Vuoden ensimmäiset viikot kuluivat Suomen talvesta nauttien.

Riippusilta Kokemäenjoen yllä, Kokemäellä.

Mannerheimintien talvista vilinää Helsingissä.

Kalifornian (ja vähän Arizonan ja Nevadankin) roadtrip vei halki niin uskomattomien maisemien, että välillä luulin eläväni elokuvassa. San Franciscosta rannikkoa pitkin San Diegoon eli melkeinpä Meksikoon asti ja sieltä sisämaan aavikoille ja kanjoneille.

San Franciscon kattojen yllä.

Auringonlasku Santa Cruzissa Kaliforniassa.

Tyynenmeren (kylmiä) tyrskyjä Kaliforniassa.

Kalifornian komeaa luonto Point Lobosin luonnonpuistossa.

Andrew Moleran luonnonpuisto Kaliforniassa ja yksinäinen surffari tyrskyillä.

Merinorsujen vuosittainen kokoontuminen valtatie 1 varrella Kaliforniassa.

Viiniä! Solvangin sympaattisessä kylässä Kaliforniassa.

LA:n biitsit ovat maailmankuuluja, syystäkin.

Kerrankin kuva minusta! Mikäs siinä poseeratessa, kun taustalla levittäytyy LA:n valomeri kaikessa komeudessaan.

San Diego jäi mieleen kaupunkina, jonka valitsisin asuinpaikakseni Kaliforniassa.

Joshua Treen kansallispuisto Kaliforniassa oli ensimmäinen kunnon kosketukseni aavikkoon. Yllätyin värikkyydestä ja elämän monimuotoisuudesta.

Grand Canyon, Arizona hiljensi mahtavuudellaan. Tämä oli jotain, jonka ymmärsi vasta kun sen koki.

Route 66 ja fiftarinostalgiaa Arizonassa

Las Vegasin valot ja rinnakkaismaailmat.

Tyynenmeren rannalta Meksikosta löytyi Sayulitan surffiparatiisi, jossa viihdyin kuukauden surffaamattakin rennosta elosta ja erinomaisesta ravintolatarjonnasta nauttien. Kuubaan taas tuli kiire, “ennen kuin se kaikki on mennyttä”. Ja löytyihän sieltä ihan oma maailmansa, elämäntäyteinen kokemus lattarirytmeillä ja helteellä maustettuna. Kolumbian Cartagenassa auringonpaahde ja salsan syke jatkuivat. Värikäs siirtomaakaupunki hurmasi meidät ja Coworkation paratiisisaarella näytti, miten paratiisissakin voi olla tehokas.

Tämä kuva tiivistää Meksikon Sayulitan aika hyvin: aurinkoa, hiekkaa, meren aallot ja surffari.

Meksikolainen ruoka, parempaa en ole vielä löytänyt.

Tyynellämerellä on tilaa purjehtia.

Kuuba!

Voiko tämän kliseisempää Kuuba-kuvaa enää olla? Sininen taivas, hieman ränsistyneet komeat rakennukset ja kiiltävä jenkkirauta.

Trinidad oli turistirysä, mutta ah niin valloittava sellainen.

Cartagena <3

Saaren rauhaa Cartagenan suurkaupungin siintäessä taustalla.

Koiranelämää Tierra Bomban saarella.

Floridan Evergladesiin tutustuminen jäi suunniteltua rajatummaksi, sillä murtuneen polven kanssa ei paljoa kävelty. Alligaattoreita nähtiin silti! Floridasta jatkoimme matkaa Atlantin yli risteilyaluksella, kolmannen kerran. Nyt alla oli Allure of the Seas, ehkä maailman överein alus, joka tarjosi kaikkea vesihyppyshowsta surffisimulaattoriin. Päätesatamassa Barcelonassa olemme käyneet jo usein, joten tällä kertaa keskityimme oleelliseen, eli syömiseen.

Floridan Evergladesissa alligaattoreita bongaamassa.

Aamukävelyllä laivan puistossa(!).

Kyllä kelpaa lillua poreammeessa auringon laskiessa Atlantin ulapalla.

Barcelonaa parhaimmillaan: herkullisia euron pintxoja.

Kesä — mikä kesä? — vierähti Suomessa elokuulle asti, kierrettyä tuli niin sukulaiset, ystävät kuin kesämökitkin. Vaikka sää tuntui olevan pelkkää kylmää ja sadetta, niin yllättävän paljon upeita hetkiä löytyi kamerasta. Ja muistoista.

Löytyy niitä biitsejä Suomestakin, tässä esimerkki Yyteristä.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Seurasaaressa, lampaita moikkaamassa.

Tässä se on: rauha.

Elokuussa kiersimme pari viikkoa autolla Keski-Eurooppaa (Tsekki, Saksa, Itävalta). Alppien upeus yllätti tämän ensikertalaisen eikä niissä tunnelmallisissa pikkukylissäkään valittamista ollut. Saivat minut jo suunnittelemaan — hetkellisesti — paikoilleen asettumista. Syyskuun saimme viettää kissavahteina aina niin ihanassa Berliinissä.

Näissä Itävallan alppimaisemissa käytiin hääjuhlissa, kyllä oli puitteet kohdallaan!

Huipulla on hyvä levähtää hetki.

Innsbruckin charmia ja työhönsä syventynyt matkabloggaaja.

Tsekin Cesky Krumlovissa olo oli kuin satukirjan hahmolla.

Berliinin parasta antia on se, miten vuosisatoja vanha historia ja nykypäivä kääriytyvät aivan omanlaiseksi kokemuksekseen.

Berliinin muuri ja aurinkoinen syyspäivä.

Lokakuun alussa Suomessa oli vielä melkein kesäkelit ja luonto tarjosi meille parastaan. Ja syksy jatkui samalla kaavalla, sillä kaksi viikkoa koiravahtina Skotlannissa — keskellä kansallispuistoa — oli aika lottovoitto luonnonystävälle. Muutaman päivän roadtripillä pohjoisille erämaille vakuutuimme lopullisesti paikan kauneudesta. Tänne pitää joskus palata paremman ajan kanssa! Kuun lopussa syksyinen Lontoo vielä hellitteli meitä päiväpysähdyksellä.

Lokakuinen päivä pellonlaidalla, kotimaisemissa.

Mökki tähtitaivaan alla Itä-Suomessa.

Skotlannin syksyisissä aamuissa hämähäkinseitit koristivat pensaita ja maisema kietoutui usvaan.

Skotlannin ylämaiden jylhää kauneutta ja tienvarren löytöjä.

Kukas sä oot? Ihmettelee pörröinen ylämaan karjan edustaja Skotlannissa.

Syksyinen Lontoo oli parhaimmillaan aurinkoisena päivänä.

Coworking Camp Djerban saarella Tunisiassa oli kuusi viikkoa täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, rentoja hetkiä, innostunutta työntekoa ja pisteenä i:n päälle vielä viikonloppuretki Saharan dyyneille.

Coworking Camp Tunisia!

Paikallista elämää Djerbahoodissa.

Nelivetoseikkailu Saharan dyyneillä.

Joulukuussa pysähdyimme muutamaksi päiväksi Pariisiin, herkuttelemaan ranskalaisella ruualla ja sukeltamaan kulttuuririentoihin. Samalla totuttauduimme talviseen ilmastoon ja laskeuduimme joulutunnelmaan ennen matkaa koto-Suomeen ystävien ja perheen pariin.

Hetki Pariisissa.

Joulumarkkinoiden tunnelmaa Champs Elyseellä.

Jouluna oli vielä joki sulana.

Siinäpä niitä, seikkailuja vuoden edestä. Kiitos, että hengasitte mukana!

Pieni vinkki vielä tähän loppuun: jos haluat nähdä enemmänkin upeita otoksiamme, klikkaamalla mitä tahansa tämän postauksen kuvaa pääset valokuvakansioomme Flickr-palvelussa.

