1. Mihin maahan matkustaisit, jos valinta pitäisi tehdä ruuan perusteella?

Aiemmin olin sitä mieltä, että vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, siihen kyllästyy parissa viikossa. Näin siis ennen kuin matkustin Meksikoon ja totesin herkuttelevani paikallisella ruualla viikko toisensa perään kaipaamatta muuta. Tuoreista ja yksinkertaisista raaka-aineista tehtyä, juuri sopivan mausteista ruokaa, johon saa erilaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla uusia vivahteita ja tarvittaessa tulisuuttakin. Riittää jo yksinäänkin syyksi lähteä Meksikoon!

2. Mikä on Suomen paras kesäkaupunki?

Tähän on vain yksi vastaus: Helsinki. Onhan Helsinki muulloinkin kiva, mutta kesäisin se herää eloon. Lukemattomia tapahtumia katukirppiksistä puistojameihin, mattolaitureita, kesäkahviloita, saaristoveneitä. Valoisia kesäöitä ja luonto lähellä. Eihän sitä voi muuta kuin rakastaa.

3. Pisin reissusi ja minne suuntautui?

Olen pariin otteeseen asunut ulkomailla vuoden, ensin lukioaikana vaihto-oppilaana Minnesotassa (USA) ja myöhemmin töissä Puerto Ricossa, Karibian lämmössä. Näitä ei ehkä kuitenkaan voi laskea varsinaisiksi reissuiksi? Toisaalta nyt olemme eläneet läppärikulkureina jo yli 1000 päivää, mutta olemme käyneet aina välillä Suomessa. Pisin ulkomaan pätkä on ollut vajaa puoli vuotta, marraskuusta 2013 kesäkuun 2014 alkuun. Aloitimme reissun Barcelonasta, risteilimme Atlantin yli Louisianaan, viihdyimme Meksikossa lähes kolme kuukautta, käväisimme Guatemalassa ja piipahdimme Floridassa ennen toista Atlantin ylitystä ja lopuksi kävelimme muutaman sata kilometriä Camino de Santiagoa Espanjassa (kuva sieltä).

4. Mikä on seuraava matkailukohteesi ja miksi?

Juuri nyt olen Skotlannissa, ensin koiravahtina pikkukylässä ylängöllä ja sitten pienellä roadtripillä. Täältä matka jatkuu päiväksi Lontooseen. Eli vastaisinko sitten, että Lontoo? Lontoo valikoitui kohteeksi, koska sitä kautta pääsee järkevästi Pariisiin — jossa meidän taas pitää olla marraskuun alussa lentääksemme Tunisiaan. Ja koska Lontoon kautta kuitenkin kieppaamme, niin pitihän sille edes se yksi kokonainen päivä varata, sillä se on yksi suosikkikaupungeistani. Miksikö? Ehkä siksi, että Lontoossa ei ainakaan ikinä käy aika tylsäksi.

5. Paras ranta missä olet ollut?

Puerto Ricon Playa Flamenco vie kyllä ykkössijan. Sen turkoosia laguunia kiertää vitivalkoinen hiekkaranta. Palmut huojuvat, eksoottiset kalat uiskentelevat vedessä ja hotellit puuttuvat näkymää haittaamasta, sillä rannalla on vain leirintäalue.

Toinen suosikkini on Fidzin Yasawa-saaret, joilla hyppelimme rannalta toiselle häämatkallamme. Palmujen välissä heiluva riippumatto, hiljalleen rantaan lyövät aallot ja uskomattoman kirkas vesi jäivät unohtumattomana muistona mieleen. Tosin mieleen jäi myös lähes päivittäinen sade — kuka käski vierailla sadekaudella? — jonka ansiosta nautimme rannasta lähinnä katoksen alta käsin.

Eikä pidä unohtaa Luumäen mökkirantaa, joka on ihan omassa luokassaan! Lämpöä ja eksoottisia kaloja on ehkä muita mainitsemiani rantoja vähemmän, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Ja ne auringonlaskut, jotka värittävät joka ilta taivaalle uuden uniikin taideteoksen.

6. Lomakohde, minne et varmasti matkusta toista kertaa?

Yritin miettiä kohdetta, joka olisi ollut niin vastenmielinen, etten haluaisi sinne uudestaan. En keksinyt yhtäkään, joten vaihdoin taktiikkaa ja mietin, minne todennäköisesti en ikinä enää päädy. Tällainen kohde on varmasti Anak Krakataun tulivuorisaari Indonesiassa. Ei siksi, etteikö saari olisi ollut aivan uskomattoman upea ja mieleenpainuva kokemus, vaan siksi, että sinne on hankala päästä. Muutaman tunnin venematka Jaavan saarelta — eikä reittiliikennettä vaan pitää itse vuokrata vene ja kuski — eikä myöskään mitään fasiliteetteja eli kaikki majoitusvälineistä juomaveteen pitää kuljettaa mukana.

7. Suosittele minulle kolme kaupunkikohdetta Euroopassa, minne sinun mielestäsi kannattaa mennä?

Berliini nyt vaan on Berliini ja juuri siksi suositeltavien joukossa. Se on kuin lukemattomia pikkukaupunkeja toinen toisensa vieressä. Uutta tekemistä vaikka vuoden jokaiselle päivälle, ruokaherkkuja ympäri maailmaa, lukemattomia puistoja, viihtyisiä kuppiloita. Kaikki toteutettuna niin berliiniläisesti: tuttavallisesti, omalaatuisesti ja sydämellä. Älä suunnittele liikaa, vaan hyppää kaupungin menoon ja katso minne se sinut vie.

Lissabon hurmasi minut salakavalasti kaakelikoristeisilla taloillaan, jyrkillä kaduillaan ja omaperäisillä ihmisillään. Kävele rantaan katsomaan meren liikettä ja kalastajien rivistöjä, ajele vanhalla keltaisella ratikalla kaupungin halki ja pidä kahvitauko herkullisen pasteis de Belem leivoksen kera. Eksy kapeille kujille, syö itsesi ähkyyn paikallisessa tavernassa ja istahda sen jälkeen muiden joukkoon puiston pikkuterassille nautiskelemaan valkoviiniä illan hämärtyessä.

Belgrad on suosikkikaupunkini ja joudun yhä syvemmin sen pauloihin jokaisella vierailulla. Belgrad on monipuolinen, ihmisen kokoinen, tuttu ja eksoottinen yhtä aikaa. Älä jää pyörimään pelkästään keskustan kävelykaduille — vaikka sielläkin kannattaa pyörähtää, istahtaa hetkeksi terassille ja ostaa poppareita katukojusta. Ihastele linnoitusta auringonlaskussa ja vietä muiden turistien kanssa iloinen ilta Skadarlijan boheemikadulla. Mutta kävele myös hieman syrjemmälle, eksy korttelimarkkinoiden vihanneskojujen väliin, keskustele elekielellä piirakkamyyjän kanssa ja istahda hetkeksi puistonpenkille paikallisten tavoin elämää seurailemaan.

8. Baari jota et unohda?

Café No Sé Guatemalan Antiguassa on jäänyt mieleen. Asuimme sen lähistöllä, joten päädyimme sinne ihan sattumalta yhtenä iltana. Ja sen jälkeen muutamana muunakin iltana. Sokkeloinen ja hämärä baari, jossa kuitenkin oli viihtyisä tunnelma. Muiden kanssa tuli jutusteltua, toisinaan oli hyvää live-musaa ja joskus ilmestyi ilmainen shottikin pöytään. Ei siihen sen kummempia vaadita.

9. Jälkeenpäin hauskin kömmähdys reissulla mikä kohdalle on osunut?

Aina kun kuulen Ultra Bran kappaleen Minä suojelen sinua kaikelta, minua hymyilyttää kohdassa “olen eksynyt Latviassa”. Sillä minä todellakin olen eksynyt Latviassa, ihan kunnolla. Olimme jossain Riikasta pohjoiseen, siinä kohdilla missä tien varressa näkyy hiekkarantaa kilometri toisensa perään. Illan suussa katsoimme karttataulusta, että muutama kilometri rantaa eteenpäin löytyy leirintäalue ja päätimme kävellä sinne yöksi. Muutama kilometri upottavalla hiekkarannalla ei ollutkaan ihan niin helppoa ja siitä tuli kunnon iltatreeni. Vihdoin, kun luulimme olevamme jo melkein perillä, huomasimme, että aidattu tehdasalue tukki reitin rannan ja leirintäalueen välissä. Tähän aikaan ei vielä ollut karttoja kännyköissä, emmekä olleet edes tajunneet ottaa valokuvaa näkemästämme kartasta, joten seuraavat pari tuntia harhailimmekin sitten pitkin Latvian maaseutua yrittäen löytää tuon kartassa näkemämme leirintäalueen. Kellon jo lähestyessä puolta yötä löysimme lopulta perille, vain saadaksemme tietää, että leirintäalueella oli jonkin uskonnollisen ryhmän kokoontuminen eikä siis tilaa meille. Hetken pohdittuamme marssimme metsän läpi merenrantaan ja pystytimme telttamme dyynin taakse. Siinä vaiheessa ei enää paljoa naurattanut, mutta seuraavana aamuna jo hymyilytti teltan oven auetessa merinäkymään.

10. Mistä löytyy ärsyttävimmät katukaupustelijat?

En muista, että missään olisi ollut todella ärsyttäviä katukaupustelijoita. Hankalimpia ovat lapset kaupustelijoina. Heille tuntuu aina pahalta sanoa ei, vaikka tietääkin, että ostamalla heiltä usein vain tukisi heidän “myyjänuraansa” koulunkäynnin sijasta. Angkorin temppelialueella Kambodzassa oli hyvin sinnikkäitä lapsia postikortteja kaupustelemassa. Yksien kanssa jutellessamme he kertoivat olevansa päivät koulussa ja vasta iltaisin myymässä, mutta hankalahan se on tietää totuutta. Jos jotain positiivista tästä kuviosta pitäisi löytää, niin ainakin lapset puhuivat ihan keskustelukelpoista englantia.

11. Missä maassa on kauneimmat maisemat?

Uudessa-Seelannissa! Pohjoissaaren hobittikukkuloista ja tuliperäisten alueiden värikkäistä avaruusmaisemista eteläsaaren jylhiin vuoriin ja vehreisiin metsiin, Uusi-Seelanti on maisemienjahtaajan unelmien täyttymys. Meillä oli maassa aikaa vajaat kaksi viikkoa, eikä se riittänyt mihinkään. Ensi kerralla ainakin kuukausi! Mukaan säänkestäviä vaatteita ja kamera, paljon muuta ei tarvitakaan.

Liebster Awardin käytäntöön kuuluu keksiä itse uudet 11 kysymystä ja esittää ne 11 muulle pienelle blogille, jotka samalla nimeää palkinnon saajiksi. Minä en onnistunut löytämään seuraamistani blogeista — melko nopeasti vilkaistuna kylläkin — yhtäkään, joka ei Liebsteria ole vielä saanut ainakin kertaalleen. Kaikki sen kyllä ansaitsisivat vaikka toistamiseen! Veikkaan silti, ettei monikaan jaksa useampaan vastailla, joten jätän tällä kertaa uudet kysymykset jakamatta. — Jos joku palkinnon ja kysymykset haluaa, niin huikkaa tuolla kommenteissa ;)

Edit 20.10. Nimeän Stacyn Reissublogin Liebster Awardin saajaksi!

Liebster Award säännöt:

• Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
• Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
• Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
• Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Ja ne 11 kysymystä:

1. Missä olisit mieluiten juuri nyt?
2. Jos suosittelisit “kaiken nähneelle” matkaajalle kohdetta, mikä se olisi ja miksi?
3. Missä ja miten sinä olet ollut eksyksissä?
4. Milloin ennakkoluulosi ovat osoittautuneet vääriksi?
5. Minkä stereotypian olet todennut paikkansapitäväksi?
6. Millainen olisi täydellinen päiväsi, ellei rahalla ja fysiikan laeilla olisi merkitystä?
7. Onko jotain mitä olet nähnyt/tehnyt kohteessa tv-sarjan tai elokuvan inspiroimana?
8. Paras pakkausvinkkisi?
9. Meri vai vuoret?
10. Mikä on erikoisin eläin, johon olet matkoillasi törmännyt?
11. Jos sinun pitäisi antaa yksi ohje ensimmäistä kertaa ulkomaille lähtevälle, mikä se olisi?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tähän alkuun ensin pieni selitys siitä, mistä näissä risteilyissä on kyse. Atlantin ylityksiä tekevät oikeastaan kaikki suuret risteilyvarustamot, mutta useimmilla niitä on saatavilla vain tiettyyn aikaan vuodesta. Keväällä (maalis-toukokuussa) laivat Karibialta siirretään Välimerelle ja ilmojen viiletessä syksyllä (loka-joulukuussa) takaisin Karibialle.  – Me lähdimme Floridan Fort Lauderdalesta ja päädyimme 12 yön jälkeen Barcelonaan. – Nämä noin kaksi viikkoa kestävät siirtoristeilyt ovat yleensä päivähinnaltaan huomattavasti halvempia kuin muut risteilyt. Suurin osa päivistä vietetään merellä, pysähdyksiä on matkan varrella vain muutama (meillä oli nyt vain yksi, aiemmin ollut 3-5). Suurin osa matkustajista on eläkeläisiä, sillä ilmeisesti vielä työelämässä olevat eivät halua käyttää isoa osaa lomastaan valtamerellä kellumiseen.

Oma hytti paras hytti

Me olimme taas saitoja ja varasimme halvimman, eli ikkunattoman, hytin. Jos risteily ei olisi ollut loppuunmyyty, meillä olisi kanta-asiakkaina ollut mahdollisuus saada hyttiluokan korotus, mutta eipä onnistunut tällä kertaa. Toisaalta me käymme hytissä vain nukkumassa, joten tuo halvin hytti riittää hyvin. Nuokin hytit ovat hotellihuoneen kokoisia, eli kaukana ruotsilaivojen kopperoista. Meillä oli omassamme jenkkityylinen leveä parisänky, sohva pöytineen sekä kirjoituspöytä. Ainoastaan kylppärissä oli sitä ruotsinlaivoilta tuttua ahtautta.

Hytti-isäntämme siivosi hytin kahdesti päivässä, petasi sänkymme ja taitteli pyyhkeistä eläimiä (mikä tietenkin on se oleellisin osa). Hänen jäljiltään löysimme hytistämme joka ilta myös seuraavan päivän ohjelman, josta löytyi kaikki tapahtumat, ravintoloiden päiväteemat ja aukioloajat, ynnä muuta hyödyllistä tietoa.

Suurin osa Alluren hyteistä on parvekehyttejä, sillä sen keskeltä avonainen rakenne mahdollistaa parvekkeiden rakentamisen myös laivan sisäpuolelle. Merelle päin olevat parvekkeet ovat suosituimpia (ja kalliimpia), mutta tuulisella valtamerellä puiston/boarwalkin puoleisilla parvekkeilla on etunsa. Varakkaammille löytyy toinen toistaan hienompia sviittejä, joissa pelkät parvekkeetkin ovat sisähyttien kokoisia.

Syöminen on ihmisen parasta aikaa

Ruokailuvaihtoehtoja Allurella on paljon. Aamupaloilla testasimme niistä kolmea. Windjammerin buffet oli aina varma valinta, sillä sieltä löytyi syötävää jokaiseen makuun. Puiston – kyllä, Allurella on ihan oikea puisto, ulkoilmassa – kahvilassa taas valikoima oli suppeampi, mutta siellä sai itse valita bageliinsa täytteet ja jogurtin seurana oli tuoreita hedelmiä. Pääruokasalin puolella sai valita aamupalakseen vaikka Eggs Benedictin pöytääntarjoiltuna ja lisäksi tarjolla oli buffetin muodossa lähes kaikkea mitä Windjammerissakin. Tämä oli mukava, mutta aikaavievä aamiaisvaihtoehto, joten suosimme yleensä kahta ensimmäistä.

Lounasaikaan pääruokasalissa oli tarjolla päivittäin useita vaihtoehtoja, mutta oma suosikkini oli kattava salaattipöytä, josta kokki loihti juuri minunlaiseni salaatin pyyntöjeni mukaisesti. Kanaa, mozzarellaa, pekonia, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, omnamnam… Myös puiston kahvilassa oli tarjolla salaattia, mutta siellä valikoima oli suppeampi. Kävimme silti usein siellä, sillä pääruokasalissa sai lounaaseenkin kulumaan helposti 1.5 tuntia, kun söi kolme ruokalajia ja samalla jutteli pöytäkaverien kanssa.

Windjammerin buffetlounas taas tarjosi niin paljon vaihtoehtoja, että siellä tuli syötyä aivan liikaa ja kävimmekin siellä vain muutaman kerran. Yhtenä päivänä, kun emme olleet kovin nälkäisiä, söimme myöhäiseksi lounaaksi hodarit Boardwalkin kojusta. Päivittäin kävimme kahviossa iltapäiväkahveilla ja sielläkin oli niin houkuttelevia herkkuja, että lähes aina tarttui jotain myös kahvin kylkiäisiksi.

Illallisella kävimme useimmiten pääruokasalin puolella. Meillä ei ollut ennakkoonvarattua joka iltaista pöytää, vaan olimme valinneet My Time Diningin. Tämä tarkoitti sitä, että ilmestyimme paikalle meille sopivaan aikaan ja valitsimme haluammeko oman vai jaetun pöydän. Välillä jouduimme hetken jonottamaan, mutta pidimme siitä, että emme olleet aikatauluun sidottuja ja että pöytäseuramme vaihtui joka ilta. Pääsimme näin tutustumaan moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Illallisella sai valita päivän listalta alku-, pää- ja jälkiruuan tai halutessaan vaikka jokaista useamman. Lista vaihtuu päivittäin, eikä kertaakaan tullut vastaan tilannetta, ettei sieltä olisi löytynyt jotain houkuttelevaa.

Muutamana iltana – jos olimme väsyneitä, kiireisiä tai pääruokasalissa oli juhlapukuilta – söimme Windjammerin buffetissa. Runsas alkupalatarjonta salaatteineen, juustoineen ja antipastoineen oli minun suosikkini ja usein en jaksanut niiden jälkeen syödä juurikaan pääruokia vaan siirryin suoraan jälkkäreihin. Lämmintä kirsikkapiirakkaa vaniljajäätelollä auringon laskiessa ulapan yllä <3

Nämä kaikki ruokailut kuuluvat risteilyn hintaan. Huonepalvelukin kuuluu hintaan (paitsi yöaikaan), joten halutessaan voi tilata vaikka aamupalan tai iltapäiväkahvit suoraan omaan hyttiin. Allurelta löytyy myös maksullisia erikoisravintoloita, mutta me emme niitä kokeilleet, koska muutenkin oli kaikkea hyvää tarjolla. Myöskään alkoholit, erikoiskahvit ja virvoitusjuomat eivät kuulu normaalihintaan. Niitä varten voisi ostaa joko koko risteilyn kattavan paketin, tai sitten maksaa jokaisen juoman erikseen (=avainkorttia vilauttamalla, lasku itsessään maksetaan vasta risteilyn lopussa). Me päädyimme ostamaan koko risteilyn aikana vain muutaman lasillisen viiniä, kanta-asiakastarjouksella 2-1-hinnalla ($9) nekin. Niin ja kanta-asiakkaille järjestetyissä tapahtumissa on usein juomia tarjolla ja tarpeeksi korkealla kanta-asiakastasolla risteilevillä on joka ilta ilmainen tarjoilu.

Viihdytä minua!

Pari viikkoa merellä, siinä voisi kuvitella ajan käyvän pitkäksi. Mutta kun alla on maailman suurin risteilyalus, niin tekemistä riittää.

Tarjolla olisi ollut vaikka minkälaisia tanssitunteja ja illalla monenlaista orkesteria soittamassa, mutta ikävä kyllä en murtuneen polveni kanssa voinut juurikaan liikkua. En siis voi jakaa omakohtaisia kokemuksia Alluren liikuntatarjonnasta, mutta paljon sitä tuntui olevan. Tanssituntien lisäksi laivalta löytyy tietenkin kuntosali sekä alusta kiertävä juoksurata. Jäälle olisi päässyt luistelemaan, ulkona on pari kiipeilyseinää hulppeilla näkymillä ja yläkannella pääsee FlowRiderilla kokeilemaan surffausta.

Uima-altaitakin löytyy muutama kappale ja vähemmän urheilullisille on runsaasti porealtaita. Itse viihdyin mieluummin niissä, varsinkin illalla auringonlaskun aikaan, kun allaskansi oli jo lähes tyhjä.

Allurelle mahtuu yli 5000 matkustajaa, joten viihdetarjonta on viisasti jaettu moneen eri kohteeseen. Aiemmilla risteilyillämme laivalla on ollut yksi iso teatteri ja pari muuta kohdetta, Allurelta taas löytyi pääteatterin lisäksi mm. komediaklubi, yökerho, jazzklubi, tanssiravintola, jäätanssiareena, vesishowareena, elokuvateatteri, karaokebaari ja brittipubi trubaduureineen. Aivan uskomattomia showta oli tarjolla, varsinkin akrobaattien, uimahyppääjien ja jäätanssijoiden toimesta. Eikä se Chicago-musikaalikaan kylmäksi jättänyt.

Koomikoista toinen sai nauramaan kyyneleet silmissä, toisen huumoria en vaan kerta kaikkiaan ymmärtänyt. Ja jazz-klubi oli aina varma valinta fiilistelyyn. Useimpiin esityksistä piti varata lippu etukäteen, joko netin kautta ennen lähtöä tai sitten television/asiakaspalvelun kautta risteilyn aikana. Jos tilaa oli, pääsi sisään myös ovella jonottamalla.

Yksi meidän suosikkiviihteemme on laivan taidehuutokauppa. Ei meillä tietenkään ole varaa mitään ostaa, mutta on mielenkiintoista kuunnella meklarin tarinoita huutokaupattavista taideteoksista samalla kun nautiskelee (ilmaista!) shampanjaa. Asiansa osaava meklari saa kyllä yleisön lämpenemään ja pari kertaa on ollut vähällä, etten ole itsekin huutanut jotain – eikös meiltä nyt yksi 500€ taiteeseen heltiäisi? Tarjolla on myös vähän arvokkaampaa taidetta, esimerkiksi tällä kertaa olisi saanut Picasson vain reilulla $30.000. Se ei mennyt kaupaksi, mutta jonkun toisen (taiteilijan nimeä en nyt muista) veistos myytiin yli $20.000.

Meiltä jäi paljon viihteestä kokematta – päivävisailut, teemabileet, asiantuntijaluennot – sillä vietimme suurimman osan päivistämme töitä tehden. Tällä kertaa saimme toimivan – vaikkei aina niin nopean – netin koko ylityksen ajaksi. Aiemmilla ylityksillä netti on ollut oikeastaan käyttökelvottoman hidas, mutta nyt muutamilla näillä uudemmilla laivoilla on uusi satelliittisysteemi, joka todistettavasti toimii. Halpaa lystiä tämä ei ole (halvimmillaan $10/pv/laite, jos otti koko risteilyn mittaisen paketin), joten jos nettiä ei tarvitse työntekoon tai muuhun elintärkeään, niin suosittelen keskittymään muuhun viihdetarjontaan.

Mitä muuta olisi hyvä tietää?

Millä kielellä risteilyllä selviää? Koko henkilökunta puhuu englantia ja useimmat myös jotain muuta kieltä (yleisimpinä espanja, saksa, ranska ja venäjä). Suomenkielistä henkilökuntaa löytyy harvemmin, ellei sitten suomalainen matkanjärjestäjä ole hoitanut paikalle omaa edustajaansa.

Pukeutuminen on melko vapaata, varsinkin päiväaikaan näkyy ihmisiä rantahepenissä. Useimpiin ravintoloihin on vaatimuksena normaalit vaatteet, eli pelkissä bikineissä ei sisään pääse. Jokaiselle illalle taas on oma pukeutumissuositus, joka koskee varsinkin pääruokasalia. Muutama ilta on ”Formal” eli juhlapukeutuminen on toivottua. Näinä iltoina me menemme suosiolla buffetin puolelle, sillä meillä ei mitään kovin juhlavaa ole rinkoissa mukana. Loput illat ovat sitten rennompia tai vielä rennompia, eli siistit farkut ja paita ovat ihan riittävä asustus pääruokasaliinkin.

Shoppailumahdollisuuksiakin löytyy merkkituotteista risteily-yhtiön brändituotteisiin. Melkein joka putiikissa on jossakin vaiheessa alennusmyynti, eli ei kannata heti ensimmäisenä rynnätä ostamaan kaikkea normaalihinnalla.

Tippi henkilökunnalle lasketaan automaattisesti mukaan ja se maksetaan joko risteilymaksun mukana tai loppulaskun yhteydessä. Kaikkiin baari- ja ravintolaostoksiin lisätään automaattisesti tippi. Näiden lisäksi voi vielä jättää henkilökohtaista tippiä niille henkilökunnan jäsenille, joilta on saanut erinomaista palvelua. Tätä varten hytistä löytyy viimeisenä iltana tippikirjekuoria.

CruiseCritic-sivustolla voi tutustua etukäteen samalle risteilylle tuleviin. Sitä kautta saa tiedon myös monenlaisista tapahtumista ja voi itsekin kutsua kokoon vaikka shakki-kerhon (tai mitä kukakin nyt haluaa).

Ja mitä tämä kaikki oikein maksaa?

Me maksoimme kahden hengen sisähytistämme 1182€ tippeineen. Eli alle 600€ per pää siirtymisestä Amerikoista Eurooppaan ja 12 yön majoituksesta täysihoidolla. Jos laskisi, että lentoihin olisi mennyt 300€, niin yhden yön hinnaksi jäisi 25€ henkilöltä. Aika uskomatonta, eikös? Ja tämä on vielä kallein tekemistämme Atlantin ylityksistä, aiemmilla samalla laskukaavalla yöhinnaksi olisi jäänyt noin 20€. Parvekehytti sisäpihalle päin olisi maksanut 150€ enemmän, eli päivähintaan 6€ lisää.

Risteilyn hinnan lisäksi emme rahaa juuri kuluttaneet, mitä nyt ostimme sen muutaman viinilasillisen ja jätimme huoneisännällemme lisätipin. Niin ja maksoimmehan me wifi-yhteydestä yhteensä reilusti yli 200€, mutta kalliimmaksi se olisi tullut ihan vaan lomailla.

Olemme tehneet varauksemme aina suoraan Royal Caribbeanin nettisivulta. Risteilyn voi toki varata myös suomalaiselta matkanjärjestäjältä, jolloin saa suomenkielistä palvelua varausta tehdessän. CruiseSheet sivusto taas on hyvä paikka vertailla eri laivanvarustamojen risteilyhintoja. SeaScanner ajaa ilmeisesti saman asian ja sitä kautta voi myös varata risteilyjä, tosin  itse en ole vielä sivustoa kokeillut.

Mitä muuta sinä haluaisit tietää Atlantin ylityksistä loistoristeilijällä?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Täksi jouluksi kotiin, sen päätin jo vuosi sitten viettäessämme joulua kahdestaan New Orleansissa. Ajateltiin ensin parin viikon pikapyrähdystä kotikonnuille, mutta lopulta Matkamessut (15.-18.1.2015) houkuttivat niin paljon, että lähdetään takaisin maailmalle vasta niiden jälkeen.

Matkamessuilla on tullut käytyä monta kertaa, lähinnä ideoita etsimässä ja arvontoihin osallistumassa. Yhtäkään isoa reissua onnetar ei arvonnoista suonut, mutta joka vuosi kotiin tullessa oli ainakin kassillinen esitteitä, joiden seurassa oli hyvä jatkaa matkahaaveilua. Parina viime vuonna olen ollut messujen aikaan muilla mailla, joten matkabloggarina en ole vielä päässyt osallistumaan. Messuille hyväksytyt bloggaajat kun pääsevät mukaan jo torstain ammattilaispäivään ja kaikenlaista muutakin oheisohjelmaa on tiedossa. Tänä vuonna olen mukana!

Matkamessut 2015 – bloggaaja

Itse aloitan oman oheisohjelmani jo tämän viikon perjantaina, kun Sveitsiläinen bloggaajaystäni Corinne (Vie Nomade) saapuu Suomeen. Tiedossa on PTMFFC eli Press Trip to Mirje’s Family’s Finnish Countryside. (Joo, nimi vaatii vielä työstöä, myönnän.) Ja toisaalta osallistujia tällä “lehdistömatkalla” on vain me kaksi, joten muutosten tekeminen on helppoa. Mennään siis ensin pariksi päiväksi vanhempieni luokse, nauttimaan (toivottavasti) talvisesta maaseudusta, paljussa loikoilusta ja kodassa grillailusta. Siitä jatkamme vielä vuorokaudeksi Turkua ihailemaan ennen Helsinkiin paluuta. (Kaikki vinkit Turun ravintoloihin ja kaikkeen muuhun kivaan ovat hyvin tervetulleita!)

Siitä alkaakin sitten Matkamessuhaipakka! Ja kuten jo mainitsinkin, niin minulla on kahden lipun paketti arvottavana yleisöpäiville (16.-18.1.). Voit osallistua arvontaan kertomalla minulle, mistä asioista haluaisit minun kirjoittavan. Vastaa tuolla kommenttiosiossa, jätä ihan vaan yksi sana tai vaikka sivun mittainen essee, ja osallistut arvontaan! Aikaa sinulla on tämän viikon loppuun (su 11.1.). Otan yhteyttä voittajaan sähköpostitse, joten ilmoitathan mailiosoitteen jota käyt silloin tällöin lukemassakin.

Nähdään messuilla?

Matkamessut – Nordic Travel Fair 2015

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?
46, lista löytyy kohteet-sivulta.

Kuinka monessa maassa olet asunut?
Enimmäkseen Suomessa. Lähes vuoden sekä USA:ssa (lukioaikainen vaihto-opiskelu Minnesotassa) että Puerto Ricossa (töissä opiskelijajärjestössä). – Lasken muuten Puerto Ricon omaksi maakseen, vaikka onkin USA:n itsehallintoalue. Lisäksi olen ollut työharjoittelussa kaksi kuukautta Serbiassa ja kuukauden Saksassa.

Niin ja mitenköhän nyt, kun meillä ei ole varsinaista kotia, vaan koti kulkee mukamme missä olemmekin, niin pitäisikö tähän lisätä kaikki käymämme 17 maata? Tallinnassa ja Lissabonissa vuokrasimme molemmissa asunnon kuukaudeksi, joten ehkä ne ainakin pitäisi laskea?

Mitä ilman en matkusta?
Iso huivi tai sarongi on ihan ehdoton varuste, varsinkin kun vilustun tosi helposti ja monissa trooppisissa maissa ilmastointi on säädetty jäätäviin lukemiin. Toinen tärkeä esine on kännykkä. Sillä saan näpsittyä kuvia, pidettyä yhteyttä, selvitettyä asioita netistä ja luettua blogeja ja kirjoja. Tosin jos laukussa vaan on tilaa, niin tabletti hoitaa monet näistä toiminnoista vielä paremmin.

Miksi aloitit matkustamaan?
Enpäs osaa sanoa, palo nähdä maailmaa on ollut jo niin pitkään kuin vain pystyn muistamaan. Jo joskus 14-vuotiaana mallailin äitini vanhaa rinkkaa selkääni ja suunnittelin interrail-reissua. En sitten kumma kyllä saanut vielä siinä vaiheessa lupaa lähteä reissuun…

Miksi matkustat yksin? Mitä positiivisia ja negatiivisia puoli on yksin matkustamisessa?
Enää en useammin matkusta yksin, aikaisemmin kyllä. Parasta yksin matkustamisessa on se, että saa tehdä ihan mitä itse haluaa. Käydä juuri niissä museoissa mitkä kiinnostaa, jumiutua haaveilemaan just siihen sopivaan paikkaan. Yksin matkustaessa myös tutustuu paljon helpommin muihin ihmisiin. Negatiivista yksin matkustamisessa on se, että ei ole ketään jonka kanssa jakaa kokemukset. Monet käytännön asiat ovat myös helpompia kaverin kanssa, esimerkiksi kun toinen voi vahtia tavaroita toisen hoitaessa asioita.

Miten matkustaminen on muuttanut elämäsi?
Matkustaminen tekee elämästä jännempää ja viihdyttävämpää. Tutustumalla uusiin paikkoihin ja ihmisiin olen oppinut ymmärtämään maailmaa paljon paremmin. Tämä on selkeästi vaikuttanut myös uravalintoihini ja arvomaailmaani. Ja ilman hurahtamista matkustamiseen en eläisi nyt niin kuin elän, jatkuvalla matkalla ympäri maailmaa. Sitä voisi kai jo sanoa aika suureksi muutokseksi?

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?
Mä en ole kovin hyvä outojen ruokien maistelussa ja muutenkin aika tarkka siitä mitä syön. Olen vasta viime vuosina oppinut syömään esimerkiksi äyriäisiä ja oliiveja. Mitään suuria kulinaarisia seikkailuja ei ole siis ollut, jäivät ötökätkin Aasiassa syömättä. Alligaattori Louisianassa on ehkä lähiaikojen oudoin ruoka.

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?
On, useinkin. Ei vaan pidä antaa pelkojen estää liikaa. Varsinkin uudet paikat tuntuvat helposti aluksi pelottavilta ja monet viattomat asiat uhkaavilta, ennen kuin on tottunut paikallisiin tapoihin.

Onko olemassa jokin maa, johon aina palaat?
Suomeen :) Ja Viroon, kun se on niin lähellä. Mutta ehkä tässä ei haeta näitä vastauksia. Sanon siis Unkari, ja oikeastaan Budapest. Olen käynyt siellä melkein yhtä usein kuin Tallinnassa, joten Budapest tuntuu jo kotoisalta ja mukavalta. Se on sopivan kokoinen, ei liian iso mutta riittävän suuri, jottei elämä käy tylsäksi. Siellä on historiaa, kulttuuria ja niitä ihania rauniobaareja, joiden ilmapiiri vetää mukaansa. Hintatasokin on suomalaisesta näkökulmasta mukavan edullinen. Ja elokuinen Sziget-festivaali on ihan parhautta.

Onko sinulla pakkausrituaaleja?
Tykkään fiilistellä reissuja ja tehdä listoja, eli jo hyvissä ajoin ennen matkaa kirjoittelen ylös mitä pitää muistaa pakata. Monta kertaa olisi jotain tärkeää unohtunutkin, ellei olisi ollut listaa, josta tarkistaa. Nyt viime aikoina tilanne on ollut hieman eri, kun elää koko ajan rinkan kanssa. Suomessa käydessä tulee tehtyä aina muutamia muutoksia rinkan sisältöön, muttei varsinaista alusta asti miettimistä. Tässä on muuten kehittynyt melko nopeaksi pakkaajaksi, kun on vuoden ajan koonnut kamat rinkkaan keskimäärin kerran viikossa.

Mikä on kaunein ranta, jonka olet ikinä nähnyt?
Auringonlaskun aikaan parhaita ovat olleet Otres Kambodzassa ja oma mökkiranta ihan kotimaassa. Päiväsaikaan taas Flamenco-biitsi Puerto Ricon Culebralla on ihan ykkönen.

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?
Ensimmäinen varsinainen (sillä jos ruotsinlaivalta ei pääse maihin Tukholmassa, niin sitä ei kai voi laskea…) ulkomaanmatkani oli pakettimatka Bulgarian kultahietikolle. Olin hieman alle kouluikäinen ja muistikuvina reissusta on kelluminen kumiveneessä hotellin altaassa (meren aallokko oli liian kovaa) ja vihreät nakit. Ruuasta oli ilmeisesti pulaa ja tarjonta oli hyvin rajoitettua. Nakkien vihreys johtui kuitenkin jostain käytetystä kasvista, ei homeesta.

Mainitse 5 asiaa bucketlistaltasi?
1. purjehtiminen Karibialla / Tyynellämerellä
2. Camino de Santiagon käveleminen Espanjassa
3. roadtrip Yhdysvaltojen ympäri
4. vierailu Harry Potter maassa Floridassa tai studioilla Lontoon lähellä
5. sukeltamaan oppiminen

Onko olemassa paikkaa, johon et halua matkustaa?
Eipä oikeastaan. Keskelle sotaa tai sitten ilmastollisesti aivan ääriolosuhteisiin (tyyliin 50 astetta lämmintä tai 40 astetta pakkasta) en ole ensimmäisenä suuntaamassa. Vaikka tuo mieheni kyllä usein puhuu retkestä Etelämantereelle, joten ehkä sen suhteen pitää tehdä poikkeus.

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?
Salmiakkia, ksylitolipurkkaa, tuoretta ruisleipää. Ja tietenkin perhettä ja ystäviä

Uskotko, että joskus asetut vielä jonnekkin, ja jos niin minne?
Varmasti, mutten vielä osaa sanoa minne. Tällä hetkellä sanoisin, että Suomeen. Tämä liikkuva elämä tuntuu sen verran mukavalta, että eiköhän tätä kuitenkin jatketa vielä hetki. Sen jälkeen olisi kiva olla kotipesä jossakin, paikka johon aina reissuilta palata.

Mikä on suosikki lentokenttäsi ja lentoyhtiösi?
Lentokentistä Singaporen Changi on ehkä viihtyisin kenttä, jossa olen viettänyt aikaa. Monien kauppojen ja ravintoloiden lisäksi sieltä löytyy lepo- ja työskentelytiloja sekä mm. uima-allas ja lyhyt luontopolku(!). Lentoyhtiöistä olen ollut viime aikoina tosi tyytyväinen Norwegianiin. Hyvä palvelu, halvat hinnat ja ilmainen netti lennoilla. En tiedä lentäisinkö sillä pitempiä matkoja, mutta Euroopan sisäisillä lennoilla ehdoton suosikkini.

Kuinka monella aikavyöhykkeellä olet ollut yhden viikon aikana?
Atlantia laivalla ylittäessä oltiin viikon aikana viidellä aikavyöhykkeellä. Siinä tuli mukavasti lisää pituutta päiviin, kun lähes joka yö sai siirtää kelloa tunnin taaksepäin. Paljon mukavampaa näin, kuin koko siirtymän teko kerralla ja jetlag.

Mikä on suosikkipaikkasi? Miksi?
Uuden-Seelannin eteläsaari sen uskomattoman upean luonnon vuoksi. Listasin muutama viikko sitten täällä blogissani 10 suosikkipaikkaani, sieltä voi katsoa tarkemmin.

—

Muiden suomibloggaajien vastauksia voi lueskella vaikkapa näistä blogeista:
Annan Tämä matka
Leena-Marian London and Beyond
Reissuesan matkablogi
Inkan Archie Gone Lebanon
Amandan Karttapallolla
Lauran Tuntemattomaan ja takaisin
Pirkon (ja Lassen) Meriharakka

Mitkä sinun vastauksesi näihin kysymyksiin ovat? Jos innostut tekemään oman vastauspostauksen, linkkaathan Veeran blogiin ja haasteen aloittajan, englanniksi bloggaavan Natalien blogiin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tätä postausta varten poimin kuitenkin muistoistani kymmenen suosikkiani, tähän mennessä. Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin ja varmasti jokin maailman ihanin paikka tästäkin unohtui, mutta kirjoittelen sitten vaikka jatkopostauksen jossain vaiheessa.

Eteläsaari, Uusi-Seelanti

Routeburn trackillä Uudessa-Seelannissa

Niin upeita maisemia ja mahtavaa luontoa! 3 päivän vaellus Routeburn-reitillä on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni kohokohtia. Kuvakirjanäkymiä katkeamatta koko matkan, satumetsiä, lumisia vuoren huppuja, vesiputouksia, vehreitä rinteitä. Tällainen aika huonokuntoinen ei-edes-harrastelija-vaeltajakin jaksoi helposti taapertaa, kun upea ympäristö vei huomion fyysiseltä rasitukselta. (Tämän jutun otsikkokuva on myös Uuden-Seelannin vaellukselta.)

Culebra, Puerto Rico

Flamenco paratiisibiitsi

Culebra on pikkusaari Puerto Ricon pääsaaren oikealla puolella. Muutamia ravintoloita, pieni kylä, kourallinen hotelleja. Ei mitään niin ihmeellistä, kunnes näkee paratiisimaisen Playa Flamenco hiekkarannan aukeavan edessään. Vitivalkoinen hiekka ja palmut reunustavat lahden turkoosia vettä. Suurin osa rannasta on varattu uimarannalla ja telttailualueelle. Rannalla ei siis ole hotelleja ym. rakennuksia näkymiä häiritsemässä, vaan yöpyminen tapahtuu teltoissa. Auringonlaskua ihailtuaan voi nukahtaa aaltojen pauhuun ja aamulla herättää itsensä pulahduksella lämpimien laineiden huomaan.

Gili Trawangan, Indonesia

Gilin valkea ranta ja turkoosi meri

Ne snorkkausvedet! Valkoisella rantahiekalla snorklauskamat päälle, muutama askel lämpimään veteen ja ihmemaailma on siinä. Värikkäitä kaloja ja muita mielenkiintoisa mereneläviä (kilpikonnia!) joka puolella, hyvä näkyvyys ja rannanmyötäinen virtaus, joka kuljettaa vaivatta eteenpäin. Lisähohtoa saarelle tuo autottomuus (kaikki moottoriajoneuvot on kielletty!), ihan yllättävän hyvä ravintolavalikoima ja rento fiilis. (Blogissa Gilistä)

Cartagena, Kolumbia

Auringonlasku Cartagenan linnoituksella

Lattariunelmien tiivistymä. Aurinko lämmittää (välillä liiankin) mukavasti ja lempeä merituuli viilentää oloa hetkittäin. Ympärillä on värikkäitä siirtomaa-ajan rakennuksia, osa mukavasti rapistuneina ja osa hienosti kuntoon laitettuina. Kadunkulmien kärryistä voi ostaa tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuina ja lukuisille aukioille voi istahtaa juomaan kahvia ja katselemaan ohi lipuvaa elämää. Varsinkin illan hämärtyessä lattarirytmit kantautuvat korviin eri puolilta ja pienet viihtyisät baarit täyttyvät ihmisistä.

Mökki järven rannalla, Suomi

Kaunis syksyinen mökkiranta

Luonnon kauneutta, hiljaisuutta, rauhaa. Meidän perheellä ei ollut omaa kesämökkiä, joten mökille pääsy oli aina jotain erikoista. Ehkä siksi sitä osaa vieläkin arvostaa eräänlaisena erikoistapauksena. Mökillä voi viettää mukavaa aikaa ystävien ja perheen parissa, saunoen, uiden ja grillaillen. Tai sinne voi vetäytyä omaan hiljaisuuteen, vaan ihailemaan luonnon kauneutta ja imemään rauhaa itseensä. Joka tapauksessa, sinne on päästävä useamman kerran kesässä. Uutena ihastuksenani ovat myös syyskuun kuulaat päivät mökillä ruskan ympäröimänä. (Blogissa mökkeilystä täällä, täällä ja täällä)

New York, USA

Näkymä Brooklyn Bridgeltä Manhattanille

Kaupunki, josta löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Maailmanluokan museoita, shoppailua, luontoa, katutaidetta, musiikkia ja ruokaa kaikista maailman kolkista. Harlemin kaduilla iltapäivällä tuoleillaan istuskelevat paikalliset, Times Squaren neonvälot ja turistivilinä, Central Parkin eksymään houkuttelevat pikkupolut. Ja se tunne, miten kaikki on samalla tapaa sekä uutta että tuttua (television edessä vietettyjen tuntien ansiosta).

Washington D.C., USA

Dinokaveri Washington DC:n museossa

Olen tehnyt D.C.:hin vain pikavisiitin muutamia vuosia sitten, mutta Smithsonian instituutin ylläpitämät upeat (ilmaiset!) museot tekivät todella vaikutuksen. Ehdittiin kiertämään vain muutama ja monta jäi vielä kokematta. Ja nekin mitä nähtiin, nähtiin aika pintapuolisesti. Takaisin siis! Täydellinen paikka tällaiselle historia- ja museofriikille.

Lissabon, Portugali

Lissabonin näkymiä

Elämäniloinen, rento kaupunki, jossa on helppo tuntea itsensä osaksi kaupungin elämää. Paikalliset ovat mukavia, eivät ylipirteitä, vaan todellisia. Päällimmäisenä muistonani on istuskelu aukioiden pienissä ulkoilmakahviloissa, hyvässä seurassa, illan hämärässä, valkoviiilasi kädessä. Kaupunki itsessään on hyvin kaunis, varsinkin vanhat osat ovat täynnä upeita koristeltuja taloja ja minä huokailin ihastuksesta varmaan muutaman kerran minuutissa ympäriinsä vaellellessani. (Blogissa Lissabon täällä, täällä, täällä ja täällä)

Chiang Mai, Thaimaa

Chiang Main katunäkymiä

Vaikka Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, siellä on miellyttävä kylämäinen fiilis. Elämä on helppoa ja hymyilevää, ihmiset ovat ystävällisiä ja tekemistä riittää. Ruoka on älyttömän hyvää ja hyvin edullista. Markkinoilta voi tehdä löytöjä, hieronnassa voi käydä vaikka joka päivä ja vanhan kaupungin kaduilla pääsee liikkumaan kätevästi pyörällä. Lisäksi kaupunki sijaitsee sen verran korkealla, että ilmasto ei ole tukahduttavan trooppinen, vaan toisinaan jopa mukavan viileä. (Blogissa Chiang Mai)

Novi Sad, Serbia

Novi Sad taustalla, minä linssin edessä

Tykkään hirveästi koko Balkanin alueesta; ihmiset ovat aitoja, mukavia ja täynnä elämää, luonto upeaa ja kaupungit rupsahtaneen viihtyisiä. Novi Sadissa (Serbian pohjois-osassa) vietin mukavat pari kuukautta työharjoittelussa ja ihastuin kaupunkiin. Se on juuri sopivan kokoinen, keskusta on käveltävissä, samalla kun kaikkea löytyy. Työpäivän jälkeen kokoonnutaan ystävien kanssa kaupungin lukuisiin kahviloihin istuskelemaan tai käydään kävelyllä. Iltaisin tarjolla on usein elävää musiikkia ja erilaisia baareja on jokaiseen makuun. Keskusaukiota ympäröivät upeat historialliset rakennukset ja Tonavan toisella puolella voi seikkailla keskiaikaisessa linnoituksessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä