Kirjoittelin kokemuksistamme jo melko kattavasti Tämä viikko 3: Portugali ja Suomi postauksessa, mutta siinä yhteydessä esittelin vain Instagram-kuvia. Koneelta löytyi vino pino otoksia tuosta tunnelmallisesta kaupungista, joten pitäähän niitäkin päästä jakamaan. Alla siis valikoima Porton kuvasadosta.

Eikös ole aika mukavan näköinen kaupunki?

Ihanaa väriloistoa, upeita laattakoristeluita, elämäniloa. Tällaisessa naapuristossa olisi mukava asustella.

Vaikka nämä talot sijaitsivat turistien kansoittamalla joenrannalla, niin asunnoissa oli ihan normaalia elämää. Pyykit parvekkeella kuivumassa ja kokkauksen tuoksu avoimesta ikkunasta.

Taidokkaita laattaseiniä oli kaikkialla. Tässä yksityiskohta rautatieasemalta.

Kaikki talot eivät olleet ihan priimakunnossa, omalla tavallaan viehättäviä silti.

Näkymä meidän mäeltä alas joelle. Vastarannalla siintävät ne kuuluisat portviinikellarit.

Tuolta mäen alta löytyi meidän lähikauppa. Ostosten ylöskantaminen kävi hyvästä treenistä.

Meidän kapea kotikatu ja kanssa-asukkeja. Kissoja näkyi muutenkin kaupungissa joka puolella. Olivat onneksi suurin osa oikein hyväkuntoisen näköisiä, eli joku heistä huolehti.

Köysiradalla olisi päässyt kukkulan päällä sijaitsevalle linnakkeelle. Ja näkymät on varmaan aika hyvät tuossa matkan varrella. Oltiin itse pihejä eikä kokeiltu tuota kalliimman puoleista lystiä.

Yksi Porton visiitin kauan odotettuja kohokohtia oli kierros portviinikellareissa.

Siinä sitä kypsyy, portviiniä maailmalle.

Päästiin me maistelemaankin. Kierrettiin useammassa kellarissa vertailemassa ja etsimässä omaa suosikkia. Quinta de Noval oli meidän kokeiluaineiston perusteella paras.

Vanhaa ja kaunista Livraria Lello kirjakauppaa käytettiin kuvauspaikkana Harry Potter elokuvissa. Siksi siellä nykyään onkin enemmän turisteja kuin kirjoista kiinnostuneista.

Viimeisen päivän toimisto ennen junan lähtöä. Oikein mukava kahvila muutaman tunnin työntekoon.

Kaikilla asiat ei ollut ihan niin hyvin, mutta olipa ainakin löytynyt aurinkoinen lepopaikka.

Rantakatu oli kohtaamispaikka, yksi kaupungin (turisti)elämän keskuksista. Markkinakojuja, ravintoloita, risteilyjä Douro-jokea sisämaahan.

Auringonlasku jokirannassa oli aika upea näky. Värit taivaalla, hiljentyvä katu, jokea halkovat pitkulaiset alukset, jotka ennen kuljettivat portviiniä ja nykyään turisteja.

Joen ylittävä silta oli aika vaikuttava ilmestys. Sen ensi kertaa nähdessäni mietin, että pitääkö meidän kiivetä tuonne ylös yli päästäksemme. Oli siinä alempanakin tie, onneksi. Jalkalihakset kiittävät.

Iltavalaistuksessa silta pääsi oikeuksiinsa. Saatettiin jäädä sitä ihailemaan joksikin aikaa.

Ja vielä pari taloa tähän loppuun! On ne vaan niin kivoja.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—
Viime postauksessa jäätiin Suomeen paluuseen viiden ulkomaan kuukauden jälkeen.

Ensimmäisenä moikattiin vanhemmat.

Uskomattoman kirkkaita kesäpäiviä riitti pitkään.