Pyydäthän lupaa, jos haluat käyttää kuviamme jossain!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

11.9.2014 Tämä reissaaja ei poistunut asunnosta koko päivänä. Zagrebissa satoi. Töitä siis koko päivä, illalla pitkästä aikaa Netflixiä. – Zagreb, Kroatia

140 merkin mittaisia välähdyksiä päiviini läppärikulkurina. Balkanilta Turkkiin, Suomen loskaisen talven kautta Kalifornian roadtripille ja Meksikon lämpöön. Kuuban rytmeistä Kolumbiaan Karibianmeren syleilyyn. Laivalla Atlantin yli ja kesäksi takaisin Suomeen. Keski-Euroopan roadtrip vuoristomaisemien ja sympaattisten pikkukylien läpi. Ja lopuksi, aina niin valloittava Berliini.

Arkea se tämäkin on

24.9.2014 Töitä, lounas, töitä. Sitten kirjan parissa puistossa, laskevan auringon lämmössä, ihmisiä tarkkailemassa. Illalla bloggailua. – Belgrad, Serbia

Blogiin tulee usein kirjoitettua kohokohdista arjen sijaan. Twitter-päiväkirjastani saakin paljon paremman kuvan jokapäiväisestä elämästäni.

2.12.2014 Komea mustelma muistona ekasta värikuulasodasta, harmaita hiuksia blogin uudistamisesta, pikapuhedeittailua, ihmissusia. – Coworking Camp, Turkki

18.3.2015 Päivä alkoi taas mukavasti joogalla. Sitten töitä, cevicheä lounaaksi, lisää töitä, perinteinen tacoja + margarita illallinen. – Sayulita, Meksiko

27.4.2015 Atlantin ylitys pv 9. Tilinpäätös, android-peli. Lasillinen hyvää viiniä. Hiljainen nurkka laivan laidalla, kirja & auringonlasku. – Atlantinristeily 

26.5.2015 Töitä ja kävelyretki lähikaupppaan. Aina vaan jännemmäksi muuttuu tämä elämä ;) – Helsinki, Suomi 

18.7.2015 Ja sade senkun jatkuu. Mökin nojatuolissa on onneksi lämmin ja mukava syventyä töihin. Illalla repästiin ja koottiin palapeli. – Sastamala, Suomi 

Ikimuistoisia kokemuksia Jenkkilässä

26.1.2015 Ajeltiin Highway1 Big Sur osion läpi, ne maisemat! Merileijonia Point Lobosissa ja mailin polku upealle rannalle Andrew Molerassa. – Big Sur, USA

Vaikka onhan sitä myönnettävä, että kaikenlaisia suuria seikkailujakin on vuoteen mahtunut. Varsinkin  tammi-helmikuinen Kalifornian seudun roadtrippimme oli täynnä toinen toistaan upeampia kokemuksia.

30.1.2015 Solvangin tanskalaiseen satukylään. Hotlasta (Hamlet Inn) sai pyörät lainaan, niillä viinitiloille maistelemaan. Hieno päivä! – Solvang, USA

1.2.2015 Ajeltiin keskustan ja Beverly Hillsin kautta Mulholland Drivelle. Auringonlasku Griffith Observatoriolla. LA:n valomeri on aika vau! – Los Angeles, USA 

10.2.2015 Joshua Treen kansallispuistossa ajelemassa ja pikku kävelyillä. Upeita aavikkomaisemia! Illalla porealtaassa ulkona. – Joshua Treen kansallispuisto, USA

16.2.2015 Las Vegas. Ähkyaamupala buffassa, töitä, illalla Stripin ihmeitä. Suihkulähteet, flamingot, tulivuori ja lopuksi Venetsia. – Las Vegas, USA

… Euroopan kulmilla…

8.11.2014 Seikkailu Olympoksen metsittyneillä raunioilla, auringonlasku rannalla, kapuaminen pimeässä Chimaeran ikuisille tulille. – Olympos, Turkki 

Euroopan kohokohtia olivat ihanat pikkukylät, eloisat kaupungit ja ennen kaikkea kaunis luonto.

14.9.2014 Plitvicen järvillä. Upea, uskomaton paikka! Juuri nyt myös hyvin vetinen, kahlaamaan päädyin useasti ja moni polku oli suljettu. – Plitvicen kansallispuisto, Kroatia 

17.10.2014 Aamulla kämpän luovutus ja retki Matka-kanjonille. Niin kaunis kävelyreitti! Perinteinen illallinen vuokraemännän kanssa. – Skopje, Makedonia

16.11.2014 Kaunis Sininen moskeija, Basilica Cisternin lumoava maanalainen maailma, mahtava Sulemaniyen moskeija, vilkkaat basaarit. – Istanbul, Turkki

12.12.2014 Huikea myrsky yöllä, aamulla rannalle aaltoja ihmettelemään. Lopputuloksena upeita kuvia ja märät vaatteet. Startup Weekend alkoi. – Coworking Camp, Turkki

2.7.2015 Kesä!! 7km aamukävely Selkämeren kansallispuistossa. Pitkospuita lietteillä, hiekkarantaa kotiin. – Pori, Suomi 

23.8.2015 Alppiniityllä Sound of Music henkeen. Hiihtohissillä vuorenlaelle maisemia ihailemaan. Illalla ystävien luo Saltzburgin kulmille. – Itävalta

29.8.2015 Satumainen Cesky Krumlov. Kapeita katuja, joki täynnä kellujia. Yötä pienessä tsekkikylässä, paikallisessa elekielellä juttelemassa. – Cesky Krumlov, Tsekki 

… ja Lattareissa!

21.-30.3.2015 Lomalomaloma eli viikko Kuubassa! Aurinkoa, värikkäitä taloja, vanhoja autoja, mukavia ihmisiä, musiikkia ja turkoosi meri. <3 – Kuuba

Lattareissa meri oli lämmin ja musiikki soi. Vaikka siellä keskityimmekin enemmän työntekoon ja rentoon elämään, niin osui sitä muutama ikimuistoinen seikkalukin reitille.

14.3.2015 Lomapäivä! Veneretki Marietas-saarille. Valaita(!!), SUP-lauta, snorklausta, aurinkoinen keli ja all-inclusive juomat & ruuat. – Marietas-saaret, Meksiko 

9.4.2015: Aamujoogan jälkeen pulahdus Karibianmereen, toimelias työpäivä, lisää joogaa, illanvietto lettujen ja kitaransoiton parissa. – Coworkation, Kolumbia

Elämän pieniä iloja…

Skopje, Makedonia 3.10.2014: Koko päivä kotinurkissa (tällä viikolla = Skopje). Mukava kämppä, kunnon keittiö (kokkasin x2!), nopea netti ja muhkea sohva.

Suuret seikkailut ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä ovat ne pienet ilon hetket arjessa.

6.10.2014 Flunssapäivä on reissuhaaveilupäivä. Buukkasin pari päivää jouluisessa Prahassa ja lennot Helsinkiin. Kevääksi lattareihin? – Skopje, Makedonia

9.11.2014 Aamulla hamamissa. Nyt on rento olo, koko keho pesty, puunattu ja hierottu :) Iltapäivän vesisade houkutti töiden pariin. – Coworking Camp, Turkki 

12.1.2015 Yö kiehtovassa Park Hotellissa, mukavia kahviloita, kauppahallin ihanuuksia, Aboa Vetus & Ars Nova. Mahtava Turku! – Turku, Suomi

18.4.2015 Ostin polvituen ja kävelykepin, liikkuminen helpottui. Evergladesin kansallispuistossa veneretkellä ja jopa lyhyellä kävelyllä. – Everglades, USA 

5.5.2015 Suihku, jonka lämpötilaa on helppo säätää ja josta tulee reilusti vettä. Suomi <3 – Helsinki, Suomi 

31.7.2015 Magneettikuvauksessa ei uusia vammoja :) Bussilla Kokemäelle, mukava ilta vanhempien seurassa. – Helsinki, Suomi 

4.9.2015 Aamu töitä hostellin aulassa ennen talovahtipaikkaan muuttamista. Ihania kissoja, mukava kämppä, jopa oma pikku piha! Berliini <3 – Berliini, Saksa 

… ihania ystäviä…

8.8.2015 Brunssi ihanien ystävien parissa, 2-vuotiaan synttärit puistossa, auringonlasku ja viinipullo mattolaiturilla. Kesä on täällä!! – Helsinki, Suomi

Suomen visiittien kokokohtia ovat hetket ystävien – ja perheen – kanssa.

24.12.2014 Jouluaatto! Ja upea lumisade! Ensin kynttilät haudoille, sitten suvun kanssa mahtava jouluillallinen, laulua ja lahjojen jakoa. – Kokemäki, Suomi

31.12.2014 Kotibileet eli ihania ystäviä, halauksia, naurua, huonoja vitsejä, yhteislaulua, skumppaa, raketteja ja siskonpeti. – Vantaa, Suomi 

18.-21.6.2015 Juhannus ja <3 Nummirock, mikäpä muukaan. Ystäviä, grillailua, sadetta ja metallimusiikkia. Olipa taas hyvä :D – Nummirock, Suomi

4.7.2015 Helsinkiin ja suoraan Tokoinrantaan pikniköimään. Aurinkoa, hyvää seuraa, kunnon (metalli)poppivehkeet ja kylmää skumppaa. – Helsinki, Suomi

8.8.2015 Brunssi ihanien ystävien parissa, 2-vuotiaan synttärit puistossa, auringonlasku ja viinipullo mattolaiturilla. Kesä on täällä!! – Helsinki, Suomi 

Onneksi niitä ystäviä on myös ripoteltuna ympäri maailmaa ja uusiakin on löytynyt matkan varrelta.

30.9.2014 Mielenkiintoinen Tesla-museo, kaikenlaisia härveleitä :) Kahvilla jokilaivalla kaverin kanssa, hienot näkymät illalla. – Belgrad, Serbia

9.1.2015 Matkabloggaajaystävä @corinne:n kanssa kotiin Kokemäelle. Aurajuustoruukkua, koiran kanssa lenkille, lämmin palju ja skumppaa :) – Kokemäki, Suomi 

20.1.2015 San Franciscossa! Sumuinen aamu, merileijonat, Ferry Building lounas & kierros, kävelyä ympäriinsä, illallinen ystävän kanssa. – San Francisco, USA

13.5.2015 Helsinkiin. Kahvilla Suomessa käymässä olevien nomadituttujen kanssa, ilta kaverien kanssa avaruuden valloitusta miettien. – Helsinki, Suomi 

27.8.2015 Innsbruckissa Nordkettenbahnilla vuoren huipulle <3 Salzburgiin ja olutpuutarhaan ystävien seuraan. Iltakävely viinilasilliselle. – Itävalta 

… ja ruokaa, tietenkin ruokaa!

1.11.2014 Syöden ja juoden ympäri Ateenaa :D Souvlakia, lihaa+juustoja+pienpanimo-olutta, jogurttia hunajalla, loukoumades-munkkeja, viiniä. – Ateena, Kreikka

Varsinkin Tämä viikko -postauksiani lukeneet ovat jo varmaan osanneet päätellä, että hyvä ruoka (ja juoma) on minulle tärkeää. Tämän huomaa myös päiväkirjamerkinnöistäni.

18.12.2014 Käveltiin Prahan linnalle, syötiin korealaista lounaaksi ja meksikolaista illalliseksi, päätettiin ilta live-jazz klubilla. – Praha, Tsekki

16.3.2015 Päivä töitä. Illalla suussasulava filet mignon pihvi (hyviä) huokauksia aiheuttaneen punaviinin kera. 16€. Los Corazones <3 – Sayulita, Meksiko

2.5.2015 Päivä Barcelonassa. Entisen härkätaisteluareenan katolta hienot näkymät, pintxos-herkkuja, valkkaria parvekkeella. – Barcelona, Espanja

29.7.2015 Työntäyteinen päivä Androidin & blogin parissa. Lounaaksi tein ihan superhyvää thai-salaattia ja illalla chili-hernekeiton. Nam. – Espoo, Suomi

Joskus menee pieleen

13.4.2015 Polvilumpio sijoiltaan joogassa, joten lähipäivät lepoa. Avuton olo, kun ei pysty liikkumaan ilman apua. Toivottavasti paranee pian. – Coworkation, Kolumbia

Hieman huonoa tuuria ja kommelluksiakin – isompia ja pienempiä–  osui vuoden varrelle. 

19.12.2014 Kävelykierros Prahassa, joulumarkkinoita, gulassikeittoa. Muistettiin lennon aika väärin, onneksi oltiin ajoissa. Suomessa! – Praha, Tsekki

20.2.2015 Muutettiin uuteen kämppään. Sängyllä iso (kuollut) hämähäkki. Muuten kiva :) Ulkoilmaolkkari/keittiö hyvä paikka työnteolle. – Sayulita, Meksiko

17.4.2015 Cartagena-Fort Lauderdale lento yksijalkaisena jännitti, mutta olikin maailman helpoin, sillä mua kärrättiin pyörätuolissa :D

1.9.2015 Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa tuli vettä taivaan lisäksi kuumista lähteistä. Ostin pienen mukin ja maistelin, rautaista oli. – Karlovy Vary, Tsekki

6.9.2015 Berliini edelleen sateinen. Kävelyllä lähipuistossa, päädyttiin vahingossa vankilaan. Illalla podcasteja ja värityskirja. – Berliini, Saksa

Työn touhussa

10.11.2014 Teinköhän mä mitään muuta kuin töitä? Kävin pitkällä lounaalla, vielä pidemmällä illallisella työkaverien kanssa. Siinä se. – Coworking Camp, Turkki

Mä joka päivä töitä teen… tai siltä se ainakin päiväkirjamerkintöjeni perusteella vaikuttaa. Onneksi työni on enimmäkseen kivaa.

13.10.2014 Päivä lähinnä töiden ja blogin parissa. Käveltiin rantakadulle illallistamaan (kanatikkuja ja olutta), terassit täynnä ihmisiä. – Skopje, Makedonia

11.2.2015 Työpäivä, ei sen kummempaa. Käytiin ostamassa wifi-yhteyden vahvistin ja syötiin burgerit Five Guysissa. Ajoissa nukkumaan. – La Quinta, USA

10.3.2015 Aika samaa nämä päivät: aamupala kahvilassa, töitä (=tänään kirjanpitoa & veroja), opiskelua, blogin kirjoittamista. Aurinkoista. – Sayulita, Meksiko

31.8.2015 Töihin keskittynyt päivä. Tauoilla tutustuttiin Loketin kylään. Aamiaisella hotelliin, lounaalla linnoituksiin, illalla panimoon. – Loket, Tsekki

Vuosi näitä päiväkirjamerkintöjä on nyt kasassa.  Viimeisin kuului näin:

11.9.2015 Kävelin ympäriinsä tässä Moabitin alueella. Kauppahallista tuoretta leipää ja Vietnam-lounas. Kissa löytyi naapurin kellarista! :D – Berliini, Saksa

Aion jatkaa näiden merkintöjen tekemistä, sillä vaikka ei niistä kenellekään muulle olisikaan iloa, niin onpahan minulla ainakin jotain muistoja itselleni :) Mutta jos sinuakin kiinnostaa nämä pienet kurkistukset päivittäiseen elämääni, niin löydät minut Twitteristä nimellä Kotonakaikkial.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Vanha kaupunki on täynnä turisteja, niin Kolumbian muista osista kuin muualta maailmasta. Sitä niin sanottua “todellista” Kolumbiaa täältä onkin turha etsiä, kaikki on kaunista ja siloiteltua kuin satukirjasta. Mutta miksipä ei sitä voisi tällaisestakin välillä nauttia? Pitääkö kaiken aina ollakaan niin todellista?

Massiivisia kirkkoja, koristeellisia rakennuksia, huikean korkeita ovia ja siellä täällä oivaltavaa taidetta.

Cartagena sijaitsee Pohjois-Kolumbiassa, Karibianmeren rannalla. Kuten sijainnista voi olettaa, ilmasto on trooppisen hikinen ja miellyttävintä ulkona liikkuminen on aikaisin aamulla tai iltaisin. Aamulla saa harhailla kapeilla kaduilla ihan omassa rauhassaan, kun muut turistit nukkuvat vielä makoisasti ja paikalliset vasta heräilevät päivään. Iltaisin taas kaupunki virkoaa eloon, keräten ihmisiä aukioille tanssiesityksiä katselemaan, illallistamaan ja juomaan pulloittain myytävää rommia.

Auringonlaskun aikaan paras paikka on kaupunginmuuri, jolta voi ihailla auringon painumista meren taakse. Varakkaampi istahtaa kahvilaan oluelle, säästäväisempi ostaa tölkin katumyyjältä.

Autojen liikkumista on rajoitettu vanhan kaupungin alueella, joten kaduilla saa kulkea melko vapaasti. Turistien suosiossa olevia hevoskärryjä pitää tosin muistaa varoa, sillä kaikki kuskit eivät paljoa ympärilleen vilkuile. Muuten muurien sisäinen alue on vierailijallekin hyvin turvallinen, kunhan muistaa pitää tavaroistansa huolta pitkäkyntisten varalta.

Ja koska raha-asiat aina kiinnostavat, niin tähän loppuun vielä muutama esimerkki hinnoista (huhtikuun 2015 vaihtokurssin mukaan): Airbnb-huone 28€, lounassetti 8.000COP (~3€), illallinen 20.000COP (~8€) ja olut terassilla 2.500 (~1€). Nämä siis vanhassa kaupungissa, heti muurien ulkopuolelta löytyy vähän särmikkäämpää Kolumbiaa ja vielä edullisempia hintoja.

Joko Cartagena houkuttelee?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jälleen tuplaviikkopostaus, tällä kertaa (teko)syynä Atlantinristeily ja hitaahko netti, joka ei pitänyt kuvatiedostojen siirtelystä.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sanoimme hyvästit uusille Coworkation-ystävillemme ja jätimme taaksemme Tierra Bomban saaren. Saari olisi mielellään pitänyt meitä siellä vielä hetken, sillä venematkalla mantereelle moottori pysähtyi tämän tästä. Olimme alun perin ajatelleet viettää saarella vielä viimeisenkin Cartagenan yömme, mutta kun keskiviikkoisen sateen katkaisemaa sähköä ei kuulunut takaisin, päätimme varmuuden vuoksi suunnata takaisin mantereelle.

Onneksi läppärissä oli vielä sen verran virtaa, että ehdin löytämään meille majapaikan yöksi. Muutenhan sitä olisi voinut kulkea ovelta ovelle kyselemässä, mutta yhdellä jalalla hyppien se ei houkuttanut. – Ai miksikö yhdellä jalalla? Lue edellisestä Tämä viikko 77: Coworkation Kolumbia –postauksesta. – Oli muutenkin yllättävän hankalaa löytää tietoa siitä montako kerrosta kussakin hotellissa on ja onko niissä hissiä. Lopulta varasin hotellin, joka näytti kuvassa ainakin 10-kerroksiselta, ajatellen, että siellä on pakko olla hissi. Ja olihan siellä! Kaupan päälle tuli kiva näkymä huoneesta.

Lentoretki Cartagenasta Floridan Fort Lauderdaleen oli ehkä elämäni helpoin. Heti kentällä minulta kysyttiin haluanko pyörätuolin ja siinä minua sitten kuskattiin jonojen ohi. Enpä ole USA:n rajatarkistuksestakaan ennen selvinnyt vartissa. Viime vuonna samaisella Fort Lauderdalen kentällä jonotettiin melkein kaksi tuntia. En olisi ilman tuota pyörätuolia kyllä selvinnytkään, sen verran kävelyä ja jonossa seisoskelua olisi ollut tiedossa. Silti, jos olisin saanut valita, mieluummin ehjä polvi kuin nopeat rajamuodollisuudet.

Fort Lauderdalessa haettiin alle vuokra-auto ja hurautettiin saman tien muutama tunti etelään päin. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli kävellä monta reittiä Evergladesin kansallispuistossa ja nukkua siellä yö autossa. Jalkavammaisena ei pitkistä kävelyistä tullut mitään, eikä autossa nukkuminenkaan tuntunut hyvältä idealta. Majapaikka vaihtui hotelliksi ja muuten mietin, että onko meidän edes järkeä mennä kansallispuistoon vai olisiko parempi keksiä jotain muuta. Vierailijakeskuksessa meidät onneksi vinkattiin veneretkelle sekä muutamalle lyhyelle kävelyreitille, niin pääsimme kuin pääsimmekin puistoon tutustumaan. Vielä kun ostin aamulla kaupasta sekä polvituen että kävelykepin, niin liikkuminenkin onnistui paremmin.

Mainittu veneretki kulki suola- ja murtovedessä rannikolta sisämaan järville päin. Heti alussa bongasimme harvinaisen krokotiilin, mutta paljon muita eläimiä emme sitten nähneetkään. Manaatitkaan eivät halunneet näyttäytyä meille. Alueen kasveista ja puista opimme paljon, samoin alueen vallanneesta vieraslajista: burman pythonista. Aiemmin oli mahdollista pitää näitä isoja käärmeitä lemmikkeinä ja monet niistä päätyivät Evergladesin soille. Pääsivät karkuun joko vahingossa tai sitten tarkoituksella, kun omistajat kokivat liian isoksi kasvaneen käärmeen hankalaksi. Karkulaiset viihtyivät ilmeisen hyvin Evergladesissä ja nyt niitä on alueella arvioiden mukaan yli satatuhatta sotkemassa paikallista ekosysteemiä. Yhtäkään emme tosin nähneet.

Enemmän eläimiä näkyi Anhinga-polulla aivan puiston porttien lähistöllä. Alligaattoreita, pelottomia lintuja, isoja heinäsirkkoja sekä monenvärisiä liskoja. Ja mukavan monta penkkiä ripoteltuna polun varteen, jotta pääsin levähtämään vähän väliä. Tämä on ehkä yksi Evergladesin suosituimmista poluista, eikä suotta!

Paluumatka Fort Lauderdaleen sunnuntai-aamuna sujui liikenneruuhkaa laskematta sujuvasti. Satamassa sain taas pyörätuolikyydin, vaikka tällä kertaa ei jonoja ollutkaan. En vieläkään ymmärrä miten Royal Caribbean sen tekee, mutta jotenkin he chekkaavat sisään yli 5000 matkustajaa parissa tunnissa ilman jonoja.

Ja kyllä, luit oikein, yli 5000 matkustajaa, sillä olimme astuneet sisään maailman suurimmalle risteilyalukselle Allurelle! Sillä kuluisikin sitten seuraavat 9 päivää Atlantia ylittäessä ennen pysähdystä Malagassa.

9 päivää laivalla yhteenmenoon voi kuulostaa paljolta, mutta Allurella on paljon tekemistä. Itse en tosin voinut tuon polven kanssa kokeilla esimerksiksi ziplinea tai surffisimulaattoria. Lukemattomat tanssitunnitkin jäi välistä ja katselin vaan kateellisena vierestä muiden menoa. Karuselliin onneksi pääsivät tällaiset liikuntarajoitteisetkin.

Vaikka laiva on suuri, tai ehkä juuri siksi, sieltä löytyy monta erilaista pikkupaikkaa. Esimerkiksi lounaalle voi mennä valkoisten pöytäliinojen a la carteen, monipuoliseen buffetiin, puiston kahvilaan salaatille, tai sitten voi vaan napata hodarin boardwalkilta.

Illallisseura oli jälleen hyvin mielenkiintoista. Useimpina iltoina menimme a la carte -ravintolaan ja valitsimme jaetun pöydän. Näin saimme aina uutta juttuseuraa. Paljon reissaavia eläkeläisiä, monen monta teksasilaista kehumassa osavaltionsa villejä kevätkukkasia sekä yksi hyvinkin humalainen täti, joka ei muistanut mitään keskusteluista. Saimme tämän viimeksi mainitun tädin kanssa vietetyn illallisen aikana vastata varmasti lähelle kymmenen kertaa kysymykseen mistä olemme kotoisin ja kuulla aina saman ihmettelyn siitä, miten pitkä matka Suomesta on…

Töitä teimme vuorotellen shamppanjabaarin pehmeillä nojatuoleilla, yökerhon aamupäiväisessä hiljaisuudessa, kahvilan pöydässä, ulkona aurinkokannen lepotuoleissa ja pianobaarin sohvilla. Iltaisin oli viihdettä Broadway-show Chicagosta jäätanssiin ja jazz-kapakan livebändistä vesishown akrobaatteihin. Aika huiseja kaikki!

Tällä kertaa meillä oli käytössä rajaton nettikin. Nopea se ei ollut missään vaiheessa ja hirmukalliskin se oli ($240 2 laitetta 12 päivää), mutta toimi oikeastaan koko ajan! Pysyimme siis yhteydessä ulkomaailmaan koko ajan ja saimme ihan ”normaalejakin” töitä tehtyä. Aiemmilla ylityksillähän me olemme keränneet ylitysajaksi töitä joita olemme voineet tehdä ilman nettiä.

Töiden parissa kuluikin paljon aikaa tällä risteilyllä, kun ei vienyt tanssitunnit ym. aktiviteetit aikaa… Muun ohessa saimme ensimmäisen Android-appsimme julkaisukuntoon (siitä lisää ensi viikolla!) ja pari muuta melko pitkälle.

Toisen viikon keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen satamapäivä laivan pysähtyessä Malagaan. Mekin kävimme kaupungilla kävelemässä ja juomassa kahvit, tuliaisostoksilla turistirysissä ja etsimässä Lushin liikettä (shampoo-pala loppui, tarvitsemme pikaisesti uuden!). Malagassa oli mukavasti istuinpaikkoja siellä täällä, niin sain aina välillä lepuutettua jalkaani ja selvisin näin useamman kilometrin kävelystä.

Sellainen kaksiviikkoinen takana. Seuraavaksi pari päivää Barcelonassa ennen Suomeen lentämistä. – Jos muuten kaipaat talo/eläinvahtia kesällä, niin ota yhteyttä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Meillä on ollut tapana sanoa, että on se ihmeellistä miten meillä on niin hyvä tuuri reissussa, ettei koskaan tapahdu mitään oikeasti ikävää. No tällä viikolla saatiinkin sitten pieniä lovia tuohon tuuriin…

Koko viikko kului Coworkation tapaamisessa Tierra Bomban saarella, aivan Cartagenan edustalla. Heräsimme aikaisin ja aloitimme päivän joogalla (johon tosin en loppupäivinä osallistunut, syy selviää tuolla alempana). Sitten oli vuorossa aamu-uinti, suihku ja aamiainen terassilla “päivän kysymyksen” parissa. Loppuosat päivistä täyttyivätkin sitten työnteosta, työpajoista ja opiskelusta. Työpäivä päättyi auringonlaskujoogaan ja sen jälkeen vuorossa olikin enää illallinen ja keskustelut. Useimmiten päädyimme nukkumaan jo hyvin aikaisin, koska aamulla uni loppui jo kuuden aikaan.

Meitä oli koolla aika pieni porukka, mutta varmaankin myös tästä johtuen ilmapiiri oli ihanan turvallinen, avoin ja kannustava. Mukavia ihmisiä ja niin mielenkiintoisia keskusteluita. Kirjoittelen varmaankin tästä Coworkation kokemuksesta vielä enemmän ihan erillisessä jutussa.

Mutta nyt niihin hieman ikävimpiin juttuihin tällä viikolla.

Perjantaina vietimme mukavaa iltaa pelaten mm. pullonpyöritystä ja itse muokkaamaamme pantomiimi-alias-peliä. Vatsa ihan kipeytyi hihityksestä ja muutama olutpullokin tyhjeni. Yhden aikaan yöllä kömmimme nukkumaan, tai se oli ainakin aikomuksemme, kunnes avasimme huoneemme oven ja vastassa olikin uima-allas.

Kylppärin hana oli aiemmin päivällä korjattu ja kaikki ei ilmeisesti ollutkaan mennyt ihan putkeen, sillä putken liitos oli nyt ratkennut ja vettä suihkusi huoneeseen. Onneksi meillä ei ollut mitään hajoavaa lattialla. Ja onneksi meillä oli apua, sillä yhteistuumin saimme vuodon tukittua ja huoneen kuivattua alta aikayksikön. Osa kyykki lattialla syvien lautasten kanssa kauhomassa vettä saaveihin, joku kiipesi katolle sulkemaan veden koko talosta ja yksi istui peukalo vesiputkessa vuotoa tukkimassa. Tilanne lähinnä huvitti kaikkia siinä vaiheessa, olihan alla jo valmiiksi naurunäytteinen ilta.

Seuraavana päivänä saapui korjaaja ja saimme samalla vedenkin takaisin taloon. Ei siis lopulta sen isompi kommellus, oikeastaan vaan hauska tarina kerrottavaksi.

Maanantaina kävi sitten se isompi epäonni. Aamu oli kuuma ja rannalla joogatessa hiki virtasi jo seitsemän aikaan. Keho väsyneenä en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota liikkeisiini ja yhtäkkiä istuinkin maassa ja huusin kovaa kivusta. Polvilumpioni oli plumsahtanut pois kuopastaan ja oli nyt polven ulkopuolella. Sattui muuten aika kovaa. Onneksi sain itseni pidettyä jossain määrin rauhallisena ja Antti samoin ja saimme ojennettua jalkani suoraksi näin pakottaen lumpion takaisin paikoilleen.

Minulle on käynyt näin muutaman kerran aiemminkin, mutta lapsuudessa ja silloin lumpio on vain käväissyt paikoiltaan. Näillä kerroilla olen parantunut muutamassa päivässä. Tässä iässä keho ei ilmeisesti ihan niin nopeasti toivu ja olihan se lumpio pois paikoiltaan jonkin aikaa venyttäen kiinnikkeitä. Summasummarum, seuraavina päivinä en paljoakaan kävellyt vaan jouduin turvautumaan muiden apuun hyppiessäni yhdellä jalalla eteenpäin. Keskiviikkona pystyin jo hieman nilkuttamaan, mutta tarvitsin edelleen tukea, varsinkin pienenkin rappusen edessä. Maailmani siis pienentyi kattamaan lähinnä ulkotoimistomme ja oman huoneeni. Olo oli varmaan aika sama kuin tuon ylemmän kuvan merenneidolla olisi kuivalla maalla.

Sairaalaan en mennyt, sillä ajatus rannalle raahautumisesta ja pikkuveneeseen kipuamisesta ei oikein innostanut, kun pienikin jalan liike sattui. Ja koska polvi on aiemmin parantunut itsestään nopeasti, niin ajattelin, että katson hetken miten käy. Googletinkin asiaa ja yleinen ohje näyttää olevan tukea polvi (ei kipsillä vaan esim. joustositeellä) ja välttää laittamasta painoa sille muutaman viikon ajan. Antin lääkäriäitikin oli samaa mieltä.

Kyynärsauvat olisi kyllä ollut hyvä käydä hakemassa, sillä nyt jalalle tulee väkisinkin laitettua painoa. Perjantaina on edessä lento Floridaan ja kävelymatkat lentokentillä voi olla aika pitkiä. Loputon jonotus yhdellä jalalla seisten ahdistaa jo valmiiksi. Toivottavasti saan jonkinlaista apua kentällä ja pääsen ehkä jopa pidempien jonojen ohi. Kerron ensi viikolla miten kävi…

Kolmas epäonni viikolla oli keskiviikkoinen sadekuuro, joka katkaisi sähköt saarelta. Meille asti korjaustyöt eivät ainakaan seuraavaan päivään mennessä ehtineet eikä majapaikalla ollut kuin minigeneraattori aivan välttämättömien asioiden hoitoon. Työnteko loppui siis läppärin ja wifi-lähettimen virran tyhjentyessä ja yö oli aika kuuman kostea ilman tuuletinta. Toisaalta illanvietto terassilla lyhtyjen valossa oli oikein tunnelmallinen :)

Seuraavaksi edessä pikapysähdys Floridassa ja sen jälkeen maailman suurimmalla risteilyaluksella Atlantin yli!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Työntäyteinen viikko Cartagenassa takana. Eipä tullut liikuttua vanhaa kaupunkia pidemmälle, mutta sielläkin riitti paljon nähtävää ja fiilisteltävää. Useampana iltana suunnattiin kaupunginmuurille meren äärelle auringonlaskun aikaan. Siellä on kiva mutta kallis kahvila, joten nuukampi ostaa virvokkeensa katumyyjiltä ja istahtaa muurin päälle. Näkymät on samat :)

Pääsiäisviikonloppu näkyi myös Cartagenassa, varsinkin iltaisin kaduilla ja aukioilla oli väkeä ihan tungokseksi asti. Onneksi me olemme yleensä liikkeellä paikallisesta näkökulmasta niin aikaisin, että paikan saaminen ravintolasta tai terassilta ei ollut ongelma.

Antti otti tavakseen herätä aikaisin ja käydä kävelyllä ennen kuin auringonpaahde kävi ylivoimaiseksi. Yhtenä aamuna minäkin sain itseni ylös sängystä ennen seiskaa ja ehdin mukaan. Tyhjiltä kaduilta sai hienoja kuvia. On täällä vaan niin upeita vanhoja ja värikkäitä taloja huolella kunnostettuina! Yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen ikinä käynyt.

Ruokalöytöjä emme ole täällä sen kummemmin tehneet, kaikki on ollut ihan hyvää, muttei mitään maailmaa mullistavaa. Parasta on ollut Girasoles-ravintolan vegelounas. Eikä se Hard Rock Cafe:n hampparikaan huono ollut, vaikkei se millään tavalla kolumbialainen kokemus ollutkaan. Meksikon kulinaristisen ihmemaailman jälkeen kolumbialainen ruoka on aika mitäänsanomatonta. Juomapuolelta on pakko mainita ihanat tuoreista hedelmistä tehdyt mehut, joista en saa tarpeekseni. Mielenkiintoinen on myös paikallinen tapa tilata drinkkien sijasta pöytään jaettavaksi rommipullo lisukkeineen (limupullo, jäitä ja sitruunanpalasia).

Tiistaina pakkasimme jälleen kamamme, mutta tällä kertaa siirryimme vain muutaman kilometrin läheiselle Tierra Bomban saarelle. Aika uskomaton fiilis olla trooppisella paratiisisaarella, kun turkoosin merenkaistaleen toisella puolella kohoaa Cartagenan siluetti. Varsinkin illan pimeydessä näky on vaikuttava.

Tulimme tänne saarelle 10 päiväksi Coworkation-tapaamiseen muiden nomadien kanssa. Meillä on sekä yhteistä ohjelmaa että hyvin aikaa työskennellä omien juttujemme parissa. Tässä tapaamisessa erikoisjuttu on jooga, jota meillä on sekä aikaisin aamulla meren rannalla että illan hämärtyessä takapihan puiden varjossa. Näin paljoon liikuntaan tottumattomat lihakseni ovat hyvinkin kipeinä, mutta jo muutamassa päivässä olen myös huomannut edistyneeni. Rantahiekalla joogaaminen tuo omat haasteensa tasapainon suhteen, mutta mikäs sen mukavampaa kuin pulahtaa aaltojen syleilyyn tunnin hikoilun jälkeen.

Toimistoni on lähipäivinä näyttänyt tältä, ja kyllä, kissa kuuluu vakiovarustukseen!

Täällä työparatiisissa vielä seuraavakin viikko. En valita.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä kertaa poikkeuksellisesti kaksi viikkoa yhden hinnalla, sillä viime viikon vietimme Kuubassa netittömällä lomalla. Tai vilkaisin minä kerran mailiboksiani. Ihan vaan nopeasti tarkistaakseni, ettei maailma ollut kaatunut. Ei ollut. Ja olipa kyllä virkistävää viettää viikko ilman sosiaalista mediaa ja sähköposteja. Siinä vasta tajusin kuinka paljon ne aikaani normaalisti vievätkään.

Mutta palataanpa ensin torstaihin kahden viikon taakse ja viimeiseen päiväämme Sayulitassa. Vielä kerran katkarapucevicheä kulman kojusta, oluelle naapurin kanssa, rannalle katsomaan auringonlaskua vesisateesta huolimatta. Kotiin palatessa makkarin seinältä löytyi iso karvainen hämähäkki ja me kutsuimme naapurin tytön apuun. Ei se ole myrkyllinen, kertoi tyttö ajaessaan hämähäkin karkuun harjanvarrella. Ne syövät hyttysiä ja muita hyönteisiä, joten on oikeastaan ihan hyvä, että niitä löytyy ympäriltä. Olin silti aika onnellinen siitä, että tämä tapahtui vasta viimeisenä iltana.

Perjantaina lensimme México Cityyn. Laskeuduimme ilmeisesti juuri maanjäristyksen aikaan, mutten tuntenut mitään. Saattoi tosin olla, että olimme h-hetkellä vielä ilmassa. Tämä oli toinen pikavisiittimme Méxicoon: viime vuonna teimme vastaavan parin yön pysähdyksen. Tällä kertaa yövyimme meksikolais-saksalaisen ystäväpariskuntamme luona Condesan trendikkäässä kaupunginosassa. Työsuhdeasunnossa oli paljon tilaa ja kattoterassilta avautui näkymä kahteen suuntaan kaupungin yli.

Siellä asunnossa me sitten vietimmekin suurin osa ajasta rentoutuen, joko leffascreenin edessä tai olohuoneen sohvilla jutellen. Muutaman kerran päivässä kävimme puistossa kävelyttämässä pariskunnan uutta koiraa. Se oli löytökoira ja vielä “koeajalla” mutta en yhtään epäile ettei se jäisi heille pysyvästi. Lisäksi kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa (jatkan kalansyöntiharjoituksiani!), runsaalla aamiaisella hyvin hitaan palvelun leipomossa, sekä katutacoilla herkuttelemassa.

Sunnuntaina etsiydyimme taksitolpalle aikaan, jolloin muut kadullaliikkujat olivat lähinnä baarista kotiin palaajia. Kentällä kaikki meni helposti ja oli kiva huomata, miten kommunikointi espanjaksi sujuu jo hieman paremmin. Tosin meidän edellämme Kuuban turistikortteja jonottamassa oli kiinalaispariskunta, joka ei puhunut englantia eikä espanjaa, mutta ilmeisen menestyneesti hekin reissun päällä olivat.

Kuubassa meitä oli vastassa trooppisen kuuma ja kostea keli sekä pienen haahuilun jälkeen löytynyt kuskimme. – Kuubassa matkustaessa on hyvä sopia joku hakemaan sinut kentältä/bussiasemalta ja viemään varaamaasi majapaikkaan, silloin ei tarvitse taistella kaikenlaisten sählärien kanssa.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen kolmen yön majoituksen Havannassa Casa Particularissa, eli paikallisten vuokraamassa huoneessa. Varauksen voi tehdä netissä (ks. Cuba Junky. Myös Airbnb aloitti juuri Kuubassa ja välittää juurikin näitä Casa Particulareja.) Jatkovaraukset hoituvat näiden Casa Particularsien kautta, meidänkin Havannan isäntä neuvoi meitä suunnitelmissamme, soitti tutuilleen ja hoiti meille majoituksen ja vastaanottajan bussiasemalle.

Ensivaikutelma Havannasta oli likainen ja kulunut, vanhan keskustan kaduista suuri osa oli revitty auki putkitöitä varten. Pari päivää kaupungin kaduilla, värikkäiden siirtomaa-aikaisten talojen ja kunnostettujen vuosikymmeniä vanhojen autojen parissa, lattarimusiikin soidessa sai ajatukset kuitenkin muuttumaan. Havanna sai valtaansa hitaasti mutta vahvasti ja lopulta olin ihan myyty eläväiselle kaupungille. “Hola Amigos” -huudot ja lukemattomat myyntipuheet menivät jo toisesta korvasta ulos eikä niihin kiinnittänyt enää huomiota.

Me söimme paljon, hieman vaihtelevalla menestyksellä ja joimme jonkin verran, paremmalla menestyksellä. Hemingwaysin suosikkijuoma Daiquiri oli yleensä varma valinta, samoin kuin Mojito. Antin yrittäessä kerran tilata Cuba Libren tarjoilija totesi, että “olet nyt Kuubassa, ota jotain paikallista”.

Kuuntelimme bändien soitantaa kaduilla ja baareissa, uskaltauduimme tanssimaan hieman salsaa muiden turistien joukossa. Kävimme parissa historian museossa ja yritimme päästä Kuubalaisen taiteen museoon, joka olikin suljettu tuntemattomaksi ajaksi “vedenpuutteen vuoksi”. Kävelimme Maleconin rantakatua auringonpaisteessa aaltojen pärskeissä ja vuokrasimme päivän päätteeksi avoauton kuskeineen tunniksi. – Alla olevan kuvan auto ei liity tapaukseen, vaikka omalla tavallaan hieno onkin.

Havannasta matka jatkui Trinidadiin. Bussiasemalla selvisi, että aikataulut olivat muuttuneet ja seuraava bussi lähtisi reilun kolmen tunnin päästä. Onneksi paikalta löytyi pari kohtalontoveria ja saimme jaettua taksin (“publico”) suurinpiirtein bussilipun hinnalla. Kuskillamme oli raskas kaasujalka ja reilun viiden tunnin matka taittui kolmessa tunnissa. Välillä vähän jännitti maaseudun pikkuteillä viilettäessämme.

Trinidad oli varsinainen postikorttikaupunki. Kunnostetut, värikkäät siirtomaa-ajan talot, kaduilla kulkevat hevoskärryt ja vanhan keskustan autoilta suljetut mukulakivikadut kuljettivat sata vuotta taaksepäin.

Emme tehneet kaupungissa mitään sen ihmeempää, kävelimme vain ympäriinsä. Antin kamera oli ahkerassa käytössä. Välillä pysähdyimme syömään, kahvittelemaan, oluelle tai ihan vaan puistoon istuskelemaan.

Vanhassa kaupungissa joka toinen liike tuntui olevan taidegalleria ja niissä saimmekin kulumaan monta tuntia. Muutama taulu päätyi rinkkaan mukaan, vaikka kovin isoja emme saakaan mukana kuljetettua. Yksi uniikkiteos (suurin osa myynnistä olevista on kopioita tunnetuista kuubalaisista maalauksista) jäi kaihertelemaan mieltä, mutta sitä olisi pitänyt kantaa koko loppureissu erillisenä pakettina. Ensi kerralla sitten.

Päivät olivat tuskaisen kuumia ja me yleensä palasimmekin huoneemme viileyteen lueskelemaan niiksi tunneiksi jolloin varjot puuttuivat kaduilta. Iltaisin oli mukavasti hieman viileämpää ja juuri sopiva hetki ostaa muovimukillinen mojitoa katukojusta ja istahtaa pääaukion rappusille muiden matkaajien seuraan. Lähikuppilasta kantautui musiikki ja ohikulkijoita sekä leikkisiä katukoiria oli mukava tarkailla.

Majapaikkamme emäntä oli töissä kaupunginmuseossa ja kävimme siellä hänen suosituksestaan. Museon kokoelmissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta itse rakennus ja varsinkin sen tornista aukeavat näkymät olivat ehdottomasti parin euron arvoisia!

Trinidadista jatkoimme Playa Gironin pikkukylään, jonne meidät houkutteli lupaus hyvistä sukellus- ja snorklausvesistä. Ja niitähän löytyi! Täällä koralliriutta on vain muutaman kymmenen metrin päässä rannalta ja sukeltamaan pääsee ilman venekyytiä. Upeat oli näkymät, kertoi Antti veden alta palatessaan ja maksoi samantien toisen sukelluksen siihen perään. Minä puolestani vuokrasin snorklauskamat ja uiskentelin omassa rauhassani värikkäiden kalojen ja korallien seassa. Oli se vaan kivaa ja harmittaakin, että meille jäi lopulta bussiaikataulujen vuoksi vain tämä yksi kokonainen päivä aikaa täällä.

Majapaikkamme Playa Gironilla oli mukavin Kuuban kodeistamme ja emäntä ihanan kärsivällinen meille espanjaksi jutellessaan. Kylässä on pari ruokapaikkaa, mutta me söimme kaikki ateriamme majapaikassamme. Oikein hyvää ruokaa, eikä hinnalla pilattua. Vai mitä sanotte kokonaisesta hummerista kymmenellä eurolla?

Paluumatkaan Havannaan meiltä meni melkein kokonainen päivä, sillä bussi kiersi Varaderon kautta. Ollaan siis nähty vilaukselta myös Varaderon kuuluisat turistirannat ja täytyy myöntää, että aika upealta valkoinen hiekka ja turkoosi meri siellä näytti. Havannaan saavuimme alkuillasta ja kävimme illallisella 5Esquinas-italialaisravintolassa, joka oli jäänyt mieleen aiemmasta käynnistä. Sen jälkeen vielä vähän vaeltelua vanhan kaupungin kaduilla ja terassipysähdys.

Maanantaina soi kello aamulla varttia yli viisi ja kahden taksimatkan, kolmen lennon ja 14 tunnin jälkeen saavuimme Kolumbiaan Cartagenaan. Matkasta väsyneinä päädyimme epävirallisen taksin kyytiin ennen kuin hälytyskellot soivat, että Kolumbiassa se ei ehkä ole paras idea. Selvisimme kuitenkin ongelmitta perille, mitä nyt kuski pyysi enemmän rahaa kuin oli sovittu. Airbnb-huoneemmekin löytyi helposti ja mukava omistaja antoi meille vinon pinon vinkkejä kaupunkiin.

Arvata varmaan saattaa, että viikon nettipimennon jälkeen muutama päivä meni aika tiukasti koneen ääressä. Kämpästä olemme poistuneet lähinnä ruokailemaan. Iltaisin olemme kierrelleet hieman enemmän vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla.

Cartagena on aika samanlainen kuin Trinidad Kuubassa, tosin paremmassa kunnossa, trendikkäämpi ja mainoksilla höystetty. Värikästä, kaunista ja eläväistä. Keskiviikkona löysimme Getsemanin alueelta aukion, jonka reunoilla turistit ja paikalliset istuvat vierivieressä ja keskellä lapset potkivat jalkapalloa. Elämä on mukavaa.

Vielä muutama päivä täällä Cartagenan kaupungissa ja sitten siirrymmekin läheiselle saarelle muiden diginomadien kanssa Coworkation-tapaamiseen.

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tätä postausta varten poimin kuitenkin muistoistani kymmenen suosikkiani, tähän mennessä. Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin ja varmasti jokin maailman ihanin paikka tästäkin unohtui, mutta kirjoittelen sitten vaikka jatkopostauksen jossain vaiheessa.

Eteläsaari, Uusi-Seelanti

Routeburn trackillä Uudessa-Seelannissa

Niin upeita maisemia ja mahtavaa luontoa! 3 päivän vaellus Routeburn-reitillä on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni kohokohtia. Kuvakirjanäkymiä katkeamatta koko matkan, satumetsiä, lumisia vuoren huppuja, vesiputouksia, vehreitä rinteitä. Tällainen aika huonokuntoinen ei-edes-harrastelija-vaeltajakin jaksoi helposti taapertaa, kun upea ympäristö vei huomion fyysiseltä rasitukselta. (Tämän jutun otsikkokuva on myös Uuden-Seelannin vaellukselta.)

Culebra, Puerto Rico

Flamenco paratiisibiitsi

Culebra on pikkusaari Puerto Ricon pääsaaren oikealla puolella. Muutamia ravintoloita, pieni kylä, kourallinen hotelleja. Ei mitään niin ihmeellistä, kunnes näkee paratiisimaisen Playa Flamenco hiekkarannan aukeavan edessään. Vitivalkoinen hiekka ja palmut reunustavat lahden turkoosia vettä. Suurin osa rannasta on varattu uimarannalla ja telttailualueelle. Rannalla ei siis ole hotelleja ym. rakennuksia näkymiä häiritsemässä, vaan yöpyminen tapahtuu teltoissa. Auringonlaskua ihailtuaan voi nukahtaa aaltojen pauhuun ja aamulla herättää itsensä pulahduksella lämpimien laineiden huomaan.

Gili Trawangan, Indonesia

Gilin valkea ranta ja turkoosi meri

Ne snorkkausvedet! Valkoisella rantahiekalla snorklauskamat päälle, muutama askel lämpimään veteen ja ihmemaailma on siinä. Värikkäitä kaloja ja muita mielenkiintoisa mereneläviä (kilpikonnia!) joka puolella, hyvä näkyvyys ja rannanmyötäinen virtaus, joka kuljettaa vaivatta eteenpäin. Lisähohtoa saarelle tuo autottomuus (kaikki moottoriajoneuvot on kielletty!), ihan yllättävän hyvä ravintolavalikoima ja rento fiilis. (Blogissa Gilistä)

Cartagena, Kolumbia

Auringonlasku Cartagenan linnoituksella

Lattariunelmien tiivistymä. Aurinko lämmittää (välillä liiankin) mukavasti ja lempeä merituuli viilentää oloa hetkittäin. Ympärillä on värikkäitä siirtomaa-ajan rakennuksia, osa mukavasti rapistuneina ja osa hienosti kuntoon laitettuina. Kadunkulmien kärryistä voi ostaa tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuina ja lukuisille aukioille voi istahtaa juomaan kahvia ja katselemaan ohi lipuvaa elämää. Varsinkin illan hämärtyessä lattarirytmit kantautuvat korviin eri puolilta ja pienet viihtyisät baarit täyttyvät ihmisistä.

Mökki järven rannalla, Suomi

Kaunis syksyinen mökkiranta

Luonnon kauneutta, hiljaisuutta, rauhaa. Meidän perheellä ei ollut omaa kesämökkiä, joten mökille pääsy oli aina jotain erikoista. Ehkä siksi sitä osaa vieläkin arvostaa eräänlaisena erikoistapauksena. Mökillä voi viettää mukavaa aikaa ystävien ja perheen parissa, saunoen, uiden ja grillaillen. Tai sinne voi vetäytyä omaan hiljaisuuteen, vaan ihailemaan luonnon kauneutta ja imemään rauhaa itseensä. Joka tapauksessa, sinne on päästävä useamman kerran kesässä. Uutena ihastuksenani ovat myös syyskuun kuulaat päivät mökillä ruskan ympäröimänä. (Blogissa mökkeilystä täällä, täällä ja täällä)

New York, USA

Näkymä Brooklyn Bridgeltä Manhattanille

Kaupunki, josta löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Maailmanluokan museoita, shoppailua, luontoa, katutaidetta, musiikkia ja ruokaa kaikista maailman kolkista. Harlemin kaduilla iltapäivällä tuoleillaan istuskelevat paikalliset, Times Squaren neonvälot ja turistivilinä, Central Parkin eksymään houkuttelevat pikkupolut. Ja se tunne, miten kaikki on samalla tapaa sekä uutta että tuttua (television edessä vietettyjen tuntien ansiosta).

Washington D.C., USA

Dinokaveri Washington DC:n museossa

Olen tehnyt D.C.:hin vain pikavisiitin muutamia vuosia sitten, mutta Smithsonian instituutin ylläpitämät upeat (ilmaiset!) museot tekivät todella vaikutuksen. Ehdittiin kiertämään vain muutama ja monta jäi vielä kokematta. Ja nekin mitä nähtiin, nähtiin aika pintapuolisesti. Takaisin siis! Täydellinen paikka tällaiselle historia- ja museofriikille.

Lissabon, Portugali

Lissabonin näkymiä

Elämäniloinen, rento kaupunki, jossa on helppo tuntea itsensä osaksi kaupungin elämää. Paikalliset ovat mukavia, eivät ylipirteitä, vaan todellisia. Päällimmäisenä muistonani on istuskelu aukioiden pienissä ulkoilmakahviloissa, hyvässä seurassa, illan hämärässä, valkoviiilasi kädessä. Kaupunki itsessään on hyvin kaunis, varsinkin vanhat osat ovat täynnä upeita koristeltuja taloja ja minä huokailin ihastuksesta varmaan muutaman kerran minuutissa ympäriinsä vaellellessani. (Blogissa Lissabon täällä, täällä, täällä ja täällä)

Chiang Mai, Thaimaa

Chiang Main katunäkymiä

Vaikka Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, siellä on miellyttävä kylämäinen fiilis. Elämä on helppoa ja hymyilevää, ihmiset ovat ystävällisiä ja tekemistä riittää. Ruoka on älyttömän hyvää ja hyvin edullista. Markkinoilta voi tehdä löytöjä, hieronnassa voi käydä vaikka joka päivä ja vanhan kaupungin kaduilla pääsee liikkumaan kätevästi pyörällä. Lisäksi kaupunki sijaitsee sen verran korkealla, että ilmasto ei ole tukahduttavan trooppinen, vaan toisinaan jopa mukavan viileä. (Blogissa Chiang Mai)

Novi Sad, Serbia

Novi Sad taustalla, minä linssin edessä

Tykkään hirveästi koko Balkanin alueesta; ihmiset ovat aitoja, mukavia ja täynnä elämää, luonto upeaa ja kaupungit rupsahtaneen viihtyisiä. Novi Sadissa (Serbian pohjois-osassa) vietin mukavat pari kuukautta työharjoittelussa ja ihastuin kaupunkiin. Se on juuri sopivan kokoinen, keskusta on käveltävissä, samalla kun kaikkea löytyy. Työpäivän jälkeen kokoonnutaan ystävien kanssa kaupungin lukuisiin kahviloihin istuskelemaan tai käydään kävelyllä. Iltaisin tarjolla on usein elävää musiikkia ja erilaisia baareja on jokaiseen makuun. Keskusaukiota ympäröivät upeat historialliset rakennukset ja Tonavan toisella puolella voi seikkailla keskiaikaisessa linnoituksessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä