Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kohokohta oli ehdottomasti Forum Romanum/Palatine, eli antiikinaikaiset rauniot ihan Colosseumin vieresssä. Hiljainen keidas keskellä kaupungin vilinää ja paikka, jossa voi elävästi kuvitella millaista elämä on antiikin Rooman valtakautena ollut. Kannattaa käydä tutustumassa jos Roomaan päin suuntaan, samalla lipulla pääsee myös Colosseumille. (Tosin suurimmalle osalle turisteista varmaankin niin, että Colosseumin lipulla pääsee myös tänne.) Meiltä jäi tällä(kin) kertaa Colosseumin sisäosat näkemättä.

Ruokaelämykset jäivät aika vähiin, vaikka kulinaristien luvatussa maassa oltiinkin. Nälkä kun iski sellaisiin aikoihin, että valittavana oli lähinnä pikaruokaa tai turistimenuita. Molempia tuli siis testattua. Pikaruoka oli oikein maistuvaa, mutta ympäristössä usein toivomisen varaa. Hyödynnettiin kyllä varsinkin majapaikkamme vieressä ollutta pikaruokakahvilaa useita kertoja. Pizza, jonka päällä oli perunaa ja kinkkua oli mielenkiintoinen ja yllättävän maistuva kokemus. Turistimenuissa taas oli hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa. Yhdessä turistipaikassa tosin saatiin niin hyvää viiniä, että se korvasi muut puutteet.

Keskusta on yllättävänkin pieni ja ainakin hyvällä ilmalla matkat nähtävyyksien välillä sujuvat kävellen. Samalla voi ihailla pikkukatuja ja vanhoja taloja. Julkinen liikennekin toimii, kunhan muistaa seurata kylttejä yms. ja tarvittaessa kysyä neuvoa. Ettei vaikka satu hyppäämään väärään suuntaan menevään junaan, kuten me lentokentälle mennessä. Siinä on ero, lukeeko junassa “lentokentälle” vai “lentokentältä”… Kun tähän sekaannukseen lisätään vielä onnettomuus, jonka seurauksena koko Rooman junaliikenne on sekaisin, on pieni ihme, että ehdimme lennollemme. Pienen juoksuspurtin se kyllä vaati lentokentän päässä.

Ekalla visiitillä Rooma ei vielä koukuttanut, enkä tällä toisellakaan kerralla kaupunkiin rakastunut, mutta lämpenin jo. Takaisin pitää siis palata, ehkä ensi kerralla kevät/syysaikaan. Ja asian varmistamiseksi heitin tietenkin kolikon Trevin suihkulähteeseen.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Keskiviikko-iltana meni normaalia myöhempään, koska pidimme silloin läksiäisemme Milenkassa. Olipas mukava nähdä ystäviä! Paikalle saapui myös muutama joita en ollut pitkään aikaan nähnyt, kannattaa siis pitää läksiäsiä silloin tällöin. Muutenkin viime viikkojen aikana ollaan vietetty paljon aikaa ystävien seurassa, vähän niin kuin varastoon…

Torstai-päivä oli vielä hyvin kiireinen, kun työstin mm. järjestön tilinpäätöstä viime vuodelle ja raahasin kaikki aiheeseen liittyvät mapit ja paperit projektipäällikömme luokse. Ehdin ysiltä Hämeenlinnaan suuntaavaan junaan ja juuri kun se lähti liikkeelle ystäväni soitti, että olin jättänyt ehkäisyrengaspakettini hänen jääkaappiinsa. Hämeenlinnassa ei enää ollut apteekkeja auki ja Helsinkiin en viitsinyt palata, koska seuraava juna olisi vasta niin myöhään perillä Hämeenlinnassa. Lentokentänkin apteekki aukeaisi vasta samaan aikaan kuin koneemme boarding alkaa. Eli tässä yhteydessä jouduin turvautumaan taksin palveluihin saadakseni renkaat kentälle ja mukaan. Onnistui.

Hämeenlinnassa oli torstai-iltana edessä vielä pakkausurakka. Lopulta sain kaiken mukaan tulevan pakattua 45 litran rinkkaani ja pieneen reppuun. Siinäkin tuntuu kyllä olevan hieman liikaa, mutten enää keksinyt mitä jättäisin pois. Suunnitellusta ”mukaan tulevat” pinosta jäi jo näinkin melkein puolet varastoon.

Pakkaaminen venyi noin puoli kahteen yöllä, joten yöunien pituudeksi jäi reilu pari tuntia. Ei kovin virkeinä suunnattiin siis kentälle. Jossa huomattiin, että juuri tämän lennon printti oli hävinnyt matkasta johonkin. Ja tietenkin tälle lennolle oli vain itsepalvelumuotoinen lähtöselvitys, joka ei toiminut passilla tms. vaan tarvittiin varausnumero. Aika pitkään meni säätäessä uusien puhelimien kanssa, että saatiin tiedot kaivettua sähköpostista. Muistiin seuraavaa tilannetta varten: älä ota usia vempaimia käyttöön juuri H-hetkellä vaan ajoissa!

Matka itsessään sujui hyvin ja myös majapaikka löydettiin lähes kommelluksista. Asustelemme nämä kolme yötä AirBnB:n kautta löydetyssä huoneessa. Meillä on yhteiskäytössä omistajien kanssa keittiö ja kylppäri (ei olla kyllä montaa kertaa törmätty), huoneemme on tilava ja langaton verkko toimii moitteettomasti. Asunto on hieman keskustan ulkopuolella, mutta yhteydet on hyvät, vain reilut 10 minsaa metrolla Terminin päärautatieasemalta. Ainakin tämän kokemuksen perusteella voin suositella!

Tällainen pikapäivitys tällä kertaa. Joskos nyt kun ollaan päästy liikkeelle niin saisi kirjoiteltua hieman useamminkin?…

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä