Vuosi 2015.
7 kuukautta maailmalla, 5 Suomea kiertäen.
13 maata, niistä 2 uusia.
Tuhansia valokuvia, joista tässä 50.
Vuoden ensimmäiset viikot kuluivat Suomen talvesta nauttien.
Riippusilta Kokemäenjoen yllä, Kokemäellä.
Mannerheimintien talvista vilinää Helsingissä.
Kalifornian (ja vähän Arizonan ja Nevadankin) roadtrip vei halki niin uskomattomien maisemien, että välillä luulin eläväni elokuvassa. San Franciscosta rannikkoa pitkin San Diegoon eli melkeinpä Meksikoon asti ja sieltä sisämaan aavikoille ja kanjoneille.
San Franciscon kattojen yllä.
Auringonlasku Santa Cruzissa Kaliforniassa.
Tyynenmeren (kylmiä) tyrskyjä Kaliforniassa.
Kalifornian komeaa luonto Point Lobosin luonnonpuistossa.
Andrew Moleran luonnonpuisto Kaliforniassa ja yksinäinen surffari tyrskyillä.
Merinorsujen vuosittainen kokoontuminen valtatie 1 varrella Kaliforniassa.
Viiniä! Solvangin sympaattisessä kylässä Kaliforniassa.
LA:n biitsit ovat maailmankuuluja, syystäkin.
Kerrankin kuva minusta! Mikäs siinä poseeratessa, kun taustalla levittäytyy LA:n valomeri kaikessa komeudessaan.
San Diego jäi mieleen kaupunkina, jonka valitsisin asuinpaikakseni Kaliforniassa.
Joshua Treen kansallispuisto Kaliforniassa oli ensimmäinen kunnon kosketukseni aavikkoon. Yllätyin värikkyydestä ja elämän monimuotoisuudesta.
Grand Canyon, Arizona hiljensi mahtavuudellaan. Tämä oli jotain, jonka ymmärsi vasta kun sen koki.
Route 66 ja fiftarinostalgiaa Arizonassa
Las Vegasin valot ja rinnakkaismaailmat.
Tyynenmeren rannalta Meksikosta löytyi Sayulitan surffiparatiisi, jossa viihdyin kuukauden surffaamattakin rennosta elosta ja erinomaisesta ravintolatarjonnasta nauttien. Kuubaan taas tuli kiire, “ennen kuin se kaikki on mennyttä”. Ja löytyihän sieltä ihan oma maailmansa, elämäntäyteinen kokemus lattarirytmeillä ja helteellä maustettuna. Kolumbian Cartagenassa auringonpaahde ja salsan syke jatkuivat. Värikäs siirtomaakaupunki hurmasi meidät ja Coworkation paratiisisaarella näytti, miten paratiisissakin voi olla tehokas.
Tämä kuva tiivistää Meksikon Sayulitan aika hyvin: aurinkoa, hiekkaa, meren aallot ja surffari.
Meksikolainen ruoka, parempaa en ole vielä löytänyt.
Tyynellämerellä on tilaa purjehtia.
Kuuba!
Voiko tämän kliseisempää Kuuba-kuvaa enää olla? Sininen taivas, hieman ränsistyneet komeat rakennukset ja kiiltävä jenkkirauta.
Trinidad oli turistirysä, mutta ah niin valloittava sellainen.
Cartagena <3
Saaren rauhaa Cartagenan suurkaupungin siintäessä taustalla.
Koiranelämää Tierra Bomban saarella.
Floridan Evergladesiin tutustuminen jäi suunniteltua rajatummaksi, sillä murtuneen polven kanssa ei paljoa kävelty. Alligaattoreita nähtiin silti! Floridasta jatkoimme matkaa Atlantin yli risteilyaluksella, kolmannen kerran. Nyt alla oli Allure of the Seas, ehkä maailman överein alus, joka tarjosi kaikkea vesihyppyshowsta surffisimulaattoriin. Päätesatamassa Barcelonassa olemme käyneet jo usein, joten tällä kertaa keskityimme oleelliseen, eli syömiseen.
Floridan Evergladesissa alligaattoreita bongaamassa.
Aamukävelyllä laivan puistossa(!).
Kyllä kelpaa lillua poreammeessa auringon laskiessa Atlantin ulapalla.
Barcelonaa parhaimmillaan: herkullisia euron pintxoja.
Kesä — mikä kesä? — vierähti Suomessa elokuulle asti, kierrettyä tuli niin sukulaiset, ystävät kuin kesämökitkin. Vaikka sää tuntui olevan pelkkää kylmää ja sadetta, niin yllättävän paljon upeita hetkiä löytyi kamerasta. Ja muistoista.
Löytyy niitä biitsejä Suomestakin, tässä esimerkki Yyteristä.
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Seurasaaressa, lampaita moikkaamassa.
Tässä se on: rauha.
Elokuussa kiersimme pari viikkoa autolla Keski-Eurooppaa (Tsekki, Saksa, Itävalta). Alppien upeus yllätti tämän ensikertalaisen eikä niissä tunnelmallisissa pikkukylissäkään valittamista ollut. Saivat minut jo suunnittelemaan — hetkellisesti — paikoilleen asettumista. Syyskuun saimme viettää kissavahteina aina niin ihanassa Berliinissä.
Näissä Itävallan alppimaisemissa käytiin hääjuhlissa, kyllä oli puitteet kohdallaan!
Huipulla on hyvä levähtää hetki.
Innsbruckin charmia ja työhönsä syventynyt matkabloggaaja.
Tsekin Cesky Krumlovissa olo oli kuin satukirjan hahmolla.
Berliinin parasta antia on se, miten vuosisatoja vanha historia ja nykypäivä kääriytyvät aivan omanlaiseksi kokemuksekseen.
Berliinin muuri ja aurinkoinen syyspäivä.
Lokakuun alussa Suomessa oli vielä melkein kesäkelit ja luonto tarjosi meille parastaan. Ja syksy jatkui samalla kaavalla, sillä kaksi viikkoa koiravahtina Skotlannissa — keskellä kansallispuistoa — oli aika lottovoitto luonnonystävälle. Muutaman päivän roadtripillä pohjoisille erämaille vakuutuimme lopullisesti paikan kauneudesta. Tänne pitää joskus palata paremman ajan kanssa! Kuun lopussa syksyinen Lontoo vielä hellitteli meitä päiväpysähdyksellä.
Lokakuinen päivä pellonlaidalla, kotimaisemissa.
Mökki tähtitaivaan alla Itä-Suomessa.
Skotlannin syksyisissä aamuissa hämähäkinseitit koristivat pensaita ja maisema kietoutui usvaan.
Skotlannin ylämaiden jylhää kauneutta ja tienvarren löytöjä.
Kukas sä oot? Ihmettelee pörröinen ylämaan karjan edustaja Skotlannissa.
Syksyinen Lontoo oli parhaimmillaan aurinkoisena päivänä.
Coworking Camp Djerban saarella Tunisiassa oli kuusi viikkoa täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, rentoja hetkiä, innostunutta työntekoa ja pisteenä i:n päälle vielä viikonloppuretki Saharan dyyneille.
Coworking Camp Tunisia!
Paikallista elämää Djerbahoodissa.
Nelivetoseikkailu Saharan dyyneillä.
Joulukuussa pysähdyimme muutamaksi päiväksi Pariisiin, herkuttelemaan ranskalaisella ruualla ja sukeltamaan kulttuuririentoihin. Samalla totuttauduimme talviseen ilmastoon ja laskeuduimme joulutunnelmaan ennen matkaa koto-Suomeen ystävien ja perheen pariin.
Hetki Pariisissa.
Joulumarkkinoiden tunnelmaa Champs Elyseellä.
Jouluna oli vielä joki sulana.
Siinäpä niitä, seikkailuja vuoden edestä. Kiitos, että hengasitte mukana!
Pieni vinkki vielä tähän loppuun: jos haluat nähdä enemmänkin upeita otoksiamme, klikkaamalla mitä tahansa tämän postauksen kuvaa pääset valokuvakansioomme Flickr-palvelussa.
Pyydäthän lupaa, jos haluat käyttää kuviamme jossain!
Ihanan monipuolinen kooste, kun te olette käyneet niin monessa paikassa vuoden aikana. Upeita kuvia myös! Alpit ovat varmasti upeat ensikertalaisen näkökulmasta, koska ne ovat vaikuttavat vielä monien kertojen jälkeenkin – kokemusta on. :)