Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset pari viikkoa on ollut aika vauhdikasta reissaamista, joten pysähtyminen onkin tarpeen. Helmikuun lopulla jätimme ihanan Chiang Main taaksemme ja suuntasimme uudelleen Kuala Lumpuriin. Vietimme siellä tällä kertaa vain neljä yötä ja majoituimme jonkin verran ydinkeskustan ulkopuolelle, paikkaan jossa ei muita turisteja pahemmin näkynyt. Nähtiin siis ihan eri kaupunki kuin viime pysähdyksellä… Alueelta löytyi muutaman sadan metrin säteellä kymmeniä ruokapaikkoja. Ilmeisesti paikalliset eivät pahemmin itse kokkaa, vaan syövät ulkona ja samalla tapaavat tuttuja.

Seuraavaksi suuntasimme viideksi päiväksi Singaporeen, joka oli kuin pala Eurooppaa Aasian keskellä. Tai ehkei Euroopassakaan yleensä ole niin siistiä ja säntillistä. Suomalaisena oli kuitenkin jotenkin kotoisa olo… Vaikka muutaman Kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen jo pistikin silmään se, miten ihmiset oikeasti noudattivat ohjekylttejä. Lieneekö ainoa paikka Aasiassa, jossa jalankulkijat pysähtyvät punaisiin valoihin, vaikka autoja ei näy?

Singaporesta palasimme Kuala Lumpuriin, jossa tapasimme ihanan ystävämme Marian. Parin päivän aikana keskityimme lähinnä syömiseen ja juomiseen eri paikoissa. Lähtöpäivänä kävimme myös seikkailemassa paikallisella metsäntutkimuslaitoksella ja opimme, että aina pitää tuplatsekata ohjeet, vaikka respan mukava tyttö oikein tietäväiseltä vaikuttaakin. Mentiin sitten aika monta juna-asemaa liian pitkälle ja tajuttiin asia vasta ajeltuamme taksilla puolisen tuntia ja hermostuttuamme kuljettajalle (opaskirjan mukaan taksimatkan piti olla n. 5-10 minuuttia). Jäi sitten ajan loppuessa päänähtävyys eli riippusiltakävely puiden latvassa kokematta, mutta olipa seikkailu.

Maria tuli mukaamme vielä Kambotzaan. Lensimme Siem Reapiin Angkorin muinaistemppeleitä ihmettelemään. Olin lukenut matkaoppaista, että päiväksi vuokrattavia autoja kuskeineen löytyy joka puolelta ja niinpä olikin, jo lentokentältä hotellille meidät kuljettanut taksikuski Mr. Bros onnistui kauppaamaan meille itsensä kuskiksi seuraavaksi päiväksi.. Toisena temppelipäivänä otettiin mukaan vielä opas, jonka kertomat tarinat auttoivat ymmärtämään paikkaa paremmin.

Siem Reapista matka jatkui Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Pheniin. Sieltä löytyi viihtyisä jokibulevardi monine ravintoloineen. Ja mukava pikkuhotelli uima-altaineen. Ongelmia tuottivat tosin säännölliset sähkökatkot, mutta onneksi näihin pariin päivään ei ollut paljoa töitä suunniteltuna. Sen sijaan tutustuimme enemmänkin maan kauhistuttavaan lähihistoriaan. Aina jaksaa ihmetyttää, miten sellaiset tragediat ovat mahdollisia ja miten niitä vain tapahtuu vielä nykyaikanakin. Toivoa toi kuitenkin se, että kuolemankentilläkin vieraillessa kuului kauempaa lasten mekastus. Elämä jatkuu.

Tässä taas tällainen pikakatsaus, kun on kovasti kyselty postausten perään. Nyt rannalla ollessa ehtii varmaan kirjoittelemaan vielä tarkempia sepustuksiakin. Melkein lupaus.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä