Reissun kohokohdista jo kirjoittelinkin, joten nyt ajattelin tarttua aiheeseen, joka varmasti myös kiinnostaa monia: mitä kuukauden roadtrip Kalifornian suunnalla oikein kustantaa? Lyhyesti sanottuna $171/152€ päivässä, sillä juuri sen verran meidän molempien kaikki kulut mukaan laskettuna käytimme. Tässä postauksessa kerron hieman tarkemmin mihin rahamme hupenivat ja annanpa vielä muutaman vinkinkin kaupan päälle.

Kaikki summat ovat kahdelle hengelle, ellei toisin mainita. Vaihtokurssina käytin reissumme aikaista kurssia eli $1 = 0,89€. Kurssihan on viime vuosina vaihdellut aika huomastikin ja tällä hetkellä ollaan meille aika epäedullisessa tilanteessa. 

Autonvuokra

Valitsimme standardiluokan auton eli sellaisen riittävän suuren ettei jää jalkoihin, mutta riittävän pienen, jotta sillä osaa vielä ajaa. Rentalcars.com:in (affiliate-linkki) kautta Alamolta varattu auto maksoi 617€ 26 vuorokaudelta eli noin 24€/pv. Palautuksesta toiseen paikkaan ei tullut lisämaksua vaikka noudimme auton San Franciscosta ja palautimme sen Las Vegasiin. Hintaan kuului perusvakuutukset ym. tarvittava. Koska tiesimme viettävämme aikaa kansallispuistoissa ym. syrjäisissä paikoissa, niin otimme vielä varmuuden vuoksi tienvarsipalvelun (n. $5/4€/pv) joka sitten pelastaisi meidät jos vaikka unohtaisimme avaimet autoon…

Bensa on Jenkeissä halpaa kuin saippua edelleen, vaikka paikalliset hinnannoususta valittavatkin. Meillä meni bensaan $158/143€ koko matkalla ja ajoimme kuitenkin lähemmäs 2000 mailia (~3200km). Arizonassa ja Nevadassa tankkaaminen oli Kaliforniaa edullisempaa.

Majoittuminen

Yleensä käytämme majoittumiseen Airbnb:tä. Tällä roadtripillä Airbnb-yöt jäivät kuitenkin vähiin, sillä siirryime paikasta toiseen päivän, parin välein ja silloin motellit tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Yleensä varasin majoitukset etukäteen kohde kerrallaan, eli yhteen paikkaan asetuttuamme etsin seuraavasta kohteesta Trip Advisorin ja Booking.com:in avulla halvimman “tarpeeksi hyvän” paikan (eli sellaisen jolla oli vähintään 7/10 pistettä tai TA:ssa 3+). Motelleista ei USA:ssa ole puutetta, joten olisi myös ollut mahdollista vain pysähtyä johonkin matkan varrella vastaan tulevaan. Halusin kuitenkin jonkinlaista varmuutta paikan mukavuudesta, enkä halunnut kiertää motellista toiseen sopivaa etsimässä.

Keskimäärin maksoimme huoneesta $58/52€ yöltä veroineen. Jos katsoo vain motelliöitä, niin keskiarvo oli $54/48€. Halvin majoituksemme oli $37/33€ Airbnb-huone La Quintassa ja kallein Hamlet Inn Solvangissa ($106/94€, tähän hintaan sai tosin polkupyörän lainaan ja mukaan 2-for-1 alennusvihkosen viinitiloille, joten paikka oli yksi suosikeistamme, (katso Booking.com:issa). Isot kaupungit olivat kalliimpia kuin pikkukylät.

San Franciscossa meillä ei ollut vielä autoa ja mielestäni hotellimme San Remo oli todellinen löytö ja varasinkin sen jo muutamaa kuukautta etukäteen. Se sijaitsi North Beachin mukavalla alueella kävelyetäisyyden päässä suurimmasta osasta nähtävyyksiä ja me maksoimme siististä huoneesta (jaetulla kylppärillä) $80/71€/yö (Booking.com). Las Vegasissa on arkipäivinä ihan huippuhyviä tarjouksia varsinkin viime hetkellä, mutta me osuimme sinne meille ennalta tuntemattomana vapaapäivänä ja maksoimme siksi $79/70€/yö, tämä tosin ihan viihtyisästä 4 tähden kasinohotellista Downtown Grand Fremont Streetin lähistöllä.

Motelleista suosikkini oli Sea Breeze Inn ($55/45€, Booking.com) San Simeonissa. Majapaikassa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä (eikä mitään vikaakaan heikkoa wifiä lukuunottamatta), mutta ne takapihalta meren yli aukeavat näkymät… Vau!

Olen Booking.comin kanta-asiakas, joten saan suurimmista osasta varauksia 10% alennusta normihinnasta. Näissä hinnoissa tuo alennus on siis huomioitu. Joskus käytän myös Hotels.com:ia, joilta saa aina yhden ilmaisen yön 10 maksetun jälkeen, mutta pidän enemmän Booking.com:in tavasta antaa alennus heti. – Nuo Booking.com-linkit parhaisiin majapaikkoihin ovat affiliate-linkkejä, joten jos varaat niiden kautta saan minäkin muutaman pennosen, vaikuttamatta sinun maksamaasi hintaan.

Näiden löytöjen ohella kaikki majapaikkamme olivat ihan hyviä: Islander Inn Santa Cruz, Sand Castle Inn Seaside (Monterey), Sandpiper Inn Morro Bay,  Lynwood Century Freeway Travelodge  Lynwood (Los Angeles, hieman rauhaton alue), Highlander Motel Williams ja Quality Inn Kingman.

Airbnb-paikoista aivan uskomaton San Diegon huoneemme ei ole enää palvelussa, sillä se oli vain väliaikaisesti tarjolla (kannatti tarttua tilaisuuteen, vaikka oltiinkin ekoja vieraita!). La Quintan paikkamme oli muuten tosi mukava, mutta isäntäpari riiteli viimeisenä yönä, joten en suosittele sitäkään tässä. San Clementen huoneemme sen sijaan oli tosi kiva, kävelymatkan päässä rannalta ja omistajat oikein avuliaita.

Ruokailut

Keskimäärin käytimme kahden hengen ruokailuihin päivässä $45/40€. Söimme melkein kaikki ateriamme ulkona ja joissakin majapaikoissa aamiainen kuului hintaan. Tosin kun kyse on motelliaamiaisesta eli tarjolla on sokerimuroja, pullapaahtoleipää ja muffinsseja, niin en ole varma kutsuisinko sitä aamiaiseksi…

Suosikkipaikkamme In-n-Out Burger on pikaruokamesta, josta saa maailman ehkä parhaat burgerit muutamalla dollarilla. Five Guys ja Shake Shack ovat myös loistavia burgeripaikkoja, vaikkakin jonkin verran kalliimpia kuin In-n-out. Pikaruokapaikat eivät Yhdysvalloista lopu ja valikoimaa riittää. Moottoriteiden varsilla on usein kyltit ennen liittymiä, joista voi tarkistaa mitä ruokapaikkoja (ja hotelleja & bensa-asemia) sieltä löytyy. Vinkkinä autoilijalle: kanastripsejä on helppo syödä ajellessa, siitä vain autokaistan kautta bucket matkustajan syliin ja eikun herkuttelemaan.

Kiinalaiset ravintolat ovat usein myös edullisia ja annokset niin isoja, että meille kahdelle riitti hyvin yksi $10/9€ take-away annos jaettavaksi. Perusdinerissa saa kaksi henkeä vatsan täyteen $25/23€. Kaliforniassa ei myöskään ole pulaa meksikolaisista ravintoloista. Ne saattavat usein näyttää hieman nukkavieruilta, mutta kaikki kokeilemamme tarjoilivat todella hyvää ruokaa edulliseen hintaan, parhaimmillaan söimme molemmat $10/9€.

Ruuan lisäksi käytimme alkoholiin noin $3/2,5€ päivässä, eli tästä voi päätellä, että meillä oli aika kuiva kuukausi. Viininmaistelu viinitilalla oli noin $10/9€ ja pienpanimo-olut baarissa $7/6€.

Muut kulut

Joku saattoi tästä jo kärppänä laskea, että muut kulumme olivat noin $25/22€ päivässä. Tähän sisältyi hieman shoppailua (REI-retkeily/urheilukauppa, pakollinen pysäkki joka reissulla!) sekä erilaisia aktiviteetteja. San Franciscossa osallistuimme kahdelle tippipohjaiselle kävelykierrokselle (SF Guides), Montereyssä tutustuimme akvaarioon ($40/37€ per hlö), kansallispuistoissa maksoimme automaksun (Joshua Tree $15/13€ ja Grand Canyon $25/23€, molemmat voimassa 7pv). Joissain paikoissa maksoimme parkkimaksuja, Las Vegasissa piti tietenkin pelailla jonkin verran ja Hooverin padolla osallistua kierrokselle ($15/13€ per hlö). Ja niin edelleen, joten kyllähän niistä kertyy kuluja, varsinkin kun ei Vegasistakaan tullut sitä jättipottia.

Roadtripillä kului rahaa paljon yli normaalin budjetimme (152€/pv vs. 80€/pv yhteensä kahdelle hengelle). Ja tämä yöpymällä motelleissa ja syömällä lähinnä pikaruokaa. Ei ole ihan halvin paikka matkustella tuo USA:n länsirannikko, mutta onneksi me olimme tähän varautuneet. Oli se kuitenkin sen verran eeppinen kokemus, että kannatti!

Mites sinun reissusi? Oletko käynyt Kaliforniassa ja miltä budjettisi näytti meihin verrattuna? Ja mitä hyviä vinkkejä sinä antaisit tällaiselle reissulle lähtijöille?

Haluatko lukea lisää? Täällä muita juttuja USA:sta.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Santa Cruzin rantakallioita kiertelee kilometrien mittainen kävelytie. Sen varrella oli hyvä bongata surffareita ja muita paikallisasukkaita, sekä ihan mahtava auringonlasku.

Montereyn akvaario on maailmankuulu, eikä syyttä. Vaeltelu laajassa meduusanäyttelyssä oli kuin kävely avaruuden olioiden joukossa. Ulkona taas pääsi seuraamaan saukkojen leikkiä sekä aaltojen hypnotisoivaa liikettä ranta-altaassa.

Point Lobos State Natural Reservin jylhillä rantakallioilla pääsi paraatipaikalle seuraamaan merileijonien elämää. Hyvällä tuurilla paikalla voi bongata myös valaita. Kannattaa myös tarkistaa puistonvartijoiden pitämien kierrosten aikataulut, niillä voi oppia paljon uutta ja mielenkiintoista!

Upein ajopätkä oli Big Surina tunnettu lähes asumaton ja jylhä osio valtatie ykköstä. Pysähdyksien kera saimme kulumaan täällä koko päivän. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin viettänyt täällä useamman päivän luonnonpuistoissa kierrellen ja kaikille tien varren näköalapisteille pysähtyen.

Big Surin vaiheilta löysimme myös Andrew Molera State Parkin ja villin hiekkarannan. Rannalle pääsy vaati kahlauksen jäätävän kylmän puron yli sekä noin kilometrin kävelyn, joten saimme olla siellä lähes kahdestaan muutamaa aalloilla kelluvaa surffaria lukuunottamatta.

San Simeonin majapaikkamme (Seabreeze Inn) sijaitsi aivan meren lähellä, autiopaikalla Tyynenmeren upeita auringonlaskuja ajatellen!

Hearstin linnaa oli meille suositellut niin moni, ettei sitä voinut jättää välistä tuntuvasta sisäänpääsymaksusta ($25) huolimatta. Ja olihan se, yltäkylläisyyden ihmemaa.

Solvangin leffakulisseilla näyttävässä symppiskylässä otimme pyörät allemme ja katsastimme muutaman viinitilan lähimailla. Aurinkoinen iltapäivä ja maukkaat viinimaistiaiset oli kieltämättä voittajayhdistelmä.

Saapuminen Santa Monican rannalle LA:n kulmille oli paluu suurkaupungin sykkeeseen. Mutta sellaisen rennon ja aurinkoisen suurkaupungin, jonka rantakadulla pyöräilee naisia kukkamekoissa ja vieressä nuorisoryhmä tasapainoilee taidokkaasti slacklinella.

Griffithin observatorioon on tunkua auringolaskun aikaan, joten siellä kannattaa joko olla hyvin ajoissa tai varautua kävelemään. Välistä sitä ei kuitenkaan kannata jättää, sillä näkymä kaupungin yli on upea taivaan vaihtaessa väriä ja hiljalleen pimentyessä värivalojen mereksi.

San Diegossa meillä on käytössämme ehkä tähän mennessä mukavin ja hulppein Airbnb-talo (tai siis huone siitä). Usvainen kanjoni auringon hiljalleen noustessa ja loikoilu terassin riippumatossa iltapäivän lämmössä…

San Juan Capistranon lähetysasema vei löytöretkelle alueen historiaan, samalla hurmaten vehreällä sisäpihallaan, jossa värikkäät kalat uiskentelivat suihkulähteessä ja perhoset lentelivät ympärillä.

Päiväretkemme Joshua Treen kansallispuiston halki oli ensimmäisiä kokemuksiani aavikosta. Vaikka kaikki näyttää aluksi karulta, niin siellähän on elämää ja värejä vaikka miten! Muutaman kilometrin mittaisilla kävelypoluilla sai hyvän ensikäsityksen puiston erilaisista osioista.

Lisää Kalifornia-fiilistelyä näissä postauksissa: Tmä viikko 66, Tämä viikko 67 ja Tämä viikko 68.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina otin kaiken irti upeasta Airbnb-majapaikastamme ja istuin koko päivän läppärini takana, enimmäkseen ulkona terassilla vehreän maiseman helmassa. Siinä strategisessa rajakohdassa, jossa jalat on auringossa mutta läppäri vielä varjossa. Siirsin siis tuoliani vartin välein hieman taaemmas. Joskus iltapäivällä tuli seinä vastaan ja aurinko valtasi koko terassin. Siinä kohtaa oli pakko mennä hetkeksi sisätiloihin.

Iltasella kävelimme asuinalueellamme Hillcrestissä. Paljon liikkeitä (joka kolmas tuntui olevan kauneushoitola??) ja kutsuvan oloisia ravintoloita, pikku kerrostaloja ja hienompia omakotitaloja. Jalkakäytävätkin löytyy, eli täällä voisi oikeasti asustella ilman autoa. Illallisella kokeilime hostiemme suosittelemaa Tap and press -kuppilaa, jossa oli tarjolla aivan mahtavia täytettyjä vohveleita (vähän kuin voileipiä) ja pitkä lista pienpanimoiden oluita, asiantuntevan baarimikon ohella.

Perjantai-aamuna käytin vielä viimeisen mahdollisuuden fiilistellä terassilla aamuista sumua kanjonin yllä. Niin rauhallinen fiilis ja raikas ilma. Aamupalan jälkeen kävelin Balboa-puiston läpi muutaman kilometrin matkan eläintarhaan, jossa ihmeteltävää riitti sekä eläimissä (isoja virtahepoja, ei mitään kääpiöversioita!) että lapsilaumoissa. Kolme tuntia hurahti kuin siivillä, ja vielä jäi iso osa puistoa näkemättä Antin tullessa noutamaan.

San Diegosta palasimme tunnin verran rannikkoa ylös, San Clementen rantakaupunkiin. Paikasta ei etukäteen tiedetty juuri mitään, olin valinnut sen koska sieltä löytyi kohtuuhintainen majoitus kävelymatkan päässä biitsiltä. Mukava pikkukaupunkihan se oli! Kävelimme heti aluksi rantaan, jossa biitsi jatkui pitkälle keskuslaiturilta. Istahdimme laiturin terassille odottamaan auringonlaskua ja nauttimaan happy hour -drinkeistä ja wingseistä.

Lauantaina pidimme (lähes) vapaapäivän, enkä tehnyt koneella muuta kuin käsittelin hieman valokuvia. Niitä kertyy hirveällä vauhdilla näin koko ajan liikkuessa… Söimme lounaaksi ihan törkeen hyvää (ja halpaa) meksikolaista jossain pikkupaikassa, kävelimme keskuskadun kaupparivistön ohi rannalle ja siellä vesirajaa seuraillen eteenpäin. Surffarit temppuili aalloissa vierellä ja me jaoimme polun koiranulkoiluttajien, lenkkeilijöiden ja perheiden kanssa.

Pienen lepotauon jälkeen kävimme herkuttelemassa juustoilla, humuksella ja laatuviineillä Cellarissa. Normihintaisena paikka olisi ollut aika lailla meidän hintatason ulkopuolella (15 dollarin viinilasillisia…), mutta sielläkin oli onneksi päivittäin happy hour. Viineilyn jälkeen siirryimme omalle budjetillemme paremmin sopivaan paikkaan, eli paikalliseen pubiin juomaan pari perusjenkkiläistä Bud Lightia.

Sunnuntaina oli taas aika liikkua, eli ajella aavikolle Palm Springsin suuntaan. Heti aluksi pysähdyimme kuitenkin San Juan Capistranon lähetysasemalle. Yli kaksisataa vuotta vanha paikka oli juuri sopiva sekoitus historiaa, tietoa, fiilistä ja rauhallisuutta. Sisäpihan puutarha oli kuin keidas kalalampineen.

Vanha kirkkorakennus hurmasi vaatimattomalla juhlallisuudella ja ulkona taas lentelivät perhosten parvet.

Suurimman osa matkasta ajelimme hieman pienempiä teitä, ensin ruskeiden, kumpuilevien vuorten yli ja sitten yhä enemmän autiomaaksi muuttuvassa lakeudessa. Määränpäässämme La Quintassa olimme juuri ajoissa istahtaaksemme parvekkeelle katsomaan, kun taivas värjäytyi auringonlaskunpunaiseksi vuorten takana.

Maanantai oli taas työpäivä, valtasimme olohuoneen ruokapöydän toimistoksemme ja näpyttelimme menemään tuntikausia. Joskus iltapäivällä siirsimme koneet sivuun ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Lyhyen ajomatkan päästä löysimme Coachella Valley Reserven, jossa saimme ensikosketuksemme aavikkoon. Mukava puolentoista kilometrin polku vei korkeiden palmujen muodostaman, kostean keitaan kautta autiomaan karuun ympäristöön, jossa piikkipensaat ja kaktukset sinnittelivät siellä täällä.

Tiistaina lähdimme liikkeelle jo aamuvarhaisella, tavoitteenamme olla Joshua Treen kansallispuistossa hyvissä ajoin ennen päivän kuumenemista. Haimme kartan Visitor Centeristä, saimme neuvoja mukavista, lyhyistä kävelyistä ja maksoimme samalla automaksun ($15). Kävelimme kaksi muutaman kilometrin mittaista lenkkiä puistossa, ihaillen aavikon kasvillisuutta ja huikean näköisiä isoja kiviä. Maasto oli mukavan tasaista, polut hyvin hoidettuja, eikä se aurinkokaan niin kovasti paahtanut, sillä koko aamupäivän kävi vilpoinen tuuli.

Aavikolla olikin paljon värikkäämpää kuin olin osannut odottaa. Kiviä löytyi koko skaala punaisesta harmaaseen, ruskeasta mustaan ja kasvit toivat oman osuutensa. Täällä on varmasti tosi upeaa keväällä pensaiden kukkiessa!

Illalla rentouduttiin majapaikkamme porealtaassa, ulkoilmassa. Aika mukava päivä. Keskiviikkona ei sitten paljoa tapahtunutkaan, hyödynnettiin taas hyvät työskentelyolosuhteet ja linnouttauduttiin läppärien taakse. Tai käytiinhän me kaupoilla, metsästämässä matkakokoista wifi-vahvistinta, joka lopulta löydettiinkin. Nyt saadaan siis heikot wifi-yhteydet toimimaan paremmin ja vähän lisäsuojaa laitteillemma. Samalla reissulla kävimme myös Five Guysin burgereilla herkuttelemassa, ja olihan ne hyviä. In-n-out on silti mun suosikki.

Illalla oli ensimmäinen outo tilanne meidän Airbnb-kokemuksissa, kun omistajapariskunta riiteli hyvinkin äänekkästi olohuoneessa. Me olimme jo sängyssä omassa huoneessamme, eikä oikein tiedetty miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Tässä mielessä koko asunnon vuokraaminen on helpompaa, koska silloin ei tarvitse miettiä isäntien kanssa elämistä. Toisaalta nämäkin ihmiset olivat muuten mukavia. Ja meidän kaksi muuta Kalifornian Airbnb-kokemusta tältä reissulta on ollut aivan superhyviä, meillä on ollut oikein mukavat, avuliaat, rennot ja ylipäätänsä ihanat hostit. Omassa asunnossa (tai hotellissa) oltaisiin jääty ilman monia hyviä vinkkejä ja keskusteluita. (Lisää Airbnb-juttuja)

Tällainen viikko tällä kertaa. Vielä hetki Yhdysvaltoja, eli Arizona ja Nevada, sitten Meksikon puolelle!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaipäivä Morro Bayssa kului lähinnä läppärin takana. Lounastauolla käveltiin rantalaiturilla, yritettiin saada hyvää kuvaa Morron kivestä (paikan nähtävyys, iso kivi meressä…) ja testattiin joka puolella myytävää clam chowderia eli simpukkamuhennosta. Olihan se ihan hyvää, mutta kyllä ne saman rantakuppilan burgerit maistui paremmin.

Perjantaina ajeltiin Santa Ynezin laakson viinialueelle, eli sinne Sideways-leffasta tuttuihin maisemiin. Olin varannut huoneen Hamlet Inn nimisestä motellista, sillä siellä huoneen hintaan kuului polkupyörät. Olin sopinut, että saamme pyörät käyttööme jo puolenpäivän aikaan, vaikkei huoneeseen vielä silloin päässytkään. Pyörillä ajelimme kumpuilevissa maisemissa muutamalle viinitilalle.

Tiloilla oli tarjolla maistelusettejä, eli useita viinejä, jokaista muutama senttilitra lasin pohjalle. Buttonwoodin tilalla saimme kaksi settiä yhden hinnalla ($10/5 viiniä) Hamlet Innin “maistelupassilla”. Nämä kaikki olivat hyviä, mutta eivät niin hyviä, että olisi houkuttanut ostamaan. Tila toimii myös maatilana ja puodista olisi voinut ostaa mukaan myös kotitekoisia hilloja ym. satoa.

Rideaun viinitila oli astetta hienompi. Siellä maksoimme normihinnan ($12/6 viiniä + extrat) mutta otimme vain yhden setin puoliksi. Tosin saimme kaupanpäälle maistella myös tuoretta viiniä, sekä punaisena että valkoisena, ja makeaa jälkkäriviiniä. Ja lopuksi sai vielä lisäkaadon suosikkiaan. Täällä oli muutama aika helmi viini, mutta emme piheyksissämme raaskineet ostaa pulloa mukaan.

Pyöräretken päätteksi pysähdyimme vielä kylän keskustan viininmaisteluhuone Lucas & Lewellenillä testaamassa jälkkäriviinejä (2-1 hinnalla, eli $10/5+6 viiniä). Sieltä tarttui pullollinen Moscatia mukaan. Kaikkialla oli mukava palvelu ja kaatajat kertoivat mielellään lisää viineistä ja tiloista. Eikä tullut (ainakaan näkyviä) hymähdyksiä meidän olemattomalle viinitietoudelle.

Solvang kylänä tuntui epätodelliselta, vähän kuin teemapuistolta. Kyllä ne paikalliset silti vakuutti siellä asuvan ihan oikeita ihmisiä arkeä elämässä. Kunnostetut vanhat (tai vanhan näköiset) talot reunustivat katuja, jossain näkyi tuulimylly ja kylän tanskalaisuus oli korostetusti esillä. Suosittelen kyllä pistäytymistä.

Solvangista ajeltiin viinialueiden läpi ja rantaa pitkin Los Angelesiin. Highway 1 oli jostain kohtaa poikki maanvyörymän vuoksi ja jouduimme “hieman” kiertämään. Siitä huolimatta saavuttiin Santa Monican rannalle ennen auringonlaskua. Auto parkkiin ja kävelytielle muiden sekaan. Ihmisiä viiletti ohi pyörillä ja skeittilaudoilla, tien reunalla toiset temppuilivat telineissä.

Santa Monican laiturilla oli ihanan värikästä, auringon luodessa juuri sopivan valon ennen laskemistaan.

Vuoristoradan kohdalla piti pysähtyä pitemmäksi aikaa, että sai vangittua ohikiitävän vaunun kuvaan juuri oikeaan kohtaan.

Rappuset alas ja jalat rannan yllättävän viileään hiekkaan. Katse kohti merta ja auringonlaskua. Hämärän laskiessa hypättiin takaisin autoon ja ajeltiin kaikenlaisten pikkuteiden läpi (Google Mapsin mielestä nopein reitti, en ole ihan vakuuttunut). Sitten automeressä motarilta toiselle ja vihdoin Lynwood Century Highway Travelodge -motellilla. Parkkiksen ja rakennuksen ympärillä oli aita ja respan täti lasin takana. Kartalla seuraavana on Compton, josta Antti ensimmäisenä huomautti, että sehän on se Jackie Brown paikka… Ensi kerralla voisi siis hieman enemmän perehtyä siihen, miltä alueelta majoituksen varaa. Toisaalta hotelli itsessään tuntui ihan turvalliselta ja autollahan Losissa muutenkin liikutaan paikasta toiseen.

Sunnuntaina tehtiin ennen turisteiksi muuttumista taas kokonainen työpäivä (aamuviidestä yhteen, eli aikaiset aamuherätykset senkun jatkuvat). Ajeltiin ensin Downtownin pilvenpiirtäjien, kodittomien ja upeiden uusien rakennusten seassa. Sitten syötiin ei-kovin-ihmeelliset burgerit ystävän suosittelemassa 50-luvun dinerissa. Pirtelöt oli kyllä hyviä ja sisustus kohdallaan. Ajoreitti jatkui Beverly Hillsin hienostoalueille ja Mulholland Driven mutkiin. Turistibussin kanssa ohiteltiin vuoroin toisiamme.

Auringonlaskuksi suunnattiin Griffithin observatoriolle, jonne oli muutama muukin päätynyt. Auto saatiin noin kilometrin päähän observatoriolta, eli tuli pikku ylämäkitreeni siihen kohtaan. Periltä aukesi upeat maisemat kaupungin yli ja seistiin siinä reunalla pitkään, katsellen värien muuttumista keltaisesta punaiseen ja siitä tuikkivien valojen mereksi. Ihan ehdoton paikka kyllä Losin vierailijoille! Observatorion sisällä oli mielenkiintoisia näyttelyitä ja olisi ollut planetaarioesityksiäkin, mutta me aamuvirkut oltiin jo liian väsyneitä odottamaan.

Maanantaina taas töitä ennen huoneen luovutusta. Motarit leveni levenemistään ja palmut huojuivat lähtiessämme San Diegon suuntaan. Matkalla pysähdyimme In-n-Out burgereille (niin hyviä) ja toisessa kohtaa shoppaamaan REI-urheilukauppaan.

Perillä San Diegossa emme olleet uskoa todeksi tuuriamme Airbnb-huoneen kanssa. Iso makkari, jossa töypöytä ja paljon kaappitilaa, oma kylppäri ja oma olkkari. Yhteisissä tiloissa kunnon keittiö, olkkari ja pari isoa terassia. Ylemmällä uima-allas, poreallas, tulipaikka ja grilli. Alemmalla, eli “meidän” terassilla pari tuolia ja riippumatto. Ulkoilmatoimisto hyvillä näkymillä:) Kämpässä asuu 3 muuta, kaikki noin kolmikymppisiä mukavia miehiä, kaksi IT-alalla. Aika tyytyväisiä siis ollaan! Oltaisiin itse asiassa jääty vielä viikonlopuksi, mutta joku oli jo ehtinyt varaamaan.

Tässä on mennytkin pari viime päivää lähinnä asunnolla. Aamupäivän auringossa on ollut hyvä tehdä töitä ulkona ja illalla ollaan viritetty tuli ulos ja maisteltu pienpanimo-oluita. Tiistaina käytiin iltapäivällä Balboan puistossa, jossa suuri osa museoista oli kiinni sähköongelmien takia. Onneksi siellä oli muutenkin katseltavaa.

Keskiviikkona taas käytiin kävelyllä Gaslight Quarterissa eli keskustan kulmilla, jossa ei kyllä näin päiväsaikaan ollut mitenkään erikoista. Ilmeisesti illalla valot ja ihmismassat saa aikaan ihan erilaisen tunnelman. Kotiin ajeltiin kiertoteitä, erilaisia asuinalueita rennoista rantakylistä rikkaiden lukaaleihin ihmetellen.

Sellainen Kalifornia-viikko tällä kertaa. Täällä on aikas mukavaa, onneksi vielä viikko edessä.

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Roadtrip-viikko! Torstai-aamuna kolkuteltiin autovuokraamon ovia jo ennen ysiä ja pian alla oli uljas musta (Antin mielestä sininen) ratsu. Alamon ystävällinen setä antoi meille varattua isomman auton, onnistui myymään palveluvakuutuksen ja vannotti lähettämään hänelle satasen, jos voitetaan isosti Vegasissa.

Selvittiin San Franciscon keskustasta motarille yllättävän kivuttomasti, sillä puhelimessa oli navigaattori ja kartat (ostettiin sim+datapaketti Walgreensilta). Ensimmäinen etappi Stanfordin yliopistolle Silicon Valleyn sujui nopsasti maisemia ihastellessa. Miten täällä voikin olla niin paljon luontoa joka puolella? Missä ne kaikki ihmiset on? Motarit vaan suhaa villin luonnon läpi… Stanfordissa osallistuttiin opastetulle kierrokselle, jolla käsiteltiin aika hyvin historiaa ja opiskelijaelämää, mutta se ehkä kiinnostavin osa, eli nykytutkimus, jäi harmittavan vähälle.

Stanfordista ajeltiin kapeita, korkeiden puiden reunustamia teitä yli kukkuloiden Tyynenmeren rantaan. Matkan varrella näkyi aika komean näköisiä rancheja, ei varmaankaan ole rahasta puutetta. Highway 1:tä eli Kalifornian kuuluisaa rantatietä ehdittiin ajella vain joitakin kymmeniä kilometrejä ennen päivän majapaikkaamme Santa Cruziin saapumista. Mutta oli ne vaan upeat nekin kilometrit! Santa Cruzista olimme varanneet kahdeksi yöksi huoneen Islander Inn motellista. Mukava, edullinen ja pienet yksityiskohdat kunnossa.

Perillä emme paljon muuta tehneet kuin kävimme syömässä burgerit ja painuimme pehkuihin, vaikkei kello vielä paljoa ollutkaan. Olimme nimittäin päättäneet kokeilla jetlagin siivittäminä uutta päiväaikataulua, eli herätys neljän, viiden maissa, siihen heti työpäivä ja sitten iltapäivä vapaata. Näin saadaan sekä tehtyä täysi työpäivä että leikittyä turistia valoisaan aikaan! Ja rahaa säästyy, kun ei istu iltaisin baarissa vaan on jo kasilta nukkumassa.

Perjantaina tutustuimme Santa Cruzin rannikon nähtävyyksiin, eli ihastuttaviin merileijoniin kaupungin puolen mailin mittaisen (!) laiturin päässä sekä rantaa pitkin kiemurtelevaan kävelytiehen. Jälkimmäisellä oltiin juuri auringonlaskun aikoihin. Ehdittiin hetki katsella meressä kelluvia kymmeniä surffareita ja sen jälkeen auringonvaloshow varasti huomion.

Lauantaina ehdittiin tällä meidän uudella aikataululla tekemään melkein täysi työpäivä ennen motellihuoneen luovutusta. Ja syömään lounaaksi edellisillan kiinalaisruuan jämät, jotka olin jääkaapittomassa huoneessa säilönyt kylppärin avonaisen ikkunan luona. Onneksi on sen verran viileät yöt täällä, että ihan syömäkelpoista oli. Se tässä aikaisessa aikataulussa on haasteena, että ruokapaikat, kuten hotellin aamiainenkaan, eivät ole meidän kanssa samassa rytmissä. Onneksi kaupasta saa noukittua mukaan kaikenlaista snäckiä, hedelmistä nuudelikeittoon.

Santa Cruzista ajeltiin ensin vähän matkaa takaisin pohjoiseen päin, Henry Cowell Redwood State Parkiin jättiläismäisiä punapuita ihmettelemään. Ne isoimmat yksilöt löytyvät Kalifornian osavaltion pohjoisosista, mutta kyllä nämäkin olivat meidän mielestä aika uskomattomia. Yhteen puuhun pääsi sisäpuolelle ja sinnehän olisi mahtunut vaikka koko perhe asustelemaan! Niska ylöspäin katselusta kipeänä suuntasimme takaisin Highway 1:lle ja siellä pysähdyimme melkein heti Seacliff State Beachille. Paikalliset olivat kokoontuneet grillaamaan ja chillaamaan, uskaliaimmat hyppelivät aalloissa (vesi on kylmää!!) ja muutamat virittivät onkensa laiturin kaiteelle.

Me taas keskityimme kuvaamaan mahtavia maisemia. – Täällä päin ajellessa kannattaa pysähtyä saman päivän aikana useammalle osavaltion rannalle tai puistoon, sillä samalla 10 dollarin parkkilipukkeella pääsee niihin kaikkiin. Ja näitä puistoja ja rantoja on Highway 1:n varrella monia!

Matka päättyi tällä kertaa Montereyn lähistölle Seasiden kaupunkiin, Sand Castle Inn motelliin. Jälleen mukava ja edullinen valinta. Aamupalalla oli perusmurojen ja vohvelikoneen lisäksi kananmunia ja banaaneja. Ei ehkä kuulosta ihmeelliseltä, mutta motelliaamupalaksi ennenkuulumatonta.

Sunnuntain aktiviteettina meillä oli Monterey Bayn paljon kehuttu akvaario. Ja olihan se hieno. Meduusat hypnotisoivat seuraamaan minuuteiksi, isossa altaassa hait ja valtavat tonnikalat ihmetyttivät, pikkukalat uiskentelivat ympyrää merilevämetsässä, rausku tuntui pehmeän karvaiselta ja luennoilla opin uutta sekä syvänmeren omituisista eläinlajeista että valkohaiden käyttäytymisestä (San Franciscossa ei ehkä kannata surffata syksyllä).

Montereystä lähdettäessä oli edessä pidempi ajopäivä Big Surin syrjäisen ja karun kauniin rannikon läpi. Ihan ensimmäiseksi pysähdyimme Point Lobos State Reserviin, jossa kävelimme muutaman polun. Toisen päästä löysimme jyrkät kalliot ja alapuolella tyrskyissä pyörivät merileijonat, toiselta taas harvinaisia sypressejä ja näköalapaikkoja merelle. Vieressä oleva naisporukka osoitteli innoissaan merellä näkyviä valaita, mutta minä en vaan onnistunut niitä bongaamaan. Ensi kerralla kiikarit mukaan.

Toinen pidempi pysähdyksemme oli Andrew Molera State Parkissa, jossa oli hyvin rauhallista tuohon Point Lobosiin verrattuna, eikä edes työntekijää näkynyt parkkikojussa. Pyörimme hetken ympäriinsä ennen kuin bongasimme pienen joen toisella puolen pariskunnan. He neuvoivat kahlaamaan joen yli ja kävelemään noin mailin mittaisen reitin rannalle. Saimme heiltä vielä pikkupyyhkeet matkaan jalkojen kuivaamiseksi ja eikun menoksi. Oli muuten kylmää vettä! Varpaat oli ihan sinisinä toiselle puolelle päästyä, vaikka joki oli vain muutaman metrin levyinen. Lisäksi voin kertoa, että tiukkasuiset stretchfarkut ei ole hyvä valinta silloin, kun lahkeet pitää kääriä ylös. Meni hetki äheltäessä.

Kaliforniaa vaivaava, jo monta vuotta jatkunut kuivuus näkyi tässäkin puistossa. Niitty ja pienet metsiköt joiden halki polku kulki olivat enimmäkseen ruskeita ja puoliksi paljaita. Pikkulinnut saivat aikaan niin suurta meteliä kuivien lehtien joukossa, että parilla ekalla kerralla olin ihan varma että pian hyökkää puuma niskaan. Polun päästä löytyi kuin löytyikin aivan upea ranta. Paikalla vain pari surffaria meressä kellumassa, me kaksi ja joukko merilintuja. Aika wau hetki!

Saatiin noilla kahdella keikalla kulumaan sen verran aikaa, että loppupäivästä pysähdyttiin vain pari kertaa tien varteen kuvaamaan. Tuon highway 1:n varressa on tiuhassa levennyksiä maisemien ihailuun, sillä aika suuri osa tien käyttäjistä on turisteja täydellistä näkymää etsimässä. San Simeonin kylää lähestyessämme alkoi jo ilta hämärtyä ja sumu kulkeutua mereltä.

Seabreeze Inn motellille saapuessamme oli jo pimeää ja vasta aamulla tajusimme kuinka upea näkymä meidän huoneemme ikkunasta olikaan!

Muutenkin motelli oli (taas) aika nappivalinta. Alle 50e/yö saatiin iso huone noilla näkymillä sekä supermukava sänky. Ainoa ongelma oli pätkivä motellin netti, kun ei myöskään meidän ostamallamme sim-kortilla juuri ollut kuuluvuutta tuolla keskellä ei mitään. No tulipa käsiteltyä kasa valokuvia ja tehtyä suunnitelmia. Tiistaina ei paljoa muuta tehtykään, töitä ja rentoilua. Heti hotellin takaa löydettiin portti ja sen takaa polku, joka seuraili rantakallioiden reunaa. Todettiin, että eipä elämältä paljoa muuta tarvita kuin hienoja kävelymaisemia.

Illallisella käytiin lähikylän meksikolaisessa ja takaisin palattiin juuri oikeaan aikaan auringon laskiessa.

Ihan paras päätös päivälle, auringonlasku meren yllä.

Torstai-aamuna annettiin huone pois jo ennen kymmentä ja ajeltiin läheiselle Hearstin linnalle. Yhden miehen (ja naisarkkitehdin) unelma, eurooppalainen linna korkean mäen päällä on täällä muuttunut todeksi. Uskomaton sekamelska kaikenlaista antiikkia, kaikki suureellista ja ylitsevuotavaa, mutta silti samalla kumman viihtyisää. Näin jo sieluni silmin itseni täällä 20-luvun filmitähtenä, muiden kuuluisuuksien kanssa uima-altaalla loikoilemassa, ratsastamassa seeprojen seassa ja keskustelemassa maailman tapahtumista illallisen ääressä.

“Kaikki näkemäsi maat kuuluvat Hearstille” piti paikkaansa ainakin ennen vanhaan, ja täältä kukkulalta näki aika kauas! Linna ja sen lähiympäristö ovat nykyään osavaltion museokäytössä, mutta Hearst-korporaatio omistaa vielä maat sen ympärillä. – Suosittelen käymään jos täällä päin liikutte, vaikka kierros 25 dollaria maksaakin.

Hearstin yksityisestä eläintarhasta on jäljellä enää muutamia lajeja, mukaanlukien tien laidalta jo bongaamamme seeprat. Nautakarjaa kummuilla taas vaeltaa laumoittain ja näistä vapaana laiduntavista ja ruohoa syöneistä lehmistä tehdyt burgerit olivat kyllä erinomaisen maukkaita. Pakkohan ne oli käydä testaamassa San Simeonin kylässä.

San Simeonista hieman pohjoiseen löytyi Piedras Blancas Rookery eli merinorsujen koti. Nämä jättimäiset eläimet olla möllöttävät ihan siinä valtatien vieressä. Tämän vuoden poikaset olivat juuri syntyneet ja ne torkkuivat tyytyväisinä emojensa vieressä. Välillä piti vähän mölytä ja uhoilla. Ja sitten taas heittää evällä hiukan hiekkaa päälle ja tuhahtaa rauhoittuessaan. Isommat (kaksitonniset!) urokset suojelivat omaa aluettaan tunkeilijoilta ja möllersivät missä sattuivat. Riippumatta siitä jäikö joku pikkuinen alle. Aika hurjaa menoa.

Päivä ja viikko päättyi Morro Bayn kaupunkiin, Sand Piper Inniin. Mukava ja edullinen, kuinkas muutenkaan. Ja intialaiset omistajat, kuten jo 3/4 motellissa ollut. Aika jännä, mistäköhän se johtuu? Muualla kun ei niin paljon intialaisia ole kuitenkaan näkynyt.

Roadtrip jatkuu vielä melkein kolme viikkoa, sitä siis lisää ensi kerralla. Matka jatkuu etelään!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Yksi vierailun parhaita ideoita oli pyöräretki kaupungin rantaa pitkin (ja kiertoteitä metsien läpi) Golden Gate sillalle ja siitä yli Sausaliton kaupunkiin, josta pääsi lautalla takaisin lähtöpisteseen. Näki kaupunkia ihan eri tavalla. Tosin pyöriä vuokratessa olisi pitänyt muistaa kysyä mihin asti vuokrauspiste on auki, sillä palatessamme kahdeksan aikoihin illalla koko pop-up-tyyppinen piste oli hävinnyt. Säätämisen ja useiden puhelujen jälkeen saimme jätettyä pyörät Henrinkin keskustassa sijaitsevaan hotellin. Meillä muilla lähti lennot aikaisin seuraavana aamuna, mutta onneksi Henrik oli paikalla pidempään ja ehti palauttaa pyörät.

Muita kohokohtia oli kaupungin parhaan jätskin metsästäminen (Heikin missio, paras löytyi muuten DeLise kahviosta Pier 39:n lähistoltä), kaupungin kukkuloilla kiipeily (ne ihanat näköalat!), kultakuumeesta kertonut opastettu kävely (SF City Guides, järjestävät monilla eri teemoilla kävelykierroksia, toimii tippiperiaatteella) ja ihan vain kaupungin kiertely sekä jaloin että erinäisillä kulkuvälineillä (mm. ne tv:stä tutut vanhat ratikat).

Mukavan rento kaupunki, paljon elämää ja ihmeteltävää. Ehdottomasti suosikkilistalle. Tiesittekö muuten, että San Franciscon keskustassa on kymmeniä “yksityisiä julkisia tiloja”?  Eli jos talon oven pielessä löytyy kyltti “public private space”, niin sieltä löytyy kaikille avoin tila, esim. puisto katolta. Ja näihin taloihin voi siis rohkeasti marssia sisään ja kysyä henkilökunnalta, miten julkiseen tilaan pääsee.

Alla vielä muutama Aleksej Heinzen ottama kuva. (Tuli kerrankin turistiposeerattua oikein urakalla…)

Minä ja ihanat seikkailukumppanini Heikki ja Aleksej. Giantsien (baseball) stadionilla, jonne eksyttiin puoli vahingossa.

Pier 39, turistimaailman keskipiste San Franciscossa. Jellonat söpöjä, mutta edelleen pahanhajuisia.

Jyrkkiä katuja… Huomatkaa portaat jalankulkijoille. Auton pysäköinti täällä saattaa myös vaatia jonkin verran harjoittelua.

Tällaistakin näkymää löytyi rannikolta lyhyehkön bussimatkan päästä.

Heikki arveli, että tämä on hänen ainoa mahdollisuutensa uida tyynessä valtameressä, joten sinne se loikki! Muut vedessä näkyneet oli surffareita märkäpuvut päällä.

Pannukakkumaailmassa nauttimassa chiliburgeria (eli chili con carnea hampurilaissämpylällä), lisukkeena ranskisten sijasta kuppi hedelmiä. Me like.

Tässä yksi esimerkki mainitsemistani yksityisistä julkisista tiloista. Otettu toisesta vastaavasta viereisessä talossa.

Olihan siitä sumusta mainintoja opaskirjoissa, mutta vaikea sitä oli käsittää ennen kuin sen näki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Innopolis-projektin  puitteissa kiertelimme tutustumassa paikalliseen innovaatiotoimintaan ja yliopistojen & yritysten väliseen tiedonvaihtoon. Kävimme ihmettelemässä mm. Stanfordin, Berkleyn ja San Josen yliopistoja, San Franciscon kaupungin innovaatiotoimistoa, NASAa, yrityshautomoja/yritysyhteisojä (ml. paikallinen HUB), AT&T, jne.

Paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja oivalluksia, mm. yhteisen kulttuurin luonnin ja epäonnistumisen hyväksymisen tärkeydestä. Tosin epäonnistumiselle tuntuu tuolla Silicon Valleyn seuduillakin olevat rajat, vain tietynlainen epäonnistuminen on hyväksyttyä, eli sellainen missä työtä on tehty kovaa, mutta idea ei vain ole kantanut. Ja suomalaiseen menon tottuneena, silmään pisti se, että töitä todellakin odotettiin tehtävän, pitkiä päiviä reilusti kellon ympäri, innostuneisuutta menettämättä.

Yhteisen kulttuurin rakentumisen kannalta mielenkiintoista oli se, että oikeastaan kaikki tapaamamme ihmiset olivat tulleet Silicon Valleyhin jostain muualta päin maailmaa tai jenkkejä. Tästä huolimatta puhuttiin ”Silicon Valleyssä asiat on näin ja näin”, eli alueella on vahva identiteetti, jonka sinne tulijat (ainakin ne, jotka jäävät) nopeasti omaksuvat. Silicon Valleyn “hengen” kerrottiin syntyneen jo kultakuumeen aikoina, kun yritteliäät seikkalijat virtasivat alueelle. Tämä ajatus tuli usein esiin puheissa ja todisti osaltaan miten alueella elää yhteinen tarinaperinne.

Ohessa muutama kollegani Aleksej Heinzen ottama kuva visiiteiltä.

Billin tietskaritalo Stanfordissa

“Luentoa” kuuntelemassa Singularity Universityssä

CITRIS, Berkeley University. Kelpais mullekin nuo näkymät.

Innopolis-ryhmä Stanford Universityn Design-laitoksella

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viime kesänä vietimme ensimmäisen kerran kesälomamme Keski- ja Itä-Suomea kiertelemällä, ja olin ihan hämmentynyt siitä, kuinka paljon kaikkea koettavaa täältä kotimaan kamaraltakin löytyy. Tänä kesänä aiomme siis jatkaa tuota onnistunutta kokeilua ja suunnata tällä kertaa Ahvenanmaalle päin. Itse en ole siellä ikinä käynyt, joten eiköhän ole jo aika. Ajatuksena on ottaa polkupyörät alle ja teltta mukaan, ja kiertää saarelta ja leirintäalueelta toiselle. Mukana reissussa kulkevat tietysti myös läppärit, jotta voimme testata etätyöskentelyä telttailuolosuhteissa. Mielenkiintoista tässä suhteessa on se, että ainakin esitteiden tietojen mukaan lähes jokaiselta Ahvenanmaan leirintäalueelta löytyy langaton netti.

Alunperin tähän saaristoseikkailuun piti olla aikaa pari viikkoa, mutta San Franciscon yllärireissun (tästä lisää alempana) takia se lyheni 8 päivään. Minä varasin itselleni Flyben halvat lennot Maarianhaminaan aikaa, ja rahaa, säästääkseni. (On se muuten jännä, miten voi olla edullisempaa lentää niinkin lyhyt matka…) Antilla kun on enemmän aikaa käytettävissä, se tulee omia reittejään pyöränsä kanssa, kohdataan sitten jossain päin saaristoa. Toivottavasti. Varsinkin kun teltta on Antilla. Minä siis vuokraan Maarianhaminasta pyörän ja yritän seikkailla itseni sovitulle tapaamissaarelle. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä kertoa, että pyöräily on jääny viime vuosina (vuosikymmenenä) aika vähiin, saa nähdä miten käy. Takamuksen puutumiseen pitää varmaankin ainakin varautua… Ajattelin mennä käymään ennen reissua muutaman kerran työpaikan salilla hieman harjoittelemassa kuntopyörällä, mutta alkaa päivät loppumaan. Kai yksi harjoituskerta nyt viikon pyöräretkeen riittää?

Ennen suurta saaristoseikkailuamme suunnitelmissa on loman avaus perinteisesti Ilosaarirockissa, jossa olen käynyt jo niin monena vuonna, että en pysy laskuissa perässä. Auringonpaiste, leppoisa tunnelma, mielenkiintoinen bändikattaus ja sopiva koko tekevät Ilosaaresta Suomen parhaan kesäfestarin. (Vanhan festarikiertäjän puolueeton mielipide.) Ilosaaren jälkeen kyyti pudottaa minut Luumäen kohdalla, jossa Antti odottaa minua mökillä. Luvassa siis muutama leppoisa päivä järven rannalla. Kyseessä on sukumökki, jolloin paikalla voi joskus olla lähemmäs 20 ihmistä, toisinaan taas olemme olleet siellä keskikesälläkin kahdestaan. Kumpikin on mukavaa. Joka tapauksessa ohjelmassa on varmasti paljon grillailua, saunottelua ja chillausta. Ja paljon lukemista, sillä tuolta mökiltä löytyy varsin kiitettävä kirjakokoelma. Tarkoituksena on ottaa tännekin läppärit mukaan ja hieman harjoitella työskentelyä mökiltä käsin. Jos sitten seuraavana vuonna voitaisiin tehdä jo pidempikin työjakso järven laineiden liplatusta kuunnellen.

Perjantaina jätän Antin jatkamaan mökkeilystä nauttimista ja suuntaan Helsinkiin, lauantai-aamuna kun lähtee lento San Franciscon suuntaan. Tämä reissu tuli hieman yllätyksenä, mutta piti tarttua tilaisuuteen kun sellainen tarjoutui. Työskentelin aiemmin tutkijana ja olin mukana EU-rahoitteisessa hankkeessa, joka jatkuu vielä tämän vuode loppuun. Toukokuusta lähtien olen ollut muutaman tunnin viikossa mukana kirjoittamassa hankkeessa kerätyn materiaalin pohjalta lehtiartikkelia. Yhdessä tähän liittyvässä tapaamisessa joskus kesäkuun alkupuolella nousi esiin, että hankkeeseen liittyvälle opintomatkalle jenkkeihin oli Aallosta lähtemässä vain yksi henkilö, vaikka kahdelle olisi rahoitus. Kun reissun ajankohta osui heinäkuun loppupuolella, eli omalle loma-ajalleni, niin ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi. Vaikka siinä vaiheessa kohde (“melko varmasti Kalifornia”) oli vielä hieman epäselvä, samoin kuin ajankohta. Nyt tiedot ovat tarkentuneet, suuntana on todellakin Kalifornia ja ajankohtana heinäkuun viimeinen viikko. Saatiinpa jopa sovitettua aikataulut niin, että sekä ennen että jälkeen itse ohjelman meillä on kokonainen päivä turisteiluun. Viime käväisyltä reilun 10 vuoden takaa muistan sen, että merileijonat haisee pahalle ja kartalta katsottu kahden korttelin lyhyt välimatka saattaakin olla lähes pystysuoraa ylämäkeä. Verkkokalvoihin taas on tallentunut kuvat Golden Gate sillasta auringonlaskun aikaan veneestä ihasteltuna. Eli innolla uusia kokemuksia odotellen, San Francisco, here I come!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä