Pian ollaan oltu kaksi viikkoa täällä Otres Beachillä Kambodzassa. Ensimmäiset kolme yötä täällä yövyimme Mushroom Pointin söpöissä sienenmallisissa bungaloweissa. Paikka oli muuten oikein mukava, mutta tukahduttavan kuuma, sillä se sijaitsi rantatien toisella puolella ja meren vilvoittava tuuli ylsi sinne vain hetkittäin. Rannan puolella on vieri vieressä pieniä mökkikyliä, mutta moniin ei saa tehtyä varausta etukäteen. Periaate on yleensä se, että vieraat saavat viipyä niin pitkään kuin haluavat ja monien suunnitelmat elävät. Vapaista mökeistä on siis usein tieto vasta edellisenä päivänä.
Me tykästyimme heti Mushroom Pointia vastapäätä sijainneeseen Papa Pippoon. Kävelimme rantaa pitkin ja katselimme myös muita vaihtoehtoja, mutta Papa Pippossa houkutti sen rauhallinen sijainti rannan päässä ja tilava piha-alue oleskeluun. Monet muut mökkikylät oli rakennettu ahtaasti vieriviereen. Tosin sijainti ja tila näkyivät myös hinnassa, 30USD yö, tuuletimella ja kylmällä vedellä. Lämmintä vettä ei kyllä kaipaakaan, sen verran lämmintä on muutenkin. Merivesikin on n. 30C, joten viilentymiseen siitä ei ole apua. Ilman jo mainitsemaani tuulta olisi aika tukalat oltavat. Nyt kaikki on aika lailla täydellistä.
Olemme ottaneet tavaksi nousta ennen seitsemää ja suunnata pitkälle kävelylle rantaa pitkin. Siihen aikaan on vielä mukavan raikas ilma ja eikä muita ihmisiä juurikaan näy. Siinä saa samalla juteltua monesta jutusta, asia joka usein jää vähiin, kun molemmat vain kyyhöttää koneidensa takana. Kävelyn päätämme pulahduksella mereen. Se on aamuisin yleensä niin tyyni, että uimaan pystyy pidempiäkin matkoja rantaa seuraillen. Aamupala on vielä rentoilun aikaa, syömisen lomassa lueskelen yleensä blogeja ja uutisia tai katson mitä Facessa on tapahtunut.
Kymmenen aikaan aamulla ollaan aloitettu ”virallinen” työpäivä ja istuttu koneen ääressä auringonlaskuun asti. Kuten paikallinen rantakaupustelija yhtenä päivänä totesi ”you’re always working”, eli te teette aina töitä… Mutta kun täällä on niin rauhallista, että saa paljon tehtyä. Eikä tosissaan paljoa muutakaan tekemistä, ainakaan jos ei oikein ymmärrä auringonoton päälle. – Joka siis minun kokemuksestani on hikistä ja epämukavaa ja palkkana on palanut iho. Eli ei kiitos.
Kuuden maissa on yleensä aika keskeyttää työnteko ja ottaa ’auringonlaskuolut’. Täytyyhän sitä vähän tasapainottaa sitä terveellistä aamupuolta. Toisinaan on tosin ollut skype-chättejä Suomeen vielä illalla, joten auringonlaskuolut on saanut vaihtua aurinko-laski-jo-2-tuntia-sitten olueen. Ihan hyvää sekin. Illalla on myös hyvin aikaa lueskella ja opiskella, esim. Courseran koukuttavia kursseja.
Oluen lisäksi ollaan nautittu myös hyvästä (ja raskaasta) ruuasta. Vaa’alle en varmaan uskalla astua muutamaan viikkoon. Papa Pippo kun on samalla italialainen ravintola ja koska olemme tehneet päivät pitkät töitä, niin olemme syöneet lähes joka päivä siellä sekä lounasta (pastaa!) että illallista (pizzaa / salaattia). Välipalaksi olemme sentään syöneet hedelmiä, joita ostamme valmiiksi pilkottuina vakiomyyjältämme. Tuoreet hedelmät – yksi tämän maailmankulman ihanuuksista.
Nettiyhteyksien suhteen maailma on kyllä ihmeellinen. Tai ainakin Kaakkois-Aasia, jossa jokaisessa turistien löytämässä kolkassa on nettiyhteydet tarjolla. Tälläkin rannalla lähes kaikissa pikkupuljuissakin on kyltti ”free wifi”. Nettiyhteys tosin toimii hyvinkin vaihdellen. Välillä yhteys on tosi hyvä, videopuhelut Suomeen onnistuu vaivatta. Toisinaan taas käyttö tuntuu paluulta kymmenen vuoden taakse, kun yksittäisen sivunkin lataus kestää minuutteja. Onneksi meillä ei ollut tänne montaakaan palaveria sovittuna, joten vaihtelu ei tuonut suuria ongelmia. Lisäksi sähkökatkoja on useita kertoja päivässä, mutta kaikilla paikoilla on omat generaattorit. Pimeässä ei siis tarvitse olla pitkään. Ja nettipurkki toimii akulla, joten netti ei katkea hetkeksikään. Prioriteetit kunnossa…
Mukavaa ja rentoa, mutta alkaa jo kaipaamaan vauhdikkaampaa ympäristöä. Ylihuomenna suunnataankin ensin takaisin Phnom Pheniin ja sieltä Ho Chi Minhiin Vietnamiin.
