Viimeiset päivät Berliinissä, auringonlaskuja, katuruokaa ja hyvästit kissoille. Oslon lentokenttähotellissa vietetyn yön kautta Suomeen, ystävien seuraan. Huoneesta pakeneminen, Helsingin kiertelyä ja lopulta vanhempien luokse Kokemäelle syysilmoista nautiskelemaan. Joskus viikossa ei tapahdu mitään, joskus taas siihen mahtuu vaikka mitä. Nyt kyseessä oli mitä ilmeisemmin tuo jälkimmäinen tapaus.

Torstaina lähdimme töiden jälkeen Neuköllnin alueelle, jossa sijaitsevan Arcaden ostoskeskuksen katolta löytyy viihtyisä terassi Klunkerkranich. Olin tämän aiemminkin muutamasta jutusta bongannut, mutta kun sain vielä viimeviikkoisen postaukseni kommenteissa vinkin käydä täällä, niin pakkohan se oli lisätä kalenteriin. Ja kyllä kannatti, sillä sieltä oli aivan upea näkymä Berliinin kattojen ylle!

Olimme paikalla hieman ennen auringonlaskua ja saimme nauttia hienosta valoshowsta.

Auringonlaskun – ja parin oluen – jälkeen suuntasimme askeleemme Kreuzbergin kaupunginosaan. Mukava muutaman kilometrin iltakävely toi meidät Street Food Thursday katuruokatapahtumaan Markthalle Neun kauppahalliin. Emme olleet todellakaan ainoita paikalla, mutta yllättävän vähällä jonottamisella pääsimme maistelemaan herkkuja maailman eri kolkilta.

Aloitimme kojusta, jonka edessä oli pitkä jono. Pakkohan siellä on olla jotain hyvää tarjolla, kun niin moni sitä haluaa. Ja olihan se hyvää. Seuraavan päivän googlaus paljasti annoksen olleen käsespätzleä eli baijerilaistyyppistä juustopastaa. Testasimme myös korealaistyylisen kimchi tacon, ikisuosikkini vietnamilaiset kesärullat sekä jälkkäriksi espanjalaisen leikkele-juustolautasen. Kaikki oli todella hyvää ja rahaa meni alle 20€. Hallista sai ostaa myös juomia, joten kokeilimme omenasiideriä sekä erinomaisen hyvää valkkaria. Tämäkin tapahtuma pääse suositeltavien listalle!

Perjantaina kävimme aamulla salilla ja vietimme loppupäivän töiden ohessa kamoja kasaillen ja paikkoja siivoillen. Ennen nukkumaanmenoa täytin vielä kerran kylpyammeen, pitihän minun käyttää jäljellä olevat kylpyrakeeni ja hoitonaamioni.

Lauantaina kolmiviikkoinen kissavahtiurakkamme olikin jo ohi ja omistajat palasivat kotiinsa. Heillä oli ollut hyvä reissu Kanadassa ja me taas nautimme täysillä Berliinistä ja kissoista, eli molemmat olivat tyytyväisiä järjestelyyn. Olisin kyllä mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa Berliiniä tutkailemaan ja kissoista huolehtimaan, olivat ne vaan sen verran lutuisia.

Lauantai oli pitkä matkapäivä, sillä pelkkä matka julkisilla lentokentälle kesti reilun tunnin. Perillä kentällä vietimme useamman tunnin kahvilassa töitä tehden, sillä lentomme lähti vasta illalla. Oslon lentokentälle saavuimme puoli kymmenen aikaan ja silloin olin aika iloinen, että olin varannut huoneen kävelyetäisyydellä terminaalista. Park Inn hotelli oli meille yleensä aika paljon pienemmällä budjetilla matkaaville varsinaista luksusta, pehmeine sänkyineen ja kattavine aamupaloineen. Tuorepuristettu mehua, vohvelirauta ja hyvää luonnonjogurttia, niillä sai kyllä voitettua meikäläisen puolelleen.

Sunnuntaina laskeuduimme Helsinki-Vantaalle hieman ennen puolta päivää ja suuntasimme suoraan Vantaan “kotiimme”. Siellä otimme kaivatut päivätorkut ja piristyimme riittävästi lähteäksemme Kallioon ystäviä tapaamaan. Tokoinrannassa aurinko vielä paistoi, mutta ilma oli jo aika syksyinen. Tai kuten eräs meistä asian ilmaisi: “samanlaistahan nyt on kuin tänä kesänä, mutta ei vaan sada vettä“. Aika nopeasti siirryimme siis sisätiloihin Majava-baarin tuttuun ja turvalliseen meininkiin. Ja reippaina viimeisellä metrolla kotiin.

Maanantaina kävimme pakenemassa huoneesta Kalliossa. Labyrinth Gamen Escape Room oli todella hyvä, juuri sopivan haastava ja mielenkiintoinen, ajatuksella rakennettu. Suosittelen! Kaverini Anna ehti jo kirjoittaa pelistämme enemmänkin: Room Escape eli kuinka paetaan mielisairaalasta. Uskokaa tai älkää, tuo jutussa mainittu erittäin fiksu työkaveri olen minä.

Koska ilma oli mukavan aurinkoinen, päätimme kävellä Kalliosta Kamppiin. Matkalla keräsimme kolikot taskunpohjalta ja ostimme jätskin. Jätskiauton myyjä kysyi mistä olemme kotoisin – englanniksi – ja hämmentyneenä vastasin “Finland”, sillä olinhan tehnyt tilauksen suomeksi. Myyjä totesi, että meillä Suomessa ei käytetä 1 ja 2 sentin kolikoita ja heitti ne roskiin. Vieläkin hämmentävämpää.

Kampista huruttelimme Onnibussin edullisella – mutta silti mukavalla – kyydillä Kokemäelle. Siellä saimme viettää muutaman rauhallisen päivän syystunnelmissa. Tosin sisko perheineen (ja koirineen) kävi kylässä tiistai-iltana, joten sitä aikaa en ehkä kuvailisi rauhalliseksi. Oikein mukavaksi kyllä.

Kävimme pitkällä kävelyllä metsäteillä ja peltojen poikki, lämmitimme saunan ja söimme hyvin. Puut olivat hiljalleen pukeutumassa syysväreihin, aamuisin metsän yllä leijaili usva ja ilma oli kirpeän raikas. Ihanaa käydä Suomessa syksyllä!

Keskiviikko oli muuten 1000. päivämme läppärikulkureina. Aika hurjaa. Päällimmäiset tunnelmani voit lukea täältä: 1000 päivää kulkurina. Antti taas kirjoitti virstanpylväästä jutun englanninkieliseen Anywhereism-blogiimme: 1000 digital nomad days. Käykääpä lukaisemassa, sieltä löytyy myös liuta upeita kuvia sekä allekirjoittaneen väsäämä infograafi.

Sellainen viikko tällä kertaa. Seuraava hieman rauhallisemmissa merkeissä, sillä suuntaamme kaveriviikonlopun jälkeen Luumäen mökille. Siellä on luvassa lisää syksyn lumoa <3
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kolmas viikko Berliinissä kissavahtina. Viikonloppuna seikkailimme ympäriinsä, nähtyä tuli mm. interaktiivinen Berliini-museo ja ydinsuojabunkkeri, katutaidekierros ja Berliinin muurin graffitit, sekä levymessut ja ruokarekkoja. Siinä olikin sitten niin paljon ohjelmaa, että loppupäivät ovat kuluneet kotikulmilla kuntosalivisiittien, ruokakauppareissujen, läppärin ääressä istumisen ja kissojen hellittelyn merkeissä.

Story of Berlin -museon bongasin keväällä Journey Diary -blogista. – Kiitos Jenna hyvästä vinkistä, paikka oli todella mielenkiintoinen!

Ensin saimme opastetun kierroksen kylmän sodan aikana rakennettuun ydinsuojabunkkeriin, jossa sai hyvän kuvan siitä, millaista elämä siellä voisi olla. Tai mitä se olisi voinut olla kylmän sodan aikana. Sänkyjä vieri vieressä kolme päällekkäin, ei mitään yksityisyyttä, tarjolla pelkkää purkkiruokaa ja trooppinen ilmasto niin lämmön kuin kosteuden suhteen. Bunkkeria ei onneksi koskaan tarvittu ja nykyaikainen tekniikka mahdollistaisi jo hieman mukavammat olosuhteet.

Opastetun osuuden jälkeen tutustuimme varsinaiseen museoon, jossa oli mielikuvituksellisesti esitelty Berliinin historiaa viimeisen 800 vuoden ajalta. Kokonaisia huoneita oli lavastettu tietyn aikakauden mukaan, ääni-ja valoefektit olivat käytössä ja joka puolella oli mielenkiintoisia yksityiskohtia. Syventävää tietoa löytyi riittävästi ja mikä parasta, lähes kaikkeen sai koskea!

Berlin Alternative Tours tarjoaa päivittäin tippipohjaisia opastettuja kierroksia Berliinin “vaihtoehtokulttuuriin”.  Me liityimme sekalaiseen joukkoon lauantaina, vaikka emme ihan yhtä katu-uskottavilta kai näyttäneetkään kuin suurin osa muista osallistujista.  Näimme paljon katutaidetta ja kuulimme taiteilijoista teosten takana sekä opimme Berliinin lähihistoriaa uudesta näkökulmasta.

Kävelyn ohessa tutustuimme muutamaan mielenkiintoiseen Berliinin kolkkaan, kuten Yaamiin (Young African Art Market), jonka biitsibaarissa pidimme oluttauon.

Oppaamme tiesi paljon ja osasi kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Niin, ja hän oli sirkustaiteilija, burleskitanssija ja tulennielijä! Asian varmisti kierroksen aikana bongattu tapahtumamainos, jossa oppaamme koreili.

Sunnuntaina kävelimme East Side Galleryn päästä päähän. Tämä säästetty pätkä Berliinin muuria on koristeltu katutaiteella, tosin enimmäkseen aika heikkolaatuisella sellaisella. Tulipa sentään nähtyä livenä maailmankuulu pusukuva.

East Side Gallerystä jatkoimme joen vartta pitkin eteenpäin. Päädyimme isolle aukiolle, joka oli täynnä rakennusjämiä ja graffiteja. Siellä tuli aita vastaan ja takaisinpaluun sijasta päätimme kiivetä sen yli toisella puolella odottavalle tielle. Joku oli ystävällisesti asetellut ostoskärryn aidan matalimpaan kohtaan ja sen avulla pääsimme ponnistamaan yli. Muutama muukin siitä kulki samaan aikaan, eli ilmeisesti ihan suosittu reitti.

Matkamme jatkui Independent Label Market -tapahtumaan levylöytöjä ihmettelemään – mukaan tosin tarttui vain yksi kangaskassi, tyhjänä. Tapahtuman piha-alueella oli muutama ruokakoju, josta yhdestä ostimme jamaikalaisia herkkuja illalliseksi ja toisest oluet kyytipojaksi. Piha oleskelualueineen vaikutti mukavalta, mutta myrskytuuli ja alkava sade eivät houkutelleet pidempään hengailuun.

Jamaikalaisen – muun Karibian keittiöön tottuneelle yllättävän mausteisen – ruuan lisäksi olemme tällä viikolla herkutelleet monen muun maan keittiöllä. Korealaisissa burgereissa maistui mukavasti kimchi, thaimaalainen salaatti taas toi tulisuudellaan vedet silmiin, mutta oli silti tajuttoman hyvää. Indonesialaisesta lähiravintolasta löytyi kauan kaipaamaani friteerattua tempeä chilikastikkeella sekä maistuvia kanavartaita satay-kastikkeessa. Muuten olemme kokkailleet kotona, mitä nyt salitreenien jälkeen – kävin neljästi! – mukaan on usein tarttunut lounas lähikaupan kattavasta salaattibuffasta.

On tämä Berliini vaan ihana kaupunki! Paljon pidempäänkin olisin viihtynyt, mutta uudet seikkailut kutsuu. Lauantaina lennämme Suomeen, yöpyen matkalla Oslon lentokentällä – Park Inn hotellin aamupalabuffa kiiltää jo silmissä… Suomessa meillä on pari viikkoa aikaa kiertää akselia Helsinki-Kokemäki-Hämeenlinna-Luumäki.

Tällä viikolla sain muutkin lähiajan suunnitelmat pakettiin, eli tiistaina 13.10. lennämme Skotlantiin. Siellä meillä on pariksi viikoksi koiravahtipaikka ylämailla! Vahtikeikan jälkeen meillä on noin viikko aikaa pienelle Skotlannin roadtripille ja Edinburghiin tutustumiselle. Sieltä jatkamme yöbussilla (siinä on sängyt!) Lontooseen, jossa vietämme päivän ennen Pariisin lentoa. Pariisissa pysähdymme vain yöpymässä ennen kuin jatkamme matkaa Djerban saarelle Tunisiaan. Kuusi viikkoa Coworking Campia muiden nomadien ja yrittäjien kanssa, siitä tulee varmasti mahtavaa! –Vink vink: Campille on vielä paikkoja jäljellä, jos kiinnostaa lähteä mukaan, vaikka edes viikoksi tai kahdeksi! Kustannuksetkaan ei päätä huimaa, varsinkin kun Pariisista saa meno-paluun Djerbaan 145€.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Toinen viikko kissavahtina Berliinissä. Kadonneen kissan metsästystä, kuntosalikäyntejä, yksinoloa, aivan huippu opastettu kävelykierros, yllättävä eläintarha ja litroittain iltaisin nautittua teetä. Netflix-putki kissaa odotellessa, burgerit kauppahallissa, muutama olut paikalliskuppilassa ja värikirjan väritystä podcasteja kuunnellen. Kuluneen vuoden muistelua Twitter-päiväkirjamerkintöjäni lukien.

Niin, se kadonnut kissa taisi olla viikon isoin juttu. Kaksi yötä se ehti olemaan poissa ennen kuin vihdoin löytyi. Kävin vähän väliä sekä sisäpihallamme että ulkona kadulla huutelemassa kissaa ja helistelemässä ruokakippoa. Nukuin olohuoneen sohvalla, jos kissa sattuisi siloin palamaan kotiin ja rapistelemaan takapihan ovella. Kävin yöllä kiertelemässä ulkona, jos hiljaisuudessa kuulisin naukunaa ja paikantaisin eksyneen. Naapurin pariskunta auttoi etsinnöissä ja yhdessä kävimme sekä poliisiasemalla että korttelin muiden talojen sisäpihoilla ja kellareissa.

Lopulta perjantai-iltana se tapahtui, kun naapurin kanssa etsintöjä tehdessämme huuteluihimme vastasi hätääntynyt naukuna. Hetken etsittyämme paikallistimme äänen lähteen: sisäpihan muuri! Eli kissa oli kuin olikin naapurin kellarissa, samassa jossa olimme jo kerran käyneet. Kellari on kuitenkin iso, ylettyy koko korttelin matkan talosta toiseen, emmekä siellä käydessämme uskaltautuneet kovin pitkälle, sillä seinillä oli isot “yksityinen alue!” -kyltit.

Kello oli tässä vaiheessa jo lähes yksitoista, joten pääsy naapuritalon pihalle ei ollutkaan niin helppoa. Meidän ei onneksi tarvinnut alkaa summamutikassa soittelemaan ihmisten ovikelloja, vaan paikallistimme alimman kerroksen huoneistosta valot. Hetken koputeltuamme ja huhuiltuamme saimme melko humalaisen pariskunnan huomaamaan meidät ja lopulta selitettyäkin tilanteen ymmärrettävästi. Pääsimme sisäpihalle, kellariin ja lopulta kissan luokse! Nälkäinen se oli, mutta muuten ihan hyvässä kunnossa. Eikä muuten ole viime päivinä kovin pitkälle kotiovelta uskaltautunut…

Tämän suuren draaman ratkettua uskalsin minäkin jo lähteä kotoa liikkeelle. Antti oli viikonlopun työmatkalla Suomessa, joten kiertelin yksinäni. Lauantaina suuntasin hetken asiaa mietittyäni eläintarhaan. Tiedostan, että eläintarhat eivät ole yksiselitteisesti hyvä asia, silti ne jostain syystä vetävät minua puoleensa. Berliinin eläintarha oli mukavan pieni, käveltävissä oleva puistomainen alue, isot aitaukset eläimillä ja paljon tietoa kustakin lajista näkyvillä.

Mielenkiintoisin kohde oli yöeläinten talo, jossa näin niin jänniä aavikko-otuksia, etten edes onnistunut löytämään kaikille niille suomenkielisiä nimiä. Myös virtahevot, norpat, sarvikuonot ja orangit jäivät mieleen. Kissapetoja ja karhuja en onnistunut näkemään, mutta sehän on vain hyvä merkki, että eläimillä on tilaa myös piiloutua.

Pidän eläintarhoista myös siksi, että niissä näkee hyvin innoissaan olevia lapsia – ja vähän vanhempiakin. Hyvä mieli tarttuu ja on hyvä välillä muistuttaa itseään elämän ihmettelyn tärkeydestä.

Sunnuntaina osallistuin Sandemansin tippipohjaiselle kävelykierrokselle. Oppaamme Franziska oli todella hyvä! Hän tiesi kaupungista todella paljon ja jakoi tietonsa sekä viihdyttävästi että ymmärrettävästi. Opin mm. sen, että Napoleon vei aikoinaan Brandenburgin portin päällä olevan valjakkopatsaan sotasaaliinaan Louvreen. Napoleonin kukistuttua myös patsas palautettiin alkuperäiselle paikalleen ja samalla valjakon vaunussa seisova jumalatar uudelleennimettiin voiton jumala Victoriaksi.

Franziska kertoi myös miten Berliinissä välillä leijuva viemärintuoksu johtuu siitä, että aikoinaan viemäriverkostoa rakennettaessa kaupungin väkiluvun ajateltiin kasvavan lähivuosikymmeninä seitsemään miljoonaan. Toisin kävi ja kaiken huipuksi nykyajan saksalaiset ovat oppineet säästämään vettä, joten usein sitä ei liiku tarpeeksi viemäreissä. – Alla olevassa kuvassa eivät ole kaupungin viemärit, vaikka siltä voisikin vaikuttaa. Maan sisällä aukeavat tyhjät kirjahyllyt ovat muistomerkki tällä Bebelplatzillakin tapahtuneelle kirjojen polttamiselle.

Tein myös matkavarauksia: ensi viikon lauantaina lennämme takaisin Suomeen, yöpyen matkalla Oslon lentokentällä – tällä ratkaisulla oli oikeasti paras hinta/helppous-suhde! Suomessa olemme muutaman viikon ja jatkamme siitä jonnekin päin Eurooppaa. Toiveissa olisi löytää talovahtipaikka pariksi viikoksi. Marraskuussa suuntaamme joka tapauksessa Tunisiaan – ellei maan turvallisuustilanteessa tapahdu jotain hälyyttävää – ja viihdymme siellä joulukuun puolelle. Aiemmin fiilistelemäni nomadiristeily Brasiliaan jää siis välistä, sillä emme millään saaneet sitä sopimaan muihin suunnitelmiimme. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vielä on reilu viikko Berliiniä jäljellä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kaksi viikkoa roadtripillä oli kivaa, mutta on se vaan mukavaa asettua aloilleen hetkeksi. Vaikka se hetki olisikin vaan kolme viikkoa. Vielä kun kulissina on viihtyisä asunto Berliinin sykkeessä, omalla pikku takapihalla ja kahdella suloisella kissalla varustettuna, niin elämä on aika hyvä juuri nyt.

Tällä viikolla kokeilimme ensimmäisen kerran netin kautta löytynyttä autokyytiä. Kyytisivustot, kuten käyttämämme Blablacar, ovat suosittuja Saksassa. Prahasta Berliiniin siirtyminen oli näin halvempaa ja nopeampaa kuin julkisilla ja kaupan päälle saimme vielä kiehtovaa juttuseuraa Itä-Euroopan alueella myyntimiehenä toimivasta amerikkalaiskuskista.

Asuimme yhden yön Amstel House hostellissa ennen talovahtipaikkaamme asettumista. Samalla käytävällä majoittunut – ulkonäöstä päätellen yläasteikäinen – koululuokka hieman jännitti minua yöunien kannalta. Onneksi hostellissa oli ilmeisen hyvä äänieristys.

Useamman käynnin perusteella mielikuvani on, että Berliinissä usein sataa. Niin nytkin. Suurimman osan ajasta olemme siis viettäneet kotona sisätiloissa. Sohvalle on hyvä käpertyä koneen taakse, laittaa taustalle jazzia soimaan ja välillä rapsutella vieressä kehräävää kissaa.

Kylpyammeen olen täyttänyt jo kahdesti. Rentouttavaa kylpysuolaa veteen, naamio kasvoille ja rentoutuminen lämmössä. Näitä elämän pieniä täydellisiä hetkiä.

Olemme me toki ulkonakin käyneet. Kaupassa muutamaan kertaan ja lähipuistossa kävelyllä. Puistossa päädyimme vahingossa jonkinlaiseen vankilaan, mutta löysimme onneksi portin ulos.

Reippauden iskiessä hankin kymmenen kerran kortin läheiselle kuntosalille ja olen käynyt siellä jo kolmesti. Polvi kiittää, eikä siitä kuntoilusta varmasti muullekaan kropalle haittaa ole.

Auringon ilmestyessä kävimme museosaaressa (Museumsinsel). Berliner Domin edessä ihmiset loikoilivat nurmikolla ja nauttivat lämmöstä. Me keskityimme valokuvaamiseen.

Alte Nationalgalerien Impressionism-Expressionism -näyttely oli niin suosittu, että arkenakin jonotimme päiväsaikaan tunnin sisään. Näyttelyn mielenkiintoisinta antia olivat tauluparit, joihin oli valittu kummankin tyylin versio samasta aiheesta. Impressionismi on jo pitkään ollut suosikkini, mutta tässä näyttelyssä ihastuin yllättäen eniten muutamaan ekpressionistiseen teokseen. Kirkkaat värit ja rohkea elekieli erottuivat edukseen.

Edessä on vielä kaksi viikkoa ihanaa arkea Berliinissä. Säät kuulemma lämpenevät, joten pääsen toivottavasti enemmänkin löytöretkeilemään. Ja jos jotain muutakin saan toivoa, niin olisi hienoa, jos toinen kissoista ei enää häviäisi koko yöksi.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Päivittäistä elämääni pääset parhaiten vakoilemaan seuraamaan Snapchatin kautta, löydät minut tunnuksella kotonakaikkial.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä viikolla kuljimme Prahasta Saksan kautta Itävallan Alpeille. Harmaata, viileää ja välillä tihutti vettäkin. Harmittelin, että juuri kun Suomeen tuli kesä, niin me lähdimme muualle palelemaan. Onneksi parin ensimmäisen päivän jälkeen sää selkeni ja ollaan saatu nauttia lähinnä upeasta auringonpaisteesta ja sinitaivaasta. Tämä yhdistettynä näihin vehreisiin alppimaisemiin saa kyllä sydämen sykähtelemään. Miten voikin olla näin kaunista?

Viikkomme alkoi Prahan laitamilta, josta ajelimme heti hotelliaamiaisen jälkeen Tsekkien läpi Saksan Passauhun. Mutkaiset tiet ja kovaa ajavat paikalliset aiheuttivat tässä vaiheessa vielä sydämentykytyksiä — muutaman päivän jälkeen niihin jo tottui.

Passaun hotelliltamme oli mukava reilun kilometrin kävely joen vartta kaupungin vanhaan keskustaan. Kiertelimme hetken kävelykaduilla upeiden vanhojen rakennusten seassa — näitä ihanuuksia sitten vaan riittää Keski-Euroopassa – ennen nälän voittoa ja schnitzelin metsästystä. Illan jo pimennyttyä palasimme takaisin hotellillemme himmeästi valaistuilla mukulakivikaduilla seikkaillen.

Perjantaina ajelimme Itävallan puolelle Maria Almiin häitä juhlimaan. Vehreät kukkulat muuttuivat lähes yhtäkkiä mahtavaksi vuoristoksi ja kaikki rakennukset näyttivät kuin satukirjasta repäistyiltä. Selvittyämme viimeisestäkin parista kilometristä hyvin kapeaa serpentiinitietä eteemme aukesi varsinainen vuoristoidylli. Vehreät niityt, lehmät ja vuoristokauriit lauduntamassa, perinteinen alppitalo ja alhaalla laaksossa pienenä näkyvät, vuorien ympäröimät talot. Aika täydellisen paikan oli hääpari löytänyt juhlilleen!

Lauantaina, ennen varsinaista hääseremoniaa, meillä oli vapaata aikaa ja kysyimme hotelliltamme, mikä olisi sopiva retki polvivaivaisellekin. He ohjasivat meidät lähikylään Triefen-vesiputoukselle, joten tungimme kuuden hengen ryhmämme maasturiin ja ajelimme paikalle. Reitti seuraili kuohuvaa vuoristojokea, valkohuippuisten vuorten siintäessä taustalla. Perillä täytimme vesipullomme virrasta ja nautiskelimme.

Hääseremonia pidettiin alppiniityllä pienen kappelin edessä, siinäpä oli puitteet kohdallaan ja kaunis tilaisuus. Minäkin itkeä tirautin pari kertaa, vaikken saksankielisestä seremoniasta mitään ymmärtänytkään.

Cocktail-tilaisuuteen lisäjännitystä toivat herkkuihin ihastuneet ampiaiset. Varsinkin kalaleipäsiä syöneet saivat olla tarkkoina, etteivät samalla puraisseet pörriäistä. Paikallisista tuotteista koottu herkullinen illallinen nautittiin upeiden auringonlaskunäkymien kera ja lopulta ilta jatkui aamuyöhön asti tanssilattian diskovalojen välkkeessä.

Sunnuntaina teimme päiväkävelyn niityllä, aitoon Sound of Music henkeen. Yritin myös kiivetä vuorelle, mutta jyrkät, metsäiset rinteet osoittautuivat liian hankaliksi polveni kanssa. Minä siis palasin takaisin ja Antti ja ystävämme saivat käydä huipulla kahdestaan.

Myöhemmin minäkin pääsin vuorelle, eri vuorelle tosin ja tuolihissillä. Upeat näkymät sieltäkin oli!

Sunnuntai-illaksi jatkoimme Salzburgin lähelle ystäviemme luo, Saksan ja Itävallan rajan tuntumaan. Tuota rajaa onkin tullut ylitettyä monta kertaa tällä viikolla: pizzaa Saksan puolella, työntekoa ystäviemme asunnolla Itävallan puolella, kauppareissu ja majapaikka Saksassa, kahvittelua Itävallassa, jne. Välillä olen jo ollut sekaisin missä maassa olen.

Maanantaina työrupeaman jälkeen saimme henkilökohtaisen opastetun kierroksen Salzburgin vanhaankaupunkiin. Opimme mistä saa parhaat Bosnat (hotdogin tapainen snäck), maistoimme alkuperäisiä Mozartin kuulia, ihmettelimme pääsiäismunakauppaa, opimme oikean kohdan neitsyt Marian kruunun näkemiseen Salzburgin katedraalilla ja kuvasimme hevoskärryjen pesemiseen käytettyjä suihkulähteitä.

Illalliselle ystävämme veivät meidät paikalliseen ravintolaan, jonka kanakorista perunasalaatteineen jaksoin syödä noin puolet. Annokset ovat täällä ihan käsittämättömän isoja, enkä ymmärrä miten paikalliset onnistuvat — todistettavasti — tyhjentämään lautasensa.

Tiistaina keskityimme lähinnä töihin. Kävimme me välillä päiväkahveilla Hangar-7:issa, jossa on esillä Red Bullin omistajan suureellinen lentokonekokoelma, formula-autoilla ja muilla erikoisuuksilla höystettynä. Ystävämme laittaman maittavan pasta-illallisen jälkeen ajoimme vielä iltaa myöten Innsbruckin kulmille, josta olimme varanneet Airbnb-huoneen vuoristokylästä.

Keskiviikkona oli aamun työsession jälkeen vuorossa Innsbruckin vanhakaupunki. Se oli paljon pienempi kuin Salzburgissa, mutta jotenkin sympaattisempi. Upeita vanhoja taloja oli täälläkin riittämiin, samoin kapeita katuja kierreltäväksi.

Keskustan ulkopuolella sijaitsevan Ambrasin linnan mukavan rauhallinen puisto on avoinna kaikille ja se tarjosi meillekin kaivatun hengähdyshetken. Me kävimme kiertämässä myös sisätilojen (maksullisissa) museotiloissa, joista päällimmäisinä mieleen jäivät vaikuttava haarniskakokoelma sekä ”erikoisuuksien näyttely” koralliveistoksineen ja kääpiömaalauksineen.

Turisteilu-urakan päätteeksi hyppäsimme vielä gondolihissiin Patscherkofelissa ja huruuttelimme lähes kahden kilometrin korkeuteen upeiden näköalojen luokse.

Olympialaisten kisapaikkanakin tunnettu Patscherkofel oli nyt vaeltajien ja kilkattava kello kaulassaan märehtivien lehmien valtaama.

Minä kuvasin niin innoissani lehmiä Snapchatiin — kun sai sen kilkatuksenkin mukaan! — että ensimmäinen paluuhissi meni sivu suun.

Illalla kävelimme lähikylään illalliselle. Kartalla tuo 1,5 kilometrin matka vaikutti mukavalta iltakävelyltä, mutta olikin jatkuvine ylä- ja alamäkineen ihan kunnon treeni. Ravintolan tirolilaisruoka oli kyllä rehkimisen arvoista ja kotikylään palattuamme palkitsimme itsemme vielä oluella lähikahvilan terassilla. Kahvila oli yksi kylän keskipisteistä ja illalla sinne tuntui kokoontuneen koko kylän väestö. Vielä kun osaisin saksaa, niin olisin voinut osallistua keskusteluun.

Sellainen viikko takana. Hymyilyttää. Onneksi on vielä toinen Keski-Euroopan roadtripviikko edessä ennen Berliinin kissavahtikeikkaa.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viikko alkoi Münchenissa. Torstaina tein töitä ja kirjoittelin blogia ystäviemme pikku takapihalla. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja linnut rapistelivat puskissa. Tehtiin löytöretki lähikauppaan (kaalisalaattia ja tuoremehua) ja illalla käperryttiin kaikki sohvalle tv:n eteen.

Perjantaina tehtiin vähän lyhyempi päivä ja suunnattiin vihdoinkin tutkimaan kaupunkia tarkemmin. Saatiin pyörät lainaan ja ne olivatkin loistava ratkaisu, sillä pyöräteitä löytyi hyvin ja liikkuminen oli sujuvaa. Viileteltiin menemään leveillä bulevardeilla, välillä pysähtyen kuvaamaan tai kävelemään aukioiden sykkeessä.

Englantilaisen puutarhan metsäpolut, avarat nurmikot ja kaiken keskellä virtailevat leikkisät purot hurmasivat minut. Kuvittelin jo, miten ensi kesänä asun muutaman kuukauden kaupungissa ja tulen tänne puistoon iltapäivisin mukanani hyvä kirja ja viltti. Ja miten keräännymme ystävien kanssa joen rannalle viinipullon ja tarinoiden pariin auringonlaskun aikaan.

Puiston laidalta löytyy myös jatkuva aalto, joka houkuttelee luokseen surffaajia ja vielä sankemmin katselijoita. Aika jännä.

Lauantai oli matkapäivä, alkaen totuttuun tapaan liian aikaisesta aamuherätyksestä ja kiireestä. Viiden tunnin bussimatka Ljubljanaan venyi ruuhkissa seistessä yli kahdeksaan tuntiin, onneksi bussi oli mukava ja maisemat alppeja ylittäessä mahtavia sateesta huolimatta. Ljubljanassa ehdittiin pitää ruokatauko, sillä yksi juna meni juuri nenän edestä. Kahden tunnin junamatka Poljcaneen, vietettynä ikkunaan liimautuen upeissa maisemissa, sitten vielä 45 minuutin operaatio tilatessa taksia ilman yhteistä kieltä ja lopulta olimme perillä Statenbergin kartanossa.

Saapuessamme oli jo pimeää, joten pääsimme näkemään upean ympäristön vasta sunnuntai-aamuna. Tämä alla oleva näkymä avautui takapihalta, jonka pöydissä nautimme kaikki ateriat ellei ihan kaatamalla satanut. Mikäs sen parempi tapa aloittaa aamu, kuin juoda kuppi kuumaa teetä ja ihailla näitä maisemia?

Statenbergin kartano on yli 300 vuotta vanha ja päässyt välillä rapistumaan aika pahasti, mutta on nyt saamassa uuden elämän. Monet huoneista eivät ole tällä hetkellä käytössä, mutta paikallinen yhteisö on talkoovoimin kunnostanut monia osioita, esimerkiksi pikkuhuoneita vieraiden majoittamiseksi, muutaman kokoushuoneen sekä museoesineillä kalustettuja entisiä ylimystön huoneita. Ihanaa paikassa on se, että siellä ei tunne olevansa museossa, vaan jossain, missä voi olla ja elää.

Kartanossa järjestettiin nyt kolmannen kerran Art of Hosting harjoittajien kokoontuminen, Learning Village eli oppimiskylä. Kutsuvana kysymyksenä oli: “Mikä on mahdollista jos otamme aikaa elääkseemme, työksennelläksemme ja oppiaksemme yhdessä rehellisesti, uteliaasti ja yhteisöllisesti?” Viikon ohjelma toteutettiin Open Space tekniikalla, eli kaikki paikalla olijat saivat tarjota ja ehdottaa sisältöä ja osallistua mihin halusivat. Osa tuli kauempaa ja oli paikalla koko viikon, monet paikalliset taas liittyivät seuraan päiväksi tai pariksi.

Ensimmäisten päivien kohokohtia minulle olivat suurensuuren pitsan valmistaminen yhdessä (maailman painavinta leipää varten rakennetussa jättiuunissa), graafisen fasilitoinnin harjoittelu, kahdenkeskiset keskustelut ja pitkäksi venähtänyt illallinen ulkona tähtien loisteessa, viinin virratessa ja nuorempien osallistujien musisoidessa. Selväksi tuli myös se, että vapaassa kokoontumisessa (emotionaalisen) vuoristoradan huiput ja pohjakohdat ovat tavallista jyrkempiä.

Elämäntäyteinen viikko, täynnä hymyä ja suuria ajatuksia. Aikaa olla ja hidastaa. Kuluvalla viikolla lisää tätä ja Ljubljanan ihanuutta.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Saavuttiin Suomen kesästä Saksan syksyyn… Vaikka täällä pitäisi olla lomakausi parhaimmillaan, niin ilmassa on selkeää syksyn tuntua. Sadetta on tullut melkein joka päivä, ilma tuoksuu viileä raikkaalta ja paikallisilla on lämpimät takit päällä. Ostin jo yhden pitkähihaisen paidan lisää, kun aloin epäillä, ettei kahdella pärjää.

Torstai ja perjantai asusteltiin Bremenissä, ihan mukavassa Central Hostellissa rautatieaseman tuntumassa, kävelymatkan päässä upeasta vanhasta kaupungista. Siellä käytiinkin molempina päivinä, torstaina ihan vaan kävelemässä ympäriinsä kameran kanssa. Upeita vanhoja, hyväkuntoisia rakennuksia. Ja ihanan sympaattinen Schnoorin alue kapeine katuineen ja värikkäine pikkuliikkeineen.

Tässä Bremenin soittoniekat, joista oli hankala saada hyvää kuvaa ihmispaljouden takia. Satu soittoniekoista olikin oikeastaan ainoa asia, jonka Bremenistä etukäteen tiesin. Ja ilmeisesti aika moni ei tiedä sitäkään, sillä sain vastaukseksi lähinnä ihmetteleviä katseita kertoessani Suomessa meneväni Bremeniin, “sinne soittoniekkojen kaupunkiin”.

Perjantaina tehtiin koko päivä töitä, mutta lähdettiin sentään illalla joen varren Biergarteneihin (eli “olutpuutarhoihin”) tutustumaan. Olut oli oikein hyvää, samoin illalliseksi nautitut paikalliset makkarat. Auringonlasku oli kerrassaan upea, ainakin siihen asti, kunnes vesisade alkoi. Penkit olivat periaatteessa varjon alla, mutta rankan sateen aikana pöydän kantta pitkin alkoi valua pieniä puroja. Onneksi me näin insinööreinä saatiin ohjattua purot harmittomasti ohi meidän istuinpaikoista.

Lauantaina oli ystävien häiden aika, eli syy meidän Bremenin visiittiimme. Vihkimistilaisuus pidettiin viihtyisässä kasvitieteellisessä puutarhassa. Tilaisuus oli kaksikielinen (saksa / espanja), sillä morsian oli Meksikosta ja sulhanen Saksasta (tein morsiamen kanssa töitä Puerto Ricossa). Saksalainen vihkijä jaaritteli pitkiä pätkiä, enkä ymmärtänyt mitään. Espanjasta olisin taas ymmärtänyt, mutta espanjankielinen vihkijä oli hyvin lyhytsanainen. Mietinn vaan, että eihän tuossa nyt voinut olla sama asia kuin saksaksi sanottiin…

Itse hääjuhlaan varten autoiltiin muutama tunti maalaistaloon, jossa sulhasen suvulla on ollut tapana kokoontua jo vuosikymmeniä. Ihanan tunnelmallinen paikka! Hienot näkymät ympäröivälle maaseudulle ja sata vuotta vanha (häitä varten kunnostettu) talo. Koska kaikki 60 vierasta eivät olisi itse taloon mahtuneet, niin pihalle oli pystytetty teltta pöytineen. Samaan tilaan raivattiin myöhemmin tanssilattia, jolla viihdyimmekin aamukahteen asti. Sitä ennen ohjelmassa oli oikein herkullista ruokaa, tequilaa (hyvää sellaista, sekin on mahdollista!), muutama puhe ja paljon tutustumista uusiin ihmisiin. Lisäjännitystä juhlaan toi morsiammen vanhempien odottelu, sillä he saapuivat paikalle monta tuntia myöhässä. Olivat vihkimistilaisuudesta lähtiessään valinneet navigaattorista väärän kylä (samannimisiä paikkoja Saksassa ilmeisesti useampia) ja tajusivat virheensä vasta ajeltuaan muutaman tunnin väärään suuntaan…

Yötä olimme lähistön hotellissa, joka ei ollut vielä ihan valmis, mutta avasivat sen meille häävieraille. Seinät ja kalusteet olivat kyllä paikallaan, mutta seinillä roikkui johdonpätkiä eikä lämmitys vielä toiminut. Makeasti kuitenkin nukutti. Sunnuntaina juhla jatkui vielä yhteisellä aamupalalla ennen takaisin Bremeniin suuntaamista. Ajomatka kesti teoriassa 1,5 tuntia, mutta käytännössä molempiin suuntiin tuplaten. Enpä ennen muista nähneeni sellaisia ruuhkia keskellä ei mitään. Mihinköhän ne kaikki ihmiset oli menossa?

Sunnuntaina ei Bremenissä tehty enää muuta kuin lepäiltiin hostellilla ja käytiin syömässä. Maanantaina matkattiin 12 tuntia junalla Saksan halki Müncheniin. Päätettiin säästää rahaa ja valittiin tarjous, jolla sai 52 eurolla kaksi ihmistä matkustaa miten paljon vaan paikallisjunilla yhden päivän aikana. Aikaa meni siis tuplasti normaaliin juniin verrattuna, mutta rahaa vain neljäsosa. Ja koska meidän kuitenkin piti tehdä töitä, niin sama missä niitä tekee. Meillä on saksalainen sim-korttikin, joten netti oli mukana. Ainoa haaste oli se, että vain yhdessä viidestä junasta oli sähköpistoke, joten läppärien akut eivät riittäneet läheskään koko matkaan. Loppuajan kuuntelin podcasteja ja lueskelin.

Münchenissa ollaan ystäväpariskuntamme vieraina (samat, joiden kanssa treffattiin myös Guatemalassa). Mukavaa, kun on paikalliset oppaat ja viihtyisä asunto! Tää kämppä on kävelymatkan päässä kaupungin ytimestä, ihan tuon kuvan Isar-joen rannalla. Kivat lenkkeilymaastot ja maisemat. Ja mikä parasta, vaikka tämä on kerrostalokämppä, niin tässä ihan kunnon takapiha. Siellä me tiistai-iltana grillailtiin ja siellä mä nyt (auringonpaisteessa!) kirjoittelen tätä.

Tiistaina ei liikuttu kämpästä mihinkään, vaan yritettiin kuroa kiinni tekemättömiä töitä. Illallakin siis vaan grillailtiin takapihalla ja nautiskeltiin muutama viinipullollinen. Keskiviikkona lähdettiin Antin kanssa lounastauolla ihmettelemään kaupunkia. Syötiin thai currya jossain pikkuraflassa, ihailtiin torin runsasta tarjontaa ja vaikututtiin Heilig-Geist kirkkoon rakennetusta metsästä (puronsolinoineen kaikkineen).

Illalla ystävämme veivät meidät kunnon Baijerilaiseen ravintolaan. Litran tuopit hyvää olutta ja lautasen täydeltä hyvinkin rasvaista ja suolaista ruokaa. Maistui! Vaikka sen jälkeen 1,5 kilsan kävely kotiin olikin ihan tarpeen, sen verran täyteen ahdettu olo oli.

Siinäpä tämä viikko. Ensi viikolla Sloveniaan!

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli pitkästä aikaa lähes kokonainen työpäivä, kun siskon perhe lähti jo mökiltä (koulu alkoi, kumman aikaisin mielestäni). Päivällä käytiin vähän kiertelemässä Virtojen perinnekylässä. Kohokohtina salmiakkijädepallo (yritin salmiakkiyliannostusta ennen maastalähtöä) ja hyvin puhelias opas. Hän kertoi mm. että pienin mahdollinen energiankulutus on ohjannut monia entisajan maatalojen keksintöjä, kuten molempiin suuntiin leikkaavaa viikatetta. (näin ei kulu hukkaenergiaa työkalua takaisin alkuasentoon heilauttamiseen). Illalla päästiin vielä viimeisen kerran puusaunan pehmeään lämpöön ja melkein virkistävään järveen.

Perjantaina ajeltiin takaisin Kokemäelle, yhden pysähdyksen taktiikalla. Lounaalla tilasin lapsuuden huoltissuosikkini lehtipihvin, joka oli edelleen hyvää vaikkei enää ihan makunautintojen kärkeen pääsekään. Kotiin tultua käytiin keskustassa, jossa hain postista Thaimaasta tilaamani käsilaukun. Just oli sellainen kuin olin pyytänytkin, mitat ja muut yksityiskohdat ihan nappiin. Nyt pärjää taas tällä seuraavan vuoden. TippyThai Etsyssä, suosittelen! Pysähdyttiin myös kirpparilla, josta löysin vain vihreän pitsiliinan. Senkin äidin pöydästä, joten ei tarvinnut edes maksaa :)

Illalla työnnettiin vene vesille ja cruisailtiin Kokemäenjoella. On kyllä upeita maisemia (ja mökkejä!), riippusiltakin tarjosi parastaan ilta-auringossa. Jos oisin ollut hieman nopeampi kuvausreflekseineni, oisin saanut tallennettua jonkun huimapään hypyn sillalta alas. – Joskus olen itsekin miettinyt, että voisi olla aika jännää hypätä. En vielä ole tarttunut tilaisuuteen.

Lauantai aamupäivä kului lehtiä lukien ja lihapataa lounaaksi haudutellen. Tuli muuten taas ihan mahdottoman hyvää, tumma olut ja runsaalla kädellä lisätty porkkana toimi niin hyvin! Iltapäivällä lähdettiin löytöretkelle Korkeaojan kylästä löytyvään Käsitekesä-näyttelyyn. Pellolle kasvatetun hamppuviidakon sekaan ovat useat taiteilijat kasanneet oman teoksensa. Kuten kuvasta näkyy, pellon kasvit yltivät reilusti pään yläpuolelle ja sinne tampatuilla kapeilla poluilla seikkailu oli ehkä jännin osa näyttelyä.

Taideteoksista parhaiten jäi mieleen tämä alassuiten kumottu puu, juuret ilmassa sätkien. Ja täytyyhän se lehmänlannasta muotoiltu tissi mainita tässä (taas), ihan vaan kohuarvon takia,

Lauantai-illalla junailtiin Hämeenlinnaan, käytiin kebabilla ja mentiin nukkumaan. Sunnuntai oli työpäivä (yrittäjällä viikonloput ei aina ole viikonloppuna) ja energiaa toivat pihan puskista löytyneet ihanan makeat karviaiset. Maanantai meni samalla kaavalla. Mietittiin tosin retkeä Ahveniston uudelleen avattuun maauimalaan (olympialaisia varten alunperin rakennettu), mutta sää oli turhan epävakaa. Tiistaina käytiin Prismassa (juu, jännää) sekä illalla Hämeen linnaa kuvailemassa ja Antin veljen perhettä moikkaamassa.

Keskiviikkona vielä aamu töitä ja sitten vähän isompi pakkauspohdinta. Lento Pirkkalasta Bremeniin lähti illalla ja saattaa olla, että tullaan takaisin Suomeen vasta jouluksi. Olipa taas miettimistä, mitä ottaa mukaan, kun määritteinä oli neljä kuukautta Euroopassa syksyllä ja vain käsimatkatavarat. Alaosien suhteen kokeilin uutta lähestymistä, nyt mukana on vain kahdet housut (farkut ja urheiluhousut) sekä kaksi mekkoa. Jos musta vaikka tulis mekkoihminen :)

Lento sujui mukavasti, kun vieressä istui suomalaiseksi kummallisen puhelias ja ihanan innostunut tyttö. Ja hauskat jutut jatkui tähän päivään asti, sillä ilman majoitusta ollut tyttö pääsikin meidän hostellihuoneen ylimääräiseen sänkyyn. Kohtaamiset, matkailun parhautta!

Ensi viikko onkin sitten Bremeniä (häät!) ja Münchenia, plus kokonainen päivä toisesta toiseen siirtymistä. Iso maa tämä Saksa.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).

Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.

—-

Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.

Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.

Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.

Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.

Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.

Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.

Nähtiin söpöjä apinoita…

…ja lapsia.

Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.

Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.

Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…

Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.

Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.

Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.

Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.

Matkan varrella vastaan tuli norsuja.

Ja vesiputousten vesi oli kylmää.

Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.

Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.

Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.

Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.

Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.

Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.

Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.

Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.

Singaporessa oli siistiä ja kallista.

Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.

Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.

Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.

Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.

Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.

Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.

Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.

Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.

Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.

Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.

Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.

Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!

Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.

Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!

Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.

Katuravintola paikalliseen tyyliin.

Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.

Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.

Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.

Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.

Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…

Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.

Snorklausranta <3

Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.

Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.

Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.

Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.

Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.

Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.

Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.

Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.

Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.

Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.

Takaisin Suomessa. Kesä <3

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Saapumispäivänä kämpässä oli myös hillittömän kylmä, sillä koko huoneisto oli saksalaiseen tapaan läpituuletettu oikein kunnolla. Ja kun ulkolämpötila oli mitä oli niin samahan se sitten sisälläkin. Myöhemmin sentään tajuttiin, ettei patteri ole päällä, joten seuraaviksi päiviksi saatiin jo lämpöä tupaan. Suihkussakäynti oli silti edelleenkin kokemus, sillä kylpyhuoneen ikkunaa pidettiin auki koko ajan.

Mutta kehnosta säästä huolimatta Berliini siis hurmasi minut täysin. Ihania kahviloita ja ruokapaikkoja, moninaisia kaupunginosia, ajatuksella toteutettuja museoita ja historian henkeä, kaikenkarvaisia tapahtumia joka puolella, toimiva joukkoliikenne, monia viihtyisiä puistoja, rento ja monikulttuurinen ilmapiiri. Mitäs sitä ihminen voisi muuta toivoa?

Myös majapaikkamme oli ihan täysosuma, sillä onnistuimme löytämään AirBnB:n kautta Agora Collective taiteilijayhteisön asunnon. Meillä oli käytössä oma iso huone sekä kahden muun huoneen kanssa jaettu keittiö ja kylppäri. Viereinen talo oli kokonaan kollektiivin käytössä ja sieltä löytyi sekä co-working tiloja että mukava kahvio. Oltaisiin saatu käyttää myös co-working tilaa, mutta alakerran kahviossa oli niin mukava työskennellä, ettei tullut siirryttyä. Mukavaa kun ympärillä on tekemisen meininki ja innostuneen oloisia ihmisiä, tulee itsellekin enemmän energiaa tehdä. Kollektiivi sijaitsi Neuköllnin alueella, joka toi mieleemme entisen kotimme Kallion. Samanlaista rentoutta, monikulttuurisuutta ja taiteellisuutta sieltäkin löytyi. Juoppoja tosin näkyi vähemmän katukuvassa.

Museoista suosikeitani olivat DDR-museo, jossa pääsi itse kokeilemaan ja koskettelemaan asioita, 80-luvun elämää muurin ympärillä kuvannut upeasti toteutettu The Wall panorama (löytyy ihan check-point Charlien vierestä, auki kevääseen 2014), sekä Saksan historian museo Deutsches Historisches Museum, johon onnistuimme uppoutumaan tuntikausiksi.

Kaupunginosista Kreuzberg jäi parhaiten mieleen, hieman rähjäisine mutta tarkkaan harkittuine baareineen, pikkukauppoineen ja ravintoloineen. Mauerparkin puiston kuuluisalla ulkokirppiksellä tuli myös hiukan kierreltyä, mutta sateisen ilman vuoksi tunnelma ei ollut ihan parhaimmillaan. Ja tuhansia ihmisiä houkutteleva Bearpit puistokaraoke jäi kokonaan kokematta.

Yksi Berliinin kohokohta oli myös mahdollisuus saada jälleen viiniä, oi ihanaa viiniä. Aasian jälkeen sellaisetkin viinit, jotka luultavasti oikeasti olivat vain perushyviä, maistuivat aivan taivaalliselta. Ja täytyy myöntää, että lähes joka iltana tuli pari lasillista juotua. On se vaan niin hyvää. Oltiin myös innostuneita keittiön käyttömahdollisuudesta ja ruokakaupoista, jotka olivat täynnä meille tuttuja aineksia. Hyvää leipää! Juustoja! Leikkelettä! 100% appelsiinimehua! Aika pienellä sitä saa ihmisen tyytyväiseksi. Lämmintä ruokaa ei tullut itse tehtyä, mutta aamupalat ja useat iltapalat kyllä hoidettiin omasta jääkaapista. Muuten herkuteltiin paikallisten pikku ravintoloiden maistuvalla ja yllättävän edullisella ruualla (2 hengen ateria viineineen maksoi 20-40€).

Nyt ymmärrän miksi niin monet Berliiniä hehkuttavat. Ja liityn joukkoon.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä