Tähän alkuun ensin pieni selitys siitä, mistä näissä risteilyissä on kyse. Atlantin ylityksiä tekevät oikeastaan kaikki suuret risteilyvarustamot, mutta useimmilla niitä on saatavilla vain tiettyyn aikaan vuodesta. Keväällä (maalis-toukokuussa) laivat Karibialta siirretään Välimerelle ja ilmojen viiletessä syksyllä (loka-joulukuussa) takaisin Karibialle.  – Me lähdimme Floridan Fort Lauderdalesta ja päädyimme 12 yön jälkeen Barcelonaan. – Nämä noin kaksi viikkoa kestävät siirtoristeilyt ovat yleensä päivähinnaltaan huomattavasti halvempia kuin muut risteilyt. Suurin osa päivistä vietetään merellä, pysähdyksiä on matkan varrella vain muutama (meillä oli nyt vain yksi, aiemmin ollut 3-5). Suurin osa matkustajista on eläkeläisiä, sillä ilmeisesti vielä työelämässä olevat eivät halua käyttää isoa osaa lomastaan valtamerellä kellumiseen.

Oma hytti paras hytti

Me olimme taas saitoja ja varasimme halvimman, eli ikkunattoman, hytin. Jos risteily ei olisi ollut loppuunmyyty, meillä olisi kanta-asiakkaina ollut mahdollisuus saada hyttiluokan korotus, mutta eipä onnistunut tällä kertaa. Toisaalta me käymme hytissä vain nukkumassa, joten tuo halvin hytti riittää hyvin. Nuokin hytit ovat hotellihuoneen kokoisia, eli kaukana ruotsilaivojen kopperoista. Meillä oli omassamme jenkkityylinen leveä parisänky, sohva pöytineen sekä kirjoituspöytä. Ainoastaan kylppärissä oli sitä ruotsinlaivoilta tuttua ahtautta.

Hytti-isäntämme siivosi hytin kahdesti päivässä, petasi sänkymme ja taitteli pyyhkeistä eläimiä (mikä tietenkin on se oleellisin osa). Hänen jäljiltään löysimme hytistämme joka ilta myös seuraavan päivän ohjelman, josta löytyi kaikki tapahtumat, ravintoloiden päiväteemat ja aukioloajat, ynnä muuta hyödyllistä tietoa.

Suurin osa Alluren hyteistä on parvekehyttejä, sillä sen keskeltä avonainen rakenne mahdollistaa parvekkeiden rakentamisen myös laivan sisäpuolelle. Merelle päin olevat parvekkeet ovat suosituimpia (ja kalliimpia), mutta tuulisella valtamerellä puiston/boarwalkin puoleisilla parvekkeilla on etunsa. Varakkaammille löytyy toinen toistaan hienompia sviittejä, joissa pelkät parvekkeetkin ovat sisähyttien kokoisia.

Syöminen on ihmisen parasta aikaa

Ruokailuvaihtoehtoja Allurella on paljon. Aamupaloilla testasimme niistä kolmea. Windjammerin buffet oli aina varma valinta, sillä sieltä löytyi syötävää jokaiseen makuun. Puiston – kyllä, Allurella on ihan oikea puisto, ulkoilmassa – kahvilassa taas valikoima oli suppeampi, mutta siellä sai itse valita bageliinsa täytteet ja jogurtin seurana oli tuoreita hedelmiä. Pääruokasalin puolella sai valita aamupalakseen vaikka Eggs Benedictin pöytääntarjoiltuna ja lisäksi tarjolla oli buffetin muodossa lähes kaikkea mitä Windjammerissakin. Tämä oli mukava, mutta aikaavievä aamiaisvaihtoehto, joten suosimme yleensä kahta ensimmäistä.

Lounasaikaan pääruokasalissa oli tarjolla päivittäin useita vaihtoehtoja, mutta oma suosikkini oli kattava salaattipöytä, josta kokki loihti juuri minunlaiseni salaatin pyyntöjeni mukaisesti. Kanaa, mozzarellaa, pekonia, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, omnamnam… Myös puiston kahvilassa oli tarjolla salaattia, mutta siellä valikoima oli suppeampi. Kävimme silti usein siellä, sillä pääruokasalissa sai lounaaseenkin kulumaan helposti 1.5 tuntia, kun söi kolme ruokalajia ja samalla jutteli pöytäkaverien kanssa.

Windjammerin buffetlounas taas tarjosi niin paljon vaihtoehtoja, että siellä tuli syötyä aivan liikaa ja kävimmekin siellä vain muutaman kerran. Yhtenä päivänä, kun emme olleet kovin nälkäisiä, söimme myöhäiseksi lounaaksi hodarit Boardwalkin kojusta. Päivittäin kävimme kahviossa iltapäiväkahveilla ja sielläkin oli niin houkuttelevia herkkuja, että lähes aina tarttui jotain myös kahvin kylkiäisiksi.

Illallisella kävimme useimmiten pääruokasalin puolella. Meillä ei ollut ennakkoonvarattua joka iltaista pöytää, vaan olimme valinneet My Time Diningin. Tämä tarkoitti sitä, että ilmestyimme paikalle meille sopivaan aikaan ja valitsimme haluammeko oman vai jaetun pöydän. Välillä jouduimme hetken jonottamaan, mutta pidimme siitä, että emme olleet aikatauluun sidottuja ja että pöytäseuramme vaihtui joka ilta. Pääsimme näin tutustumaan moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Illallisella sai valita päivän listalta alku-, pää- ja jälkiruuan tai halutessaan vaikka jokaista useamman. Lista vaihtuu päivittäin, eikä kertaakaan tullut vastaan tilannetta, ettei sieltä olisi löytynyt jotain houkuttelevaa.

Muutamana iltana – jos olimme väsyneitä, kiireisiä tai pääruokasalissa oli juhlapukuilta – söimme Windjammerin buffetissa. Runsas alkupalatarjonta salaatteineen, juustoineen ja antipastoineen oli minun suosikkini ja usein en jaksanut niiden jälkeen syödä juurikaan pääruokia vaan siirryin suoraan jälkkäreihin. Lämmintä kirsikkapiirakkaa vaniljajäätelollä auringon laskiessa ulapan yllä <3

Nämä kaikki ruokailut kuuluvat risteilyn hintaan. Huonepalvelukin kuuluu hintaan (paitsi yöaikaan), joten halutessaan voi tilata vaikka aamupalan tai iltapäiväkahvit suoraan omaan hyttiin. Allurelta löytyy myös maksullisia erikoisravintoloita, mutta me emme niitä kokeilleet, koska muutenkin oli kaikkea hyvää tarjolla. Myöskään alkoholit, erikoiskahvit ja virvoitusjuomat eivät kuulu normaalihintaan. Niitä varten voisi ostaa joko koko risteilyn kattavan paketin, tai sitten maksaa jokaisen juoman erikseen (=avainkorttia vilauttamalla, lasku itsessään maksetaan vasta risteilyn lopussa). Me päädyimme ostamaan koko risteilyn aikana vain muutaman lasillisen viiniä, kanta-asiakastarjouksella 2-1-hinnalla ($9) nekin. Niin ja kanta-asiakkaille järjestetyissä tapahtumissa on usein juomia tarjolla ja tarpeeksi korkealla kanta-asiakastasolla risteilevillä on joka ilta ilmainen tarjoilu.

Viihdytä minua!

Pari viikkoa merellä, siinä voisi kuvitella ajan käyvän pitkäksi. Mutta kun alla on maailman suurin risteilyalus, niin tekemistä riittää.

Tarjolla olisi ollut vaikka minkälaisia tanssitunteja ja illalla monenlaista orkesteria soittamassa, mutta ikävä kyllä en murtuneen polveni kanssa voinut juurikaan liikkua. En siis voi jakaa omakohtaisia kokemuksia Alluren liikuntatarjonnasta, mutta paljon sitä tuntui olevan. Tanssituntien lisäksi laivalta löytyy tietenkin kuntosali sekä alusta kiertävä juoksurata. Jäälle olisi päässyt luistelemaan, ulkona on pari kiipeilyseinää hulppeilla näkymillä ja yläkannella pääsee FlowRiderilla kokeilemaan surffausta.

Uima-altaitakin löytyy muutama kappale ja vähemmän urheilullisille on runsaasti porealtaita. Itse viihdyin mieluummin niissä, varsinkin illalla auringonlaskun aikaan, kun allaskansi oli jo lähes tyhjä.

Allurelle mahtuu yli 5000 matkustajaa, joten viihdetarjonta on viisasti jaettu moneen eri kohteeseen. Aiemmilla risteilyillämme laivalla on ollut yksi iso teatteri ja pari muuta kohdetta, Allurelta taas löytyi pääteatterin lisäksi mm. komediaklubi, yökerho, jazzklubi, tanssiravintola, jäätanssiareena, vesishowareena, elokuvateatteri, karaokebaari ja brittipubi trubaduureineen. Aivan uskomattomia showta oli tarjolla, varsinkin akrobaattien, uimahyppääjien ja jäätanssijoiden toimesta. Eikä se Chicago-musikaalikaan kylmäksi jättänyt.

Koomikoista toinen sai nauramaan kyyneleet silmissä, toisen huumoria en vaan kerta kaikkiaan ymmärtänyt. Ja jazz-klubi oli aina varma valinta fiilistelyyn. Useimpiin esityksistä piti varata lippu etukäteen, joko netin kautta ennen lähtöä tai sitten television/asiakaspalvelun kautta risteilyn aikana. Jos tilaa oli, pääsi sisään myös ovella jonottamalla.

Yksi meidän suosikkiviihteemme on laivan taidehuutokauppa. Ei meillä tietenkään ole varaa mitään ostaa, mutta on mielenkiintoista kuunnella meklarin tarinoita huutokaupattavista taideteoksista samalla kun nautiskelee (ilmaista!) shampanjaa. Asiansa osaava meklari saa kyllä yleisön lämpenemään ja pari kertaa on ollut vähällä, etten ole itsekin huutanut jotain – eikös meiltä nyt yksi 500€ taiteeseen heltiäisi? Tarjolla on myös vähän arvokkaampaa taidetta, esimerkiksi tällä kertaa olisi saanut Picasson vain reilulla $30.000. Se ei mennyt kaupaksi, mutta jonkun toisen (taiteilijan nimeä en nyt muista) veistos myytiin yli $20.000.

Meiltä jäi paljon viihteestä kokematta – päivävisailut, teemabileet, asiantuntijaluennot – sillä vietimme suurimman osan päivistämme töitä tehden. Tällä kertaa saimme toimivan – vaikkei aina niin nopean – netin koko ylityksen ajaksi. Aiemmilla ylityksillä netti on ollut oikeastaan käyttökelvottoman hidas, mutta nyt muutamilla näillä uudemmilla laivoilla on uusi satelliittisysteemi, joka todistettavasti toimii. Halpaa lystiä tämä ei ole (halvimmillaan $10/pv/laite, jos otti koko risteilyn mittaisen paketin), joten jos nettiä ei tarvitse työntekoon tai muuhun elintärkeään, niin suosittelen keskittymään muuhun viihdetarjontaan.

Mitä muuta olisi hyvä tietää?

Millä kielellä risteilyllä selviää? Koko henkilökunta puhuu englantia ja useimmat myös jotain muuta kieltä (yleisimpinä espanja, saksa, ranska ja venäjä). Suomenkielistä henkilökuntaa löytyy harvemmin, ellei sitten suomalainen matkanjärjestäjä ole hoitanut paikalle omaa edustajaansa.

Pukeutuminen on melko vapaata, varsinkin päiväaikaan näkyy ihmisiä rantahepenissä. Useimpiin ravintoloihin on vaatimuksena normaalit vaatteet, eli pelkissä bikineissä ei sisään pääse. Jokaiselle illalle taas on oma pukeutumissuositus, joka koskee varsinkin pääruokasalia. Muutama ilta on ”Formal” eli juhlapukeutuminen on toivottua. Näinä iltoina me menemme suosiolla buffetin puolelle, sillä meillä ei mitään kovin juhlavaa ole rinkoissa mukana. Loput illat ovat sitten rennompia tai vielä rennompia, eli siistit farkut ja paita ovat ihan riittävä asustus pääruokasaliinkin.

Shoppailumahdollisuuksiakin löytyy merkkituotteista risteily-yhtiön brändituotteisiin. Melkein joka putiikissa on jossakin vaiheessa alennusmyynti, eli ei kannata heti ensimmäisenä rynnätä ostamaan kaikkea normaalihinnalla.

Tippi henkilökunnalle lasketaan automaattisesti mukaan ja se maksetaan joko risteilymaksun mukana tai loppulaskun yhteydessä. Kaikkiin baari- ja ravintolaostoksiin lisätään automaattisesti tippi. Näiden lisäksi voi vielä jättää henkilökohtaista tippiä niille henkilökunnan jäsenille, joilta on saanut erinomaista palvelua. Tätä varten hytistä löytyy viimeisenä iltana tippikirjekuoria.

CruiseCritic-sivustolla voi tutustua etukäteen samalle risteilylle tuleviin. Sitä kautta saa tiedon myös monenlaisista tapahtumista ja voi itsekin kutsua kokoon vaikka shakki-kerhon (tai mitä kukakin nyt haluaa).

Ja mitä tämä kaikki oikein maksaa?

Me maksoimme kahden hengen sisähytistämme 1182€ tippeineen. Eli alle 600€ per pää siirtymisestä Amerikoista Eurooppaan ja 12 yön majoituksesta täysihoidolla. Jos laskisi, että lentoihin olisi mennyt 300€, niin yhden yön hinnaksi jäisi 25€ henkilöltä. Aika uskomatonta, eikös? Ja tämä on vielä kallein tekemistämme Atlantin ylityksistä, aiemmilla samalla laskukaavalla yöhinnaksi olisi jäänyt noin 20€. Parvekehytti sisäpihalle päin olisi maksanut 150€ enemmän, eli päivähintaan 6€ lisää.

Risteilyn hinnan lisäksi emme rahaa juuri kuluttaneet, mitä nyt ostimme sen muutaman viinilasillisen ja jätimme huoneisännällemme lisätipin. Niin ja maksoimmehan me wifi-yhteydestä yhteensä reilusti yli 200€, mutta kalliimmaksi se olisi tullut ihan vaan lomailla.

Olemme tehneet varauksemme aina suoraan Royal Caribbeanin nettisivulta. Risteilyn voi toki varata myös suomalaiselta matkanjärjestäjältä, jolloin saa suomenkielistä palvelua varausta tehdessän. CruiseSheet sivusto taas on hyvä paikka vertailla eri laivanvarustamojen risteilyhintoja. SeaScanner ajaa ilmeisesti saman asian ja sitä kautta voi myös varata risteilyjä, tosin  itse en ole vielä sivustoa kokeillut.

Mitä muuta sinä haluaisit tietää Atlantin ylityksistä loistoristeilijällä?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli viimeinen risteilypäivämme ja keskityimme työnteon ohella lähinnä herkutteluun. Vielä viimeinen salaattibuffa, viimeiset donitsipyörykät ja viimeinen pitkän kaavan illallinen mielenkiintoisessa seurassa. Täytyihän sitä ottaa kaikki irti ilmaisista (=jo aiemmin maksetuista) tarjoilusta. Illan lopuksi pakkasimme rinkkamme, asetimme ne oven taakse kuljetusta odottamaan ja hipsimme vielä yläkannen poreammeeseen tähtien alle, miettimään mihin sitä seuraavaksi risteilisi.

Barcelonaan saavuimme aikaisin perjantai-aamuna. Olin varannut meille Airbnb-huoneen ensimmäiseksi yöksi, jonka jälkeen pääsimme pariksi yöksi ystävältäni vapautuneeseen kämppään. Olin sopinut Airbnb-emäntämme kanssa, että soitan puolta tuntia ennen kuin olemme oven takana. No niinhän minä sitten yritin, mutta en saanut vastausta. Löysimme perille ja soitin ovikelloa: ei vastausta. Soitin puhelimeen: ei vastausta. Tätä jatkui tunnin verran ja olin juuri aikeissa olla yhteydessä Airbnb:hen uuden majapaikan löytämiseksi, kun puhelimeen vihdoinkin vastattiin. Oli kuulemma eiliset synttärijuhlat venyneet pitkäksi eikä emäntä ollut herännyt soittoihin. Just. Että ei se Airbnb:kään aina ole ongelmaton. Huone oli kuitenkin mukava, kivalla paikalla Poble Secin alueella ja hinta puolet vastaavasta hotellihuoneesta. Käytämme siis jatkossakin Airbnb:tä.

Illalla tapasimme ystävämme Corinnen ja saimme samalla avaimet hänen asuntoonsa. Mukava kämppä, jonka aurinkoiselta parvekkeelta oli kivat mäkymät naapuruston yli. Siellä parvekkeella tuli vietettyä aikaa kylmän valkkarin seurassa. Asunnon ainoa haittapuoli oli sen sijainti viidennessä kerroksessa. Vaikka polveni kanssa jo kävelee, on rappusten kulkeminen edelleen hidasta.

Vietimme mukavan illan Corinnen kanssa ja saimme niin paljon vinkkejä kaupunkiin, ettemme ehtineet kokeilemaan kuin pienen osan niistä. Ohjelmaamme mahtui lähinnä ruokapaikkoja sekä Plaza d’Espanyan entiseen härkätaisteluareenaan rakennetun ostoskeskuksen kattoterassi. Tuolle terassille pääsee maksullisella (turisti)hissillä ostarin ulkopuolelta tai sitten ihan ilmaiseksi käyttäen sisäpuolen liukuportaita.

Aivan Poble Secin metroaseman kulmalta lähtevää Blai-katua (Carrer de Blai) reunustavat pintxos-paikat vierivieressä. Pintxot ovat pieniä annoksia leivänpalan päällä tarjoiltuina: vuohenjuustoa, chorizoa ja chilipippuria, perunamunakasta tai vaikka savustettua kalaa. Voit noukkia annokset itse tiskiltä ja maksaa lopuksi kertyneiden puutikkujen perusteella, sillä joka annoksessa on yksi. Ystäväni Corinne suhtautuu intohimoisesti ruokaan ja olikin jo löytänyt kadun parhaat paikat: La Tasqueta de Blai ja Blai Tonight. Molemmissa paikoissa koko kadulle tuttuun tapaan pintxot euron kappale, samoin pieni olutlasillinen. Suosittelen!

Viikonloppu Barcelonan sykkeessä meni liiankin nopeasti ja taas jäi kaipuu takaisin. Maanantaina heräsimme jo aamuvarhaisella ja etsiydyimme lentokentälle menevään bussiin. – Tiesitkö muuten, että varsinaisen lentokenttäbussin (A1 ja A2) lisäksi kentälle pääsee paljon halvemmalla paikallisbussilla numero 46? – Kentällä oli vastassa pienimuotoinen kaaos, kun lähtöselvitysautomaatit toimivat vain kun halusivat ja lähtoselvitystä tekevä lasten jalkapallojoukkue(?) oli tukkinut laukkujen drop off -jonon. Aika kärsivällisesti suomalaiset kuitenkin jonottivat, mitä nyt vähän jupisevat itsekseen.

Suomessa oli vastassa meille lämpöön tottuneille turhankin raikas ilma, mutta onneksi aurinko sentään vilkahteli pilvien välistä. Kentältä pääsimme autokyydillä suoraan kaverin luokse ja matkalla tietysti pysähdyimme supermarkettiin ostamaan ne oleellisimmat eli ruisleipää ja salmiakkia. “Kotimme” on tällä hetkellä Pohjois-Helsingissä, jossa olemme viettäneet hyvin työntäytteisiä päiviä. Antti on jo jonkin aikaa tehnyt tuntitöitä kaveriensa start-up yritykselle, jossa on nyt menossa loppurutistus ennen kuin ensimmäiset asiakkaat pääsevät käyttämään palvelua. Asustelemme seuraavat viikot yrityksen toisen perustajan luona ja pojat istuvat sohvalla vierekkäin koneet sauhuten. Minä yritän huolehtia, että muistavat välillä syödä ja nukkua.

Eli seuraavat viikot Suomessa. Kesää odotellessa :)

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jälleen tuplaviikkopostaus, tällä kertaa (teko)syynä Atlantinristeily ja hitaahko netti, joka ei pitänyt kuvatiedostojen siirtelystä.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sanoimme hyvästit uusille Coworkation-ystävillemme ja jätimme taaksemme Tierra Bomban saaren. Saari olisi mielellään pitänyt meitä siellä vielä hetken, sillä venematkalla mantereelle moottori pysähtyi tämän tästä. Olimme alun perin ajatelleet viettää saarella vielä viimeisenkin Cartagenan yömme, mutta kun keskiviikkoisen sateen katkaisemaa sähköä ei kuulunut takaisin, päätimme varmuuden vuoksi suunnata takaisin mantereelle.

Onneksi läppärissä oli vielä sen verran virtaa, että ehdin löytämään meille majapaikan yöksi. Muutenhan sitä olisi voinut kulkea ovelta ovelle kyselemässä, mutta yhdellä jalalla hyppien se ei houkuttanut. – Ai miksikö yhdellä jalalla? Lue edellisestä Tämä viikko 77: Coworkation Kolumbia –postauksesta. – Oli muutenkin yllättävän hankalaa löytää tietoa siitä montako kerrosta kussakin hotellissa on ja onko niissä hissiä. Lopulta varasin hotellin, joka näytti kuvassa ainakin 10-kerroksiselta, ajatellen, että siellä on pakko olla hissi. Ja olihan siellä! Kaupan päälle tuli kiva näkymä huoneesta.

Lentoretki Cartagenasta Floridan Fort Lauderdaleen oli ehkä elämäni helpoin. Heti kentällä minulta kysyttiin haluanko pyörätuolin ja siinä minua sitten kuskattiin jonojen ohi. Enpä ole USA:n rajatarkistuksestakaan ennen selvinnyt vartissa. Viime vuonna samaisella Fort Lauderdalen kentällä jonotettiin melkein kaksi tuntia. En olisi ilman tuota pyörätuolia kyllä selvinnytkään, sen verran kävelyä ja jonossa seisoskelua olisi ollut tiedossa. Silti, jos olisin saanut valita, mieluummin ehjä polvi kuin nopeat rajamuodollisuudet.

Fort Lauderdalessa haettiin alle vuokra-auto ja hurautettiin saman tien muutama tunti etelään päin. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli kävellä monta reittiä Evergladesin kansallispuistossa ja nukkua siellä yö autossa. Jalkavammaisena ei pitkistä kävelyistä tullut mitään, eikä autossa nukkuminenkaan tuntunut hyvältä idealta. Majapaikka vaihtui hotelliksi ja muuten mietin, että onko meidän edes järkeä mennä kansallispuistoon vai olisiko parempi keksiä jotain muuta. Vierailijakeskuksessa meidät onneksi vinkattiin veneretkelle sekä muutamalle lyhyelle kävelyreitille, niin pääsimme kuin pääsimmekin puistoon tutustumaan. Vielä kun ostin aamulla kaupasta sekä polvituen että kävelykepin, niin liikkuminenkin onnistui paremmin.

Mainittu veneretki kulki suola- ja murtovedessä rannikolta sisämaan järville päin. Heti alussa bongasimme harvinaisen krokotiilin, mutta paljon muita eläimiä emme sitten nähneetkään. Manaatitkaan eivät halunneet näyttäytyä meille. Alueen kasveista ja puista opimme paljon, samoin alueen vallanneesta vieraslajista: burman pythonista. Aiemmin oli mahdollista pitää näitä isoja käärmeitä lemmikkeinä ja monet niistä päätyivät Evergladesin soille. Pääsivät karkuun joko vahingossa tai sitten tarkoituksella, kun omistajat kokivat liian isoksi kasvaneen käärmeen hankalaksi. Karkulaiset viihtyivät ilmeisen hyvin Evergladesissä ja nyt niitä on alueella arvioiden mukaan yli satatuhatta sotkemassa paikallista ekosysteemiä. Yhtäkään emme tosin nähneet.

Enemmän eläimiä näkyi Anhinga-polulla aivan puiston porttien lähistöllä. Alligaattoreita, pelottomia lintuja, isoja heinäsirkkoja sekä monenvärisiä liskoja. Ja mukavan monta penkkiä ripoteltuna polun varteen, jotta pääsin levähtämään vähän väliä. Tämä on ehkä yksi Evergladesin suosituimmista poluista, eikä suotta!

Paluumatka Fort Lauderdaleen sunnuntai-aamuna sujui liikenneruuhkaa laskematta sujuvasti. Satamassa sain taas pyörätuolikyydin, vaikka tällä kertaa ei jonoja ollutkaan. En vieläkään ymmärrä miten Royal Caribbean sen tekee, mutta jotenkin he chekkaavat sisään yli 5000 matkustajaa parissa tunnissa ilman jonoja.

Ja kyllä, luit oikein, yli 5000 matkustajaa, sillä olimme astuneet sisään maailman suurimmalle risteilyalukselle Allurelle! Sillä kuluisikin sitten seuraavat 9 päivää Atlantia ylittäessä ennen pysähdystä Malagassa.

9 päivää laivalla yhteenmenoon voi kuulostaa paljolta, mutta Allurella on paljon tekemistä. Itse en tosin voinut tuon polven kanssa kokeilla esimerksiksi ziplinea tai surffisimulaattoria. Lukemattomat tanssitunnitkin jäi välistä ja katselin vaan kateellisena vierestä muiden menoa. Karuselliin onneksi pääsivät tällaiset liikuntarajoitteisetkin.

Vaikka laiva on suuri, tai ehkä juuri siksi, sieltä löytyy monta erilaista pikkupaikkaa. Esimerkiksi lounaalle voi mennä valkoisten pöytäliinojen a la carteen, monipuoliseen buffetiin, puiston kahvilaan salaatille, tai sitten voi vaan napata hodarin boardwalkilta.

Illallisseura oli jälleen hyvin mielenkiintoista. Useimpina iltoina menimme a la carte -ravintolaan ja valitsimme jaetun pöydän. Näin saimme aina uutta juttuseuraa. Paljon reissaavia eläkeläisiä, monen monta teksasilaista kehumassa osavaltionsa villejä kevätkukkasia sekä yksi hyvinkin humalainen täti, joka ei muistanut mitään keskusteluista. Saimme tämän viimeksi mainitun tädin kanssa vietetyn illallisen aikana vastata varmasti lähelle kymmenen kertaa kysymykseen mistä olemme kotoisin ja kuulla aina saman ihmettelyn siitä, miten pitkä matka Suomesta on…

Töitä teimme vuorotellen shamppanjabaarin pehmeillä nojatuoleilla, yökerhon aamupäiväisessä hiljaisuudessa, kahvilan pöydässä, ulkona aurinkokannen lepotuoleissa ja pianobaarin sohvilla. Iltaisin oli viihdettä Broadway-show Chicagosta jäätanssiin ja jazz-kapakan livebändistä vesishown akrobaatteihin. Aika huiseja kaikki!

Tällä kertaa meillä oli käytössä rajaton nettikin. Nopea se ei ollut missään vaiheessa ja hirmukalliskin se oli ($240 2 laitetta 12 päivää), mutta toimi oikeastaan koko ajan! Pysyimme siis yhteydessä ulkomaailmaan koko ajan ja saimme ihan ”normaalejakin” töitä tehtyä. Aiemmilla ylityksillähän me olemme keränneet ylitysajaksi töitä joita olemme voineet tehdä ilman nettiä.

Töiden parissa kuluikin paljon aikaa tällä risteilyllä, kun ei vienyt tanssitunnit ym. aktiviteetit aikaa… Muun ohessa saimme ensimmäisen Android-appsimme julkaisukuntoon (siitä lisää ensi viikolla!) ja pari muuta melko pitkälle.

Toisen viikon keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen satamapäivä laivan pysähtyessä Malagaan. Mekin kävimme kaupungilla kävelemässä ja juomassa kahvit, tuliaisostoksilla turistirysissä ja etsimässä Lushin liikettä (shampoo-pala loppui, tarvitsemme pikaisesti uuden!). Malagassa oli mukavasti istuinpaikkoja siellä täällä, niin sain aina välillä lepuutettua jalkaani ja selvisin näin useamman kilometrin kävelystä.

Sellainen kaksiviikkoinen takana. Seuraavaksi pari päivää Barcelonassa ennen Suomeen lentämistä. – Jos muuten kaipaat talo/eläinvahtia kesällä, niin ota yhteyttä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kolme viimeistä meripäivää, eli torstaista lauantaihin, menivät jo vanhalla rutiinilla ja aivan liian nopeastikin. Siellä viime kerralla mainitsemassani yökerhossa sentään käytiin, mutta kellon vasta lähennellessä puolta yötä oltiin siellä melkein kahdestaan. Saipa olla tanssilattialla katsojista murehtimatta. Päätettiin tuo ilta rentouttavasti poreammeeseen yläkannella. Tähtiä ei näkynyt katteen takaa, mutta muuten fiilis oli aikas mukava.

Kolmeen päivään mahtui myös tanssiharjoituksia ja niiden pohjalta flashmob jäähyväisshown yhteydessä. Aamupäivisin kävimme kuuntelemassa lisää viiniluentoja. Tiesitkö muuten, että se on usein juuri se listan toiseksi halvin viini, jossa on suurimmat voittomarginaalit, sillä niin monet valitsevat sen – minä mukaanlukien. Usein olisi parempi strategia valita vaikka sitten se halvin viini. Varsinainen viinien maistelu jäi vähiin, mutta ruuan suhteen tein useita kokeiluja. Yhdellä illallisella oli tarjolla hummeria, sillä jättikatkarapujen loputtua tarjosivat sitä tilalla. Olen opetellut syömään mereneläviä vasta viime vuosien aikana ja tämä oli ensimmäinen hummerin maisteluni. Ei jää viimeiseksi, sen verran hyvää oli.

Sunnuntaina saavuttiin Southamptonin satamaan jo aikaisin aamulla, puoli kasin aikaan piti lähteä huoneesta. Aamupala vielä ja maihin, etsimään reittiä juna-asemalle. Onneksi löydettiin taksitolpalta kyydinjakaja, sillä meillä oli vain 5 puntaa taskussa. Toisaalta matka olikin niin lyhyt, että hinnaksi tuli vain 5,05 puntaa. Eli oltaisiin melkeinpä perille päästy omillakin rahoilla.

Junilla (vaihto Brightonissa) suhaten meni muutama tunti Gatwickin (Lontoo) lentokentälle. Matkan varrella ohi soljui, ainakin mun silmissäni, hyvin perinteistä englantilaista maaseutua puroineen ja puineen. Penkereen päällä kulkevasta junasta näki myös kivasti rivitalojen takapihoille. Joillakin oli kapeilla pihoillaan vehreitä puutarhoja, toisilla taas lähinnä romuja. Lapsiperheet tunnisti trampoliineista ja leluvuorista.

Kentällä meillä oli aivan liikaa aikaa, varsinkaan kun ei löydetty kunnolla toimivaa ilmaista wifiä. Yhdellä sai tosin käytettyä appseja, vasta selaimen käyttö vaati maksun. En tiedä oliko tarkoituksella, vai vaan joku virhe. Samaan törmännyt aiemminkin. Muuten kulutettiin reilut neljä tuntia syöden, kauppoja kierrellen ja kahvilassa istuskellen. Löysin aurinkosuojakertoimellista kasvorasvaa ja shavereita, ja Antti varvastossut hajonneiden tilalle (vaikka hyvinhän ne vanhat vielä runsaalla jesseteipillä kasassa pysyi). Oli siis jotain hyötyäkin tästä luppoajasta.

Lento oli lomalento, polvet kiinni edessä olevassa penkissä ja ilmastointi jäätävän kylmällä. Nenä vuosi koko matkan ajan, muutkin niisti kuorossa ja kurkku kipeytyi. Ei kivaa. Toisaalta mulla nää oli ilmeisesti flunssan alkuoireita, eli lentokoneen lämpötilaa on ehkä turha syyttää kaikesta. Bussi hotellille oli turhan täynnä matkasta väsyneitä lapsia, takanani istuva ensin potki pitkään penkkiäni ja suuttui suuresti, kun kiellettiin. Opin ainakin tytön nimen, Olivia, sillä sen verran tiuhasti yllättävän rauhallinen isä sitä toisteli. Juuri ennen perille saapumista syntyi uusi riita siitä, pitääkö turvavyön olla kiinni. Tämä siis samaan aikaan, kun opas kertoili jotain käytännön juttuja. Eipä sillä kai, toivottavasti, mitään kovin tärkeää ollut. Perille päästiin lopulta joskus iltakympin aikaan, ja tavattiinkin mun perheeni (vanhemmat, sisko + mies + 8v. siskonpoika) vasta seuraavana aamuna. Olivat lähteneet matkalle jo hieman lauantain puolella ja yöunet jääneet melkeinpä kokonaan väliin, joten ei pysyneet silmät auki noin myöhään asti.

Aamu alkoi aamiastreffeillä, niin mukava nähdä perhettä pitkästä aikaa! Kuulumistenvaihtoa ja halauksia :) Aamiainen tai muutkaan ruokailut itsessään ei juuri nyt enää niin säväytä. Kun ilmaisia, tai siis oikeastaan etukäteen maksettuja, ruokailuja on menossa kolmas viikko, niin enää ei kerry buffet-pöydästäkään kovin kukkurallisia lautasia.

Tiistaina tehtiin retki naapurikylään Fuengirolaan, jossa joka kolmannen kaupan nimi oli suomeksi. Kylässä on tiistaisin isot markkinat, joissa samat kymmenen kojua toistuvat varmaankin satoja kertoja. Hyödyllinen reissu oli kuitenkin, löysin tabletilleni kotelon hajonneen tilalle ja kynsisakset lentokentällä takavarikoituja korvaamaan. – Tunnustus: vaikka reissataan pelkillä käsimatkatavaroilla, pakkaan yleensä kynsisakset mukaan. Läheskään aina niitä ei takavarikoida, ja jos ne huomataan, niin sitten vaan yritän näyttää siltä, kuin olisin unohtanut koko asian.

Markkinoiden jälkeen muut pysähtyi kahvilaan ja me etsittiin prepaid-dataa puhelimeen. Löytyi, nyt on alkuun 5GB (44€, kallista!) niille päiville, jolloin wifi on heikko tai sitä ei ole saatavilla. Kuten täällä meidän hotellilla, missä verkko ei oikein yllä meidän huoneeseen asti. Meillä on kuitenkin niin mukava kulmahuoneisto neljännessä kerroksessa, näkymät merelle ja kukkuloille, ettei olla vaihtamassa. Parvekkeelle saa aamupäivällä, auringon paahtaessa vielä toisella puolella, oikein mukavan toimiston. Nyt kun on siis se nettikin.

Fuengirolassa käytiin myös pienessä, mutta hyvin modernissa eläintarhassa. Suosittelen! Eläimillä näytti olevan ihan mukavat olot ja tilaa. Eikä kunto/innostus lopu kesken, niin kuin jossain suuremmissa eläintarhoissa. Madagaskar-animaatioista tutut makit elelivät omalla saarellaan, jonne niiden sekaan pääsi oppaan kanssa kävelemään. Aikas söpöjä ja pelottoman oloisia otuksia olivat. Jänniä olivat myös kääpiökauriit, jättikilpikonnat ja orangit. Harmaaselkäinen gorillasetä istuskeli aivan ikkunalasin vieressä, siinä sitten tuijoteltiin suuntaan ja toiseen toisiamme. Komodonvaraani oli harmittavan pieni, pitää kai vielä joskus matkustaa ihan Komodon saarelle asti isompia nähdäkseni.

Loppuiltapäivästä rupesi flunssa iskemään päälle oikein kunnolla ja virta loppumaan. Kotiin asti selvisin, mutta sitten piti ottaa muutaman tunnin torkut. Keskiviikko sujuikin sitten hyvin rauhallisissa merkeissä. Syömistä, lepoa, hieman koneen naputtelua.

Tällainen viikko. Nyt vaan toivotaan flunssan väistyvän mahdollisimman pian, jotta päästään aloittamaan kävely.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina oli viimeinen pysähdys ennen pitempää pätkää Atlantin yli, kohteena Philipsburg St. Maartenin saarella. Emme olleet taaskaan (piheinä ihmisinä) varanneet mitään retkiä, vaan suunnitelmamme oli etsiä nettikahvila ja käväistä meren aalloissa. Alunperin olimme ajatelleet käydä kokemassa Maho-rannan, jonka yli lentokoneet lentävät hyvin matalalla, sillä ranta sijaitsee aivan lentokentän vieressä. Sinne ei kuitenkaan järjestetty retkiä laivayhtiön toimesta (liian vaarallista), joten paikalle olisi pitänyt mennä taksilla. Käypä hinta näytti olevan noin 30 euroa ja me ajateltiin sen olevan liikaa. – Mitä enemmän reissaa, sitä helpommaksi tulee jättää asioita välistä. Jos on lyhyellä lomalla, niin haluaa kokea kaiken ja osallistuu vaikka mihin, näin pidempään matkatessa on helppo ajatella, että ehtiihän sitä myöhemminkin. Toisaalta, kuinka todennäköistä on, että päädytään St. Maartenille uudestaan? Nyt ehkä vähän harmittaa, että “lentokoneranta” jäi kokematta.

Muutenkaan tuo St. Maartenin pysähdys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin maksettiin vesitaksista keskustaan $7 per pää, koska jossain mainittiin kävelymatkan olevan 1,5 mailia. Paljon lyhyemmältä se kuitenkin näytti ja monet sen kävelivät. Paikan päällä käveltiin ympäriinsä keskustan muutamaa pääkatua: rantabulevardia reunustivat baarit ja ravintolat, Front Streetia kalliimmat kaupat ja Back Streetia alemarketit. Mitään ei tosin ostettu. – Myöskään sen takia, että Antti ei ollut muistanut ottaa käteistä mukaan kuin parikymppiä (Antilla on oikeastaan kaikki meidän käteinen, mä kuljetan mukana vain kortteja).

Nettikahvilan metsästys ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin muilla pysähdyksillä, sillä vaikka lähes kaikki rantakahvilat ilmaista wifiä mainostivat, niin niiden toimivuus olikin sitten toinen asia. Kokeiltiin kahta eri paikkaa, enkä saanut edes sähköposteja luettua. Kuvia instagrammiin oli päivän ainoa saavutus. Eipä siinä sitten muuta, kuin lyhyt pulahdus lämpimän turkooseihin aaltoihin (seuraavasta mahdollisuudesta kun ei ole tietoa) ja paluu laivalle. Ehdittiin hyvin vielä lounaalle. Ja lähetettiin sitten viime viikon postaukset laivan hitaan ja kalliin, mutta toimivan, netin kautta.

Seuraavat viisi päivää, perjantaista tiistaihin kuluivat merellä ja ovat ajatuksissani muovautuneet yhdeksi palaksi. Yhtä päivää lukuunottamatta (tanssitunteja!) olemme käyneet salilla joka päivä. Pääharjoitus on ollut juoksumatolla kävely, epätoivoisena(?) ajatuksena treenata Espanjan Caminoa varten. Ja ajaa sisän Floridasta ostamiani vaellustossuja. Useamman kilometrin kävelyn päälle vielä vähän saliharjoituksia, pitkä venyttelysessio ja sitten saunaan tai poreammeeseen rentoutumaan. Tähän treenirutiiniin menee kaikkine valmistautumisineen ym. pari tuntia, joten ei päivässä sitten paljon muuta ehdikään kuin työtä tekemään ja syömään. Lounaalla ollaan nyt käyty useimmiten á la carten puolella, sillä siellä on aivan mahtava salaattipöytä. Illallisillakin ollaan viihdytty siellä, sillä ruoka on ollut tosi hyvää ja on mukavaa saada jutteluseuraa pöytäkavereista. Buffet-ravintolassa on tällä laivalla lähinnä pieniä pöytiä, jolloin siellä ei päädy juttelemaan muiden kanssa.

Meillä oli ajatuksena, samoin kuin viime risteilyllämme, olla tämä kaksi viikkoa juomatta alkoholia ollenkaan. Ei ole ihan onnistunut. Ei tosin olla ostettu itse mitään, mutta yhtenä päivänä oli tervetulotilaisuus kanta-asiakkaille, joka käytännössä tarkoitti 45 minuuttia puheita ja ilmaisia drinkkejä kuoharista cocktaileihin. Toisena päivänä taas oli kanta-asiakkaiden lounas, jolla tarjoiltiin viiniä. Ja sitten vielä yhtenä päivänä meitä odotti hytissä rosé-pullo suklaakuorrutettujen mansikoiden kera, anteeksipyyntönä siitä, että toisena päivänä hyttimme vessa ei vetänyt moneen tuntiin.

Juhlittu me ei kuitenkaan olla, eikä yhtenäkään iltana liikkeellä enää kymmenen jälkeen, vaan aina ajoissa nukkumassa. Tavoitteena on jonain iltana vielä selvitä yökerhoon asti… Ollaan me sentään käyty katsomassa muutama Broadway-tyyppinen show ja jäätanssiesitys sekä kuunneltu pari luentoa (“Onko muilla planeetoilla elämää?”, “Tarinani viinitilan perustamisesta”). Azoreista kertovaa luentoa olen katsonut uusintana telkkaristakin, sillä sen pitäjä oli (kai tahattomasti) hillittömän hauska. Hän toisteli samoja sanoja koko ajan (OK? Once again, girls and boys… You must remember… It’s very important… Amazing… I’m at your service…) – siinä olisi ollut loistopaikka juomapelille. Parhaita kohtia esityksessä oli selitys, miksi retkelle Windsorin palatsiin kannattaa osallistua: britit itsekään pysty käymään siellä, koska niillä on niin paljon töitä ja lomalla ne menee Kanarian saarille.

Keskiviikkona pysähdyttiin Ponta Delgadassa, Azoreilla. Ilma oli harmaa ja sateinen, fiilis hyvin eurooppalainen. Portugalillehan tämä saari kuuluu, ja kahvilasta sai maistuvia Pastel de nata -leivoksia. Pitihän sellaiset ottaa Lissabonin aikoja muistellen. Lähes koko päivä kului kahvilassa, sillä suunnittelemamme kävely ympäri kaupunkia jäi aika vähiin sateen vuoksi. Kahvi oli hyvää ja netti toimi, joten mikäs siinä.

Edessä vielä kolme päivää merellä ja sitten ollaankin jo Southamptonissa. Englantia ei tosin ehditä sen kummemmin kiertämään, vaan suunnataan suoraan Espanjaan perhettäni tapaamaan. Maanantaista lähtien siis takaisin nettiyhteyden ääressä ja silloin luvassa enemmän päivityksiä.
—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli hyvin pitkä reissupäivä. Kello pärähti aamulla vähän ennen seitsemää, jotta ehdittiin vielä hyödyntämään hostellin ilmainen aamupala ennen kentälle lähtöä. Oltiin varattu yksityinen kuljetus, koska ryhmäbusseja ei mennyt sopivaan aikaan (oltaisiin joko jouduttu lähtemään aamuviideltä tai sitten ysiltä, joka oli mun makuun hieman liian tiukka aikataulu, varsinkin kun pääsiäistorstaina voi olla ruuhkia ja viivästyksiä normaalia enemmän). Antigua on täynnä matkatoimistoja, mutta ilmeisesti ne kaikki myyvät samoja matkoja, sillä kysyimme kuljetusta neljästä eri paikasta ja niissä kaikissa oli täsmälleen samat ajat tarjolla.

Eli yksityisellä kyydillä mentiin. Se oli puolisen tuntia myöhässä, koska oli juuttunut ruuhkiin ja hieman jo hermoiltiin siinä hostellin edessä seisoessamme. Matkaan päästyämme kaikki menikin ihan täydellisesti, kaikki ruuhkat oli vastakkaisella kaistalla ja me köröteltiin lentokentälle pikavauhtia uuden auton pehmeässä kyydissä. Lähtö- ja turvatarkastus meni kävellen läpi ja oltiin lopulta portilla 50 minuuttia hostellilta lähdön jälkeen. Olin, aiemmista sählingeistä oppineena, varannut reilusti aikaa ongelmille. Joten koska mitään ei sattunut, meillä oli yli 3 tuntia aikaa kentällä. No, saatiin ainakin loput paikalliset rahat kulutettua tuliaisiin.

Kentän tuoleja tuli kulutettua lopulta enemmänkin, sillä meidän lento lähti yli pari tuntia myöhässä. Ja kun päästiin perille, niin Fort Lauderdalen päässä oli huimat maahantulojonot. Ensimmäinen tunti vierähti ylimääräisessä jonotushuoneessa, jonka jälkeen vasta päästiin varsinaiseen maahantulotarkastushuoneeseen jonottamaan. Siihen vielä päälle jonotus autonvuokraustiskille autoa noutamaan, niin päästiin liikkeelle vasta puoli yhdentoista aikaan. Dollar autovuokraamossa kaikki meni kyllä jonottamisen jälkeen sujuvasti, sai jopa itse valita auton rivistä. Otettiin sininen, niin löytyy helpommin parkkipaikalta – jostain syystä suurin osa autoista sielläpäin on joko valkoisia tai mustia.

Koska ajatuksissani (joissa lento oli ajoissa ja maahantulojono lyhyt) olin ajatellut meidän pääsevän auton kanssa liikkeelle viimeistään seiskan aikaan, olin varannut meille hotellin perjantaisen kohteemme, Kennedy Space Centerin, läheltä. Ajomatka oli reilut 200 mailia eli oltiin perillä puoli kahden aikaan yöllä, vaikkei pysähdytty matkalla muuta kuin kahdella drive-through luukulla. Ensin ämpärillinen kanaa ja hunajasinappidippiä KFC:stä (helppo syödä ajaessa) ja sitten vielä isot kahvit 24h mäkkäristä.

Vaikka nukahdettiin lähes heti hotlalle päästyä, jäi yö turhan lyhyeksi, sillä aamulla oli kiire nousta ja lähteä avaruutta tutkimaan. Ennen kymppiä oltiin jo Kennedy Space Centerin pihamaalla, valmiina tutustumaan avaruuden ihmeisiin. Avaruudessa kuvattuja 3D-filmejä, pienoismalleja, oikeita raketteja, avaruussukkuloita, astronauttien esineistöä. Hienosti tehtyjä multimedia esityksiä ja paljon uutta tietoa.

Meillä kävi huipputuuri vierailuajankohdan kanssa, sillä muutamaa päivää aiemmaksi suunniteltu avaruusaluksen (space craft) laukaisu oli jouduttu huonon sään takia siirtämään juuri meidän vierailupäivälle! Tosin meidänkin päivänä oli aika huono keli ja ihan loppuun asti jännättiin, päästäänkö alusta laukaisemaan. 50-50 oli mahdollisuudet jossain vaiheessa, mutta kyllä se sinne taivaalle singahti. Kovin lähellä laukaisua ei tietenkään voi olla, mutta keskuksen katsomosta nähtiin lähtöpaikka lahden ylitse. Yksityiskohtia, eikä oikeastaan itse sukkulaakaan, erottanut, vaan ainoastaan kirkas valo näkyi katsomoon asti. Vaikuttavinta oli ehkä ääni, joka hiljalleen vahvistuen ärjyi lahden yli ja täytti tilan.

Takaisin itse keskuksessa kokeltiin vielä sukkulanlaukaisusimulaatiota, joka oli mielenkiintoinen, mutta luulen kyllä oikean laukaisun tuntuvan hieman enemmän. Avaruuskeskuksessa oli niin paljon nähtävää, että paikan mennessä kiinni iltaseiskalta meiltä jäi vielä useampi kohde näkemättä. Ei oltu edes tajuttu kellon olevan niin paljon, kun oli joka puolella nähtävää ja koettavaa.

Lauantaiaamu alkoi shoppailulla massiivisessa retkeilykaupassa. Lähinnä mukaan tarttui täydennystä hajonneiden vaatteiden tilalle ja Espanjan Caminoa varten tarvittavia kävelykamppeita. Shoppailun jälkeen suunnattiin ihmismassojen mukana Universalin Islands of Adventures teemapuistoon, tarkemmin ottaen siellä olevaan Harry Potter maailmaan. Oli kyllä upeasti rakennettu Tylyahon kylä sinne, jänniä yksityiskohtia joka puolella. Vessassa kuului Murjottavan Myrtin huokailut, postitoimistosta sai pöllöpostileiman kortteihin ja Kolmesta Luudanvarresta kermakaljaa.

Päänähtävyys alueella on Tylypahkan linna ja sen sisältä löytyvä vuoristoradan tapainen uskomaton laite. Itse linna oli todella huolella rakennettu ja massiivinen, ja sitä ehti hyvin tutkia jonottaessaan laitteeseen, sillä jono kiemurteli pitkän matkaa linnan huoneesta toiseen (ja jonotusaika oli pahimmillaan yli tunnin). Itse laite oli yhdistelmä robottikäden päässä olevaa vuoristoratavaunua, erikoistehosteita ja videota. Vaunusta pois noustessaan ihmiset, minä mukaan lukien, haukkoivat henkeään ja toistelivat miten upea laite oli. Piti jonottaa vielä toiseenkin kertaan, sillä mitään tällaista en ollut ennen kokenut. Ihan kuin olisi oikeasti lentänyt ympäri Tylypahkaa!

Sunnuntaina eipä muuta ehdittykään kuin ajella vauhdilla Miamiin, palauttaa auto ja astella laivaan. Adventure of Seas on hiukkasen isompi kuin se laiva, jolla tultiin toiseen suuntaan. Matkustajisto on myös paljon monimuotoisempaa, nyt mukana on ihmisiä vauvasta vaariin, eikä keski-ikä näytä olevan yli kuudenkympin, kuten viimeksi. Me saatiin kanta-asiakkaina hyttiluokan korotus, joten meillä on ihan ikkuna tällä kertaa. Ei tosin ulos, vaan sisäosan promenadikadulle (ajattele Siljan Serenadea ja Symphonya). Siinä on kiva istuskella sohvalla ikkunan edessä ja katsella ohikulkijoita.

Heti maanantaina oli ensimmäinen pysähdys, tällä kertaa Bahaman pääkaupungissa Nassaussa. Ainakin sataman lähellä vaikutti enemmänkin turisteille tehdyltä lavasteelta, jossa päätarkoitus on shoppailla. Me etsittiin hetkeksi kahvila ja nettiyhteys, ja käveltiin sitten lähimmälle rannalle. Vesi oli kylmää (hemmoteltu minä) ja ihmisiä paljon, joten ei menty veteen asti, hengailtiin vaan hetki. Sitten takaisin laivalle, lounasta ja töiden pariin.

Tiistai oli ensimmäinen meripäivä, eikä mitään ihmeempää tapahtunut. Etsittiin hyviä työskentelypaikkoja (tällä laivalla on hyvin vähän sähköpistokkeita) ja virittäydyttiin työtunnelmaan parin loma/matkapaikan jälkeen. Päivällä tuli testattua myös kuntosali ja sen yhteydessä oleva sauna. Oikein hyvä sauna (Suomessa rakennettu laiva!), ja rauhallinen, sillä sain olla siellä ihan omissa oloissani nauttien kunnon löylyistä.

Keskiviikkona aamupäivä istuttiin koneidemme ääressä loungessa, syötiin aikainen lounas ja puolenpäivän jälkeen saavuttiin San Juaniin Puerto Ricoon.

Joitakin vuosia (6…) sitten asuin täällä vuoden, joten oli mukava palata vanhoille kulmille. Tosin silloin en tietenkään asunut vanhassa kaupungissa risteilysataman lähellä, vaan ihan normaalien ihmisten seuduilla. Ensimmäisenä pysäkkinä San Juanissa oli Starbucks (ilmainen wi-fi!!), joka löytyi vanhasta tutusta paikasta. Muutaman tunnin naputtelun jälkeen käytiin kiertelemässä San Juanin upean värikästä vanhaa kaupunkia.

Illalla nähtiin vielä muutamaa täällä asuvaa ystävääni. Kuulumisten vaihtoa, paljon halauksia, hyvää puertoricolaista ruokaa (mofongo, tostones, amarillos, mayoketsuppia, piña colada). Hyvä päivä!

Seuraava viikko kuluukin sitten merellä, Atlantia ylittäen. Jännää :)

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

México, Meksiko

Suuntana maailma blogin kaksikko Suvi ja Kristian viettivät vuoden matkaamalla maailman ympäri. Kuva postauksesta: Mexico City osa 2.

Seuraava lentomme lähtee kuun lopussa México Citystä ja ajateltiin, että otetaan nyt samalla pari päivää aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Parikin tuttua on verrannut Méxicoa New Yorkiin, eli tiedossa on hyvää ruokaa, kiinnostavia museoita, paljon historiaa, kulttuuria, elämää.

Antigua, Guatemala

Reissuesan matkablogin eka juttu on kirjoitettu helmikuussa 2007, ja blogi onkin melkoinen aarreaitta juttuja ympäri maailmaa. Kuva postauksesta: Antigua, Guatemala 6.-29.3.2013

Väli-Amerikasta lueskellessani Antiguan kaupunki Guatemalassa nousi usein suosikkina esiin. Vielä kun saatiin maailmanympärimatkalla olevan ystäväpariskuntamme (go-go-around-the-world) kanssa sovittua treffit kyseiseen kaupunkiin, niin kohde oli lyöty lukkoon. Meillä on ensin viikoksi vuokrattuna yhteinen kämppä keskustan tienoilta, jonka jälkeen meillä on vielä puolitoista viikkoa jäljellä. Vielä en tiedä pysymmekö koko ajan Antiguassa, vai suuntaammeko joksikin aikaa vaikka Lake Atitlanin tienoille. Ilmeisesti ainakin pääsiäisviikolla kannattaisi olla Antiguan tapahtumia ihmettelemässä.

Florida, USA

Stilettikorkokannan Ulla tarjoaa tirkistysluukun elämäänsä ja reissuihinsa, varsinkin Jenkkien suuntaan. Kuva postauksesta: Hyvästit Fort Lauderdalelle, matka jatkuu.

Atlantin risteilymme lähtee Miamista ja halvimmat lennot Guatemalasta löysin Fort Lauderdaleen. Mikäs sen parempi ajankohta siis pienelle Floridan turneelle? Lopulta pysähdys jää pihiydessäni vain kolmen yön mittaiseksi, sillä näin saatiin hyödynnettyä todella halvat lennot eikä mene sitten elämiseenkään niin paljon (Guatemala kun on aika lailla halvempi paikka kuin Florida…). Otamme saapuessamme vuokra-auton alle ja ajelemme Orlandon tienoille. Kennedy Space Center ja Universalin teemapuistosta löytyvä Harry Potter maailma ovat olleet toivelistalla jo pitkään, eli niihin siis. Muuta me ei tuossa ajassa kai ehditäkään, joten jää nuo Ullan kuvassa näkyvät biitsit kokematta. Mutta Tylyaho :D

Atlantin risteily

Travellover maailmalla Annikan omin sanoin, ei paketti- eikä reppumatkoja, vaan aikuisen, keskiluokkaisen seikkailuja. Kuva postauksesta: Satamilla on eroa.

Atlantin ylitys oli niin nappi kokemus, että pitäähän se tehdä uudestaan. Lähes täydellinen ympäristö tehokkaaseen työntekoon. Tällä kertaa ei valittu risteilyä pelkästään hinnan perusteella (edullista tämä on silti), vaan pysähdyskohteet painoivat vaa’assa eniten. Nassaussa Bahamalla varmaankin käydään vain etsimässä nettikahvila ja nauttimassa meren syleilystä. San Juanissa Puerto Ricossa pääsen näyttämään Antille vanhoja kulmia ja tapaamaan paikallisia kavereita pitkästä aikaa. Toivottavasti mahdollisimman moni on maisemissa tuona päivänä! Viimeinen pysähdys ennen varsinaista ylitystä on Philipsburghissa St. Maartenilla. Siellä ajattelimme käydä katsastamassa ainakin aivan lentokentän kiitoradan päässä sijaitsevan rannan, jossa voi kokea lentokoneiden ylilennon hyvinkin lähietäisyydeltä. Usemman meripäivän jälkeen pysähdymme vielä Ponta Delgadassa Azoreilla. Siellä käynnistä olen haaveillut jo pitkään, ja vaikka toiveena onkin ollut vähän pidempi aika kuin 10 tuntia, niin eiköhän siinäkin jo ensituntuma saada. Tietää sitten, haluaako palata pidemmäksi aikaa. Risteilyn päätesatama on Southampton Englannissa, mutta jatketaan sieltä saman tien muualle.

Andalusia, Espanja

Kinttupolulla blogin Tiinan elämään mahtuu paljon patikointia ja luontoa. Tänä talvena Tiina pakkasi kimpsut, kampsut ja kissat (ja miehensä) mukaan ja muutti joksikin aikaa Andalusiaan. Kuva postauksesta: Välimeren viehätys – IGTravelThursday.

Vanhempani ja siskoni perheineen ovat varanneet loman Andalusian rannoille juuri sille viikolle, jolla saavumme Eurooppaan. Ajateltiin käydä moikkaamassa ja samalla suorittaa varusteiden päivitysoperaatio. Lähinnä kylläkin lähettää tavaroita perheen matkassa takaisin Suomeen, jotta selvitään tätä seuraavasta etapista. Jos oikein hyvä äkkilähtöhinta löytyy, niin saatetaan jopa olla samassa hotellissa, mutta tämän hetkisillä hinnoilla menee meidän budjetista yli. Lomalla 100€/vrk/p.p. all-inclusivesta on ihan hyvä hinta, meidän taas pitää miettiä tätä normielämänä.

Camino de Santiago, Espanja

Remonttireissut blogi ei kerrokaan ihan tavallista Camino-tarinaa, vaan kirjoittaja yrittäjänä teki samalla töitä mobiilitoimistaan käsin. Kuva postauksesta: O Cebreiro – vuoristossa. Kuvan otti Kirsti Sergejeff.

Ja tässä meidän kevään yllätysmomentti: usean sadan kilsan pikkukävely Pohjois-Espanjassa! Ollaanhan me usein mietitty, että Camino de Santiagoa olisi kiva vaeltaa, mutta se on ollut enemmänkin sellainen tulevaisuuden haave. Nyt tajuttiin, että meillähän on just sopivasti kuukauden aukko suunnitelmissa. Googlettelin ja lueskelin, ja vaikuttaa suurin piirtein toteutettavalta yhdistää kävely työntekoon. Majapaikkoja on tiheästi, nettiyhteys löytyy monesta paikasta ja puhelimenkin kautta netti toimii suuren osan ajasta. Kävellään sitten vähän lyhyempiä pätkiä ja pidetään myös kokonaisia työpäiviä tarvittaessa. Asiaa helpottaa se, ettei meillä oli pakottavaa tarvetta päästä Santiagoon asti, mennään vaan mihin asti ehditään tuossa ajassa. Aloitetaan jotain Espanjan puolelta ranskalaista reittiä ja toivottavasti edetään ainakin 300 kilsaa.

Kesä Suomessa <3

Viimeistään juhannuksena palataan nauttimaan Suomen kesästä. Ystäviä, perhettä, mökkeilyä, piknikkejä puistossa. Ei millään malttaisi odottaa. – Jos joku muuten kaipaa talo/lemmikkivahtia kesäkuukausina, ota yhteyttä ja katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan! Myös kaikki kyläily- ja mökkeilykutsut on tervetulleita :)

Loppukesästä

Loppukesästä, siinä elokuun korvilla, tämän hetkinen ajatus on asua kuukauden verran jossakin Euroopan kaupungissa. Ollaan saatu vaihtoehdot rajattua kolmeen suosikkiin: Riikaan, Budapestiin ja Berliiniin. Kaikki nämä tarjoavat paljon tekemistä, mukavat puitteet ja suht edullisen elintason. Vaikea valinta! Tosin on olemassa pieni mahdollisuus, että ollaan työkuvioiden takia elokuukin joko Suomessa tai Tallinnassa…

Vaihtoehto 1: Riika, Latvia

Nellan Kaukokaipuu blogissa upeita valokuvia ja kaunista, mukaansatempaavaa tekstiä. Kuva postauksesta: Riika pelmenin kuorissa.

Riikassa on jotain kiehtovaa, vanhaa ja uutta, luksusta ja rosoisuutta. Viihtyisiä pikku kuppiloita, vanhan kaupungin kapeita mukulakivikatuja ja merenrantakin lyhyen bussimatkan päässä. Kuukausi näiden parissa olisi varmasti hyvä valinta.

Vaihtoehto 2: Berliini, Saksa

Lauran Urbaani viidakkoseikkailijatar blogissa seikkailuja maalla ja merellä, poissa tiuhaan tallatuilta poluilta ja aina fiiliksellä. Kuva postauksesta: Urbaanin viidakkoseikkailijattaren vinkit Berliiniin.

Viime kesänä vietimme kymmenen päivää Berliinissä, ja eihän se riittänyt mihinkään. Ihanan monipuolinen ja boheemi kaupunki, joka varsinkin kesäisin on täynnä seikkailuja. Berliini houkuttelee paljon muitakin diginomadeja, joten sieltä löytyisi myös samanhenkistä seuraa.

Vaihtoehto 3: Budapest, Unkari

Curious feetin Teean tapasin Playa del Carmenilla äkkilähtölomalla. Teea matkustaa paljon ja kirjoittaa kokemuksistaan mukavan maanläheisesti ja samalla informatiivisesti. Kuva postauksesta: Budapestin nähtävyydet.

Budapest on jo pitkään ollut yksi suosikkipaikkojani. Tunnen olevani siellä kuin kotonani, joten sinnehän se koti olisi hyvä sijoittaa kuukaudeksi. Elokuuhun osuisi myös sopivasti maailman paras festari Sziget, sekä muutaman tutun diginomadin vierailu kaupungissa.

Mitäs sanot, minkä itse valitsisit?

Syyskuu Suomessa

Tässä välissä palataan taas Suomeen. Jo parina vuonna ollaan vietetty syyskuussa aikaa mökin rauhassa työskennellen, Suomen syksyn väriloistoa ja sateen tuoksua fiilistellen. Tähän mennessä mökkeily on jäänyt muutamaan päivään, mutta tänä vuonna me toteutetaan meidän haave muutamasta viikosta. Kyllä.

Syksyllä Balkanille

Joskus syyskuun lopussa, lokakuun alussa lähdetään taas maailmalle. Mä haaveilen mun suosikkialueesta, Balkanista. Mahtavia maisemia, ihanan elämäntäyteisiä ihmisiä, maistuvaa ruokaa, edullista eloa ja viihtyisiä kaupunkeja.

Belgrad, Serbia

Panun matkat blogissa hienoilla valokuvilla höystettyjä juttuja Puolasta ja maailmalta. Kuva postauksesta: Belgradin yössä.

Olen käynyt Belgradissa muutamia kertoja, mutta aina vain päivän pari kerrallaan. Niin mielelläni viettäisin tuossa mukaansatempaavassa ja rennossa kaupungissa vähän pidempäänkin.

Bled, Slovenia

Millan ja Juhanan Pingviinimatkat blogi kaappaa mukaansa maailmalle, ihan kuin olisi itse messissä. Kuva postauksesta: Arkiston aarteita ja tulevaisuuden suunnitelmia: Slovenia – Bled.

Olen törmännyt muutamaan blogikirjoitukseen Slovenian Bledistä ja niiden seurauksena paikka on liimautunut kohdelistalleni. Sloveniassa olen käynyt vain pikaisesti Ljubljanassa, jonka muistan ihanan kylämäisenä pääkaupunkina. Sielläkin voisi käydä uudestaan.

Ateena, Kreikka

Inkan Archie gone Lebanonia on sitten mukava lukea, niin tuttavallisesti ja elämäniloisesti hän kirjoittaa. Kuva postauksesta: Askeleita Akropoliksella.

Ateenahan on melkein matkan varrella, joten lisäsin sen listalleni, kun kuulin tämän vuoden TBEX-matkabloggaajakonfan olevan siellä lokakuun lopussa. Ateenassa me ei olla kumpikaan vielä käyty, joten samalla tulisi paikattua aukko yleissivistyksessä. Tällaisille historiafriikeille siellä olisi paljon nähtävää, ja TBEX:in oheistapahtumat tarjoaisivat hyviä mahdollisuuksia kaupunkiin tutustumiseen.

Teneriffa, Espanja

Annan Tämä matka blogissa upeita kuvia ja yksityiskohtaisia, hauskoja juttuja. Kuva postauksesta: Teneriffa, Mascan mutkat ja yö banaaniplantaasilla

Ja vielä villi kortti sinne joulukuun paikkeille, siltä varalta, että Balkanilla alkaa paleltaa. Kanariansaaret ja niistä luultavimmin Teneriffa. Sopivan lähellä, mukavampi ilmasto, upeita vaellus- ja autoreittejä, pöydän täydeltä tapaksia ja suhteellisen edullinen hintataso.

Jouluksi kotiin

Kuten viime jouluna jo kirjoitin, jouluna aion olla perheeni parissa. Piste.

– – –
Tällaisia suunnitelmia meillä. Mexico City >> Antigua >> Florida >> Atlantin ylitys >> Andalusia >> Camino de Santiago >> Suomi >> Riika / Berliini / Budapest >> Suomi >> Balkan >> Teneriffa(?) >> Suomi. Katsotaan, miten sitten todellisuudessa menee :)
Kaikki kohdevinkit suunnitelmiimme liittyen ovat erittäin tervetulleita! Niin ja jos hyvin käy, niin ehkäpä osutaan samaan paikkaan samaan aikaan?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—
Viime postauksessa jäätiin Suomeen paluuseen viiden ulkomaan kuukauden jälkeen.

Ensimmäisenä moikattiin vanhemmat.

Uskomattoman kirkkaita kesäpäiviä riitti pitkään.

Ja upeita auringonlaskuja. Mökkiranta <3

Helsingissä käytiin ihmettelemässä Tall Ship Racen suuria aluksia huimapäisine miehistöineen. Uskaltaisitko itse kivuta mastoon?

Tallinnassa vietettiin kokonainen kuukausi. Ehtipä vihdoinkin tutustumaan tähän hurmaavaan etelänaapuriimme paremmin.

Meidän vuokra-asunto oli aivan ihana. Ja tuo nojatuoli oli ehkä maailman paras. Just sellaisen hankin, kun mulla joskus taas on pysyvä koti.

Tallinnasta tehtiin kesäretki takaisin Suomen puolelle kaverien häihin. Illan päätti savusauna ja sumuinen järvi. Mä kelluin siellä melko pitkään vaan fiilistelemässä.

Tallinnassa ruokittiin kulttuurinnälkäämme muutamassa museossa. Ihastuin Kondrad Mäen maalauksiin. Mahtavat värit ja tunnelma.

Kadriorgin puisto tuli hyvin tutuksi, sillä kävelimme sinne lähes päivittäin.

Tallinnasta busseilimme Tarttoon, ja mä olin ihan myyty. Mukavan pieni ja sympaattinen kaupunki.

Tartosta jatkoimme viideksi päiväksi etelä-Viron maaseudulle Art of Hosting tapaamiseen, tähän tunnelmalliseen maalaistaloon.

Noihin päiviin mahtui iso tukko ideoita, oivalluksia, keskusteluja, mukavuusalueelta pois astumista  ja ylipäätänsä hyvää fiilistä.

Vielä pari päivää Tallinnassa, tällä kertaa vanhan kaupungin tunnelmassa.

Kun käy kävelyllä tarpeeksi aikaisin, vanha kaupunkikin on hiljainen ja autio.

Suomeen palattiin kesän viime metreillä. Eläimiä ja taloa vahtiessa vierähti oikein viihtyisä viikko.

Ennen Euroopan turneen aloittamista ehdittiin myös muutamaksi päiväksi mökille alkavaa ruskaa ja hiljaisuutta ihailemaan.

Pariisin Montmartren kansoittivat turistien lisäksi taiteilijat.

Pitihän se pakollinen Eiffel-tornikin nähdä. Voiton veivät kyllä kävelyt Seinen varrella, varsinkin illan valojen loisteessa.

Notre Damin edessä törmättiin tanssiesitykseen. Tuolla valkoisen pömpelin takana siis, jos ihmettelit.

Dublinin vierailun kohokohtia oli ratsastusretki Wicklowin vuorilla.

Dublinissa itsessään parasta oli värikkäät rakennukset, katutaide ja lukemattomat pubit. Ja ne ylettömän ystävälliset paikalliset, vau.

Osana TBEX matkabloggaajakonferenssia pääsin osallistumaan useille retkille. Tässä tunnelmia kelttikierrokselta.

Viikon lopuksi teimme vielä autoretken Wicklowin vuorille. Aika monta vau-huudahdusta kuului suustani tämän ajomatkan aikana.

Glendaloughin luostarinrauniot ja vuoristojärvet kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa. Itse kävin paikalla kahdesti, joista jälkimmäisellä ehdittiin hieman kävelläkin. Polkuja olisi löytynyt kilometrikaupalla upeissa maisemissa.

Lissabonin illat oli pastellinsävyisiä.

Ja meidän asuinalue mäkinen.

Aivan ihana kaupunki. Historiaa, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja halpaa viiniä. Kuukausikin oli lyhyt aika.

Lissabonin lähellä sijaitsevassa Sintrassa kiivettiin vuoren huipulle linnoitusta ihmettelemään.

Ja seikkailemaan satumaailmassa. Eikös olekin tämä linna kuin suoraan sadusta?

Portoon matkattiin lähinnä portviinin takia.

Ja olihan siellä mukavaa muutenkin, tunnelmallisia vanhoja kortteleita ja kapeita katuja.

Tuolla ne joen toisella puolella siintää, ne portviinikellarit.

Pikavisiitillä Suomeen moikattiin rakkaat ja päivitettiin laukkujen sisältö. Syksy oli marraskuussa jo pitkällä.

Palju lämpiämässä. Päästiin nauttimaan lopputuloksesta kirpeässä syysillassa tähtien alla <3

Barcelonassa kämppä löytyi Ravalin kapeilta kaduilta.

Oi Gaudi.

Hei hei Barcelona, nyt mennään!

15 päivää kimallusta, hemmottelua, hyvää ruokaa ja rauhaa.

Ennen varsinaista valtameren ylitystä pysähdyttiin Caditziin kävelemään rantabulevardilla ja eksymään sokkeloisille pikkukujille.

Ja Santa Cruziin Teneriffalle ihmettelemään harmaata päivää. Paljon muuta tekemistä meillä ei siellä ollutkaan.

Auringonlasku Atlantilla

New Orleansiin saavuttua saatiin maailman pienin vuokra-auto alle ja vaaraa (=kaikkien muiden jättiautoja) uhmaten suunnattiin Louisianan moottoriteille.

Useissa luonnonpuistoissa pääsi soille kävelemään puupolkuja pitkin.

Löydettiin me muutama alligaattorikin lopulta, tosin vasta autolla ajettavan lenkin varrelta.

Upean vuoden päätti parin viikon kodinomistajasimulaatio New Orleansissa, täydellisenä lemmikkeineen kaikkineen.

Puisto talon takana loi hyvät puitteet päivittäisille lenkeille.

Joulu oli hieman erilainen, mutta oli meillä ainakin perunalaatikkoa ja rosollia. Ihan omin käsin tehtynä.

Ja tähän loppuun vielä todiste meidän villistä uuden vuoden vastaanotosta New Orleansin tunnetussa bilekaupungissa.

—
Tässä vielä linkki 2013 yhteenvetoni ensimmäiseen osaan, jos et vielä siihen tutustunut.

Lisää reissukuvia löytyy myös tästä Youtube-videostamme

Lisää 2013 kokoomajuttuja (ja kuvia) löytyy englanninkielisestä Anywhereism-blogistamme:
-> Our 2013 in Instagram
-> Our 2013 in Travel
-> Our 2013 as Digital Nomads

—
Follow my blog with Bloglovin

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ollaan jo lähellä rannikkoa ja meressä näkyy yhä enemmän elämää. Lentokalojen parvet ilmestyvät veden pinnalle, ensin vain aavistuksina, ovatko totta ollenkaan. Ne näyttävät kovin pieniltä, kunnes tajuan istuskelevani laivan 13. kerroksessa.

Päivän armoton valo näyttää kalusteiden hieman nahistuneen kellertävän värin. Niistä henkii se tietynlainen tunnelma kuin vain yökerhossa päiväsaikaan, illan glamourin haihduttua. Epätodellinen ja totuuden paljastava samanaikaisesti.

Taustalla soivat brasilialaiset rytmit, joiden yli tanssinopettajan one-two-three laskenta ajoittain kuuluu. Tiedän, että ulkona auringossa on trooppisen kuumaa ja kosteaa, mutta täällä ilmastoinnin valtakunnassa on mukavan viileää.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tiivistettynä: ihan parasta. Alla vähän pidempi versio.

Päivät merellä seurasivat toisiaan lähes samanlaisina, joten turha käydä niitä yksittäin läpi. Jokaisen päivän kohdalle voisi kirjoittaa: herättiin, (käytiin aamuvenyttelyssä), syötiin aamupala, tehtiin töitä, syötiin lounas, käytiin tanssitunnilla / otettiin torkut, tehtiin töitä, käytiin tanssitunnilla, luettiin, syötiin illallinen, luettiin, mentiin nukkumaan. Niinä päivinä, jolloin oltiin satamassa niin tuon aamupäivän “tehtiin töitä” voi korvata “käytiin maissa”. Pysähdykset tehtiin Cadizissa Espanjassa, Santa Cruzissa Teneriffalla ja Royal Caribbeanin omalla saarella, Coco Caylla Bahamalla. Viimeisimmästä ei tosin ole kuvia, sillä ei viitsitty ottaa kameraa rannalle.

Elämä laivalla oli helppoa. Salilla voi käydä vaikka lounastauolla, aamuisin oli ohjattua venyttelyä ja monta kertaa päivässä erilaisia tanssitunteja. Ja hikoilun jälkeen vaan hipsi omaan hyttiin, kävi suihkussa ja oli valmis palaamaan töihin. Poreammeet oli auki vuorokauden ympäri, joten niissä olisi voinut käydä vaikka öisin. Me tosin valittiin hetki illallisen jälkeen, sillä meidän nukkumaanmenoaika oli siinä viimeistään yhdeksän maissa. Varsinkin, kun kelloa siirrettiin tunti taaksepäin lähes joka yö, niin päivärytmi siirtyi hyvin aikaiseksi. Ja koska me oltiin päätetty, ettei käytetä laivalla rahaa, eikä juoda mitään, niin ei tullut iltaisin istuskeltua pubissakaan. Niin tervehenkistä. Yhtenä iltana valvottiin ihan puoleen yöhän asti ja käytiin diskossakin tanssimassa. Aikas rajua.

Parasta oli, ettei tarvinnut pahemmin miettiä missä ja mitä tänään söisi, ainoa tehtävä valinta oli buffan ja a la carten välillä. A la carte sopi hyvin laiskoihin päiviin, sillä siellähän kaikki kannettiin eteen. Useammin syötiin kuitenkin buffan puolella, missä sai itse noukkia lautaselleen mitä halusi. Buffan paras puoli oli, että siellä voi keskittyä kaikkiin alkupaloihin ja jättää pääruuan vaikka välistä. Ja jälkkäriksi voi koota kukkurallisen lautasellisen valmiiksi pilkottuja hedelmiä.

Aamuisin osallistuin toisinaan Sudoku-kilpailuun ja muutaman aamupäivänä käytiin kuuntelemassa kohdeluentoja, mm. purjehduksesta Tyynenmeren yli ja Trans-Siperian junamatkasta. Joinain iltoina ihasteltiin teatterissa järjestettyjä showta. Tarjontaa oli musikaaleista pianotaitureihin ja koomikkoihin. Vaikkei aina käyty paikanpäällä, niin kuultiin showt joka ilta, sillä meidän hytti oli siinä teatterin yläpuolella. Jälkimmäisen viikon aikana työskentelymme päättyi joka päivä puoli viideltä, sillä vartta vaille viisi alkoi Thriller tanssiharjoitus. Harjoittelimme videolta tutun koreografian tuohon Michael Jacksonin kappaleeseen, tosin hieman helpotettuna versiona. Viimeisenä meripäivänä pääsimme esittämään sen muille matkustajille teatterin isolla lavalla. Meikit naamalla, spottivalot kohdennettuina. Aika huisia.

Kuten jo ennen matkaa arvelin, niin vieraiden keski-ikä lähenteli seitsemääkymppiä. Meille tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä ilmapiiri oli rauhallinen ja rento. Kaikki olivat kohteliaita ja mukavia, eikä nähty ketään känniääliöilemässä (tosin saattoi johtua meidän nukkumaanmenoajasta, ks. ylempänä). Ruokaillessa pöytänaapurit pitivät keskustelua yllä ja kuultiin monia mielenkiintoisia tarinoita. Aluksi oli hieman vaikea taas tottua tähän amerikkalaisille niin luontaiseen small talk tapaan, suomalaisena kun on tottunut vain nyökkäämään tuntemattomille pöytäseuralaisille. Harjoitus tekee mestarin, olen kuullut, ja uskallan ajatella small talk taitojeni parantuneen tämän risteilyn ansiosta. Varsinkin, kun juttelukavereiksi päätyi niin monenlaisia ihmisiä eläkkeellä olevista maanviljelijöistä saksalais-amerikkalaiseen sotilaaseen ja alaskalaisesta pyöräilijäpariskunnasta epäselvästi mutiseviin yhdeksänkymppisiin.

Työnteon kannalta risteily oli aivan loistava valinta. Kuten sanottu, kaikki oli hyvin järjestetty eikä mistään tarvinnut huolehtia. Jostain löytyi aina tarpeeksi rauhaisa nurkka ja sähköpistoke. Ainoa puute oli netti, joka toimi hyvin hitaasti ja välillä pätkien ja oli niin kallis, että käytettiin sitä vain pari minuuttia päivässä. Hyvä niin, sillä tuottavuus oli aika huipussaan tänä aikana. Ei voinut upota facebookin syövereihin tai linkkejä seuraamaan, vaan piti keskittyä ihan vaan työntekoon. Teneriffalla pysähtyessä päästiin hetkeksi nettiin, tosin sielläkin hyvin hitaaseen, koska kahvila oli täynnä wifin houkuttelemia risteilijöitä.

Mietitäänkin jo, pitäisikö Eurooppaan palata vastaavalla tavalla keväällä? Huhti-toukokuussa ilmeisesti risteilevät takaisinpäin…

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkapostauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät listauksen kullakin viikolla kootuista postauksista.
Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä