~3€), illallinen 20.000COP (~8€) ja olut terassilla 2.500 (~1€). Nämä siis vanhassa kaupungissa, heti muurien ulkopuolelta löytyy vähän särmikkäämpää Kolumbiaa ja vielä edullisempia hintoja.

Joko Cartagena houkuttelee?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Reissun kohokohdista jo kirjoittelinkin, joten nyt ajattelin tarttua aiheeseen, joka varmasti myös kiinnostaa monia: mitä kuukauden roadtrip Kalifornian suunnalla oikein kustantaa? Lyhyesti sanottuna $171/152€ päivässä, sillä juuri sen verran meidän molempien kaikki kulut mukaan laskettuna käytimme. Tässä postauksessa kerron hieman tarkemmin mihin rahamme hupenivat ja annanpa vielä muutaman vinkinkin kaupan päälle.

Kaikki summat ovat kahdelle hengelle, ellei toisin mainita. Vaihtokurssina käytin reissumme aikaista kurssia eli $1 = 0,89€. Kurssihan on viime vuosina vaihdellut aika huomastikin ja tällä hetkellä ollaan meille aika epäedullisessa tilanteessa. 

Autonvuokra

Valitsimme standardiluokan auton eli sellaisen riittävän suuren ettei jää jalkoihin, mutta riittävän pienen, jotta sillä osaa vielä ajaa. Rentalcars.com:in (affiliate-linkki) kautta Alamolta varattu auto maksoi 617€ 26 vuorokaudelta eli noin 24€/pv. Palautuksesta toiseen paikkaan ei tullut lisämaksua vaikka noudimme auton San Franciscosta ja palautimme sen Las Vegasiin. Hintaan kuului perusvakuutukset ym. tarvittava. Koska tiesimme viettävämme aikaa kansallispuistoissa ym. syrjäisissä paikoissa, niin otimme vielä varmuuden vuoksi tienvarsipalvelun (n. $5/4€/pv) joka sitten pelastaisi meidät jos vaikka unohtaisimme avaimet autoon…

Bensa on Jenkeissä halpaa kuin saippua edelleen, vaikka paikalliset hinnannoususta valittavatkin. Meillä meni bensaan $158/143€ koko matkalla ja ajoimme kuitenkin lähemmäs 2000 mailia (~3200km). Arizonassa ja Nevadassa tankkaaminen oli Kaliforniaa edullisempaa.

Majoittuminen

Yleensä käytämme majoittumiseen Airbnb:tä. Tällä roadtripillä Airbnb-yöt jäivät kuitenkin vähiin, sillä siirryime paikasta toiseen päivän, parin välein ja silloin motellit tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Yleensä varasin majoitukset etukäteen kohde kerrallaan, eli yhteen paikkaan asetuttuamme etsin seuraavasta kohteesta Trip Advisorin ja Booking.com:in avulla halvimman “tarpeeksi hyvän” paikan (eli sellaisen jolla oli vähintään 7/10 pistettä tai TA:ssa 3+). Motelleista ei USA:ssa ole puutetta, joten olisi myös ollut mahdollista vain pysähtyä johonkin matkan varrella vastaan tulevaan. Halusin kuitenkin jonkinlaista varmuutta paikan mukavuudesta, enkä halunnut kiertää motellista toiseen sopivaa etsimässä.

Keskimäärin maksoimme huoneesta $58/52€ yöltä veroineen. Jos katsoo vain motelliöitä, niin keskiarvo oli $54/48€. Halvin majoituksemme oli $37/33€ Airbnb-huone La Quintassa ja kallein Hamlet Inn Solvangissa ($106/94€, tähän hintaan sai tosin polkupyörän lainaan ja mukaan 2-for-1 alennusvihkosen viinitiloille, joten paikka oli yksi suosikeistamme, (katso Booking.com:issa). Isot kaupungit olivat kalliimpia kuin pikkukylät.

San Franciscossa meillä ei ollut vielä autoa ja mielestäni hotellimme San Remo oli todellinen löytö ja varasinkin sen jo muutamaa kuukautta etukäteen. Se sijaitsi North Beachin mukavalla alueella kävelyetäisyyden päässä suurimmasta osasta nähtävyyksiä ja me maksoimme siististä huoneesta (jaetulla kylppärillä) $80/71€/yö (Booking.com). Las Vegasissa on arkipäivinä ihan huippuhyviä tarjouksia varsinkin viime hetkellä, mutta me osuimme sinne meille ennalta tuntemattomana vapaapäivänä ja maksoimme siksi $79/70€/yö, tämä tosin ihan viihtyisästä 4 tähden kasinohotellista Downtown Grand Fremont Streetin lähistöllä.

Motelleista suosikkini oli Sea Breeze Inn ($55/45€, Booking.com) San Simeonissa. Majapaikassa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä (eikä mitään vikaakaan heikkoa wifiä lukuunottamatta), mutta ne takapihalta meren yli aukeavat näkymät… Vau!

Olen Booking.comin kanta-asiakas, joten saan suurimmista osasta varauksia 10% alennusta normihinnasta. Näissä hinnoissa tuo alennus on siis huomioitu. Joskus käytän myös Hotels.com:ia, joilta saa aina yhden ilmaisen yön 10 maksetun jälkeen, mutta pidän enemmän Booking.com:in tavasta antaa alennus heti. – Nuo Booking.com-linkit parhaisiin majapaikkoihin ovat affiliate-linkkejä, joten jos varaat niiden kautta saan minäkin muutaman pennosen, vaikuttamatta sinun maksamaasi hintaan.

Näiden löytöjen ohella kaikki majapaikkamme olivat ihan hyviä: Islander Inn Santa Cruz, Sand Castle Inn Seaside (Monterey), Sandpiper Inn Morro Bay,  Lynwood Century Freeway Travelodge  Lynwood (Los Angeles, hieman rauhaton alue), Highlander Motel Williams ja Quality Inn Kingman.

Airbnb-paikoista aivan uskomaton San Diegon huoneemme ei ole enää palvelussa, sillä se oli vain väliaikaisesti tarjolla (kannatti tarttua tilaisuuteen, vaikka oltiinkin ekoja vieraita!). La Quintan paikkamme oli muuten tosi mukava, mutta isäntäpari riiteli viimeisenä yönä, joten en suosittele sitäkään tässä. San Clementen huoneemme sen sijaan oli tosi kiva, kävelymatkan päässä rannalta ja omistajat oikein avuliaita.

Ruokailut

Keskimäärin käytimme kahden hengen ruokailuihin päivässä $45/40€. Söimme melkein kaikki ateriamme ulkona ja joissakin majapaikoissa aamiainen kuului hintaan. Tosin kun kyse on motelliaamiaisesta eli tarjolla on sokerimuroja, pullapaahtoleipää ja muffinsseja, niin en ole varma kutsuisinko sitä aamiaiseksi…

Suosikkipaikkamme In-n-Out Burger on pikaruokamesta, josta saa maailman ehkä parhaat burgerit muutamalla dollarilla. Five Guys ja Shake Shack ovat myös loistavia burgeripaikkoja, vaikkakin jonkin verran kalliimpia kuin In-n-out. Pikaruokapaikat eivät Yhdysvalloista lopu ja valikoimaa riittää. Moottoriteiden varsilla on usein kyltit ennen liittymiä, joista voi tarkistaa mitä ruokapaikkoja (ja hotelleja & bensa-asemia) sieltä löytyy. Vinkkinä autoilijalle: kanastripsejä on helppo syödä ajellessa, siitä vain autokaistan kautta bucket matkustajan syliin ja eikun herkuttelemaan.

Kiinalaiset ravintolat ovat usein myös edullisia ja annokset niin isoja, että meille kahdelle riitti hyvin yksi $10/9€ take-away annos jaettavaksi. Perusdinerissa saa kaksi henkeä vatsan täyteen $25/23€. Kaliforniassa ei myöskään ole pulaa meksikolaisista ravintoloista. Ne saattavat usein näyttää hieman nukkavieruilta, mutta kaikki kokeilemamme tarjoilivat todella hyvää ruokaa edulliseen hintaan, parhaimmillaan söimme molemmat $10/9€.

Ruuan lisäksi käytimme alkoholiin noin $3/2,5€ päivässä, eli tästä voi päätellä, että meillä oli aika kuiva kuukausi. Viininmaistelu viinitilalla oli noin $10/9€ ja pienpanimo-olut baarissa $7/6€.

Muut kulut

Joku saattoi tästä jo kärppänä laskea, että muut kulumme olivat noin $25/22€ päivässä. Tähän sisältyi hieman shoppailua (REI-retkeily/urheilukauppa, pakollinen pysäkki joka reissulla!) sekä erilaisia aktiviteetteja. San Franciscossa osallistuimme kahdelle tippipohjaiselle kävelykierrokselle (SF Guides), Montereyssä tutustuimme akvaarioon ($40/37€ per hlö), kansallispuistoissa maksoimme automaksun (Joshua Tree $15/13€ ja Grand Canyon $25/23€, molemmat voimassa 7pv). Joissain paikoissa maksoimme parkkimaksuja, Las Vegasissa piti tietenkin pelailla jonkin verran ja Hooverin padolla osallistua kierrokselle ($15/13€ per hlö). Ja niin edelleen, joten kyllähän niistä kertyy kuluja, varsinkin kun ei Vegasistakaan tullut sitä jättipottia.

Roadtripillä kului rahaa paljon yli normaalin budjetimme (152€/pv vs. 80€/pv yhteensä kahdelle hengelle). Ja tämä yöpymällä motelleissa ja syömällä lähinnä pikaruokaa. Ei ole ihan halvin paikka matkustella tuo USA:n länsirannikko, mutta onneksi me olimme tähän varautuneet. Oli se kuitenkin sen verran eeppinen kokemus, että kannatti!

Mites sinun reissusi? Oletko käynyt Kaliforniassa ja miltä budjettisi näytti meihin verrattuna? Ja mitä hyviä vinkkejä sinä antaisit tällaiselle reissulle lähtijöille?

Haluatko lukea lisää? Täällä muita juttuja USA:sta.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Lähes kaikki tapaamani kuubalaiset tuntuvat olevan ylpeitä maastaan. Kuuban lippuja liehuu kaikkialla: parvekkeella, auton antennissa, ravintolan ikkunassa. Ongelmien olemassaolo toki tunnistetaan ja moni on innoissaan maan avautumisesta ja sen tuomista turistivirroista. – Tämä kuvan lippu, joka on ehkä suurin ikinä näkemäni, löytyy Havannan Vallankumousmuseon sisäpihalta.

Turistivirrat tuovat maahan rahaa ja monia kohteita on jo entisöity. Ihan turistikulmiltakin löytyy silti edelleen paljon rouheutta ja rappioromantiikkaa. Hylätyiltä näyttävät talot ovatkin täynnä elämää.

Turismi houkuttelee paikallisia keksimään erilaisia tienausmahdollisuuksia itselleen. Varsinkin Havannasta löytyy paljon huijareita, joten kaikkea ei kannata uskoa. Onneksi monet ovat tarttuneet rehellisimpiinkin hommiin, kuten tämä sikarin kanssa poseeraava vanha nainen. Tuossa kohtaa ilmeisesti monet pysähtyvät ottamaan kuvaa taloista, joten hän odottelee lähistöllä valmiina tarjoutumaan kuvattavaksi. Oli niin hieno poseeraus, että kyllä siitä mielellään vähän maksoi.

Havanna sijaitsee rannikolla ja kilometrejä pitkä rantakatu, Malecon. Se on suosittu paikka kävellä tai käydä autoajelulla, kiiltäväksi puunatulla jenkkiraudalla tietenkin. Paikallisia näkyy paljon myös kalastamassa, vavat kivikaiteeseen nojaten.

Kuuba on tunnettu huolella kunnossa pidetyistä vanhoista autoistaan. Nykyään tuntuu, että hienoimmat ovat turistitakseina. Ja vastoin ennakko-oletuksiani, maassa näkyy kulkupelejä vanhoista jenkkiraudoista Ladoihin ja ihan “normaaleihin” nykyautoihin. Myös pyörätaksit ja varsinkin maaseudulla hevoskyyti ovat suosittuja.

Viime vuosien aikana Kuuban ja varsinkin pääkaupunki Havannan ravintolatarjonta on räjähtänyt. Kun aiemmin oli kuulemma vaikea löytää mitään ruokaa majapaikkojen ulkopuolelta, niin nyt voi paikallisten herkkujen lisäksi nauttia helposti vaikka hyvää italialaistyyppistä pizzaa tai pienpanimon oluita.

Jos Havannasta on vaikea saada otetta , niin Trinidadin kaupunki muutaman tunnin bussimatkan päässä tarjoaa helpomman kosketuksen Kuubaan. Kaupungin keskusta on upeasti kunnostettu ja sopivan kompakti käveltäväksi. Havannassa niin selkeästi esillä oleva rähjäisyys puuttuu täältä, eikä peräänhuutelijoitakaan ole samassa määrin. Keskustan lukuisissa taidegallerioissa ja musiikkipaikoissa saa kulumaan vaikka monta päivää.

Trinidadin värikkäät talot ja mutkittelevat mukulakivikadut menevät suoraan sydämeen ja nostavat hymyn kasvoille. Kun pääkaduilta kääntyy muutaman korttelin verran, niin vastaan voi tulla vaikka mitä koirista hurjaa laukkaaviin hevosiin. Paikalliset elävät elämäänsä kaduilla, istuen kotiensa edessä jutellen ja dominoa pelaten.

Kaupunginmuseon tornista avautuu näkymät Trinidadin yli. Täältä näkee hyvällä säällä merelle asti ja samalla pääsee kurkistamaan elämään talojen sisäpihoilla. Usein rähjäisenkin julkisivun takaa löytyy huolella kunnossa pidetty koti.

Musiikilta Kuubassa ei voi välttyä, onneksi. Nämä herrat ovat ilmeisen tarkoin valinneet soittopisteensä mahdollisimman valokuvauksellisesta kohdasta. Vaikka musiikkikin on hyvää, niin luulen, että hattu täyttyy lähinnä valokuvaustipeistä.

Varaderon valkeat hiekat houkuttelevat turistilaumoja, mutta etelässä Sikojenlahdella pääsee nauttimaan merestä melkein omissa oloissaan. Aivan rannan vieressä kiemurteleva koralliriutta tarjoaa upeat puitteet sukeltajille ja ihan vaan snorkelinkin kanssa näkymät ovat ikimuistoiset.

Viikko Kuubassa oli vain pikainen maistiainen maasta. Mieleen jäivät värikkäät talot, musiikki, lämpimät ihmiset ja helteinen keli. Paljon jäi vielä pinnan alle, joten pitääpä pian palata takaisin vähän syvemmälle sukellukselle. Maan nettiyhteyksien tilanne kehittyy koko ajan, joten ehkä työskentelykin onnistuu helposti ensi kerralla ja voidaan ihmetellä maata pidempään.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jälleen tuplaviikkopostaus, tällä kertaa (teko)syynä Atlantinristeily ja hitaahko netti, joka ei pitänyt kuvatiedostojen siirtelystä.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sanoimme hyvästit uusille Coworkation-ystävillemme ja jätimme taaksemme Tierra Bomban saaren. Saari olisi mielellään pitänyt meitä siellä vielä hetken, sillä venematkalla mantereelle moottori pysähtyi tämän tästä. Olimme alun perin ajatelleet viettää saarella vielä viimeisenkin Cartagenan yömme, mutta kun keskiviikkoisen sateen katkaisemaa sähköä ei kuulunut takaisin, päätimme varmuuden vuoksi suunnata takaisin mantereelle.

Onneksi läppärissä oli vielä sen verran virtaa, että ehdin löytämään meille majapaikan yöksi. Muutenhan sitä olisi voinut kulkea ovelta ovelle kyselemässä, mutta yhdellä jalalla hyppien se ei houkuttanut. – Ai miksikö yhdellä jalalla? Lue edellisestä Tämä viikko 77: Coworkation Kolumbia –postauksesta. – Oli muutenkin yllättävän hankalaa löytää tietoa siitä montako kerrosta kussakin hotellissa on ja onko niissä hissiä. Lopulta varasin hotellin, joka näytti kuvassa ainakin 10-kerroksiselta, ajatellen, että siellä on pakko olla hissi. Ja olihan siellä! Kaupan päälle tuli kiva näkymä huoneesta.

Lentoretki Cartagenasta Floridan Fort Lauderdaleen oli ehkä elämäni helpoin. Heti kentällä minulta kysyttiin haluanko pyörätuolin ja siinä minua sitten kuskattiin jonojen ohi. Enpä ole USA:n rajatarkistuksestakaan ennen selvinnyt vartissa. Viime vuonna samaisella Fort Lauderdalen kentällä jonotettiin melkein kaksi tuntia. En olisi ilman tuota pyörätuolia kyllä selvinnytkään, sen verran kävelyä ja jonossa seisoskelua olisi ollut tiedossa. Silti, jos olisin saanut valita, mieluummin ehjä polvi kuin nopeat rajamuodollisuudet.

Fort Lauderdalessa haettiin alle vuokra-auto ja hurautettiin saman tien muutama tunti etelään päin. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli kävellä monta reittiä Evergladesin kansallispuistossa ja nukkua siellä yö autossa. Jalkavammaisena ei pitkistä kävelyistä tullut mitään, eikä autossa nukkuminenkaan tuntunut hyvältä idealta. Majapaikka vaihtui hotelliksi ja muuten mietin, että onko meidän edes järkeä mennä kansallispuistoon vai olisiko parempi keksiä jotain muuta. Vierailijakeskuksessa meidät onneksi vinkattiin veneretkelle sekä muutamalle lyhyelle kävelyreitille, niin pääsimme kuin pääsimmekin puistoon tutustumaan. Vielä kun ostin aamulla kaupasta sekä polvituen että kävelykepin, niin liikkuminenkin onnistui paremmin.

Mainittu veneretki kulki suola- ja murtovedessä rannikolta sisämaan järville päin. Heti alussa bongasimme harvinaisen krokotiilin, mutta paljon muita eläimiä emme sitten nähneetkään. Manaatitkaan eivät halunneet näyttäytyä meille. Alueen kasveista ja puista opimme paljon, samoin alueen vallanneesta vieraslajista: burman pythonista. Aiemmin oli mahdollista pitää näitä isoja käärmeitä lemmikkeinä ja monet niistä päätyivät Evergladesin soille. Pääsivät karkuun joko vahingossa tai sitten tarkoituksella, kun omistajat kokivat liian isoksi kasvaneen käärmeen hankalaksi. Karkulaiset viihtyivät ilmeisen hyvin Evergladesissä ja nyt niitä on alueella arvioiden mukaan yli satatuhatta sotkemassa paikallista ekosysteemiä. Yhtäkään emme tosin nähneet.

Enemmän eläimiä näkyi Anhinga-polulla aivan puiston porttien lähistöllä. Alligaattoreita, pelottomia lintuja, isoja heinäsirkkoja sekä monenvärisiä liskoja. Ja mukavan monta penkkiä ripoteltuna polun varteen, jotta pääsin levähtämään vähän väliä. Tämä on ehkä yksi Evergladesin suosituimmista poluista, eikä suotta!

Paluumatka Fort Lauderdaleen sunnuntai-aamuna sujui liikenneruuhkaa laskematta sujuvasti. Satamassa sain taas pyörätuolikyydin, vaikka tällä kertaa ei jonoja ollutkaan. En vieläkään ymmärrä miten Royal Caribbean sen tekee, mutta jotenkin he chekkaavat sisään yli 5000 matkustajaa parissa tunnissa ilman jonoja.

Ja kyllä, luit oikein, yli 5000 matkustajaa, sillä olimme astuneet sisään maailman suurimmalle risteilyalukselle Allurelle! Sillä kuluisikin sitten seuraavat 9 päivää Atlantia ylittäessä ennen pysähdystä Malagassa.

9 päivää laivalla yhteenmenoon voi kuulostaa paljolta, mutta Allurella on paljon tekemistä. Itse en tosin voinut tuon polven kanssa kokeilla esimerksiksi ziplinea tai surffisimulaattoria. Lukemattomat tanssitunnitkin jäi välistä ja katselin vaan kateellisena vierestä muiden menoa. Karuselliin onneksi pääsivät tällaiset liikuntarajoitteisetkin.

Vaikka laiva on suuri, tai ehkä juuri siksi, sieltä löytyy monta erilaista pikkupaikkaa. Esimerkiksi lounaalle voi mennä valkoisten pöytäliinojen a la carteen, monipuoliseen buffetiin, puiston kahvilaan salaatille, tai sitten voi vaan napata hodarin boardwalkilta.

Illallisseura oli jälleen hyvin mielenkiintoista. Useimpina iltoina menimme a la carte -ravintolaan ja valitsimme jaetun pöydän. Näin saimme aina uutta juttuseuraa. Paljon reissaavia eläkeläisiä, monen monta teksasilaista kehumassa osavaltionsa villejä kevätkukkasia sekä yksi hyvinkin humalainen täti, joka ei muistanut mitään keskusteluista. Saimme tämän viimeksi mainitun tädin kanssa vietetyn illallisen aikana vastata varmasti lähelle kymmenen kertaa kysymykseen mistä olemme kotoisin ja kuulla aina saman ihmettelyn siitä, miten pitkä matka Suomesta on…

Töitä teimme vuorotellen shamppanjabaarin pehmeillä nojatuoleilla, yökerhon aamupäiväisessä hiljaisuudessa, kahvilan pöydässä, ulkona aurinkokannen lepotuoleissa ja pianobaarin sohvilla. Iltaisin oli viihdettä Broadway-show Chicagosta jäätanssiin ja jazz-kapakan livebändistä vesishown akrobaatteihin. Aika huiseja kaikki!

Tällä kertaa meillä oli käytössä rajaton nettikin. Nopea se ei ollut missään vaiheessa ja hirmukalliskin se oli ($240 2 laitetta 12 päivää), mutta toimi oikeastaan koko ajan! Pysyimme siis yhteydessä ulkomaailmaan koko ajan ja saimme ihan ”normaalejakin” töitä tehtyä. Aiemmilla ylityksillähän me olemme keränneet ylitysajaksi töitä joita olemme voineet tehdä ilman nettiä.

Töiden parissa kuluikin paljon aikaa tällä risteilyllä, kun ei vienyt tanssitunnit ym. aktiviteetit aikaa… Muun ohessa saimme ensimmäisen Android-appsimme julkaisukuntoon (siitä lisää ensi viikolla!) ja pari muuta melko pitkälle.

Toisen viikon keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen satamapäivä laivan pysähtyessä Malagaan. Mekin kävimme kaupungilla kävelemässä ja juomassa kahvit, tuliaisostoksilla turistirysissä ja etsimässä Lushin liikettä (shampoo-pala loppui, tarvitsemme pikaisesti uuden!). Malagassa oli mukavasti istuinpaikkoja siellä täällä, niin sain aina välillä lepuutettua jalkaani ja selvisin näin useamman kilometrin kävelystä.

Sellainen kaksiviikkoinen takana. Seuraavaksi pari päivää Barcelonassa ennen Suomeen lentämistä. – Jos muuten kaipaat talo/eläinvahtia kesällä, niin ota yhteyttä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Santa Cruzin rantakallioita kiertelee kilometrien mittainen kävelytie. Sen varrella oli hyvä bongata surffareita ja muita paikallisasukkaita, sekä ihan mahtava auringonlasku.

Montereyn akvaario on maailmankuulu, eikä syyttä. Vaeltelu laajassa meduusanäyttelyssä oli kuin kävely avaruuden olioiden joukossa. Ulkona taas pääsi seuraamaan saukkojen leikkiä sekä aaltojen hypnotisoivaa liikettä ranta-altaassa.

Point Lobos State Natural Reservin jylhillä rantakallioilla pääsi paraatipaikalle seuraamaan merileijonien elämää. Hyvällä tuurilla paikalla voi bongata myös valaita. Kannattaa myös tarkistaa puistonvartijoiden pitämien kierrosten aikataulut, niillä voi oppia paljon uutta ja mielenkiintoista!

Upein ajopätkä oli Big Surina tunnettu lähes asumaton ja jylhä osio valtatie ykköstä. Pysähdyksien kera saimme kulumaan täällä koko päivän. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin viettänyt täällä useamman päivän luonnonpuistoissa kierrellen ja kaikille tien varren näköalapisteille pysähtyen.

Big Surin vaiheilta löysimme myös Andrew Molera State Parkin ja villin hiekkarannan. Rannalle pääsy vaati kahlauksen jäätävän kylmän puron yli sekä noin kilometrin kävelyn, joten saimme olla siellä lähes kahdestaan muutamaa aalloilla kelluvaa surffaria lukuunottamatta.

San Simeonin majapaikkamme (Seabreeze Inn) sijaitsi aivan meren lähellä, autiopaikalla Tyynenmeren upeita auringonlaskuja ajatellen!

Hearstin linnaa oli meille suositellut niin moni, ettei sitä voinut jättää välistä tuntuvasta sisäänpääsymaksusta ($25) huolimatta. Ja olihan se, yltäkylläisyyden ihmemaa.

Solvangin leffakulisseilla näyttävässä symppiskylässä otimme pyörät allemme ja katsastimme muutaman viinitilan lähimailla. Aurinkoinen iltapäivä ja maukkaat viinimaistiaiset oli kieltämättä voittajayhdistelmä.

Saapuminen Santa Monican rannalle LA:n kulmille oli paluu suurkaupungin sykkeeseen. Mutta sellaisen rennon ja aurinkoisen suurkaupungin, jonka rantakadulla pyöräilee naisia kukkamekoissa ja vieressä nuorisoryhmä tasapainoilee taidokkaasti slacklinella.

Griffithin observatorioon on tunkua auringolaskun aikaan, joten siellä kannattaa joko olla hyvin ajoissa tai varautua kävelemään. Välistä sitä ei kuitenkaan kannata jättää, sillä näkymä kaupungin yli on upea taivaan vaihtaessa väriä ja hiljalleen pimentyessä värivalojen mereksi.

San Diegossa meillä on käytössämme ehkä tähän mennessä mukavin ja hulppein Airbnb-talo (tai siis huone siitä). Usvainen kanjoni auringon hiljalleen noustessa ja loikoilu terassin riippumatossa iltapäivän lämmössä…

San Juan Capistranon lähetysasema vei löytöretkelle alueen historiaan, samalla hurmaten vehreällä sisäpihallaan, jossa värikkäät kalat uiskentelivat suihkulähteessä ja perhoset lentelivät ympärillä.

Päiväretkemme Joshua Treen kansallispuiston halki oli ensimmäisiä kokemuksiani aavikosta. Vaikka kaikki näyttää aluksi karulta, niin siellähän on elämää ja värejä vaikka miten! Muutaman kilometrin mittaisilla kävelypoluilla sai hyvän ensikäsityksen puiston erilaisista osioista.

Lisää Kalifornia-fiilistelyä näissä postauksissa: Tmä viikko 66, Tämä viikko 67 ja Tämä viikko 68.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Meillä on ollut tapana sanoa, että on se ihmeellistä miten meillä on niin hyvä tuuri reissussa, ettei koskaan tapahdu mitään oikeasti ikävää. No tällä viikolla saatiinkin sitten pieniä lovia tuohon tuuriin…

Koko viikko kului Coworkation tapaamisessa Tierra Bomban saarella, aivan Cartagenan edustalla. Heräsimme aikaisin ja aloitimme päivän joogalla (johon tosin en loppupäivinä osallistunut, syy selviää tuolla alempana). Sitten oli vuorossa aamu-uinti, suihku ja aamiainen terassilla “päivän kysymyksen” parissa. Loppuosat päivistä täyttyivätkin sitten työnteosta, työpajoista ja opiskelusta. Työpäivä päättyi auringonlaskujoogaan ja sen jälkeen vuorossa olikin enää illallinen ja keskustelut. Useimmiten päädyimme nukkumaan jo hyvin aikaisin, koska aamulla uni loppui jo kuuden aikaan.

Meitä oli koolla aika pieni porukka, mutta varmaankin myös tästä johtuen ilmapiiri oli ihanan turvallinen, avoin ja kannustava. Mukavia ihmisiä ja niin mielenkiintoisia keskusteluita. Kirjoittelen varmaankin tästä Coworkation kokemuksesta vielä enemmän ihan erillisessä jutussa.

Mutta nyt niihin hieman ikävimpiin juttuihin tällä viikolla.

Perjantaina vietimme mukavaa iltaa pelaten mm. pullonpyöritystä ja itse muokkaamaamme pantomiimi-alias-peliä. Vatsa ihan kipeytyi hihityksestä ja muutama olutpullokin tyhjeni. Yhden aikaan yöllä kömmimme nukkumaan, tai se oli ainakin aikomuksemme, kunnes avasimme huoneemme oven ja vastassa olikin uima-allas.

Kylppärin hana oli aiemmin päivällä korjattu ja kaikki ei ilmeisesti ollutkaan mennyt ihan putkeen, sillä putken liitos oli nyt ratkennut ja vettä suihkusi huoneeseen. Onneksi meillä ei ollut mitään hajoavaa lattialla. Ja onneksi meillä oli apua, sillä yhteistuumin saimme vuodon tukittua ja huoneen kuivattua alta aikayksikön. Osa kyykki lattialla syvien lautasten kanssa kauhomassa vettä saaveihin, joku kiipesi katolle sulkemaan veden koko talosta ja yksi istui peukalo vesiputkessa vuotoa tukkimassa. Tilanne lähinnä huvitti kaikkia siinä vaiheessa, olihan alla jo valmiiksi naurunäytteinen ilta.

Seuraavana päivänä saapui korjaaja ja saimme samalla vedenkin takaisin taloon. Ei siis lopulta sen isompi kommellus, oikeastaan vaan hauska tarina kerrottavaksi.

Maanantaina kävi sitten se isompi epäonni. Aamu oli kuuma ja rannalla joogatessa hiki virtasi jo seitsemän aikaan. Keho väsyneenä en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota liikkeisiini ja yhtäkkiä istuinkin maassa ja huusin kovaa kivusta. Polvilumpioni oli plumsahtanut pois kuopastaan ja oli nyt polven ulkopuolella. Sattui muuten aika kovaa. Onneksi sain itseni pidettyä jossain määrin rauhallisena ja Antti samoin ja saimme ojennettua jalkani suoraksi näin pakottaen lumpion takaisin paikoilleen.

Minulle on käynyt näin muutaman kerran aiemminkin, mutta lapsuudessa ja silloin lumpio on vain käväissyt paikoiltaan. Näillä kerroilla olen parantunut muutamassa päivässä. Tässä iässä keho ei ilmeisesti ihan niin nopeasti toivu ja olihan se lumpio pois paikoiltaan jonkin aikaa venyttäen kiinnikkeitä. Summasummarum, seuraavina päivinä en paljoakaan kävellyt vaan jouduin turvautumaan muiden apuun hyppiessäni yhdellä jalalla eteenpäin. Keskiviikkona pystyin jo hieman nilkuttamaan, mutta tarvitsin edelleen tukea, varsinkin pienenkin rappusen edessä. Maailmani siis pienentyi kattamaan lähinnä ulkotoimistomme ja oman huoneeni. Olo oli varmaan aika sama kuin tuon ylemmän kuvan merenneidolla olisi kuivalla maalla.

Sairaalaan en mennyt, sillä ajatus rannalle raahautumisesta ja pikkuveneeseen kipuamisesta ei oikein innostanut, kun pienikin jalan liike sattui. Ja koska polvi on aiemmin parantunut itsestään nopeasti, niin ajattelin, että katson hetken miten käy. Googletinkin asiaa ja yleinen ohje näyttää olevan tukea polvi (ei kipsillä vaan esim. joustositeellä) ja välttää laittamasta painoa sille muutaman viikon ajan. Antin lääkäriäitikin oli samaa mieltä.

Kyynärsauvat olisi kyllä ollut hyvä käydä hakemassa, sillä nyt jalalle tulee väkisinkin laitettua painoa. Perjantaina on edessä lento Floridaan ja kävelymatkat lentokentillä voi olla aika pitkiä. Loputon jonotus yhdellä jalalla seisten ahdistaa jo valmiiksi. Toivottavasti saan jonkinlaista apua kentällä ja pääsen ehkä jopa pidempien jonojen ohi. Kerron ensi viikolla miten kävi…

Kolmas epäonni viikolla oli keskiviikkoinen sadekuuro, joka katkaisi sähköt saarelta. Meille asti korjaustyöt eivät ainakaan seuraavaan päivään mennessä ehtineet eikä majapaikalla ollut kuin minigeneraattori aivan välttämättömien asioiden hoitoon. Työnteko loppui siis läppärin ja wifi-lähettimen virran tyhjentyessä ja yö oli aika kuuman kostea ilman tuuletinta. Toisaalta illanvietto terassilla lyhtyjen valossa oli oikein tunnelmallinen :)

Seuraavaksi edessä pikapysähdys Floridassa ja sen jälkeen maailman suurimmalla risteilyaluksella Atlantin yli!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Työntäyteinen viikko Cartagenassa takana. Eipä tullut liikuttua vanhaa kaupunkia pidemmälle, mutta sielläkin riitti paljon nähtävää ja fiilisteltävää. Useampana iltana suunnattiin kaupunginmuurille meren äärelle auringonlaskun aikaan. Siellä on kiva mutta kallis kahvila, joten nuukampi ostaa virvokkeensa katumyyjiltä ja istahtaa muurin päälle. Näkymät on samat :)

Pääsiäisviikonloppu näkyi myös Cartagenassa, varsinkin iltaisin kaduilla ja aukioilla oli väkeä ihan tungokseksi asti. Onneksi me olemme yleensä liikkeellä paikallisesta näkökulmasta niin aikaisin, että paikan saaminen ravintolasta tai terassilta ei ollut ongelma.

Antti otti tavakseen herätä aikaisin ja käydä kävelyllä ennen kuin auringonpaahde kävi ylivoimaiseksi. Yhtenä aamuna minäkin sain itseni ylös sängystä ennen seiskaa ja ehdin mukaan. Tyhjiltä kaduilta sai hienoja kuvia. On täällä vaan niin upeita vanhoja ja värikkäitä taloja huolella kunnostettuina! Yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen ikinä käynyt.

Ruokalöytöjä emme ole täällä sen kummemmin tehneet, kaikki on ollut ihan hyvää, muttei mitään maailmaa mullistavaa. Parasta on ollut Girasoles-ravintolan vegelounas. Eikä se Hard Rock Cafe:n hampparikaan huono ollut, vaikkei se millään tavalla kolumbialainen kokemus ollutkaan. Meksikon kulinaristisen ihmemaailman jälkeen kolumbialainen ruoka on aika mitäänsanomatonta. Juomapuolelta on pakko mainita ihanat tuoreista hedelmistä tehdyt mehut, joista en saa tarpeekseni. Mielenkiintoinen on myös paikallinen tapa tilata drinkkien sijasta pöytään jaettavaksi rommipullo lisukkeineen (limupullo, jäitä ja sitruunanpalasia).

Tiistaina pakkasimme jälleen kamamme, mutta tällä kertaa siirryimme vain muutaman kilometrin läheiselle Tierra Bomban saarelle. Aika uskomaton fiilis olla trooppisella paratiisisaarella, kun turkoosin merenkaistaleen toisella puolella kohoaa Cartagenan siluetti. Varsinkin illan pimeydessä näky on vaikuttava.

Tulimme tänne saarelle 10 päiväksi Coworkation-tapaamiseen muiden nomadien kanssa. Meillä on sekä yhteistä ohjelmaa että hyvin aikaa työskennellä omien juttujemme parissa. Tässä tapaamisessa erikoisjuttu on jooga, jota meillä on sekä aikaisin aamulla meren rannalla että illan hämärtyessä takapihan puiden varjossa. Näin paljoon liikuntaan tottumattomat lihakseni ovat hyvinkin kipeinä, mutta jo muutamassa päivässä olen myös huomannut edistyneeni. Rantahiekalla joogaaminen tuo omat haasteensa tasapainon suhteen, mutta mikäs sen mukavampaa kuin pulahtaa aaltojen syleilyyn tunnin hikoilun jälkeen.

Toimistoni on lähipäivinä näyttänyt tältä, ja kyllä, kissa kuuluu vakiovarustukseen!

Täällä työparatiisissa vielä seuraavakin viikko. En valita.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä kertaa poikkeuksellisesti kaksi viikkoa yhden hinnalla, sillä viime viikon vietimme Kuubassa netittömällä lomalla. Tai vilkaisin minä kerran mailiboksiani. Ihan vaan nopeasti tarkistaakseni, ettei maailma ollut kaatunut. Ei ollut. Ja olipa kyllä virkistävää viettää viikko ilman sosiaalista mediaa ja sähköposteja. Siinä vasta tajusin kuinka paljon ne aikaani normaalisti vievätkään.

Mutta palataanpa ensin torstaihin kahden viikon taakse ja viimeiseen päiväämme Sayulitassa. Vielä kerran katkarapucevicheä kulman kojusta, oluelle naapurin kanssa, rannalle katsomaan auringonlaskua vesisateesta huolimatta. Kotiin palatessa makkarin seinältä löytyi iso karvainen hämähäkki ja me kutsuimme naapurin tytön apuun. Ei se ole myrkyllinen, kertoi tyttö ajaessaan hämähäkin karkuun harjanvarrella. Ne syövät hyttysiä ja muita hyönteisiä, joten on oikeastaan ihan hyvä, että niitä löytyy ympäriltä. Olin silti aika onnellinen siitä, että tämä tapahtui vasta viimeisenä iltana.

Perjantaina lensimme México Cityyn. Laskeuduimme ilmeisesti juuri maanjäristyksen aikaan, mutten tuntenut mitään. Saattoi tosin olla, että olimme h-hetkellä vielä ilmassa. Tämä oli toinen pikavisiittimme Méxicoon: viime vuonna teimme vastaavan parin yön pysähdyksen. Tällä kertaa yövyimme meksikolais-saksalaisen ystäväpariskuntamme luona Condesan trendikkäässä kaupunginosassa. Työsuhdeasunnossa oli paljon tilaa ja kattoterassilta avautui näkymä kahteen suuntaan kaupungin yli.

Siellä asunnossa me sitten vietimmekin suurin osa ajasta rentoutuen, joko leffascreenin edessä tai olohuoneen sohvilla jutellen. Muutaman kerran päivässä kävimme puistossa kävelyttämässä pariskunnan uutta koiraa. Se oli löytökoira ja vielä “koeajalla” mutta en yhtään epäile ettei se jäisi heille pysyvästi. Lisäksi kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa (jatkan kalansyöntiharjoituksiani!), runsaalla aamiaisella hyvin hitaan palvelun leipomossa, sekä katutacoilla herkuttelemassa.

Sunnuntaina etsiydyimme taksitolpalle aikaan, jolloin muut kadullaliikkujat olivat lähinnä baarista kotiin palaajia. Kentällä kaikki meni helposti ja oli kiva huomata, miten kommunikointi espanjaksi sujuu jo hieman paremmin. Tosin meidän edellämme Kuuban turistikortteja jonottamassa oli kiinalaispariskunta, joka ei puhunut englantia eikä espanjaa, mutta ilmeisen menestyneesti hekin reissun päällä olivat.

Kuubassa meitä oli vastassa trooppisen kuuma ja kostea keli sekä pienen haahuilun jälkeen löytynyt kuskimme. – Kuubassa matkustaessa on hyvä sopia joku hakemaan sinut kentältä/bussiasemalta ja viemään varaamaasi majapaikkaan, silloin ei tarvitse taistella kaikenlaisten sählärien kanssa.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen kolmen yön majoituksen Havannassa Casa Particularissa, eli paikallisten vuokraamassa huoneessa. Varauksen voi tehdä netissä (ks. Cuba Junky. Myös Airbnb aloitti juuri Kuubassa ja välittää juurikin näitä Casa Particulareja.) Jatkovaraukset hoituvat näiden Casa Particularsien kautta, meidänkin Havannan isäntä neuvoi meitä suunnitelmissamme, soitti tutuilleen ja hoiti meille majoituksen ja vastaanottajan bussiasemalle.

Ensivaikutelma Havannasta oli likainen ja kulunut, vanhan keskustan kaduista suuri osa oli revitty auki putkitöitä varten. Pari päivää kaupungin kaduilla, värikkäiden siirtomaa-aikaisten talojen ja kunnostettujen vuosikymmeniä vanhojen autojen parissa, lattarimusiikin soidessa sai ajatukset kuitenkin muuttumaan. Havanna sai valtaansa hitaasti mutta vahvasti ja lopulta olin ihan myyty eläväiselle kaupungille. “Hola Amigos” -huudot ja lukemattomat myyntipuheet menivät jo toisesta korvasta ulos eikä niihin kiinnittänyt enää huomiota.

Me söimme paljon, hieman vaihtelevalla menestyksellä ja joimme jonkin verran, paremmalla menestyksellä. Hemingwaysin suosikkijuoma Daiquiri oli yleensä varma valinta, samoin kuin Mojito. Antin yrittäessä kerran tilata Cuba Libren tarjoilija totesi, että “olet nyt Kuubassa, ota jotain paikallista”.

Kuuntelimme bändien soitantaa kaduilla ja baareissa, uskaltauduimme tanssimaan hieman salsaa muiden turistien joukossa. Kävimme parissa historian museossa ja yritimme päästä Kuubalaisen taiteen museoon, joka olikin suljettu tuntemattomaksi ajaksi “vedenpuutteen vuoksi”. Kävelimme Maleconin rantakatua auringonpaisteessa aaltojen pärskeissä ja vuokrasimme päivän päätteeksi avoauton kuskeineen tunniksi. – Alla olevan kuvan auto ei liity tapaukseen, vaikka omalla tavallaan hieno onkin.

Havannasta matka jatkui Trinidadiin. Bussiasemalla selvisi, että aikataulut olivat muuttuneet ja seuraava bussi lähtisi reilun kolmen tunnin päästä. Onneksi paikalta löytyi pari kohtalontoveria ja saimme jaettua taksin (“publico”) suurinpiirtein bussilipun hinnalla. Kuskillamme oli raskas kaasujalka ja reilun viiden tunnin matka taittui kolmessa tunnissa. Välillä vähän jännitti maaseudun pikkuteillä viilettäessämme.

Trinidad oli varsinainen postikorttikaupunki. Kunnostetut, värikkäät siirtomaa-ajan talot, kaduilla kulkevat hevoskärryt ja vanhan keskustan autoilta suljetut mukulakivikadut kuljettivat sata vuotta taaksepäin.

Emme tehneet kaupungissa mitään sen ihmeempää, kävelimme vain ympäriinsä. Antin kamera oli ahkerassa käytössä. Välillä pysähdyimme syömään, kahvittelemaan, oluelle tai ihan vaan puistoon istuskelemaan.

Vanhassa kaupungissa joka toinen liike tuntui olevan taidegalleria ja niissä saimmekin kulumaan monta tuntia. Muutama taulu päätyi rinkkaan mukaan, vaikka kovin isoja emme saakaan mukana kuljetettua. Yksi uniikkiteos (suurin osa myynnistä olevista on kopioita tunnetuista kuubalaisista maalauksista) jäi kaihertelemaan mieltä, mutta sitä olisi pitänyt kantaa koko loppureissu erillisenä pakettina. Ensi kerralla sitten.

Päivät olivat tuskaisen kuumia ja me yleensä palasimmekin huoneemme viileyteen lueskelemaan niiksi tunneiksi jolloin varjot puuttuivat kaduilta. Iltaisin oli mukavasti hieman viileämpää ja juuri sopiva hetki ostaa muovimukillinen mojitoa katukojusta ja istahtaa pääaukion rappusille muiden matkaajien seuraan. Lähikuppilasta kantautui musiikki ja ohikulkijoita sekä leikkisiä katukoiria oli mukava tarkailla.

Majapaikkamme emäntä oli töissä kaupunginmuseossa ja kävimme siellä hänen suosituksestaan. Museon kokoelmissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta itse rakennus ja varsinkin sen tornista aukeavat näkymät olivat ehdottomasti parin euron arvoisia!

Trinidadista jatkoimme Playa Gironin pikkukylään, jonne meidät houkutteli lupaus hyvistä sukellus- ja snorklausvesistä. Ja niitähän löytyi! Täällä koralliriutta on vain muutaman kymmenen metrin päässä rannalta ja sukeltamaan pääsee ilman venekyytiä. Upeat oli näkymät, kertoi Antti veden alta palatessaan ja maksoi samantien toisen sukelluksen siihen perään. Minä puolestani vuokrasin snorklauskamat ja uiskentelin omassa rauhassani värikkäiden kalojen ja korallien seassa. Oli se vaan kivaa ja harmittaakin, että meille jäi lopulta bussiaikataulujen vuoksi vain tämä yksi kokonainen päivä aikaa täällä.

Majapaikkamme Playa Gironilla oli mukavin Kuuban kodeistamme ja emäntä ihanan kärsivällinen meille espanjaksi jutellessaan. Kylässä on pari ruokapaikkaa, mutta me söimme kaikki ateriamme majapaikassamme. Oikein hyvää ruokaa, eikä hinnalla pilattua. Vai mitä sanotte kokonaisesta hummerista kymmenellä eurolla?

Paluumatkaan Havannaan meiltä meni melkein kokonainen päivä, sillä bussi kiersi Varaderon kautta. Ollaan siis nähty vilaukselta myös Varaderon kuuluisat turistirannat ja täytyy myöntää, että aika upealta valkoinen hiekka ja turkoosi meri siellä näytti. Havannaan saavuimme alkuillasta ja kävimme illallisella 5Esquinas-italialaisravintolassa, joka oli jäänyt mieleen aiemmasta käynnistä. Sen jälkeen vielä vähän vaeltelua vanhan kaupungin kaduilla ja terassipysähdys.

Maanantaina soi kello aamulla varttia yli viisi ja kahden taksimatkan, kolmen lennon ja 14 tunnin jälkeen saavuimme Kolumbiaan Cartagenaan. Matkasta väsyneinä päädyimme epävirallisen taksin kyytiin ennen kuin hälytyskellot soivat, että Kolumbiassa se ei ehkä ole paras idea. Selvisimme kuitenkin ongelmitta perille, mitä nyt kuski pyysi enemmän rahaa kuin oli sovittu. Airbnb-huoneemmekin löytyi helposti ja mukava omistaja antoi meille vinon pinon vinkkejä kaupunkiin.

Arvata varmaan saattaa, että viikon nettipimennon jälkeen muutama päivä meni aika tiukasti koneen ääressä. Kämpästä olemme poistuneet lähinnä ruokailemaan. Iltaisin olemme kierrelleet hieman enemmän vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla.

Cartagena on aika samanlainen kuin Trinidad Kuubassa, tosin paremmassa kunnossa, trendikkäämpi ja mainoksilla höystetty. Värikästä, kaunista ja eläväistä. Keskiviikkona löysimme Getsemanin alueelta aukion, jonka reunoilla turistit ja paikalliset istuvat vierivieressä ja keskellä lapset potkivat jalkapalloa. Elämä on mukavaa.

Vielä muutama päivä täällä Cartagenan kaupungissa ja sitten siirrymmekin läheiselle saarelle muiden diginomadien kanssa Coworkation-tapaamiseen.

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Joko me oltiin täällä kuukausi? Toisaalta osaan tilata lounaani lähipaikastamme ruokalistaan vilkaisematta, tiedän minkä verran rahaa pitää varata mukaan pyykkejä hakiessa ja mistä löytyy paras jazz-bändi perjantaisin, mutta toisaalta niin paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä. Edes naapurikylässä San Panchossa ei tullut käytyä, vaikka sinne olisi päässyt bussilla vartissa. Aina sama juttu: kun aikaa on enemmän, niin aktiviteetteja siirtää eteenpäin. Koska aikaahan on, kunnes yllättäen sitä ei enää olekaan.

Tällä viikolla ollaankin ruksittu monta tämä-pitää-vielä-tehdä juttua listalta. Torstaina emme palanneetkaan heti illallisen jälkeen kotiin vaan jatkoimme baariin paikallista bändiä kuuntelemaan. Hyvin soittivat ja rock-coverit houkuttelivat tähtitaivaan alle tanssilattialle useammaksi tunniksi.

Lauantaina heittäydyimme täysin turisteiksi ja osallistuimme koko päivän mittaiselle laivaretkelle Marietas-saarille. Vaihtoehtoisia retkiä on tarjolla useita, eri mittaisia ja erilaisilla mukavuustasoilla. Me ajattelimme, että kun kerran turisteillaan niin turisteillaan sitten kunnolla, ja ostimme Chico Loccon all-inclusive retken isommalla katamaraanilla. Retki alkoi avobussikuljetuksella satamaan, jossa etsimme sopivan löhöilypaikan veneestä ja saimme isot kahvimukilliset kouraan. Juomatarjoilu toimi muutenkin hyvin koko päivän, aina jos olin käsi tyhjänä niin heti tuli joku kysymään haluanko drinkin tai kylmän oluen. Myös ruokailut aamupalasta lounaaseen ja välipaloihin kuuluivat hintaan.

Ensimmäiset pari tuntia vietimme kierrellen ympyrää Marietas-saarten lähistöllä, etsien alueella talvehtivia valaita. Ensin löysimme delfiiniperheen. Enpä ollutkaan ennen nähnyt delfiinin poikasia! Hetken kuluttua vilahti pinnassa jo valaskin. ‘Onpas iso’, ajattelin, ennenkuin opas ehti kertomaan, että kyseessä on poikanen. Näimme me muutaman aikuisenkin yksilön, vaikka niitä onkin vaikeampi bongata, sillä koskaan ei tiedä missä kohtaa ne pongahtavat pintaan. On se kyllä vaikuttava näky, kun bussinkokoinen valas nousee pystysuorassa vedenpinnasta ja pyörähtää kuin ylisuuri balettitanssija.

Valaiden jälkeen ankkuroimme Marietas-saarten luo. Laskin katamaraanin liukumäestä mereen ja uiskentelin sydämeni kyllyydestä. Testasin myös SUP-lautaa, mutta aallokko ei näemmä ole paras paikka ensimmäiseen kokeiluun, laudalla pystyssä pysyminen oli yllättävän hankalaa. Jossain vaiheessa saimme snorklaus-kamat ja polskutimme rantaviivaa seuraten ja kaloja bongaillen Marietas-saarten tunnetulle maamerkille, eli saaren sisällä olevalle rannalle. Aika jännän näköinen paikka, mutta niin paljon turisteja!

Loppupäivä vietettiin merellä musiikin soidessa. Sayulitaan palattiin juuri ajoissa niin, että ehdimme vielä rannalla auringonlaskua ihailemaan. Oikein mukava päivä, ja vaikka rahaa kuluikin useamman päivän budjetin verran, niin välillä on kiva ottaa ihan lomailun kannalta!

Retken jälkeinen sunnuntai sujuikin leppoisissa merkeissä. Melkein koko päivän jatkunut sade oli hyvä syy käpertyä sänkyyn leffoja katsomaan. Valitsin sentään kieleksi espanjan, niin tuli samalla treenattua kuullunymmärtämistä eikä mennyt koko päivä ihan löhöilyksi. Illalla sade taukosi hetkeksi ja kävimme syömässä falafeleja. Siinä kuppilan pöydässä istuessamme viereen ilmestyi kolme suomalaista tyttöä, jotka kysyivät “oliko meistä juuri juttu Hesarissa?” Ensimmäinen kerta, kun joku tunnistaa meidät blogin tai muiden diginomadijuttujen perusteella.

Viikonlopun jälkeen aika on kulunut lähinnä töiden parissa. Mukaan on kuitenkin mahtunut muutama aivan mahtava ruokakokemus. Los Corazones ravintolan sisäfilepihvi oli suussasulavan murea ja kun siihen vielä lisäsi maistuvan kastikkeen, valkosipuliperunamuusin ja oikein hyvän punaviinin, niin en muista koska viimeksi olisin syönyt jotain niin hyvää. Vaikka kokemus oli Sayulitan mittakaavassa hintava (16e/hlö), niin mietin jo, pitäisikö siellä vielä käydä ennen lähtöä. Toinen ruokahuippu oli Chiles rellenos eli täytetyt chilit Mary’s ravintolassa. Täydellinen yhdistelmä hyvin haudutettua lihaa, maustekastikkeita ja pikkuisen tulista chiliä.

Kun kirjoittelen tätä, on jo viimeinen päivämme Sayulitassa. Pian pitää lopettaa, että ehtii vielä rannalle. Huomenna jatkamme viikonlopuksi Mexico Cityyn ystävien luo ja sieltä sitten Kuubaan. Ensi viikolla ei siis kannata paljoa odotella päivityksiä, palaan asiaan taas huhtikuun alussa Kolumbiaan laskeuduttuamme.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Päivärytmi täällä on jo aika vakiintunut. Mielenkiintoista, miten se mukautuu aina omanlaisekseen joka paikassa. Kalifornian roadtripillä heräsin aamuvarhaisella, keskityin heti töihin ja vietin iltapäivät turistina. Täällä taas aamut ovat paljon rauhallisempia, usein aloitan joko joogatunnilla tai kahvila-aamiaisella. Töiden pariin ehdin yhdentoista aikaan ja jatkan sinne noin seitsemään asti. Tänne tämä rytmi on juuri sopiva, sillä emme kumpikaan ole oikein rantaihmisiä ja pelkkä ajatuskin auringonotosta saa ihoni punertumaan. Aamuisin on mukavan viileätä, auringonlaskun aikaan rannalla kaunista ja kylän ravintolat heräävät henkiin illan hämärtyessä.

Joogatunnilla olen käynyt kolmena aamuna tällä viikolla. Ulkosalissa kuulee ympäristön äänet kukoista lapsikatraisiin, sekä tuntee tuulenvireen iholla. Tunnilla tehtävä Hatha-jooga on juuri sopivan haastavaa, mutta samalla niin rentouttavaa. Ihan mahtava aloitus päivälle! Viiden kerran kortistani on enää yksi kerta jäljellä ja nyt mietin, vieläkö ehtisin käyttämään toisen kortillisen ennen lähtöämme ensi viikon perjantaina.

Rannalla olemme olleet lähinnä auringonlaskun aikaan, mutta sunnuntaina lähdimme liikkeelle jo aiemmin ja kävin ihan uimassakin. Playa de los Muertos, eli kuolleiden ranta, on tyynempi kuin Sayulitan surffarien suosima pääranta. Sinne mekin löysimme, ohjeenamme kävellä päärantaa keltaiselle hotellille asti ja siitä tietä pitkin kukkulan yli ja hautausmaan läpi (rannan nimi ei siis ole tuulesta temmattu). Kuten yleensäkin sunnuntaisin paikalla oli monia paikallisia perheitä piknik-eväineen, vaikkei pilvinen iltapäivä heille kai täydellinen ollutkaan. Me olimme tyytyväisiä, ei ollut liian kuuma eikä tarvinnut pelätä palamista.

Tämän viikon ruokalöytöjä ovat olleet katkarapuceviche (eli sitrusmehuilla kypsennettyä katkarapua tomaatin, sipulin yms. kanssa), kotitekoinen pasta yhdessä kylän lukuisista italialaisista (miksiköhän niitä on niin monta?) ja amerikkalaistyyppinen aamupala: pannukakkuja pekonilla eli terveysintoilijan painajainen. Huomattiin myös, että yksi lähirafla tarjoaa yltäkylläisen lounassetin eli valinnaisen pääruuan, riisiä, tortilloja, papuja ja mehun neljällä eurolla. Juomalöytöjen puolella ei mitään uutta, margaritat ovat edelleen hyviä. Monessa kuppilassa on happy hourin aikaan 2-1-hinnalla, mutta aina ei tiedä tarkoittaako se kahta lasillista vai yhteen isoon lasiin tehtyä kahden normimargaritan kokoista juomaa.

Perjantaisin täällä on live-jazzia tarjolla kahdessa paikassa. Viime viikolla testasimme Latitude 20:n, tällä viikolla Zen Gardenin. Ruoka oli parempaa edellisessä, mutta keikka ehdottomasti parempi jälkimmäisessä. Kaksi vanhempaa miestä, trumpetin ja kitara, ja niin paljon tunnetta muutamassa sävelessä. Aivan huippu!

Työn kannalta tällä viikolla on ollut uusia tuulia. Meillä on muutama idea Android-appseista pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja nyt kun muuten on hieman hiljaisempaa, päätin syventyä niihin. Aloitin käymällä Android-kurssia sekä Courserassa että Udacityssä. Sain ensimmäisen harjoitussovelluksen näkymään puhelimessani, mutta sen jälkeen oli pakko keskeyttää nuo kurssit ja palata Javan pariin, sillä osaamiseni on hieman ruostunut 14 vuodessa.

Java on siis ohjelmointikieli, jota tarvitaan Android-appsien kehityksessä. Sitä minä olenkin nyt tahkonnut monta tuntia päivässä. Tai tahkota on kyllä väärä sana tässä yhteydessä, sillä kivaahan minulla on ollut! Ensin ajattelin, että opettelen vain perusteet, jotta ymmärrän mistä on kyse ja voin paremmin palkata jonkun tekemään näitä juttuja. Nyt taas pohdin, että voisinhan mä näitä tehdä itsekin osa-aikaisesti? Juuri sopivaa aivojumppaa ja tulokset näkee nopeasti.

Viime viikolla jo kerroin lähikuukausien matkasuunnitelmistamme (Mexico City, Kuuba, Cartagena). Lisää varmistui tällä viikolla kun varasin lennot Cartagenasta Floridaan. Siellä meillä on pari yötä aikaa, auto vuokrattuna ja suunnitelmana käydä Evergladesin kansallispuistossa.

Floridasta hyppäämme jälleen laivaan, tällä kertaa maailman suurimpaan risteilyalukseen, Suomessa rakennettuun Royal Caribbeanin Allureen. Vähän lyhyempi Atlantin ylitys kuin aiemmat (12 yötä), vähän kalliimpi (noin 100e/yö kahdelta), mutta paljon enemmän kaikenlaista tekemistä. Liukuvaijeri, surffisimulaattori, keskuspuisto, vesiteatteri jne. Netinkin pitäisi toimia, ainakin jollain lailla, tosin varmuutta tähän ei saada ennen kuin päästään käytännössä testaamaan. Tiedossa on siis sekä työskentelyä että kaikkea muuta jännää.

Risteily päättyy vapunpäivänä Barcelonaan, jossa vietämme viikonlopun ennen Helsinkiin lentämistä. Alunperin olimme ajatelleet viettää koko toukokuun Espanjassa, mutta työkuvioiden vuoksi suuntaammekin lähes suoraan Suomeen muutamaksi kuukaudeksi. Toivottavasti tämän vuoden toukokuu on lämmin :)

Vielä yksi viikko edessä täällä Sayulitassa, ennen matkan jatkumista ja loman alkua!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä