Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset pari viikkoa on ollut aika vauhdikasta reissaamista, joten pysähtyminen onkin tarpeen. Helmikuun lopulla jätimme ihanan Chiang Main taaksemme ja suuntasimme uudelleen Kuala Lumpuriin. Vietimme siellä tällä kertaa vain neljä yötä ja majoituimme jonkin verran ydinkeskustan ulkopuolelle, paikkaan jossa ei muita turisteja pahemmin näkynyt. Nähtiin siis ihan eri kaupunki kuin viime pysähdyksellä… Alueelta löytyi muutaman sadan metrin säteellä kymmeniä ruokapaikkoja. Ilmeisesti paikalliset eivät pahemmin itse kokkaa, vaan syövät ulkona ja samalla tapaavat tuttuja.

Seuraavaksi suuntasimme viideksi päiväksi Singaporeen, joka oli kuin pala Eurooppaa Aasian keskellä. Tai ehkei Euroopassakaan yleensä ole niin siistiä ja säntillistä. Suomalaisena oli kuitenkin jotenkin kotoisa olo… Vaikka muutaman Kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen jo pistikin silmään se, miten ihmiset oikeasti noudattivat ohjekylttejä. Lieneekö ainoa paikka Aasiassa, jossa jalankulkijat pysähtyvät punaisiin valoihin, vaikka autoja ei näy?

Singaporesta palasimme Kuala Lumpuriin, jossa tapasimme ihanan ystävämme Marian. Parin päivän aikana keskityimme lähinnä syömiseen ja juomiseen eri paikoissa. Lähtöpäivänä kävimme myös seikkailemassa paikallisella metsäntutkimuslaitoksella ja opimme, että aina pitää tuplatsekata ohjeet, vaikka respan mukava tyttö oikein tietäväiseltä vaikuttaakin. Mentiin sitten aika monta juna-asemaa liian pitkälle ja tajuttiin asia vasta ajeltuamme taksilla puolisen tuntia ja hermostuttuamme kuljettajalle (opaskirjan mukaan taksimatkan piti olla n. 5-10 minuuttia). Jäi sitten ajan loppuessa päänähtävyys eli riippusiltakävely puiden latvassa kokematta, mutta olipa seikkailu.

Maria tuli mukaamme vielä Kambotzaan. Lensimme Siem Reapiin Angkorin muinaistemppeleitä ihmettelemään. Olin lukenut matkaoppaista, että päiväksi vuokrattavia autoja kuskeineen löytyy joka puolelta ja niinpä olikin, jo lentokentältä hotellille meidät kuljettanut taksikuski Mr. Bros onnistui kauppaamaan meille itsensä kuskiksi seuraavaksi päiväksi.. Toisena temppelipäivänä otettiin mukaan vielä opas, jonka kertomat tarinat auttoivat ymmärtämään paikkaa paremmin.

Siem Reapista matka jatkui Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Pheniin. Sieltä löytyi viihtyisä jokibulevardi monine ravintoloineen. Ja mukava pikkuhotelli uima-altaineen. Ongelmia tuottivat tosin säännölliset sähkökatkot, mutta onneksi näihin pariin päivään ei ollut paljoa töitä suunniteltuna. Sen sijaan tutustuimme enemmänkin maan kauhistuttavaan lähihistoriaan. Aina jaksaa ihmetyttää, miten sellaiset tragediat ovat mahdollisia ja miten niitä vain tapahtuu vielä nykyaikanakin. Toivoa toi kuitenkin se, että kuolemankentilläkin vieraillessa kuului kauempaa lasten mekastus. Elämä jatkuu.

Tässä taas tällainen pikakatsaus, kun on kovasti kyselty postausten perään. Nyt rannalla ollessa ehtii varmaan kirjoittelemaan vielä tarkempia sepustuksiakin. Melkein lupaus.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Malesia 8.-10.3.
Tapaamme ystävämme Marian Kuala Lumpurissa. Lähinnä läpikulkumatka, vain kaksi yötä. Tällä kertaa asustelemme Chinatownin vilkkaalla alueella.

Kambodza 10.3.-2.4.
Marian kanssa suuntaamme Kambodzaa ihmettelemään. Kambodzassa ensimmäinen kohteemme on Siem Reap ja Angkor Watin muinaiset temppelit, jotka olen halunnut nähdä jo tosi pitkään. Sieltä jatkamme matkaa Phnom Pheniin muutamaksi päiväksi, ohjelmassa historiallisia löytöretkiä? Viikon jälkeen Maria palaa töihinsä ja me jatkamme matkaa rannikolle Sihanoukvillen Otres Beachille. Jos netti toimii tarpeeksi hyvin ja sähköä löytyy, viihdymme rannalla pari viikkoa. Lämmin meri, aaltojen pauhu ja riippumatot…

Vietnam 2.-16.4.
Huhtikuun alussa teemme kahden viikon visiitin Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) Vietnamiin. Enemmänkin Vietnamia kiinnostaisi joskus nähdä, mutta päätimme keskittyä tällä kertaa Saigoniin, jota on suositeltu diginomadi-ystävällisenä paikkana.

Indonesia 16.4.-12.5.
Vietnamista suuntaamme vuorostamme Marian luo Bogoriin, Indonesiaan, jossa hän työskentelee YK:n palkkalistoilla. Indonesiassa on tarkoitus viettää kuukauden päivät ja suunnitelmissa on myös ihan oikea lomaviikko (Komodonvaraaneja ja Lombokin rantoja!).

Turkki 13.5.-XX
Toukokuun 12. päivä lennämme Euroopan suuntaan ja pysähdymme mantereiden rajalle, Istanbuliin. Muutama päivä siellä ja sitten vanhempieni ja siskonpoikani kanssa viideksi yöksi all-inclusive vesipuistohotelliin Kusadasiin. Sen jälkeen saatamme vielä vierailla muuallakin Turkissa.

???
Turkin jälkeen tällä herkellä houkuttaisi Berliini, mutta katsotaan mihin päädytään.

Suomi 10(?).6. -23.7.
Kesäkuun puolivälissä palaamme viimeistään Suomeen, sillä olen osallistumassa yhteen konferenssiin juhannusviikolla. Eikä juhannusta muutenkaan halua missata (Nummirock <3). Sen jälkeen onkin suunnittelematonta aikaa heinäkuun loppupuolelle (Ilosaarirock kalenterissa, muuta ei). Saa siis kutsua kylään, mökkeilemään tai talovahdiksi!

Viro 23.7. -20.8.
Meillä on kuukaudeksi asunto vuokrattuna Tallinnan keskustassa. Päästään tutustumaan siihenkin ihanaan kaupunkiin nyt hieman syvällisemmin. Ja sieltähän hurautta parissa tunnissa paatilla lahden yli, jos Suomen päässä on jotain osallistumisen arvoista.

Siihen tarkemmat suunnitelmat sitten loppuvatkin, varmaankin ollaan Euroopassa jonnekin marraskuulle asti ja paetaan sitten taas lämpimämpään ilmastoon. Suuntana joko Amerikat tai sitten Aasia/Oseania. Todennäköisesti.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Petronan kaksoistornit ovat näyttävät, varsinkin illalla valaistuina. Niiden luona on mukava puisto, mutta emme vielä olleet oikein tottuneet trooppiseen lämpöön, joten pidempi kiertely oli liian raskasta. Batu-luolista päällimmäisenä jäivät mieleen valokuvattaviksi haluavat intialaislapset, loputtomat portaat leikkisine apinoineen ja suuren luolan luonnonkauneus yhdistettynä ihmisen pienempiin luomuksiin. Yksi kohokohta meille oli temppeliluolan viereisessä ”pimeässä luolassa” (Dark Cave) tehty opastettu kierros. Kierros oli päivän viimeinen ja olimmekin ainoat asiakkaat, joten saimme yksityiskohtaista opastusta. Varusteenamme taskulamput ja oppaan vakuutus siitä, että eläimet eivät ole meille vaaraksi, seikkailimme pimeän luolan käytävillä. Nähtiin aika monenmoista vipeltäjää. Jännää oli myös se, kun hetkeksi kaikki valonlähteet sammutettiin ja seisoimme hiljaa pimeässä luolassa kuunnellen luonnon ääniä.

Yksi mukavimmista kokemuksista oli kun paikan päällä asuva ystävämme tyttöystävineen kierrätti meitä kaupungissa yhden illan. Ajelimme melko paljon ja näimme alueita, joita vierailijat eivät yleensä näe. Kävimme mm. syömässä sellaisessa intialaisessa ravintolassa, josta on syntynyt maanlaajuinen ketju, ja ihmettelemässä paikallisia markkinoita. Ilta päättyi, yllätys yllätys, ostoskeskukseen ja mukavaan ravintolaan siellä. Illan aikana selvisi ainakin se, että KL on autoilijoiden kaupunki ja ilman autoa pääsee liikkumaan vain hyvin rajatulla alueella. Opimme myös sen, että jonkinlainen navigaattori on ehdottomasti tarpeen, sillä kaupunki on ennemminkin laajentunut tarpeen mukaan kuin suunnitelmallisesti. Teiden rakentaminen tuntui seuranneen samaa logiikkaa.

Majatalomme Traveller’s Palm sijaitsi Bukit Bintangin alueella, jossa oli sopusoinnussa moderneja ostoskeskuksia, pikku kauppoja, katukeittiöitä, turistibaareja, hotelleja ja majataloja. Suosittu ruokakatu Jalan Alor sijaitsi aivan kulman takana ja kävimmekin siellä syömässä herkullista ja hyvin edullista aasialaista ruokaa lähes joka ilta. Majatalomme omisti mukava nainen 4v. tyttärineen. Tytär huolehti vieraiden viihdyttämisestä mm. monilla kysymyksillään ja syliin kiipeämisellä. Nainen sanoi olleensa ensimmäinen naispuolinen majapaikan pitäjä alueella aloittaessaan noin 10 vuotta sitten. Hän sanoi viihtyvänsä työssään ja pitävänsä ihmisten tapaamisesta. Tämä myös näkyi välittömänä ja ihmisläheisenä tunnelmana majapaikassa. Itse huoneemme oli siisti, muttei muuten mitenkään ihmeellinen ja varsinkin monta tuntia putkeen töitä tehdessä ikkunoita rupesi kaipaamaan. Kun ilmastoon oli paremmin sopeutunut, niin työnteko onnistui myös ulkona pienellä piha-alueella. Wifi toimi hyvin, eikä majapaikassa ollut tarvetta muulle yhteydelle. Ostin jonain päivänä myös paikallisen prepaidin ja yritin saada netin toimimaan sitä kautta, mutten onnistunut vajaan tunnin säätämisellä. Ja kun majapaikassa netti toimi hyvin, niin en viitsinyt taistella pidempään.

KL on ilmeinen shoppailijan paratiisi, sillä siellä on kymmeniä ostoskeskuksia (jostain luin 30+ toisaalta 70+, mene ja tiedä) ja niistä löytyy kaikkea luksuksesta halpamarketteihin. Vietimme niissä aikaa yllättävän paljon, sillä kauppojen lisäksi ne tarjosivat viilentymismahdollisuuden helteessä, suojan rankkasateelta ja hyvin monipuoliset ravintolaosastot. Meillä oli muutama asia hankittavana (hyttysmyrkky, tabletin suojus, jne.) ja ne löytyivätkin helposti jo ekana päivänä suuresta ja modernista Pavilion ostoskeskuksesta. Lisäksi sorruin ostamaan aidon Desigualin olkalaukun. Jonkinlainen laukku oli tarkoituskin hankkia, sillä vanha oli sanomassa sopimustaan irti, ja tuo ostamani kattaa kyllä kaikki asettamani vaatimukset. Siihen vaan meni yhden päivän budjetti…

Kiertelin myös jonkin verran vaatekauppoja, josko olisin löytänyt muutaman sopivan reissuvaatteen. Opaskirjat kun varoittelivat hartioiden ja polvien näkymisestä, joten olin huolissani pukeutumisestani. Arabilentoyhtiön käyttäminen oli vielä herkistänyt asialle. Paikan päällä selvisi, että eivät läheskään kaikki paikallisetkaan täällä suurkaupungissa näitä sääntöjä seuraa. Peittävämpää vaatetusta (eli tässä tapauksessa lyhythihaista paitaa hihattoman sijaan, ja materiaalista joka ei ole läpinäkyvää) etsiessä sellaisen löytäminen olikin yllättävän vaikeaa.

Ylipäätänsä kaupungista jäi oikein mukavan fiilis. Eläminen on edullista, ihmiset ystävällisiä, kaikkea löytyy ja suuria turhautumisia ei tullut vastaan kaiken toimiessa suurin piirtein oletetusti. Eikä myöskään ollut sellainen fiilis, että pitäisi koko ajan olla varpaillaan huijareiden varalta.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä