Istanbul oli aivan yhtä ihana kuin muistinkin. AirBnB:n kautta löytämämme majapaikka sijaitsi viihtyisässä Besiktasin kaupunginosassa, ihan lähellä turistikohteita mutta mukavan paikallisessa ilmapiirissä. Kävelykadut, kebab-paikat, vihanneskojut ja katukahvilat loivat rennon tunnelman. Kebabia tulikin syötyä lähes joka päivä, oli niin hyvää. Ja monissa ravintoloissa hintaan kuului alkupaloja: pehmeää leipää, salaattia, suolakurkkuja, jogurtikastiketta tms. Lisäksi nautimme yliannostukseen asti makeita kirsikoita ja kirsikkatomaatteja. Määrien kommunikointi vihannekojujen myyjille kun ei ollut niin yksinkertaista.
Yhden iltapäivän vietimme tutustumalla vanhan kaupungin eli Sultanahmetin ihmeisiin. Topkapin palatsi ja haaremi, Hagia Sofia, sininen moskeija. Wau, voin vaan sanoa! Topkapin palatsi on todella hyvin säilynyt (ja entisöity) monilta osin, joten siellä on hienoa kuvitella millaista elämä on siellä sulttaanin aikoina ollut. Upeita mosaiikkiseiniä, suihkulähteitä, kutsuvia sohvia (joille ei tietenkään saa istua)… Hagia Sofian tunnelma taas oli jotain, mitä on vaikea sanoin kuvailla. Yli tuhatvuotisessa rakennuksessa voi vain hiljentyä ja imeä itseensä rauhallisuutta ja historian havinaa. Hagia Sofia on rakennettu alunperin ortodoksiseksi kirkoksi vuonna 360. Palveltuaan reilut tuhat vuotta kristittyjen kirkkona se muutettiin moskeijaksi 1400-luvulla ja viimein museoksi 1935.
Istanbulista suuntasimme rannikon lomakaupunkiin Kusadasiin. Mun vanhemmat ja 7-vuotias siskonpoika olivat tulleet sinne lomailemaan, joten olimme varanneet itsellemmekin viiden yön majoituksen. – All-inclusive vesipuistohotellista. Olipa ainakin hieman erilainen kokemus kuin muut tämän kevään majapaikat. Lapsiperheitä oli todella paljon ja ihmiset lomafiiliksellä. Keskittyminen töihin oli siis välillä hieman vaativaa, mutta hieman rauhallisiakin nurkkia löytyi ja ainakin netti toimi ja juomapalvelu pelasi. Itse olin ensimmäiset päivät jonkinlaisessa mahataudissa, joten ei tullut ihan koko rahan edestä hyödynnettyä all-inclusivea. Kyllä siinä melkein kiroilutti, kun oli notkuvat pitopöydät ruokaa ja alas sai vain muutaman hedelmän. Itse vesipuistossa käytiin pari kertaa, mutta vesi altaissa oli niin jäätävän kylmää (Kaakkois-Aasian vesiin tottuneelle) ettei siellä kovin pitkään viihtynyt. Aaltoaallas tuli tutuksi, sillä siihen ihastunut ei-vielä-niin-uimataitoinen siskonpoika tarvitsi aina seuralaisen.
Teimme myös retken aivan hotellin lähistöllä sijainneille Ephesuksen raunioille. Ephesus oli yksi antiikin ajan suurista kaupungeista, asukkaita siellä oli parhaillaan noin 250.000. Siellä sijaitsi yksi antiikin seitsemästä ihmeestä, Artemisin temppeli. Kyseinen temppeli on hävitetty jo 400-luvulla, mutta monista muista rakennuksista on vielä osia jäljellä. Varsinkin 2.500 henkeä vetävä amphiteatteri oli pysäyttävä ilmestys. Ja kyseessä on tosiaan kokonainen rauniokaupunki, eli alueen kiertämiseen kannattaa varata pari tuntia.
All-inclusive hotellivarauksen päättyessä ei osattu päättää mihin seuraavaksi, joten otetiin vielä pariksi yöksi huone Kusadasista, tällä kertaa halvemmasta hotellista. 35 euron päivähinnalla saatiin tilavan huoneen lisäksi sekä aamupala että buffet-illallinen. Ja mahtavat merinäkymät neljännen kerroksen parvekkeeltamme. Hotelli oli aika syrjässä, mutta sopi hyvin työntekoon. Varsinkin, kun suurin osa muista vieraista oli kiertomatkalaisia, eli tulivat hotelliin vain yöpymään. Päivät saatiin siis istuskella rauhassa aulassa töiden parissa.
Saatiin päätettyä se seuraava kohdekin, eli Berliini. Matka vaatii seikkailua pikkubusseilla, juoksuspurtin junalle ja muutaman tunnin lennon. Ja täällä ollaan.