Nethy Bridge, Skotlanti 15.-21.10.2015
Tämä viikko vierähti joutuisasti Skotlannin ylämailla. Olimme pienessä Nethy Bridgen kylässä, Gairngormin kansallispuistossa, vahtimassa suloista Murphy-koiraa ja pitämässä taloa pystyssä omistajien poissaollessa. Päivärutiiniin kuuluivat pitkät kävelyt metsässä, työnteko maisematoimistossa sekä rennot illat sohvalla takkatulen loisteessa.
Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).
Koira herätti meidät aamuisin ennen kahdeksaa, sillä aamulenkille piti päästä. Minä aamu-unisena en aina jaksanut innostua, mutta onneksi tuo rakas mieheni on enemmän aamuvirkku ja otti useimpina aamuina vastuun koiran lenkittämisestä. Kyllä minäkin muutamana kerran sain itseni tsempattua mukaan ja palkkioksi sain upean sumuiset maisemat. Aivan uskomaton tunnelma!
Pidemmälle iltapäivälenkille minä taas lähdin innoissani joka päivä — lukuunottamatta torstaita ja perjantaita, jolloin pysyin visusti kotona odottamassa kuriiria ja uutta luottokorttiani. Meillä ei kuulunut kännykkäverkko, joten en voinut luottaa kuriirin soittoon ennen saapumista. Seurantatunnuksen avulla katselin miten kuljetus kiersi ympäri Skotlantia, käväisi välissä Sveitsissä ja Italiassa(??), palasi kiertämään Skotlantia ja lopulta vaihtui “välitetty eteenpäin” statukseen, ilman tietoa toimitusajasta tai edes päivästä. Lopulta perjantai-iltana ilmestyi naapuri oven taakse pakettini kanssa ja kertoi kuriirin jättäneen sen hänelle hetkeä aiemmin. En tiedä miksei kuriiri sitten ollut toimittanut pakettia parin talon päähän perille asti. Mutta eipä siinä, loppu hyvin kaikki hyvin, nyt minulla on uusi kortti käyttövalmiina.
Pitkillä lenkeillä on siis tullut käytyä, maanantaina jopa kävelimme 10 kilometriä isomman kylän kauppaan. Reitti seuraili vanhaa rautatietä, joten se oli mukavan tasainen ja hyvässä kunnossa. Matkan varrella näimme avaraa nummea ja vehreää havumetsää, joenvartta ja peltoja. Syksyinen ruska oli tehnyt puista ihanan värikkäitä ja pudonneet lehdet lentelivät jaloissa.
Perillä Grantown-on-Speyssä ehdimme kaupassa käynnin lisäksi hieman kierrellä sympaattisessa kaupungissa. Tai kyläksi sitäkin kai vielä voisi kutsua, vaikka oli siellä yhdet liikennevalotkin! Takaisin palasimme bussilla, hämärtyvän illan toimiessa hyvänä tekosyynä.
Nethy Bridgen lähellä on muutenkin paljon hyvin hoidettuja kävelyreittejä, opasteineen ja pehmeine polkuineen. Jokaiselle päivälle löysin uuden lenkin ja yleensä sain nauttia luonnonrauhasta ilman muita kulkijoita. Koira juoksenteli innoissaan pitkin kanervamättäitä ja minä unohduin kuvaamaan puiden varjonäytelmää.
Iltaisin teimme takkaan tuleen, fiilistelimme liekkien liikettä ja sitä ihanaa lämpöä. Talossa kun oli suomalaisesta näkökannasta katsoen aika viileää sisällä. Isäntämme laittoi patterit päälle ennen lähtöään ja kertoi, että niiden avulla sisälämpötila pysy mukavassa 18 asteessa. Hieman eri näkemys mukavasta siis, mutta riittävillä vaatteilla tästäkin selvittiin. Sohvalla takan ääressä oli hyvä olla ja koira jalkojen päällä lämmitti vielä entisestään.
Tässä teille vielä loppuun lisää Skotlannin upeutta! Sitä on luvassa vielä seuraavallakin viikolla, kun lähdemme vuokra-autolla kiertelemään pohjoisen erämaita ja lopuksi sukellamme Edinburghin sykkeeseen.
