Dzibilchaltunin mayarauniot

Dzibilchaltunin mayarauniot sijaitsevat vain noin 15km päässä Meridasta, mutta ovat silti ihanan rauhalliset. Kaipa turistilaumat suuntaavaat ennemminkin Chichen Itzaan, josta löytyykin paljon enemmän esiinkaivettuja raunioita ja massiivisia rakennelmia. Dzibilchaltunin kaupunkikin on ollut aikoinaan suuri, noin 35 neliökilometriä, mutta vain pienen pieni osa siitä on kaivettu esiin ja on vierailijoiden ihmeteltävissä.

Paikalla oli asutusta jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua ja kaupunki pysyi asuttuna espanjalaisten valloittajien tuloon asti. Parhaimmillaan Dzibilchaltunissa oli 20.000 asukasta (joidenkin lähteiden mukaan jopa 40.000), tehden siitä yhden alueen isoimmista kaupungeista.

Muinainen tie johti alueen läpi. Tällä hetkellä se vie Astronomiatornille.

Tornin keskimmäisestä ikkunasta paistaa aurinko noustessaan kevät- ja syyspäivän tasauksen aikaan, sivuikkunoista taas toisesta talvipäivänseisauksena ja toisesta kesäpäivänseisauksena.

Torni tunnetaan myös 7 nuken temppelinä, sillä argeologit löysivät sieltä 7 pientä nukkea. Nämä nuket ovat nykyään alueen museossa näytillä.

Alueen keskeltä löytyy jotain mayaraunioille hieman erikoisempaa, eli 1500-luvulla rakennettu katolinen kirkko.

Kirkon seinämateriaalina oli käytetty alueella olleiden pyramidien kiviä. Näiden koristelut erottuvat vielä joissakin kohdissa.

Alueella oli myös muutamia ihan tavallisten (tai siis varmaankin rikkaiden ja etuoikeutettujen omistamien) talojen raunioita.

Kiivettiin (kohtuullisen matalalle) rakennelmalle maisemia ihmettelemään. Tästä kun katsoi oikealle niin näki silmänkantamattomiin viidakkoa, jonka seasta saattoi erottaa tarkkaan katsoessaan erottaa kasviston valtaamia raunioita – alueelta on tunnistettu jo noin 8.000 rakennusta, vaikkei niitä ole esiin kaivettukaan.

Vasemmalla puolestaan avautui vierailtavaksi raivattu ja osittain entisöity alue.

Täällä sai pyramideille kiivetäkin, toisin kuin monissa muissa kohteissa. Tosin pyramidit olivat täällä varsin maltillisen kokoisia, eivätkä siten niin hengenvaarallisia kömpelöille vierailijoille.

Mulla on turistiposeerauksessa vielä hieman opittavaa.

Mies hallitsee asian paljon paremmin.

Dzbilchaltunin alueelta löytyy myös cenote. Sanakirjat kääntää sen sortumakaivoksi, mutta taidan käyttää tuota cenote sanaa mieluummin. Osuva tuo suomenkielinen nimi on kyllä sen puolesta, että nämä lammikot ovat syntyneet kalkkikivikallion sortuessa ja päästäessä näin pohjaveden pinnalle. Osa cenoteista on luolissa, osa taas ihan avoimella paikalla. Yhteistä niille kaikille on se, että vesi on raikasta ja hyvin kirkasta. Cenotet ovat usein myös hyvin syviä, halkaisijaltaan kymmenmetrinen lammikko saattaa olla moninkertainen syvyydeltään.

Dzibilchaltunin cenotessa asusteli niitä pikkukaloja, joita käytetään “kalakylpylöissä” jalkojen kuorintaan. Tässä kyseisiä kaloja herkuttelemassa mieheni varpailla.

Itsekin uskalsin upottaa varpaani kalojen syötiksi.

Ja hetken päästä jopa pulahtaa joukkoon. Just sopivan lämpöistä vettä ja niin kirkasta!

Muutamat paikallisetkin hyödynsivät ilmaista jalkahoitoa.

Ennen lähtöä käytiin vielä katsomassa ihan hiljaittain uusittu museo, joka oli pieni mutta näyttävä. Ja kuumana päivänä sen ilmastointi olisi varmaan mukava kokemus raunioiden kiertelyn jälkeen.

Hyödyllistä tietoa:

• Dzibilchaltun sijaitsee noin 15 km Meridasta. Helpoin tapa tutustua paikkaan on osallistua järjestetylle retkelle. Toisaalta jo kolmenkin hengen porukalla saattaa olla edullisempaa ottaa oma taksi. (Kannattaa muuten pyytää taksia odottamaan se pari tuntia mitä raunioilla menee, sillä taksin saaminen paikan päältä on kuulemma hankalaa.) Meridasta paikalle (tai ainakin lähelle) pääsee myös hyvin edullisesti pikkubussilla, mutta emme itse käyttäneet tätä vaihtoehtoa, joten enempää en osaa siitä kertoa.
• Itse teimme retken Chicxulubista (rannikolta, noin 30min matka), josta maksoimme taksista 550 pesoa, eli noin 33 euroa ja vähän tippejä päälle. Tosin tällä hinnalla kävimme samalla reissulla myös Meridassa.
• Alue on auki 8-16:30. Sisäänpääsy maksaa 122 pesoa (noin 7 euroa) ja sisältää pääsyn myös museoon. (Katso ajantasaiset tiedot Yucatan Todayn sivustolta)
• Lisäksi maksoimme n. 45 minuutin yksityisopastuksesta 250 pesoa (noin 15 euroa). Opas puhui ihan hyvää englantia ja tiesi alueesta paljon. Näillä virallisilla oppailla on oma kojunsa sisäänkäynnin lähettyvillä ja hinnasto on kaikille sama.
• Isommat reput yms. pitää jättää narikkaan sisäänkäynnin lähettyvillä. Jostain syystä niitä ei saa viedä alueelle. Itse saimme ottaa reput mukaan raunioille, mutta museoon niitä ei saanut viedä.
• Cenoten lähistöllä ei ole pukukoppeja tai vastaavia, joten jos haluaa uiskennella cenotessa, on helpointa laittaa uikkarit jo valmiiksi vaatteiden alle.