Ja upeita auringonlaskuja. Mökkiranta <3

Helsingissä käytiin ihmettelemässä Tall Ship Racen suuria aluksia huimapäisine miehistöineen. Uskaltaisitko itse kivuta mastoon?

Tallinnassa vietettiin kokonainen kuukausi. Ehtipä vihdoinkin tutustumaan tähän hurmaavaan etelänaapuriimme paremmin.

Meidän vuokra-asunto oli aivan ihana. Ja tuo nojatuoli oli ehkä maailman paras. Just sellaisen hankin, kun mulla joskus taas on pysyvä koti.

Tallinnasta tehtiin kesäretki takaisin Suomen puolelle kaverien häihin. Illan päätti savusauna ja sumuinen järvi. Mä kelluin siellä melko pitkään vaan fiilistelemässä.

Tallinnassa ruokittiin kulttuurinnälkäämme muutamassa museossa. Ihastuin Kondrad Mäen maalauksiin. Mahtavat värit ja tunnelma.

Kadriorgin puisto tuli hyvin tutuksi, sillä kävelimme sinne lähes päivittäin.

Tallinnasta busseilimme Tarttoon, ja mä olin ihan myyty. Mukavan pieni ja sympaattinen kaupunki.

Tartosta jatkoimme viideksi päiväksi etelä-Viron maaseudulle Art of Hosting tapaamiseen, tähän tunnelmalliseen maalaistaloon.

Noihin päiviin mahtui iso tukko ideoita, oivalluksia, keskusteluja, mukavuusalueelta pois astumista  ja ylipäätänsä hyvää fiilistä.

Vielä pari päivää Tallinnassa, tällä kertaa vanhan kaupungin tunnelmassa.

Kun käy kävelyllä tarpeeksi aikaisin, vanha kaupunkikin on hiljainen ja autio.

Suomeen palattiin kesän viime metreillä. Eläimiä ja taloa vahtiessa vierähti oikein viihtyisä viikko.

Ennen Euroopan turneen aloittamista ehdittiin myös muutamaksi päiväksi mökille alkavaa ruskaa ja hiljaisuutta ihailemaan.

Pariisin Montmartren kansoittivat turistien lisäksi taiteilijat.

Pitihän se pakollinen Eiffel-tornikin nähdä. Voiton veivät kyllä kävelyt Seinen varrella, varsinkin illan valojen loisteessa.

Notre Damin edessä törmättiin tanssiesitykseen. Tuolla valkoisen pömpelin takana siis, jos ihmettelit.

Dublinin vierailun kohokohtia oli ratsastusretki Wicklowin vuorilla.

Dublinissa itsessään parasta oli värikkäät rakennukset, katutaide ja lukemattomat pubit. Ja ne ylettömän ystävälliset paikalliset, vau.

Osana TBEX matkabloggaajakonferenssia pääsin osallistumaan useille retkille. Tässä tunnelmia kelttikierrokselta.

Viikon lopuksi teimme vielä autoretken Wicklowin vuorille. Aika monta vau-huudahdusta kuului suustani tämän ajomatkan aikana.

Glendaloughin luostarinrauniot ja vuoristojärvet kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa. Itse kävin paikalla kahdesti, joista jälkimmäisellä ehdittiin hieman kävelläkin. Polkuja olisi löytynyt kilometrikaupalla upeissa maisemissa.

Lissabonin illat oli pastellinsävyisiä.

Ja meidän asuinalue mäkinen.

Aivan ihana kaupunki. Historiaa, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja halpaa viiniä. Kuukausikin oli lyhyt aika.

Lissabonin lähellä sijaitsevassa Sintrassa kiivettiin vuoren huipulle linnoitusta ihmettelemään.

Ja seikkailemaan satumaailmassa. Eikös olekin tämä linna kuin suoraan sadusta?

Portoon matkattiin lähinnä portviinin takia.

Ja olihan siellä mukavaa muutenkin, tunnelmallisia vanhoja kortteleita ja kapeita katuja.

Tuolla ne joen toisella puolella siintää, ne portviinikellarit.

Pikavisiitillä Suomeen moikattiin rakkaat ja päivitettiin laukkujen sisältö. Syksy oli marraskuussa jo pitkällä.

Palju lämpiämässä. Päästiin nauttimaan lopputuloksesta kirpeässä syysillassa tähtien alla <3

Barcelonassa kämppä löytyi Ravalin kapeilta kaduilta.

Oi Gaudi.

Hei hei Barcelona, nyt mennään!

15 päivää kimallusta, hemmottelua, hyvää ruokaa ja rauhaa.

Ennen varsinaista valtameren ylitystä pysähdyttiin Caditziin kävelemään rantabulevardilla ja eksymään sokkeloisille pikkukujille.

Ja Santa Cruziin Teneriffalle ihmettelemään harmaata päivää. Paljon muuta tekemistä meillä ei siellä ollutkaan.

Auringonlasku Atlantilla

New Orleansiin saavuttua saatiin maailman pienin vuokra-auto alle ja vaaraa (=kaikkien muiden jättiautoja) uhmaten suunnattiin Louisianan moottoriteille.

Useissa luonnonpuistoissa pääsi soille kävelemään puupolkuja pitkin.

Löydettiin me muutama alligaattorikin lopulta, tosin vasta autolla ajettavan lenkin varrelta.

Upean vuoden päätti parin viikon kodinomistajasimulaatio New Orleansissa, täydellisenä lemmikkeineen kaikkineen.

Puisto talon takana loi hyvät puitteet päivittäisille lenkeille.

Joulu oli hieman erilainen, mutta oli meillä ainakin perunalaatikkoa ja rosollia. Ihan omin käsin tehtynä.

Ja tähän loppuun vielä todiste meidän villistä uuden vuoden vastaanotosta New Orleansin tunnetussa bilekaupungissa.

—
Tässä vielä linkki 2013 yhteenvetoni ensimmäiseen osaan, jos et vielä siihen tutustunut.

Lisää reissukuvia löytyy myös tästä Youtube-videostamme

Lisää 2013 kokoomajuttuja (ja kuvia) löytyy englanninkielisestä Anywhereism-blogistamme:
-> Our 2013 in Instagram
-> Our 2013 in Travel
-> Our 2013 as Digital Nomads

—
Follow my blog with Bloglovin

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Lissabonissa ja käytettiinkin se lähes kokonaan turisteiluun. Oli vielä niin monta asiaa tekemättä ja kokematta. Ensin hypättiin turistientäyteiseen 28 ratikkaan, jolla pääsi meidän kulmilta keskustan läpi Alfaman kukkuloille. Alfama on Lissabonin vanhin kaupunginosa, keskiajalta peräisin. Siellä ihasteltiin maisemia, kapeita katuja ja vanhoja taloja. Kukkulan päältä olevasta linnoituksesta oli hienot näkymät kaupungin yli. Linnoituksen muureilla kävellessä ja keskiaikamusiikin soidessa taustalla oli aika taianomainen olo. Käveltiin kukkulalta alas, käytiin ihastelemassa jotain todella vanhaa kirkkoa ja pysähdyttiin kävelykadulle syömään vohvelia. Mentiin vihdoinkin sillä ulkoilmahissillä ylös meidän kukkuloille ja osuttiin mukavalle aukiolle. Istahdettiin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, kirsikanmakusta Ginginha-likööriä ja kuuntelemaan katusoittajia.

Illan lopuksi vielä näköalatasanteelle. Siellä oli vapaana pari rantatuolin näköistä istuinta, aseteltuna näköalaan päin. Parkkeerattiin siis siihen hetkeksi (lue: muutamaksi tunniksi). Punkkarisetä tuli esittämään tulijönglöörausta. Se vaikutti hieman sekavalta ja mietin että mitäköhän tostakin tulee. Ihan hyvin se kuitenkin veti. Esityksen jälkeen juteltiin sen kanssa hetki, tai oikeastaan se jutteli ja me hymisteltiin. Sillä oli hiiri hupparin hupussa. Ei näyttänyt yhtään pelkäävän vilinää ympärillä, siinä se vaan tyynenä hengas. Siis se hiiri. Kuten mieskin kyllä. Miehellä oli myös koira, jonka papereita se ylpeänä esitteli. Nyt sen voi kuulemma ottaa mukaan vaikka lähtisi ulkomaille. Mies kertoi myös, että rankkuri oli kerännyt koiran jokin aika sitten ja hän oli ollut useamman päivän syömättä, jotta sai kerättyä tarpeeksi rahaa sen lunastamiseen ulos. Prioriteetteja.

Perjantaina koottiin kamppeet kasaan, tarkistettiin vielä kerran ettei mihinkään kaappiin jäänyt mitään ja suunnattiin junalle. Olin ajatellut saavani paljon töitä tehtyä kolmen tunnin junamatkan aikana, mutta unohduin vähän väliä tuijottamaan ohikiitäviä upeita maisemia. Perillä Portossa piti vielä mennä lähijunalla keskusta-asemalle. Periaatteessa helppo juttu, mutta juna oli ilmeisesti myöhässä ja lähtölaituri vaihtui useaan otteeseen. Jotain kuulutettiin Portugaliksi ja hetken kuluttua huomattiin, että melkein kaikki ihmiset oli hävinnyt laiturilta. Ekalla kerralla meni hetki ennen kuin tajuttiin mitä tapahtuu, junan tiedot vaan hävis laiturin inforuudulta ilman mitään ohjeistusta jatkosta.

Porto tarjosi hyvää harjoitusta mäkikävelystä, tuntui että koko ajan mentiin joko ylös tai alas. Meidän huoneistohotelli oli vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla, jossa puoliksi romahtaneet ja hienosti laitetut talo seisovat vierivieressä ja kissoja loikoili siellä sun täällä. Hotelliin kirjautuessa meille kerrottiin, että lähin kauppa on vain muutaman minuutin päässä. Kyllä joo, mutta jyrkän mäen alla. Lisäharjoitusta tuli siis kauppakasseja ylämäkeen raahatessa.

Ekana päivänä, eli perjantaina käytiin vaan syömässä hyvin myöhäinen lounas ja kaupassa hakemassa ruokaa hotellille. Lauantaina satoi vettä lähes taukoamatta. Siitä huolimatta tehtiin pieni kävely keskustaan. Löydettiin sieltä näitä tyyppejä hengaamassa.

Käytiin myös kurkkaamassa Livraria Lello, hyvin vanha ja kaunis kirjakauppa, jota on käytetty myös Harry Potter leffoissa. Omistajilla on nykyään ilmeisesti ongelmana turistien määrä, varsinkaan kun harva ostaa mitään, tulee vaan ihmettelemään. Miettivät kuulemma jo pääsymaksua… Ei mekään kyllä mitään ostettu, kun kirjat kulkee nykyään elektronisessa muodossa mukana. Kirjakaupan vierestä löytyi kahvio, josta saatiin paikallista herkkua Francesinha-leipää. Kyseessä oli siis leipä, jonka sisässä oli viittä eri lajia lihaa ja paria juustoa. Koko homma oli kauttaaltaan päällystetty sulatetulla juustolla ja kastikkeella ja tarjoiltiin ranskalaisten kanssa. Hyvää, mutta hieman liian rasvaista ja täyttävää. Ei tullut enää nälkä sinä päivänä. Ennen kotiin suuntaamista käytiin vielä valokuvamuseossa, jonka ensimmäisen kerroksen näyttely sodassa haavoittuneista sai taas kyllä ajatukset laukkaamaan.

Sunnuntai oli varattu Vila Noca de Gaian joenranta-alueelle ja sen kuuluisille portviiniluolille. Rypäleet portviiniä varten kasvatetaan kauempana Douro-joen varrella, mutta itse viinikellarit ovat täällä Portossa. Ferreiran kellareilla osallistuttiin kierrokselle, jossa opittiin portviinistä ja sen historiasta hieman enemmän kuin aikaisemmin. Muissa kellareissa tyydyttiin vain maistelemaan. Päivän aikana kävi selväksi kolme eri portviinityyppiä, sillä jokaisessa käymässämme paikassa käytiin nämä läpi tarjoiluvinkkien kera (Valkoinen = viilennettynä, jälkkärien kanssa, tms. Ruby = vahvat juustot, tumma suklaa, jne. Tawny = pähkinät, kuivatut hedelmät, jne). Omaa suosikkia näistä tyypeistä en osaa valita, sillä kaikki toimii eri tilanteissa. Mutta merkeistä paras tämän empiirisen kokeilun perusteella oli Quinta do Noval.

Maanantai-aamuna herättiin suht aikaisin portviinintäytteisestä sunnuntaista huolimatta. Oltiin tosin oltu kotona jo aikaisin illalla, koska nuo kellarit olivat auki vain viiteen-kuuteen asti. – Kannattaa muuten tarkistaa aukioloajat varsinkin talviaikaan. Marraskuusta lähtien monet kellareista pitävät pitkän lounastauon ja menevät myös kiinni hieman aiemmin. Osa ei ole ollenkaan auki viikonloppuisin tai ainakaan sunnuntaisin. Onneksi paikkoja on kuitenkin niin monta, että tekemistä riittää, ellei sitten halua juuri jonkun tietyn merkin kellarissa vierailla.

Mutta maanantaissa siis olin menossa. Silloin tehtiin koko päivä töitä, alkuosa siitä mukavassa ulkokahvilassa auringon paisteessa. Juotiin kahdet kahvit, syötiin aamupala ja lounas. Kahdelta ihmiseltä 19€. – Arvatkaa oliko muuten shokki tulla Helsinki-Vantaalle, jossa vissypullo kahvilassa maksoi 3,90€?

Tiistaina taas kamat kasaan. Istuskeltiin ulkokahvilassa aamukahvien ja lounaan ajan, imien auringonsäteitä varastoon marraskuista Suomea varten. Lounaan jälkeen junalla takaisin Lissaboniin. Tällä kertaa juna hyppi ja töksähteli niin paljon, etten saanut töitä ollenkaan tehtyä. Onneksi oli podcasteja kuunneltavana. Lissabonissa suoraan hotellille, nopea illlallinen viereisessä raflassa ja kuuma vaahtokylpy illan päätteeksi. Välillä on kiva olla vähän hienommissa hotelleissa, löytyy siisti amme ja mukava sänky. 46€/yö, eli yli meidän budjetista pysyen kuitenkin järkevän hemmottelun rajoissa. Ja sijainti ihan lentokentälle menevän metron vieressä oli säätämisenvähentäjänä varmasti muutaman euron arvoinen.

Keskiviikko oli kokonaisuudessaan matkapäivä. Kello soi puoli seiskalta, sillä illalla ajattelin optimistisesti, että puol tuntia aamulla riittää. No eihän se ihan riittänyt. Onneksi lentokentälle matkatessa ei tullut viivytyksiä, joten ehdittiin koneeseen. Pitäis oppia ottamaan vähän enemmän sähläysvaraa aikatauluihin. Jos vaikka päätyy väärään suuntaan menevään junaan (kuten Roomassa), joka vielä pysähtyy pitkäksi aikaa keskelle ei mitään jonkin onnettomuuden takia.

Lento meni hyvin, vähän hyppivää kyytiä sekin kyllä. Lähes koko matkan oli turbulenssin takia turvavyövalo päällä. Jäi siis työnteko väliin, mutta sainpa vihdoinkin syvennyttyä muutamaan lattarioppaaseen, joita olin Kindleeni ladannut. Muutamia ideoita tuli lisää siitä, missä voitaisiin kevään aikana käydä. Lento saapui ajallaan ja Hämeenlinnan bussikin lähti juuri sopivasti, ettei joutunut odottelemaan. Kylmä tuli jo siinä parissa odotteluminuutissa. Miehen vanhemmat oli ollut käymässä Roomassa ja osuivat samaan bussiin. Päästiin siis yhtä matkaa perille. Illalla vielä ruisleipää ja hyviä juustoja. Vielä kun pian saa salmiakkia, niin kaikki hyvin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tilitämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista. Tämän viikkoisen kokoelman löydät vaikka täältä (itse tekstin alapuolelta).
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Maanantaina (23.9.) lennetään Pariisiin viikoksi. Majapaikaksi löytyi AirBnB:n kautta mukavanoloinen yksiö Montmartren kulmilta. Olen itse käynyt Pariisissa vain kerran, siinä parikymppisenä. Silloin olin kuukauden mittaisella lentoreilillä ja hetkellisesti käytännössä rahaton, sillä tilini oli juuri Wienissä tyhjennetty, ilmeisesti automaatissa olleen kopiointilaitteen avulla. Kokemukseni Pariisissa oli siis melko seikkailuntäytteinen. Tällä kertaa odotettavissa on toisenlainen kokemus, ruuaksikin aion nauttia muuta kuin pelkkää halvinta patonkia. Ja rahattomana jäi myös maksulliset nähtävyydet näkemättä, joten ainakin Louvre on nyt pakollisten kohteiden listalla. Muuten suunnitelmiin kuuluu lähinnä juustot, viinit ja katukahvilat.

Pariisin jälkeen suuntana on Dublin, jossa osallistumme TBEX matkabloggaaja-konferenssiin. Vaikka en itseäni kovin aktiivisena tai ammattimaisena bloggaajana pidäkään, niin on mielenkiintoista päästä oppimaan uutta alasta ja tavata muita reissareita. Konffan yhteydessä on tarjolla myös paljon muuta ohjelmaa. Itseni olen jo ilmoittanut mm. ratsasturetkelle vuorilla, valokuvaus-työpajaan, tanssiesitykseen, keltti-kulttuurikierrokselle, Segway-ajelulle ja viskinmaisteluun. Tähän kohtaan tulee siis muutaman päivän loma varsinaisesta työnteosta ja keskityn bloggaamiseen ja turisteiluun.

Dublinin täyteenpakatun viikon jälkeen on taas aika asettua hetkeksi aloilleen, ja olemmekin varanneet asunnon (AirBnB, mikäs muukaan) Lissabonista kuukaudeksi. Kämppä on vanhassa osassa kaupunkia ja ainakin google street view:n mukaan näyttää hyvinkin idylliseltä. Lissabon on ollut mun toivelistalla jo pitkään ja se olikin ainoa tämän syksyn kohteista, minkä löin lukkoon jo keväällä. Enkä suostunut neuvottelemaan. Onneksi mieskin halusi kokea kaupungin.

Lissabonin jälkeen olisi tarkoitus vierailla vielä port-viinin kodissa Portossa viikon verran, ennen kuin suunnataan pikavisiitille Suomeen. 6 päivää aikaa kiertää sukulaisia ja nähdä kavereita ennen pidemmäksi aikaa kuvioista häviämistä. Suomesta matka jatkuu ensin viikoksi Barcelonaan ihanan ystävän seurassa. Ja sieltä starttaa 27.11. 15 päivän risteily Atlantin yli New Orleansiin. Luksusta ja aavaa merta, notkuvat buffet-pöydät ja kirjoitusrauha.

Jenkkeihin saavuttuamme ensin viikon roadtrip (kohteesta ei vielä mitään tietoa) ja sitten kaksi viikkoa talo- ja eläinvahteina New Orleansissa. Ja siitä sitten etelään päin. Tulum? Medellin? Santiago de Chile? Buenos Aires? Suunnitelmat vielä hyvin avoinna, paluu Suomeen joskus kevään lopussa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä