Vuoden ensimmäiset viikot kuluivat Suomen talvesta nauttien.

Riippusilta Kokemäenjoen yllä, Kokemäellä.

Mannerheimintien talvista vilinää Helsingissä.

Kalifornian (ja vähän Arizonan ja Nevadankin) roadtrip vei halki niin uskomattomien maisemien, että välillä luulin eläväni elokuvassa. San Franciscosta rannikkoa pitkin San Diegoon eli melkeinpä Meksikoon asti ja sieltä sisämaan aavikoille ja kanjoneille.

San Franciscon kattojen yllä.

Auringonlasku Santa Cruzissa Kaliforniassa.

Tyynenmeren (kylmiä) tyrskyjä Kaliforniassa.

Kalifornian komeaa luonto Point Lobosin luonnonpuistossa.

Andrew Moleran luonnonpuisto Kaliforniassa ja yksinäinen surffari tyrskyillä.

Merinorsujen vuosittainen kokoontuminen valtatie 1 varrella Kaliforniassa.

Viiniä! Solvangin sympaattisessä kylässä Kaliforniassa.

LA:n biitsit ovat maailmankuuluja, syystäkin.

Kerrankin kuva minusta! Mikäs siinä poseeratessa, kun taustalla levittäytyy LA:n valomeri kaikessa komeudessaan.

San Diego jäi mieleen kaupunkina, jonka valitsisin asuinpaikakseni Kaliforniassa.

Joshua Treen kansallispuisto Kaliforniassa oli ensimmäinen kunnon kosketukseni aavikkoon. Yllätyin värikkyydestä ja elämän monimuotoisuudesta.

Grand Canyon, Arizona hiljensi mahtavuudellaan. Tämä oli jotain, jonka ymmärsi vasta kun sen koki.

Route 66 ja fiftarinostalgiaa Arizonassa

Las Vegasin valot ja rinnakkaismaailmat.

Tyynenmeren rannalta Meksikosta löytyi Sayulitan surffiparatiisi, jossa viihdyin kuukauden surffaamattakin rennosta elosta ja erinomaisesta ravintolatarjonnasta nauttien. Kuubaan taas tuli kiire, “ennen kuin se kaikki on mennyttä”. Ja löytyihän sieltä ihan oma maailmansa, elämäntäyteinen kokemus lattarirytmeillä ja helteellä maustettuna. Kolumbian Cartagenassa auringonpaahde ja salsan syke jatkuivat. Värikäs siirtomaakaupunki hurmasi meidät ja Coworkation paratiisisaarella näytti, miten paratiisissakin voi olla tehokas.

Tämä kuva tiivistää Meksikon Sayulitan aika hyvin: aurinkoa, hiekkaa, meren aallot ja surffari.

Meksikolainen ruoka, parempaa en ole vielä löytänyt.

Tyynellämerellä on tilaa purjehtia.

Kuuba!

Voiko tämän kliseisempää Kuuba-kuvaa enää olla? Sininen taivas, hieman ränsistyneet komeat rakennukset ja kiiltävä jenkkirauta.

Trinidad oli turistirysä, mutta ah niin valloittava sellainen.

Cartagena <3

Saaren rauhaa Cartagenan suurkaupungin siintäessä taustalla.

Koiranelämää Tierra Bomban saarella.

Floridan Evergladesiin tutustuminen jäi suunniteltua rajatummaksi, sillä murtuneen polven kanssa ei paljoa kävelty. Alligaattoreita nähtiin silti! Floridasta jatkoimme matkaa Atlantin yli risteilyaluksella, kolmannen kerran. Nyt alla oli Allure of the Seas, ehkä maailman överein alus, joka tarjosi kaikkea vesihyppyshowsta surffisimulaattoriin. Päätesatamassa Barcelonassa olemme käyneet jo usein, joten tällä kertaa keskityimme oleelliseen, eli syömiseen.

Floridan Evergladesissa alligaattoreita bongaamassa.

Aamukävelyllä laivan puistossa(!).

Kyllä kelpaa lillua poreammeessa auringon laskiessa Atlantin ulapalla.

Barcelonaa parhaimmillaan: herkullisia euron pintxoja.

Kesä — mikä kesä? — vierähti Suomessa elokuulle asti, kierrettyä tuli niin sukulaiset, ystävät kuin kesämökitkin. Vaikka sää tuntui olevan pelkkää kylmää ja sadetta, niin yllättävän paljon upeita hetkiä löytyi kamerasta. Ja muistoista.

Löytyy niitä biitsejä Suomestakin, tässä esimerkki Yyteristä.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Seurasaaressa, lampaita moikkaamassa.

Tässä se on: rauha.

Elokuussa kiersimme pari viikkoa autolla Keski-Eurooppaa (Tsekki, Saksa, Itävalta). Alppien upeus yllätti tämän ensikertalaisen eikä niissä tunnelmallisissa pikkukylissäkään valittamista ollut. Saivat minut jo suunnittelemaan — hetkellisesti — paikoilleen asettumista. Syyskuun saimme viettää kissavahteina aina niin ihanassa Berliinissä.

Näissä Itävallan alppimaisemissa käytiin hääjuhlissa, kyllä oli puitteet kohdallaan!

Huipulla on hyvä levähtää hetki.

Innsbruckin charmia ja työhönsä syventynyt matkabloggaaja.

Tsekin Cesky Krumlovissa olo oli kuin satukirjan hahmolla.

Berliinin parasta antia on se, miten vuosisatoja vanha historia ja nykypäivä kääriytyvät aivan omanlaiseksi kokemuksekseen.

Berliinin muuri ja aurinkoinen syyspäivä.

Lokakuun alussa Suomessa oli vielä melkein kesäkelit ja luonto tarjosi meille parastaan. Ja syksy jatkui samalla kaavalla, sillä kaksi viikkoa koiravahtina Skotlannissa — keskellä kansallispuistoa — oli aika lottovoitto luonnonystävälle. Muutaman päivän roadtripillä pohjoisille erämaille vakuutuimme lopullisesti paikan kauneudesta. Tänne pitää joskus palata paremman ajan kanssa! Kuun lopussa syksyinen Lontoo vielä hellitteli meitä päiväpysähdyksellä.

Lokakuinen päivä pellonlaidalla, kotimaisemissa.

Mökki tähtitaivaan alla Itä-Suomessa.

Skotlannin syksyisissä aamuissa hämähäkinseitit koristivat pensaita ja maisema kietoutui usvaan.

Skotlannin ylämaiden jylhää kauneutta ja tienvarren löytöjä.

Kukas sä oot? Ihmettelee pörröinen ylämaan karjan edustaja Skotlannissa.

Syksyinen Lontoo oli parhaimmillaan aurinkoisena päivänä.

Coworking Camp Djerban saarella Tunisiassa oli kuusi viikkoa täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, rentoja hetkiä, innostunutta työntekoa ja pisteenä i:n päälle vielä viikonloppuretki Saharan dyyneille.

Coworking Camp Tunisia!

Paikallista elämää Djerbahoodissa.

Nelivetoseikkailu Saharan dyyneillä.

Joulukuussa pysähdyimme muutamaksi päiväksi Pariisiin, herkuttelemaan ranskalaisella ruualla ja sukeltamaan kulttuuririentoihin. Samalla totuttauduimme talviseen ilmastoon ja laskeuduimme joulutunnelmaan ennen matkaa koto-Suomeen ystävien ja perheen pariin.

Hetki Pariisissa.

Joulumarkkinoiden tunnelmaa Champs Elyseellä.

Jouluna oli vielä joki sulana.

Siinäpä niitä, seikkailuja vuoden edestä. Kiitos, että hengasitte mukana!

Pieni vinkki vielä tähän loppuun: jos haluat nähdä enemmänkin upeita otoksiamme, klikkaamalla mitä tahansa tämän postauksen kuvaa pääset valokuvakansioomme Flickr-palvelussa.

Pyydäthän lupaa, jos haluat käyttää kuviamme jossain!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

11.9.2014 Tämä reissaaja ei poistunut asunnosta koko päivänä. Zagrebissa satoi. Töitä siis koko päivä, illalla pitkästä aikaa Netflixiä. – Zagreb, Kroatia

140 merkin mittaisia välähdyksiä päiviini läppärikulkurina. Balkanilta Turkkiin, Suomen loskaisen talven kautta Kalifornian roadtripille ja Meksikon lämpöön. Kuuban rytmeistä Kolumbiaan Karibianmeren syleilyyn. Laivalla Atlantin yli ja kesäksi takaisin Suomeen. Keski-Euroopan roadtrip vuoristomaisemien ja sympaattisten pikkukylien läpi. Ja lopuksi, aina niin valloittava Berliini.

Arkea se tämäkin on

24.9.2014 Töitä, lounas, töitä. Sitten kirjan parissa puistossa, laskevan auringon lämmössä, ihmisiä tarkkailemassa. Illalla bloggailua. – Belgrad, Serbia

Blogiin tulee usein kirjoitettua kohokohdista arjen sijaan. Twitter-päiväkirjastani saakin paljon paremman kuvan jokapäiväisestä elämästäni.

2.12.2014 Komea mustelma muistona ekasta värikuulasodasta, harmaita hiuksia blogin uudistamisesta, pikapuhedeittailua, ihmissusia. – Coworking Camp, Turkki

18.3.2015 Päivä alkoi taas mukavasti joogalla. Sitten töitä, cevicheä lounaaksi, lisää töitä, perinteinen tacoja + margarita illallinen. – Sayulita, Meksiko

27.4.2015 Atlantin ylitys pv 9. Tilinpäätös, android-peli. Lasillinen hyvää viiniä. Hiljainen nurkka laivan laidalla, kirja & auringonlasku. – Atlantinristeily 

26.5.2015 Töitä ja kävelyretki lähikaupppaan. Aina vaan jännemmäksi muuttuu tämä elämä ;) – Helsinki, Suomi 

18.7.2015 Ja sade senkun jatkuu. Mökin nojatuolissa on onneksi lämmin ja mukava syventyä töihin. Illalla repästiin ja koottiin palapeli. – Sastamala, Suomi 

Ikimuistoisia kokemuksia Jenkkilässä

26.1.2015 Ajeltiin Highway1 Big Sur osion läpi, ne maisemat! Merileijonia Point Lobosissa ja mailin polku upealle rannalle Andrew Molerassa. – Big Sur, USA

Vaikka onhan sitä myönnettävä, että kaikenlaisia suuria seikkailujakin on vuoteen mahtunut. Varsinkin  tammi-helmikuinen Kalifornian seudun roadtrippimme oli täynnä toinen toistaan upeampia kokemuksia.

30.1.2015 Solvangin tanskalaiseen satukylään. Hotlasta (Hamlet Inn) sai pyörät lainaan, niillä viinitiloille maistelemaan. Hieno päivä! – Solvang, USA

1.2.2015 Ajeltiin keskustan ja Beverly Hillsin kautta Mulholland Drivelle. Auringonlasku Griffith Observatoriolla. LA:n valomeri on aika vau! – Los Angeles, USA 

10.2.2015 Joshua Treen kansallispuistossa ajelemassa ja pikku kävelyillä. Upeita aavikkomaisemia! Illalla porealtaassa ulkona. – Joshua Treen kansallispuisto, USA

16.2.2015 Las Vegas. Ähkyaamupala buffassa, töitä, illalla Stripin ihmeitä. Suihkulähteet, flamingot, tulivuori ja lopuksi Venetsia. – Las Vegas, USA

… Euroopan kulmilla…

8.11.2014 Seikkailu Olympoksen metsittyneillä raunioilla, auringonlasku rannalla, kapuaminen pimeässä Chimaeran ikuisille tulille. – Olympos, Turkki 

Euroopan kohokohtia olivat ihanat pikkukylät, eloisat kaupungit ja ennen kaikkea kaunis luonto.

14.9.2014 Plitvicen järvillä. Upea, uskomaton paikka! Juuri nyt myös hyvin vetinen, kahlaamaan päädyin useasti ja moni polku oli suljettu. – Plitvicen kansallispuisto, Kroatia 

17.10.2014 Aamulla kämpän luovutus ja retki Matka-kanjonille. Niin kaunis kävelyreitti! Perinteinen illallinen vuokraemännän kanssa. – Skopje, Makedonia

16.11.2014 Kaunis Sininen moskeija, Basilica Cisternin lumoava maanalainen maailma, mahtava Sulemaniyen moskeija, vilkkaat basaarit. – Istanbul, Turkki

12.12.2014 Huikea myrsky yöllä, aamulla rannalle aaltoja ihmettelemään. Lopputuloksena upeita kuvia ja märät vaatteet. Startup Weekend alkoi. – Coworking Camp, Turkki

2.7.2015 Kesä!! 7km aamukävely Selkämeren kansallispuistossa. Pitkospuita lietteillä, hiekkarantaa kotiin. – Pori, Suomi 

23.8.2015 Alppiniityllä Sound of Music henkeen. Hiihtohissillä vuorenlaelle maisemia ihailemaan. Illalla ystävien luo Saltzburgin kulmille. – Itävalta

29.8.2015 Satumainen Cesky Krumlov. Kapeita katuja, joki täynnä kellujia. Yötä pienessä tsekkikylässä, paikallisessa elekielellä juttelemassa. – Cesky Krumlov, Tsekki 

… ja Lattareissa!

21.-30.3.2015 Lomalomaloma eli viikko Kuubassa! Aurinkoa, värikkäitä taloja, vanhoja autoja, mukavia ihmisiä, musiikkia ja turkoosi meri. <3 – Kuuba

Lattareissa meri oli lämmin ja musiikki soi. Vaikka siellä keskityimmekin enemmän työntekoon ja rentoon elämään, niin osui sitä muutama ikimuistoinen seikkalukin reitille.

14.3.2015 Lomapäivä! Veneretki Marietas-saarille. Valaita(!!), SUP-lauta, snorklausta, aurinkoinen keli ja all-inclusive juomat & ruuat. – Marietas-saaret, Meksiko 

9.4.2015: Aamujoogan jälkeen pulahdus Karibianmereen, toimelias työpäivä, lisää joogaa, illanvietto lettujen ja kitaransoiton parissa. – Coworkation, Kolumbia

Elämän pieniä iloja…

Skopje, Makedonia 3.10.2014: Koko päivä kotinurkissa (tällä viikolla = Skopje). Mukava kämppä, kunnon keittiö (kokkasin x2!), nopea netti ja muhkea sohva.

Suuret seikkailut ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä ovat ne pienet ilon hetket arjessa.

6.10.2014 Flunssapäivä on reissuhaaveilupäivä. Buukkasin pari päivää jouluisessa Prahassa ja lennot Helsinkiin. Kevääksi lattareihin? – Skopje, Makedonia

9.11.2014 Aamulla hamamissa. Nyt on rento olo, koko keho pesty, puunattu ja hierottu :) Iltapäivän vesisade houkutti töiden pariin. – Coworking Camp, Turkki 

12.1.2015 Yö kiehtovassa Park Hotellissa, mukavia kahviloita, kauppahallin ihanuuksia, Aboa Vetus & Ars Nova. Mahtava Turku! – Turku, Suomi

18.4.2015 Ostin polvituen ja kävelykepin, liikkuminen helpottui. Evergladesin kansallispuistossa veneretkellä ja jopa lyhyellä kävelyllä. – Everglades, USA 

5.5.2015 Suihku, jonka lämpötilaa on helppo säätää ja josta tulee reilusti vettä. Suomi <3 – Helsinki, Suomi 

31.7.2015 Magneettikuvauksessa ei uusia vammoja :) Bussilla Kokemäelle, mukava ilta vanhempien seurassa. – Helsinki, Suomi 

4.9.2015 Aamu töitä hostellin aulassa ennen talovahtipaikkaan muuttamista. Ihania kissoja, mukava kämppä, jopa oma pikku piha! Berliini <3 – Berliini, Saksa 

… ihania ystäviä…

8.8.2015 Brunssi ihanien ystävien parissa, 2-vuotiaan synttärit puistossa, auringonlasku ja viinipullo mattolaiturilla. Kesä on täällä!! – Helsinki, Suomi

Suomen visiittien kokokohtia ovat hetket ystävien – ja perheen – kanssa.

24.12.2014 Jouluaatto! Ja upea lumisade! Ensin kynttilät haudoille, sitten suvun kanssa mahtava jouluillallinen, laulua ja lahjojen jakoa. – Kokemäki, Suomi

31.12.2014 Kotibileet eli ihania ystäviä, halauksia, naurua, huonoja vitsejä, yhteislaulua, skumppaa, raketteja ja siskonpeti. – Vantaa, Suomi 

18.-21.6.2015 Juhannus ja <3 Nummirock, mikäpä muukaan. Ystäviä, grillailua, sadetta ja metallimusiikkia. Olipa taas hyvä :D – Nummirock, Suomi

4.7.2015 Helsinkiin ja suoraan Tokoinrantaan pikniköimään. Aurinkoa, hyvää seuraa, kunnon (metalli)poppivehkeet ja kylmää skumppaa. – Helsinki, Suomi

8.8.2015 Brunssi ihanien ystävien parissa, 2-vuotiaan synttärit puistossa, auringonlasku ja viinipullo mattolaiturilla. Kesä on täällä!! – Helsinki, Suomi 

Onneksi niitä ystäviä on myös ripoteltuna ympäri maailmaa ja uusiakin on löytynyt matkan varrelta.

30.9.2014 Mielenkiintoinen Tesla-museo, kaikenlaisia härveleitä :) Kahvilla jokilaivalla kaverin kanssa, hienot näkymät illalla. – Belgrad, Serbia

9.1.2015 Matkabloggaajaystävä @corinne:n kanssa kotiin Kokemäelle. Aurajuustoruukkua, koiran kanssa lenkille, lämmin palju ja skumppaa :) – Kokemäki, Suomi 

20.1.2015 San Franciscossa! Sumuinen aamu, merileijonat, Ferry Building lounas & kierros, kävelyä ympäriinsä, illallinen ystävän kanssa. – San Francisco, USA

13.5.2015 Helsinkiin. Kahvilla Suomessa käymässä olevien nomadituttujen kanssa, ilta kaverien kanssa avaruuden valloitusta miettien. – Helsinki, Suomi 

27.8.2015 Innsbruckissa Nordkettenbahnilla vuoren huipulle <3 Salzburgiin ja olutpuutarhaan ystävien seuraan. Iltakävely viinilasilliselle. – Itävalta 

… ja ruokaa, tietenkin ruokaa!

1.11.2014 Syöden ja juoden ympäri Ateenaa :D Souvlakia, lihaa+juustoja+pienpanimo-olutta, jogurttia hunajalla, loukoumades-munkkeja, viiniä. – Ateena, Kreikka

Varsinkin Tämä viikko -postauksiani lukeneet ovat jo varmaan osanneet päätellä, että hyvä ruoka (ja juoma) on minulle tärkeää. Tämän huomaa myös päiväkirjamerkinnöistäni.

18.12.2014 Käveltiin Prahan linnalle, syötiin korealaista lounaaksi ja meksikolaista illalliseksi, päätettiin ilta live-jazz klubilla. – Praha, Tsekki

16.3.2015 Päivä töitä. Illalla suussasulava filet mignon pihvi (hyviä) huokauksia aiheuttaneen punaviinin kera. 16€. Los Corazones <3 – Sayulita, Meksiko

2.5.2015 Päivä Barcelonassa. Entisen härkätaisteluareenan katolta hienot näkymät, pintxos-herkkuja, valkkaria parvekkeella. – Barcelona, Espanja

29.7.2015 Työntäyteinen päivä Androidin & blogin parissa. Lounaaksi tein ihan superhyvää thai-salaattia ja illalla chili-hernekeiton. Nam. – Espoo, Suomi

Joskus menee pieleen

13.4.2015 Polvilumpio sijoiltaan joogassa, joten lähipäivät lepoa. Avuton olo, kun ei pysty liikkumaan ilman apua. Toivottavasti paranee pian. – Coworkation, Kolumbia

Hieman huonoa tuuria ja kommelluksiakin – isompia ja pienempiä–  osui vuoden varrelle. 

19.12.2014 Kävelykierros Prahassa, joulumarkkinoita, gulassikeittoa. Muistettiin lennon aika väärin, onneksi oltiin ajoissa. Suomessa! – Praha, Tsekki

20.2.2015 Muutettiin uuteen kämppään. Sängyllä iso (kuollut) hämähäkki. Muuten kiva :) Ulkoilmaolkkari/keittiö hyvä paikka työnteolle. – Sayulita, Meksiko

17.4.2015 Cartagena-Fort Lauderdale lento yksijalkaisena jännitti, mutta olikin maailman helpoin, sillä mua kärrättiin pyörätuolissa :D

1.9.2015 Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa tuli vettä taivaan lisäksi kuumista lähteistä. Ostin pienen mukin ja maistelin, rautaista oli. – Karlovy Vary, Tsekki

6.9.2015 Berliini edelleen sateinen. Kävelyllä lähipuistossa, päädyttiin vahingossa vankilaan. Illalla podcasteja ja värityskirja. – Berliini, Saksa

Työn touhussa

10.11.2014 Teinköhän mä mitään muuta kuin töitä? Kävin pitkällä lounaalla, vielä pidemmällä illallisella työkaverien kanssa. Siinä se. – Coworking Camp, Turkki

Mä joka päivä töitä teen… tai siltä se ainakin päiväkirjamerkintöjeni perusteella vaikuttaa. Onneksi työni on enimmäkseen kivaa.

13.10.2014 Päivä lähinnä töiden ja blogin parissa. Käveltiin rantakadulle illallistamaan (kanatikkuja ja olutta), terassit täynnä ihmisiä. – Skopje, Makedonia

11.2.2015 Työpäivä, ei sen kummempaa. Käytiin ostamassa wifi-yhteyden vahvistin ja syötiin burgerit Five Guysissa. Ajoissa nukkumaan. – La Quinta, USA

10.3.2015 Aika samaa nämä päivät: aamupala kahvilassa, töitä (=tänään kirjanpitoa & veroja), opiskelua, blogin kirjoittamista. Aurinkoista. – Sayulita, Meksiko

31.8.2015 Töihin keskittynyt päivä. Tauoilla tutustuttiin Loketin kylään. Aamiaisella hotelliin, lounaalla linnoituksiin, illalla panimoon. – Loket, Tsekki

Vuosi näitä päiväkirjamerkintöjä on nyt kasassa.  Viimeisin kuului näin:

11.9.2015 Kävelin ympäriinsä tässä Moabitin alueella. Kauppahallista tuoretta leipää ja Vietnam-lounas. Kissa löytyi naapurin kellarista! :D – Berliini, Saksa

Aion jatkaa näiden merkintöjen tekemistä, sillä vaikka ei niistä kenellekään muulle olisikaan iloa, niin onpahan minulla ainakin jotain muistoja itselleni :) Mutta jos sinuakin kiinnostaa nämä pienet kurkistukset päivittäiseen elämääni, niin löydät minut Twitteristä nimellä Kotonakaikkial.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Reissun kohokohdista jo kirjoittelinkin, joten nyt ajattelin tarttua aiheeseen, joka varmasti myös kiinnostaa monia: mitä kuukauden roadtrip Kalifornian suunnalla oikein kustantaa? Lyhyesti sanottuna $171/152€ päivässä, sillä juuri sen verran meidän molempien kaikki kulut mukaan laskettuna käytimme. Tässä postauksessa kerron hieman tarkemmin mihin rahamme hupenivat ja annanpa vielä muutaman vinkinkin kaupan päälle.

Kaikki summat ovat kahdelle hengelle, ellei toisin mainita. Vaihtokurssina käytin reissumme aikaista kurssia eli $1 = 0,89€. Kurssihan on viime vuosina vaihdellut aika huomastikin ja tällä hetkellä ollaan meille aika epäedullisessa tilanteessa. 

Autonvuokra

Valitsimme standardiluokan auton eli sellaisen riittävän suuren ettei jää jalkoihin, mutta riittävän pienen, jotta sillä osaa vielä ajaa. Rentalcars.com:in (affiliate-linkki) kautta Alamolta varattu auto maksoi 617€ 26 vuorokaudelta eli noin 24€/pv. Palautuksesta toiseen paikkaan ei tullut lisämaksua vaikka noudimme auton San Franciscosta ja palautimme sen Las Vegasiin. Hintaan kuului perusvakuutukset ym. tarvittava. Koska tiesimme viettävämme aikaa kansallispuistoissa ym. syrjäisissä paikoissa, niin otimme vielä varmuuden vuoksi tienvarsipalvelun (n. $5/4€/pv) joka sitten pelastaisi meidät jos vaikka unohtaisimme avaimet autoon…

Bensa on Jenkeissä halpaa kuin saippua edelleen, vaikka paikalliset hinnannoususta valittavatkin. Meillä meni bensaan $158/143€ koko matkalla ja ajoimme kuitenkin lähemmäs 2000 mailia (~3200km). Arizonassa ja Nevadassa tankkaaminen oli Kaliforniaa edullisempaa.

Majoittuminen

Yleensä käytämme majoittumiseen Airbnb:tä. Tällä roadtripillä Airbnb-yöt jäivät kuitenkin vähiin, sillä siirryime paikasta toiseen päivän, parin välein ja silloin motellit tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Yleensä varasin majoitukset etukäteen kohde kerrallaan, eli yhteen paikkaan asetuttuamme etsin seuraavasta kohteesta Trip Advisorin ja Booking.com:in avulla halvimman “tarpeeksi hyvän” paikan (eli sellaisen jolla oli vähintään 7/10 pistettä tai TA:ssa 3+). Motelleista ei USA:ssa ole puutetta, joten olisi myös ollut mahdollista vain pysähtyä johonkin matkan varrella vastaan tulevaan. Halusin kuitenkin jonkinlaista varmuutta paikan mukavuudesta, enkä halunnut kiertää motellista toiseen sopivaa etsimässä.

Keskimäärin maksoimme huoneesta $58/52€ yöltä veroineen. Jos katsoo vain motelliöitä, niin keskiarvo oli $54/48€. Halvin majoituksemme oli $37/33€ Airbnb-huone La Quintassa ja kallein Hamlet Inn Solvangissa ($106/94€, tähän hintaan sai tosin polkupyörän lainaan ja mukaan 2-for-1 alennusvihkosen viinitiloille, joten paikka oli yksi suosikeistamme, (katso Booking.com:issa). Isot kaupungit olivat kalliimpia kuin pikkukylät.

San Franciscossa meillä ei ollut vielä autoa ja mielestäni hotellimme San Remo oli todellinen löytö ja varasinkin sen jo muutamaa kuukautta etukäteen. Se sijaitsi North Beachin mukavalla alueella kävelyetäisyyden päässä suurimmasta osasta nähtävyyksiä ja me maksoimme siististä huoneesta (jaetulla kylppärillä) $80/71€/yö (Booking.com). Las Vegasissa on arkipäivinä ihan huippuhyviä tarjouksia varsinkin viime hetkellä, mutta me osuimme sinne meille ennalta tuntemattomana vapaapäivänä ja maksoimme siksi $79/70€/yö, tämä tosin ihan viihtyisästä 4 tähden kasinohotellista Downtown Grand Fremont Streetin lähistöllä.

Motelleista suosikkini oli Sea Breeze Inn ($55/45€, Booking.com) San Simeonissa. Majapaikassa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä (eikä mitään vikaakaan heikkoa wifiä lukuunottamatta), mutta ne takapihalta meren yli aukeavat näkymät… Vau!

Olen Booking.comin kanta-asiakas, joten saan suurimmista osasta varauksia 10% alennusta normihinnasta. Näissä hinnoissa tuo alennus on siis huomioitu. Joskus käytän myös Hotels.com:ia, joilta saa aina yhden ilmaisen yön 10 maksetun jälkeen, mutta pidän enemmän Booking.com:in tavasta antaa alennus heti. – Nuo Booking.com-linkit parhaisiin majapaikkoihin ovat affiliate-linkkejä, joten jos varaat niiden kautta saan minäkin muutaman pennosen, vaikuttamatta sinun maksamaasi hintaan.

Näiden löytöjen ohella kaikki majapaikkamme olivat ihan hyviä: Islander Inn Santa Cruz, Sand Castle Inn Seaside (Monterey), Sandpiper Inn Morro Bay,  Lynwood Century Freeway Travelodge  Lynwood (Los Angeles, hieman rauhaton alue), Highlander Motel Williams ja Quality Inn Kingman.

Airbnb-paikoista aivan uskomaton San Diegon huoneemme ei ole enää palvelussa, sillä se oli vain väliaikaisesti tarjolla (kannatti tarttua tilaisuuteen, vaikka oltiinkin ekoja vieraita!). La Quintan paikkamme oli muuten tosi mukava, mutta isäntäpari riiteli viimeisenä yönä, joten en suosittele sitäkään tässä. San Clementen huoneemme sen sijaan oli tosi kiva, kävelymatkan päässä rannalta ja omistajat oikein avuliaita.

Ruokailut

Keskimäärin käytimme kahden hengen ruokailuihin päivässä $45/40€. Söimme melkein kaikki ateriamme ulkona ja joissakin majapaikoissa aamiainen kuului hintaan. Tosin kun kyse on motelliaamiaisesta eli tarjolla on sokerimuroja, pullapaahtoleipää ja muffinsseja, niin en ole varma kutsuisinko sitä aamiaiseksi…

Suosikkipaikkamme In-n-Out Burger on pikaruokamesta, josta saa maailman ehkä parhaat burgerit muutamalla dollarilla. Five Guys ja Shake Shack ovat myös loistavia burgeripaikkoja, vaikkakin jonkin verran kalliimpia kuin In-n-out. Pikaruokapaikat eivät Yhdysvalloista lopu ja valikoimaa riittää. Moottoriteiden varsilla on usein kyltit ennen liittymiä, joista voi tarkistaa mitä ruokapaikkoja (ja hotelleja & bensa-asemia) sieltä löytyy. Vinkkinä autoilijalle: kanastripsejä on helppo syödä ajellessa, siitä vain autokaistan kautta bucket matkustajan syliin ja eikun herkuttelemaan.

Kiinalaiset ravintolat ovat usein myös edullisia ja annokset niin isoja, että meille kahdelle riitti hyvin yksi $10/9€ take-away annos jaettavaksi. Perusdinerissa saa kaksi henkeä vatsan täyteen $25/23€. Kaliforniassa ei myöskään ole pulaa meksikolaisista ravintoloista. Ne saattavat usein näyttää hieman nukkavieruilta, mutta kaikki kokeilemamme tarjoilivat todella hyvää ruokaa edulliseen hintaan, parhaimmillaan söimme molemmat $10/9€.

Ruuan lisäksi käytimme alkoholiin noin $3/2,5€ päivässä, eli tästä voi päätellä, että meillä oli aika kuiva kuukausi. Viininmaistelu viinitilalla oli noin $10/9€ ja pienpanimo-olut baarissa $7/6€.

Muut kulut

Joku saattoi tästä jo kärppänä laskea, että muut kulumme olivat noin $25/22€ päivässä. Tähän sisältyi hieman shoppailua (REI-retkeily/urheilukauppa, pakollinen pysäkki joka reissulla!) sekä erilaisia aktiviteetteja. San Franciscossa osallistuimme kahdelle tippipohjaiselle kävelykierrokselle (SF Guides), Montereyssä tutustuimme akvaarioon ($40/37€ per hlö), kansallispuistoissa maksoimme automaksun (Joshua Tree $15/13€ ja Grand Canyon $25/23€, molemmat voimassa 7pv). Joissain paikoissa maksoimme parkkimaksuja, Las Vegasissa piti tietenkin pelailla jonkin verran ja Hooverin padolla osallistua kierrokselle ($15/13€ per hlö). Ja niin edelleen, joten kyllähän niistä kertyy kuluja, varsinkin kun ei Vegasistakaan tullut sitä jättipottia.

Roadtripillä kului rahaa paljon yli normaalin budjetimme (152€/pv vs. 80€/pv yhteensä kahdelle hengelle). Ja tämä yöpymällä motelleissa ja syömällä lähinnä pikaruokaa. Ei ole ihan halvin paikka matkustella tuo USA:n länsirannikko, mutta onneksi me olimme tähän varautuneet. Oli se kuitenkin sen verran eeppinen kokemus, että kannatti!

Mites sinun reissusi? Oletko käynyt Kaliforniassa ja miltä budjettisi näytti meihin verrattuna? Ja mitä hyviä vinkkejä sinä antaisit tällaiselle reissulle lähtijöille?

Haluatko lukea lisää? Täällä muita juttuja USA:sta.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jos tuolle suunnalle joskus eksyt, suosittelen visiittiä! Kokosin tähän hieman perusinfoa paikasta, perustuen kuukauteemme kylässä talvella 2015.

Liikkuminen

Kylä on niin pieni, että siellä liikkuu helpoimmin kävellen. Kapeille kaduille eivät autot niin helposti mahdukaan, joten myös golf-kärryt ovat suosittuja. Viereisiin kyliin ja lentokentälle pääsee kätevästi paikallisbusseilla.

Puerto Vallartan lentokentältä matka paikallisbussilla kestää tunnin verran. Pysäkki löytyy tien toiselta puolelta, eli kentältä ulos tultuasi kävele vasemmalle kulman taakse ja ylitä tie siltaa pitkin. Sayulitaan ajavan bussifirman nimi on Compostela ja oikea bussi löytyy bongaamalla “Sayulita” teksti bussin etuikkunasta.

Sayulitassa on pieniä ruokakauppoja, mutta valikoimat ovat melko pienet ja hinnat isoja marketteja huomattavasti kalliimmat. Jos viihdyt pidempään, kannattaa käydä vaikkapa Mega-supermarketissa Buceriassa. Sinne pääset paikallisbussilla noin 20 minuutissa. Toisaalta, ulkona syöminen on helppoa ja edullista, joten et välttämättä paljoakaan kokkaile itse.

Aktiviteetit

Sayulita on surffikylä ja sieltä löytyy aaltoja niin kokeneemmille kuin aloittelijoille. Lukuisista surffikouluista voi ostaa opetusta tai sitten vain vuokrata laudan tunniksi tai vaikka koko päiväksi. Myös SUP-lautailu on suosittua ja näitäkin lautoja saa surffikouluista. Hinnat saattavat vaihdella, joten kannattaa tehdä pientä markkinatutkimusta.

Sayulitan pääranta täyttyy ennemminkin surffareista kuin uimareista ja leppoisaa uimarantaa kannataakin etsiä muualta lähimaastosta. Paikallisten suosima ranta löytyy seuraamalla päärantaa vasemmalle ja siitä hautausmaan läpi. Myös päärannasta oikealle löytyy hiljaisia poukamia pienen kävelyn jälkeen.

Suosittu päiväretkikohde on Marietas-saarten luonnonpuisto. Sinne on tarjolla reissuja moneen makuun, pienellä veneellä valaita katselemaan tai sitten vaikka koko päivän setti valaita ja vesileikkejä täyden palvelun katamaraanilla.

Helmikuiset Sayulita-päivät tuovat kaupunkiin tivolin muutamaksi viikoksi ja kaikenlaista muutakin oheisohjelmaa löytyy. Muutenkin kylässä on vireä, tosin lähinnä expattien pyörittämä, yhteisö, joka järjestää taidenäyttelyitä, viikottaisen maatilatorin, yms.

Ravintolat

Kiitos turistien ja expattien, Sayulitan ravintolatarjonta on yllättävän laaja. Vaikka keskustan pystyy kiertämään minuuteissa, niin silti kuukauden joka päivälle löytää halutessaan uuden mielenkiintoisen ravintolan kokeiltavaksi. Tarjontaa on katutacoista fine diningiin (itse, ei niin yllättäen, testasimme enemmän tuota ensimmäistä). Ruokalistat hintoineen löytyvät yleensä jo ravintolan ulkopuolelta, joten vertailu on helppoa. Melkein kaikkialla alkuruuaksi tuodaan nachoja ja kastikkeita ilman lisämaksua. Aukioloajat ja -päivät tuntuvat vaihtelevan, eli ei kannata tehdä liian tarkkoja suunnitelmia missä syödä milloinkin.

Tässä muutama suosikkimme:

Maria’s / El Rinconcito – vierekkäiset lounaskatukojut muovisilla pöydillä ja niin hyvillä tacoilla & cevichellä, että kävimme melkein joka päivä. (Tacot + mehu 40$, ~2,5€)

Mary’s – parhaat quesadillat ja täytetyt chilit (chiles rellenos). Todella hyvää ja kohtuuhintaista paikallista ruokaa. Auki sekä lounaalla että illallisella. Varaudu odottamaan, jos olet kiireisimpään aikaan liikkeellä. (Quesadilla-annos ja olut 70$, ~4€)

Aalyeah’s Nachos & Wings – hieman syrjemmällä oleva ystävällinen ja halpa paikka. Omistaja käy juttelemassa pöydissä ja monet asiakkaista tuntuvat olevan kantiksia. (Iso nachos-lautanen kahdelle ja 2-for-1 Margaritat yhteensä 150$ eli 75$ per pää, ~4,5€)

Los Corazones – vähän hienompi paikka, meksikolaista ja kansainvälistä yhdistellen. Fillet Mignon pihvi aivan suli suussa ja punaviini oli parasta pitkään aikaan. (Alkuruoka, Filet Mignon -pihvi, lasi hyvää viiniä 250$, ~15€)

Pancho’s Tacos – hyviä tacoja, varsinkin al pastor -possulla. Ei katukoju, vaan ihan viihtyisä istumamesta, vaikka hinnat samalla tasolla. Usein 2-1-hinnalla Margaritatarjous. (Lautasellinen al pastor -tacoja, toinen margaritoista 80$, ~5€)

Mamma Mia – italialainen. Pizzoja ei kokeiltu, vaikka hyviltä näyttävätkin, mutta kotitekoinen pasta ja kastikevaihtoehdot houkuttelivat meidät herkuttelemaan useamman kerran. (Carbonara pennepastalla, lasi viiniä 160$, ~10€)

Yah-Yah Cafè – aamupalaa ja bageleita. Ja hyvä wi-fi. Tuoreita aineksia ja vastaleivottuja tuotteita. (Vohveli pekonilla ja munakkaalla, kahvi ja tuorepuristettu appelsiinimehu 100$, ~6€)

Hinnat ovat Meksikon pesoissa ($) ja euroarvio tämän hetkisen kurssin mukaan. Jos ihmettelet, miksi en liittänyt mukaan osoitteita, niin et vaan tarvitse niitä. Kaikki paikat ovat keskustassa ja törmäät niihin kuitenkin jo ekoina päivinä.

Esimerkkejä hinnoista

Kassillinen hedelmiä ja vihanneksia 60$ (~3,5€)
Taco katukojusta 17$ (~1€)
Lounassetti ravintolassa 60$ (~3,5€)

Smoothie tuoreista raaka-aineista 30$ (~2€)
Olut ravintolassa 25$ (~1,5€)
Margarita 65$ (~4€ mutta usein kaksi yhden hinnalla!)

Koneellinen pyykkiä 60$ (~3,5€, pestynä ja silitettynä)
5x kortti joogatunnille 600$ (~37€)
Surffausopetus 600$ (~37€, kesto muutaman tunnin)
Surffilaudan tuntivuokra 60$ (~3,5€)

Vuode siistissä hostellissa 250$ (~15€)
2 huoneen paikallinen vuokra-asunto keskustassa 5.500$ (~340€)

Paikallisbussi lentokentälle 35$ (~2€)
Paikallisbussi lähikylään 15$ (~1€)

Eikös kuulosta aika hyvältä? Haluaisitko tietää vielä jotain muuta Sayulitasta? Jätä kommentti ja vastaan parhaani mukaan.

Sayulitassa seikkaillaan myös näissä Tämä viikko -postauksissa: 70, 71, 72 ja 73.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jälleen tuplaviikkopostaus, tällä kertaa (teko)syynä Atlantinristeily ja hitaahko netti, joka ei pitänyt kuvatiedostojen siirtelystä.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sanoimme hyvästit uusille Coworkation-ystävillemme ja jätimme taaksemme Tierra Bomban saaren. Saari olisi mielellään pitänyt meitä siellä vielä hetken, sillä venematkalla mantereelle moottori pysähtyi tämän tästä. Olimme alun perin ajatelleet viettää saarella vielä viimeisenkin Cartagenan yömme, mutta kun keskiviikkoisen sateen katkaisemaa sähköä ei kuulunut takaisin, päätimme varmuuden vuoksi suunnata takaisin mantereelle.

Onneksi läppärissä oli vielä sen verran virtaa, että ehdin löytämään meille majapaikan yöksi. Muutenhan sitä olisi voinut kulkea ovelta ovelle kyselemässä, mutta yhdellä jalalla hyppien se ei houkuttanut. – Ai miksikö yhdellä jalalla? Lue edellisestä Tämä viikko 77: Coworkation Kolumbia –postauksesta. – Oli muutenkin yllättävän hankalaa löytää tietoa siitä montako kerrosta kussakin hotellissa on ja onko niissä hissiä. Lopulta varasin hotellin, joka näytti kuvassa ainakin 10-kerroksiselta, ajatellen, että siellä on pakko olla hissi. Ja olihan siellä! Kaupan päälle tuli kiva näkymä huoneesta.

Lentoretki Cartagenasta Floridan Fort Lauderdaleen oli ehkä elämäni helpoin. Heti kentällä minulta kysyttiin haluanko pyörätuolin ja siinä minua sitten kuskattiin jonojen ohi. Enpä ole USA:n rajatarkistuksestakaan ennen selvinnyt vartissa. Viime vuonna samaisella Fort Lauderdalen kentällä jonotettiin melkein kaksi tuntia. En olisi ilman tuota pyörätuolia kyllä selvinnytkään, sen verran kävelyä ja jonossa seisoskelua olisi ollut tiedossa. Silti, jos olisin saanut valita, mieluummin ehjä polvi kuin nopeat rajamuodollisuudet.

Fort Lauderdalessa haettiin alle vuokra-auto ja hurautettiin saman tien muutama tunti etelään päin. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli kävellä monta reittiä Evergladesin kansallispuistossa ja nukkua siellä yö autossa. Jalkavammaisena ei pitkistä kävelyistä tullut mitään, eikä autossa nukkuminenkaan tuntunut hyvältä idealta. Majapaikka vaihtui hotelliksi ja muuten mietin, että onko meidän edes järkeä mennä kansallispuistoon vai olisiko parempi keksiä jotain muuta. Vierailijakeskuksessa meidät onneksi vinkattiin veneretkelle sekä muutamalle lyhyelle kävelyreitille, niin pääsimme kuin pääsimmekin puistoon tutustumaan. Vielä kun ostin aamulla kaupasta sekä polvituen että kävelykepin, niin liikkuminenkin onnistui paremmin.

Mainittu veneretki kulki suola- ja murtovedessä rannikolta sisämaan järville päin. Heti alussa bongasimme harvinaisen krokotiilin, mutta paljon muita eläimiä emme sitten nähneetkään. Manaatitkaan eivät halunneet näyttäytyä meille. Alueen kasveista ja puista opimme paljon, samoin alueen vallanneesta vieraslajista: burman pythonista. Aiemmin oli mahdollista pitää näitä isoja käärmeitä lemmikkeinä ja monet niistä päätyivät Evergladesin soille. Pääsivät karkuun joko vahingossa tai sitten tarkoituksella, kun omistajat kokivat liian isoksi kasvaneen käärmeen hankalaksi. Karkulaiset viihtyivät ilmeisen hyvin Evergladesissä ja nyt niitä on alueella arvioiden mukaan yli satatuhatta sotkemassa paikallista ekosysteemiä. Yhtäkään emme tosin nähneet.

Enemmän eläimiä näkyi Anhinga-polulla aivan puiston porttien lähistöllä. Alligaattoreita, pelottomia lintuja, isoja heinäsirkkoja sekä monenvärisiä liskoja. Ja mukavan monta penkkiä ripoteltuna polun varteen, jotta pääsin levähtämään vähän väliä. Tämä on ehkä yksi Evergladesin suosituimmista poluista, eikä suotta!

Paluumatka Fort Lauderdaleen sunnuntai-aamuna sujui liikenneruuhkaa laskematta sujuvasti. Satamassa sain taas pyörätuolikyydin, vaikka tällä kertaa ei jonoja ollutkaan. En vieläkään ymmärrä miten Royal Caribbean sen tekee, mutta jotenkin he chekkaavat sisään yli 5000 matkustajaa parissa tunnissa ilman jonoja.

Ja kyllä, luit oikein, yli 5000 matkustajaa, sillä olimme astuneet sisään maailman suurimmalle risteilyalukselle Allurelle! Sillä kuluisikin sitten seuraavat 9 päivää Atlantia ylittäessä ennen pysähdystä Malagassa.

9 päivää laivalla yhteenmenoon voi kuulostaa paljolta, mutta Allurella on paljon tekemistä. Itse en tosin voinut tuon polven kanssa kokeilla esimerksiksi ziplinea tai surffisimulaattoria. Lukemattomat tanssitunnitkin jäi välistä ja katselin vaan kateellisena vierestä muiden menoa. Karuselliin onneksi pääsivät tällaiset liikuntarajoitteisetkin.

Vaikka laiva on suuri, tai ehkä juuri siksi, sieltä löytyy monta erilaista pikkupaikkaa. Esimerkiksi lounaalle voi mennä valkoisten pöytäliinojen a la carteen, monipuoliseen buffetiin, puiston kahvilaan salaatille, tai sitten voi vaan napata hodarin boardwalkilta.

Illallisseura oli jälleen hyvin mielenkiintoista. Useimpina iltoina menimme a la carte -ravintolaan ja valitsimme jaetun pöydän. Näin saimme aina uutta juttuseuraa. Paljon reissaavia eläkeläisiä, monen monta teksasilaista kehumassa osavaltionsa villejä kevätkukkasia sekä yksi hyvinkin humalainen täti, joka ei muistanut mitään keskusteluista. Saimme tämän viimeksi mainitun tädin kanssa vietetyn illallisen aikana vastata varmasti lähelle kymmenen kertaa kysymykseen mistä olemme kotoisin ja kuulla aina saman ihmettelyn siitä, miten pitkä matka Suomesta on…

Töitä teimme vuorotellen shamppanjabaarin pehmeillä nojatuoleilla, yökerhon aamupäiväisessä hiljaisuudessa, kahvilan pöydässä, ulkona aurinkokannen lepotuoleissa ja pianobaarin sohvilla. Iltaisin oli viihdettä Broadway-show Chicagosta jäätanssiin ja jazz-kapakan livebändistä vesishown akrobaatteihin. Aika huiseja kaikki!

Tällä kertaa meillä oli käytössä rajaton nettikin. Nopea se ei ollut missään vaiheessa ja hirmukalliskin se oli ($240 2 laitetta 12 päivää), mutta toimi oikeastaan koko ajan! Pysyimme siis yhteydessä ulkomaailmaan koko ajan ja saimme ihan ”normaalejakin” töitä tehtyä. Aiemmilla ylityksillähän me olemme keränneet ylitysajaksi töitä joita olemme voineet tehdä ilman nettiä.

Töiden parissa kuluikin paljon aikaa tällä risteilyllä, kun ei vienyt tanssitunnit ym. aktiviteetit aikaa… Muun ohessa saimme ensimmäisen Android-appsimme julkaisukuntoon (siitä lisää ensi viikolla!) ja pari muuta melko pitkälle.

Toisen viikon keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen satamapäivä laivan pysähtyessä Malagaan. Mekin kävimme kaupungilla kävelemässä ja juomassa kahvit, tuliaisostoksilla turistirysissä ja etsimässä Lushin liikettä (shampoo-pala loppui, tarvitsemme pikaisesti uuden!). Malagassa oli mukavasti istuinpaikkoja siellä täällä, niin sain aina välillä lepuutettua jalkaani ja selvisin näin useamman kilometrin kävelystä.

Sellainen kaksiviikkoinen takana. Seuraavaksi pari päivää Barcelonassa ennen Suomeen lentämistä. – Jos muuten kaipaat talo/eläinvahtia kesällä, niin ota yhteyttä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Santa Cruzin rantakallioita kiertelee kilometrien mittainen kävelytie. Sen varrella oli hyvä bongata surffareita ja muita paikallisasukkaita, sekä ihan mahtava auringonlasku.

Montereyn akvaario on maailmankuulu, eikä syyttä. Vaeltelu laajassa meduusanäyttelyssä oli kuin kävely avaruuden olioiden joukossa. Ulkona taas pääsi seuraamaan saukkojen leikkiä sekä aaltojen hypnotisoivaa liikettä ranta-altaassa.

Point Lobos State Natural Reservin jylhillä rantakallioilla pääsi paraatipaikalle seuraamaan merileijonien elämää. Hyvällä tuurilla paikalla voi bongata myös valaita. Kannattaa myös tarkistaa puistonvartijoiden pitämien kierrosten aikataulut, niillä voi oppia paljon uutta ja mielenkiintoista!

Upein ajopätkä oli Big Surina tunnettu lähes asumaton ja jylhä osio valtatie ykköstä. Pysähdyksien kera saimme kulumaan täällä koko päivän. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin viettänyt täällä useamman päivän luonnonpuistoissa kierrellen ja kaikille tien varren näköalapisteille pysähtyen.

Big Surin vaiheilta löysimme myös Andrew Molera State Parkin ja villin hiekkarannan. Rannalle pääsy vaati kahlauksen jäätävän kylmän puron yli sekä noin kilometrin kävelyn, joten saimme olla siellä lähes kahdestaan muutamaa aalloilla kelluvaa surffaria lukuunottamatta.

San Simeonin majapaikkamme (Seabreeze Inn) sijaitsi aivan meren lähellä, autiopaikalla Tyynenmeren upeita auringonlaskuja ajatellen!

Hearstin linnaa oli meille suositellut niin moni, ettei sitä voinut jättää välistä tuntuvasta sisäänpääsymaksusta ($25) huolimatta. Ja olihan se, yltäkylläisyyden ihmemaa.

Solvangin leffakulisseilla näyttävässä symppiskylässä otimme pyörät allemme ja katsastimme muutaman viinitilan lähimailla. Aurinkoinen iltapäivä ja maukkaat viinimaistiaiset oli kieltämättä voittajayhdistelmä.

Saapuminen Santa Monican rannalle LA:n kulmille oli paluu suurkaupungin sykkeeseen. Mutta sellaisen rennon ja aurinkoisen suurkaupungin, jonka rantakadulla pyöräilee naisia kukkamekoissa ja vieressä nuorisoryhmä tasapainoilee taidokkaasti slacklinella.

Griffithin observatorioon on tunkua auringolaskun aikaan, joten siellä kannattaa joko olla hyvin ajoissa tai varautua kävelemään. Välistä sitä ei kuitenkaan kannata jättää, sillä näkymä kaupungin yli on upea taivaan vaihtaessa väriä ja hiljalleen pimentyessä värivalojen mereksi.

San Diegossa meillä on käytössämme ehkä tähän mennessä mukavin ja hulppein Airbnb-talo (tai siis huone siitä). Usvainen kanjoni auringon hiljalleen noustessa ja loikoilu terassin riippumatossa iltapäivän lämmössä…

San Juan Capistranon lähetysasema vei löytöretkelle alueen historiaan, samalla hurmaten vehreällä sisäpihallaan, jossa värikkäät kalat uiskentelivat suihkulähteessä ja perhoset lentelivät ympärillä.

Päiväretkemme Joshua Treen kansallispuiston halki oli ensimmäisiä kokemuksiani aavikosta. Vaikka kaikki näyttää aluksi karulta, niin siellähän on elämää ja värejä vaikka miten! Muutaman kilometrin mittaisilla kävelypoluilla sai hyvän ensikäsityksen puiston erilaisista osioista.

Lisää Kalifornia-fiilistelyä näissä postauksissa: Tmä viikko 66, Tämä viikko 67 ja Tämä viikko 68.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä kertaa poikkeuksellisesti kaksi viikkoa yhden hinnalla, sillä viime viikon vietimme Kuubassa netittömällä lomalla. Tai vilkaisin minä kerran mailiboksiani. Ihan vaan nopeasti tarkistaakseni, ettei maailma ollut kaatunut. Ei ollut. Ja olipa kyllä virkistävää viettää viikko ilman sosiaalista mediaa ja sähköposteja. Siinä vasta tajusin kuinka paljon ne aikaani normaalisti vievätkään.

Mutta palataanpa ensin torstaihin kahden viikon taakse ja viimeiseen päiväämme Sayulitassa. Vielä kerran katkarapucevicheä kulman kojusta, oluelle naapurin kanssa, rannalle katsomaan auringonlaskua vesisateesta huolimatta. Kotiin palatessa makkarin seinältä löytyi iso karvainen hämähäkki ja me kutsuimme naapurin tytön apuun. Ei se ole myrkyllinen, kertoi tyttö ajaessaan hämähäkin karkuun harjanvarrella. Ne syövät hyttysiä ja muita hyönteisiä, joten on oikeastaan ihan hyvä, että niitä löytyy ympäriltä. Olin silti aika onnellinen siitä, että tämä tapahtui vasta viimeisenä iltana.

Perjantaina lensimme México Cityyn. Laskeuduimme ilmeisesti juuri maanjäristyksen aikaan, mutten tuntenut mitään. Saattoi tosin olla, että olimme h-hetkellä vielä ilmassa. Tämä oli toinen pikavisiittimme Méxicoon: viime vuonna teimme vastaavan parin yön pysähdyksen. Tällä kertaa yövyimme meksikolais-saksalaisen ystäväpariskuntamme luona Condesan trendikkäässä kaupunginosassa. Työsuhdeasunnossa oli paljon tilaa ja kattoterassilta avautui näkymä kahteen suuntaan kaupungin yli.

Siellä asunnossa me sitten vietimmekin suurin osa ajasta rentoutuen, joko leffascreenin edessä tai olohuoneen sohvilla jutellen. Muutaman kerran päivässä kävimme puistossa kävelyttämässä pariskunnan uutta koiraa. Se oli löytökoira ja vielä “koeajalla” mutta en yhtään epäile ettei se jäisi heille pysyvästi. Lisäksi kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa (jatkan kalansyöntiharjoituksiani!), runsaalla aamiaisella hyvin hitaan palvelun leipomossa, sekä katutacoilla herkuttelemassa.

Sunnuntaina etsiydyimme taksitolpalle aikaan, jolloin muut kadullaliikkujat olivat lähinnä baarista kotiin palaajia. Kentällä kaikki meni helposti ja oli kiva huomata, miten kommunikointi espanjaksi sujuu jo hieman paremmin. Tosin meidän edellämme Kuuban turistikortteja jonottamassa oli kiinalaispariskunta, joka ei puhunut englantia eikä espanjaa, mutta ilmeisen menestyneesti hekin reissun päällä olivat.

Kuubassa meitä oli vastassa trooppisen kuuma ja kostea keli sekä pienen haahuilun jälkeen löytynyt kuskimme. – Kuubassa matkustaessa on hyvä sopia joku hakemaan sinut kentältä/bussiasemalta ja viemään varaamaasi majapaikkaan, silloin ei tarvitse taistella kaikenlaisten sählärien kanssa.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen kolmen yön majoituksen Havannassa Casa Particularissa, eli paikallisten vuokraamassa huoneessa. Varauksen voi tehdä netissä (ks. Cuba Junky. Myös Airbnb aloitti juuri Kuubassa ja välittää juurikin näitä Casa Particulareja.) Jatkovaraukset hoituvat näiden Casa Particularsien kautta, meidänkin Havannan isäntä neuvoi meitä suunnitelmissamme, soitti tutuilleen ja hoiti meille majoituksen ja vastaanottajan bussiasemalle.

Ensivaikutelma Havannasta oli likainen ja kulunut, vanhan keskustan kaduista suuri osa oli revitty auki putkitöitä varten. Pari päivää kaupungin kaduilla, värikkäiden siirtomaa-aikaisten talojen ja kunnostettujen vuosikymmeniä vanhojen autojen parissa, lattarimusiikin soidessa sai ajatukset kuitenkin muuttumaan. Havanna sai valtaansa hitaasti mutta vahvasti ja lopulta olin ihan myyty eläväiselle kaupungille. “Hola Amigos” -huudot ja lukemattomat myyntipuheet menivät jo toisesta korvasta ulos eikä niihin kiinnittänyt enää huomiota.

Me söimme paljon, hieman vaihtelevalla menestyksellä ja joimme jonkin verran, paremmalla menestyksellä. Hemingwaysin suosikkijuoma Daiquiri oli yleensä varma valinta, samoin kuin Mojito. Antin yrittäessä kerran tilata Cuba Libren tarjoilija totesi, että “olet nyt Kuubassa, ota jotain paikallista”.

Kuuntelimme bändien soitantaa kaduilla ja baareissa, uskaltauduimme tanssimaan hieman salsaa muiden turistien joukossa. Kävimme parissa historian museossa ja yritimme päästä Kuubalaisen taiteen museoon, joka olikin suljettu tuntemattomaksi ajaksi “vedenpuutteen vuoksi”. Kävelimme Maleconin rantakatua auringonpaisteessa aaltojen pärskeissä ja vuokrasimme päivän päätteeksi avoauton kuskeineen tunniksi. – Alla olevan kuvan auto ei liity tapaukseen, vaikka omalla tavallaan hieno onkin.

Havannasta matka jatkui Trinidadiin. Bussiasemalla selvisi, että aikataulut olivat muuttuneet ja seuraava bussi lähtisi reilun kolmen tunnin päästä. Onneksi paikalta löytyi pari kohtalontoveria ja saimme jaettua taksin (“publico”) suurinpiirtein bussilipun hinnalla. Kuskillamme oli raskas kaasujalka ja reilun viiden tunnin matka taittui kolmessa tunnissa. Välillä vähän jännitti maaseudun pikkuteillä viilettäessämme.

Trinidad oli varsinainen postikorttikaupunki. Kunnostetut, värikkäät siirtomaa-ajan talot, kaduilla kulkevat hevoskärryt ja vanhan keskustan autoilta suljetut mukulakivikadut kuljettivat sata vuotta taaksepäin.

Emme tehneet kaupungissa mitään sen ihmeempää, kävelimme vain ympäriinsä. Antin kamera oli ahkerassa käytössä. Välillä pysähdyimme syömään, kahvittelemaan, oluelle tai ihan vaan puistoon istuskelemaan.

Vanhassa kaupungissa joka toinen liike tuntui olevan taidegalleria ja niissä saimmekin kulumaan monta tuntia. Muutama taulu päätyi rinkkaan mukaan, vaikka kovin isoja emme saakaan mukana kuljetettua. Yksi uniikkiteos (suurin osa myynnistä olevista on kopioita tunnetuista kuubalaisista maalauksista) jäi kaihertelemaan mieltä, mutta sitä olisi pitänyt kantaa koko loppureissu erillisenä pakettina. Ensi kerralla sitten.

Päivät olivat tuskaisen kuumia ja me yleensä palasimmekin huoneemme viileyteen lueskelemaan niiksi tunneiksi jolloin varjot puuttuivat kaduilta. Iltaisin oli mukavasti hieman viileämpää ja juuri sopiva hetki ostaa muovimukillinen mojitoa katukojusta ja istahtaa pääaukion rappusille muiden matkaajien seuraan. Lähikuppilasta kantautui musiikki ja ohikulkijoita sekä leikkisiä katukoiria oli mukava tarkailla.

Majapaikkamme emäntä oli töissä kaupunginmuseossa ja kävimme siellä hänen suosituksestaan. Museon kokoelmissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta itse rakennus ja varsinkin sen tornista aukeavat näkymät olivat ehdottomasti parin euron arvoisia!

Trinidadista jatkoimme Playa Gironin pikkukylään, jonne meidät houkutteli lupaus hyvistä sukellus- ja snorklausvesistä. Ja niitähän löytyi! Täällä koralliriutta on vain muutaman kymmenen metrin päässä rannalta ja sukeltamaan pääsee ilman venekyytiä. Upeat oli näkymät, kertoi Antti veden alta palatessaan ja maksoi samantien toisen sukelluksen siihen perään. Minä puolestani vuokrasin snorklauskamat ja uiskentelin omassa rauhassani värikkäiden kalojen ja korallien seassa. Oli se vaan kivaa ja harmittaakin, että meille jäi lopulta bussiaikataulujen vuoksi vain tämä yksi kokonainen päivä aikaa täällä.

Majapaikkamme Playa Gironilla oli mukavin Kuuban kodeistamme ja emäntä ihanan kärsivällinen meille espanjaksi jutellessaan. Kylässä on pari ruokapaikkaa, mutta me söimme kaikki ateriamme majapaikassamme. Oikein hyvää ruokaa, eikä hinnalla pilattua. Vai mitä sanotte kokonaisesta hummerista kymmenellä eurolla?

Paluumatkaan Havannaan meiltä meni melkein kokonainen päivä, sillä bussi kiersi Varaderon kautta. Ollaan siis nähty vilaukselta myös Varaderon kuuluisat turistirannat ja täytyy myöntää, että aika upealta valkoinen hiekka ja turkoosi meri siellä näytti. Havannaan saavuimme alkuillasta ja kävimme illallisella 5Esquinas-italialaisravintolassa, joka oli jäänyt mieleen aiemmasta käynnistä. Sen jälkeen vielä vähän vaeltelua vanhan kaupungin kaduilla ja terassipysähdys.

Maanantaina soi kello aamulla varttia yli viisi ja kahden taksimatkan, kolmen lennon ja 14 tunnin jälkeen saavuimme Kolumbiaan Cartagenaan. Matkasta väsyneinä päädyimme epävirallisen taksin kyytiin ennen kuin hälytyskellot soivat, että Kolumbiassa se ei ehkä ole paras idea. Selvisimme kuitenkin ongelmitta perille, mitä nyt kuski pyysi enemmän rahaa kuin oli sovittu. Airbnb-huoneemmekin löytyi helposti ja mukava omistaja antoi meille vinon pinon vinkkejä kaupunkiin.

Arvata varmaan saattaa, että viikon nettipimennon jälkeen muutama päivä meni aika tiukasti koneen ääressä. Kämpästä olemme poistuneet lähinnä ruokailemaan. Iltaisin olemme kierrelleet hieman enemmän vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla.

Cartagena on aika samanlainen kuin Trinidad Kuubassa, tosin paremmassa kunnossa, trendikkäämpi ja mainoksilla höystetty. Värikästä, kaunista ja eläväistä. Keskiviikkona löysimme Getsemanin alueelta aukion, jonka reunoilla turistit ja paikalliset istuvat vierivieressä ja keskellä lapset potkivat jalkapalloa. Elämä on mukavaa.

Vielä muutama päivä täällä Cartagenan kaupungissa ja sitten siirrymmekin läheiselle saarelle muiden diginomadien kanssa Coworkation-tapaamiseen.

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Joko me oltiin täällä kuukausi? Toisaalta osaan tilata lounaani lähipaikastamme ruokalistaan vilkaisematta, tiedän minkä verran rahaa pitää varata mukaan pyykkejä hakiessa ja mistä löytyy paras jazz-bändi perjantaisin, mutta toisaalta niin paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä. Edes naapurikylässä San Panchossa ei tullut käytyä, vaikka sinne olisi päässyt bussilla vartissa. Aina sama juttu: kun aikaa on enemmän, niin aktiviteetteja siirtää eteenpäin. Koska aikaahan on, kunnes yllättäen sitä ei enää olekaan.

Tällä viikolla ollaankin ruksittu monta tämä-pitää-vielä-tehdä juttua listalta. Torstaina emme palanneetkaan heti illallisen jälkeen kotiin vaan jatkoimme baariin paikallista bändiä kuuntelemaan. Hyvin soittivat ja rock-coverit houkuttelivat tähtitaivaan alle tanssilattialle useammaksi tunniksi.

Lauantaina heittäydyimme täysin turisteiksi ja osallistuimme koko päivän mittaiselle laivaretkelle Marietas-saarille. Vaihtoehtoisia retkiä on tarjolla useita, eri mittaisia ja erilaisilla mukavuustasoilla. Me ajattelimme, että kun kerran turisteillaan niin turisteillaan sitten kunnolla, ja ostimme Chico Loccon all-inclusive retken isommalla katamaraanilla. Retki alkoi avobussikuljetuksella satamaan, jossa etsimme sopivan löhöilypaikan veneestä ja saimme isot kahvimukilliset kouraan. Juomatarjoilu toimi muutenkin hyvin koko päivän, aina jos olin käsi tyhjänä niin heti tuli joku kysymään haluanko drinkin tai kylmän oluen. Myös ruokailut aamupalasta lounaaseen ja välipaloihin kuuluivat hintaan.

Ensimmäiset pari tuntia vietimme kierrellen ympyrää Marietas-saarten lähistöllä, etsien alueella talvehtivia valaita. Ensin löysimme delfiiniperheen. Enpä ollutkaan ennen nähnyt delfiinin poikasia! Hetken kuluttua vilahti pinnassa jo valaskin. ‘Onpas iso’, ajattelin, ennenkuin opas ehti kertomaan, että kyseessä on poikanen. Näimme me muutaman aikuisenkin yksilön, vaikka niitä onkin vaikeampi bongata, sillä koskaan ei tiedä missä kohtaa ne pongahtavat pintaan. On se kyllä vaikuttava näky, kun bussinkokoinen valas nousee pystysuorassa vedenpinnasta ja pyörähtää kuin ylisuuri balettitanssija.

Valaiden jälkeen ankkuroimme Marietas-saarten luo. Laskin katamaraanin liukumäestä mereen ja uiskentelin sydämeni kyllyydestä. Testasin myös SUP-lautaa, mutta aallokko ei näemmä ole paras paikka ensimmäiseen kokeiluun, laudalla pystyssä pysyminen oli yllättävän hankalaa. Jossain vaiheessa saimme snorklaus-kamat ja polskutimme rantaviivaa seuraten ja kaloja bongaillen Marietas-saarten tunnetulle maamerkille, eli saaren sisällä olevalle rannalle. Aika jännän näköinen paikka, mutta niin paljon turisteja!

Loppupäivä vietettiin merellä musiikin soidessa. Sayulitaan palattiin juuri ajoissa niin, että ehdimme vielä rannalla auringonlaskua ihailemaan. Oikein mukava päivä, ja vaikka rahaa kuluikin useamman päivän budjetin verran, niin välillä on kiva ottaa ihan lomailun kannalta!

Retken jälkeinen sunnuntai sujuikin leppoisissa merkeissä. Melkein koko päivän jatkunut sade oli hyvä syy käpertyä sänkyyn leffoja katsomaan. Valitsin sentään kieleksi espanjan, niin tuli samalla treenattua kuullunymmärtämistä eikä mennyt koko päivä ihan löhöilyksi. Illalla sade taukosi hetkeksi ja kävimme syömässä falafeleja. Siinä kuppilan pöydässä istuessamme viereen ilmestyi kolme suomalaista tyttöä, jotka kysyivät “oliko meistä juuri juttu Hesarissa?” Ensimmäinen kerta, kun joku tunnistaa meidät blogin tai muiden diginomadijuttujen perusteella.

Viikonlopun jälkeen aika on kulunut lähinnä töiden parissa. Mukaan on kuitenkin mahtunut muutama aivan mahtava ruokakokemus. Los Corazones ravintolan sisäfilepihvi oli suussasulavan murea ja kun siihen vielä lisäsi maistuvan kastikkeen, valkosipuliperunamuusin ja oikein hyvän punaviinin, niin en muista koska viimeksi olisin syönyt jotain niin hyvää. Vaikka kokemus oli Sayulitan mittakaavassa hintava (16e/hlö), niin mietin jo, pitäisikö siellä vielä käydä ennen lähtöä. Toinen ruokahuippu oli Chiles rellenos eli täytetyt chilit Mary’s ravintolassa. Täydellinen yhdistelmä hyvin haudutettua lihaa, maustekastikkeita ja pikkuisen tulista chiliä.

Kun kirjoittelen tätä, on jo viimeinen päivämme Sayulitassa. Pian pitää lopettaa, että ehtii vielä rannalle. Huomenna jatkamme viikonlopuksi Mexico Cityyn ystävien luo ja sieltä sitten Kuubaan. Ensi viikolla ei siis kannata paljoa odotella päivityksiä, palaan asiaan taas huhtikuun alussa Kolumbiaan laskeuduttuamme.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Päivärytmi täällä on jo aika vakiintunut. Mielenkiintoista, miten se mukautuu aina omanlaisekseen joka paikassa. Kalifornian roadtripillä heräsin aamuvarhaisella, keskityin heti töihin ja vietin iltapäivät turistina. Täällä taas aamut ovat paljon rauhallisempia, usein aloitan joko joogatunnilla tai kahvila-aamiaisella. Töiden pariin ehdin yhdentoista aikaan ja jatkan sinne noin seitsemään asti. Tänne tämä rytmi on juuri sopiva, sillä emme kumpikaan ole oikein rantaihmisiä ja pelkkä ajatuskin auringonotosta saa ihoni punertumaan. Aamuisin on mukavan viileätä, auringonlaskun aikaan rannalla kaunista ja kylän ravintolat heräävät henkiin illan hämärtyessä.

Joogatunnilla olen käynyt kolmena aamuna tällä viikolla. Ulkosalissa kuulee ympäristön äänet kukoista lapsikatraisiin, sekä tuntee tuulenvireen iholla. Tunnilla tehtävä Hatha-jooga on juuri sopivan haastavaa, mutta samalla niin rentouttavaa. Ihan mahtava aloitus päivälle! Viiden kerran kortistani on enää yksi kerta jäljellä ja nyt mietin, vieläkö ehtisin käyttämään toisen kortillisen ennen lähtöämme ensi viikon perjantaina.

Rannalla olemme olleet lähinnä auringonlaskun aikaan, mutta sunnuntaina lähdimme liikkeelle jo aiemmin ja kävin ihan uimassakin. Playa de los Muertos, eli kuolleiden ranta, on tyynempi kuin Sayulitan surffarien suosima pääranta. Sinne mekin löysimme, ohjeenamme kävellä päärantaa keltaiselle hotellille asti ja siitä tietä pitkin kukkulan yli ja hautausmaan läpi (rannan nimi ei siis ole tuulesta temmattu). Kuten yleensäkin sunnuntaisin paikalla oli monia paikallisia perheitä piknik-eväineen, vaikkei pilvinen iltapäivä heille kai täydellinen ollutkaan. Me olimme tyytyväisiä, ei ollut liian kuuma eikä tarvinnut pelätä palamista.

Tämän viikon ruokalöytöjä ovat olleet katkarapuceviche (eli sitrusmehuilla kypsennettyä katkarapua tomaatin, sipulin yms. kanssa), kotitekoinen pasta yhdessä kylän lukuisista italialaisista (miksiköhän niitä on niin monta?) ja amerikkalaistyyppinen aamupala: pannukakkuja pekonilla eli terveysintoilijan painajainen. Huomattiin myös, että yksi lähirafla tarjoaa yltäkylläisen lounassetin eli valinnaisen pääruuan, riisiä, tortilloja, papuja ja mehun neljällä eurolla. Juomalöytöjen puolella ei mitään uutta, margaritat ovat edelleen hyviä. Monessa kuppilassa on happy hourin aikaan 2-1-hinnalla, mutta aina ei tiedä tarkoittaako se kahta lasillista vai yhteen isoon lasiin tehtyä kahden normimargaritan kokoista juomaa.

Perjantaisin täällä on live-jazzia tarjolla kahdessa paikassa. Viime viikolla testasimme Latitude 20:n, tällä viikolla Zen Gardenin. Ruoka oli parempaa edellisessä, mutta keikka ehdottomasti parempi jälkimmäisessä. Kaksi vanhempaa miestä, trumpetin ja kitara, ja niin paljon tunnetta muutamassa sävelessä. Aivan huippu!

Työn kannalta tällä viikolla on ollut uusia tuulia. Meillä on muutama idea Android-appseista pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja nyt kun muuten on hieman hiljaisempaa, päätin syventyä niihin. Aloitin käymällä Android-kurssia sekä Courserassa että Udacityssä. Sain ensimmäisen harjoitussovelluksen näkymään puhelimessani, mutta sen jälkeen oli pakko keskeyttää nuo kurssit ja palata Javan pariin, sillä osaamiseni on hieman ruostunut 14 vuodessa.

Java on siis ohjelmointikieli, jota tarvitaan Android-appsien kehityksessä. Sitä minä olenkin nyt tahkonnut monta tuntia päivässä. Tai tahkota on kyllä väärä sana tässä yhteydessä, sillä kivaahan minulla on ollut! Ensin ajattelin, että opettelen vain perusteet, jotta ymmärrän mistä on kyse ja voin paremmin palkata jonkun tekemään näitä juttuja. Nyt taas pohdin, että voisinhan mä näitä tehdä itsekin osa-aikaisesti? Juuri sopivaa aivojumppaa ja tulokset näkee nopeasti.

Viime viikolla jo kerroin lähikuukausien matkasuunnitelmistamme (Mexico City, Kuuba, Cartagena). Lisää varmistui tällä viikolla kun varasin lennot Cartagenasta Floridaan. Siellä meillä on pari yötä aikaa, auto vuokrattuna ja suunnitelmana käydä Evergladesin kansallispuistossa.

Floridasta hyppäämme jälleen laivaan, tällä kertaa maailman suurimpaan risteilyalukseen, Suomessa rakennettuun Royal Caribbeanin Allureen. Vähän lyhyempi Atlantin ylitys kuin aiemmat (12 yötä), vähän kalliimpi (noin 100e/yö kahdelta), mutta paljon enemmän kaikenlaista tekemistä. Liukuvaijeri, surffisimulaattori, keskuspuisto, vesiteatteri jne. Netinkin pitäisi toimia, ainakin jollain lailla, tosin varmuutta tähän ei saada ennen kuin päästään käytännössä testaamaan. Tiedossa on siis sekä työskentelyä että kaikkea muuta jännää.

Risteily päättyy vapunpäivänä Barcelonaan, jossa vietämme viikonlopun ennen Helsinkiin lentämistä. Alunperin olimme ajatelleet viettää koko toukokuun Espanjassa, mutta työkuvioiden vuoksi suuntaammekin lähes suoraan Suomeen muutamaksi kuukaudeksi. Toivottavasti tämän vuoden toukokuu on lämmin :)

Vielä yksi viikko edessä täällä Sayulitassa, ennen matkan jatkumista ja loman alkua!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viikko Sayulitan lämmössä takana! Elämä on rentoa täällä pienehkössä länkkärien täyttämässä surffikylässä Meksikon Tyynenmeren puoleisella rannikolla. Muutettiin perjantaina meidän yllättävän helposti löytyneeseen vuokrakämppään (etsintämetodina: kysele sieltä täältä). Vaikka muutama sanoi, ettei mitään ole tarjolla näin sesonkiaikaan ja välitysfirma tarjosi lähinnä 150 dollaria yössä hintaluokan paikkoja (niitäkin vasta seuraavalle viikolle), niin muutaman kyselyn jälkeen löytyi jo joku joka tunsi jonkun toisen joka oli juuri vuokrannut asunnon.

Etsittiin tämä kyseinen tyyppi käsiimme työpaikastaan paikallisesta baarista ja hetken juteltuamme selvisi, että hänen vuokranantajallaan on pari asuntoa vapaana tällä hetkellä. Käytiin seuraavana päivänä yhdessä vuokranantajan puheilla ja katsomassa kahta asuntoa samassa pihapiirissä. Mietittiin hetki, valittiin niistä toinen ja sovittiin muuttavamme sisään seuraavana aamuna.

Meillä on nyt ihan kylän keskustassa kaksi makkaria (haluaako joku tulla kylään?), pikkukylppäri ja puoliksi ulkona oleva keittiö/olohuone. Maksetaan 330e kuussa ja hintaan sisältyy mm. astiat, kaasu ja viikottainen siivous. Aika hyvä tuuri siis asunnonmetsästyksessä! Ja koska vuokranantajat ei puhu muuta kuin espanjaa, niin tässä tulee samalla treenattua kielitaitoa.

Päivät onkin kuluneet lähinnä tässä muovisen ruokapöytämme ääressä. Netti toimii yllättävän hyvin (varsinkin kun kytkettiin signaalinvahvistin päälle), leffojakin pystyy katsomaan pätkimättä. Katto suojaa auringon paahteelta ja seinän puuttuminen tuo viilentävän tuulenvireen, samalla kun avaa mukavan näköalan. Paljon kivempi kuin katsella seinää. Tosin tässä ollaan koko ajan esillä naapureille, vähän vaatii vieläkin totuttelua suomalaiselle sielulle. Aamupalaa ollaan tehty lähinnä kotona, sillä kämpän varustukseen kuuluu blenderi ja kulmakaupasta saa tuoreita hedelmiä.

Muuten ei olla paljoa kokkailtu, sillä ulkona syöminen on täällä edullista. Halvimmillaan ollaan syöty täytettyjä leipiä tai tacoja kojusta muutamalla eurolla, kalleimpaan ravintolakeikkaan on tähän mennessä mennyt 18e kahdelta. Yhtenä iltana käytiin syömässä toisen nomadipariskunnan kanssa. He ovat olleet täällä jo melkein neljä kuukautta ja osasivat antaa hyviä vinkkejä. Koitan muistaa jakaa niitä teillekin, kunhan ollaan itse testattu.

Ranta on täällä kai se pääasia, ainakin jos vierailevilta turisteita kysytään. Me ollaan käyty siellä muutamana päivänä, vaikkei veteen asti olla vielä ehdittykään. Paikka on surffarien suosiossa ja aallot näyttävät ainakin näin kokemattomaan silmään aika tasaisen varmoilta. Antti lupasi kokeilla surffausta, minä taidan tyytyä valokuvaamaan rannalta. SUP-lautailua hieman mietin, mutta en tiedä onko aallokko paras paikka aloittaa…

Osuttiin tänne juuri Sayulita-päivän (24.2.) aikoihin, eli aikamoiseen melskeeseen. Varsinkin iltaisin täällä kaikuu tivolin musiikki ja äänekäs juontaja, joka toistaa vakiolausettaan “Ferrrrrroooo… ” oikein komialla ärränpäräytyksellä noin viiden minuutin välein. Viikonloppuna alkoivat myös joka iltaiset ilotulitukset. Ekan kerran oltiin jo nukkumassa, kun puoli yhdentoista aikaan alkoi paukkua. Lopulta oli pakko nousta ihan katsomaan ja kunnon show se oli. Nyt juhlinnan pitäisi tosin olla ohi, saa nähdä kuinka paljon illat hiljenee.

Varsinaisena Sayulita-päivänä kylän pääkatu tyhjennettiin autoista ja ihmiset kerääntyivät tien varteen katselemaan paraatia. Armeijan siistejä rivejä, tylsistyneen näköisiä kouluryhmiä, paikallinen kauneuskuningatar kärryissä ja viimeisinä kohokohta, eli ratsukot. Ylväitä naisia upeissa puvuissa puunattujen hevosten selässä, cowboyt isoissa hatuissaan ja hevostaan tanssittava setä. Piti kiertää vielä toiseen kohtaan katua, jotta nähtiin nämä uudestaan ja sai parempia kuvia.

Sayulita-päivän iltana käytiin viimein katsastamassa myös tivoli ja sen ympärille kerääntyneet torikojut. Parilla eurolla sai maukkaan sopen, eli perinteistä tortillaa paksumman lätyn paahdetulla possulla ja muilla mukavilla mausteilla. Itse tivoli koostui lähinnä lapsille suunnatuista laitteista, joista monet näyttivät sen verran ruosteisilta, etten tiedä uskaltaisinko päästää ketään kyytiin. Pomppulinnat sen sijaan vaikuttivat hauskoilta.

Erilaisia heittopelikojuja oli vieri vieressä (ilmeisesti jokaisella on oma omistaja, kokoontuvat vain yhteen näihin tivoleihin?). Joissakin piti osua tikoilla vinhasti pyörivän taulun maaleihin, toisissa taas sai olutpalkintoja, jos sai heitettyä kivellä lasipullon rikki. Tuohon lasipullojen rikkomiseen ei lähdetty (ei taida sirpaleet mennä kierrätykseen…), mutta tikanheittoa Antti kokeili. Yllättävän vaikeaa oli, eikä saatu palkintokeksejä. Tivolin lavalla esiintyi kansantanssiryhmiä ja katseltiin hetki niiden kenkien kopinaa ja helmojen viuhuntaa ennen kotiin suuntaamista.

Niin ja viikon suuri tapahtuman oli Hesarin juttu meistä Miksi tehdä töitä harmaassa Suomessa, kun internettiin pääsee kaikkialla maailmassa? (tuo otsikko ei muuten todellakaan ole meidän suusta, vaan klikkihakuisen nettioimittajan keksimä). Jutun seurauksena tuli useita mielenkiintoisia yhteydenottoja ja paljon positiivista palautetta. Kiitos kaikille! Muutama hieman negatiivisempikin mielipide tuli, varsinkin Hesarin kommenttiosioon, mutta itse asiassa odotin pahempaa. Lupasin tässä postauksessa Tuttuja Hesarissa – millaista on elää diginomadina koota yhteen vastauksia diginomadielämään liittyviin kysymyksiin, vielä ehdit lisäämään omasi!

Siinäpä se viikko. Ja vielä ainakin muutama seuraava täällä Sayulitan kulmilla. Sen jälkeisiä suunnitelmia yritetään tässä kuumeisesti saada päätettyä, mutta vaihtoehtoja on vaan liikaa.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä