1. Mihin maahan matkustaisit, jos valinta pitäisi tehdä ruuan perusteella?

Aiemmin olin sitä mieltä, että vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, siihen kyllästyy parissa viikossa. Näin siis ennen kuin matkustin Meksikoon ja totesin herkuttelevani paikallisella ruualla viikko toisensa perään kaipaamatta muuta. Tuoreista ja yksinkertaisista raaka-aineista tehtyä, juuri sopivan mausteista ruokaa, johon saa erilaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla uusia vivahteita ja tarvittaessa tulisuuttakin. Riittää jo yksinäänkin syyksi lähteä Meksikoon!

2. Mikä on Suomen paras kesäkaupunki?

Tähän on vain yksi vastaus: Helsinki. Onhan Helsinki muulloinkin kiva, mutta kesäisin se herää eloon. Lukemattomia tapahtumia katukirppiksistä puistojameihin, mattolaitureita, kesäkahviloita, saaristoveneitä. Valoisia kesäöitä ja luonto lähellä. Eihän sitä voi muuta kuin rakastaa.

3. Pisin reissusi ja minne suuntautui?

Olen pariin otteeseen asunut ulkomailla vuoden, ensin lukioaikana vaihto-oppilaana Minnesotassa (USA) ja myöhemmin töissä Puerto Ricossa, Karibian lämmössä. Näitä ei ehkä kuitenkaan voi laskea varsinaisiksi reissuiksi? Toisaalta nyt olemme eläneet läppärikulkureina jo yli 1000 päivää, mutta olemme käyneet aina välillä Suomessa. Pisin ulkomaan pätkä on ollut vajaa puoli vuotta, marraskuusta 2013 kesäkuun 2014 alkuun. Aloitimme reissun Barcelonasta, risteilimme Atlantin yli Louisianaan, viihdyimme Meksikossa lähes kolme kuukautta, käväisimme Guatemalassa ja piipahdimme Floridassa ennen toista Atlantin ylitystä ja lopuksi kävelimme muutaman sata kilometriä Camino de Santiagoa Espanjassa (kuva sieltä).

4. Mikä on seuraava matkailukohteesi ja miksi?

Juuri nyt olen Skotlannissa, ensin koiravahtina pikkukylässä ylängöllä ja sitten pienellä roadtripillä. Täältä matka jatkuu päiväksi Lontooseen. Eli vastaisinko sitten, että Lontoo? Lontoo valikoitui kohteeksi, koska sitä kautta pääsee järkevästi Pariisiin — jossa meidän taas pitää olla marraskuun alussa lentääksemme Tunisiaan. Ja koska Lontoon kautta kuitenkin kieppaamme, niin pitihän sille edes se yksi kokonainen päivä varata, sillä se on yksi suosikkikaupungeistani. Miksikö? Ehkä siksi, että Lontoossa ei ainakaan ikinä käy aika tylsäksi.

5. Paras ranta missä olet ollut?

Puerto Ricon Playa Flamenco vie kyllä ykkössijan. Sen turkoosia laguunia kiertää vitivalkoinen hiekkaranta. Palmut huojuvat, eksoottiset kalat uiskentelevat vedessä ja hotellit puuttuvat näkymää haittaamasta, sillä rannalla on vain leirintäalue.

Toinen suosikkini on Fidzin Yasawa-saaret, joilla hyppelimme rannalta toiselle häämatkallamme. Palmujen välissä heiluva riippumatto, hiljalleen rantaan lyövät aallot ja uskomattoman kirkas vesi jäivät unohtumattomana muistona mieleen. Tosin mieleen jäi myös lähes päivittäinen sade — kuka käski vierailla sadekaudella? — jonka ansiosta nautimme rannasta lähinnä katoksen alta käsin.

Eikä pidä unohtaa Luumäen mökkirantaa, joka on ihan omassa luokassaan! Lämpöä ja eksoottisia kaloja on ehkä muita mainitsemiani rantoja vähemmän, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Ja ne auringonlaskut, jotka värittävät joka ilta taivaalle uuden uniikin taideteoksen.

6. Lomakohde, minne et varmasti matkusta toista kertaa?

Yritin miettiä kohdetta, joka olisi ollut niin vastenmielinen, etten haluaisi sinne uudestaan. En keksinyt yhtäkään, joten vaihdoin taktiikkaa ja mietin, minne todennäköisesti en ikinä enää päädy. Tällainen kohde on varmasti Anak Krakataun tulivuorisaari Indonesiassa. Ei siksi, etteikö saari olisi ollut aivan uskomattoman upea ja mieleenpainuva kokemus, vaan siksi, että sinne on hankala päästä. Muutaman tunnin venematka Jaavan saarelta — eikä reittiliikennettä vaan pitää itse vuokrata vene ja kuski — eikä myöskään mitään fasiliteetteja eli kaikki majoitusvälineistä juomaveteen pitää kuljettaa mukana.

7. Suosittele minulle kolme kaupunkikohdetta Euroopassa, minne sinun mielestäsi kannattaa mennä?

Berliini nyt vaan on Berliini ja juuri siksi suositeltavien joukossa. Se on kuin lukemattomia pikkukaupunkeja toinen toisensa vieressä. Uutta tekemistä vaikka vuoden jokaiselle päivälle, ruokaherkkuja ympäri maailmaa, lukemattomia puistoja, viihtyisiä kuppiloita. Kaikki toteutettuna niin berliiniläisesti: tuttavallisesti, omalaatuisesti ja sydämellä. Älä suunnittele liikaa, vaan hyppää kaupungin menoon ja katso minne se sinut vie.

Lissabon hurmasi minut salakavalasti kaakelikoristeisilla taloillaan, jyrkillä kaduillaan ja omaperäisillä ihmisillään. Kävele rantaan katsomaan meren liikettä ja kalastajien rivistöjä, ajele vanhalla keltaisella ratikalla kaupungin halki ja pidä kahvitauko herkullisen pasteis de Belem leivoksen kera. Eksy kapeille kujille, syö itsesi ähkyyn paikallisessa tavernassa ja istahda sen jälkeen muiden joukkoon puiston pikkuterassille nautiskelemaan valkoviiniä illan hämärtyessä.

Belgrad on suosikkikaupunkini ja joudun yhä syvemmin sen pauloihin jokaisella vierailulla. Belgrad on monipuolinen, ihmisen kokoinen, tuttu ja eksoottinen yhtä aikaa. Älä jää pyörimään pelkästään keskustan kävelykaduille — vaikka sielläkin kannattaa pyörähtää, istahtaa hetkeksi terassille ja ostaa poppareita katukojusta. Ihastele linnoitusta auringonlaskussa ja vietä muiden turistien kanssa iloinen ilta Skadarlijan boheemikadulla. Mutta kävele myös hieman syrjemmälle, eksy korttelimarkkinoiden vihanneskojujen väliin, keskustele elekielellä piirakkamyyjän kanssa ja istahda hetkeksi puistonpenkille paikallisten tavoin elämää seurailemaan.

8. Baari jota et unohda?

Café No Sé Guatemalan Antiguassa on jäänyt mieleen. Asuimme sen lähistöllä, joten päädyimme sinne ihan sattumalta yhtenä iltana. Ja sen jälkeen muutamana muunakin iltana. Sokkeloinen ja hämärä baari, jossa kuitenkin oli viihtyisä tunnelma. Muiden kanssa tuli jutusteltua, toisinaan oli hyvää live-musaa ja joskus ilmestyi ilmainen shottikin pöytään. Ei siihen sen kummempia vaadita.

9. Jälkeenpäin hauskin kömmähdys reissulla mikä kohdalle on osunut?

Aina kun kuulen Ultra Bran kappaleen Minä suojelen sinua kaikelta, minua hymyilyttää kohdassa “olen eksynyt Latviassa”. Sillä minä todellakin olen eksynyt Latviassa, ihan kunnolla. Olimme jossain Riikasta pohjoiseen, siinä kohdilla missä tien varressa näkyy hiekkarantaa kilometri toisensa perään. Illan suussa katsoimme karttataulusta, että muutama kilometri rantaa eteenpäin löytyy leirintäalue ja päätimme kävellä sinne yöksi. Muutama kilometri upottavalla hiekkarannalla ei ollutkaan ihan niin helppoa ja siitä tuli kunnon iltatreeni. Vihdoin, kun luulimme olevamme jo melkein perillä, huomasimme, että aidattu tehdasalue tukki reitin rannan ja leirintäalueen välissä. Tähän aikaan ei vielä ollut karttoja kännyköissä, emmekä olleet edes tajunneet ottaa valokuvaa näkemästämme kartasta, joten seuraavat pari tuntia harhailimmekin sitten pitkin Latvian maaseutua yrittäen löytää tuon kartassa näkemämme leirintäalueen. Kellon jo lähestyessä puolta yötä löysimme lopulta perille, vain saadaksemme tietää, että leirintäalueella oli jonkin uskonnollisen ryhmän kokoontuminen eikä siis tilaa meille. Hetken pohdittuamme marssimme metsän läpi merenrantaan ja pystytimme telttamme dyynin taakse. Siinä vaiheessa ei enää paljoa naurattanut, mutta seuraavana aamuna jo hymyilytti teltan oven auetessa merinäkymään.

10. Mistä löytyy ärsyttävimmät katukaupustelijat?

En muista, että missään olisi ollut todella ärsyttäviä katukaupustelijoita. Hankalimpia ovat lapset kaupustelijoina. Heille tuntuu aina pahalta sanoa ei, vaikka tietääkin, että ostamalla heiltä usein vain tukisi heidän “myyjänuraansa” koulunkäynnin sijasta. Angkorin temppelialueella Kambodzassa oli hyvin sinnikkäitä lapsia postikortteja kaupustelemassa. Yksien kanssa jutellessamme he kertoivat olevansa päivät koulussa ja vasta iltaisin myymässä, mutta hankalahan se on tietää totuutta. Jos jotain positiivista tästä kuviosta pitäisi löytää, niin ainakin lapset puhuivat ihan keskustelukelpoista englantia.

11. Missä maassa on kauneimmat maisemat?

Uudessa-Seelannissa! Pohjoissaaren hobittikukkuloista ja tuliperäisten alueiden värikkäistä avaruusmaisemista eteläsaaren jylhiin vuoriin ja vehreisiin metsiin, Uusi-Seelanti on maisemienjahtaajan unelmien täyttymys. Meillä oli maassa aikaa vajaat kaksi viikkoa, eikä se riittänyt mihinkään. Ensi kerralla ainakin kuukausi! Mukaan säänkestäviä vaatteita ja kamera, paljon muuta ei tarvitakaan.

Liebster Awardin käytäntöön kuuluu keksiä itse uudet 11 kysymystä ja esittää ne 11 muulle pienelle blogille, jotka samalla nimeää palkinnon saajiksi. Minä en onnistunut löytämään seuraamistani blogeista — melko nopeasti vilkaistuna kylläkin — yhtäkään, joka ei Liebsteria ole vielä saanut ainakin kertaalleen. Kaikki sen kyllä ansaitsisivat vaikka toistamiseen! Veikkaan silti, ettei monikaan jaksa useampaan vastailla, joten jätän tällä kertaa uudet kysymykset jakamatta. — Jos joku palkinnon ja kysymykset haluaa, niin huikkaa tuolla kommenteissa ;)

Edit 20.10. Nimeän Stacyn Reissublogin Liebster Awardin saajaksi!

Liebster Award säännöt:

• Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
• Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
• Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
• Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Ja ne 11 kysymystä:

1. Missä olisit mieluiten juuri nyt?
2. Jos suosittelisit “kaiken nähneelle” matkaajalle kohdetta, mikä se olisi ja miksi?
3. Missä ja miten sinä olet ollut eksyksissä?
4. Milloin ennakkoluulosi ovat osoittautuneet vääriksi?
5. Minkä stereotypian olet todennut paikkansapitäväksi?
6. Millainen olisi täydellinen päiväsi, ellei rahalla ja fysiikan laeilla olisi merkitystä?
7. Onko jotain mitä olet nähnyt/tehnyt kohteessa tv-sarjan tai elokuvan inspiroimana?
8. Paras pakkausvinkkisi?
9. Meri vai vuoret?
10. Mikä on erikoisin eläin, johon olet matkoillasi törmännyt?
11. Jos sinun pitäisi antaa yksi ohje ensimmäistä kertaa ulkomaille lähtevälle, mikä se olisi?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Me tykästyimme heti Mushroom Pointia vastapäätä sijainneeseen Papa Pippoon. Kävelimme rantaa pitkin ja katselimme myös muita vaihtoehtoja, mutta Papa Pippossa houkutti sen rauhallinen sijainti rannan päässä ja tilava piha-alue oleskeluun. Monet muut mökkikylät oli rakennettu ahtaasti vieriviereen. Tosin sijainti ja tila näkyivät myös hinnassa, 30USD yö, tuuletimella ja kylmällä vedellä. Lämmintä vettä ei kyllä kaipaakaan, sen verran lämmintä on muutenkin. Merivesikin on n. 30C, joten viilentymiseen siitä ei ole apua. Ilman jo mainitsemaani tuulta olisi aika tukalat oltavat. Nyt kaikki on aika lailla täydellistä.

Olemme ottaneet tavaksi nousta ennen seitsemää ja suunnata pitkälle kävelylle rantaa pitkin. Siihen aikaan on vielä mukavan raikas ilma ja eikä muita ihmisiä juurikaan näy. Siinä saa samalla juteltua monesta jutusta, asia joka usein jää vähiin, kun molemmat vain kyyhöttää koneidensa takana. Kävelyn päätämme pulahduksella mereen. Se on aamuisin yleensä niin tyyni, että uimaan pystyy pidempiäkin matkoja rantaa seuraillen. Aamupala on vielä rentoilun aikaa, syömisen lomassa lueskelen yleensä blogeja ja uutisia tai katson mitä Facessa on tapahtunut.

Kymmenen aikaan aamulla ollaan aloitettu ”virallinen” työpäivä ja istuttu koneen ääressä auringonlaskuun asti. Kuten paikallinen rantakaupustelija yhtenä päivänä totesi ”you’re always working”, eli te teette aina töitä… Mutta kun täällä on niin rauhallista, että saa paljon tehtyä. Eikä tosissaan paljoa muutakaan tekemistä, ainakaan jos ei oikein ymmärrä auringonoton päälle. – Joka siis minun kokemuksestani on hikistä ja epämukavaa ja palkkana on palanut iho. Eli ei kiitos.

Kuuden maissa on yleensä aika keskeyttää työnteko ja ottaa ’auringonlaskuolut’. Täytyyhän sitä vähän tasapainottaa sitä terveellistä aamupuolta. Toisinaan on tosin ollut skype-chättejä Suomeen vielä illalla, joten auringonlaskuolut on saanut vaihtua aurinko-laski-jo-2-tuntia-sitten olueen. Ihan hyvää sekin. Illalla on myös hyvin aikaa lueskella ja opiskella, esim. Courseran koukuttavia kursseja.

Oluen lisäksi ollaan nautittu myös hyvästä (ja raskaasta) ruuasta. Vaa’alle en varmaan uskalla astua muutamaan viikkoon. Papa Pippo kun on samalla italialainen ravintola ja koska olemme tehneet päivät pitkät töitä, niin olemme syöneet lähes joka päivä siellä sekä lounasta (pastaa!) että illallista (pizzaa / salaattia). Välipalaksi olemme sentään syöneet hedelmiä, joita ostamme valmiiksi pilkottuina vakiomyyjältämme. Tuoreet hedelmät – yksi tämän maailmankulman ihanuuksista.

Nettiyhteyksien suhteen maailma on kyllä ihmeellinen. Tai ainakin Kaakkois-Aasia, jossa jokaisessa turistien löytämässä kolkassa on nettiyhteydet tarjolla. Tälläkin rannalla lähes kaikissa pikkupuljuissakin on kyltti ”free wifi”. Nettiyhteys tosin toimii hyvinkin vaihdellen. Välillä yhteys on tosi hyvä, videopuhelut Suomeen onnistuu vaivatta. Toisinaan taas käyttö tuntuu paluulta kymmenen vuoden taakse, kun yksittäisen sivunkin lataus kestää minuutteja. Onneksi meillä ei ollut tänne montaakaan palaveria sovittuna, joten vaihtelu ei tuonut suuria ongelmia. Lisäksi sähkökatkoja on useita kertoja päivässä, mutta kaikilla paikoilla on omat generaattorit. Pimeässä ei siis tarvitse olla pitkään. Ja nettipurkki toimii akulla, joten netti ei katkea hetkeksikään. Prioriteetit kunnossa…

Mukavaa ja rentoa, mutta alkaa jo kaipaamaan vauhdikkaampaa ympäristöä. Ylihuomenna suunnataankin ensin takaisin Phnom Pheniin ja sieltä Ho Chi Minhiin Vietnamiin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset pari viikkoa on ollut aika vauhdikasta reissaamista, joten pysähtyminen onkin tarpeen. Helmikuun lopulla jätimme ihanan Chiang Main taaksemme ja suuntasimme uudelleen Kuala Lumpuriin. Vietimme siellä tällä kertaa vain neljä yötä ja majoituimme jonkin verran ydinkeskustan ulkopuolelle, paikkaan jossa ei muita turisteja pahemmin näkynyt. Nähtiin siis ihan eri kaupunki kuin viime pysähdyksellä… Alueelta löytyi muutaman sadan metrin säteellä kymmeniä ruokapaikkoja. Ilmeisesti paikalliset eivät pahemmin itse kokkaa, vaan syövät ulkona ja samalla tapaavat tuttuja.

Seuraavaksi suuntasimme viideksi päiväksi Singaporeen, joka oli kuin pala Eurooppaa Aasian keskellä. Tai ehkei Euroopassakaan yleensä ole niin siistiä ja säntillistä. Suomalaisena oli kuitenkin jotenkin kotoisa olo… Vaikka muutaman Kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen jo pistikin silmään se, miten ihmiset oikeasti noudattivat ohjekylttejä. Lieneekö ainoa paikka Aasiassa, jossa jalankulkijat pysähtyvät punaisiin valoihin, vaikka autoja ei näy?

Singaporesta palasimme Kuala Lumpuriin, jossa tapasimme ihanan ystävämme Marian. Parin päivän aikana keskityimme lähinnä syömiseen ja juomiseen eri paikoissa. Lähtöpäivänä kävimme myös seikkailemassa paikallisella metsäntutkimuslaitoksella ja opimme, että aina pitää tuplatsekata ohjeet, vaikka respan mukava tyttö oikein tietäväiseltä vaikuttaakin. Mentiin sitten aika monta juna-asemaa liian pitkälle ja tajuttiin asia vasta ajeltuamme taksilla puolisen tuntia ja hermostuttuamme kuljettajalle (opaskirjan mukaan taksimatkan piti olla n. 5-10 minuuttia). Jäi sitten ajan loppuessa päänähtävyys eli riippusiltakävely puiden latvassa kokematta, mutta olipa seikkailu.

Maria tuli mukaamme vielä Kambotzaan. Lensimme Siem Reapiin Angkorin muinaistemppeleitä ihmettelemään. Olin lukenut matkaoppaista, että päiväksi vuokrattavia autoja kuskeineen löytyy joka puolelta ja niinpä olikin, jo lentokentältä hotellille meidät kuljettanut taksikuski Mr. Bros onnistui kauppaamaan meille itsensä kuskiksi seuraavaksi päiväksi.. Toisena temppelipäivänä otettiin mukaan vielä opas, jonka kertomat tarinat auttoivat ymmärtämään paikkaa paremmin.

Siem Reapista matka jatkui Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Pheniin. Sieltä löytyi viihtyisä jokibulevardi monine ravintoloineen. Ja mukava pikkuhotelli uima-altaineen. Ongelmia tuottivat tosin säännölliset sähkökatkot, mutta onneksi näihin pariin päivään ei ollut paljoa töitä suunniteltuna. Sen sijaan tutustuimme enemmänkin maan kauhistuttavaan lähihistoriaan. Aina jaksaa ihmetyttää, miten sellaiset tragediat ovat mahdollisia ja miten niitä vain tapahtuu vielä nykyaikanakin. Toivoa toi kuitenkin se, että kuolemankentilläkin vieraillessa kuului kauempaa lasten mekastus. Elämä jatkuu.

Tässä taas tällainen pikakatsaus, kun on kovasti kyselty postausten perään. Nyt rannalla ollessa ehtii varmaan kirjoittelemaan vielä tarkempia sepustuksiakin. Melkein lupaus.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Malesia 8.-10.3.
Tapaamme ystävämme Marian Kuala Lumpurissa. Lähinnä läpikulkumatka, vain kaksi yötä. Tällä kertaa asustelemme Chinatownin vilkkaalla alueella.

Kambodza 10.3.-2.4.
Marian kanssa suuntaamme Kambodzaa ihmettelemään. Kambodzassa ensimmäinen kohteemme on Siem Reap ja Angkor Watin muinaiset temppelit, jotka olen halunnut nähdä jo tosi pitkään. Sieltä jatkamme matkaa Phnom Pheniin muutamaksi päiväksi, ohjelmassa historiallisia löytöretkiä? Viikon jälkeen Maria palaa töihinsä ja me jatkamme matkaa rannikolle Sihanoukvillen Otres Beachille. Jos netti toimii tarpeeksi hyvin ja sähköä löytyy, viihdymme rannalla pari viikkoa. Lämmin meri, aaltojen pauhu ja riippumatot…

Vietnam 2.-16.4.
Huhtikuun alussa teemme kahden viikon visiitin Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) Vietnamiin. Enemmänkin Vietnamia kiinnostaisi joskus nähdä, mutta päätimme keskittyä tällä kertaa Saigoniin, jota on suositeltu diginomadi-ystävällisenä paikkana.

Indonesia 16.4.-12.5.
Vietnamista suuntaamme vuorostamme Marian luo Bogoriin, Indonesiaan, jossa hän työskentelee YK:n palkkalistoilla. Indonesiassa on tarkoitus viettää kuukauden päivät ja suunnitelmissa on myös ihan oikea lomaviikko (Komodonvaraaneja ja Lombokin rantoja!).

Turkki 13.5.-XX
Toukokuun 12. päivä lennämme Euroopan suuntaan ja pysähdymme mantereiden rajalle, Istanbuliin. Muutama päivä siellä ja sitten vanhempieni ja siskonpoikani kanssa viideksi yöksi all-inclusive vesipuistohotelliin Kusadasiin. Sen jälkeen saatamme vielä vierailla muuallakin Turkissa.

???
Turkin jälkeen tällä herkellä houkuttaisi Berliini, mutta katsotaan mihin päädytään.

Suomi 10(?).6. -23.7.
Kesäkuun puolivälissä palaamme viimeistään Suomeen, sillä olen osallistumassa yhteen konferenssiin juhannusviikolla. Eikä juhannusta muutenkaan halua missata (Nummirock <3). Sen jälkeen onkin suunnittelematonta aikaa heinäkuun loppupuolelle (Ilosaarirock kalenterissa, muuta ei). Saa siis kutsua kylään, mökkeilemään tai talovahdiksi!

Viro 23.7. -20.8.
Meillä on kuukaudeksi asunto vuokrattuna Tallinnan keskustassa. Päästään tutustumaan siihenkin ihanaan kaupunkiin nyt hieman syvällisemmin. Ja sieltähän hurautta parissa tunnissa paatilla lahden yli, jos Suomen päässä on jotain osallistumisen arvoista.

Siihen tarkemmat suunnitelmat sitten loppuvatkin, varmaankin ollaan Euroopassa jonnekin marraskuulle asti ja paetaan sitten taas lämpimämpään ilmastoon. Suuntana joko Amerikat tai sitten Aasia/Oseania. Todennäköisesti.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä